Esko Argillanderin tappo Haapajärvellä 1995

[joona.linna]

Nainen puukotti ex-vävyn hengiltä Haapajärvelä

51-vuotias nainen puukotti entisen vävynsä kuoliaaksi ravintola Kiepin baaritiskin luona torstai-iltana Haapajärven keskustassa.Vanhat kaunat ja niistä aiheutuneet sanaharkka edeltivät veritekoa.
Nainen otti laukustaan veitsen ja iski sillä miestä kerran rintaan.Paikalla oli kaksi lääkäriä,jotka antoivat ensiavun.Uhri menehtyi sairalaautossa matkalla terveyskeskukseen.Hän oli 30-vuotias,ja hänellä oli yksi alaikäinen lapsi.(Haapajärvi KP Leena Ahlholm)

Uhri oli haapajärveläinen Esko Argillander.
Esko Argillanerin henkirikos on medialta mennyt täysin huomaamatta ohi,se että ravintolassa pistetään kylmäksi mies ei ole niinkään harvinaista Suomessa.
Harvinaista oli Esko Argillanderin surman "jälkipyykki",joka paisui isoihin mittoihin Haapajärvellä,niin oikeudenkäyntisalissa ja sen ulkopuolella.
Viimeisen tuomion antoi presinetti Martti Ahtisaari,

Esko Argillanderin surman motiivi

Kysellesäni paikalisilta tuli selväksi että Esko Argillander ei kuulu Haapajärve Lions clupiin eikä raittiuskerhoon.Erään naisen tokaisu "se joutikin kuolla pois" kertoi jo paljon!
Erikoinen kuulemani oli, että ainut ihminen jota väkivaltanen Argillander ehkä jollain tavalla kunnioitti,arvosti,ja ehkä pelkäsi,oli ex-anoppi.Keskipohjanmaa -lehden toimitajan hyvä kuvaus alla,käräjiltä.

Ex-vävynsä puukottanut mielentilatutkimukseen(Keskipohjanmaa 5.10 1995)
Haapajärven käräjäoikeus lähetti entisen vävynsä kuoliaaksi puukottaneen 51-vuotiaan haapajärvisen naisen mieletilatutkimukseen.
Puukotus tapahtui 14 syyskuuta ravintola Kiepissä noin kahdeksan illalla.
Käräjäoikeus kuuli keskiviikona syytettyä ,tämän elämänkumppania,syytetyn kahta lasta sekä ravintolan työntekijää ja surmapaikalla saapunnutta poliisia.
Puukotuksen uhri,30-vuotias haapajärvinen mies oli syytetyn todistajien mukaan toistuvasti hakannut tyttöystäväänsä,varastannut tältä rahaa ja uhannut tappaa koko perheen.
Mies oli istunnut vankilassa useaan otteeseen väkivaltaisesta käytöksestä ja ryöstöistä.Ennen kuolemaa hän oli juuri päässyt vankilasta.Väkivaltainen käytös johtui syytetyn todistajien mukaan lähinnä päihteiden väärinkäytöksistä.
Syytettyjen penkillä istunutta perheenäitiä todistajat luonnehtivat ihmiseksi,joka ei tekisi pahaa hiirellekkään.Tyttärensä mukaan nainen oli varmasti Oulun läänin rehellisin vanki

Tapahtumailtana tytär soitti äidilleen ja kertoi tekevänsä pahaa itselleen epätoivoisen elämäntilanteensa vuoksi. Puukotukseksi myöhemmin joutunut oli syytetyn todistajien mukaan juuri pahoinpidellyt naisen ja ryöstänyt hänen rahansa. Syytetyn todistajien arvion mukaan syytetty joutui sokkiin löydettyään tyttärensä ja kuultuaan viimeisimmät tapahtumat. Hän ei reagoinut toisen tyttärensä huolestuneeseen soittoon. Ravintola Kieppiin hän lähti virkkaamatta sanaakaan. Ravintolassa nainen ja uhri joutuivat sanaharkkaan, jonka aikana nainen väitti miehen surmanneen tyttärensä. Kun mies aikoi lähteä taksilla entisen tyttöystävänsä asunnolle, syytetty otti tätä kädestä ja löi puukolla yhden kerran rintaan. Mies lyyhistyi paikoilleen, eikä vironnut paikalla olleiden kahden lääkärin elvytysyrtyksistä huolimatta.
Lopulista tuomiota en saanut käsiin,sen muistan että loppulauselmassa syytäjä oli todennut olihan uhrilla edes joku ihmisarvo ja kyseessä on henkirikoksesta
Kansalaisadressi

Esko Argillanderin surmaa pidettiin täysin oikeutetuna ja vankilatuomio oli haapajärviläisten mielestä oikeusmurha.Niinpä päätettiin tehdä kansalais "Äiti Kotiin"- adressi,nimiä kerättiin kauppojen parkkialueilla.Adressin tarkoitus oli, että sillä olisi vaikutusta tuomion purkuun."Körttiläisten kötinöissä" annettiin myös hyväksyntä asialle.Paikalinen lehti julkaisi tyttären haastatelun,jossa tytär kertoi olevan huolissaan äidistä, joka vankilassa ollessaan oli masentunnut ja että äiti ei kuulu vankilaan.
Martti Ahtisaari sai tapauksen asiakirjat ja adressin,ja teki päätöksen.Henkirikokseen syylistyneen naisen tuomio purettiin ja nainen oli vapaa lähtemään Haapajärvelle!

En muista äkkiseltä tapausta, jossa henkirikosen syyllistynnyt vapautuisi tuomion jälkeen presidentin toimesta.Onko kellään tietoa ?
Lestijärvellä (1980) Sari Toivosen murhaaja vapautui reilun vuoden jälkeen,tosin myöhemmissä tutkimuksessa selvisi, että tekijä olikin hullu ja hänet pitää päästä vapaaksi.

-Väkivaltasia "miehiä" jotka hakkaavat naisia on valitetavasi paljon meidän maassa.Se että ongelma ratkaistaan tappamalla voi jossain tapauksissa olla se ainut ratkaisu.
-Onko oikein että Presinetti voi omalla harkinnalla vapauttaa tappajan vastuusta ?
Kysyä voi missä on se rajaviiva kun henkirikosen tekijä vapautetaan teosta?
Asioista voidaan olla montaa eri mieltä!

No,erikoinen sukunimi tuo Argillander! Oliko Esko sukua jotain kautta toiselle tapetulle Elsalle ? Leckterin tekemä juttu pimeästä Elsa Argillanderin murhasta täältä:
http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=15&t=2384
Käden taitoa: rautaa,peltiä ja pop niitejä,joku sen halusi kuitenkin tehdä!
http://web.genealogia.fi/asp/hautoja1d. ... &id=209860

[morbidelli]

Mielenkiintoinen tarina, kiitos. Hienoa että huomautit myös ettei kaveri kuulunut Lions Clubiin

Aikoinaan Viitasaaren seudun maatiloilla kauppaa käydessä tuohon sukunimeen törmäsi tämän tästä joten lienee siellä aika tavallinen nimi. Haapajärvihän ei siitä kovin kaukana.

Mitä taas tulee tuomion perumiseen (tai armahtamiseen) .. kirjoituksestasi päätellen ei vaaraa rikoksen uusimisesta joten turhaahan tuota olisi ollut pidempään linnassa pitää.

[VoDKa]

http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=11824

Eskon poika tunnetaan ns.Haapajärven Elviksenä, eräänlainen paikallisjulkkis.

[joona.linna]

Palaan vielä kahdessa osassa ns.Haapajärven vävysurmaan. En muistanutkaan, että käräjillä oli eriäviä mielipiteitä syytetyn mielentilasta alan ammattilaisilla. Profeesoori Väisäsen heitto käräjäsalissa;Nainen on usein kovin julma arvioidessaan toisen naisen tekoa,olisiko se nyt ihan niin ainakaan tässä ko.tapauksessa ja yleensäkin? Alla olevat kirjoitukset "keparista"


Syyntaketomuudesta erinlaisia asiantuntija lausuntoja:
Oikeus kuulee vävysurmasta vielä yhtä asiantuntijaa (KP 29.2-96)

Oikeus kuuli vävysurmassa vielä neljää todistajaa(KP12.3-96)

Haapajärven käräjäoikeus jatkoi maanataina syyskuisen vävysurman käsittelyä.Tuolloin keski-ikäinen nainen surmasi entisen vävynsä puolustuksen mukaan omaa tytärtään varjellakseen.
Kuultuaan lisätodistajia oikeus päättyi lykkäämään tuomion antamista runsaalla viikolla.
Puolustus toi oikeuden komanteen istuntoon kuultavaksi kolme todistajaa.Lisäksi apulaisprofessori Erkki Väisänen Oulun yliopistolisesta keskussairaalasta todisti syytetyn mielentilasta asiantuntijana.
Väisänen ja hänen tutkimusryhmänsä totesivat syytetyn toimineen tekohetkellä täyttä ymmärystä vaille.Asiantuntijaryhmän arvio kuitenkin muuttui Terveydenhuollon oikeusturvakeskusessa,se katsoi syytetyn toiminneen täydessä ymmäryksessä.
Oikeusturvakeskus tekee päätöksensä asiantuntijan lausunnoista kuulematta asianosaisia.

Väisänen pysyi omassa arviossaan.Hänen mukaansa syytetyn psyykinen paha häiriötila jatkui surmahetkeen ja sen jälkeen,vaikka syytetty löysikin hetkeä aienmin kuolemanuhan alla olleen tyttärensä hengissä.Kysytäessä miksi oikeusturvakeskus poikkesi asiantuntijaryhmän lausunnosta,Väisänen vastasi,että syynä saattoi olla jopa oikeusturvakeskuksen naisvoitoinen kokoonpano.
-Nainen on usein kovin julma arvioidessaan toisen naisen tekoa.
Kolmannen todistajana puolustuksen asianajaja Tapani Takala käytti syytetyn tytären poikaystävää,syytetyn työtoveria ja kiinteistön hoitajaa,joka vastasi syyskuussa surmansa saaneen ja tämän puolison asunnon hoidosta.
Kiinteistöhoitaja kertoi muun muassa tapauksesta,jossa syytetyn tytär oli syöksynyt miestään pakoon kolmannen kerroksen parvekkeelta rikottuaan sitä ennen paksun parvekkeen ovilasin.Todistaja ihmetteli samalla,kuinka yhteikunta sallii vuodesta toiseen kestävän psyykisen ja fyysisen pahoinpitelyn kuten surmatun ja hänen vaimonsa elämäntilanne kertoo.

Loppulauselmassa puolustus totesi,että syytetty oli teon hetkellä vakavassa psyykisessä häiriötilassa hänen ja hänen tyttärensä kohdistuneen pitkäaikaisen piinan jälkeen.
Puolustuksen mukaan syytetylle ei voi tuomita surmasta langetettua alinta rangaistusta,joka on neljä vuotta vankeutta.Alarajan alitusta puolustus vaati nimen omaan siitä syystä,että teon tauastalla olevan historian on poikeuksellisen pitkä ja vaikea syytetylle.

Jutun syytäjä,nimismies Tarmo Rapo pysyi edelleen näkemyksessä ja vaati tuomiota taposta.Hänen näkemyksensä mukaan syytetyllä oli aikaa surmahetkeä edeltävinä tunteina miettiä tekonsa seurauksia ja laatia erilaisia vaihtoehtoja toiminnalleen.
Syytäjä tosin totesi,että oikeus voi harkita myös surman mahdolisuutta ja että syytetty ei ollut täydessä ymmärykksessä rikoshetkellä.
Asianomistajan edunvalvoja,oikeusavustaja Markku Hylkinen tyytyi toteamaan,ettei ole saanut riitävää näyttöä puoleen tai toiseen syytetyn mielentilasta rikoshetkellä.
Hän myös korosti,että kyseesä on kaikesta huolimatta ihmisen taposta.

Vävysurmaa käräjöitiin kolme kertaa, Haapajärvellä oikeus otti tuomion antamiseen viikon lisäaikaa. Tuomio annettiin 20.3 1996 kansliapäätöksellä, alla "keparista"


Vävysurmasta runsaat kolme vuotta vankeutta

Haapajärven käräjäoikeus tuomitsi keskiviikona keski-ikäisen Haapajärvisen naisen entisen vävynsä surmaamisesta kolmeksi vuodeksi ja kolmeksi kuukaudeksi ehdottomaan vankeuteen.
Nainen puukotti kuoliaaksi syyskuun puolivälissä noin kolmekymentävuotiaan vävynsä yhdellä puukoniskulla.Surmatyö tapahtui ravintola Kiepissä illansuussa.
Oikeus katsoi toteen näytetyksi,että kyseessä oli surma eikä tappo.Oikeuden mukaan teko tapahtui poikkeuksellisissa olosuhteissa vuosien pelkotilojen ja syytetyn tyttären itsemurhailmoituksen vuoksi.
Oikeus katsoi lisäksi toteen näytetyksi,että syytetty oli toiminnut tapahtumahetkellä täyttä ymmärystä vailla.Asiantuntijalausuntojen ja todistajien kertomusten perusteella oikeus totesi syytetyn menettäneen tapahtumahetkellä kontrollinsa ja kykynsä harkita tekonsa seuraukset.

Tuomittu passitettiin Oulun lääninvankilaan kärsimään rangaistustaan.
Oikeuden istunnon jälkeen syytettyn avustaja ja asianomistajan edustaja ilmoittivat tyytyvänsä oikeuden päätökseen.Myös syyttäjä arvioi ensitunelmina,ettei ryhdy käyttämään valitusteitä.

Vävysurman tekohetkestä oli kulunnut 6kk kun tuomio annettiin noin kohtalaisella aikataululla tähän päivään verrattuna. Keskipohjanmaa kirjoitti asianmukaisesti vävysurman oikeudenkäynnistä ainoa mikä herätti poikkeuksen oli, että lehti ei julkaissut surmaajan nimeä! Kaikki osapuolet olivat tyytyväisiä tuomioon asia sai pisteen jutulle vai saiko...?

JATKUU...

[joona.linna]

Haapajärven käräjäoikeuden tuomion jälkeen oli 2v 9kk.vankeutta jäljellä. Valitus hoviin tietäisi vuoden odottamista sekä presidentti ei voi käyttää valtaoikeutta keskeneräisessä jutussa.

Presidentti Martti "Mara" Ahtisaari oli suoraselkäinen pressa, siis sisäisesti. Siinä missä Manu vapautti murhaajia ja talousrikollisia, Mara pyyhki anomuksilla p.reikäänsä ja veti ne viemäristä alas.
Oliko sitten Maralle vaikea päätös vapauttaa henkirikokseen syylistynyt tekijä, kun surmaaja oli Haapajärveltä?

Jos ei vaikea, vastenmielinen ja saattoi se kiusallinen ainakin olla.
Oliko Ahtisaari tietyllä tavalla vastapalveluksen velkaa Haapajärvisille?

Haapajärvellä oli iso juhlatilaisuus ennen surmaa!
Alla lisää:
https://www.maaselkalehti.fi/2015/10/mu ... erailusta/

Mielenkiintoista olisi tietää jos henkirikos olisi tapahtunut vaik Turun Varissuon lähiöbaarissa, miten olisi käynyt? Jos päätös olisi kielteinen, silloin tulee ajatus olemmeko kaikki yhdenvertaisia?

Oliko K.J Ståhlbergin patsas vapauttava tekijä tässä jutussa ?

[humma]

Laitetaas tämäkin talteen. Saattas olla lukemisen arvoinen kirja. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005710152.html?

ASKO ARGILLANDERIN mummo tappoi Argillanderin isän, kun Asko oli 13-vuotias.

Se muutti Argillanderin elämän, mutta ei sillä tavalla kuin voisi kuvitella.

”Vaikka tämä on rumasti sanottu, niin kyllähän se helpotti meidän elämää huomattavasti, kun näin kävi. Todennäköisesti me olisimme äitin kanssa kuolleet, jos tällaista ei olisi tapahtunut”, Argillander sanoo.

Perjantaina ilmestyy kirja Erään tapon tarina.

Siinä haapajärveläinen Argillander kertoo, mitä hänen perheessään tapahtui 1980-luvun alusta 90-luvun puoleenväliin.

Siihen iltaan saakka, kun hänen äitinsä äiti asteli sininen kassi mukanaan Kieppi-ravintolaan ja kohtasi vävynsä viimeisen kerran.

Erään tapon tarinan on kirjoittanut oululainen kirjailija Katariina Vuori, ja Like-kustantamo markkinoi kirjaa veriroiskeineen true crime -tyylisenä.

Onhan se rikoskirjakin, mutta ennen kaikkea kyllä jotain aivan muuta – järisyttävä dokumentti perheväkivallasta ja sen täysin poikkeuksellisesta päätepisteestä.

ARGILLADER ISTUU kustantamon neuvotteluhuoneessa ja keskeyttää puheensa vain hörpätäkseen pahvikupista kahvia. Hänellä on yllään musta t-paita, ja Elvis-tyylistä kampausta lukuun ottamatta hän näyttää aivan tavalliselta 35-vuotiaalta mieheltä.

Asko Argillander asuu edelleen Haapajärvellä.
Asko Argillander asuu edelleen Haapajärvellä. (KUVA: JUHANI NIIRANEN / HS)
Argillander kertoo halunneensa tarinansa kirjan kansien väliin selvästä syystä.

”Että siitä olisi mahdollisesti apua muille, jotka kokevat perhe­väki­valtaa. Kun näistä yhä vaie­taan­kin. Apua pitää hakea ajoissa”, hän sanoo.

Kirjan tekstissä kertojana toimii Asko Argillander, leikki-ikäisestä teiniksi. Katariina Vuori on luonut kertojanäänen haastattelujen pohjalta. Hän siteeraa myös poliisin pöytäkirjoja ja lehtijuttuja.

Esko-isä hakkasi Askon äitiä Ullaa nyrkillä.

Esko oli työtön, juoppo ja pikkurikollinen. Hänen vietti aikuisen elämänsä joko vankiloissa eri puolella Suomea tai kotipaikassaan Pohjois-Pohjanmaan Haapajärvellä, jossa asuivat myös Ulla, Asko ja Ullan äiti Helvi.

Ullan ja Askon pieni kerrostaloasunto ei ollut virallisesti Eskon koti, mutta sinne hän vankilasta päästyään työntyi. Usein humalassa ryyppyremminsä kanssa. Söi vatsansa täyteen ja varasti Ullalta rahaa.

Ulla oli kouluja käymätön kotiäiti ja teki palkkatöitä vain satunnaisesti.

Esko oli pienikokoinen, mutta erittäin lyhytpinnainen ja arvaamaton. Hän löi tuuttaavan auton konepellistä läpi veitsen ja naulasi puufirman pomon kravatin pöytään naulapyssyllä, kun menetti hermonsa johtajaan lyhyen työpestinsä aikana.

Kirjassa Asko kuvailee, miten isän tuoksu muuttui ”äyriäismäiseksi”, kun tämä hermostui.

Silloin oli viisainta paeta. Asko piiloutui peloissaan vaatekomeroon ja laittoi kasetin soimaan. Elviksen musiikki peitti nyrkin osumien äänet.

”Sitä äidin kurmoottamista oli aivan hirveä seurata. Ja se armoton pelko, mikä oli koko ajan. Puristava tunne rinnassa. Se oli jotain aivan järkyttävää”, Argillander muistelee Liken neuvotteluhuoneessa.

Äidistä ei ollut miehelle vastusta. Eräänä talvena Ulla pakeni Eskoa hyppäämällä kolmannen kerroksen parvekkeelta maahan. Hän selvisi vammoitta, koska lumipeite ilmeisesti vaimensi iskua.

Isän väkivalta jatkui koko Askon lapsuuden ajan. Kun lapsi tuli teini-ikään, isä löi häntäkin. Isä pahoinpiteli myös muita ihmisiä, mistä hän sai tuomioitakin. Samoin varkauksista ja ryöstöistä.

Kaikki tiesivät, mitä Askon lapsuudenkodissa tapahtui. Naapurit ja poliisikin. Välillä poliisi haki Eskon putkaan, mutta hän palasi aina. Askon mukaan poliisi myös syytti äitiä isän käytöksestä.

Ei siis ehkä yllättävää, että jo esikouluikäisenä Asko alkoi haaveilla isänsä tappamisesta. Hän mainitsi ajatuksistaan mummolleen. Isoäiti kielsi poikaa puhumasta moisia.

Ketään ei saa tappaa, hän sanoi.

ASKO ARGILLANDERIN ääneen tulee erityistä painoa, kun hän puhuu mummostaan.

”Olen elämäni mummolle velkaa. En muuten istuisi tässä.”

1990-luvun puolivälissä Helvi-mummo oli vasta viisikymppinen. Isoäiti hänestä oli tullut 38-vuotiaana, kun Ulla ja Esko saivat Askon.

Mummo työskenteli liukuhihnalla ikkunafirmassa ja asui parin kilometrin päässä Askon lapsuudenkodista. Asko kutsuu mummolaa ”pakopirtiksi”, koska sinne hän usein pakeni isää äitinsä kanssa.

Asko suunnitteli erilaisia karkureittejä. Ne kulkivat pusikoiden läpi, piilossa isältä ja hänen ryyppykavereiltaan. Silti häntä pelotti.

Me jäädään makaamaan äänettöminä ja hengästyneinä junaradalle ja katsotaan maalilastuja hilseilevän aidan alta tuleeko se sittenkin meidän perässä. Pitää olla aivan hiljaa. Ei saa edes hengittää.

Mummo oli Eskoa päätä lyhyempi, mutta kuului niihin harvoihin, jotka uskalsivat laittaa tälle kampoihin. Ei niinkään fyysisesti, mutta sanoin ja katsein.

1990-luvun puolivälissä mummo oli seurannut tyttärensä ja lapsenlapsensa piinaa toistakymmentä vuotta. Vävymies oli potkinut jo häntäkin.

Esko oli uhannut tappaa Helvin, Ullan ja Askon. Vuosien mittaan useita kertoja.

Ja sitten koitti syyskuun 15. vuonna 1995. Helvi sai tyttäreltään puhelun: En jaksa enää. Aion lopettaa elämäni.

HELVI MENI tolaltaan. Hän löysi tyttärensä kodistaan fyysisesti vahingoittumattomana, mutta täysin hysteerisenä.

Asko huusi mummolleen: Mää lähen ja tapan isän.

Helvi kielsi Askoa pilaamasta elämäänsä isänsä takia. Sitten hän kolisteli keittiön laatikoista keittiöveitsen. Hän laittoi sen siniseen kassiinsa ja sanoi: Minä oon joutilas menemään.

Perjantai-ilta oli täyttänyt ravintola Kieppiä. Helvi löysi Eskon baaritiskiltä kello 20 aikoihin. Kieppi oli ainoa haapajärveläiskapakka, johon Eskolla ei ollut porttikieltoa. Baarissa olivat myös Eskon ryyppyremmiin kuuluva Matti-veli ja porukan muita jäseniä.

Helvi ei tuntenut pelkoa tuona hetkenä. Niin hän kertoi myöhemmin poliiseille. Hän toimi ”kuin unessa” eikä ollut tarkemmin miettinyt, mitä tekisi, jos kohtaisi Eskon. Hän itki.

Syystä, joka kuulustelupöytäkirjasta ei ilmene, Helvi sanoi Eskolle, että Ulla oli kuollut ja että Asko joutuisi nyt kärsimään isänsä takia. Esko hätääntyi tiedosta ja aikoi lähteä etsimään Ullaa.

Silloin Helvi, 51, veti kassistaan keittiöveitsen, jossa oli 15-senttinen terä. Enempiä tähtäämättä hän löi kerran.

En voi sanoa, että olisin tuolla hetkellä ajatellut oikein mitään.

Terä oli käynyt Eskon rinnassa. Hän istui lattialle eikä sanonut mitään. Silloin Helvi havahtui ”horteestaan” ja tunsi taas pelon. Veri värjäsi kokolattiamattoa, ja tarjoilija ryhtyi soittamaan ambulanssia. Helvi kielsi huutamalla.

Et helvetissä soita. Sen pitää kuolla, ei se tarvitse apua.

Pian Asko ja Ulla saapuivat ravintolaan. Ihmisiä oli paljon, sekasorto vallitsi, ja Asko näki isänsä ruumiin. Se järkytti häntä. Seuraavaksi heräsi huoli mummosta. Missä hän oli? Oliko hengissä?

Yhtäkkiä Asko näki mummon. Poliisi talutti häntä ravintolan keittiöstä, ja Asko tajusi mitä oli tapahtunut.

Kuin olisi katsonut unta ja luullut että se on hyvä uni, ja sitten tajuaa, että se onkin painajainen.

Ette saa viedä mummoa, Asko huusi.

Seuraavana keväänä Helvi joutui tekonsa vuoksi vankilaan.

35-VUOTIAS Asko Argillander hörppää kahvia kustantajan neuvotteluhuoneessa.

Hän on saapunut Helsinkiin paitsi antamaan haastatteluja, myös osallistumaan Elvis-konserttiin, jossa legendavainaa laulaa videokuvana, kun liveorkesteri soittaa. Lentokoneella Argillander on juuri matkustanut ensimmäistä kertaa elämässään.

”Tappaminen on aina väärin”, hän sanoo.

”Se on rangaistava teko, siitä pitää tuomio saada. Mutta pitää muistaa, että katsotaan, mikä siihen on ajanut. Mikä siellä on taustalla. Mutta väärin se on joka tapauksessa.”

Argillanderin mielestä hänen perheensä koettelemusta on vaikea ymmärtää, jos sellaista ei ole itse kokenut.

”Kova pala se oli. Se oli oma isä, ja mummo pantiin vankilaan. Ristiriitaisia tunteita”, hän sanoo.

Argillanderilla on nyt kaksi teini-ikäistä lasta. Jos oma lapsi joutuisi väkivallan kohteeksi vuodesta toiseen, eivätkä poliisi ja yhteiskunta auttaisi, mitä vaihtoehtoja jäisi, hän kysyy.

Argillander on naimisissa toista kertaa. Avioliitto solmittiin kaksi vuotta sitten.

Hän asuu yhä Haapajärvellä, jossa hänet tunnetaan ”Elviksenä”. Hän on keikkaillut laulamalla Elviksen kappaleita taustanauhan päälle. Lisäksi hän on tehnyt pätkätöitä myyjänä ja talonmiehenä sekä ajanut bussia.

Nykyisin hän on työtön.

Ulla meni Eskon kuoleman jälkeen koulun penkille. Hän toimii Haapajärvellä koulunkäyntiavustajana.

TARINASSA ON jäljellä vielä yksi hämmästyttävä käänne. Se liittyy Helvin vankilatuomioon.

Vuonna 1995 uudistettiin rikoslakia. Se lyhensi Helvin tuomiota merkittävästi. Pituus oli vain kolme vuotta ja kolme kuukautta. Rikosnimike oli uusi: ”surma”. Sellaisesta voidaan tuomita tapon tehnyt poikkeuksellisissa olosuhteissa.

Lainkohdan soveltaminen käytäntöön on erittäin harvinaista, kertoo Erään tapon tarinassa Helvin puolustusasianajaja.

Haapajärveläisten mielestä kolmekin vuotta oli liikaa. Paikkakunnalla ryhdyttiin keräämään nimiä adressiin, joka vaati Helvin armahtamista. Vetoomukseen kertyi parissa päivässä kuusisataa nimeä.

Adressin allekirjoittivat myös Eskon veli Matti, ryyppyremmi, kirkkoherra ja poliisit.

Mahdollisuudet olivat pienet. Presidenttien armahtamat vangit ovat istuneet keskimäärin 13 vuotta. Ja kuinkas kävi: eräänä aamuna vanginvartija avasi Helvin sellin oven ja kysyi, mitäs jos lähtisit kotiin.

Helvi luuli sitä ensin pilaksi, mutta totta se oli. Hän oli saanut Martti Ahtisaarelta armahduksen. Helvi oli kärsinyt tuomiostaan vuoden ja kolme kuukautta.

Nyt Helvi on 74-vuotias haapajärveläinen eläkeläinen. Ja isomummo.

Haastatteluhuoneessa Asko Argillander esittää toiveen.

”Kun pääsisi puristamaan Ahtisaaren kättä. Se olisi mahtava homma.”

[Muppe]

Näitä on aina mukava lukea kun naisen/lapsen pahoinpitelijä tapetaan.Oikeutta parhaassa muodossa ja niin että menee se oppi menee varmasti perille.
Tästä tarinasta tuli hyvä mieli ja kaikki on selvinny,eskon hautaa tuskin kukaan hoitaa,ei tainnu jäädä kukaan kaipaamaan vajakkia.

harmi että näitä eskoja on suomen vuosittaisesta vankimäärästä,3500 noin 70-80%

[NancyDrew]

Ilta-Sanomat

Asko oppi jo pikkupoikana piirtämään pakoreittejä kodistaan ulos – pelko loppui, kun mummo iski puukon isän rintaan

Asko Argillander oli 13-vuotias, kun hänen mummonsa puukotti vävynsä, Askon isän.

Asko Argillanderin elämä jakautui kahteen osaan: siihen kun piti pelätä ja siihen kun ei enää tarvinnut.

Asko oppi jo pienenä piirtämään pakoreittejä ruutupaperille. Vaikka he äidin kanssa lukitsivat ovet ja välillä muuttivat, Esko-isä löysi heidät aina. Ja jollei muuten päässyt sisään, kiipesi kolmannen kerroksen parvekkeelle ja rikkoi ikkunan.

Isä asettui taloksi ja toi mukanaan ryyppyremminsä.

– Isä sanoi aina, että ”Haapajärvellä ei ole yhtään ihmistä, joka uskaltaisi isällesi vittuilla”. Niin se kyllä oli, Asko kertoo.

Välillä oli rauhallisempaa, kun Esko-isä oli vankilassa. Asko ei oikein pysynyt perillä siitä, oliko isä vankilassa, lomalla sieltä vai oikeasti vapaa.

Selvin päin isä saattoi olla hauska ja ottaa syliinkin. Joskus käytiin kalassa tai tehtiin metsään nuotio.

Pelko ei väistynyt silloinkaan. Asko varoi ja varoitti äitiä sanomasta mitään, mikä saisi sen toisen puolen esiin. Kun se tapahtui, isän silmät alkoivat punoittaa ja ilmaan levisi äyriäisen haju. Ensin isä hakkasi vain äitiä, mutta kasvaessaan Askokin oppi tuntemaan oman verensä maun.

Asko oli ehkä kymmenen, kun isä pakotti hänet taas mukaansa. ”Nyt saat poika sellaisen oppitunnin, jolla pärjäät tässä maailmassa”, isä sanoi.

Oli jo liian myöhäistä, kun Asko tajusi että olisi pitänyt juosta. Oven avannut mies oli selvästi velkaa isälle.

Pois ei päässyt, ennen kuin Asko oli potkinut veristä ja uikuttavaa miestä kasvoihin.

Ainoa joka isälle jotakin mahtoi oli mummo.

– Jos jollekin on elämänsä velkaa, minä olen mummolleni.

Mummo saattoi ajaa isän porukan ulos, ja mummon luokse Asko ja äiti aina pakenivat. Kokonaan äiti ei halunnut mummon luokse muuttaa, vaikka mummo pyysikin.

Kerran äiti juoksi pakoon parvekkeen lasioven läpi. Verissään hän kiipesi kaiteelle ja kurkotti naapurin puolelle. Kolmannessa kerroksessa.

Onneksi alhaalla oli paksu hanki. Lääkäri ihmetteli, että äiti selvisi pelkällä kipeällä selällä.

Askon mieleen alkoi nousta ajatus: jos isä ei kuole, äiti kuolee. Isä täytyy tappaa, ennen kuin hän tappaa äidin, Asko järkeili.

Asko haki roskaämpärin taakse piilotetun puukon ja laski sen nukkuvan isänsä kurkulle, aataminomenan yläpuolelle. Isän rintakehä nousi ja laski äänettä. Asko mietti, kuinka kovaa pitäisi painaa ja ehtisikö isä lyödä.

Askon ei tarvinnut tehdä sitä. Mummo ehti ensin.

Äiti ei enää jaksanut. Niin hän sanoi, kun soitti mummolle ja pyysi pitämään huolta Askosta.

Mummo hälytti apua, eikä äiti ehtinyt satuttaa itseään.

Mummo näki tyttärensä elossa. Asiantuntijat olivat erimielisiä siitä, tekikö hän tekonsa täydessä ymmärryksessä.

Asko huomasi mummon laittavan laukkuunsa jotain. Hän arvasi mitä.

– Älä mummo mee! Asko ehti sanoa ennen kuin mummo lähti etsimään isää.

Isän seurue löytyi baaritiskiltä.

Todistajien kertomusten mukaan Esko-isälle ja mummolle tuli riitaa. ”Sinun takiasi on tehty itsemurha ja se on sinun syytäsi. Nyt on sinun vuorosi”, mummo oli sanonut ennen kuin iski vävyään rintaan.

Joku soitti ja sanoi, että ravintolassa on sattunut jotain kamalaa.

Asko luuli, että mummo on kuollut. Mielessäkään ei käynyt, että se voisi mennä toisin päin.

Äiti oli sitä mieltä, ettei 13-vuotiasta Askoa voisi kotiinkaan jättää. Ravintolassa kukaan ei huomannut heti sanoa, että viekää lapsi pois.

Isä makasi lattialla liikkumatta. Paita ei ollut enää valkoinen vaan tummanpunainen.

– Isän kuolema minulta olisi pitänyt jäädä näkemättä. Se seuraa aina mukana.

Vasta nähdessään poliisin mummon vierellä Asko ymmärsi, mitä oli tapahtunut.

– Asko, nyt teillä ei ole enää mitään hätää, mummo sanoi silittäen tämän hiuksia.

Mummo sai kolmen vuoden ja kolmen kuukauden tuomion surmasta. Hänet todettiin vähentyneesti syyntakeiseksi tilapäisen, psyyken vahvan horjumisen vuoksi.

– Mummo sanoi, että tappo on aina väärin. Mutta pitää katsoa, mikä on johtanut siihen.

Haapajärven poliisilaitoksella vartijat jättivät mummon sellin oven auki ja huutelivat häntä mukaan kahville. Oulun vankilassa mummosta tuli äitihahmo, joka puhui muita vankeja jättämään huonot tapansa kun vielä voivat. Hän kutoi villasukat myös mielentilatutkimuksen tehneelle miehelle.

Mummolle ei kerrottu, että armahdusta varten kerättiin adressia. Siihen tuli 600 nimeä parissa päivässä, Haapajärven kokoisessa paikassa. Myös Eskon veli ja ryyppykaverit allekirjoittivat.

Presidentti Ahtisaari armahti mummon reilun vuoden vankeuden jälkeen.

Omassa lapsuudessaan Esko-isää heiteltiin sijaisperheestä toiseen. Hän joutui varastamaan ruokaa ja huolehtimaan myös pikkuveljestään.

Askon äiti oli vasta 15-vuotias heidän alkaessaan seurustella. Alkuun isä oli mummon mielestä ihan hyvä poika, vaikka oli ollut nuorisovankilassa.

Äiti käy isän haudalla säännöllisesti, Asko silloin tällöin.

Äiti sanoo antaneensa anteeksi. Asko ei siihen pysty.

Jos Asko katkeruutta tuntee, se kohdistuu viranomaisiin.

Turvakoteja tai lähestymiskieltoja ei silloin ollut. Äidin hakiessa sosiaalitoimistosta rahaa rikkoutuneen ikkunan korjaamiseen hänen käskettiin pitää miehelleen parempaa jöötä.

Aina välillä poliisi haki isän pois, mutta ei joka kerta.

– Poliisit ovat jälkikäteen pyytäneet anteeksi. Olen sanonut, että myöhäistä se nyt on.

35-vuotiaana Asko elää tavallista perhe-elämää.

Mitä se vaatii, että selviää?

– Puhumista. Asioiden läpikäymistä ammattilaisen kanssa. Jos olisin pitänyt nämä asiat sisälläni, hulluksi olisin varmasti tullut.

Askon ensimmäinen avioliitto päättyi riitaisaan eroon. Huoltajuuskiistan aikana hän ei saanut tavata lapsiaan.

Kun jää tyhjän päälle, millään ei ole väliä. Juominen oli lähteä käsistä. Isän vanhat kaverit kyselivät mukaan. Olisi ollut helppo mennä.

– Tuntuu että olen kotona siellä, missä ihmiset ovat humalassa.

Sitä jatkui puoli vuotta.

Mutta niissä piireissä ei saa olla omaatuntoa. Askolla sellainen oli.

Toden teolla Asko pelästyi kuullessaan isänsä sanat omasta suustaan.

Ne sanat olivat ”Miehet saunovat ylhäällä”. Asko huomasi sanovansa niin omalle pojalleen, joka halusi alalauteelle.

Saunoessaan pienenä äidin kanssa Asko sai aina paljun ylälauteelle. Kun hän pyysi sitä isältä, isä raivostui. Potkaisi paljun pois, painoi Askoa seinää vasten ja heitti löylyä niin, että tuntui kuin iho repeäisi irti.

– Kun olen nähnyt elämän nurjan puolen, en koskaan syötä sitä tenavilleni.

Askon perheen kokemuksista kerrotaan Katariina Vuoren perjantaina ilmestyvässä kirjassa Erään tapon tarina.

Asko toivoo että kirjasta olisi apua muille, jotka joutuvat kokemaan jotain samanlaista.

Kirjaa tehtiin kymmenen vuotta. Kun se oli valmistumassa, isän kuoleman jälkeen vaivanneet painajaiset palasivat.

Asko tilasi kirjaa varten käräjäoikeuden paperit isästään. Niitä tuli 277 sivua.

Kun kirja on julkaistu, hän aikoo polttaa ne.

– Tämä on minun osaltani nyt käsitelty. Saan lopullisesti oman pääni tyhjäksi.

Haapajärven Elvis

Asko Argillander tunnetaan Haapajärvellä paremmin Elviksenä kuin omalla nimellään.

Elvis löytyi äidin vanhalta kasetilta rockhittejä. Elviksen kuvan Asko ripusti seinälle mutanttininjakilpikonnien viereen. Elvistä hän vetäytyi kuuntelemaan, kun isä riehui.

Elvis oli tukipilari ja isähahmo. Kun kuunteli Elvistä, saattoi hetken olla joku muu kuin Asko.

Isä kampasi hiuksensa kuin Elvis, ja Asko alkoi kammata omansa kuin isä. Asko kasvoi, mutta Elvis pysyi.

Kun Elvis ojensi kätensä, naiset kirkuivat. Asko alkoi pukeutua pukuun ja saappaisiin.

Ensimmäisen kerran hän lauloi Elvistä lavalla 16-vuotiaana, Haapajärven kulttuuritalolla. Eleet ja lauluääni olivat elvismäisiksi hiottuja.

Esiintymisiä tuli lisää ja jonkin aikaa Asko teki keikkoja ohjelmatoimiston kautta. Ei hän imitaatioita ole jättänyt vieläkään.

Haapajärveläisen Popsi-grillin valikoimissa on Askon nimikkoannos Elvis: makkarapotut, kokolihapihvi, kebab ja aurajuustoa.

[tj_eme]

Ahtisaari olisi saanut antaa myös kunniamerkin mummolle.

[AutumnForever]

Todella hyvä oli tuo kirja Erään tapon tarina. Suosittelen!

[VoDKa]

Todella hyvä oli tuo kirja Erään tapon tarina. Suosittelen!

Näkyi ilmestyneen Bookbeatiin jo äänikirjana, sieltä kuuntelemaan jos ei jaksa itse lukea. Bookbeatissa oli ainakin jossain vaiheessa ilmainen kokeilukuukausikin, että jos ei ole sitä vielä käyttänyt niin voi vaikka tuon kuuntelemiseen käyttää.

[Aizerbaidzan]

Asko Argillander on tänä iltana vieraana Sensuroimattomassa Päivärinnassa.

[Alakangas]

Tuoki jätkä on joka paikassa tuota selittämässä. Antas asian olla ja menis töihin.

[Rorschach]

Tuoki jätkä on joka paikassa tuota selittämässä. Antas asian olla ja menis töihin.

Eiköhän tuo selittäminen tällä hetkellä ole juuri sitä työtä. Tässä pitää tietää, että selittämisessä on kyse kirjan mainostamisesta.

[ParisGirl]

Kuuntelin juuri äänikirjana tämän teoksen. Ei voi kuin järkyttyneenä ihmetellä ja kiittää jotain korkeampaa voimaa siitä, että oma lapsuus on ollut jotain ihan muuta.
Askolle ja hänen läheisilleen toivon kaikkea hyvää, ja toivon että joskus se tuska vielä hellittää ja painajaiset loppuu. Ihan täys helvetin ootte joutuneet mennä läpi, ja tämäkin heppu oli kuitenkin jonkun isä, oli sen teot sitten mitä hyvänsä.
Pysäyttävä olo tuli tästä äänikirjan kuuntelusta, lukijan äänikin sopi tuohon tarinaan mielettömän hyvin.