Kirsti Kivikosken surma Helsingin Ruoholahdessa 1976

[mikko1979]

Löysin tästä tapauksesta uutisia hesarin arkistoista, mutta en osannut heti yhdistää vielä niiden koskevan tätä tapausta, kunnes eräässä uutisessa mainittiin sukunimi Huuki. Silloin tajusin, että sehän on tämä tapaus.

[Oikeus ennen kaikkea]

Laitanpa tähän joutessani koko Väinö Rantion kirjoittaman jutun, lähteenä PPK 1978

Lavastettu seksuaalimurha
Komisario Väinö Rantio

Torstaina 21 päivänä lokakuuta 1976 tapahtui osoitteessa Kalevankatu 46 Helsingin Ruoholahdessa olevassa kahden huoneen asunnossa siinä yksin asuneen naisen surmaaminen, jonka suoritustapa oli harvinaisenraaka.
Helsingin raastuvanoikeus ja Helsingin hovioikeus ovat todenneet tekoon syylliseksi surmatun aviomiehen kanssa avoliitossa asuneen 30-vuotiaan naisen ja tuominneet tämän 10 vuodeksi vankeuteen. Tuomittu on valittamalla pyytänyt korkeimmalta oikeudelta lupaa saattaa asia valitusteitse ylimmän tuomioistuimen käsiteltäväksi, mutta tätä kirjoitettaessa päätöstä siitä ei vielä ole annettu. Kirjan julkaisuhetkellä päätös sieltäkin todennäköisesti jo on saatu ja asia siten saanut lainvoiman.

Eräs suurehko kuukausittain ilmestyvä lehti on elokuun 1977 numerossaan käsitellyt kyseistä rikosjuttua mainostaen itseään kookkaassa alaotsikossa uranuurtajaksi suomalaisessa rikostutkimuksessa. Lehdellä ei kuitenkaan ole ollut mitään tekemistä asian tutkimisessa ja artikkelin aineisto näyttää koostuvan osaksi tutkimuspöytäkirjasta poimitusta ja osaksi tuomitun toimittajalle antamista lausumista. Näin ollen lehden itselleen antama uranuurtajan maine rikostutkimuksessa ei voi perustua muuhun kuin lehden perusteettomaan itsekehuun. Artikkelin sisältö sinänsä on yksipuolinen, vain määrättyjä seikkoja esiintuova ja tuomitun syyttömyyteen vihjaileva.
Poliisin perusteellisista tutkimuksista lehti kuitenkin antaa tunnustuksen. Kun tällainen henkirikoksesta jo ylioikeudessakin tuomitun syyttömäksi vihjailu voi vaarallisesti heikentää kansalaisten uskoa rikostutkimukseen ja lainkäyttöön, lienee paikallaan antaa siitä lukijoille mahdollisimman totuudenmukainen ja objektiivinen kuvaus.
Sanottu lehti mainitsee vielä, ettei suoraa näyttöä tuomitun syyllisyydestä ole, vaan hänet on tuomittu ns. aihetodisteiden perusteella.
On vaikea päätellä, mitä lehti tarkoittaa ns. suoralla näytöllä, mutta mikäli sillä tarkoitetaan silminnäkijätodistajia, voidaan todeta, että aihetodisteet, esim. sormenjälkien löytyminen rikospaikalta, ovat usein paljon vahvempi näyttö kuin epävarmat silminnäkijätodistajat.
Oikeudenkäytön julkisuudesta vallitsevien periaatteiden mukaan asianosaisten nimet ovat jo esiintyneet lehtien palstoilla. Mainitussa lehden artikkelissa heistä käytetään etunimiä. Tässä kirjoituksessa heistä käytetään nimityksiä Masa, vaimo ja avovaimo.

Asetelma ennen surmaa
Tapahtumien tausta oli nykyisin varsin tavallinen, mutta myös erityispiirteinen.
Masa ja vaimo olivat olleet 12 vuotta avioliitossa ja heille oli syntynyt kaksi tyttöä, jotka surman tapahtuma-aikana olivat 12 ja 9-vuotiaat.
Avioliiton epäonnistumisen syyksi Masa selitti kuulustelussa vaimonsa uskottomuuden. Toinen osapuolihan ei enää ollutkaan kertomassa omaa näkemystään näistä syistä, mutta hänen äitinsä ja sisarensa kertoivat Masan usein pahoinpidelleen vaimoaan niin, että tältä oli jopa nenärustokin murtunut.
Yhteiselo päättyi siihen, että Masa muutti yhteisestä Kalevankadun varrella olevasta asunnosta pari vuotta ennen surmatapahtumaa saman kadun toiselle puolelle olevaan huoneistoon asumaan yhdessä avovaimonsa kanssa.
Vähitellen Masan ja vaimon tytötkin muuttivat isänsä luokse asumaan, mutta heidän kuulustelussa antamansa kuvaus äitipuolesta ei ole kovin mairitteleva. Masan ja avovaimon avoliitto tuotti tytön, joka tapahtuman sattuessa oli 1 vuoden 2 kuukauden ikäinen. Masa oli työssä saman kadun varrella olevassa sukulaistensa omistamassa hotellissa portierina.
Vaimo asui edelleen hänen ja Masan entisessä yhteisessä asunnossa, jonka omistaa Masan sukulainen. Vaimo kävi työssä, mutta avovaimo oli kotona.
Vaimon omaiset kertoivat asumuseroajan olleen vaimolle vaikeata aikaa Masan ja avovaimon taholta tapahtuneen jatkuvan painostuksen johdosta. Vaimo oli kertonut mm, että Masa oli useampia kertoja puhelimessa kertonut nähneensä hänet ikkunassa ja saaneensa juuri hänet pistoolinsa tähtäimeen, ” mutta ehdit alta pois”.
Vaimo oli pelännyt myös avovaimoa. Kuulusteluissaan Masa kertoi tutustuneensa avovaimoon tämän ollessa asiakkaana Masan työpaikkana olevassa hotellissa. Avovaimo asui siihen aikaan Tukholmassa, minne Masa meni häntä tapaamaan — vaimo tosin mukana.
Tukholmassa avovaimolla ja vaimolla oli ensimmäinen käsirysy ja sen jälkeen heidän välillään vallitsi vihamielinen suhde.
Avovaimon ja Masan ollessa myöhemmin Helsingissä eräässä ravintolassa vaimo oli tullut sinne ja naisten kesken oli tullut kiivas sanasota. Masa kertoi avovaimon lähteneen kiihtyneenä ravintolasta, ja hän oli mennyt perässä löytäen tämän läheisestä porrassyvennyksestä kääntöveitsi kädessään.
Avovaimo oli sanonut: ” Minä silvon sen huoran ja odotan sitä tässä, vaikka ravintolan sulkemiseen saakka”.
Masan ja avovaimon jo asuessa yhdessä vaimo oli kerran kutsuttu sinne ja esitelty hänelle Masan ja avovaimon lapsi. Kun vaimo oli ” paijannut” Masaa, avovaimo oli hyökännyt vaimon kimppuun, repinyt tältä korvakorut korvista ja pieksänyt muutoinkin vaimon niin, että Masan oli pitänyt erotella naiset. Sen jälkeen vaimo oli entistä enemmän pelännyt avovaimoa.
Avovaimosta Masa antoi kuulustelussa kylmäverisen ja laskelmoivan naisen kuvan lisäten, ettei avovaimo tulisi koskaan katumaan vaimon surmaamista. Mitään katumisen oireita avovaimossa ei ole havaittukaan. Avovaimo oli Masan kertoman mukaan ollut myös erittäin mustasukkainen. Masa oli kerran kotoaan soittanut jollekin naiselle, jolloin avovaimo oli suuttunut niin, että oli ” tärissyt” niin voimakkaasti, että hänen käteensä ottama leikkuuveitsi oli pudonnut hänen kädestään.
Myöhemmin avovaimo oli selittänyt suuttuneensa niin, ettei hän edes muistanut tapahtumasta mitään, vaan silmissä oli ” sumennut”.

Ovela suunnitelma
Masan ja vaimon avioeron käsittelypäivä Helsingin raastuvanoikeudessa oli ollut torstaina 21. päivänä lokakuuta 1976.
Masa kertoi avovaimon keksineen suunnitelman, jonka mukaan vaimo olisi juotettava edellisenä iltana niin juovuksiin, ettei hän pystyisikään menemään seuraavana päivänä oikeuden istuntoon, taikka jos hän sinne menisikin, hän ” munaisi” itsensä perusteellisesti.
Masa ja avovaimo eivät olleet tienneet vaimon palkanneen edustajakseen juristin kyseiseen istuntoon. Suunnitelmaan oli edelleen kuulunut sellaisen asiakirjan saaminen vaimolta, että hän sitoutuisi luopumaan lapsistaan ja luovuttamaan ne Masan holhoukseen.
Avovaimo oli keksinyt sopivan ” syötinkin” viimeksi mainittuun tavoitteeseen. Vaimolle olisi luvattu jatkuva asumisoikeus huoneistossaan, mutta jos hän kieltäytyisi allekirjoittamasta lapsistaan luopumisasiakirjaa, hänet tultaisiin häätämään asunnosta.
Avovaimo oli vielä selittänyt Masalle, että hän laittaisi vaimon viimeiseen ryyppylasiin kaksi Mogadon-merkkistä unitablettia, joiden johdosta vaimo varmasti sekoaisi riittävästi. Avovaimo oli kertonut omaavansa kokemusta sellaisesta laitettuaan niitä edellisen miehensäkin laseihin.

Tapahtumaketju käynnistyy
Ketään sopivaa henkilöä vaimon juottajaksi ei keksitty, joten Masa päätti tehdä sen itse.
Työaikansa hotellissa päätyttyä 20.10 klo 23:n maissa Masa soitti vaimolle kotiin ja esitti, että kun huomenna on avioeroasia oikeudessa, heidän olisi syytä keskustella lastensa tulevasta hoidosta.
Masa oli pyytänyt vaimoa tulemaan hotelliin ja vaimo oli siihen suostunutkin.
Masa oli varannut mukaansa ’Ballantine’s’-whiskypullon ja tarjoillut siitä hotellin keittiössä vaimolle ryyppyjä keskustelun lomassa.
Masa oli lopuksi ehdottanut, että he menisivät hänen asunnolleen jatkamaan keskusteluja ja vastahakoisesti vaimo oli siihen suostunutkin. Masan asunnolla avovaimo oli jo odottanutkin.
Juomalasi, johon avovaimo oli liuottanut unitabletit, oli ollut piilossa. Kolmisin oli jatkettu alkoholin nauttimista ja Masa ja vaimo olivat juopuneet vähitellen vahvasti — avovaimo ei.
Vaimolle oli esitelty valmiiksi kirjoitettu asiakirja, jonka allekirjoittamisella hän olisi suostunut luovuttamaan lastensa holhouksen ja hoidon Masalle. Tähän ansaan vaimo ei kuitenkaan ollut mennyt, vaikka häntä oli uhattu asunnosta häätämiselläkin.
Vaimo oli uhannut lähteä pois koko tilaisuudesta, ” koska se meni tällaiseksi”.
Vaimon pois lähteminen ei kuitenkaan sopinut Masan ja avovaimon suunnitelmiin ja houkuttelemalla he saivat hänet jäämään. Masa oli jopa tanssittanut vaimoa.
Aamun koittaessa Masa oli ihmetellyt avovaimolle, miksei vaimo jo sammunut ja kysynyt, oliko avovaimo lainkaan pannut vaimon juomaan unilääkettä.
Avovaimo oli Masan kertoman mukaan vastannut: "Perkele, minä olen pannut sen lasiin jo viisi Mogadonia, mutta ei siihen norsuun mikään tehoa".

Masa raastuvanoikeudessa
Toisen tyttärensä kouluun lähdön jälkeen vähän vaille kahdeksan Masa kertoi sammuneensa sohvaan. Vaimo oli ollut siinä vaiheessa myös unten rajamailla. Masa oli herännyt asianajajansa puhelinsoittoon arvelunsa mukaan kello 09.45.
Asianajaja oli soittanut raastuvanoikeudesta ja sanonut menneensä sinne kello 09.30 ja etsineensä sieltä turhaan Masaa sekä kehottanut Masan tulemaan sinne. Herätessään Masa oli todennut toisen tyttärensä ja vauvan olevan kotona, mutta avovaimoa ja vaimoa ei ollut näkynyt.
Keittiössä Masa oli nähnyt edellä mainitun sopimuspaperin allekirjoitettuna vaimon nimellä ja toisena todistajana oli ollut avovaimo sekä toisena miehen nimi.
Masa selitti ajatelleensa, että naiset ovat sopineet ja menneet sitten juhlimaan.
Otettuaan hotellista mukaansa erään naisen todistajakseen Masa oli mennyt raastuvanoikeuteen ja tavannut siellä asianajajansa.
Masaa oli vaivannut "naistensa’ ’ katoaminen ja hän oli raastuvanoikeudesta soittanut kotiinsa ja vaimon numeroon saamatta vastausta. Tytärtään Masa oli kieltänyt vastaamasta puhelimeen hänen poissa ollessaan. Noin 15 minuutin kuluttua Masa oli uudistanut soittonsa mainittuihin paikkoihin kahdesti läheisestä ravintolasta saamatta nytkään vastausta.
Avioeroasia oli käsitelty ja lykätty. Masa oli saanut huostaansa vastapuolen asianajajan laatiman hänestä varsin epäedullisen kuvan antavan asiakirjan.
Masan asianajaja ei ollut lainkaan huomannut Masan poistuneen välillä soittamaan.
Käsittelyn raastuvanoikeudessa päätyttyä asianajaja oli Masan kanssa taksilla ajanut Pienen Roobertinkadun ja Yrjönkadun kulmaan, josta Masa oli jatkanut matkaansa taksilla edelleen. Kello oli asianajajan mukaan ollut 11.45. Masa kuitenkin kertoi tulleensa kotiinsa kello 11.30.

Rikoksen uhri löytymisasennossaan. Todennäköinen surmaväline, WhiskypuIlon verinen kaula sohvan jalan vieressä lattialla.jpg (231.48 KiB) Katsottu 1247 kertaa

Surma paljastuu
Kotona oli ollut vain Masan toinen tytär ja vauva.
Masa oli heti soittanut vaimon asuntoon arvellen avovaimonkin olevan siellä, mutta sieltä ei nytkään ollut vastattu. Heti sen jälkeen Masa oli kävellyt läheiseen viinakauppaan ja ostanut sieltä pullon 'Monopol'-konjakkia. Tähän oli kulunut aikaa noin 10 minuuttia.
Viidennen kerran Masa oli vielä soittanut vaimon asuntoon saamatta nytkään vastausta. Nautittuaan muutamia ryyppyjä konjakkia Masa oli tiedustellut avovaimoaan läheisestä Marian sairaalasta ja rikospoliisin päivystyksestä. Myös tuntemalleen huumetoimiston ylikonstaapelille Masa oli yrittänyt soittaa, mutta puhelun oli vastaanottanut eräs naiskonstaapeli ilmoittaen, ettei ylikonstaapeli ollut tavattavissa. Masa oli kertonut vaimonsa kadonneen ja pyytänyt ylikonstaapelin soittamaan hänelle mahdollisimman pian.
Noin kello 12 Masa oli soittanut avovaimon äidille ja pyytänyt tämän noutamaan vauvan heille, kun lapsen äiti oli kadonnut.
Työpaikkaansa Masa oli soittanut samoihin aikoihin kysyen erästä työtoveriaan.
Masan isoäiti oli soittanut heti sen jälkeen ja Masa oli kertonut avovaimonsa kadonneen. Puhelun aikana Masa oli sanonut "Tuossa se jo tuleekin ja verissään, lopetetaan puhelu".
Masan 9-vuotias tytär on kertonut avanneensa oven kuultuaan lukon rapistelua. Oven takana oli ollut avovaimo kädet, vaatteet ja silmälasit verisenä. Masa kertoi hämmästyneensä avovaimonsa verisyyttä ja kysyneensä: "Missäs helvetissä sinä olet luuhannut".
Avovaimo oli pyytänyt heitä siirtymään makuuhuoneeseen pois tyttären kuuluvilta ja sanonut sitten: "Minä tein selvää siitä akasta" tai "minä teilasin sen ämmän".
Avovaimo oli edelleen kertonut, että aamulla Masan sammuttua hän oli mennyt vaimon kanssa tämän asuntoon mukanaan vajaa Ballantine’s-whiskypullo. Siellä oli yhdessä vielä ryypiskelty ja vaimo oli kertonut avovaimolle olleensa Masan kanssa sukupuoliyhteydessä hotellissa käynnin aikana.
Avovaimo oli sanonut silloin silmissään mustenneen eikä tienneensä mitä hän oli tehnyt eikä sitäkään, oliko vaimo vielä elossa.
Avovaimo oli selittänyt vaimon käyneen hänen kimppuunsa fileerausveitsi kädessään. Puheluista avovaimo oli kysynyt, että sinäkö sinne niin monta kertaa soitit.
Masan ollessa epäuskoinen avovaimo oli sanonut, että "sen takia minä sen tein, kun niin rakastan sinua.
Tästä tulee minulle pitkä reissu, karataan yhdessä jonnekin, että saadaan olla vielä edes vähän aikaa yhdessä".

Uhrin molemmat kädet olivat tämännäköiset. Hän oli ilmeisesti yrittänyt käsillään suojata kasvojaan.jpg (135.92 KiB) Katsottu 1247 kertaa

Avovaimon legenda
Riisuessaan avovaimonsa yltä veriset vaatteet Masa oli todennut tämän pitkän nahkatakin, villapuseron, minihameen, sukkahousujen ja pikkuhousujenkin olevan veressä.
Sukkahousut olivat edestä ja sisäpinnoiltaan pahoin rikkinäiset.
Verta oli ollut myös avovaimon kasvoilla ja silmälaseissa, ja hänen käsiensä pääasiassa kämmenpuolella oli ollut suuria haavoja.
Masa oli pyyhkinyt veren avovaimonsa iholta ja pannut tämän makuulle. Ihmetellessään epäuskoisena mitä oikein oli tapahtunut, Masa oli vaatinut avovaimolta selityksiä.
Tässä vaiheessa avovaimo ensi kertaa esitti kertomuksen Reiskasta, joka myöhemmin muuttui Reimaksi. Aluksi hän puhui kahdestakin vaimon asunnolla olleesta miehestä, mutta pääasiassa kuitenkin vain Reimasta.
Avovaimo oli kertonut Reiskan halunneen olla vaimon kanssa sukupuoliyhteydessä ja haukkunut heitä lesboiksi. Reiska oli heittänyt avovaimon vaimon päälle, vaimon ollessa jo "raato”.
Käsissään olevat haavat avovaimo selitti saaneensa vaimon fileerauspuukosta ja toisen käden haavat pullon sirpaleista.
Masa oli ollut edelleen epäuskoinen moisesta tarinasta ja soittanut rikospoliisin huumetoimistoon tuntemalleen komisariolle ja ylikonstaapelille pyytäen näitä menemään katsomaan mitä hänen vaimolleen oikein oli tapahtunut. Hän ei kuitenkaan ollut tavoittanut henkilökohtaisesti kumpaakaan vaan jättänyt heille em. viestin.
Noin kello 12.30 avovaimon äiti oli tullut noutamaan vauvaa ja ihmetellyt tyttärensä verisyyttä saamatta siihen mitään selitystä. Hän oli poistunut vauva mukanaan.
Kello 13.00 huumetoimiston ylikonstaapeli oli soittanut Masalle pyynnön mukaisesti. Masa oli vaatinut häntä heti tulemaan vaimon asunnon edustalle. Ylikonstaapeli ei kuitenkaan voinut heti lähteä työesteiden vuoksi. Masa oli soittanut uudelleen 13.15 ja sanonut, että joku on tappanut jonkun ja verta on paljon, tule heti. Ylikonstaapeli oli sen jälkeen välittömästi soittanut rikospoliisin väkivaltatoimistoon ja kertonut saamastaan puhelusta. Rikospoliisin partioauto ehti Masan asunnon edustalle ensin ja heti sen jälkeen myös väkivaltatoimiston kaksi konstaapelia. Masa opasti nämä kadun toiselle puolelle vaimonsa asunnon ovelle, mutta avaimia asuntoon hänellä ei ollut eikä talonmiestä tavoitettu. Paikalle kutsuttiin rikospoliisista lukonavaaja, jota odotettaessa Masa tapasi portaassa velipuolensa, jolle hän oli sanonut avovaimonsa tappaneen hänen vaimonsa.
— Rikospoliisin miesten kysellessä Masalta vaimon henkilötietoja Masa ilmoitti vaimonsa ammatiksi huora.

Kuivamustekynällä oli uhrin vatsaan kirjoitettu sana 'huora'.jpg (179.6 KiB) Katsottu 1247 kertaa

Rikospaikkatutkimus
Ovea avattaessa talonmieskin tuli paikalle ja avasi oven avaimilla. Kello oli tällöin jo 14.24.
Asunto oli sekainen, verta ja vettä oli eteisen, kylpyhuoneen ja olohuoneen lattioilla.
Olohuoneen lattialla oli runsaasti myös lasinsirpaleita. Masan vaimo makasi kuolleen tuntuisena olohuoneen matolla
selällään jalat pyöreän lasilevyisen pöydän välilevyn ja kannen välissä. Punainen pusero oli ylös kohonneena, jaloissa oli polvisukat ja oikean reiden tyvessä olivat pikkuhousut nauhamaisena reiden ympärillä. Kädet, joissa oli runsaasti suuria epäselvärajaisia viiltohaavoja, olivat pään tasolla, vasen yli silmien taipuneena. Kasvot ja pään seutu olivat kauttaaltaan suurien epäselvärajaisten
viiltohaavojen peitossa ja niitä oli myös osaksi kaulalla.
Koska selviä sekundäärisiä kuoleman merkkejä ei ollut havaittavissa, hälyttivät rikostutkijat paikalle lääkäriambulanssin, joka totesi kuoleman tapahtuneen. Sen jälkeen kutsuttiin paikalle oikeuslääkäri, joka suoritti vainajan alustavan oikeuslääketieteellisen tutkimuksen.
Paikalle tutkimuksia johtamaan saapui väkivaltatoimiston komisario ja tekniset rikospaikkatutkijat. Alustavan arvion mukaan kuolema oli tapahtunut muutamia tunteja aikaisemmin.
Olohuoneen lattialla oli runsaasti vettä, joka oli värjäytynyt verestä punaiseksi. Vainajan ympärillä matolla sitä oli erityisen runsaasti ja tuntui ilmeiseltä, että tapahtumapaikkaa oli huuhdeltu runsaalla vedellä. Vainajan vierellä oli pullon sirpaleita, korvakoru, pyyheliina, siniset mustalla nahkavyöllä varustetut farmarihousut, kumollaan olevat kaksi viinilasia ja kaksi grogilasia, Abloy avain, kaksi veristä sohvan nahkatyynyä, Ballantine’s-whiskypullon litistynyt korkki ja saman pullon rosoreunainen kaulaosa, jossa oli verta ja hiuksia. Lattialla oli myös kuivamustekynä.
Vainajan paljaaseen vatsaan oli suurin tekstikirjaimin kuivamustekynällä kirjoitettu sana ” huora”.
Kirjahyllyn laudalla oli fileerausveitsi, jonka terässä oli heikkoja verijälkiä. Siihen sopiva tuppi löytyi makuuhuoneesta patjan ja laidan välistä
keskikohdalta. Kylpyhuoneen ammeessa oli märkiä verisiä vaatekappaleita ja kirjava muovipussi, jonka päällä oli muovisanko. Muovipussissa oli ruskean lasipullon ja vihreän käsinmaalatun pullon kappaleita, Abloy avain, rannerengas, Coffein tabletteja10 kpl 20 kappaleen rasiassa, silkkinen kaulaliina, hiuksia ja kuminen musta kengänkoron lappu, jonka todettiin kuuluneen avovaimon saappaaseen. Kaikki esineet olivat verisiä. Pesualtaassa verinen pyyheliina, jossa oli runsaasti hiuksia.
Veriroiskeita oli huoneistossa runsaasti eri puolilla, mm. pöydän yläpuolella riippuvassa valaisimessa.
Tutkimuksen päätyttyä vainaja siirrettiin oikeuslääketieteen laitokselle, jossa oikeuslääkäri suoritti vainajan perusteellisen ulkoisen tarkastuksen.
Aikaisemmin mainittujen vammojen lisäksi vainajassa todettiin kaulassa edessä mustelma-alue, joka viittasi kuristamiseen tai hakkaamiseen.
Mustelmia oli muuallakin eri puolilla kehoa. Vainajan tekohampaat olivat syvälle kurkkuun juuttuneina. Kuolemansyyn selvittämiseksi väkivaltatoimiston johtaja määräsi oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen toimitettavaksi ja se suoritettiinkin heti seuraavana päivänä.
Siinä todettiin kuoleman aiheutuneen sydämeen kulkeutuneesta ilmatulpasta. Ilmaa oli tunkeutunut kaulan oikeanpuoleiseen laskimoon rosoreunaisesta kaulalla olleesta haavasta, joka oli päättynyt laskimon aukeamiseen. Tukehtumisen merkkejä todettiin myös joko kaulalta puristamisen seurauksena tai kurkkuun juuttuneiden tekohampaiden takia tai kummastakin syystä.
Lisättäköön, että avovaimo oli alustavasti Masalle tapahtumasta kertoessaan maininnut myös tukehduttamisesta.
Avovaimo ja Masa kuljetettiin rikospoliisiin. Tutkimuksia johtava komisario totesi avovaimon vasemman käden kämmenessä tukun verisiä pitkiä hiuksia, jotka taltioitiin. Avovaimo kuljetettiin sairaalaan sidottavaksi käsissään olevista vammoista ja sen jälkeen oikeuslääkärin tutkittavaksi.
Masan vaatteet tutkittiin tarkoin eikä niistä löydetty verta eikä muuta mainittavaa. Koska Masassa ei näkynyt mitään muutakaan sellaista, joka olisi edellyttänyt hänen kehonsa oikeuslääketieteellistä tutkimista, häntä ei tutkittavaksi lähetetty.

Avovaimo ja Masa pidätettiin rikospoliisiin tutkimuksia varten.
Masa toisti lukuisissa kuulusteluissaan alusta lähtien antamansa kertomuksen lisäillen ja täsmentäen sitä kuulustelijan kysymillä tarkoilla yksityiskohdilla. Hänen kertomuksissaan ei missään vaiheissa esiintynyt ristiriitaisuuksia eikä hänen todettu valehdelleen tai salanneen mitään. Masan sormenjälkiä ei ollut niiden 150 sormenjäljen joukossa, jotka vaimon asunnosta saatiin esiin.
Masan syyksi katsottiin kuitenkin osallisuus törkeään pahoinpitelyyn RL 21:6 mukaan (... tahallisesti aiheutetaan ... vakava sairaus tai hengenvaara ...), eli Masan katsottiin osallistuneen unilääketablettien saattamiseen yhdessä alkoholin kanssa vaimon kehoon, ja kun tiedetään näiden yhteisvaikutuksen voivan olla hengenvaarallinen, Masa julistettiin tutkimusten päätyttyä vangituksi. Lisänä oli naineena kihlautuminen, johon sisältyi makaaminen, rangaistusmaksimi in abstracto 4 vuotta vankeutta. Syyttäjä vaati Masalle rangaistusta osallisuudesta murhaan, mutta loppujen lopuksi hän sai vain 3 kk ehdollisen vankeustuomion naineena kihlautumisesta.
Avovaimon kuulusteluja ryhtyi suorittamaan edellä mainittu tutkimuksia johtava komisario, joka on tunnettu perusteellisuudestaan ja yli 30 vuoden tuomasta kokemuksesta ja ammattitaidosta.
Hän joutui kokemaan erään pitkän virkauransa vaikeimman kuulusteluvaiheen. Avovaimo osoittautui Masan kuvauksen mukaisesti kylmän laskelmoivaksi, joka tarttui pieniinkin seikkoihin ja harkitsi tarkoin vastauksensa hänelle tehtyihin kysymyksiin.
Mentäessä jatkuvissa kuulusteluissa tarkkoihin yksityiskohtiin hänelle kävi kuten jokaiselle valheellisten kertomusten esittäjälle, että hän ei pystynytkään muistamaan miten hän oli edellisissä kuulusteluissa kertonut yksityiskohdista. Hän sotkeutui jatkuvasti yhä enemmän ja joutui alinomaa kiinni valheista ja ristiriidoista.
Niistä hän ei kuitenkaan häkeltynyt vähääkään, vaan selitti ja korjaili tai väitti, ettei ollut niin sanonutkaan taikka että on tapahtunut väärinkäsitys.
Alusta alkaen hän esiintyi oikeustieteen ylioppilaan tittelillä väittäen suorittaneensa ylioppilastutkinnon Ruotsissa ja lukeneensa "yksityisesti” lakia niin pitkälle, että hän pian on lakitieteen kandidaatti. Tämän mukaisesti hän myös esiintyi laintuntijana. Aliarvioidessaan muutenkin perusteellisesti rikostutkijain kyvyn ja ammattitaidon hän tässäkin suhteessa joutui toteamaan, että kaikki tutkitaan ja tarkistetaan. Titteli-asiassakin hänen oli viimein pakko tunnustaa puhuneensa perättömiä ja niinpä pöytäkirjan marginaaliin merkittiin tylysti hänen ammatikseen toimeton ravintolatyöntekijä.
Rakennellessaan puolustustaan avovaimo piti sinnikkäästi kiinni siitä tarinasta, että hänen ollessaan vaimon asunnossa siellä oli ollut myös Reima, joka oli heittänyt hänet seinään niin, että hän oli mennyt tajuttomaksi. Siitä hän oli herännyt todeten makaavansa vaimon vierellä, ja siinä hän oli verennyt vaatteensa ja saanut lattialla olevista pullonsirpaleista haavat käsiinsä. Hänen vaatteidensa veri oli kuitenkin sellaisina tahroina, että ristiriita oli ilmeinen. Tahrat sopivat sen sijaan erinomaisen hyvin sellaiseen asetelmaan, että hän oli istunut hajareisin vaimon alaruumiin päällä, repinyt siinä sukkahousunsa ja saanut vereen hameensa, sukkahousunsa, pikkuhousunsa, villapuseron edustan ja hihansuut samoin kuin nahkatakin edustan ja hihansuut.
Vaimon ja avovaimon veriryhmä oli sama, joten tavanmukaisesta veritutkimuksesta ei ollut apua.

Tarina Reimasta romahtaa
Avovaimo kehitteli kuulusteluissaan tarinaansa Reimasta niin innokkaasti, että tälle vähitellen kehittyi persoonallisuus, jopa nimen alkuosakin niin pitkälle, että sellaisen henkilön valokuva löytyi rikospoliisin kortistosta. Tämä valokuva esitettiin avovaimolle useiden muiden valokuvien mukana. Empimättä hän otti esille juuri tarkoitetun valokuvan ja vannoi 100 %:lla varmuudella kuvan esittävän hänen tarkoittamaansa Reimaa.
Tämän hän toisti seuraavissa kuulusteluissa, kunnes hänelle ilmoitettiin kuvan esittämän henkilön varmasti ja vääjäämättömästi olleen tapahtumahetkellä Turun keskusvankilassa. Avovaimon suurella vaivalla kehittelemä tarina Reimasta oli kärsinyt surkean lopun, mutta tapansa mukaan hän ei siitä lannistunut vaan väitti, ettei ihminen voinut olla kahdessa paikassa yhtä aikaa.

Avovaimon nimeämä uusi surmaaja
Avovaimo oli valmis vangittavaksi ja se hänelle myös ilmoitettiin. Hän protestoi kiihkeästi vangitsemistaan vastaan sanoen, ettei hän mene vankilaan syyttömänä ja ilmoitti, että oikea syyllinen onkin Masa. Pari päivää aikaisemmin avovaimo ja Masa olivat olleet vastakkain kuulustelussa ja siinä avovaimo ilmeiseksi yllätyksekseen oli saanut kuulla Masan kertoneen kaiken rehellisesti, myös sen mitä avovaimo ensiksi oli tapahtumasta kertonut.
Tässä kuulustelussa avovaimo kiisti kaiken Masan kertoman ja väitti Masan valehtelevan. Niinpä Masa olikin nyt sopiva uudeksi surmaajaksi, kun tarina Reimasta oli vesittynyt. Avovaimo kertoi Masan tulleen vaimon asuntoon vihaisena, lyöneen hänet nokialaisella kumipatukalla tajuttomaksi ja sen jälkeen surmanneen vaimonsa. Masan liikkumiset surmaamisen ajankohtana oli kuitenkin jo tarkoin selvitelty alibimielessä eikä häntä vastaan muutenkaan ollut mitään näyttöä vaimonsa surmasta.
Masa oli kuulusteluissaan vakuuttunut avovaimonsa syyllistymisestä hänen vaimonsa surmaamiseen.

Käsittely raastuvanoikeudessa ja avovaimon keksimä uusi surmaaja
Asia käsiteltiin useita kertoja raastuvanoikeudessa ja siellä avovaimon puolustajana valtion palkkaamana esiintyi eräs tunnetuimmista helsinkiläisistä puolustusasianajajista. Eipä hänen tehtävänsä tässä tapauksessa ollut kadehdittava.
Avovaimon kertomus muuttui jälleen ja hän tarjosi oikeudelle nyt Reiman ja Masan sijaan karvaista miestä, joka oli surman tehnyt.
Oikeus oli toista mieltä ja tuomitsi avovaimon 10 vuodeksi vankeuteen taposta. Syyttäjän mielestä kyse oli murhasta, koska teko osoitti erityistä raakuutta ja julmuutta, mutta oikeus päätyi tappoon. Jälleen kerran avovaimo tuomion kuultuaan käyttäytyi erikoislaatuisella tavalla. Hän huusi olevansa syytön ja että surmaaja olikin nyt eräs konstaapeli, jonka hän oli tiennyt joskus käyneen vaimon asunnolla. Tämä muka olikin nyt se mies, joka oli tullut asuntoon ja tehnyt teon avovaimon aikaisemmin kertomalla tavalla.
Konstaapelia oli kuulusteltu jo aikaisemmin tässä asiassa muista syistä, mutta avovaimon väitteen johdosta hänet syyttäjän toivomuksesta kuulusteltiin vielä uudelleen. Avovaimo ei taaskaan osannut arvata, että tälläkin ilmiannetulla oli täydellinen alibi, koska hän oli ollut silloin työvuorollaan ja todistajia siihen löytyi useita. Avovaimo hylkäsikin pian tämän tarinan käyttökelvottomana.

Hovioikeus käsitteli asian, sekä puolustusasianajajan että syyttäjän valittamana. Avovaimo todettiin syylliseksi ja tuomio pysyi.
Kuten alussa on mainittu, puolustusasianajaja on pyytänyt korkeimmalta oikeudelta lupaa saada saattaa asia sinne käsittelyyn, mutta nähtäväksi jää myönnetäänkö lupaa.

Masa sittenkin käyttökelpoisin
Avovaimo ei kuitenkaan ole ollut toimeton. Saadakseen vielä komisarion häntä kuulustelemaan hän keksi jälleen "syötin” ja ilmoitti hänellä olevan näyttöä Masan syyllistymisestä erääseen selvittämättömään naisen surmaan Helsingissä ja haluavansa paljastaa sen. ” Näyttö” oli hänen komisariolle ojentamansa naisen hiuskampa, jonka hän kertoi löytäneen surmapäivän jälkeisenä aamuna Masan autosta. Todellinen syy oli kuitenkin se, että hän halusi itseään jälleen kuulusteltavaksi. Todettuaan kaikkien aikaisempien tarjoustensa sopivista surmaajista mitätöityneen yksi toisensa jälkeen hän oli jälleen todennut Masan sittenkin käyttökelpoisimmaksi ja tarjosi jälleen Masaa tähän tarkoitukseen.
Herrasmiehenä tunnettu komisario kirjoitteli jälleen uuden kertomuksen pöytäkirjaan täsmällisesti avovaimon toivomalla tavalla.

Johtopäätökset
Kuten alussa todettiin, surman tekotapa oli erityisen raaka.
Tarkasteltaessa uhrin päänalueella, kaulassa ja erityisesti kasvoissa olevia kymmeniä rosoreunaisia viiltohaavoja ei voinut tulla muuhun kuin siihen johtopäätökseen, että tavoitteena oli ollut tuhota perusteellisesti naisen (kilpailijan) ulkonäkö.
Jos uhri olisi jäänyt henkiin, niin kuin olisi ollut mahdollista ilman edellä kerrottua ilmatulppaa, viiltelijä olisi varmasti pyrkimyksissään onnistunut, sillä millään plastisilla leikkauksillakaan uhrin kasvoja ei enää olisi saatu entiselleen.
Jo tapahtumapaikkatutkimuksissa tutkijat tulivat siihen johtopäätökseen, että rikos oli yritetty lavastaa seksuaalirikokseksi.
Uhrin alapää oli riisuttu paljaaksi ja hänen jalkansa oli vedetty pöydän kannen ja välilevyn väliin.
Erityispiirre oli, että uhrin pikkuhousut olivat nauhamaisesti oikean reiden tyvessä.
Se antoikin heti aiheen epäillä lavastusta, sillä useimmat miehet tietävät, että jos naiselta sipaisee housut toisesta jalasta pois, eivät ne toisenkaan jalan reiden tyvelle jää, vaan putoavat samalla jonnekin polven seudulle tai vieläkin alemmas.
Vain nainen seksirikoksen lavastajana voi tehdä tällaisen kömmähdyksen.
Vain nainen voi aikaisemmin kerrotulla tavalla raadella myös kilpailijansa kasvot, tuskin kukaan mies tuolla tavalla toimisi, sellaista tapausta ei ainakaan ole tiedossa. Helsingissä ei ole tiedossa yhtään sellaistakaan tapausta, jossa henkirikos olisi yritetty lavastaa siveellisyysrikokseksi.
Tässä tapauksessa tarkoitus oli selvästi johdattaa epäilykset miessukupuoleen.
Oikeuslääketieteellisessä tutkimuksessa luonnollisesti tutkittiin tarkoin uhrin sukupuolielimet.
Mikään ei viitannut vähään aikaan suoritettuun sukupuoliyhdyntään. Siittiöitä ei tavattu ja hapan fosfataasi-reaktio oli negatiivinen.
Avovaimo tiedustelikin sinisin silmin kuulustelussa, että oliko löydetty siittiöitä, mutta saman tien hän totesi, että eihän niitä voikaan löytyä, jos on käytetty kondomia.
Milloin raaka väkisinmakaaja käyttäisi kondomia?
Avovaimo sanoi tehneensä sen tyyppisiä johtopäätöksiä aikaisemmin mainitusta selvittämättömästä seksuaali-henkirikoksesta.
Tämä oli tapahtunut Helsingissä edellisen elokuun alussa ja herätti raakuudellaan lehdistössä suurta huomiota.
Kenties se tapaus johdattikin avovaimon lavastuspuuhiin tarkoituksella saada epäilykset suunnatuksi muualle.
Tunnettuahan on, että järkyttävät ja huomiota herättävät väkivaltarikokset voivat synnyttää määrätyn laisissa henkilöissä jäljittelyn halun.

Nyt käsittelemämme rikoksen raakuus kaksinkertaistuukin juuri siinä, että välittömästi sokean raivon vallassa suoritetun henkirikoksen jälkeen surmaaja pystyi kylmästi harkitsemaan selviytymistään rikossyytteestä ja suunnittelemaan toimenpiteensä.
Lavastustoimenpiteet ja legendan keksiminen Reiska-Reimasta soveltuivat sinänsä yhteen.
Kuten rikoksentekijät yleensäkin, hänkin teki kuitenkin niin paljon virheitä, että puolustautuminen tällä perusteella oli tuomittu epäonnistumaan.
Pahimmat virheensä hän teki kuulusteluvaiheessa, kuten edellä on kerrottu. Jatkuvasti "surmaajan” keksiminen ja tarjoaminen tutkijoille tai oikeudelle edellisen yrityksen epäonnistuttua oli säälittävä yritys epäilyksien suuntaamiseksi pois itsestään.
Alkuperäinen poliisitutkintapöytäkirja käsitti 248 sivua ja suuren määrän liitteitä. Lisäksi on syntynyt useampia lisäpöytäkirjoja. Niiden sisällöstä on tähän voitu ottaa vain oleellisimmat seikat.
Toivottavasti ne kuitenkin antavat lukijalle riittävästi selvitystä tästä raa’asta surmasta oikeiden johtopäätösten tekemiseksi.
Toivoakseni lukija myös edelleen uskoo suomalaisen rikostutkinnan tehokkuuteen ja tuomioistuimien oikeudenmukaisiin ratkaisuihin.

Uhri oli siis 32-vuotias varastonhoitaja Kirsti Kaarina Kivikoski.
Avovaimo Kaarina Mattila tai Huuki tai…

[Oikeus ennen kaikkea]

Verinen Whiskypullon kaula, todennäköinen rikosväline. Kaulan pitempi ja kapeampi sakara sopivat hyvin kaulalaskimon vamman synnyttäjäksi.jpg (116.07 KiB) Katsottu 1242 kertaa

Avovaimon kädet, joissa oli useita haavoja.jpg (161.9 KiB) Katsottu 1242 kertaa

Avovaimon veriset silmälasit, jotka takavarikoitiin hänen asunnostaan.jpg (120.58 KiB) Katsottu 1242 kertaa

[Oikeus ennen kaikkea]

Tarkennuksena vielä, että Ruoholahden teurastuksen aikaan tämän viehättävän naisihmisen nimi oli Eila Huuki, joka kolme vuotta myöhemmin vaihtoi nimensä Eila Kaarina Mattilaksi. Hän onnistui pakenemaan vanginvartijalta Helsingin keskustassa 31.5.1979, matkusti Ruotsiin ja kuristi ja puukotti siellä miehen yhdessä toisen suomalaisnaisen kanssa. Saatiin kiinni 18.8.1979. Vapautettiin kuitenkin ruotsalaismiehen tapposyytteestä. Vanginvartija sai Mattilan pakomatkasta rangaistuksena 390 Mk:n sakot.

[Oikeus ennen kaikkea]

Eteisestä löytyi sormen- ja kämmenen jälkiä.jpg (134.46 KiB) Katsottu 1103 kertaa

Makuuhuoneesta löydetyn keittiöveitsen terä oli vääntynyt katkerasta kamppailusta.jpg (171.47 KiB) Katsottu 1103 kertaa

Kuristusväline — yhteensidotut polvisukat — todistaa tekijän kyynisyydestä.jpg (159.75 KiB) Katsottu 1103 kertaa

[Tampereen Tyttö]

Olisihan tästä ladysta ollut vaikka Susanne Lindholmin tappajaksi. Jos Susannella oli ollut parempi flaksi jonkun sellaisen suhteen johon Huuki oli silmänsä iskenyt.