Chili kirjoitti:Itsetuhoisuuteen ei mikään viitannut, eikä viittaa nytkään. Hukuttautuminen olisi ollut helpompi tehdä lähtöpaikan vesistöön - Pyhäjärveen- eikä tuntemattomaan pikkulampeen jonka olemassa oloa ei siitä skootterin kaatumispaikalta pysty edes huomaamaan.
Kyllä se vahvasti tapaturmalta näyttää.
Kävelin lauantaina lammen ympäri siihen talon pihaan saakka, josta löytö tehtiin. Lampea kiertävä polku johtaa ja päättyykin ilmeisesti sen talon pihaan.
Lammessa ei ole virtauksia, joten olisiko hukkumispaikkakin siinä löytöpaikan rannassa, toisella puolen lampea kuin mistä skootteri löytyi? Tämä merkitsisi ehkä sitten sitä, että tyttö käveli lammenrantaa pitkin lammen toiselle puolelle saakka ennen veteen joutumistaan. Vai uiko peräti lammen poikki ja hukkui?
Muistan kerran intissä kun lomilla käveltiin kantatietä pitkin pimeässä yössä kaverin kanssa liftiä odotellen. Kaverini heitti kiven korkealle ilmaan, tien vieressä olevaan lampeen. Ei molskahtanut! Ihmeteltiin aikamme, kunnes totesimme, että kaura on jo niitetty siltä pellolta.
Hmm, polku siis päättyy (ja ohjaa polkua seuraavan hortoilijan) suoraan vedenrajaan? Jos näin on niin mun mielestä aika selkeä homma. Pimeässä seurailee polkua ja molskis. Ei siinä ole tarvinnut KK:n edes olla kaatokännissä.
Tulee mieleen, kun itse joskus nappulana kuljin laituria takaperin kävellen (idioottimaista, tiedän, mutta olin 5-vuotias). Muistan tilanteesta vain sen, kun kävelin ja yhtäkkiä näin roiskeet ylläni. Seuraava muistikuva on, kun heräsin pää alaspäin äitini sylistä. Olin tipahtanut laiturilta ja vetäissyt vettä henkeen (onneksi huomattiin pian, kelluin naama alaspäin vedessä toppatakki päällä). Siinä lähtee taju silmänräpäyksessä kun vettä tempaisee henkeen kunnolla, riittää että vesi pääsee yllättämään..
Pieni tytön tylleröinen tietä pitkin kulki. Saapui sinne Nukku-Matti, silmät pienet sulki. Kasvoi kuusi kukkalatva, käki siinä kukkui. Mutta tytön tylleröinen nurmikolla nukkui.