MURHA.INFO

VoDKa kirjoitti:

Rusty kirjoitti:Mahtoikohan Svahn ollut sodassa??

Pitäisin tätä erittäin epätodennäköisenä. Aiempien sotien kohdalla hän on ollut liian nuori jos on todella syntynyt vuonna 1914 ja talvisodan alkaessa 1939 Svahn on ollut vankilassa. Mikäli tuolloin tuomio ei ole ollut pitkä tai hänet on vapautettu sotilaaksi, on mahdollista että hän on osallistunut esimerkiksi jatkosotaan (1941-1944) tai Lapin sotaan (1944-1945).

Jos on tuolla taustalla armeijassa ollut niin käytänössä tämä lienee ainoa mahdollinen palvelus yksikkö.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Nikke_P%C3%A4rmi

Jesse72:n alustuksessa kerrottiin, että Svahn löydettiin 8 kilometrin päästä Hyvinkäältä. Olisiko kellään tietoa, että tarkalleen ottaen mistä tai edes suuntaa?

Wallabi kirjoitti:Jesse72:n alustuksessa kerrottiin, että Svahn löydettiin 8 kilometrin päästä Hyvinkäältä. Olisiko kellään tietoa, että tarkalleen ottaen mistä tai edes suuntaa?

Monnin pysäkin läheltä erään heinäladon takaa. Kaksi poikaa oli nähnyt hänen juoksevan piiloon.

Löytyikö Svahn siis kotikulmiltaan vai 8km Hyvinkäältä kuten jossain luki? Tämä tapaus on vaiettu kyseisen kylän ja järven asukkien toimesta. Tapahtumapaikka on Hausjärveä ja ei oikeastaan edes rajalla sillä Monnin kylä on vielä ennen Hyvinkäätä. Olikohan tekopaikka mahdollisesti mökki tai jonkun muun rakennuksen pihapiiri? Järvihän sijaitsee käsittääkseni vain pari kilometriä Tuula Lukkarisen ruumiin löytöpaikasta ja tämä Hyvinkään ja Riihimäen välinen ympäristö pikkukylineen, on varsinaista murhamaakuntaa, suuri osa jo kauan sitten vaiettua. Nykyään muuten järvi on kartoissakin Lallujärvi. Järvi sijaitsee Hausjärvellä Erkylän kylässä aivan rinta rinnan Erkylänjärven kanssa.

Toimittaja Eero Laitinen on kirjoittanut tästä kolmoissurmasta nelisivuisen artikkelin Alibi 1/1981 -lehteen. Artikkelista löytyi jonkin verran lisätietoa keskusteluun.

jesse72 kirjoitti:Jutun päähenkilö Väinö Svahnin tausta oli melkoinen, sillä hän oli ollut vankilassa lähes yhtäjaksoisesti vuodet 1939-70.

Alibi-artikkeli valaisee Svahnin "melkoista taustaa". Artikkelin mukaan Svahn ei ollut Lallujärvellä ensimmäistä kertaa tappohommissa. Hän oli jo vuonna 1940 (eli 26-vuotiaana) syyllistynyt tappoon, mutta vapautunut armahduksella vuonna 1946.

Vuonna 1966 vankilaoikeus määräsi Svahnin pakkolaitokseen, jossa hän ei kuitenkaan paria vuotta enempää viettänyt. Yhteiskuntakelpoiseksi Svahn ei muuttunut, vaan melko pian pakkolaitoksesta pääsyn jälkeen hän ehti tekemään murron, kaksi näpistystä ja pahoinpitelyn. Lisäksi hän yritti vuonna 1968 ryöstöä.

Alibin mukaan Svahn oli oikeussalin eteisessä selittänyt, että "viranomaisia voi kusettaa kuinka vain". Hänet pakkolaitoksesta päästäneitä viranomaisia hän pilkkasi sanoin: "Kun vähän näyttää nöyrältä ja sopertaa jotakin muurin takana odottavasta naisesta ja sen lapsesta, niin kyllä sieltä pois pääsee. Tekemään ihmisistä silppua." Ei ole ihme, että Alibin mukaan kolmoissurmajutun syyttäjä piti Svahnia "erittäin törkeänä rikoksenuusijana, jonka paikka ei ole järjestyneessä yhteiskunnassa".

jesse72 kirjoitti:Kaikkien yllätykseksi Svahn otti töistä lopputilin heinäkuussa-71.

Alibin mukaan Svahn kertoi poliisikuulusteluissa irtisanoutuneensa Ahjon sahalta, koska ei saanut luvatun suuruista palkkaa. Tiedä sitten, oliko se totuus.

Lopuksi voisi vielä mainita, että Svahn pääsi Aamulehden pikku-uutisiin 18.3.1951. Lehden mukaan Svahn oli pe 16.3 Jämsän käräjillä tuomiolla rikoksista, jotka hän oli tehnyt Koskenpäällä poliisina esiintyen. Svahn oli oikeudessa "menettänyt muistinsa", mutta ei kieltänyt aiemmin kuulusteluissa kertomiaan yksityiskohtia. Oikeus tuomitsi Svahnin seuraavista rikoksen uusijana tehdyistä teoista:

Törkeä varkaus (1 vuosi kuritushuonetta), lievä pahoinpitely (4 kk vankeutta), ryöstön yritys (3 vuotta kuritushuonetta) ja laittoman kotietsinnän toimittaminen (6 kk vankeutta). Kuritushuone- ja vankeusrangaistusten lisäksi Svahn määrättiin maksamaan korvauksia. Aamulehden mukaan Svahnia odotti Petäjäveden kihlakunnanoikeudessa syytteet petoksesta ja varkauksista.

Tampereen Tyttö kirjoitti:Sisko tapas kerran yhdessä ravintolassa baaritiskillä gynekologinsa. Tämä heti kysymään, että "mitä kuuluu"...

Kamalaa, ihan hirvittävää. Kuinka noin törkeä saattoi ollakaan?

Itseäni hieman jurppii tuo, että siinä missä muut miehet olivat puolustamassa isänmaataan koko aika kuolemanriski mukana, niin tämä herra loikoili turvassa vankilassa valtion ylläpidossa ja vapautui vuonna -46 kun sodat oli sodittu. Minuakin hieman kiinnostaa, missä kohdin Lallujärveä tämä surma tapahtui? Mahtoiko olla joku kesämökin piha tai yleinen leirintäalue vai metsittynyt järvenranta. Löytyisikö tästä sankarista kuvaa jostain vanhasta sanomalehdestä yms.

Suuret kiitokset nimimerkki Aizerille Svahnin murhajutun taustoituksesta! Itseltäni mainitsemasi Alibi-lehti ilmeisesti puuttuu, tai on muista syistä jäänyt vähemmälle huomiolle.Joka tapauksessa mielenkiintoista taustatietoa sankarimiehestämme!

Etelä-Saimaan uutinen 6.7.1971 kuvan kera:

Väinö Svahn oli Sukevalla yhtä aikaa. Jotkut kutsiuvat Elinkautis-Elmeriksi. Karkasikin jossain välissä ja se asia vankeja nauratti. En tuntenut henkilökohtaisesti, mutta jotain kuulin.
Itseni heitettiin Helsingistä vastoin tahtoa yllättäin Sukevalla. Talo oli kirjaimellisesti tuolloin täynnä. Neljän hengen matkaselleissä meitä odotti muutama sellillinen pari päivää ennen kerroksille pääsyä. Kävimme matkasellistä kuitenkin eri virkailijoiden puheilla, niin kuin aina uuteen taloon tullessa tehdään.

Itseäkin kiinnostaisi tietää enemmän Väinö Svahnin nuoruuden tekosista.

Aizerbaidzan mainitsikin aiemmin tuon Svahnin maaliskuussa 1951 Jämsässä saaman tuomion. Kyseisillä käräjillä Svahn heittäytyi puhumattomaksi, jolloin kuulustelupöytäkirjat jouduttiin lukemaan ääneen. Svahn taisi tehdä kyseisen tempun ihan kiusallaan, aineistoa oli sen verran reippaasti että lukeminen kesti kolme tuntia.
Noita valepoliisina esiintymisiä Svahnilla oli enemmänkin, Aizerin mainitseman Petäjäveden reissun lisäksi miestä kaipailtiin Keski-Suomessa laajemminkin.
1960-luvulla Svahn oli keksinyt uuden toimenkuvan, nyt oli vuorossa komia titteli, valtion rahojentarkastaja. Toki perinteiset, tuottoisat murtokeikatkin sujuivat mieheltä.
Rikollisneron tempauksia Kuhmoisista, kesältä 1965:
Svahn seuraili erään maatalon asukkaiden puuhailua etäämmältä, tullen päätelmään jotta talossa on varmaankin kosolti riihikuivaa. Äkillisen vaurastumisen toivossa Svahn saapasteli talolle, esittäytyi valtion rahojentarkastajaksi. Svahn kertoi tarkastaneensa seutukunnalla jo 24 paikkaa ja löytäneensä useita väärennettyjä seteleitä. Hän komensi talon väkeä kaivamaan kaikki setelinsä tarkastettavaksi, mahdollisesti löytyvät väärät setelit vaihdettaisiin oikeisiin.
Svahn vilautti jotain ruskeakantista kirjasta joka kuulemma oli hänen lupamääräyksensä, hän myös uhkasi hakea lisävoimaa paikalle jos sana ei mene perille.
Kummastunut, mutta lainkuuliainen pariskunta kaivoi lompakkonsa esille. Rahaa löytyi 362 markkaa, Svahn sanoi tarkastavansa setelit autossaan erityisellä koneella, ja poistui ulos.
Mitään autoahan ei Svahnilla edes ollut, hetken päästä talonväki näkikin miehen kävelevän tietä pitkin pois ja kotvan kuluttua loikkivan metsän suojiin.
Svahn otettiin jo seuraavana päivänä kiinni, saalista hän oli ehtinyt kuluttaa vain 20 markkaa.
Seuranneissa tutkimuksissa selvisi että Svahn oli paria viikkoa aiemmin murtautunut Kuhmoisissa erään metsätyöläisen asuntoon, varastanut sieltä 550 markkaa ja 5 markan arvoisen parranajokoneen.
Nämäkin keppostelut piti vetää aina hoviin saakka, 20.9.1965 Turun hovioikeus palkitsikin tämän elämäntapayrittelijän 2 vuodeksi 9 kuukaudeksi kuritushuoneeseen. Vahingonkorvauksia kertyi saaliiksi ynnätyt 575 markkaa. Svahn katsottiin yleiselle ja yksityiselle turvallisuudelle vaaralliseksi henkilöksi, joten pakkolaitokseen eristettäväksi jatkui miehen tie.
Tämä oli varmaankin juttu josta Aizer mainitsi vuoden 1966 vankilaoikeuspäätöksestä.

Lähteinä oli Hesarin jutut 18.3.1951 ja 21.9.1965.

Aikalaisuutisointia. (HS)

Ekan uhrin sukunimi lienee ollut Karatigin. On nyttemmin sammunut suku.
Noita Kratingeja, Karatingejä yms, mitä tässä on ollut esillä, ei ole ollut Suomessa koskaan kirjoilla.

^ Oikeassa olet tuon nimen suhteen, Mikko Karatigin oli miehen nimi.

Tästä venkulasta on ilmeisesti jo ilmestynyt kirjakin. Niko Jutila. kaksi miestä,kuusi surmaa.

Jos Väinö teki ekan tapponsa vuonna 1940 ja oli tuolloin 26 vuotias. On silloin mahdollisuuksien rajoissa että olisi ollut talvisodassa mukana, ellei sitten joitakin kolttosia ole ollut istumassa vankilassa.

Kaiken kaikkaan, yllättävän vanhaksihan toi eli, 72 vuotiaaksi, ja se on korkea ikä tuollaisilla elämäntavoilla.