Kertokaa, mistä ja miten syttyi mielenkiintonne "alaan&

Sana on vapaa jos netiketti on hallussa.

Valvoja: Moderaattorit

pikkunen
Hercule Poirotin viikset
Viestit: 107
Liittynyt: La Heinä 21, 2007 4:24 pm
Paikkakunta: Pääkaupunki

Viesti Kirjoittaja pikkunen »

Kiinnostus alkoi kun opin lukemaan 7 vuotiaana ppk kirjoja.
Jostain syystä ne eivät kyllä vaan sopineet mun vilkkaaseen mielikuvitukseen ollenkaan (painajaisia) :)

Tarkemmin ajatellen viimeiset 10 vuotta olen seuraillut lehdistä rikoksia ja foorumin löysin vahingossa googlettamalla.

Loka
Alibin Kestotilaaja
Viestit: 5207
Liittynyt: Ti Kesä 12, 2007 10:28 pm
Paikkakunta: On The Edge

Viesti Kirjoittaja Loka »

Kiitos ppk -vinkeistä jr ja abc. Pitääkin tilipäivää odotellessa alkaa metsästys. :D

Lihava
Lauri Hanhivaara
Viestit: 147
Liittynyt: Ti Heinä 03, 2007 11:58 pm
Paikkakunta: Paska Kaupunni

Viesti Kirjoittaja Lihava »

Varsin kattava valikoima PPK-kirjoja löytyy osoitteesta http://www.antikka.net/, jos ei jaksa divareita kierrellä.

Arlene
Christopher Lorenzo
Viestit: 1688
Liittynyt: Ke Joulu 12, 2007 8:30 pm
Paikkakunta: Pentonville

Viesti Kirjoittaja Arlene »

Olen vaan "aina" ollut kiinnostunut. En muista mitään erityistä hetkeä jolloin kiinnostus syntyi.

Sasse75
Sabrina Duncan
Viestit: 357
Liittynyt: Ma Helmi 04, 2008 4:48 pm

Viesti Kirjoittaja Sasse75 »

Olin mukulana (ala-asteikäiseä) paljon hoidossa vaarini luona, eikä siellä juuri mitään tekemistä ollut. Varrille ei tullut muita lehtiä kuin Alibi (myöhemmin Rikospostikin) ja Neuvostoliitto (vaari oli kommari), joten n oista vaihtoehdoista valkkasin sitten Alibin. Myöhemmin isäni luona tutustuin PPP-kirjasarjaan. Niistä se kai sitten lähti....

joey
Angus MacGyver
Viestit: 6783
Liittynyt: La Marras 10, 2007 9:55 pm

Viesti Kirjoittaja joey »

Erään ihmissuhteen kautta. Alkoi kiinnostamaan, miksi jotkut valitsevat.. pimeämmän polun. Samaisen ihmissuhteen kautta on syttynyt myös kiinnostus psykologiaan, mitä kautta päästäänkin taas tuohon marginaalikäyttäytymiseen.

murhatutkija
Alibin satunnaislukija
Viestit: 64
Liittynyt: Pe Heinä 20, 2007 1:31 pm
Paikkakunta: HELSINKI <

mulla taas

Viesti Kirjoittaja murhatutkija »

mulla taas luettuani vanhoja alibeja ja oltuani kerran Bussipysäkillä Nähtyäni beigen lada samaran Ohi ajaessa...Rupesi kiinnostamaan jutut ja himassa on matti yrjänä joensuun kirjoja ja Monia muita dekkareita
my sweet lord who lord....i really wanna see you..

Kafira
Susikoski
Viestit: 42
Liittynyt: Su Helmi 03, 2008 1:12 am

Viesti Kirjoittaja Kafira »

Kiinnostuin "alasta" jo pikkutyttönä :D Lueskelin Alibia, Rikospostia ym alan lehtiä, ja meillä kotona oli pitkät hyllyrivit Pohjolan poliisi kertoo-kirjoja. Niitä myös mielenkiinnosta lueskelin.
En tiedä mikä niissä rikoksissa, itseäni eritoten vanhoissa selvittämättömissä(tai selvitetyissä) katoamis,-ja henkirikos tapauksissa, kiinnostaa, mutta kuitenkin. Nykyään olen Alibin kestotilaaja, ja täytyy sanoa että se on meillä ainut lehti joka luetaan läpikotaisin(myös mies lukee)
En silti ole tämän "alan" suhteen mikään fanaattinen, kyllä mua muutkin asiat(ja iloisemmat) tässä maailmassa kiinnostaa! :D

Niin, ja dekkareita rakastan suorastaan ahmia!!!

raippa
Remington Steele
Viestit: 242
Liittynyt: Su Kesä 01, 2008 10:53 pm

Viesti Kirjoittaja raippa »

Joskus alle kouluikäisenä kakarana näin mutsin kirjahyllyssä jonkun Kyllikki Saaresta kertovan opuksen. Kysyin, että Kyllikki ketä ja jotenkin kiehtomaan/kiinnostamaan jäi kun kuulin, että murhaaja ei jääny ikinä kiinni ja teon syytä ei tiedetty.

Nelosluokalla tuli Uhrilampaat tsekattua moneen otteeseen ja kuudennella luokalla näin tv:stä dokkarin jenkkiläisistä sarjamurhaajista ja olin siltä istumalta koukussa aiheeseen. Puolisen vuotta myöhemmin kun tuli vielä Slayerin Divine intervention albumi, mikä mielestäni kuvaa ihan napakasti sosiopaattisia mielenmaisemia, niin kohtaloni oli sinetöity(?).

Eli Äiskää ja populaarikulttuuria syytän, jos joskus joudun vangituksi jostain vakavasta.

Avatar
PinkCatz
Harjunpää
Viestit: 338
Liittynyt: To Maalis 27, 2008 9:58 pm
Paikkakunta: Desperation

Viesti Kirjoittaja PinkCatz »

Minua on aina kiinnostanut kovasti sarjamurhaajat ja ameriikan kadonneet ihmiset... En muista mikä on ollut alkusysäyksenä mutta...koukussa olen... :mrgreen:
"Tits are for fucking, not for breastfeeding" -Rose West-

Solmu
Adrian Monk
Viestit: 2521
Liittynyt: Ti Heinä 22, 2008 2:19 pm

Viesti Kirjoittaja Solmu »

En osaa sanoa mikä olis ns. alkusysäys kiinnostukselleni rikoksia kohtaan. Mutta muistan kun lapsena jouduin sairauteni vuoksi olemaan aikapaljon sairaalassa. Osastolla kiersi parikertaa viikossa kirjastokärry, muut lapset lainaili aku ankkoja ja nalle puheja ja sen sellaisia, minä Nykyposteja , Hymyjä.. Alibeja olisin halunnu.. Mutta sairaanhoitaja sanoi ettei ne sovi 10vuotiaalle :lol: Saattoi olla oikeessakin kyllä.. mutta kylla se silloin v**utti.

Toisenlaisen ja uuden sykkeen rikoksiin sain kun isäni tapettiin -99. Mutta se onkin ihan oma juttu se, ja en halua sitä täällä alkaa purkamaan.
Senverran hakua käytin, ettei siitä täällä foorumilla juttua taida olla.

Edit: Senverran vielä pakko lisätä, että mafia-kuviot ja sen ympärille muodostuvat leffat ja kirjat minua on aina kiehtoneet.
Mafia jutuissa on vaan se joku hienous.. herrasmiesmäisyys jne :P

Maybrick
Perry Mason
Viestit: 3828
Liittynyt: Ti Loka 23, 2007 4:44 pm

Viesti Kirjoittaja Maybrick »

Joku mutageeni taitaa mullakin olla isän puolelta. Olemme molemmat aina olleet kiinnostuneita rikoksista. Alibit on luettu tarkkaan 80-luvun alusta lähtien ja kaikki mahdollinen alaa sivuava. Äiti on katsonut hirvitellen ja paheksuen sivusta. PPK:t on haettu kirjastosta moneen kertaan. Alunperin Kyllikki Saaren, Bodomin ja Tulilahden tapaukset saivat kiinnostuksen heräämään.
Olen miettinyt mistä voi johtua, että samassa perheessä toiset "ymmärtää" rikosten päälle ja toiset ei sitten yhtään. Omassa miehessä on kai pahin vika se kun ei ymmärrä rikoksista eikä ole kiinnostunut. :?
Nothing is quite what it seems

Scythe

Viesti Kirjoittaja Scythe »

Minulle alkusysäys oli Olof Palmen murha 28.2.1986. Myös PPK-kirjat, alibit ja Kyllikki Saaren juttu herättivät kiinnostuksen. Lisäksi samana vuonna kuin Palmen murha, oli mediassa paljon esillä Jakomäki-Mikkeli -panttivankidraama. Kaikista näistä tapauksista ja lukuisista tälläkin forumilla käsitellyistä pienemmistä tapauksista alkoi minun kiinnostukseni rikoksiin ja poliisin työhön.

HerloCCi Solmunen
Theo Kojak
Viestit: 1137
Liittynyt: Ke Helmi 04, 2009 12:37 pm

Re: Kertokaa, mistä ja miten syttyi mielenkiintonne "alaan&

Viesti Kirjoittaja HerloCCi Solmunen »

Itse olen omannut aina jonkin vedon tällaisiin juttuihin, mutta minfoln minut heitti vasta vakavalla aikuisiällä Ulvilan ceissi ja Atso Luoman katoaminen.
Välillä en ole jaksanut niin seurailla, mutta aina ku Iltapulut kirkuu uutta settiä niin pitäähän se Minfoon kurkata.
Nyt nämä tosielämän Sherlokit sai mut Hollowayn ketjuunki ihan kiinni .
Olemme kaikki syyllistyneet suureen rikokseen-suureen rikokseen olla elämättä elämää täydesti. (H. Miller)

oolu
Nikke Knakkertton
Viestit: 189
Liittynyt: To Huhti 03, 2008 4:13 am
Paikkakunta: en arrière de lumiere

Re: Kertokaa, mistä ja miten syttyi mielenkiintonne "alaan&

Viesti Kirjoittaja oolu »

En kyllä mitenkään jaksa muistaa, minkä keissin osilta päädyin minfoon, mutta alaan kiinnostus on ollut pienestä pitäen. PPK-kirjoja löytyi kotoa, mutta minä en niitä saanut lukea nuoren ikäni vuoksi... toisin kuin isosiskoni *kade* :twisted: Mutta kyllä vanhempana niitäkin luin. Paljon luin myös fiktiivisiä murhia, Christie, Lang ja muut ja myöhemmin Cornwell, Mankell, Gerritsen, Grafton jne. Todellisista keisseistä etenkin kadonneet ja löydetyt kiinnostavat, sekä erityisesti sitten aikoinaan Ulvila (ennen kuin se meni aivan hurlumheiksi) ja Järvenpään sarja?murhaaja sun muut ja sitten muutama muu maantieteellisistä syistä.

Vastaa Viestiin