Joskus 2000-luvun alkupuolella Littoisten Verkatehtaan puolella aviomies ampui vaimonsa kotonaan asetta puhdistaessa. Huhuja oli niin vahinkolaukauksesta kuin myös useasta tähdätystä laukauksesta.
Paikkakunnalla tapahtuma herätti aikapaljon huomiota mm. nuorison keskuudessa sillä ampuja oli erittäin tunnettu henkilö alueella.
Ampuja työskenteli parturikampaamossa sekä teki tatuointeja. Onko kenelläkään tietoa miten tapahtumat oikeasti menivät? Ampujan etunimi alkaa R-kirjaimella ja sukunimi V:llä.
Otsikko ajanmukaistettu lisätietojen saavuttua
-NILS-
Mies ampui vaimonsa Liedon Littoisissa 2005
Re: Henkirikos 2000-luvulla Liedossa (Littoisissa)
Suomi24:lta löytyi tällainen keskustelu aiheesta: http://keskustelu.suomi24.fi/node/1773265
"Every saint has a past. Every Sinner has a future."
Re: Henkirikos 2000-luvulla Liedossa (Littoisissa)
http://www.ts.fi/arkisto/haku.aspx?ts=1 ... 0:322073,0
Näin siis käräjäoikeudessa. Mahdollisista ylempien tuomioistuimien päätöksistä en löytänyt mitään.Surmatyön motiivi ei selvinnyt
Vaimonsa ampunut perheenisä kolmeksi vuodeksi vankeuteen
Turun Sanomat 23.8.2005 4:00:37
MARJA SALEVA
Littoisissa vaimoaan päähän ampunut perheenisä tuomittiin törkeästä kuolemantuottamuksesta kolmeksi vuodeksi vankeuteen. Mies vakuutti oikeudessa, että ase laukesi vahingossa.
Turunseudun käräjäoikeus hylkäsi syytteet taposta, koska näyttöä siitä ei ollut. Mies käsitteli asettaan huolimattomasti, mutta ei tappanut vaimoaan tahallaan.
44-vuotias mies ampui vaimoaan perheen omakotitalon keittiössä Littoisissa toukokuussa. 39-vuotias vaimo kuoli vammoihin välittömästi. Mitään motiivia teolle ei löytynyt.
- Meillä ei ole ollut yhtään ainoaa tappelua, mies sanoi oikeudessa.
Aviopari oli naimisissa parikymmentä vuotta. Heillä on kolme lasta: 20-vuotias poika sekä 18- ja 12-vuotiaat tytöt. Mies määrättiin maksamaan nuorimmalle 20 000 euroa ja muille 10 000 euroa korvauksia henkisestä kärsimyksestä.
"Otin James Bond -asennon"
Vaimo istui keittiön pöydän ääressä tutkimassa papereita, kun mies yhtäkkiä ampui häntä revolverilla päähän. Mies oli ottanut aseen keittiön hyllyltä, jota oli siivoamassa.
Hän oli 1,3-1,4 promillen humalassa.
Hän kertoi ottaneensa "James Bond -asennon".
- Ase oli suunnattu vaimon suuntaan mutta kattolistaan päin. En tajunnut, että se laukesi. Koko elämä tuntui romahtavan, mies kuvaili.
Kun mies tajusi vaimonsa kuolleen, hän ampui aseensa tyhjäksi sisällä asunnossa. Sitten hän soitti hätäkeskukseen.
Ainoa silminnäkijä tapahtumille on isä, mutta hänen kertomuksensa ovat matkan varrella vaihdelleet.
Syyttäjä ei uskonut vahinkoon.
- Ulkoiset merkit viittaavat tahalliseen tekoon. Hän otti aseen, viritti sen, tähtäsi ja ampui. Jos teko olisi vahinko, monessa kohtaa olisi erittäin huonoa onnea.
Mies oli kokenut aseenkäyttäjä. Surma-aseeseen hän oli saanut luvan kymmenen vuotta sitten.
Mies tuomittiin myös ampuma-aserikkomuksesta, koska hän piti aseita ja patruunoita avokaapeissa.
Re: Henkirikos 2000-luvulla Liedossa (Littoisissa)
Liitän tähän juttua suomi24:sta:
On ollut mukava lukea ihmisten kannanottoja sekä mielipiteitä 12 vuotta vanhasta tapahtumasta joka on koskenut perhettäni. Tämä vuosi on valmistumisvuoteni ja teen opinnäytetyötä otsikolla “What are dreams made of? – Väkivalta perheessä ja sen peittely”. Tämä keskusteluketju on osoittanut, että en ole valinnut väärää aihetta ja tästä saan loistavan lähdeviittauksen omaan opinnäytetyöhöni. Olen pahoillani, jos tästä tulee asioita ilmi mitä ei välttämättä haluaisi saada selville, mutta mielestäni tärkeää on saada lopullinen selvyys rehellisesti, sillä niin aion opinnäytetyötänikin kirjoittaa.
Monelle tämä tulee varmastikkin yllätyksenä, mutta perheessäni vallitsi alistus ja väkivalta. En sano, etteikö kotonani olisi ollut paljon mukaviakin tapahtumia, mutta isästäni tuli alkoholisti vasta minun syntymäni jälkeen ja siksi lapsuuteni on täynnä epämiellyttäviä kokemuksia, enemmän kuin niitä hyviä. Osa ihmisistä jotka tunsivat perheeni, muistavat isäni varmastikin hellyyttävänä nallena kodin ulkopuolella. Kuka nyt haluaisi mennä puhumaan oman kodin sisäisistä ongelmista muille ihmisille jos se ei ole tarpeellista? Tästä syystä minutkin opetettiin jo pienestä asti, että omat ongelmat pysyvät omina, ja niistä kertomisesta saisin vain selkääni. Koska minulle tämä oli normaali lapsuus, ja käsitys siitä kuinka muissa perheissä myöskin käyttäydytään elin suhteellisen hyvän lapsuuden kaikesta pahasta huolimatta. Haluan kuitenkin oikaista muutaman asian rehellisyyden vuoksi ja opinnäytetyöni takia, kertoohan se kulisseista ja väkivallan peittelystä. Tässä siis pieni pätkä siitä, minkä lainen lapsuuteni on oikeasti ollut, juoruja ja lehtiä kun ei kannata ikinä uskoa.
1. Perheessämme oli tarkka “what happens in vegas, stays in vegas” tyyppinen ajattelutapa. Minut oli opetettu jo pienestä asti, että perheen sisällä tapahtuneet asiat ovat täysin normaaleja ja arkipäivää myös muissa perheissä. Näistä ei siis tarvitse puhua muille ihmisille. Aikuisia piti aina kunnioittaa, ja tästä syystä minulla oli kuin toinen persoonallisuus kun olin uusien ystävieni luona kyläilemässä. Oletuksena oli että saisin selkääni jos olisin epäkunnioittava kenellekkään muulle kuin omia ikätovereitani kohtaan. Tästä syystä olin kouluaikanani ala-asteella ilkeä, ja jos sain jälki-istuntoa siitä että olin tönäissyt tai lyönyt toista oppilasta, kotona sain vain arvostusta ja taputuksen päähän, sillä se oli merkki “vahvuudesta” kotonamme, että osasit pitää huolen itsestäsi ja pitää puoliasi isompia oppilaita kohtaan.
2. Alkoholi oli suuri osa JOKAPÄIVÄISTÄ arkea. Opin jo nuorena kuinka tehdään sopiva drinkki vodkalla ja jaffalla, sillä se oli yksi hänen lempijuomistaan kaljan lisäksi. Olimme useaan otteeseen baarissa, ja äidilläni ei ollut ajokorttia joten isäni tietysti ajoi, alkoholin alaisena. Ykkösluokalla (tai kakkosella) muistan kuinka olin mennyt kouluun alkutalvesta ilman takkia, koska olin unohtanut sen baariin siellä viimeksi ollessamme. Opettajan kysellessä, sain vain outoja katseita ja hämmästystä “miten se voi olla siellä??!!”, soiton kotiin ja asiaan ei puututtu enää ikinä toiste, olihan se meidän yksityis asia kävinkö baarissa perheen kanssa vai en, ja opettaja ei maininnut siitä enää toiste jos kyseinen tapahtui uudelleen.
3. Kuritus oli yleistä talossamme. On varmasti paljon ihmisiä jotka ovat vielä sitä mieltä, että lasta kasvattaessa saa vetää tukasta, läpsiä naamalle, repiä vaatteista ja käsistä, sekä lyödä päähän käden ulottuvilla esineillä. Meillä ovenkahvat olivat irtonaisia, ja saimme napattua ne jos niitä tarvitsi käyttää toiseen oveen. Kallossani on murtuma kyseisestä ovenkahvasta, syy lyöntiin oli usein huono arvosana kokeesta, siivoamaton huone, piirrustus joka oli hänen mielestään huonosti toteutettu, tai jokin esine saattoi olla rikki, jonka koiramme oli alunperin rikkonut. Oletusarvo oli, että minun sanaani ei pystynyt luottamaan ja tästä syystä opin valehtelemaan paljon. Eihän minun sanallani ollut mitään väliä, joten miksi en samantien valehtelisi jos totuuttakaan ei kuunneltu.
4. Aseita oli useampi, ja luodit ja aseet lasten ulottuvilla. Mitään lukkokaappeja ei koskaan ollut. Lukuisia puukkoja ja metsästysjousia, ja aseen vaimentimia, haulikko. Isäni oli kova keräilemään kaikkea, kirjoista postimerkkeihin, ja perhosista aseisiin. Itsepuolustuslajit olivat kyllä myös kiinnostuksen kohde, sillä hän opetti usein judoliikkeitä ja laittoi minut aikidoon. Jos olin joskus käyttänyt liikkeitä oikein koulussa, sen sijaan että saisin selkään, sain vain kehuja kuinka “taitava” olen, kun olen saanut satutettua toisia ihmisiä käyttäen jotain hänen opettamaansa.
5. Nyt itse tapahtuma: Huuto oli äitini huuto: ensin laukaus, sitten huuto, sitten lisää laukauksia. Luulin tätä ensin tappeluksi ja tavaroiden rikkomiseksi, sillä riidat ja pahoinpitely oli arkipäivää talossamme. Tuolloin olin itse yläkerrassa, joten kävelin rappuset alas ja kerrankin jos väliintuloni lopettaisi tämän pahoinpitelyn ja riidan, ei minun tarvitsisi katsoa äitini itkevän yksin tekemässä meille ruokaa. Sen sijaan haistoin metallin ja ruudin, ja savuharson keskellä näin kuinka äitini oli vuotanut kuiviin, kuollen välittömästi. Minä olin se joka joutui kertomaan isälleni mikä hätänumero oli, kahteen otteeseen, tämä johtuen varmastikkin shokista nähdessään minut paikalla. Talossamme ei ollut muita ihmisiä kotona tuolloin, vain minä ja vanhempani, perheen koira.
6. Kuoli ensimmäisestä laukauksesta päähän, mitään ei ollut tehtävissä. Enempää osumia ei ollut kuin tuo yksi.
7. Yksi laukaus meni alakerran keittiön ikkunasta läpi. Koska meillä oli paritalo, oli alakerran keittiö aivan tien vieressä, josta ohikulkijat voisivat kuulla aivan hyvin tapahtuneen ja huudon. Yksi laukaus päähän, yksi katonrajaan. Yksi laukaus kaapista läpi, mutta se on voinut olla sama luoti joka oli osunut päähän, tämän jälkeen osuen kaapinkulmaan, tehden summaksi kolme luotia.
8. Kun olin noin 9-11, “leikimme” venäläistä rulettiä isäni kanssa muutamaan otteeseen, osoitellen toisiamme. Muistan vain kuinka ase on ollut niin painava, että minun on pitänyt pidellä sitä molemmilla käsillä samaan aikaan. Yksi luoti, pyöräytys, osoitus ja laukaus. Mitään vahinkolaukauksia ei kuitenkaan koskaan tapahtunut näitä “leikkejä” leikkiessämme. Jos olisin ikinä koskenut näihin aseisiin ilman lupaa, olisin saanut selkään nopeasti. Suurin osa aseista oli seinällä, yläkerran keittiössä. Miten yksi näistä aseista on päätynyt alakerran keittiöön, siitä minulla ei ole tietoa. Aseita saattoi olla enemmän kuin minä tiesin, ja paikoissa joissa en niitä ole aikaisemmin nähnyt. Olihan haulikkokin alakerrassa minun huoneeni vieressä.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/1773265 ... kaarinassa
On ollut mukava lukea ihmisten kannanottoja sekä mielipiteitä 12 vuotta vanhasta tapahtumasta joka on koskenut perhettäni. Tämä vuosi on valmistumisvuoteni ja teen opinnäytetyötä otsikolla “What are dreams made of? – Väkivalta perheessä ja sen peittely”. Tämä keskusteluketju on osoittanut, että en ole valinnut väärää aihetta ja tästä saan loistavan lähdeviittauksen omaan opinnäytetyöhöni. Olen pahoillani, jos tästä tulee asioita ilmi mitä ei välttämättä haluaisi saada selville, mutta mielestäni tärkeää on saada lopullinen selvyys rehellisesti, sillä niin aion opinnäytetyötänikin kirjoittaa.
Monelle tämä tulee varmastikkin yllätyksenä, mutta perheessäni vallitsi alistus ja väkivalta. En sano, etteikö kotonani olisi ollut paljon mukaviakin tapahtumia, mutta isästäni tuli alkoholisti vasta minun syntymäni jälkeen ja siksi lapsuuteni on täynnä epämiellyttäviä kokemuksia, enemmän kuin niitä hyviä. Osa ihmisistä jotka tunsivat perheeni, muistavat isäni varmastikin hellyyttävänä nallena kodin ulkopuolella. Kuka nyt haluaisi mennä puhumaan oman kodin sisäisistä ongelmista muille ihmisille jos se ei ole tarpeellista? Tästä syystä minutkin opetettiin jo pienestä asti, että omat ongelmat pysyvät omina, ja niistä kertomisesta saisin vain selkääni. Koska minulle tämä oli normaali lapsuus, ja käsitys siitä kuinka muissa perheissä myöskin käyttäydytään elin suhteellisen hyvän lapsuuden kaikesta pahasta huolimatta. Haluan kuitenkin oikaista muutaman asian rehellisyyden vuoksi ja opinnäytetyöni takia, kertoohan se kulisseista ja väkivallan peittelystä. Tässä siis pieni pätkä siitä, minkä lainen lapsuuteni on oikeasti ollut, juoruja ja lehtiä kun ei kannata ikinä uskoa.
1. Perheessämme oli tarkka “what happens in vegas, stays in vegas” tyyppinen ajattelutapa. Minut oli opetettu jo pienestä asti, että perheen sisällä tapahtuneet asiat ovat täysin normaaleja ja arkipäivää myös muissa perheissä. Näistä ei siis tarvitse puhua muille ihmisille. Aikuisia piti aina kunnioittaa, ja tästä syystä minulla oli kuin toinen persoonallisuus kun olin uusien ystävieni luona kyläilemässä. Oletuksena oli että saisin selkääni jos olisin epäkunnioittava kenellekkään muulle kuin omia ikätovereitani kohtaan. Tästä syystä olin kouluaikanani ala-asteella ilkeä, ja jos sain jälki-istuntoa siitä että olin tönäissyt tai lyönyt toista oppilasta, kotona sain vain arvostusta ja taputuksen päähän, sillä se oli merkki “vahvuudesta” kotonamme, että osasit pitää huolen itsestäsi ja pitää puoliasi isompia oppilaita kohtaan.
2. Alkoholi oli suuri osa JOKAPÄIVÄISTÄ arkea. Opin jo nuorena kuinka tehdään sopiva drinkki vodkalla ja jaffalla, sillä se oli yksi hänen lempijuomistaan kaljan lisäksi. Olimme useaan otteeseen baarissa, ja äidilläni ei ollut ajokorttia joten isäni tietysti ajoi, alkoholin alaisena. Ykkösluokalla (tai kakkosella) muistan kuinka olin mennyt kouluun alkutalvesta ilman takkia, koska olin unohtanut sen baariin siellä viimeksi ollessamme. Opettajan kysellessä, sain vain outoja katseita ja hämmästystä “miten se voi olla siellä??!!”, soiton kotiin ja asiaan ei puututtu enää ikinä toiste, olihan se meidän yksityis asia kävinkö baarissa perheen kanssa vai en, ja opettaja ei maininnut siitä enää toiste jos kyseinen tapahtui uudelleen.
3. Kuritus oli yleistä talossamme. On varmasti paljon ihmisiä jotka ovat vielä sitä mieltä, että lasta kasvattaessa saa vetää tukasta, läpsiä naamalle, repiä vaatteista ja käsistä, sekä lyödä päähän käden ulottuvilla esineillä. Meillä ovenkahvat olivat irtonaisia, ja saimme napattua ne jos niitä tarvitsi käyttää toiseen oveen. Kallossani on murtuma kyseisestä ovenkahvasta, syy lyöntiin oli usein huono arvosana kokeesta, siivoamaton huone, piirrustus joka oli hänen mielestään huonosti toteutettu, tai jokin esine saattoi olla rikki, jonka koiramme oli alunperin rikkonut. Oletusarvo oli, että minun sanaani ei pystynyt luottamaan ja tästä syystä opin valehtelemaan paljon. Eihän minun sanallani ollut mitään väliä, joten miksi en samantien valehtelisi jos totuuttakaan ei kuunneltu.
4. Aseita oli useampi, ja luodit ja aseet lasten ulottuvilla. Mitään lukkokaappeja ei koskaan ollut. Lukuisia puukkoja ja metsästysjousia, ja aseen vaimentimia, haulikko. Isäni oli kova keräilemään kaikkea, kirjoista postimerkkeihin, ja perhosista aseisiin. Itsepuolustuslajit olivat kyllä myös kiinnostuksen kohde, sillä hän opetti usein judoliikkeitä ja laittoi minut aikidoon. Jos olin joskus käyttänyt liikkeitä oikein koulussa, sen sijaan että saisin selkään, sain vain kehuja kuinka “taitava” olen, kun olen saanut satutettua toisia ihmisiä käyttäen jotain hänen opettamaansa.
5. Nyt itse tapahtuma: Huuto oli äitini huuto: ensin laukaus, sitten huuto, sitten lisää laukauksia. Luulin tätä ensin tappeluksi ja tavaroiden rikkomiseksi, sillä riidat ja pahoinpitely oli arkipäivää talossamme. Tuolloin olin itse yläkerrassa, joten kävelin rappuset alas ja kerrankin jos väliintuloni lopettaisi tämän pahoinpitelyn ja riidan, ei minun tarvitsisi katsoa äitini itkevän yksin tekemässä meille ruokaa. Sen sijaan haistoin metallin ja ruudin, ja savuharson keskellä näin kuinka äitini oli vuotanut kuiviin, kuollen välittömästi. Minä olin se joka joutui kertomaan isälleni mikä hätänumero oli, kahteen otteeseen, tämä johtuen varmastikkin shokista nähdessään minut paikalla. Talossamme ei ollut muita ihmisiä kotona tuolloin, vain minä ja vanhempani, perheen koira.
6. Kuoli ensimmäisestä laukauksesta päähän, mitään ei ollut tehtävissä. Enempää osumia ei ollut kuin tuo yksi.
7. Yksi laukaus meni alakerran keittiön ikkunasta läpi. Koska meillä oli paritalo, oli alakerran keittiö aivan tien vieressä, josta ohikulkijat voisivat kuulla aivan hyvin tapahtuneen ja huudon. Yksi laukaus päähän, yksi katonrajaan. Yksi laukaus kaapista läpi, mutta se on voinut olla sama luoti joka oli osunut päähän, tämän jälkeen osuen kaapinkulmaan, tehden summaksi kolme luotia.
8. Kun olin noin 9-11, “leikimme” venäläistä rulettiä isäni kanssa muutamaan otteeseen, osoitellen toisiamme. Muistan vain kuinka ase on ollut niin painava, että minun on pitänyt pidellä sitä molemmilla käsillä samaan aikaan. Yksi luoti, pyöräytys, osoitus ja laukaus. Mitään vahinkolaukauksia ei kuitenkaan koskaan tapahtunut näitä “leikkejä” leikkiessämme. Jos olisin ikinä koskenut näihin aseisiin ilman lupaa, olisin saanut selkään nopeasti. Suurin osa aseista oli seinällä, yläkerran keittiössä. Miten yksi näistä aseista on päätynyt alakerran keittiöön, siitä minulla ei ole tietoa. Aseita saattoi olla enemmän kuin minä tiesin, ja paikoissa joissa en niitä ole aikaisemmin nähnyt. Olihan haulikkokin alakerrassa minun huoneeni vieressä.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/1773265 ... kaarinassa