8-vuotiaan Eerikan murha, Helsinki 2012

[suruinen]

Että tämmöistä. En tiedä onko tästä täällä aiemmin ollut. Itselle oli uusi juttu. Luin just jutun seiskasta. Saan noita lehtiä kaverilta ja silloin tällöin tulee niitäkin luettua. Vähän ennen murhaa T.T oli ollut salkkareissa avustajana jne. Oli kuulemma ollut hyvin ilmeetön, hiljainen ja omissa oloissaan viihtynyt. Kohtaus oli leikattu ennen esitystä hätäisesti, kun tieto murhasta oli tullut. Kuvaukset tehdään yleensä n. puoli vuotta ennen esitystä.

https://www.seiska.fi/Viihdeuutiset/Sur ... sa/1067387


Hyvin on kuulemma keikat vetänyt!

http://keskustelu.suomi24.fi/t/6525972

[vintercider]

Lukekaapas miten selitetään...

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015032 ... 3_uu.shtml

Tekivät parhaansa, selvittivät paljon taustoja jne. Niin teki, mutta mitään jatkotoimenpiteitä ei. Tutkinta ei olisi pelastanut, no ei...Mutta huostaanotto kyllä! Eipä viis veisata mistään----Ei edes tavattu kaksistaan tyttöä, kuten sos.hoitajan ehkä olisi pitänyt. Ei kertaakaan lukee.
Kyllä saisi tulla rangastuksia! Eivät ole tehneet riittävästi, eivät ole tehneet sitä mitä monellekin "lievemmälle" tapaukselle/perheelle tänä päivänä tehdään. "Pahuus tuli yllättäin!" No, ei kuitenkaan, jos jo puoli tukkaakin on revitty jne.

"Se pahuus oli kaikille täysi yllätys" - Eerika-syytteitä vaaditaan hylättäviksi

Helsingin käräjäoikeudessa käsiteltävässä Eerikan virkarikosjutussa kuultiin tänään syyttäjän ja neljän syytetyn sosiaalityöntekijän loppulausunnot.
Kaksi näistä sosiaalityöntekijöistä oli vastuussa Eerikan asioista. Ensimmäinen kesästä 2010 marraskuuhun 2010 saakka, ja toinen marraskuusta 2010 siihen saakka kunnes Eerika kuoli toukokuussa 2012.

Molemmat naiset kiistävät syytteet ja vaativat niiden hylkäämistä.

Kolmas sosiaalityöntekijä oli naisten esimies ja neljäs sosiaalityöntekijä otti vastaan yhden lastensuojeluilmoituksen Eerikasta. Kaikki kiistävät syytteet.

Syyttäjä vaatii ensimmäiselle vastuusosiaalityöntekijälle tuntuvaa sakkorangaistusta, pisimpään Eerikasta vastuussa olleelle sosiaalityöntekijälle vähintään kuuden kuukauden ehdollista vankeusrangaistusta ja esimiehenä toimineelle johtavalle sosiaalityöntekijälle vähintään kahdeksan kuukauden ehdollista vankeusrangaistusta. Neljännelle vaaditaan sakkorangaistusta.


"Tehtiin riittävästi"

Ensimmäisenä Eerikan vastuusosiaalityöntekijänä toimineen naisen avustaja, varatuomari Max Jaakkola kertoi loppulausunnossaan, että hänen päämiehensä käytti paljon aikaa Eerikan olosuhteiden selvittämiseen kesällä ja syksyllä 2010.

Avustajan mukaan nainen teki riittävästi ja perusteellisesti töitä Eerikan asioissa ja selvitti tytön olosuhteita isän luona.

Tiettyjä epäselvyyksiä, kuten Eerikan isän naisystävän henkilöllisyys ja väitetty nelosraskaus, tuli esiin jo kesällä ja niitä yritettiin selvittää. Sosiaalityöntekijä pyysi naisystävältä todistuksia asiasta, mutta niitä ei saatu.

Toisaalta Eerikan muutettua isänsä luo tuli esiin myös myönteisiä asioita.

- Asunto oli pieni, mutta siisti. Isä oli aktiivinen, vastuuntuntoinen ja yhteistyökykyinen.

Naisystävä vaikutti huolehtivalta. Eerikan äiti osoitti luottavansa isään. Eerika alkoi käydä uudestaan päiväkodissa ja sieltä tuli positiivista palautetta. Sosiaaliohjaaja kertoi, että isän luo muutto vaikutti Eerikaan hyvin myönteisesti. Mikään ei viitannut siihen, että Eerika olisi vaarassa isänsä luona.

- Rikoskynnys ei päämieheni kohdalla missään tapauksessa ylity ja syytteet on hylättävä, Jaakkola sanoi.


Kärsimystä tapauksesta

Ensimmäinen vastuusosiaalityöntekijä jäi äitiyslomalle marraskuussa 2010, jolloin Eerikan asioista vastaavaksi sosiaalityöntekijäksi tuli vanhempi, lastensuojeluasioissa erittäin kokenut nainen.

Naisen asianajaja Markku Fredman totesi oikeudelle, että mikäli hänen päämiehensä katsotaan syylliseksi mihinkään syytettyyn tekoon, hänet pitää jättää tuomitsematta.

- Hän on jo tämän asian takia kokenut sellaisia seurauksia, jotka tulee ottaa huomioon. Rangaistus tulee jättää tuomitsematta.

Fredman toimitti oikeudelle asiakirjan, joka selventää tarkemmin naisen kokemaa kärsimystä tapauksen vuoksi. Asiakirja julistettiin salaiseksi 60 vuodeksi.

Fredman totesi loppulausunnossaan, että hänen päämiehensä toimi tunnollisesti ja lastensuojelulain mukaisesti Eerikan asioissa.

- Hän yritti saada tytön hiustenlähdöstä tietoa kouluterveydenhuollosta. Päämieheni on osoittanut huolellisuutta, kun hän on ottanut huomioon tukistamisen mahdollisuuden. Mustelmat eivät johtaneet enempään huolestumiseen, koska lapsen tiedettiin harrastavan liikuntaa. Hänelle ei tullut epäilyä pahoinpitelystä.

- On totta, että isä on valehdellut monesta asiasta ja ilmeisesti Touko Tarkki uskoi itsekin kertomiinsa asioihin. Isä oli uskottava ja vakuuttava. Jälkikäteen voidaan todeta, että isään ei olisi pitänyt luottaa.


"Ilmoitus poliisille ei olisi pelastanut"

Syyttäjän mukaan vastuusosiaalityöntekijän olisi pitänyt tehdä Eerikan vammoista ja pahoinpitelyepäilyistä poliisille ilmoitus.

Fredmanin mukaan se ei olisi tyttöä pelastanut.

- Poliisi aloittaa tutkinnan 1,5 vuoden päästä. Siitä ilmoituksesta ei olisi todellakaan ollut mitään apua tässä tilanteessa.

Syyttäjä kritisoi voimakkaasti sitä, ettei Eerikaa kuultu lastensuojelussa riittävästi. Jälkimmäisenä Eerikasta vastuussa ollut sosiaalityöntekijä tapasi tytön kahdesti.

Fredmanin mukaan tapaamismäärät olivat normaaleja lastensuojelussa.

- Lapsi oli arviointijaksolla Meripihassa. Tuo sijoitus tehtiin juuri siksi, että voidaan tehdä arviota lapsesta. Meripihan omahoitajalla oli paras mahdollisuus saada tietoa lapsen oloista. Varmasti kaikki uskoivat, että tällä arviointijaksolla lapsi kertoo jos häntä joku vaivaa.

- Jälkikäteen voidaan todeta, että varmasti olisi kaikki pitänyt tehdä tehokkaammin ja toisin ja paljon paremmin. Päämieheni ei ole kuitenkaan virkavelvollisuutta rikkonut. Teon tahallisuutta ei ole mielestäni näytetty toteen, Fredman sanoi.


"Tekivät parhaansa"

Johtavan sosiaalityöntekijän ja esimiehenä toimineen miehen asianajaja Tiina Nystén pitää syyttäjän rangaistusvaatimuksia täytin ylimitoitettuina. Syyttäjä vaatii esimiehelle juttukokonaisuuden kovinta rangaistusta, vähintään kahdeksan kuukauden ehdollista vankeusrangaistusta.

- Rangaistusvaatimukset ovat aivan uskomattomat. Virkavelvollisuuden rikkomisesta on säännöllisesti tuomittu sakkoja. Tämä vaatimus ei ole missään suhteessa normaalikäytäntöön, Nystén sanoi.

Asianajajan mukaan hänen päämieheensä kohdistuvat syytteet on hylättävä.

- Jos hänet tuomitaan, niin tuomio voi olla enintään tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja rangaistus sakkoja. Nämä ihmiset ovat tehneet parhaansa eikä kukaan ole voinut ymmärtää mistä siellä on kyse. Se pahuus, joka ilmeni toukokuussa 2012, oli kaikille täysi yllätys. Se, miltä isän yhteistyökykyisyys näytti ulospäin hämäsi käytännössä kaikkia. Se ei ole virkavelvollisuuden rikkomista.

Eerikan virkarikosoikeudenkäynti päättyy ensi maanantaina, kun oikeudessa kuullaan viimeiset puolustuksen loppulausunnot.

TIIA PALMÉN
[email protected]

Ylipitkä lainaus. Mutta laki on kai laki ja ihmetyttää että puolustus vetoaa seuraamuksiin jotka ovat jo "tarpeeksi"? Ja syytteet siten hylättävä. Eikö laki ole sama kaikille, myös sosiaaliryöntekijöille?

[vintercider]

Isin pahuus sitten pääsi yllättämään... Hei ei hei seis... Kas kun ei lueta Tuhkimoa oikeussalissa kun se äitipuolella oli näppylöitä... Mä toivon ettei meidän oikeuslaitos alennu sos.tt.logiikkaan. js se ...tanan kenkäkin oli hukassa vai oliko se Lumikin?

[vintercider]

Hei sinä huolikoulutettu holhouskiimainen mitäänosaamaton sos.tt. onko perhosia vatsassa no osta hyönteismyrkkyä. Mennäänkö sitten kouluun näillä eväillä ja sinetöidään kohtalot. Hienooo. Pitää arvostaa suomalaista työtä.

[vintercider]

Mä en tiedä mitä tekisin jos mun ex tekis jotain meidän 7v tytölle. Siis exälle. Eerikan äitiä ei kuunneltu ja vaikka sillä olis mikä tausta niin väliäkö sillä.
R.I.P. Eerika

[mikaelk]

Eläköityvä murharyhmän tutkija muistelee mm. Vilja Eerikan murhaa. Oikeaa puhetta, erityisesti tuomioiden pituuksista ja rangaistusasteikkojen käytöstä:

Kaiken nähnyt rikostutkija paljastaa: Yksi tapaus ei unohdu – ”Havahduin äärimmäiseen pahuuteen”

40 vuotta suomalaista väkivaltaa tutkinut Murharyhmän rikosylikomisario Juha Rautaheimo jää eläkkeelle.

Pitkän uransa aikana Helsingin Murharyhmän rikosylikomisario Juha Rautaheimo luuli jo nähneensä kaiken. Hän oli kohdannut satoja kuolemia, väkivaltaisia, itse aiheutettuja, tapaturmaisia ja luonnollisia.

Kuolema oli näyttänyt kyntensä. Hän oli käynyt teurastamoa muistuttavilla rikospaikoilla ja kohdannut uhrinsa paloitelleita surmaajia.

Sitten tuli äitienpäivä, varhainen toukokuinen aamu 2012. 8-vuotias koululainen Vilja Eerika löydettiin kuolleena kotoaan yöpaidassa. Pienen tytön päässä oli tiara. Sen piikit olivat painuneet päähän.

– Havahduin äärimmäiseen pahuuteen. Se oli sadistinen ja julma lapsen murha - tekijänä vielä oma isä ja äitipuoli, Rautaheimo puistaa päätään.

Vilja Eerikan kohtalo ottaa yhä koville, saa hengittämään raskaammin. Pahoinpidelty tyttö tukehtui hitaasti kuoliaaksi tiukaksi paketiksi sidottuna.

– Koin Vilja Eerikan kohtalon aika voimakkaasti. Ajatukset oli pakko yrittää katkaista työpäivän jälkeen. Se kuolema oli niin kauhea.

– Vilja Eerika oli lyhyen elämänsä aikana kuin puhumaton huutomerkki. Tytön hätää ei kukaan huomannut. Hän joutui vain hiljaa kärsimään, vailla tukea ja turvaa, Rautaheimo sanoo. Silmissä läikähtää vesi.

– Heti tuli selväksi, että tästä täytyy todennäköisesti aloittaa myös virkarikostutkinta. Niin monen seulan läpi tyttö oli mennyt.

Vilja Eerikan isä ja äitipuoli saivat teostaan elinkautisen vankeustuomion. Sitä Rautaheimo ei muista, kuinka mones elinkautinen se oli hänen 40 vuotta kestäneellä urallaan väkivaltarikostutkijana.

Se jaksaa ihmetyttää yhä, miten ihmishengellä saa leikkiä eikä siitä juuri pitkää kakkua saa.

– Elinkautista lukuun ottamatta ihmishenki on Suomessa halpaa. Se on elämälle vierasta. Väkivaltarikoksista annetut rangaistukset ovat liian lieviä, yleisen oikeustajun vastaisia. Törkeästä pahoinpitelystä maksimirangaistus on 10 vuotta vankeutta, silti tuomioistuimet käyttävät pääasiallisesti rangaistusasteikon alapäätä. Aivan kuin nämä alhaiset tuomiot olisi kiveen hakattu. Kaiken lisäksi ensikertalainen istuu vain puolet tuomiosta. Hyvin helläkätisiä oikeusistuimet ovat tekijää kohtaan.

Puhtaasti onnekas sattuma. Se suojelee usein niin uhria kuin tekijääkin. Kuolema hipaisee muutaman millimetrin päästä.

– Uhri selviää hengissä ja tekijä pääsee muutaman vuoden istumisella. Juuri nyt on tutkinnassa tapaus, jossa sentti syvemmälle olisi maksanut kaulaan puukotetun naisen hengen.

Yksi hiuksenohut hetki voi katkaista elämän.

Tämä työ on opettanut realistiksi elämän suhteen. Elämä voi päättyä yhdessä hetkessä ilman ennakkovaroitusta ja ilman, että itse on siihen millään lailla syyllinen. Jollakulla naksahtaa ja osut kohdalle, Juha Rautaheimo sanoo.

Vilja Eerikan kohtalo äitienpäivänä tuo mieleen toisen äitienpäivän 11 vuotta aiemmin. Naisen torso ajautui Munkkiniemen rantaan. Oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus paljasti, että nainen oli joskus synnyttänyt.

– Tutkijani tokaisi avaussalissa, että ei varmaan mene paljon pieleen, jos sanon, että murhaaja on yksinäisen naisen aikuinen, skitsofreniaa sairastava poika. Tutkija osui oikeaan, ei siihen sen kummempaa profilointia tarvinnut. Poika oli surmannut äitinsä äitienpäivänä.

Uudet tutkintamenetelmät, kuten dna, valvontakamerat ja telepakkokeinot ovat helpottaneet rikostutkijan työtä. Silti Juha Rautaheimo arvostaa edelleen perinteistä dekkarin työtä. Täytyy olla hoksottimet tarkkana.

Helsingin poliisin Murharyhmä, viralliselta nimeltään Vakavan rikollisuuden tutkintayksikön vakavat henkilöön kohdistuneet rikokset -toiminto, on tunnettu henkirikosten korkeasta selvittämisprosentista. Ryhmä tutkii vuosittain noin 1300 kuolemaa. Tänä vuonna henkirikoksia on ollut kaksi, Rautaheimon aloittaessa virkauraansa 1975 niitä oli 25.

Kun kuolema kulkee jatkuvasti työssä kainalossa, työhyvinvoinnista pitää kantaa huolta. Rautaheimon seinällä komeilee tuore diplomi urheasta toiminnasta Laajasalon öljysataman murhatutkimusten yhteydessä.

– Dekkari Krisse tutki liukkailla kallioilla verijälkiä, hujahti varoituksista huolimatta veteen, josta minä ongin hänet ylös. Krisse muisti kunniakirjalla. Työyhteisössä on hyvä henki ja sitä pidetään yllä kaikella tällaisella.

– Tätä yhteen hitsautunutta porukkaa tulen kaipaamaan. Toisaalta tiedän, että yksikkö pärjää hyvin minun jälkeenikin. Murharyhmä on hyvässä iskussa.

Juha Rautaheimo on tutkinut myös tapausta, jossa Susanne Lindholm, 25, murhattiin oman kotitalonsa pyöräkellariin liki 38 vuotta sitten Helsingin Kumpulassa. Kauniin lentovirkailijan murhaaja on yhä vapaana.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1 ... 97852.html

[irmuska]

Luin tuon jutun itsekin lehdestä ja kyllä Erikan kohtalo taas kosketti ja pahasti itseäkin. Tänäkin päivänä itselleni on täysi mysteeri miten Erika on voinut tippua niin täysin turvaverkostojen ulkopuolelle, Rautaheimo kuvaa hienosti sitä mitä Erika oli; puhumaton huutomerkki.

Mikään rangaistushan ei tapahtunutta muuta, Erikan elämä katkesi aivan liian nuorena ja vielä kamalimmalla mahdollisella tavalla. Voi vain jossitella, jos äiti olisi saanut huoltajuuden, jos äitipuolta ei olisi ollut, jos joku olisi vain ottanut ja vienyt tytön, jos jos ja jos.

Tämä on yksi niitä harvoja rikoksia tässä maassa joiden kohdalla toivoisin kuolemanrangaistuksen olevan mahdollinen. Minusta sellaista pahaa mikä selvästikin on tytön äitipuolen ja isän sisällä, isän sisällä toki mahdollista tyhmyyskin mutta se nyt on ihan se ja sama, on turha pitää elossa.

Missään tapauksessa en halua ihmisten, sen enempää kuin muidenkaan luontokappaleiden, joutuvan kärsimään tuskaa mutta näiden Erikan murhaajien kohdalla tunne on valitettavasti täysin toinen; kuolisivat kivulla, säryllä ja tuskalla, hitaasti tukehduttamalla, sidottuina, päänahka täynnä pieniä pistäviä piikkejä ja joku voisi vielä lisäksi hakata koko sen ajan nahkaremmillä jalkapohjiin.

Ehkä se on valtava viha, jota en tiennyt edes voivani tuntea itselleni täysin ventovieraita ihmisiä kohtaan, joka saa tätä toivomaan.

Erikan äidille toivon kaikkea hyvää elämään ja toivon, ettei hän joudu elämään läpi elämänsä itseään syyttäen. Äiti teki käsittääkseni kaikkensa Erikan hyväksi sen jälkeen kun sai oman elämänsä raiteilleen, harmillista ja raivostuttavaa ettei se ollut tarpeeksi.

[Aizerbaidzan]

Virkarikosoikeudenkäynnin tuomiot annetaan huomenna.

[humma]

Tulihan sieltä jotain sentään.

Kaksi sosiaalityöntekijää sai tuomion Eerikan tapauksesta

Perjantai 10.7.2015 klo 13.03 (päivitetty klo 13.33)
Helsingin käräjäoikeus on tuominnut kaksi sosiaalityöntekijää tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta, muiden osalta syytteet hylättiin.


Helsingin käräjäoikeus on tuominnut kaksi sosiaalityöntekijää tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta Vilja Eerikaa koskevassa virkarikosasiassa. Muilta osin syytteet on hylätty.

Syyttäjä vaati rangaistusta neljälle lastensuojelun sosiaalityöntekijälle ja seitsemälle terveydenhuollon ammattihenkilölle virkavelvollisuuden rikkomisesta. Syyttäjä Tuire Tamminiemen mukaan viranomaiset eivät selvittäneet tarpeeksi tilannetta eivätkä tunnistaneet pahoinpitelyitä lukuisista lastensuojeluilmoituksista huolimatta.

Syytteiden mukaan sosiaalityöntekijät olivat laiminlyöneet lapsen kasvuolosuhteiden epäselvyyksien selvittämisen eivätkä olleet ryhtyneet lapsesta tehtyjä lastensuojeluilmoitusten perusteella tarvittaviin toimenpiteisiin, joihin olisi kuulunut myös tutkintailmoituksen tekeminen poliisille.

Lisäksi Vilja Eerikaa ei ollut syyttäjän mukaan kuultu riittävästi. Terveydenhuollon ammattilaisia syytettiin siitä, että kaltoinkohtelu- ja pahoinpitelyepäilyä ei ollut tunnistettu eikä tehty lastensuojeluilmoitusta.

Kaikki syytetyt olivat kiistäneet syytteet ja sanoivat toimineensa parhaansa mukaan säännöksiä ja määräyksiä noudattaen.

Sakkorangaistus

Syyttäjä oli hakenut kovinta rangaistusta kahdelle sosiaalityöntekijälle, jotka olivat vastuussa Vilja Eerikan asioista.

Pisimpään ja viimeisimpänä tytön asioista vastanneelle sosiaalityöntekijälle syyttäjä vaati vähintään kuuden kuukauden ehdollista vankeusrangaistusta. Naisen esimiehelle, johtavalle sosiaalityöntekijälle, hän vaatii kahdeksan kuukauden ehdollista vankeusrangaistusta.

Helsingin käräjäoikeus on hyväksynyt näiden vastaajien osalta osittain syytteet tuottamuksellisena menettelynä. Heidän ei kuitenkaan katsottu toimineen tahallisesti.

Johtava sosiaalityöntekijä on tuomittu sakkorangaistukseen. Lapsen asioista vastannut sosiaalityöntekijä on menettänyt tapahtuneen johdosta terveytensä ja työkykynsä, minkä vuoksi häntä ei tuomittu enempään rangaistukseen.

Oikeuden perustelut

Helsingin käräjäoikeus hylkäsi syytteet muilta osin. Perusteluna oli se, että viranomaistoiminta lastensuojelun ja terveydenhuollon kesken oli tapahtuma-aikaan ilmeisen koordinoimatonta. Yksittäisiä viranhaltijoita ei ole voinut saattaa rikosvastuuseen järjestelmän mahdollisesta toimimattomuudesta.

Käräjäoikeuden mukaan Eerikan isä esitti uskottavasti tytön hyvinvoinnista aidosti huolestunutta yksinhuoltajaa, joka vei tätä oma-aloitteisesti tutkimuksiin ja oli yhteistyössä lapsen asioihin liittyen. Isän huolehtiva asenne johti siihen, että häneen luotettiin sosiaalitoimessa liian pitkään.

Terveydenhuollossa puolestaan Eerikaa tutkittiin tietämättä lastensuojeluilmoituksista, jolloin terveydenhuollon henkilöstö saattoi luottaa siihen, että lapsen vastaanotolle tuonut aikuinen puhui totta. Eerika itse ei puhunut missään vaiheessa kenellekään viranomaiselle mistään kaltoinkohteluun viittaavasta.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015071 ... 8_uu.shtml

[kakkosurpo]

Tämä juttu tulee jatkamaan matkaansa hoviin, se on jo selvä asia. Todennäköisesti sieltä jatketaan korkeimpaanoikeuteen ennakkotapauksen merkeissä.
Käräjäoikeuden päätös on monin kohdin kestämätön. Tuomioiden antamisen esteenä käräjäoikeus katsoi järjestelämän toimimattomuuden. Mutta käräjäoikeus on unohtanut sen että nämä henkilöt itsessään muodostivat sen järjestelmän osan joka ei toiminut. Tuolta osin ei ole mitään mahdollisuutta oikeusituimella tehdä tässä asiassa vapauttavaa päätöstä. Tuolta osin käräjäoikeuden päätös on täysin kestämätön.
Ja mitä tulee tähän yhteen joka on menettänyt terveytensä niin sitä ei vienyt oikeusistuin vaan kiinni jääminen törkeästä virkavirheestä. Se ei ole mikään syy jättää tuomitsematta jos on tekonsa jälkeen menettänyt terveytensä. Jos näin olisi niin jokainen rikollinen hakisi lääkäriltä paperit terveyden menentyksestä ennen oikeudenistuntoa.
Kokonaisuudessaan Helsingin käräjäoikeuden päätös on todella ala-arvoinen ja oikeustajua loukkaava. Elikä hävetköön asiaa istuneet henkilöt päätöstään lopun elämänsä.

[ReissuLasse]

Tuomioon en osaa ottaa kantaa mutta olisi hienoa nähdä ensimmäistä kertaa suoraselkäinen virkamies. Sellainen virkamies joka avoimesti myöntäisi että on tullut tehtyä virheitä, eikä vain hakisi vikaa muualta. Ammattitaitoa on myös se että voi myöntää virheensä. Jatkavatko nämä henkilöt vielä samoissa tehtävissä? Luulisi että työnantaja ei katselisi sellaisia työntekijöitä jotka ovat toiminnallaan vaikuttaneet asiakkaansa kuolemaan. Millaista luottamusta herättää asiakkaissa jos omaa asiaa hoitaa henkilö joka on ollut tässä mukana?

[kakkosurpo]

Syytäjä Tamminiemi tekee valituksen Helsingin hovioikeuteen Helsingin käräjäoikeuden päätöksen kaikista osista.
Johan jo järkikin sanoo että sairastuminen ei poista rikosoikeudellista vastuuta mihinkään. Jos on oikeudessa syyntakeettomassa tilassa niin silloin lähdetään tahdon vastaiseen pakkohoitoon.

[suruinen]

Aika laiha lohtu tuomioista! Mutta hyvä, että asiaa puidaan. Itse haluisin jo unohtaa tämän. On tämä sen verran kuvottava tapaus. Iskä ja avokki pääsevät vapauteen jo 9-10 vuoden päästä, jos elinkautinen Suomessa keskimäärin 12 vuotta. Naurettava tuomio Suomen elinkautinen. Pitäisi olla lopullinen (nimensä mukaan) tai ainakin toiset 12 vuotta päälle, vaan ei ole.

Naisen ja miehen elinikäennuste Suomessa aika korkea, eli ajatellen miten vanhaksi Erika olisi voinut elää. Elikkäs esim. vapaus voisi koittaa vaikka 80-90-kymppisenä, niin sitten voisi olla aika nappituomio! 50-vuotias avokki olisi vankeudessa n. 40 vuotta! Tässä tapauksessa missä lapsuuskin oli jo pilattu ja elämä loppui lyhyeen julmimman kautta. Mitä nuorempi uhri, sen pidempään istumista. Erikan elinikäennustehan on parempi, koska se kasvaa koko ajan.

"...vuosina 1975–1977 syntyneiden poikien odotettavissa oleva eliniän mediaani (ikä jonka puolet ihmisistä saavuttaa) on 86 ja tyttöjen 91 vuotta. Luvut ovat toistakymmentä vuotta korkeampia kuin mitä syntymähetken elinajanodotteet antavat ymmärtää. Vuosina 1975–77 syntyneistä naisista noin joka viides elää todennäköisesti vähintään 100-vuotiaaksi, miehistä joka viides vähintään 95-vuotiaiksi."
Lähde: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyski ... i=dlk01025

[Ärrkele]

Tässä jutussa näkee hyvin, että Suomessa virkamies, lääkäri tai terveys- tai sosiaalialan ammattilainen voi tehdä melkein ihan mitä haluaa ilman seuraamuksia. Aina vedotaan järjestelmään tai systeemiin ja piilotellaan siellä takana. Näin se hyväveli-järjestelmä toimii.

[ha.ahola]

Olikos niin, että Tarkin äiti oli jossakin johtavassa asemassa ja sen takia Tarkki sai sosiaaliväen hyväksyntää asioilleen?