Suhde sai pian kuitenkin säröjä. Ne johtuivat Vainionpään sairaalloisesta mustasukkaisuudesta. Ennen joulua suhteeseen tuli pieni katkos ja Vainionpää oli kertonut ystävilleen olevansa äärettömän mustasukkainen Kivilahdesta. Kaverinsa olivat tämän huomanneet ja panneet merkille myös sen, että Vainionpää tarkkaili Kivilahtea, ts. kyttäsi salaa tämän menemisiä ja tulemisia. Jostain syystä tuo onneton seurustelu kuitenkin jatkui, mutta vain parisen viikkoa kunnes Kivilahti päätti lopettaa suhteen. Tuolloin kalenterissa oli päivämäärä 5. tammikuuta 1993 ja viikonpäivä oli tiistai.
- Elisen elämän tiimalasissa alkoivat valua viimeiset hiekat…
Vainionpää masentui. Hän ei voinut käsittää tilannetta, ei hylätyksi tulemista, eikä varsinkaan sitä, että tyttö ryhtyisi seurustelemaan jonkun muun kanssa. Itsemurha kävi mielessä, mutta paremmaksi vaihtoehdoksi hän katsoi suunnitella Elisen surmaamista. Kurjaa oloa ja katkeruutta lisäsi se, että Kivilahti ei halunnut kanssaan enää edes keskustella.
Torstai-iltana Vainionpää oli ollut ravintolassa nauttimassa päihteitä, teki siellä päätöksen tappaa Elise. Mentyään kotiinsa klo 01:45, hän tilasi puhelinherätyksen kello kuudeksi, ehtiäkseen aamuksi Elisen kodin tienoille Kuikankadulle, ennen kuin Elise lähtee kouluun. Vainionpää oli kyttäämisreissujensa jälkeen hyvin tietoinen Elisen kouluunlähtöajoista ja jopa tämän käyttämästä reitistä. Tarkoitus oli toki vain keskustella…
Perjantaina, 8. tammikuuta 1993 oli ammattikoulua käyvän nuoren Elisen elämän viimeinen päivä. Rullamiehenä leipänsä hankkinut Vainionpää lähti kotoaan Nokian Rautatienkadulta harmaalla Fiat Unollaan noin 18 kilometrin matkalle kohti Tampereen Iidesrantaa, jossa Elise asui. Mukaansa hän varasi 18-senttisellä terällä varustetun Lapinleuku-puukon sekä puolen metrin mittaisen, 400 gramman painoisen puunuijan.
- Vainionpään oikeudessa kertoman mukaan sekä puukko että nuija olivat autossa jo joulukuusta saakka ja olivat autossa muuhun tarkoitukseen kuin surmaamiseen varatut.
Elise sulki kotinsa portin, oli hetken selin ja samalla Vainionpää hyökkäsi, hakkasi nuijalla tyttöä päähän niin, että tämä vaipui maahan ainakin osin tajuntansa menettäneenä. Tytön maatessa maassa Vainionpää puukotti tätä raivoisasti. Iskut osuivat kasvoihin, rintaan, kylkeen ja lukuisia kertoja selkään lapaluiden väliin. Kello oli tuolloin noin 7:30. Tämä ilmeni erään todistajan kertomuksesta, jossa hän oli nähnyt miehen huitovan Elisen kodin portin luona käden tehdessä laajaa kaarta ja naisen huutaessa ”älä”. Samaan aikaan meni ohi ”puoli kahdeksan aamujuna” kuten todistaja kertoi.
- Kuva Alibi 4/1993
- img132.jpg (214.63 KiB) Katsottu 9042 kertaa
Virroilla Vainionpää ilmoitti vanhemmilleen surmanneensa Elisen ja pyysi kutsumaan poliisin paikalle. He saapuivat klo 11:40. Ruumis löytyi auton tavaratilasta ja Vainionpää pidätettiin. Kuulusteluissa hän kertoi motiiviksi sen, että ei kestäisi sitä jos Elise ryhtyisi seurustelemaan jonkun muun kanssa. Surmassa käytetty puunuija löytyi Elise Kivilahden kotitalon takapihan portin luota ja puukko Vainionpään autosta.
Elise Kivilahden kuolinsyyksi todettiin useista puukoniskuista johtuneet keuhkojen, maksan ja sydämen pistovammat sekä niiden aiheuttama verenvuoto. Kuolemaan olivat myötävaikuttaneet myös nuijan lyönneistä syntyneet kallonmurtuma ja aivoruhjeet.
Oikeutta ryhdyttiin käymään. Ensimmäinen käsittely oli Tampereen raastuvanoikeudessa 27. tammikuuta 1993. Syyttäjä vaati rikoslain 21 luvun toiseen pykälään vedoten Vainionpäälle syytettä murhasta. ”Lukuisat ja erittäin voimakkaat ja pääosin suppealle alueelle suuntautuneet puukoniskut, jotka ainakin osaksi ovat kohdistuneet jo maassa täysin puolustuskyvyttömänä makaavaan uhriin sekä Vainionpään puheista ja käytöksestä ilmenevä välinpitämättömyys ja jopa avoimen tyytyväinen suhtautuminen tapahtuneeseen tekoon osoittavat erityistä raakuutta ja julmuutta”. ”Kivilahti ei ole menettelyllään mitenkään myötävaikuttanut Vainionpään tekoon. Surmaamista on kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä”.
- Juha-Pekka Vainionpää astelemassa raastupaan. Kuva Alibi 4/1993
- img130.jpg (191.55 KiB) Katsottu 9042 kertaa
Syyttäjä ja omaisten asianajaja olivat edelleen toista mieltä; kyseessä on harkittu ja julma teko. Murha!
18.2. pidetyssä istunnossa päätettiin tarkistaa onko syytetyn päässä ns. jokin ruuvi löysällä, ts. Vainionpää passitettiin mielentilatutkimukseen. Siellä ilmeni, että hän on hyvinkin omistushaluinen ja mustasukkainen. Lisäksi puheensa itsemurhasta todettiin lähinnä sääliä ja myötätuntoa kerääviksi ruikutuksiksi. Todettiin myös, että Vainionpäällä on huono kyky käsitellä vihaansa ilman toimintaa, mutta ei ole olemassa seikkoja, jotka olisivat heikentäneet Vainionpään arvostelukykyä teon oikeutuksen suhteen.
Tampereen raastuvanoikeus antoi päätöksensä torstaina 10. kesäkuuta 1993. Päätöksen mukaan 24-vuotias Juha-Pekka Vainionpää tuomittiin murhasta elinkautiseen vankeuteen ja hänet passitettiin Hämeenlinnan vankilaan.
Vainionpää ilmoitti tyytymättömyytensä sekä tuomioon että korvauksiin ja asianajansa valitti hoviin.
Turun hovioikeus päätti 23. syyskuuta, että raastuvanoikeuden annostelma tuomio pysyy voimassa. Vainionpää ei tästä lannistunut, vaan koki edelleen kärsineensä vääryyttä, joten haki valituslupaa KKO:lta. Sen kielteinen päätös tuli 7. helmikuuta 1994, joten tuomionsa oli elinkausi vankeutta. Vapautui kuulemma 2005 tai 2006, on nyt 46-vuotias ja elää edelleen.
Elise Kivilahden uurna laskettiin maan poveen Kalevankankaan hautausmaalla. Hänen kuolinilmoituksessaan luki; ”Lähdit iloisena aamulla koulutielle, suljit kotioven, avasit kotiportin, etkä tiennyt, että kuolema vaani”.
Lähteet mm. Alibit 4/93, 8/93 sekä uutiset eri sanomalehdistä.
Tampereella on sattunut ainakin viisi alaikäisen tytön surmaa; Kivilahti 1993 ja samaisen vuoden joulukuussa 14-vuotiaan punkkaritytön surma, Tuuli Ikonen surmattiin 1995, elokuussa 2008 surmattiin 15-vuotias tyttö, 2011 surmattiin 17-vuotias tyttö. Sekä yksi henkirikokseksi tulkittu katoaminen; Raisa Räisänen oli hänkin nuori kadotessaan teille tietymättömille 1999.
Motiiveja ovat olleet juurikin mustasukkaisuus. Ikosen tapauksessa motiivina olivat mahdollisesti viharikos ja/tai raiskaaminen sekä halu tappaa.
