Muhoksen perhekotimurha 7/2015

[morbidelli]

Kyse ei ole ruumiillisesta kurittamisesta vaan henkisestä ja ruumiillsesta väkivallasta mitä monet lapset ja nuoret kokee kotonaan "rakastavien"ja huono hermoisten vanhempien taholta.Kuvitele,kun joku lapsi kuulee "rakastavien isien ja äitien" suusta seurava:Ei sinusta tule mitään.Jne. Työni puolesta kuulen kun lapset sanoo:Minä oo pelkä räkäpaakku .niin isä aina sanoo.Miten näin "kasvatettu" lapsi uskoo enään itseesä.

Asiaa. Kasvatusmielessä rajojen löytämiseen tähtäävä kurittaminen on usein hellävaraisempaa ja vähemmän traumatisoivaa jos se on luonteeltaan fyysistä eikä henkistä.

Väkivaltaahan ei kurittamisessa tietenkään saa käyttää - sen enempää fyysistä kuin henkistä. Oikeaoppisesti suoritettu luunappi/tukistus hyvin ajoitettuna olisi käyttökelpoinen nykyäänkin, mutta kukkahattutätit kielsi senkin. Ei jää vanhemmille enää muuta kasvatusmetodia kuin juoda perjantaisin pää täyteen ja toivoa parasta.

[Priita]

Näitä nuorison tekemiä väkivaltarikoksia on viime ajoilta niin paljon, että mieleen tulee edelleen se, että se ihana, Suomessa kielletty, kurittaminen tosiaan on kielletty.
Nyt korjataan niitä hedelmiä, eikä ne ole tuoreita.

Ihan tosissasiko meinaat, että kuritus auttaa? Varsinkaan muutenkin epätasapainoista nuorta? Nämä taitaa olla juuri niitä fyysisen kurituksen hedelmiä nämä väkivaltaiset laitosnuoret...

Tutkimus: fyysinen kuritus lapsuudessa johtaa aivomuutosten takia mm. moraalikäsityksen alenemiseen

Tukimus: fyysinen kuritus lapsuudessa altistaa myöhemmille mielenterveysongelmille

Tutkimus: ruumiillinen kuritus kasvattaa lapsen aggressiivisuutta

Tutkimus: lapsen fyysinen kurittaminen ei tuota hyvää käytöstä

Ja tämä kurittamattomuusko ei johda? Vapaan kasvatuksen hedelmiä tässäkin niitetään.

Maailma ei edelleenkään ole mustavalkoinen. Jossainhan sen syyn on oltava jos 15 vuotiaat nuoret tappavat ihmisen, tai saman ikäinen tappaa kaverinsa, eikö?
Missä se vika sinun mielestäsi on?

Vika voi olla monessakin kohtaa ja etenkin monen asian summa (kiintymyssuhteen puute, sosiaalistumisen puute, luottamuksellisen aikuissuhteen puute, mielenterveyden häiriöt jne.), mutta väkivallalla sitä ei kyllä korjata. Sitä paitsi kurittamattomuus ei tarkoita vapaata kasvatusta, eikä kuritus kasvatusta.

[Crankypants]

Olen itse perhekodissa ohjaajana ja olen äärimmäisen suruissani tapahtuneen johdosta.
Sinänsä yllätyksenä tämä ei kuitenkaan tullut, surullista kyllä.
Veikkaan myös, että ei ole viimeinen kerta kun hatkat ottava ottaa hengen ohjaajalta. Toivottavasti se en ensi kerralla ole minä.
Työntekijöitä kaivattaisiin lisää, mutta vaikea saada sellaisia, joilla olisi koulutus, motivaatio ja oikea asenne. Aitoa välittämistä ja auttamisen halua, aikaa kuunnella ja olla läsnä. Ja ennen kaikkea pysyviä työsuhteita. On hajottavaa nuorelle luoda suhdetta vieraaseen aikuiseen ja kun ohjaajat vaihtuvat usein, ei he enää edes viitsi sitä suhdetta yrittääkään rakentaa. Miksi pitäisi, kun ohjaaja kuitenkin lähtee kohta pois.

Mä pidän mun työstä. Ja mä pidän niistä nuorista, kenen kanssa sitä työtäni teen. Raha ei mua motivoi ( mikä on hyvä, koska ne palkat ei ruhtinaallisia ole) vaan se onnistumisen tunne, kun saa sulkeutuneen nuoren puhumaan tai valon syttymään lapsen silmiin sen jälkeen, kun maailma on sen valon saanut sammumaan. Jokaisessa lapsessa ja nuoressa on paljon hyvää ja he ovat arvokkaita ja se heille pitäisi saada perille. Toisien kanssa se onnistuu, mutta ei kaikkien.

[tohis]

Missäs se vika sitten on, jos se ei ole vanhemmissa tai kasvuympäristössä. Ei kaikkea voi aina laittaa yhteiskunnan ja koululaitoksen piikkiin.

[majava]

MTV Uutiset Muhoksella:
Perhekotisurma jättää jäljet – ”Ei tämmöistä voi koskaan unohtaa”




Viimeöinen Metsolan perhekodissa tapahtunut verityö koskettaa muhoslaisia.

Nimettömänä pysyttelevä muhoslainen kolmen lapsen isä kertoo tapahtumien herättäneen hänessä ristiriitaisia tunteita.

– Kyllä se kosketti syvältä. En muista, että näin pahaa juttua olisi aikaisemmin tapahtunut. Jättää jäljet, ei tämmöistä voi koskaan unohtaa, mies kuvailee tuntemuksiaan.

Poliisi epäilee Perhekoti Metsolan asukkaiden surmanneen perhekodin työntekijän perjantain ja lauantain välisenä yönä. Poliisi tutkii tapausta murhana.

Erityisen tapauksesta kolmen lapsen isälle tekee se, että hänen vaimonsa työskentelee vastaavanlaisten nuorten parissa.

– Milloin sattuu omalle kohdalle, ei sitä koskaan tiedä. Ne ovat niin alimiehitettyjä, niihin tarvitsisi lisää henkilökuntaa välittömästi. Olisi tarvittu jo kauan aikaa sitten.

Hän toivoo, että tapauksen myötä henkilökuntavajeeseen vihdoin herättäisiin.

– Nyt sattui niin pahasti, että ihme jos ei herätä.


"Silti turvallinen"

Myös Muhoksen keskustassa asioinut nainen kertoo, että tapaus jättää jälkensä pienelle paikkakunnalle.

–Kyllä tässä taakseen kattelee. En tiedä vielä tapauksesta tarkemmin, mutta saattaa olla, että jopa tunnenkin tapauksessa olleita henkilöitä, nainen juttelee.

Vaikka tapaus saa kolmen lapsen isän mietteliääksi, ei tapaus aiheuta toimenpiteitä arjessa.

– Kyllä Muhos varmaan silti on turvallinen.



http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikke ... aa/5239296

Perhekoti Metsola
Pohjolantie 61
91500 Muhos

Näiltä paikan asukeilta ei tarvitse kieltää kuin pleikkarin pelaaminen viikoksi ja lääkkeet yhdeksi illaksi, niin varmasti tuollaista jälkeä tulee. Ovat huomattavan sairaita nuihin paikkoihin joutuessaan jo useasti.

[Roy Orbison]

On täysin yhteiskunnan tiedossa,näitten kansan kynttilöitten kotiolot.Siinä suurin syykin miksi ovat huostaanotettu.Vanhemmat eivät ole henkisesti sen valmiimpia vanhemmiksi kuin 6v.lapsikaan.Väkivaltaisessa perheessä kasvaa väkivaltaisia lapsia(ei aina)Jos lapsi ei saa muuta mallia ihmisyydestä kuin, henkinen ja fyysinen väkivalta.Mitä voi odottaa?Siitä ole samaa mieltä etteivät nämä väkivaltaan taipuvaiset nuoret kuulu muualle kuin Nuivanniemeen.

[kaljaloota]

Kasvuympäristö vaikuttaa, mun mielestä lapsen elämässä kerran muuttaaminen toiselle paikkakunnalle voisi joitakin pelastaa, ns. kaveripiirin vaihtuminen, tai sitten ei.
Monimutkainen juttu nämä kansan kynttilät.

[Arkkienkelinkoira]

Olen itse perhekodissa ohjaajana ja olen äärimmäisen suruissani tapahtuneen johdosta.
Sinänsä yllätyksenä tämä ei kuitenkaan tullut, surullista kyllä.
Veikkaan myös, että ei ole viimeinen kerta kun hatkat ottava ottaa hengen ohjaajalta. Toivottavasti se en ensi kerralla ole minä.
Työntekijöitä kaivattaisiin lisää, mutta vaikea saada sellaisia, joilla olisi koulutus, motivaatio ja oikea asenne. Aitoa välittämistä ja auttamisen halua, aikaa kuunnella ja olla läsnä. Ja ennen kaikkea pysyviä työsuhteita. On hajottavaa nuorelle luoda suhdetta vieraaseen aikuiseen ja kun ohjaajat vaihtuvat usein, ei he enää edes viitsi sitä suhdetta yrittääkään rakentaa. Miksi pitäisi, kun ohjaaja kuitenkin lähtee kohta pois.

Mä pidän mun työstä. Ja mä pidän niistä nuorista, kenen kanssa sitä työtäni teen. Raha ei mua motivoi ( mikä on hyvä, koska ne palkat ei ruhtinaallisia ole) vaan se onnistumisen tunne, kun saa sulkeutuneen nuoren puhumaan tai valon syttymään lapsen silmiin sen jälkeen, kun maailma on sen valon saanut sammumaan. Jokaisessa lapsessa ja nuoressa on paljon hyvää ja he ovat arvokkaita ja se heille pitäisi saada perille. Toisien kanssa se onnistuu, mutta ei kaikkien.

Jos asenteesi ja mielipiteesi vastaavat sitä, miten nuorten kanssa oikeasti käyttäydyt, sulle tuskin käy kuten kyseessä olevassa tapauksessa. Kaikkein häiriintyneinkään ihminen ei kovin helposti tapa sellaista ihmistä, johon on positiivinen tunneside, jonka kokee välittävän muutenkin kuin "työn puolesta".

[Roy Orbison]

Olen itse perhekodissa ohjaajana ja olen äärimmäisen suruissani tapahtuneen johdosta.
Sinänsä yllätyksenä tämä ei kuitenkaan tullut, surullista kyllä.
Veikkaan myös, että ei ole viimeinen kerta kun hatkat ottava ottaa hengen ohjaajalta. Toivottavasti se en ensi kerralla ole minä.
Työntekijöitä kaivattaisiin lisää, mutta vaikea saada sellaisia, joilla olisi koulutus, motivaatio ja oikea asenne. Aitoa välittämistä ja auttamisen halua, aikaa kuunnella ja olla läsnä. Ja ennen kaikkea pysyviä työsuhteita. On hajottavaa nuorelle luoda suhdetta vieraaseen aikuiseen ja kun ohjaajat vaihtuvat usein, ei he enää edes viitsi sitä suhdetta yrittääkään rakentaa. Miksi pitäisi, kun ohjaaja kuitenkin lähtee kohta pois.

Mä pidän mun työstä. Ja mä pidän niistä nuorista, kenen kanssa sitä työtäni teen. Raha ei mua motivoi ( mikä on hyvä, koska ne palkat ei ruhtinaallisia ole) vaan se onnistumisen tunne, kun saa sulkeutuneen nuoren puhumaan tai valon syttymään lapsen silmiin sen jälkeen, kun maailma on sen valon saanut sammumaan. Jokaisessa lapsessa ja nuoressa on paljon hyvää ja he ovat arvokkaita ja se heille pitäisi saada perille. Toisien kanssa se onnistuu, mutta ei kaikkien.

Jos asenteesi ja mielipiteesi vastaavat sitä, miten nuorten kanssa oikeasti käyttäydyt, sulle tuskin käy kuten kyseessä olevassa tapauksessa. Kaikkein häiriintyneinkään ihminen ei kovin helposti tapa sellaista ihmistä, johon on positiivinen tunneside, jonka kokee välittävän muutenkin kuin "työn puolesta".

Grankypants kirjoitta asiaa.Lapsiahan ne vielä ovat .varmasti uhri oli työnsä osaava aikuinen.Mutta kaikkia ei voi parantaa/hoitaa muualla kuin psykiatrisen sairaalan suljetulla osastolla.Jos nuori tiedetään vaaralliseksi,hänen paikka ei ole avo-laitoksessa.Työntekijät eivät voi (resussit)ennakoida mitään etukäteen.Turvallisuuden ,niin asukkaitten kuin henkilökunnan pitää mennä etusijalle tälläisten häiriintyneiden kanssa.

[Hellapoliisi]

Kasvuympäristö vaikuttaa, mun mielestä lapsen elämässä kerran muuttaaminen toiselle paikkakunnalle voisi joitakin pelastaa, ns. kaveripiirin vaihtuminen, tai sitten ei.
Monimutkainen juttu nämä kansan kynttilät.

Kunnollisen ja välittävänkin perheen jälkeläinen voi joutua huonoon seuraan. Tuttavani lapselle kävi näin. Aikuiset miehet tarjosivat tytölle alkoholia jne ja siitä vastineeksi tyttö pyöri heidän kanssaan eikä käynyt koulua. Kävi kotona vaihtamassa vaatteet ja kinaamassa rahaa. Tytön isällä valtavat tunnontuskat sen vuoksi että hän koki tyttärensä ongelmien johtuneen siitä, ettei tytär kokenut saavansa tarpeeksi huomiota isältään ja haki sitä sitten kylän joutomiehiltä.

Perhe teki radikaalin ratkaisun ja muutti toiselle puolelle Suomea ja isä otti vieläpä vuodeksi virkavapaata töistä hoitaakseen tyttärensä ja perheensä asioita kuntoon. Se auttoi ja tytär sai peruskoulun päästötodistuksen muita myöhemmin mutta sai sen kuitenkin. Uudella paikkakunnalla tyttö pääsi eroon h...n maineestaan ja alkoi rauhoittumaan kun perhe satsasi kaikilla mahdollisilla tavoilla ongelmien ratkaisuun. Kaikki sai siis alkunsa teinin kapinoinnista.

[Priita]

Kasvuympäristö vaikuttaa, mun mielestä lapsen elämässä kerran muuttaaminen toiselle paikkakunnalle voisi joitakin pelastaa, ns. kaveripiirin vaihtuminen, tai sitten ei.
Monimutkainen juttu nämä kansan kynttilät.

Kansankynttilöiksi kutsutaan opettajia, ei ongelmanuoria.

Käsittääkseni nämä laitosnuoret sijoitetaan usein nimenomaan kauas kotipaikkakunnalta, jotta yhteydet kaveripiiriin (silloin kun se on osa ongelmaa) pysyisi minimissään. Siksi ne karkaamiset ulottuvat aina pitkälle.

Toki jo perheen muutto toiselle paikkakunnalle saattaa auttaa saamaan elämää tolalleen (ennen kuin ollaan siellä nuorisokodissa), kuten tuossa yllä esimerkki kertoo.

[kaljaloota]

Itse pidä nuorisoa "kansakunnan kynttilöinä" kaikesta huolimatta. Heissä kun pitäisi olla yhteiskunnan tulevaisuus.
Tossa edellä on kylä hyvä esimerkki onnistuneesta siirrosta, samassa nähädään ongelma aikuisista mitkä iskee tilanteen sopiessa, niin tekee myös pedofiilit, mitä jahtaa myös lasten,- koulukotien asiakkaita.

[Arkkienkelinkoira]

Mä en nyt ymmärrä tätä “kynttilä”-juttua ollenkaan? Ennen muinoin “kansakunnan kynttilöiksi” sanottiin opettajia ym. kasvattajia.

Enkä ymmärrä ketjun kaikkien kommentoijien asennetta muutekaan… kun 15v tyttö keväällä tappoi kaverinsa, niin selityksiä ja sympatiaa suorastaan herui, koska kyseessä oli “kunnon perheen tyttö”- eipä näy nyt vastaavaa kommentointia;:“elämä on vielä edessä” ja “pakko olla vahinko” “nuoriahan nuo vielä”, eikä edes (jos kyseessä olisi ollu tyttö) “varmaan ohjaaja puhui tuhmia tai ahdisteli”.

[lech]

Nuo "ongelmanuoret" ovat kuin ladattu pistooli.
Pitäisi käsitellä hyvin hellävaroen.
Ihmiskunnan alkumetreillä nuo "spesiaalinuoret" poistettiin heimosta tavalla tai toisella.
Tänä päivänä heitä pitää "ymmärtää".
Vihervasemmisto on tappanut Darvinin.

Niin täysin totta. Lähipiirissä oli aikoinaan tavallinen perhe, jossa oli neljä lasta. Kaikki lapset saivat samanlaisen kasvatuksen, ei nyt kirkossa käyty joka sunnuntai mutta perinteitä kunnioitettiin mm. jouluna ja muina juhlapyhinä. Synttäreitä vietettiin ja talo oli täynnä lasten kavereita. Yksi lapsista osoittautui teini-iässä ns. mustaksi lampaaksi, hommat alkoivat lintsaamisella koulusta. Vanhemmat, koulupsykologi ym. yrittivät auttaa kapinoivaa teiniä mutta mikään ei auttanut.

Tyttö rupesi myymään itseään rahasta 16-vuotiaana ja vanhemmat, erityisesti isä, olivat epätoivoisia. Asia päättyi huonoimmalla mahdollisella tavalla ja tytär kuoli juuri ennen kuin täytti 25 vuotta. Olen monesti miettinyt, että tietty itsetuhoisuus, alttius päihteille jne. ovat jokaisen ihmisen geeneissä. Tällöin poistaminen muiden ihmisten joukosta voisi olla perusteltua. Päähän silittelyt perhekodeissa ja muissa kasvatuslaitoksissa ovat vaikeimpien tapausten kanssa silkkaa itsepetosta. "Valot syttyvät silmiin" on niin naivia juttua, että tuskin kirjoittaja itsekään uskoo siihen, mitä tuli näppäiltyä.

[kävelijäTexasista]

Uskoisin ongelmanuoria tulevan "hyvistä" ja "huonoista" perheistä.

Pähkäilin, että jos nuoren ihmismielen täyttää viha, kapinamieleli, toivottomuus , yleisesti negatiiviset tunteet, niin kyllähän todennäköisyys nousee, että jossakin vaiheessa voi tapahtua näitä ikäviä tapahtumia. Negatiivisilla ajatuksilla ajaudutaan tietynlaiseen huonoon "uraputkeen". Uskoisin, että ensimmäinen piste on koti ja ihan varhaislapsuus, jossa negatiivisen kierteen todennäköisyyttä voisi pientää. Jos vanhempi pystyy välittämään rakkauden ja välittämisen tunteen lapselle, se vahvistaa lapsen hyvien asioiden ajattelua, joka poissulkee negatiivisia tunteita. Toisaalta jos lapsi kokee, että ei välitetä tai jopa tahallisesti/tahattomasti loukataan lasta, lapsi on todella alttiina kaikelle negatiivisella, jota se näkee ja kokee ympärillään meidän yhteiskunnassa. Toi välittäminen on tärkeää, se saattaa unohtua, kun on oma kiire/väsymys/omat_ajatukset ja välittämisen voi korvata vaikkapa rahalla. Jopa silläkin voisi olla vaikutusta tulevaisuuteen, kuinka kauan aikaa lapsi viettää vanhempien sylissä vauvana. Ihmismielen suuntaa on vaikea muuttaa jälkeenpäin.