Hyvinkään ammuskelu 2012: 2 kuoli 7 loukkaantui

[aumari]

Saiko tämä Foxell myös jonkinasteisen aivovamman?
Kuvaa kun katsoo, niin huomaa, että kasvojen lihakset eivät jännity normaalisti.(Oletuksena, että hän hymyilee tuossa kuvassa.)

Minun mielestäni se on sellainen kuvaajan houkuttelema "ja nyt sano SILAKKA" ja pakko vääntää joku teennäinen hymy siihen. Päälle vielä kivut, pahoinvointi, lääkkeiden aiheuttamat sivuvaikutukset jne. Kyllä muakin hymyilyttäis.

Mutta joo. Aika raskasta kannettavaa nyt yhdelle annetaan. Soisi jo hänenkin pääsevän niskan päälle koitoksessaan. Pahoin vain pelkään, että onko tässä se viimeinen niitti.

Suru, stressi ja trauma voi saada aikaan syövän syntymisen, kuten itselleni kävi lapseni kuoleman jälkeen. Vaikka Heidin sairaus ei olisikaan välitön seuraus ampumisvammoista, niin se ja kaikki hoidot lääkkeet mukaanlukien heikentävät vastustuskykyä ja saattavat aiheuttaa solumuutoksia.

[NancyDrew]

Leukemia eli verisyöpä johtuu luuytimen valkosolujen esiasteiden muuttumisesta pahanlaatuisiksi syöpäsoluiksi.

Yleensä leukemiaan sairastumisen syytä ei pystytä arvioimaan. Tutkimuksista tiedetään, että akuutin leukemian riskitekijöitä ovat jotkin aiemmin saadut tietynlaiset solunsalpaajahoidot, säteily sekä tietyt liuottimet, kuten bentseeni. Myös tupakointia pidetään yhtenä riskitekijänä.

Eräät verisairaudet, kuten myelodysplastinen syndrooma (MDS) ja essentiaalinen trombosytemia voivat muuntua akuutiksi leukemiaksi. Arvioidaan, että muutamalla prosentilla potilaista leukemia liittyy perinnöllisiin oireyhtymiin, kuten Downin oireyhtymään ja harvinaiseen Fanconin oireyhtymään. Leukemia itsessään ei ole periytyvä sairaus.

Lähde: Terveyskirjasto

Verenluovutus on tuttu juttu, mutta sitä ei muisteta, että jatkuvasti tarvittaisiin myös kantasolujen luovuttajia. Voi olla, että Heidikin tulee tarvitsemaan niitä. Niissäkin on sama hankaluus kuin veriryhmissä, että kuka tahansa ei ole sopiva luovuttaja.

[NancyDrew]

Iltalehti

Takaisku haavoittuneen poliisi-Heidin syöpätaistelussa: "Usko alkaa loppua"

Hyvinkään ammuskelussa haavoittuneen Heidi Foxellin leukemiahoidot eivät ole onnistuneet kukistamaan syöpää kokonaan.

- Heidi Foxellia ammuttiin vatsaan Hyvinkäällä toukokuussa 2012 kesken työharjoittelun.
- Viime toukokuusta lähtien Foxell on sairastanut leukemiaa.
- Foxell sai tiistaina huonoja uutisia, sillä hänellä on edelleen leukemian jäännöstautia.

Poliisi Heidi Foxell on käynyt läpi kolme rankkaa leukemiahoitojaksoa. Viimeisin neljän viikon hoitojakso päättyi tammikuussa.

Tänään tiistaina Foxell kuuli luuydinnäytteen tuloksen eli sen, onko verisyöpä saatu lopullisesti voitettua.

- Tautijäämää löytyy edelleen, Foxell toteaa pettyneenä Iltalehdelle.

Foxellilla oli käytössään uusi leukemian hoitomuoto, joka perustuu mukana kannettavaan pumppuun. Pumpussa oleva vasta-aine tuhoaa pahalaatuisia soluja.

- Halusin uskoa, että syöpä olisi ollut jo ohi näillä hoidoilla. Otin tän tosi raskaasti.

Vuonna 2012 Hyvinkään ammuskelussa vatsaan haavoittuneelle Foxellille on tehty yli 150 operaatiota. Hän joutui viettämään lähes neljä vuotta sairaalassa ja kuntoutuslaitoksessa. Tämän kaiken päälle tuli leukemia, jota vastaan Foxell joutuu yhä taistelemaan.

- Alkaa tässä jo usko loppua. Mikä tarkoitus tällä kaikella oikein on? Olen yrittänyt elää ajatellen, että kaikella on joku tarkoitus, joka selviää aikanaan. Ei jaksaisi enää tällaisia uutisia.

Suun kautta lääkitystä

Hoidot ovat kuitenkin onnistuneet pienentämään leukemian jäännöstautia. Edellisessä mittauksessa jäännöstautia oli 0,02 prosenttia, kun nyt määrä on Foxellin mukaan enää 0,005 prosenttia. Leukemian hoidon tavoitteena on, ettei tarkoillakaan menetelmillä havaittaisi yhtään jäännöstautia.

- Hyvä asia on, ettei sitä ole paljon. Nyt ei kuitenkaan ole periaatteessa mitään tehtävissä eli vain jatketaan ylläpitävää hoitoa, joka ei vie tautia mihinkään suuntaan.

Jatkossa Foxellin leukemiaa hoidetaan suun kautta otettavalla lääkityksellä. Lisäksi hänelle annetaan infektiotartuntoja ehkäisevää lääkettä kahdesti viikossa ainakin kolmen kuukauden ajan.

Foxell ei vielä tiedä, saadaanko leukemiaa koskaan kokonaan pois. Uutta hoitomuotoa ei voida hänen mukaansa antaa kolmea hoitojaksoa enempää.

- Siksi ottaa niin kovaa päähän, kun ei ole oikein mitään, mitä voitaisiin tehdä. Katotaan mennäänkö näin loppuelämä vai miten.

Kävelyharjoituksissa edistystä

Sisukas poliisi on ollut viime aikoina pääasiassa hyvässä kunnossa ja jaksanut telmiä Hera-koiransa kanssa.

- Mieliala on vaihdellut paljon syöpälääkkeiden takia, mutta muuten olen ollut ihan ok.

Piristystä Foxellin arkeen on tuonut se, että hän onnistui etenemään viime viikon kävelyharjoituksissa uuden ennätyksensä verran eli 30 metriä. Foxellin selkäydin vaurioitui kaksi vuotta sitten suolistotähystyksessä sattuneen hoitovirheen takia, minkä vuoksi hän on joutunut olemaan pyörätuolissa.

- Tällä viikolla aion tuplata viime viikon ennätyksen, Foxell sanoo päättäväisesti.

Myös ajatus lähestyvästä lomamatkasta luo valoa synkkien uutisten keskelle. Lääkärit ovat jo näyttäneet reissulle vihreää valoa.

- Lähden helmikuussa kolmeksi viikoksi Floridaan. Aion vain ottaa aurinkoa ja snorklata, enkä tehdä mitään muuta tai miettiä tätä sairautta.

- Ei se auta tähän jäädä surkuttelemaan. Taistelutahto säilyy, vaikka pettymyksiä tulee. Menen eteenpäin päivä kerrallaan.

[Doctor Lecter]

Hyvinkäällä haavoittunut poliisi Heidi Foxell ei ole antanut anteeksi ampujalleen: ”Hän tuhosi koko elämäni”

Hyvinkään ammuskelussa haavoittunut Heidi Foxell masentui vakavasti leukemia-diagnoosin jälkeen

Poliisi Heidi Foxellin leukemiahoidot ovat ohi. – Nyt näyttää hyvältä, hän sanoo.
Romahdus kivipohjaan. Siltä Heidi Foxellista, 29, tuntui viime keväänä, kun hän sai kuulla sairastuneensa leukemiaan. Leukemia havaittiin melkein Hyvinkään ampumistragedian vuosipäivänä toukokuun lopussa.

Heidi oli käynyt verikokeissa vatsaleikkausta varten. Siinä oli huomattu, että valkosolujen määrä oli hälyttävän alhainen.
– Jos ne olisivat menneet vielä alemmaksi, mitään ei olisi voitu enää tehdä. Minä en muista siitä juuri mitään. Muistan vain, kun äiti alkoi itkeä, ja otin häntä kädestä kiinni. Olin jo niin huonossa kunnossa.

Kuolema tuli jälleen liki ja oli saada otteen.
– Synkimpinä hetkinä ajattelin, että luovutan. Leukemia oli niin kova isku. Putosin pimeään. Halusin vain nukkua. En halunnut olla hereillä ja kohdata todellisuutta. En käsittänyt, miten kaiken kokemani jälkeen minulle tuli vielä leukemia. Miten paljon yhdelle ihmiselle annetaan kannettavaksi? Missään ei tuntunut enää olevan järkeä.

Heidi oli ehtinyt uskoa ja toivoa, että hirvikiväärin luodin repimä vatsa saataisiin viimeinkin kiinni. Siinä oli ja on yhä haava. Hän oli päässyt liki neljän vuoden sairaalassa ja kuntoutuskeskuksessa olon jälkeen kotiin. Takana oli 50 leikkausta ja 150 nukutusta vaatinutta toimenpidettä. Sairaalaelämän piti olla takana ja oman elämän alkaa. Luokkakokouksen ja ystävän häiden sijaan Heidi päätyi leukemian takia sairaalaan.
– Kaikki piti alkaa jälleen alusta niin kuin silloin, kun heräsin ampumisen jälkeen teholta. Kahdesta laulusta, Jannan Sä et ole hullu ja Ellinooran Elefantin paino tuli minulle voimabiisejä. Ne tuntuivat kertovan elämästäni ja tunteistani. Ellinoora laulaa ”silloin luulit et tää on the end, mut ei ollut sun aika tulla osaksi virtaa”. Päätin selvitä, Heidi kertoo.
– En voinut luovuttaa niiden ihmisten takia, jotka ovat pysyneet koko ajan vierelläni. Suurin kiitos kuuluu äidilleni, hänen merkityksensä toipumiselleni on suunnaton. Taistelin tien takaisin toivottomuudesta. Minä sain uutta leukemialääkettä ja pikkuhiljaa aloin toipua. Leukemiataistelussa tuli takapakkia, mutta nyt näyttää ihan hyvältä. Leukemiahoidot ovat ohi, kontrollit jatkuvat.

Kun katson luotia, voin sanoa, että voitin sen. Luoti ei tappanut minua. Tällä tarinalla oli onnellinen loppu.
Toukokuun 26. päivä Hyvinkään ampumisesta tulee kuluneeksi viisi vuotta. Heidi oli silloin kenttäharjoittelussa Hyvinkään poliisilaitoksella.

Sen piti olla ihan tavallinen viikonloppuyö. Heidi ja hänen partiokaverinsa olivat juuri tuoneet yhden juopuneen putkaan selviämään, kun hälytys ampumisesta tuli.
– Olimme 15–20 sekunnissa paikalla. Ihmisiä juoksi joka suuntaan. Se näky oli kuin sotatantereelta, missä ihmisiä ammutaan päättömästi. Meillä oli väärää tietoa ampumisesta, siitä missä ampuja sijaitsi ja mistä laukauksia oli kuultu tulevan. Katsoimme partiokaverin kanssa toisiamme silmiin, ja hän sanoi, että laitetaan raskaat liivit päälle. Olin avaamassa poliisiauton sivuovea, kun laukaus osui suoraan vatsaani.
– Putosin polvilleni, ja minusta lähti ilmat pihalle. Ensimmäisenä mieleeni tulivat armeijan opetukset. Mietin, että hän voi ampua minua uudestaan. Suojasin pääni ja ryömin autojen väliin piiloon.

Shokin takia Heidi ei tuntenut kipua.
– Aistit herkistyivät. Kuulin todella selkeästi partiokaverini askeleet, kun hän juoksi henkensä edestä turvaan.

Ambulanssissa Heidi kuuli toisen loukkaantuneen tuskaiset huudot ennen kuin hänellä ”meni vintti pimeäksi”.
– Näin erikoista unta ennen kuin heräsin teholta. Olin unessa laivalla matkalla Tallinnaan. Mies piti minua tiukasti kainalossaan ja katsoi rauhoittavasti. Kuulin, kuinka minulle sanottiin ”Heidi, ei mitään hätää, purista kättä, jos kuulet”. Se oli varmaan lääkäri, joka yritti herätellä minua. Mutta se unen mies oli isäni, jonka olin menettänyt kaksi kuukautta ennen ampumista. Isä piti minusta kiinni. Niin koen sen, ja se uni koskettaa yhä minua, Heidi sanoo. Silmissä välkehtii kaipaus.

3 vuotta ja 3 kuukautta

Sairaalassa vierähti kolme vuotta ja kolme kuukautta. Sen päälle Heidi oli vielä viisi kuukautta kuntoutuskeskuksessa. Elämä kapeni sairaalahuoneen kokoiseksi, sulkeutui neljän seinän sisään.
– Oikeasta kyljestä lähti 13 letkua, kun heräsin. Tunnustelin kädellä vatsaani. Siinä päällä oli läpinäkyvä kalvo. Luoti oli tehnyt isoja tuhoja ja porautunut lonkkaan. Pari vuotta ampumisen jälkeen hoitaja pyyhki selkääni ja ihmetteli, mikä klumppu selkärangan vieressä oli. Minä sanoin läpällä, että se on varmaan se luoti. Hoitaja lähti hakemaan lääkäriä. Se oli luoti, joka poistettiin pienessä operaatiossa. Pyysin, etteivät he heittäisi sitä pois.

Se hieman lysyssä oleva luoti on kehyksissä kauniin kodin seinällä. Vieressä on samanlainen luoti ehjänä.
– Kun katson luotia, voin sanoa, että voitin sen. Luoti ei tappanut minua. Tällä tarinalla oli onnellinen loppu.

Heidi ei ole katkera tapahtuneesta, sillä katkeruus ei auttaisi häntä millään tavalla eteenpäin elämässä.
– En ole katkera, mutta ampujalle en ole antanut anteeksi. Hän tuhosi koko elämäni. Koko paketti meni uusiksi. Kärsin edelleen siitä, että pystyisin hyväksymään uuden kehoni. Minä pelasin jalkapalloa, treenasin poliisina. Nyt konttaaminen vaatii minulta paljon voimia. Sitä on vaikea hyväksyä.

Ampujaa Heidi ei koskaan kohdannut, koska hän oli sairaalassa oikeudenkäynnin aikaan.
– Aluksi ajattelin, että olisin halunnut katsoa häntä silmiin sellaisella katseella, joka voisi melkein tappaa. Halusin saada hänestä yliotteen. Nyt ajattelen, että on parempi, etten ole häntä kohdannut. En ole lukenut pöytäkirjoja. Kehoni ja mieleni torjuu ne.

Selkäydinvamma virheen seurauksena

Kolme kertaa Heidi opetteli sairaalassa uudelleen kävelemään rollaattorin ja tippatelineen avulla. Vatsalaukun tähystyksessä tapahtui kohtalokas virhe 2014, ja Heidi sai selkäydinvamman. Nyt hän opettelee kävelemään neljättä kertaa.
– Suurin unelmani on se, että voisin kävellä. Rakastaisin yli kaiken sitä, että voisin mennä koirani kanssa metsään kävelylle ja päästää Heran irti, nähdä koirani juoksevan vapaasti.

Pikkutytöstä asti poliisin ammatista unelmoinut Heidi haluaa myös saattaa opintonsa päätökseen.
– Unelma-ammattini olisi ollut koirapoliisi. Kenttätyöhön minusta ei enää ole, mutta tutkinnassa pystyisin olemaan. Olen kiitollinen virkaveljilleni ja -sisarilleni, jotka eivät ole unohtaneet minua. Olen yhä yksi heistä.

Olen kiitollinen virkaveljilleni ja -sisarilleni, jotka eivät ole unohtaneet minua. Olen yhä yksi heistä.
Iso vatsaleikkaus on yhä edessä.
– Minulle pitäisi tehdä vatsalihakset. En tiedä, mistä ihoa voidaan enää siirtää. Minua on höylätty niin paljon reisistä, sääristä. Kannan arpia aina.

Vanhojen valokuvien katsominen sattuu, varsinkin sellaisten, joissa vartalo näkyy.
– Minun on vaikea hyväksyä sitä, millaiseksi oma kehoni on muuttunut. Olen tullut aremmaksi sen suhteen. Suhteeni pitkäaikaiseen poikaystävääni päättyi viime keväänä. Odotin niin kovasti sairaalan jälkeen toisen ihmisen kainalossa nukkumista, läheisyyttä. Halusin sitä enemmän kuin mitään muuta. Olen aika tunteikas. Unelmoin rakkaudesta ja kaipaan läheisyyttä. Se sattuu ja lujaa, etten voi koskaan saada lapsia. Kehoni ei kestäisi raskautta.

Vieressä nukkuu Hera, saksanpaimenkoiran ja shetlanninpaimenkoiran suloinen sekoitus.
– Kaikesta huolimatta ajattelen niin, että kaikella on tarkoituksensa, jokaisella kompastuskivellä. Kohtalo on jossakin määrin selitettävissä myöhemmin. Olen käynyt kertomassa pariin otteeseen tarinaani ja muistuttamassa ihmisiä siitä, miten onnellisessa asemassa he ovat, jos ovat terveitä ja pystyvät tekemään, mitä haluavat.
– Minäkin ajattelen niin, että niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Kaikki on mahdollista vielä minullekin. Taivas on rajana.
IltaSanomat
14.4. 17:41

[warre1]

Nelosella nyt menossa Katastrofin Anatomia sarjan uuden kauden eka jakso jossa aiheena Hyvinkään ammuskelu.

[Ninmari]

Tuli katsottua. Edelleen järkyttää ja vielä enemmän tietysti nyt, kun paikalla olleet kertovat kokemuksiaan. Kovan taistelun on tämä Heidi poliisi läpi käynyt. Miten moneen elämään tuollainen tapahtuma vaikuttaakaan..jotkut poistuvat lopullisesti, kun taas toiset kantavat mukanaan traumaa ja surua jonkun menettämisestä. Kova paikka myös ammattilaisille, kuten muille poliiseille ja ensihoitajille, joista yksi kokemuksistaan kertoikin. Hirvittävä, järjetön teko.

[dmm]

Katselin itsekin eilisen Katastrofin anatomia -jakson. En muista, onko kukaan tässä ketjussa maininnut asiaa, mutta itselleni tuli uutisena, että piekkarissa ollut kiikaritähtäin olisi ilmeisesti kääntynyt väärään asentoon Hiltusen kaaduttua mopolla, ja tämän vuoksi laukaukset olivat "vähän sinne päin".

Eräs henkilö, joka oli kyseisenä iltana Hyvinkäällä bilettämässä kertoi, että heidän piti siirtyä juuri yökerho Leveliin kun tieto tapahtumista tuli. Kyseinen henkilö oli myös Jokelassa yläasteella kun Auvinen toteutti omaa tekoaan. Enpä ihmettele, ettei Katastrofin anatomia tai muut aiheita käsittelevät dokkarit kiinnosta.

[Madeline_Poel]

No mä oon sitä mieltä, että jos poliisiksi ryhtyy niin siellä voi sattua ja tapahtua ihan mitä vaan.
"Asiakkaana" voi olla huumehörhöjä, psykopaatteja, murhaajia jne.
En vaan ymmärrä tätä jatkuvaa lehtien palstoilla ruikuttamista, Heidi kun voi kuitenkin varmasti palata kenttätyöstä joihinkin muihin poliisin töihin, jos vain terveys toivottavasti kestää.

Mutta en itse en antaisi noita haastatteluja tuohon tahtiin, monilla taviksellakin on ollut paljon paljon pahempi kohtalo ja eivät he sitä jatkuvasti ruikuta netissä ja lehtien palstoilla.

Tsemppiä Heidille kuitenkin !

[stalkkeri]

No enpä paljoa kadehdi Heidin kohtaloa.
Juuri aloittanut poliisihommat ja äiti kuollut kun sattui tämä tragedia.
Moni olisi voinut antaa periksi jo 200 operaation aikana.

[Musta-Pekka2016]

No enpä paljoa kadehdi Heidin kohtaloa.
Juuri aloittanut poliisihommat ja äiti kuollut kun sattui tämä tragedia.
Moni olisi voinut antaa periksi jo 200 operaation aikana.

Ja ukkokin otti ja lähti kesken hoitojen "paremman" perään.

[stalkkeri]

Se on nykyajan trendi ja vieläpä hyväksytty sellainen.

[Olinko eka]

"En vaan ymmärrä tätä jatkuvaa lehtien palstoilla ruikuttamista, Heidi kun voi kuitenkin varmasti palata kenttätyöstä joihinkin muihin poliisin töihin, jos vain terveys toivottavasti kestää."
Niin, Heidihän oli harjoittelijana kyseiseen aikaan. En tiedä oliko varustus Suomen valtiolta mutta onhan noita juttuja kun virassaolevat joutuvat ostamaan omat suojatarvikkeet.

"monilla taviksellakin on ollut paljon paljon pahempi kohtalo ja eivät he sitä jatkuvasti ruikuta netissä ja lehtien palstoilla." Kerro nyt vähän esimerkkejä.
Noilla leikkausmäärillä ja yli 3 vuotta sairaalassa, sen takia että joku hihhuli häviää painimatsin ihan taviskaverille.
Toivottavasti heebo miettii tekoaan vankeuden jälkeen ilman lääkitystä suljetulla ikuisesti.

[Madeline_Poel]

"En vaan ymmärrä tätä jatkuvaa lehtien palstoilla ruikuttamista, Heidi kun voi kuitenkin varmasti palata kenttätyöstä joihinkin muihin poliisin töihin, jos vain terveys toivottavasti kestää."
Niin, Heidihän oli harjoittelijana kyseiseen aikaan. En tiedä oliko varustus Suomen valtiolta mutta onhan noita juttuja kun virassaolevat joutuvat ostamaan omat suojatarvikkeet.

"monilla taviksellakin on ollut paljon paljon pahempi kohtalo ja eivät he sitä jatkuvasti ruikuta netissä ja lehtien palstoilla." Kerro nyt vähän esimerkkejä.
Noilla leikkausmäärillä ja yli 3 vuotta sairaalassa, sen takia että joku hihhuli häviää painimatsin ihan taviskaverille.
Toivottavasti heebo miettii tekoaan vankeuden jälkeen ilman lääkitystä suljetulla ikuisesti.

No melkein joka päivä iltapulujen sivuilta löytyy surullisia tarinoita, itseppähän he ovat juttunsa sinne kirjottaneet mutta tarkoitukseni oli sanoa että ei se jatkuva julkisuudessa paistattelu (ainakaan) poliisille ole ihan ok .

Pikkuveljelläni on erittäinen harvinainen ja vaikea sairaus, leikkauksia on tehty lähemmäs 50 kpl., ja ihan lapsesta asti. Silti ei ruikuta missään iltalehden palstoilla kokemuksistaan.
Mihinkään fyysiseen työhön ei pysty ikinä, mutta luki itsensä insinööriksi kuitenkin.

En vaan ymmärrä tätä julkisuuden hakua...

[Tackleberry]

"En vaan ymmärrä tätä jatkuvaa lehtien palstoilla ruikuttamista, Heidi kun voi kuitenkin varmasti palata kenttätyöstä joihinkin muihin poliisin töihin, jos vain terveys toivottavasti kestää."
Niin, Heidihän oli harjoittelijana kyseiseen aikaan. En tiedä oliko varustus Suomen valtiolta mutta onhan noita juttuja kun virassaolevat joutuvat ostamaan omat suojatarvikkeet.

"monilla taviksellakin on ollut paljon paljon pahempi kohtalo ja eivät he sitä jatkuvasti ruikuta netissä ja lehtien palstoilla." Kerro nyt vähän esimerkkejä.
Noilla leikkausmäärillä ja yli 3 vuotta sairaalassa, sen takia että joku hihhuli häviää painimatsin ihan taviskaverille.
Toivottavasti heebo miettii tekoaan vankeuden jälkeen ilman lääkitystä suljetulla ikuisesti.

No melkein joka päivä iltapulujen sivuilta löytyy surullisia tarinoita, itseppähän he ovat juttunsa sinne kirjottaneet mutta tarkoitukseni oli sanoa että ei se jatkuva julkisuudessa paistattelu (ainakaan) poliisille ole ihan ok .

Pikkuveljelläni on erittäinen harvinainen ja vaikea sairaus, leikkauksia on tehty lähemmäs 50 kpl., ja ihan lapsesta asti. Silti ei ruikuta missään iltalehden palstoilla kokemuksistaan.
Mihinkään fyysiseen työhön ei pysty ikinä, mutta luki itsensä insinööriksi kuitenkin.

En vaan ymmärrä tätä julkisuuden hakua...

Voi kauhea, kun taas on joku pahoittanut mielensä.

Se, että koko ajan revitään otsikoita, ei tarkoita että kyseinen henkilö on koko ajan itse sinne julkisuuteen tunkemassa (ja vaikka olisikin, niin en tajua miksi siitä pitää nillittää).

Kai sitä nyt saa haastattelupyyntöihin vastata myöntävästi. Miten se on sulta pois? Ja nehän repii otsikoita tuon poliisin omista blogipostauksistakin. Eikö hän sitten saisi pitää omaa blogiakaan ettei vaan Madeline pahoita mieltään?

[örkki]

Onkohan nuo yläpuolella kirjoittajat miten läheisiä tälle ampujalle. Kun eivät ilmeisesti halua lukea juttuja ammutuista uhreista.