Kari Nieminen surmasi vaimonsa Turussa 11/1985

[Ailar]

Nykyposti 12/1985 jutusta lyhennettynä:

19.11.1984 Kari Nieminen, 34 v., tunkeutui Turun virastotalossa sijaitsevaan läänin poliisitoimistoon ja surmasi siellä työskentelevän Kaarina-vaimonsa 25:llä puukoniskulla. Kuvottavaa verinäytelmää ei kyetty estämään, vaikka tappaja ilmoitti siitä etukäteen.

Kari Nieminen oli päässyt lomalle Kakolasta oltuaan kärsimässä rangaistusta miestaposta. Karin sisarpuoli, Pirjo kuului helluntaiseurakuntaan. Hän oli aiemmin majoittanut Karia luonaan viikon, mutta joutui passittamaan tämän matkoihinsa huonon käytöksen vuoksi. Nyt Pirjo jälleen lupasi vastaanottaa rikoskierteeseen ajautuneen velipuolensa, jonka hän oli tavannutkin ensi kertaa vasta 18 vuotta täytettyään ja senkin jälkeen harvoin. Kari oli istunut miltei aina vankilassa.

Pirjon luona oli iltaa istumassa myös Kaarina Kivilehto, joka toimi konekirjoittajana lääninhallituksen poliisitoimistossa. Hän oli eronnut miehestään ja liittynyt sittemmin helluntaiseurakuntaan. Kari ihastui Kaarinaan välittömästi.
-Kaarinasta tulee vaimoni, Kari julisti piiritettyään Kaarinaa.
Kaarina aloittikin viikonloppuvierailut välittömästi Kakolassa Karin palattua lomaltaan. Hän ryhtyi myös Karin valvojaksi, kun tämä jo kuukauden kuluttua pääsi ehdolliseen vapauteen.
Kari ryhtyi Kaarinan mukana osallistumaan seurakunnan tilaisuuksiin, joissa muut helluntalaiset saivat kokea oikeaa uskoontulon ihmettä! Vankilakundi oli pelastettu! Naimisiin menoa pariskunta suunnitteli jo viikon päästä vapautumisesta. Kaarinan tuttavapiiri tosin varoitteli epäillessään miehen elämänmuutoksen vilpittömyyttä. Myös Karin miespuolinen sukulainen varoitteli Kaarinaa, ettei mies ole muuttunut miksikään.
-Kun pillerit ja viina tulevat kuvioihin takaisin, sinun turvallisuuttasi ei takaa mikään, hän sanoi Kaarinalle.
Kaarina kuitenkin uskoi niin Jumalaan kuin Kariinkin ja omaan rakkauteensa.

Kaksi viikkoa vapautumisen jälkeen juhlittiin pariskunnan häitä. Kaarina näki Karin tulevaisuudessa toimivan helluntaiseurakunnan saarnamiehenä.
Sitten Kari ei enää jaksanutkaan juosta seurakunnan tilaisuuksissa. Riitaa tuli myös rahasta.
-Kaarina ei anna riittävästi rahaa. Se on ihan hullu sen uskontonsa kanssa, yrittää käännyttää minutkin, valitteli Kari sovittelijoille.
Kari repi suutuspäissään Kaarinan kirjat, katkoi verhotangot, potki ovia, pommitti pulloilla kylpyhuonetta ja repi uskonnollisaiheiset taulut seiniltä. Kari tunsi myös syvää mustasukkaisuutta, kun Kaarina uskontilaisuuksien jälkeen meni jatkamaan iltaa uskonsisariensa luokse.
Kari alkoi puhua katkaistun haulikon hankkimisesta. Hän ryhtyi pahoinpitelemään Kaarinaa. Kaarina oli kuitenkin sanonut ystävilleen, että hän ei pelkää, vaikka mies tappamisella uhkasikin.
Seurakuntaan kuuluvat tuttavat toimivat pariskunnan riitojen sovittelijana. Välillä nämä sovitukset Karia hillitsivätkin hieman.
Huhtikuussa Kaarinan oli kuitenkin paettava Turun Turvakotiin. Kari uhosi, että jollei hän Kaarinaa saisi, ei todella saisi kukaan muukaan.
-Minä tapan Kaarinan, mies kertoili näytellen pitkäteräistä puukkoaan.

Kolmen vuorokauden jälkeen Kaarina kuitenkin palasi takaisin kotiin, mutta tilanne paheni entisestään. Hän joutui hakemaan turvapaikkaa uskonsisarien luota.
Lopulta Kaarina turvautui esimiehensä, apulaispoliisitarkastaja Jaakko Kareksen apuun. Poliisien yritykset olivat yhtä laihoja tulokseltaan. Kares suositteli Karille psykiatrista hoitoa, mutta sai jyrkän kielteisen vastauksen. Kari ilmoitti tottuneensa väkivaltaisiin ratkaisuihin ja piti itselleen parhaana paikkana vankilaa. Siellä sai lukea ja toteuttaa itseään.
-En minä verta pelkää, päinvastoin nautin sen valuttamisesta. Mitä kuuluisimpia uhreja, sitä parempi, hän ilmoitti tylysti.
Olihan tästä todistekin, hän oli vuonna 1977 surmannut Kankaanpäässä miehen 26 puukoniskulla. Karia harmitti tässä surmajutussa se, ettei hän ollut saanut puukotettua poliisimiehiä. Yhden poliisin rauhallisuus oli lamauttanut Karin. Hän kuitenkin lupasi, ettei tee sitä virhettä uudelleen.
Kari alkoi uhkailla yösoitoillaan myös Karesta.
Tilanne muuttui syksyn tullen niin uhkaavaksi, että Kaarinan työpaikalla varustauduttiin myös järein asein. Panostettu FN-pistooli sijoitettiin kaapin päälle yllätyshyökkäyksen varalle. Kaarina oli siirtynyt pysyvästi Turun Turvakotiin.
Kari vaani naista kuitenkin tämän työmatkoilla ja yritti ajaa autolla tämän päälle. Rikosilmoitusta Kaarina ei kuitenkaan asiasta tehnyt. Hän kertoi rakastavansa Karia ja toivoi edelleen sovitteluja.

Sovittelija löytyi, helluntaiseurakuntaan kuuluva nainen. Tässä hommassa kuitenkin kävi hieman hassusti. Hän rakastui Kariin! Kaarina ymmärsi hyvin naisen tunteet, rakastihan hän itsekin miestä palavasti. Tämä rakastunut sovittelija ilmoitti tunteistaan myös omalle aviomiehelleen, ja niin pistettiin talo myyntiin.
Kari ja sovittelijanainen suunnittelivat lähteä Tukholmaan ja hakea sieltä Suomen suurlähetystön ulkomaanpasseja, kunhan rahat talosta saataisiin. Sitä ennen Kari hankki heille tilapäisasunnon Helsingistä. Asunnonhankintareissukin sai hieman oudon käänteen. Jälleen matkalla Kari lankesi helluntalaiseen naiseen. Viikonlopun he viettivät yhdessä. Lopputulema oli, ettei Kari juuri viikonlopusta muistanut mitään.
Sovittelijanaisen talokaupat peruuntuivat ja hän päätti myydä osuutensa tälle entiselle aviomiehelleen. Hän sai hankittua vakuuden, että kauppa toteutuisi. Kari rauhoittui, vei naisen tämän työpaikalle ja lupasi vetäistä päänsä täyteen.

Päivä oli 19.11.
Karin mieleen kuitenkin tuli Kaarina. Hän ryhtyikin soittelemaan tämän työpaikalle. Puheluita kertyi alun toistakymmentä aamupäivän aikana. Lopulta Kaarina kyllästyi ja paiskasi luurin kiinni. Hän kävi etsimässä turvakseen poliisimiehiä, mutta nämä eivät olleet paikalla. Kaarina meni työtoverinsa huoneeseen turvaan.
Äkkiä naiset havaitsivat Karin syöksyvän tyhjäksi jääneeseen huoneeseen ja ryntäsivät hakemaan apua. Viimeiseksi jäänyt kaarina paiskasi oven kiinni ja heittäytyi sitä vasten. Kari työnsi kuitenkin oven helposti auki ja puukotti Kaarinan oven ja arkistokaapin väliin.
Jo parinkymmen sekunnin päästä ylikonstaapeli Taneli Haiminen sai hälytyksen ja nappasi FN-pistoolin. Hän näki Karin survovan puukkoaan Kaarinaan ja molemmat olivat veren tahrimia.
Poliisi ampui Karia vasempaan käsivarteen, riisti tältä puukon ja selätti tämän kuolevan Kaarinan viereen lattialle.
Kaarina oli saanut 25 puukoniskua ja kuoli muutamaa minuuttia myöhemmin sairaalassa.

Myöhemmin saadun tiedon perusteella otsikkoon asennettu uusi vuosiluku
-NILS-

[jarmo.janis]

Vanhan, tutkitun, syytetyn ja tuomitun tapauksen uudelleenlämmityksen tarkoitus oli mikä ?

[Aizerbaidzan]

Vanhan, tutkitun, syytetyn ja tuomitun tapauksen uudelleenlämmityksen tarkoitus oli mikä ?

Mikä luulet, että on Murhainfon tarkoitus?

[poikani]

Vanhan, tutkitun, syytetyn ja tuomitun tapauksen uudelleenlämmityksen tarkoitus oli mikä ?

Mikä luulet, että on Murhainfon tarkoitus?

Älä viitsi ruokkia trollia.

Missäköhän tämä K.N. tätä nykyä vaikuttaa?

EDIT: Poistettu asiatonta tekstia - RAID

[Mallbella]

Kiitokset mielenkiintoisesta avauksesta!

Onkohan kellään mitään tietoa tämän sankarin myöheisemmistä vaiheista? Jotenkin voisin kuvitella, että on saattanut myöhemminkin syyllistyä väkivallantekoihin...

[devil_doll]

Tuo oli sitä 80-luvun hullua aikaa, jolloin edes julmasta murhasta ei saanut kuin pari vuotta. Oikea sosialistinen ihminen ei syyllistynyt koskaan rikoksiin harkiten, vaan rikolliset olivat sairaita, samalla logiikalla kuin Neuvosto-onnelan kritisoijat olivat mieleltään sairaita ja suljettiin pehmeään koppiin uudelleenkoulutettaviksi.

Toinen juttu on uskovaispiirien naisten käsittämätön sinisilmäisyys, oikeastaan voisi jo puhua itsetuhoisuudesta, joka pistää silmään tuossa jutussa. Ilmeisesti kyseessä oli joku korrelaatio olemattomien rangaistusten ja yleisen naiiviuden välillä suomettuneessa sensuuri-Suomessa, jossa kaikki ikävä lakaistiin salamannopeasti maton alle ja sen vuoksi monellekaan ei syntynyt realistista käsitystä maailmasta, eikä alistavan ja vähättelevän kasvatuksen takia myöskään kunnollista itsearvostuksen tuntua. Aivan erityisesti tämä koski naisia, jotka kasvatettiin rukoilemaan ja tottelemaan vanhempia ja palvelemaan miestä ja antamaan anteeksi aivan kaikki.

[Marokon Kauhu]

Aika tyypillinen tälläinen tapaus loppujen lopuksi.

Jenkeissä on kehitetty ns. PIN- systeemi (Pre Incinent iNdicator).
Kun käy tuon listan läpi niin turha tulla tilittämään että "ei olisi ikinä uskonut", "todella yllättävää" jne...

-Aikasempi väkivalta, check
-Huume / alkoholiongelma, check
-Vankilassa olo aikaisemmin, check
-Ns. Ripustautuja, check
-Aikaisemmat epäonnistuneet ihmissuhteet, check
-Puoliso / kumppani ns. "halukas uhri" tyyppiä: Uskovainen ja/tai hoivatyyppiä ja/tai väkivaltaisiin ja alistaviin suhteisiin toistuvasti hakeutuva, check

Hmmm... Siinäpä sitä tuli koko listaan rasti joka riville.
Jos tunnistit itsesi tästä listasta, niin hakeudu hoitoon jos olet se väkivaltainen puoli ja jos olet olet se vastaanottava puoli niin olet kuollut ellet tee lopullista tekoa mahdottomaksi: Turvakielto, numero ja kotiosoite uusiksi. Mieluiten maastamuutto. Tälläiset tyypit etsivät uuden kohteen kun edellinen ei ole saatavilla (tässäkin tapauksessa oli vähän sitä). Mutta siirtymävaihe voi olla pitkäkin:
Esim. jos postisi tulee vanhaan osoitteeseen, niin puolen vuoden päästäkin kun haet kirjeet niin puskasta hyppää ex ja laittaa kylmäksi.

[elli72]

Kiitos mielenkiintoisesta alustuksesta.´Paljonkohan Kari sai tuomiota ja mitä on tehnyt sen jälkeen?

Aika hurja tarina, kaksikin uskovaista naista mennyt tämän miehen vuoksi sekaisin. Ja kun tämä Kari on toistuvasti uhkaillut Kaarinaa, niin minkähän takia edes poliisit eivät ole saaneet laitettua asialle pistettä. Tuohon aikaan ei vielä varmaan ole ollut lähestymiskiellollekaan mahdollisuutta. Toisaalta eihän se lähestymiskieltokaan mitään auta jos toinen päättää tappaa.

[Ailar]

Vanhan, tutkitun, syytetyn ja tuomitun tapauksen uudelleenlämmityksen tarkoitus oli mikä ?

Niin, tarkoitus oli kertoa yksi henkirikos lisää tähän osioon "Henkirikokset kotimaa", joihin niitä kerätään. Et ole tainnut oikein sisäistää murhainfopalstan tarkoitusta yleensäkään, mutta ehkä se siitä lähtee pienellä harjoittelulla oikeaan suuntaan.

En onnistunut löytämään mitään "jatkokertomusta" vanhoista lehdistä tuomiosta tai muutoinkaan tämän Niemisen elämästä. Olisihan se kiinnostavaa tietää, ovatko helluntaiseurakunnan naiset olleet tämän surman jälkeen vielä kuinkakin kiinnostuneita Kari Niemisen sielun pelastamisesta. Ja miten kävi tälle talo-osuudestaan luopuneelle naiselle? Onko hän vuorostaan käynyt vankilatapaamisissa vaiko Niuvanniemi-tapaamisissa vai tuliko järki päähän?

[elli72]

Tämä tapaus kyllä kertoo paljon naisten hyväuskoisuudesta. Tuli mieleeni, että mahtaakohan uskovainen nainen olla vielä enemmän höynäytettävissä. Näköjään Kaarinakin jaksoi loppuun asti uskoa siihen, että mies parantaa vielä tapansa.

Hirveän vaikea uskoa, että tämän Kari Niemisen toilailut tuohon loppuivat.

[hannu hanhi]

Itselläni on 80-luvun peruskouluvuosilta sellainen muistikuva, että nämä uskoon tulleet murhaajat ja muut vankilakundit olivat jonkinlaisia sankareita. Muistan, että omassa koulussanikin kävi useamman kerran joku päästä varpaisiin tatuoitu kaveri kertomassa suuresta armostaan, mikä häntä oli kohdannut. Pidemmän päälle ei kaikilla armo enää kantanut, näin kävi myös Kari Niemiselle.

Nykyisin näitä sankareita ei ilmeisesti kouluihin entiseen tapaan päästetä. Tietysti uskonnolliset liikkeet itse järjestävät tilaisuuksia, joissa Late ja kumppanit saavat käydä kertomassa elämänmuutoksistaan. Mutta ainakaan en ole kuullut, että omien lasten kouluissa olisi tällaisia tilaisuuksia järjestetty.

En halua vähätellä sitä, että joku murhaaja tai narkomaani oikeasti muuttaa tapansa tullessaan uskoon, mutta Jumalan armon ihmeitä tekevää vaikutusta ei saa yliarvioidakaan.

[elli72]

Joo varmasti löytyy niitäkin tapauksia, jotka uskoontulemisen jälkeen oikeasti muuttavat tapojaan. Mutta tämä Kari Nieminen kyllä osoitti koko ajan merkkejä siitä, ettei tapojaan ollut muuttanut. Ja silti vaimo ja toinenkin nainen vaan uskoivat häntä.

[L'amourha]

Tähän juttuun on lipsahtanut väärä vuosi, kyseinen surma tehtiin 19.11.1985.

HS 20.11.1985 Turun virastotalon puukotus.jpg (118.83 KiB) Katsottu 11585 kertaa

[Ailar]

Okei. Hyvä, että tuli sekin selville. Minulla ei taida olla enää tuota ko. lehteä, joten en osaa näin jälkikäteen sanoa, mistä olen päätellyt, että surmatyö on tapahtunut vuotta aiemmin.
Sivumennen sanoen nimimerkki L'amourha on jäätävän hyvä näissä "rikoshommissa".

[L'amourha]

Saattaa olla että Nykypostin jutussa on ollut painovirhe vuosiluvussa, itseäni alkoi kiinnostamaan miksi tuomiosta ei ollut mainintaa vaikka päivämäärien mukaan oli jo vuoden vanha juttu.
Tuomiolle päästiin kesällä 1986. Tekijän nimeä piilotellaan, syynä varmaan kiristynyt yksilönsuoja sekä tekijän todettu alentunut syyntakeisuus. Saattaa myös olla että odoteltiin vielä korkeampien asteiden vahvistusta tuomioon. Turun raastuvanoikeuden tuomion löysin:

HS 04.07.1986 Turun virastotalon puukotus.jpg (117.52 KiB) Katsottu 11053 kertaa