Sanna Sillanpää - Helsingin ampumaratasurmat v. 1999

Suomessa tapahtuneet henkirikokset.
Tojo
Armas Tammelin
Viestit: 86
Liittynyt: Su Loka 27, 2013 6:12 pm

Re: Sanna Sillanpää - Helsingin ampumaratasurmat v. 1999

Viesti Kirjoittaja Tojo »

Itse olen pääpiirteittäin Nuoren Sherlockin kannoilla asiassa.

Omalla pohjallani toki vain maallikkonäkemys, sekä henkilökohtainen visio oikeudenmukaisuudesta.

Mielestäni minkäänlaista riskiä ei tulisi sietää siitä, että törkeään rikokseen syyllistynyt henkilö päästetään kansan pariin. Lääketiedekin on paljolti prosenttipeliä ja todennäköisyyslaskentaa, ja hoidostakin vapautetun ihmisen kohdalla on taatusti tekijöitä, joita ei voi täysin ennustaa. Esim. (jälleen maallikkopohjalla):

-Noudattaako vapautettu henkilö mahdollista lääkitystä vapaaehtoisesti päiviensä loppuun asti
-Onko lääkkeiden vaste jatkuvasti riittävä
-Ratkeaako ko. henkilö päihteiden käyttöön => lääkkeet pois, päihteet tilalle tai molemmat yhtäaikaa.

.. ja kuinka tehokkaasti tätä kaikkea valvotaan? En jaksa uskoa, että rautanyrkillä ainakaan.

Luotan kyllä lääketieteen ammattilaisten osaamiseen siinä, että useimman henkilön kohdalla toteamus parantumisesta on validi ja riski yhteiskuntaa kohti on matala. Siitä huolimatta kyse on ihmisistä, ja se ei ikinä ole eksaktia tiedettä - mielestäni yksikin hairahtunut vaikka 1000 vapautetun joukosta on liikaa.

Periaatetasolla esim. ihmisen pään irtisahaamiseen kykenevä henkilö tulisi pitää lukkojen takana koko elämänsä, oli teon tehdessään sitten psykoosissa tai pelkästään psykopaattinen. Tämä case samaa kaliiberia.

Mikäli oli psykoosissa ja siitä parantuu -> jatkamaan elinkautista normaaliin vankilaan päiviensä loppuun asti. Varma ratkaisu, ja toisia ihmisiä ei enää tule vahingoitetuksi.
My my my...
Avatar
Tackleberry
Adrian Monk
Viestit: 2734
Liittynyt: La Touko 02, 2015 1:53 am

Re: Sanna Sillanpää - Helsingin ampumaratasurmat v. 1999

Viesti Kirjoittaja Tackleberry »

Tojo kirjoitti:Itse olen pääpiirteittäin Nuoren Sherlockin kannoilla asiassa.

Omalla pohjallani toki vain maallikkonäkemys, sekä henkilökohtainen visio oikeudenmukaisuudesta.

Mielestäni minkäänlaista riskiä ei tulisi sietää siitä, että törkeään rikokseen syyllistynyt henkilö päästetään kansan pariin. Lääketiedekin on paljolti prosenttipeliä ja todennäköisyyslaskentaa, ja hoidostakin vapautetun ihmisen kohdalla on taatusti tekijöitä, joita ei voi täysin ennustaa. Esim. (jälleen maallikkopohjalla):

-Noudattaako vapautettu henkilö mahdollista lääkitystä vapaaehtoisesti päiviensä loppuun asti
-Onko lääkkeiden vaste jatkuvasti riittävä
-Ratkeaako ko. henkilö päihteiden käyttöön => lääkkeet pois, päihteet tilalle tai molemmat yhtäaikaa.

.. ja kuinka tehokkaasti tätä kaikkea valvotaan? En jaksa uskoa, että rautanyrkillä ainakaan.

Luotan kyllä lääketieteen ammattilaisten osaamiseen siinä, että useimman henkilön kohdalla toteamus parantumisesta on validi ja riski yhteiskuntaa kohti on matala. Siitä huolimatta kyse on ihmisistä, ja se ei ikinä ole eksaktia tiedettä - mielestäni yksikin hairahtunut vaikka 1000 vapautetun joukosta on liikaa.

Periaatetasolla esim. ihmisen pään irtisahaamiseen kykenevä henkilö tulisi pitää lukkojen takana koko elämänsä, oli teon tehdessään sitten psykoosissa tai pelkästään psykopaattinen. Tämä case samaa kaliiberia.

Mikäli oli psykoosissa ja siitä parantuu -> jatkamaan elinkautista normaaliin vankilaan päiviensä loppuun asti. Varma ratkaisu, ja toisia ihmisiä ei enää tule vahingoitetuksi.
Mihinkä ihan oikeasti tuo raja ikuisen vankilatuomion ja normaalin elinkautisen välillä sitten vedettäisiin? Uhrin paloitteluko riittäisi?
Tojo
Armas Tammelin
Viestit: 86
Liittynyt: Su Loka 27, 2013 6:12 pm

Re: Sanna Sillanpää - Helsingin ampumaratasurmat v. 1999

Viesti Kirjoittaja Tojo »

Tackleberry kirjoitti: Mihinkä ihan oikeasti tuo raja ikuisen vankilatuomion ja normaalin elinkautisen välillä sitten vedettäisiin? Uhrin paloitteluko riittäisi?
Hyvä kysymys. Jenkeissä on käytetty termejä ensimmäiseen asteen murha, "törkeä murha" (aggravated murder), joissa ikuisen kopin perusteena voi olla kiduttaminen, toisen rikoksen yhteydessä tehty henkirikos (= automaattinen ensimmäisen asteen murha; tätä kannatan vaikka kyseessä olisi yksi puukonpisto ilman suunnitelmallisuutta), tai sitten paloittelu, jne. Riippuu osavaltiosta.

Mielestäni jotenkin tuohon suuntaan asiaa voisi lähestyä.

Jos Reiska puukottaa Jorea kännissä liian pitkän huikan vuoksi, niin se ehkä esimerkkitapauksena normaalin käytännön mukaan. :|
My my my...
Avatar
Ulrike
Hetty Wainthropp
Viestit: 480
Liittynyt: Ti Kesä 03, 2014 9:34 pm

Re: Sanna Sillanpää - Helsingin ampumaratasurmat v. 1999

Viesti Kirjoittaja Ulrike »

Nuori Sherlock kirjoitti:Aikoinaan muistaakseni Late Johansson oli aikanaan Niuvassa hoidossa ja kas kummaa,mitä tapahtui sen jälkeen,murhasi Sami Huhtimon ja sitä ennen jo murhannut kaksi
Johansson on tuomittu kolmesta murhasta, eikä häntä ole todettu mielisairauden takia näihin tekoihin syyntakeettomaksi, vaan hän suorittaa rangaistustaan vankilassa.
Nuori Sherlock kirjoitti:Ihminen mikä on sairastanut psykoosin voi olla aivan terve siihen asti kunnes tosiaan psykoosi iskee,totta. Sen jälkeen kemialliset aineet aivoissamme menevät sekaisin kansankielellä jota sitten korjaillaan erilaisilla lääkkeillä,kansankielellä.
Asia selvä. :roll:
Tojo kirjoitti:-Noudattaako vapautettu henkilö mahdollista lääkitystä vapaaehtoisesti päiviensä loppuun asti
-Onko lääkkeiden vaste jatkuvasti riittävä
-Ratkeaako ko. henkilö päihteiden käyttöön => lääkkeet pois, päihteet tilalle tai molemmat yhtäaikaa.
Ei näitä jätetä luottamuksen varaan, vaan kaikkien avohoitoon siirrettyjen edesottamuksia seurataan hyvin tarkkaan, ja noudetaan tarvittaessa ambulanssin ja poliisin toimesta takaisin lukkojen taa. Näin tehdään ihan ilman potilaan oman turvallisuudenkin takia, vaikka ei muihin kohdistuvaa väkivaltaista historiaa olisikaan.
Alice
Neuvoja-Jack
Viestit: 563
Liittynyt: To Heinä 09, 2015 6:01 pm

Re: Sanna Sillanpää - Helsingin ampumaratasurmat v. 1999

Viesti Kirjoittaja Alice »

Ymmärsinkö oikein, jos yksi tuhannesta tekee vapauduttuaan pahojaan, kaikki 999 pitää myös varmuudeksi säilöä ikuisesti? Vai mitä yllä Tojo tarkoittaa?
Ja kyllä niitä vapautettuja seurataan ihan avon puolella, ei siellä vain luoteta, että vapaaehtoisesti jatkaa lääkitystään. Toisia enemmän ja toisia vähemmän.
Nuori Sherlock
Lauri Hanhivaara
Viestit: 131
Liittynyt: Ti Maalis 25, 2014 3:45 am

Re: Sanna Sillanpää - Helsingin ampumaratasurmat v. 1999

Viesti Kirjoittaja Nuori Sherlock »

Kyse on nyt mielipiteestä eikä siitä mikä olisi oikein ja mikä normaalikäytäntö on yleensäkin.

Tämä asia vain on alkanut mietityttämään,koska tuntuu vain että täällä Suomessa nyt vain on liian löysä laki tässä asiassa.

Edelleen odotellen U:n perusteluja odotellen miksi meillä on hyvä järjestelmä ja mikä on hänen näkemyksensä eettisyydestä?
Kaikki ei ole sitä miltä se näyttää
Tojo
Armas Tammelin
Viestit: 86
Liittynyt: Su Loka 27, 2013 6:12 pm

Re: Sanna Sillanpää - Helsingin ampumaratasurmat v. 1999

Viesti Kirjoittaja Tojo »

Ulrike kirjoitti: Ei näitä jätetä luottamuksen varaan, vaan kaikkien avohoitoon siirrettyjen edesottamuksia seurataan hyvin tarkkaan, ja noudetaan tarvittaessa ambulanssin ja poliisin toimesta takaisin lukkojen taa. Näin tehdään ihan ilman potilaan oman turvallisuudenkin takia, vaikka ei muihin kohdistuvaa väkivaltaista historiaa olisikaan.
Totta varmasti. Oletan, että yleisimmin toimii hyvin. Mietityttää vain poikkeuksien määrä.

Duodecim-lehdessä mielenkiintoista dataa näin yleisesti myös:
Myöhemmässä tutkimuksessa seurattiin Niuvanniemen sairaalasta vuosina 1978-87 avohoitoon siirtyneitä kriminaalipotilaita, joiden vuosittainen määrä oli keskimäärin 21,5 (Hakola ja Vartiainen 1988). Seuranta-aikana ilmeni ainakin 14 vakavaa uusittua väkivaltarikosta, joista kuusi oli henkirikoksia. Uusintarikokset tehtiin keskimäärin puolentoista vuoden kuluttua eli pian avohoitoon siirtymisen jälkeen. Suurimmassa osassa tapauksista avohoitosuhde katkesi hyvin nopeasti. Hakolan ja Vartiaisen mukaan vakavien uusintarikosten lisääntyminen liittyi kriminaalipotilaiden avohoitojärjestelmän muutokseen vuonna 1978. Aiemman asetuksen mukaan sairaalasta koevapauteen siirretyn kriminaalipotilaan oli noudatettava lääkintöhallituksen määräämiä ehtoja, mutta vuodesta 1978 alkaen sairaalahoidon jälkeinen määräaikaisvalvonta muuttui vapaaehtoisemmaksi.

Myös 1990-luvulla havaittiin vakavia puutteita kriminaalipotilaiden jatkohoidossa sairaalasta kotiutumisen jälkeen (Repo ja Hellbom 1995). Ongelmia avohoidon toteutumisessa esiintyi etenkin silloin, kun potilas kotiutui sairaanhoitopiirin sairaalasta eikä valtion mielisairaalasta. Toisinaan potilaita ohjattiin suoraan perusterveydenhuoltoon, vaikka kriminaalipotilaiden avohoidon tulisi ehdottomasti olla psykiatrista erikoissairaanhoitoa myös valvonta-ajan päätyttyä. Avohoito näytti keskeytyvän liian nopeasti, ja syyt tähän johtuivat sekä potilaista että hoitojärjestelmästä. Tutkimuksen 37 potilaan otoksesta 24:llä avohoidon katsottiin joko keskeytyneen täysin tai olleen hyvin puutteellista sairaalasta kotiutumisen jälkeen puolentoista vuoden seuranta-aikana. Avohoidon epäonnistumiseen vaikuttavina keskeisinä tekijöinä arvioitiin olevan potilaan alkoholismi ja sairaudentunnottomuus, hoitavan sairaalan kokemattomuus sekä hoitojärjestelmän välinpitämätön suhtautuminen potilaan jättäytymiseen hoidosta. Rikosten uusimisen osuus oli rikosrekisterin perusteella 5,4 % puolentoista vuoden seuranta-aikana.

Vuonna 1996 Eronen ym. totesivat henkirikoksen tehneillä miehillä alkoholismin lisäävän riskiä syyllistyä uuteen henkirikokseen 13-kertaiseksi ja skitsofrenian 25-kertaiseksi koko väestöön verrattuna. Etenkin väkivaltainen ja rikollinen tausta yhdessä skitsofrenian ja päihderiippuvuuden kanssa lisää henkirikoksiin syyllistymisen riskiä. Vuosina 1978-1991 sairaalasta poistettujen mieskriminaalipotilaiden riski tehdä henkirikos oli yli 50-kertainen koko väestöön verrattuna keskimäärin kahdeksan vuoden seuranta-aikana (Tiihonen ym. 1996). Riski oli jopa lähes 300-kertainen ensimmäisen vuoden aikana avohoitoon siirtymisen jälkeen. Juuri sairaalasta kotiutumista seuraavan vuoden on siis todettu olevan kriittisintä aikaa rikosten uusinnan kannalta. Kaikki tutkimuksen seuranta-aikana henkirikokseen syyllistyneet olivat skitsofreniapotilaita, jotka olivat lopettaneet lääkityksensä ja jättäytyneet pois psykiatrisesta avohoidosta.
Lähde: http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/h ... s=duo96777

Mielestäni ilkeitä lukuja. En ole varma, onko Suomessa otettu käyttöön velvotteinen avohoito. Löysin 2012 artikkelin, jossa todettiin sitä harkitsettavan, mutta implementoinnista en tiedä.
Alice kirjoitti:Ymmärsinkö oikein, jos yksi tuhannesta tekee vapauduttuaan pahojaan, kaikki 999 pitää myös varmuudeksi säilöä ikuisesti? Vai mitä yllä Tojo tarkoittaa?
Ja kyllä niitä vapautettuja seurataan ihan avon puolella, ei siellä vain luoteta, että vapaaehtoisesti jatkaa lääkitystään. Toisia enemmän ja toisia vähemmän.
Tämä aihe saa itselläni vähän kierrokset nousemaan, joten ilmaisin todennäköisesti itseäni hieman karkeasti. Periaatteessa näen kuitenkin, että tiettyjen henkilöiden ei pitäisi rikoksen jälkeen enää koskaan nähdä päivänvaloa, olkoonkin, että kyseessä olisi teon aikana vailla ymmärrystä, ja 2 vuoden hoitojakson jälkeen terveen paperit kourassa.
My my my...
Nuori Sherlock
Lauri Hanhivaara
Viestit: 131
Liittynyt: Ti Maalis 25, 2014 3:45 am

Re: Sanna Sillanpää - Helsingin ampumaratasurmat v. 1999

Viesti Kirjoittaja Nuori Sherlock »

Noniin,kiitän Tojo hyvästä kirjoituksesta sekä myös hyvin ilmoitetuista lähteistä,mitkä ei ole mitään olettamusta :wink:

Itse tosiaan olen tätä mieltä ollut jo pidempääkin mutta aloin tutkia itse aihetta isommasta kuvasta verraten muihin maihin ja rikoksen uusijoihin joilla on psyykkisiä sairauksia. Jälki on aika rumaa luettavaa Suomen väkilukuun nähden. Nyt herääkin kysymys miksi on näin ja miksi minä omasta puolestani haluaisin muutosta asiaan..JEP,se ei ole vain nyt toimiva systeemi.

Sekoitan nyt pakkaa sen verran että arvostan mielenterveyteen ja sen aiheen ympärillä olevia ihmisiä jotka tekevät arvokasta sekä liian aliarvostettua työtä jota ei huomioida juuri laisinkaan.
En siis halua arvostella liikaa ja myös inhimillisyys pitää muistaa.
Kaikki ei ole sitä miltä se näyttää
TuskaistaTietoa
Axel Foley
Viestit: 2312
Liittynyt: Ke Touko 20, 2015 9:34 pm

Re: Sanna Sillanpää - Helsingin ampumaratasurmat v. 1999

Viesti Kirjoittaja TuskaistaTietoa »

Nuori Sherlock kirjoitti:Itse tosiaan olen tätä mieltä ollut jo pidempääkin mutta aloin tutkia itse aihetta isommasta kuvasta verraten muihin maihin ja rikoksen uusijoihin joilla on psyykkisiä sairauksia. Jälki on aika rumaa luettavaa Suomen väkilukuun nähden. Nyt herääkin kysymys miksi on näin ja miksi minä omasta puolestani haluaisin muutosta asiaan..JEP,se ei ole vain nyt toimiva systeemi.
Länsimaisessa vallalla olevassa ideologiassa kielletään pahan olemassaolo. Samoin kielletään luonnollisesti sellaisten sairauksien olemassaolo, joita ei osata parantaa. Oma vapaa tahto vallan kielletäänkin. Kuolema taas on siivottu sellaiseksi jännityskirjojen kaukaiseksi jutuksi jota ei oikeasti ole.

Mitään muutosta tuomioihin ei tule, koska ideologiat ajaa aina kaiken yli. Tilastot jne. ihan sama. Hyvänä puolena on tietysti se, että ainakin tällä hetkellä esimerkiksi henkirikoksiin syyllistyvien mielenterveysongelmaisten määrä on kohtuu pieni. Ennakointi tulevasta taasen on vaikeaa, koska on helppo argumentoida miten päin vaan.
Avatar
Tackleberry
Adrian Monk
Viestit: 2734
Liittynyt: La Touko 02, 2015 1:53 am

Re: Sanna Sillanpää - Helsingin ampumaratasurmat v. 1999

Viesti Kirjoittaja Tackleberry »

Nuori Sherlock kirjoitti:Noniin,kiitän Tojo hyvästä kirjoituksesta sekä myös hyvin ilmoitetuista lähteistä,mitkä ei ole mitään olettamusta :wink:
Ei mitään olettamusta niin kuin tuo "muistelusi" Late Johanssonista, eikö vaan?
Nuori Sherlock kirjoitti:Nooo....

Aikoinaan muistaakseni Late Johansson oli aikanaan Niuvassa hoidossa ja kas kummaa,mitä tapahtui sen jälkeen,murhasi Sami Huhtimon ja sitä ennen jo murhannut kaksi..

Tämä on tosiaan TUNNETUIN TAPAUS minkä tietävät moni muukin.

Alan latelemaan lisää näitä kunhan alat itsekin perustelemaan oman kantasi, tää on muuten ihan turhaa edes vastailla,sori :cry:
Ala nyt latelemaan vaan äläkä turhia ujostele. Juttua tuntuu kuitenkin tulevan koko ajan.
poepporoo
Theo Kojak
Viestit: 1121
Liittynyt: Su Touko 05, 2013 10:22 am

Re: Sanna Sillanpää - Helsingin ampumaratasurmat v. 1999

Viesti Kirjoittaja poepporoo »

Sosiaalityö opettaa antamaan aina uuden mahdollisuuden erehtyneelle. Mielestäni loputon anteeksi antaminen ei johda mihinkään hyvään ja tässä kohtaa enimmistön etu menisi yksilön edelle. Mutta sehän on makuasia. Voisiko kompromissia ehdottaa? Eli ok, vakavaan rikokseen syyllistynyt ja tuomionsa kärsinyt vapautuisi mutta jos hän tekisi toisen vakavan rikoksen, hän jäisi lukkojen taa loppuiäkseen? Tuskinpa "vahingossa" kukaan toista kertaa toiselta henkeä vie? Tällainen uusija olisi osoittanut kyllä olevansa yhteiskunnalle oikea riski?
How do you hold a moonbeam in your hand?

-The Sound Of Music - Maria (The Nuns)-
Avatar
Tackleberry
Adrian Monk
Viestit: 2734
Liittynyt: La Touko 02, 2015 1:53 am

Re: Sanna Sillanpää - Helsingin ampumaratasurmat v. 1999

Viesti Kirjoittaja Tackleberry »

poepporoo kirjoitti:Sosiaalityö opettaa antamaan aina uuden mahdollisuuden erehtyneelle. Mielestäni loputon anteeksi antaminen ei johda mihinkään hyvään ja tässä kohtaa enimmistön etu menisi yksilön edelle. Mutta sehän on makuasia. Voisiko kompromissia ehdottaa? Eli ok, vakavaan rikokseen syyllistynyt ja tuomionsa kärsinyt vapautuisi mutta jos hän tekisi toisen vakavan rikoksen, hän jäisi lukkojen taa loppuiäkseen? Tuskinpa "vahingossa" kukaan toista kertaa toiselta henkeä vie? Tällainen uusija olisi osoittanut kyllä olevansa yhteiskunnalle oikea riski?
Joku tällainen kompromissi minunkin mielestäni tarvittaisiin. Ei välttämättä "loppuiäkseen" lukkojen taakse, mutta pidempään kuin nykyään.

On se karmeaa lukea näistä taposta istuneista, jotka sitten muutamaa vuotta myöhemmin hankkivat toisen tappotuomion ja sitten ovat taas vajaan 10 vuoden päästä etsimässä seuraava uhria, jota voi kännissä tökätä puukolla.
lammas1
Martin Beck
Viestit: 773
Liittynyt: Pe Loka 31, 2014 11:36 am

Re: Sanna Sillanpää - Helsingin ampumaratasurmat v. 1999

Viesti Kirjoittaja lammas1 »

web.archive.org/web/20070930204012/http://www.turunsanomat.fi/kotimaa/?ts= ... :0:0:0:0:0:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Paranoidinen_skitsofrenia

Eli kyllähän Sanna voisi sairautensa perusteella olla vapautunut? En oikein ketjusta täyttä varmuutta saanut. Luulisin jonkun kertoneen uuden nimen.

Huomioin myös, että Sanna kyllä tuomittiin 3ampumisesta mutta hän ei joutunut sairautensa vuoksi tuomiota suorittamaan.
Avatar
Tackleberry
Adrian Monk
Viestit: 2734
Liittynyt: La Touko 02, 2015 1:53 am

Re: Sanna Sillanpää - Helsingin ampumaratasurmat v. 1999

Viesti Kirjoittaja Tackleberry »

lammas1 kirjoitti:web.archive.org/web/20070930204012/http://www.turunsanomat.fi/kotimaa/?ts= ... :0:0:0:0:0:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Paranoidinen_skitsofrenia

Eli kyllähän Sanna voisi sairautensa perusteella olla vapautunut? En oikein ketjusta täyttä varmuutta saanut. Luulisin jonkun kertoneen uuden nimen.

Huomioin myös, että Sanna kyllä tuomittiin 3ampumisesta mutta hän ei joutunut sairautensa vuoksi tuomiota suorittamaan.
Jos nyt pilkkua sen verran viilaan, että hänet todettiin syylliseksi, mutta syyntakeettomana ei kuitenkaan tuomittu vankeusrangaistukseen.
lammas1
Martin Beck
Viestit: 773
Liittynyt: Pe Loka 31, 2014 11:36 am

Re: Sanna Sillanpää - Helsingin ampumaratasurmat v. 1999

Viesti Kirjoittaja lammas1 »

Tackleberry, totta. Mutta onko hän nykyään vapaa vai ei? Linkit ketjussa on vanhentuneet.
Vastaa Viestiin