Henkirikos lähipiirissä

[Doctor Lecter]

YLE:n Aamusydämellä - ohjelmassa tänään:

Henkirikos lähipiirissä

Marketta Miettinen ja Kari Teittinen menettivät ainoan lapsensa henkirikoksen uhrina. Toipuminen vie vuosia ja vertaistuki auttaa.
http://areena.yle.fi/1-3142103?autoplay=true kesto n 37 minuuttia
24.4.2016
--------------------------------------------
Iltalehdessä oli ohjelmasta uutinen:

Ylen Aamusydämellä: Marketan ainoa lapsi surmattiin - "Katkeruus syö todella paljon"

Omaiset toivoisivat enemmän apua, jotta he eivät jäisi niin yksin surunsa kanssa.

Marketta menetti ainoan lapsensa kaksi ja puoli vuotta sitten henkirikoksen uhrina. Hän ei tiedä, millä saisi täytettyä sisällään olevan tyhjyyden. Puoliso surmasi 30-vuotiaan naisen.
- Suru on aaltoliikettä. Välillä on tosi paha olla, mutta myös hyviä päiviä on välissä. Katkeruus ja viha ovat pahat tällä hetkellä, hän kertoo sunnuntaina esitetyssä Ylen Aamusydämellä-ohjelmassa.

Marketta toivoisi saavansa apua, jotta hän voisi päästä irti katkeruudesta.
- Se tunne syö tosi paljon, se on niin vahva. Välillä jaksan tosi huonosti, on hirveän raskas ja paha olla. On hirmu yksin, hän kuvailee tunteitaan.
- Ainoan lapsen menetys on vaikuttanut kaikella tavalla. Entistä elämää ei muista, tämä on niin raskasta. Kaikki mitä tapahtui ennen sitä (tyttären kuolemaa), on eri aikaa.

Valtava tyhjyys

Marketan muisti, keskittymiskyky ja aloitekyky ovat heikentyneet merkittävästi tyttären menetyksen jälkeen. Hänen voimansa ovat hyvin rajalliset. Tapahtunut on koko ajan jollain tavalla Marketan ajatuksissa, "myttynä sisällä."

Pahaa oloaan Marketta purkaa lenkkeilemällä koiransa kanssa ja käymällä kuntosalilla. Kun hän aloitti kuntosaliharjoittelun ystävän houkuttelemana, hän itki ja harjoitteli, mutta se auttoi pahan olon purkamisessa.

Äiti ja tytär olivat olleet läheisiä ja tiiviisti tekemisissä toistensa kanssa. Senkin takia tyttären kuolema oli Marketalle todella raskas.
- Siitä jäi niin valtava tyhjyys, että sitä ei täytä mikään. Se on niin iso tyhjyys sisällä, että en tiedä millä sen saa joskus täytettyä, hän sanoo.

Tekeminen auttaa

Karin tytär surmattiin viisi vuotta sitten. Tapahtunut on edelleen miehen mielessä, samoin kuin ikävä ja kaipuu ainoaa lasta kohtaan.
- Joka aamu kun keitän kahvia, tytön muistaminen korostuu. Tyttö sanoi pienenä, että kun keität kahvia, niin käännä suodatinpaperin kaksi kulmaa ennen kuin laitat sen suppiloon. Tämä muistuu joka aamu mieleeni, Kari kertoo Aamusydämellä-ohjelmassa.

Kari on purkanut suruaan olemalla aktiivinen ja monessa mukana. Hän toimii eri järjestöissä, vertaistukiryhmässä ja luottamustoimissa. Niiden avulla hän saa huomion muualle surusta.
- Keksin kaikenlaista tekemistä, jotta tapahtuma ei tulisi mieleen. Aamulla ylösnoustessa on pahinta, mutta tekemisten myötä helpottaa. Olen päässyt eteenpäin siitä tilanteesta, mikä oli viisi vuotta sitten.

Katkeruus pyrkii silti Karin mieleen edelleen silloin tällöin.
- Olen monissa kuntoutuksissa ja vertaisryhmissä oppinut, että se kuuluu asiaan. Täytyy löytää keinot, joilla siitä pääsee eroon.

Lapsenlapset auttavat

Ainoan lapsen menettäminen henkirikoksen uhrina on Karin mukaan niin käsittämätön ja yllättävä tilanne, että sille on vaikea löytää mitään perusteita ja syitä.
- Miksi näin kävi nuorelle ihmiselle, miksi ei minulle, hän pohtii.

Tyttäreltä jäi kaksi lasta, jotka ovat auttaneet paljon isoisää surusta selviämisessä.
- Tyttö jätti meille kaksi lasta. Meillä on tiivis yhteys heidän kanssaan, kommunikoimme päivittäin. Se on suurin voimavara.

Tytärtensä surmaajia Marketta ja Kari eivät kerro miettivänsä.

Tuki tarpeen

Marketta ja Kari ovat molemmat pettyneitä siihen, miten vähän apua henkirikoksen uhrien omaiset saavat.

Suruviestin tuoneet poliisit kertoivat mistä apua saa, mutta kukaan ei ottanut heihin yhteyttä, vaan heidän piti itse jaksaa olla aktiivisia.
- Me jäätiin todella yksin tämän kanssa. Alkukuukausina oli sisarukset, perheet, vanhemmat hyvin voimakkaasti siinä lähellä. Ystäväpiiri vaihtui täysin. Niitä ihmisiä ei ole minulle enää olemassa. Siitä olen katkera, kun jäin niin yksin, Marketta kertoo.
- Olisin kaivannut pientä ilmettä, että ihminen on mukana surussa. Se olisi kantanut valtavasti eteenpäin. Entisten ystävien tilalle on onneksi tullut vertaistuen kautta valtavasti ihania ihmisiä, hän sanoo.

Vertaistukiryhmän Marketta etsi ja löysi itse.

Kari sai apua ja tukea sukulaisilta ja ystäviltä, mutta kriisi- ja traumaterapiaa hän joutui hakemaan yksin omin avuin.

Sekä Marketta että Kari kokevat, että he jäivät sokin keskellä yksin.
- Jos ei itse pysty itseään auttamaan, niin on aika vaikea tilanne, Kari sanoo.

Lähde: Yle

Iltalehti
Maanantai 25.4.2016 klo 10.04

Onko tämä Marketan lapsen kuolema se minfossakin jostain syystä perin vaisuksi/lyhyeksi jäänyt keskustelu Espoon Olarissa syyskuussa -13 tehty mustasukkaisuustappo?