Suomalaiset telttamurhat

[paccasucco]

Hyvin muistamme mm.Bodomin,Tulilahden,Kytäjän ja niin edelleen.Mutta löytyykö vielä muita? Kyllä-esimerkiksi Luumäellä Kivijärven rannalla 1957 tapahtunut telttamurha sai valtakunnallistakin julkisuutta osakseen.Muistaako Ailar tätä tapausta?

[vasikka]

Tuosta Luumäen tapauksesta kiinnostaisi tietää lisää. On joskus itsekin tullut telttailtua samaisen järven rannalla. Eipä ole vanhemmat sukulaisetkaan koskaan maininneet asiasta, vaikka varmasti tapauksen tietävät. Täytyypä joskus vähän jututtaa asiasta.

[Ailar]

Kyllä-esimerkiksi Luumäellä Kivijärven rannalla 1957 tapahtunut telttamurha sai valtakunnallistakin julkisuutta osakseen.Muistaako Ailar tätä tapausta?

Enpäs muista. Kuka tai ketkä telttaan surmattiin? Surmaaja on sitten ilmeisesti ainakin saatu kiinni, koska tästä ei ole mainittu yleisesti selvittämättömien surmien yhteydessä, vai kuinka?

[miesasiamies]

Tämä voi kuulua tähän ketjuun, tai sitten ei suoraan. Olen kuullut, että takavuosikymmeninä, muistelisin 1970-luvulla, vietettiin jollain suomalaisella leirintäalueella traagisia juhannuksia (ainakin 1kpl), joissa heilui teräaseetkin (kirves?). Joku ehkä tietäisi, surmattiinko tuolloin porukkaa myös telttaan, joita leirintäalueilla juhannuksina tyypillisesti on viritetty. Käsittääkseni kyse oli siinä mielessä tyypillisistä suomalaisista henkirikoksista, että niiden päästimulantti oli kemiallinen, mikä ei tietenkään ajankohta huomioituna ole yllättävää. Kuolonuhreja tuli pelkästään tuolla yhdellä leirintäalueeella yhteensä noina vuosina huomattavan monta, joista osa saattoi olla "normaaleja" hukkumiskuolemia. Leirintäalueen nimi oli muistaakseni yhdyssana, joka loppui sanaan -hiekka (?). Tämä viesti on arvailevaa, mutta johdattaa ehkä aiheeseen jonkun, joka tietää paremmin.

[paccasucco]

Kyllä-esimerkiksi Luumäellä Kivijärven rannalla 1957 tapahtunut telttamurha sai valtakunnallistakin julkisuutta osakseen.Muistaako Ailar tätä tapausta?

Enpäs muista. Kuka tai ketkä telttaan surmattiin? Surmaaja on sitten ilmeisesti ainakin saatu kiinni, koska tästä ei ole mainittu yleisesti selvittämättömien surmien yhteydessä, vai kuinka?

Kyllä Ailar,tekijä saatiin varsin pian kiinni.Uhriksi joutui Munteenniemessä 15-vuotias kesälomamatkalla ollut koululainen.Tekijäksi paljastui 19-vuotias kouvolalainen Kyösti Matti Halonen.Halosta oli jo aikaisemmin epäilty erääseen Kouvolassa tapahtuneeseen murtoon.Tästä on tietysti pitkä matka henkirikokseen.

Ruumiin löysi Antti Karvanen yhdessä veljensä kanssa.

Selvittelen tätäkin asiaa lisää mm.tutkimalla sen aikaisia sanomalehtiä.Aikaa tietysti kuluu.

Otin tämän asian esille senkin vuoksi,että nyt viime aikoina on paljon tapahtunut näitä kohuttuja "teinisurmia".Mutta on niitä tapahtunut ennenkin.Luumäen tapaus on vain yksi esimerkki niistä.

[paccasucco]

Kyllä-esimerkiksi Luumäellä Kivijärven rannalla 1957 tapahtunut telttamurha sai valtakunnallistakin julkisuutta osakseen.Muistaako Ailar tätä tapausta?

Enpäs muista. Kuka tai ketkä telttaan surmattiin? Surmaaja on sitten ilmeisesti ainakin saatu kiinni, koska tästä ei ole mainittu yleisesti selvittämättömien surmien yhteydessä, vai kuinka?

Surmatun henkilöllisisyys tietysti paljastui:Osmo Juhani Halinen.Ruumiinavauksessa kuolinsyyksi todettiin mm.aivojen murskaantuminen,mikä oli suoritettu lyömällä 15-vuotiasta uhria voimakkaasti viisi kertaa päähän jollain terävällä esineellä.Jokainen isku olisi riittänyt tuomaan kuoleman.

Näin Itsenäisyyspäivän alla ei ole suurta kiinnostusta retostella asiasta enempää,mutta palataan tähän asiaan sopivammissa puitteissa.

[kakkosurpo]

Tämä voi kuulua tähän ketjuun, tai sitten ei suoraan. Olen kuullut, että takavuosikymmeninä, muistelisin 1970-luvulla, vietettiin jollain suomalaisella leirintäalueella traagisia juhannuksia (ainakin 1kpl), joissa heilui teräaseetkin (kirves?). Joku ehkä tietäisi, surmattiinko tuolloin porukkaa myös telttaan, joita leirintäalueilla juhannuksina tyypillisesti on viritetty. Käsittääkseni kyse oli siinä mielessä tyypillisistä suomalaisista henkirikoksista, että niiden päästimulantti oli kemiallinen, mikä ei tietenkään ajankohta huomioituna ole yllättävää. Kuolonuhreja tuli pelkästään tuolla yhdellä leirintäalueeella yhteensä noina vuosina huomattavan monta, joista osa saattoi olla "normaaleja" hukkumiskuolemia. Leirintäalueen nimi oli muistaakseni yhdyssana, joka loppui sanaan -hiekka (?). Tämä viesti on arvailevaa, mutta johdattaa ehkä aiheeseen jonkun, joka tietää paremmin.

Taitaa olla legendaarinen Pistohiekka Puumalan kunnassa kyseessä. Tai eihän sitä enää ole olemassakaan.
Tietojeni mukaan siellä kyllä hukkui jonkun verran juhannuksen tietämissä porukkaa, perisuomalaiseen tapaan.

Toi kirves juttu taitaa liittyä seuraavaan juttuun.
Joku Jyväskylästä tullut porukka oli alkanut häirköimään ns. villillä alueella. Tästä oli muut hiukan suivaantuneet ja pientä kevyttä käsikähmää oli havaittavissa, ehkä joku mitätön veitsikin saatoi vähän viuhua. Tähän yhteisölliseen syleilyyn osallistui n. 100 henkilöä.
Syleily vähän teki kipeää joillekkin jyväskyläläisille ja tarvittiin ambulanssia paikalle, ja tietenkin näitä sinisiä kukkasia tien reunasta.
Siinä paareilla lepäilessään jyväskyläläiseltä tuli vielä sellaista juttua suusta että kansa ei tykännyt yhtään, ja malttinsa menettäneenä päätti vielä vähän sipaista leukaperiä uuteen asentoon.
Ambulanssi henkilöt olivat aika pahasti keltaisessa nesteessä, kunnes muistivat sellaisen kevyen kenttäkirveen olemassa olon. Ottivat sen käteensä ja vähän huiskuttelivat sillä itikoilta siipiä niin kovasti kansa päätti rauhoittua ja sallia lepäilevän jyväskyläläisen poistumisen paikanpäältä.

Siniset kukkaset katselivat turvallisen välimatkan päästä villin alueen menoa. Loput jyväskyläläiset katosivat vienon tuulenvireen mukana sinisten kukkasten selän taakse ja minne lie sieltä. Paikalle eivät jääneet koska heitä taisi etsiä useampikin henkilö ihan kaveripohjalta, eikä niitä löytynyt. Olivat kuitenkin niin ystävällisiä että jättivät teltat, makuupussit ja viinat yleiseenkäyttöön.

Tämä villialue oli varsinaisen leirintäalueen ulkopuolella männikössä.

[L'amourha]

Kesäkuulta 1974 olisi Ruissalosta Pekka Juhani Blomqvistin,24, murha.
Uhria ei varsinaisesti telttaan surmattu. Blomqvist oli saapunut Ruissaloon keskiviikkona 26.6.1974 tovereidensa kanssa telttailemaan. Leiriä valmistellessa Blomqvist oli huomannut ilmapatjansa vuotavan ja päätti lähteä huoltoasemalle paikkauttamaan sitä. Blomqvist oli jonkin matkaa ajettuaan pysäyttänyt autonsa leirintäalueen halki vievän tien sivuun ja mennyt rantakaislikkoon ilmapatjan ja pumpun kanssa. Jälkeenpäin epäiltiin hänen menetelleen tällä tavoin selvittääkseen vedessä patjan vuotokohdan. Kyseinen paikka oli noin sadan metrin päässä siitä mihin toverit olivat telttansa pystyttäneet.
Lähistöllä olleet koulupojat olivat nähneet tappelunnujakan kaislikossa ja paikalta juosten poistuneen miehen. Tapahtumapaikalta pojat olivat löytäneet verissään makaavan Blomqvistin ja menneet kertomaan tapahtuneesta leirintäalueen portinvartijalle. Blomqvistin auttamiseksi ei kuitenkaan ollut enää mitään tehtävissä, hän oli menehtynyt useisiin puukoniskuihin
Ruissalo sulutettiin mutta tekijää ei tavoitettu laajoista etsinnöistä huolimatta. Vasta seuranneena lauantaina löydettiin Ruissalon rannasta verinen paita jonka avulla päästiin miehen jäljille, ja maanantaina 1.7.1974 julkaistiin poliisin tiedote jonka mukaan surmasta epäilty ulkomaalainen mies on pidätetty.
Pidätetty oli Clarence Eugene McCutcheon,42, eikä varsinaisesti mikään sopuisa mies. Sormenjälkien ottoon tarvittiin kolme poliisia pitelemään miestä.
Esitutkinta hoidettiin vauhdilla. Maanantaina 8.7.1974 McCutcheon vangittiin ja hänet siirrettiin Turun lääninvankilaan. Mies ei ehtinyt edes asettua taloksi kun hän jo puukotti hedelmäveitsellä vanginvartijaa, Veikko Mäkistä. Tiistaina yritettiin selvittää mikä miehen mieltä painaa, lääkärin ja psykiatrin puhutteluissa hänestä ei saatu mitään irti. Keskiviikkona mies vietiinkin jo vahvassa saattueessa Turun raastuvanoikeuteen.
Turun tupa lykkäsi juttua kunnes syytetyn mielenterveys saataisiin kartoitettua.
15.1.1975 uutisoitiin Turun raastuvanoikeuden tuomio. Sen mukaan McCutcheon jätetään syyntakeettomana tuomitsematta Blomqvistin surmasta sekä vanginvartijan puukotuksesta, lääkintöhallituksen lausunnon mukaan syytetty sairasti jakomielitautia.
Tässä vaiheessa miehen tiedettiin olleen hoidossa useiden maiden sairaaloissa ja oli myös karkoitettu mm. Ruotsista ja Englannista.
Juttu alistettiin Turun hovioikeudelle kiireellisenä jossa aiottiin esittää McCutcheonin karkoittamista Yhdysvaltoihin. Mies määrättiin pidettäväksi vangittuna kunnes karkoitus on toteutettu.
9.4.1975 uutisoitiin hovin vahvistaneen raastuvanoikeuden tuomion.
Koska elämme länsimaisessa demokratiassa, jutussa oli tietenkin valitusmahdollisuus korkeimpaan oikeuteen. Vaan ei löytynyt ilmeisesti ymmärrystä kotouttaa tätä miespoloa Suomeen, koska palstan etusivulla on lyhyt juttu tästä Ruissalon surmatyöstä, sekä maininta McCutcheonin siirtymisestä ilmavoimiin Yhdysvalloissa tapahtuneen ammuskelun seurauksena.
Miehen jenkkilän vaiheista muutama rivi.

Kirjoittajalla ei ole tietoa ameriikan viranomaisten toimista tämän Ruissalon tapauksen suhteen.
Toimettomaksi McCutcheon ei suinkaan jäänyt ison veden takana. Loppuvuodesta 1981 liittovaltion viranomaiset pidättivät McCutcheonin tämän uhattua räjäyttää lentokoneen jossa oli, New York Cityssä. Mies oli samaan hintaan uhannut räjäyttää useammankin lentokoneen.
Mies oli kuitenkin tuota pikaa vapaalla koska, kuten tunnettua, syyntakeeton. Syytettä ei edes nostettu ja helmikuussa 1982 mies oli jälleen vapaana jatkamaan kepposteluaan. Amerikoissa painoi vaa'assa myös se että miehen katsottiin pystyvän pitämään itsestään huolen vaikka vintillä kävikin melkoinen puhuri.
McCutcheon katsoi auvon löytyvän Kalifornian lämmöstä ja hän asettuikin vakituisesti kirjoille Santa Monicaan.
Jo Suomestakin tuttuun tyyliin McCutcheon kuitenkin piti reissaamisesta ja reippaasta leirielämästä. Ameriikassa kuitenkin Ameriikan malliin, joten asuntovaunuhan miehellä pitää olla kotikolonaan. Mieluisa tukikohta löytyi Ebb Tide RV Parkista, Highway 101:n varrelta Eurekan laitamilta. RV Park vastaa ymmärtääkseni meikäläistä asuntovaunuille ja -autoille tarkoitettua leirintäaluetta, ja on tyypillisesti lyhytaikaisimpaan vierailuun tarkoitettu, poiketen Trailer Parkeista ja useimmiten pysyvään asumiseen tarkoitetuista Mobile Home Parkeista.
Tämän asumismuodon puitteissa McCutcheon kuitenkin tuli tutuksi Humboldtin piirikunnan viranomaisille. Lokakuussa 1982 hänet toimitettiin lataamoon uhattuaan tappaa useamman ihmisen. Sanatoriossa mies todettiin erittäin vaaralliseksi, kykeneväksi mihin tahansa. Kyvykkyydellä ei tässä yhteydessä tarkoitettu mitään positiivista.
Mutta, koska mies on lähtökohtaisesti vapaa kaikista kahleista, McCutcheon laskettiin laitumelle koska jälleen hänen katsottiin kaikesta huolimatta olevan kykeneväinen huolehtimaan itsestään. Tämä, jos jokin, on miehen mitta Amerikan Yhdysvalloissa.
Joten, eikun vaunuilemaan.
29.11.1982, aiemmin mainitun RV Parkin johtaja, entinen apulaissheriffi Jack Alton, soitti vävypojalleen. Vävypoika ei ollut mikä tahansa vässykkä vaan Humboldtin piirikunnan sheriffi, Gene Wheeler Cox. 56-vuotias Cox oli 1950-luvun alusta toiminut lainvalvojana, piirikuntansa sheriffiksi hänet oli valittu kerta toisensa perään vuodesta 1960, neljän vuoden periodeissa.
Cox oli Eurekan Reinikainen, jykeväleukaisempi vaan. Virka-asetta hän ei ollut kantanut enää vuosiin, ase oli löytänyt pysyvän paikkansa auton hansikaslokerosta, Cox luotti sanan voimaan ja rauhalliseen kohtaamiseen.
Altonin huolenaiheena oli RV Parkin asukas joka oli uhkaillut hänen vaimoaan, Hannah Altonia. Vävypoikaa kaivattiin lausumaan muutama painava sana tälle asukkaalle. Lain luentaa kaipaavan miehen nimi oli Clarence McCutcheon. Cox oli vapaalla, mutta lupasi poiketa jutuilla kotimatkallaan.
RV Parkille saavuttuaan Cox ajoi McCutcheonin vaunulle ja koputti oveen, vastauksena tuli .30-.30-kaliiberin luoti vaunun oven läpi. Sheriffi Cox tipahti sijoilleen, kauaa ei Coxin tarvinnut miettiä tulevia. Vaunun ovi aukesi ja ulos astui synkkä mies, ei aikaillut McCutcheonkaan, vaan laski läpi tyynesti Coxista neljä kertaa lähietäisyydeltä. Sheriffi Cox olisi jäänyt eläkkeelle neljän viikon päästä.
Kello oli 15.55, poliisi sai hätäkutsun Jack Altonilta joka sanoi epäilevänsä että sheriffi Cox on tullut ammutuksi.
Coxin ammuttuaan McCutcheon kävi lataamassa kiväärinsä vaunussa ja lähti vaunualueen toimistolle, kohta saa Altonin akka siivet, lienee mies tuumaillut.
Toimiston ulkopuolella McCutcheon kohtasi Jack Altonin, ja toimiston ulkopuolelle Alton myös jäi, usean luodin lävistämänä.
McCutcheon astui sisään vaunualueen toimistoon, jossa oli kaksi naista, Hannah Altonin lisäksi vaunualueen asukas, 71-vuotias Claire Montgomery.
McCutcheonin tarkoituksena oli päästää Hannah Alton päiviltä, akka joka oli käynyt hänen hienovireisille hermoilleen. Miehen laukaistessa kiväärinsä, tapahtui jotain elokuvamaista. Elämänsä ehdotonta ehtoota elävä Claire Montgomery heittäytyi Hannah Altonin suojaksi, otti kopin luodista ja heitti henkensä.
Saman tien oli virkavalta tontilla ja jostain syystä McCutcheon jättikin Hannah Altonin ampumatta ja keskittyi tulitaisteluun sinitakkien kanssa.
Seuranneessa laukaustenvaihdossa McCutcheon haavoittui vakavasti ja kuoli noin kello 18.00 paikalliseen sairaalaan vietynä.
Lopuksi mainittakoon, Clarence Eugene McCutcheon taisi olla kaikesta huolimatta kulturelli mies. Suomessa maan tavalla puukottaen ja kotimaansa tapaan perinteistä shoot-outia kunnioittaen, miehen tie mantereelta toiselle. Olisi tämän saanut jättää pysyvästi koppiin jo paljon aiemmin.

[Chikatilo]

Kiitän tutkivasta journalismista, vieläpä mannertenvälisestä.

Kuulin jostain joskus huhun, että tämä sekopää olisi ollut Vietnamin veteraani, mutta yhtä hyvin on voinut olla näitä vaeltelevia ”peace & love”-tyyppejä. Tai ”ihan tavallinen” psykopaatti tappaja.

Joka tapauksessa kyseessä oli henkilö, jolle toistuvasti annettiin ”uusi mahdollisuus” ja hän todellakin käytti ne hyväkseen.

[paccasucco]

[Martti Kyttä]

Kiitokset L'amourhalle, tämähän oli niin mielenkiintoinen tapaus, että yp voisi eriyttää tästä joko oman topikin tai siirtää koko Suomalaiset telttamurhat osion HR kotimaahan.

Kun Clarence Eugene McCutcheon oli kuitenkin noin toimelias kaveri, niin kuinkahan tarkkaan poliisi tutki hänen liikkumisensa kesän 1974 Euroopan kiertueen Suomen päivien aikana?

Ettei nyt vaan olisi sattunut mitään muuta.

Joku hänen kanssaan täysin sattumanvaraisesti tekemisissä ollut henkilö jäänyt kadoksiin tai löytynyt hengettömänä?

[Kardemumma]

Tuli tuosta Clarencesta mieleeni yksi tapaus, joka oli tuttu näky vielä 90-luvun alussa eräällä nyttemmin suljetulla huoltoasemalla. Miehellä oli aina päässään Irwinimäinen lakki. Kertoili olleensa Vietnamissa erikoisjoukkossa. Hänellä oli valokuviakin, joita mielellään esitelli. Kuvissa vilisi Kabar-puukkoja ja M16-rynnäkkökiväärejä. Yhdessä kuvassa oli nainen, jolla oli hirvittävät puremajäljet kaulassa. Nainen oli miehen mukaan kuvanottohetkellä vielä elossa. Mies tappoi hänet omien sanojensa mukaan villieläinmäisesti kaulaan puremalla. Jossain kylässä oli asukkaat keittänyt isoon kattilaan vettä riisiä varten. Veden poristessa yksi sai päähänsä laittaa kattilaan lapsen. He keittivät lapsen elävältä ja söivät tätä riisin kanssa sen jälkeen kun olivat tappaneet koko kylän. En teidä olivatko tarinat tosia, mutta valokuvia hänellä oli noilta ajoilta ja ihan palveluspuvussa niissä oli. Sen verran hullun oloinen, että uskoisin hänen tehneen mielellään telttasurmia. Hän olisi todennäköisesti nauttinut suuresti päästä mätkimään kirveellä telttakankaan lävitse avutonta ihmistä.

[Aizerbaidzan]

Kiitokset L'amourhalle, tämähän oli niin mielenkiintoinen tapaus, että yp voisi eriyttää tästä joko oman topikin tai siirtää koko Suomalaiset telttamurhat osion HR kotimaahan.

Olen aikoinaan avannut McCutcheonin tapaukselle topicin: https://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=7727

Pirusti lisätietoa L'amourha on tuonut, ja paccasucco on löytänyt herrasta kuvankin. Kiitoksia!