Jokelan koulusurmat (ketju 3)

[VoDKa]

Tämä on myös Kauhajoen ketjussa. Asia koskee kumpaakin näistä tapauksista, joten päätin laittaa sen molempiin ketjuihin.

Koulukiusauksen kitkeminen saattaisi estää ampumiset
Torstai 8.10.2009 klo 19.08

Kiusaamisen kitkeminen kouluista saattaa olla osaltaan estämässä Jokelan ja Kauhajoen oppilaitosten kaltaisten ampumatragedioiden toistumista.

Surulliset esimerkit maailmalta osoittavat, että tekoihin liittyy valitettavan usein pitkään jatkunut vertaisryhmästä syrjäytyminen ja pitkällinen kiusatuksi joutuminen. Myös Suomen murhenäytelmissä on nähty viitteitä näistä.

- Kun maailmalla toistaiseksi olleita tapauksia on tutkittu, on havaittu, että kiusatuksi joutumisen tai vertaisryhmästä syrjäytymisen lisäksi esiintyy usein yksi kolmesta riskitekijästä. Näitä ovat mielenterveydelliset ongelmat, ideologiset tekijät, kuten joku voimakas filosofia, sekä kiinnostus aseisiin tai räjähteisiin, koulukiusaamista tutkinut professori Christina Salmivalli sanoo.

Hän puhui koulukiusaamisesta ja rikollisuudesta Rikoksentorjuntaneuvoston 20-vuotisjuhlaseminaarissa Helsingissä torstaina.

Kouluampuminen on ääriesimerkki siitä, mihin kiusaaminen voi yhdessä muiden tekijöiden kanssa pahimmillaan johtaa. Yleensä kiusatuksi joutumisesta ei seuraa väkivaltaa.

- Kiusatuista tulee pikemmin epävarmempia, sosiaalisesti ahdistuneempia, vetäytyviä, arkoja ja heidän on vaikea luottaa muihin ihmisiin. Se, että heidän aggressiivisuutensa lisääntyisi, ei näytä pitävän yleisellä tasolla paikkaansa.

Kiusaaja saa valtaa ja viihdyttää porukkaa

Vaikka koulukiusaamisesta on puhuttu paljon ja asiaan on tartuttu muutoinkin kuin juhlapuheissa, ilmiö on valitettavan yleinen. Jopa kymmenen prosenttia peruskoululaisista joutuu toistuvasti kiusatuksi.

- Se tarkoittaa kymmeniätuhansia suomalaisia lapsia ja nuoria, Salmivalli toteaa.

Kiusaamista esiintyy monissa eri muodoissa, mutta yleisimmin kyse on sanallisesta loukkaamisesta. Kiusaajan käyttäytyminen voi tuoda ryhmässä valtaa ja näkyvyyttä, ja kiusaamisella viihdytetään porukkaa.

- Tutkimukset ovat osoittaneet, että kiusaajat ovat usein suosituiksi koettuja tyyppejä luokissa, ja usein kiusaaminen jopa vielä on omiaan ylläpitämään ja ehkä lisäämään toverisuosiota.

Kiusaamisen kohteeksi on helppo valita oppilas, joka on hieman arka, ujo ja puolustuskyvytön.

Kiusaamisen vähentämiseksi on tärkeää, että asiaa käsitellään lasten kanssa harjoituksin ja keskusteluin. Havaittuihin tapauksiin täytyy puuttua ja varmistaa, että kiusaaminen on todella loppunut.

[Norsula]

Eikä vain kouluampumisia vain monia muita väkivallantekoja, itsemurhia ja kurjuuden kiertokulkuja.

[Seea]

- Kiusatuista tulee pikemmin epävarmempia, sosiaalisesti ahdistuneempia, vetäytyviä, arkoja ja heidän on vaikea luottaa muihin ihmisiin. Se, että heidän aggressiivisuutensa lisääntyisi, ei näytä pitävän yleisellä tasolla paikkaansa.

Olisin kovin onnellinen, jos minä ja muut samassa tilanteessa olevat, voisivat hyödyntää omat kokemuksensa lasten ja nuorten kanssa. Kiusaaminen on niin arkipäiväistä, ettei esim. opettajilla tunnu olevan nykypäivänä motivaatiota tarttua kuin kaikkein värikkäimpiin tapauksiin. Sen on varmasti jokainen koulukiusattu kokenut, kuinka usein tuntuu, että auktoriteetit puolustavat ihan muita, kuin uhria itseään. Kiusatun kokemuksia vähätellään.

Kiusaamisesta voisi puhua enemmän muutenkin kuin yleisellä tasolla. Itse olin kiusattu koko ala-asteen ajan ja suurimmaksi osaksi aina "omaa syytäni". Ihan muutaman kerran opettaja sanoi, että asialle tehdään jotain, vaikka kiusaaminen oli jokapäiväistä. Jostain syystä koen tänäpäivänä olevani paljon vahvempi kuin monet, siihen tahtoisinkin löytää syyn ja sen sitten jakaa muiden kiusattujen kanssa. En ole koskaan kokenut tarvetta kostaa, siihenkin olisi hyvä löytää avain, koska juuri kostonhalu ajaa mielestäni äärimmäisimpiin tekoihin..

(Olen aivan kaikkea muuta kuin lainauksessa väitetään ja silti väitän, että se kuinka minua kiusattiin, oli suurimmaksi osaksi erittäin henkiläkohtaista ja rajua..)

[Chopper]

Jokainen kiusattu kokee varmasti kiusaamisen eri tavalla ja näin ollen myös varmasti käsittelee asian eri tavalla. Tuskin on olemassa mitään kirjoitettua sääntöä siitä kuinka asian käsittelee. Toiset ovat henkisesti vahvempia, toiset ei.
Kuten sinua Seea,se on vahvistanut ja on hienoa että ole päässyt asian yli (niin ainakin ymmärsin) etkä ole lähtenyt kostolinjalle. Ymmärrän kyllä myös niitä kenen kohdalla se patoutuu äärimmäiseksi vihaksi,vaikka en itse ampumisia hyväksy.

[Valoviikate]

Täällä uskovaisten foorumilla käytiin Kauhajoki-aiheen alla tällaista keskustelua:

No tässä tapauksessa uhrit olivat viattomia, Jokelan tapauksessa eivät ikävä kyllä olleet(kuten kaikki varmasti tietää).

selitäs? miten Jokelan uhrit eivät olleet viattomia ?? Surprised

Siis Jokelan nämä ampumisen kohteeksi joutuneet nuorethan olivat kiusanneet sitä Auvista(siis ihan oikeesti. Kaikki tosin sanoivat että Pekka-Eric oli vaan naureskellut asialle. Oikeastihan se oli vain päällistä, sillä tottakai koulukiusaaminen aiheuttaa ihmiselle paljon kärsimystä(eli pinnan alla siis kupli)). Ja kaikesta päätellen rehtori ei ollut puuttunut siihen(koska Auvinen oli käskenyt rehtorin ensin polvilleen ja sitten vasta ampunut). Poika valikoi tasan tarkkaan ne kenet ampui (paitti poikkeuksena se yksi nainen). Jos hän olisi ampunut summan mutikassa, olisi siellä kuollut paljon enemmän ihmisiä. Ja siinähän oli mm. sillä tavalla, että oli kaksi kaverusta, ja ampuja surmasi toisen heistä.

Ikävää sanoa, mutta pilaamalla toisen elämän, voi samalla tuhota myös omansa (tulla surmatuksi)...

Meinaatteko näin? Sen tiedän, ettei Jokelan ammuskelu mitään silmitöntä räiskimistä ollut, mutta ei Auvinen kai mitään tappolistaakaan tehnyt. Hänellä oli muistaakseni erittäin hyvä tilaisuus ampua ensimmäistä uhria auttamaan tulleet tytöt - eikä hän tehnyt sitä. (Kauhajoen tapaukseen en ole kyllä yhtään perehtynyt, mutta samoin olen ollut siinä uskossa, että siinä oli paljon vähemmän valikointia uhrien suhteen.)
Minä olen ajatellut asian näin: Auvinen jätti rauhaan tytöt ja "pikkupojat" ja lopuista ampui ihmiset, jotka hänestä ansaitsivat kuolla: ärsyttävät massaihmiset, joku, joka oli katsonut häntä sekunnin liian pitkään ja ne, joiden naamavärkki ei vain miellyttänyt.
Jos Auvinen ampuikin vain kiusaajansa, miksi hän tappoi myös 25-vuotiaan naisen? Saadakseen jonkin tapposaldon täyteen?
En yritä keksiä oikeutusta surmatyölle, kunhan pohdin.

[Aizerbaidzan]

http://yle.fi/alueet/helsinki/2011/02/m ... 48042.html

Media lisäsi nuorten oirehtimista Jokelan kouluampumisen jälkeen
julkaistu tänään klo 12:37, päivitetty tänään klo 15:53

Haastatelluksi tuleminen ja median seuraaminen kouluampumisten jälkeen vaikuttivat Jokelan koulukeskuksen nuorten oireiluun. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimus selvitti, kuinka toimittajat vaikuttivat oppilaiden hyvinvointiin.

Juuri julkaistun tutkimuksen tiedot on kerätty neljä kuukautta kouluampumisen jälkeen kyselylomakkeilla.

Kyselylomakkeen täytti 231 Jokelan koulukeskuksen oppilasta ja vertailukoulusta Pirkkalan yläasteelta ja lukiosta 526 oppilasta.

Tutkimuksen mukaan toimittajien tekemät haastattelut lisäsivät oppilaiden traumaperäisiä oireita.

Toimittajien haastattelemat nuoret saivat korkeimmat pisteet ja haastattelusta kieltäytyneet matalimmat kyselyssä, joka mittasi traumaperäisiä oireita.

Toimittajat kysyivät kouluampumiseen liittyvistä tapahtumista yli puolelta Jokelan tapahtumille altistuneista oppilaista.

Uutta tietoa toimittajien vaikutuksesta

Median vaikutukset ovat yksi ilmiö, jota tutkitaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksessa. Koko tutkimuksen tavoitteena on selvittää Jokelan koulukeskuksen ampumissurmille vuonna 2007 altistuneiden nuorten tuen ja hoidon saantia. Lisäksi tutkitaan psyykkisestä traumasta selviytymistä ja siihen vaikuttavia tekijöitä kahden vuoden seuranta-aikana.

Katastrofiuutisoinnin seuraamisen vaikutuksia on tutkittu aikaisemminkin. Nyt julkaistu tutkimus tuo kuitenkin uutta tietoa siitä, miten toimittajien lähestyminen vaikuttaa henkilöihin, jotka ovat altistuneet traumaattiselle tilanteelle.

YLE Helsinki

[VoDKa]

Kim Kreusilla oli Oulaisissa ja Nivalassa kovat ajat. Koulukiusaaminen, äidin sairastuminen ja välinpitämätön ympäristö ajoivat hänet tilanteeseen, josta lähdetään ampumaan viattomia sivullisia.

Kreusin juttu oli jotenkin jäänyt lukematta tai painunut jo unholaan. Sääli, sillä paikkakunnat ovat tärkeintä; Kreus asui Oulaisissa, Nivalassa ja Haapavedellä, jotka kaikki ovat tuon yhden ns. "paholaisakselin" sisällä. Nimi on itseni antama, mutta moni paikkakuntalainen (nuori) varmasti tietää mistä on kyse. Alueeseen kuuluvat lisäksi Haapajärvi, Pyhäjärvi (entinen Pyhäsalmi) ja Ylivieska, ehkä kenties myös Kärsämäki.

Alue on syvästi lestadiolaisvoittoista, eikä muita uskontoja, friikkejä tai muuten vain potentiaalisia kiusattavia juurikaan hyväksytä. Ainakin Pyhäjärvi-Haapajärvi-Nivala-Oulainen -alueella lestadiolaiset ovat ns. "vallassa", iso osa pikkupaikkakuntien isoista päättäjistä on juurikin lestadiolaisia. Mikäli haluaa vaikuttaa omiin asioihinsa, on pakko mielistellä minkä ehtii - tämä taas tarkoittaa, ettet voi olla köyhä, vaan sinun on joko pidettävä yllä järjetöntä kulissia velkahelvetinkin uhalla, tai oltava oikeasti rikas. Sanakin siitä, ettei elämässä mene hyvin ja tiput saman tien systeemistä. Riittää pelkästään sekin, että olet yh, eronnut tai tehnyt yhden ainoan virheen elämässäsi.

Yksi mainituista paikkakunnista on se, josta olen joskus foorumillakin puhunut "henkilökohtaisesta Littletonistani", paikasta jonka ihmiset eivät anna armoa ja varmasti lyövät lyötyä, jopa oikein yltyvät jos huomaavat jossakussa heikkouden merkit. Jos et ole koulussa iso nimi urheilussa tai satu tulemaan valtaa pitävien perheestä, et ole kukaan. Näitä ihmisiä saa armotta nimitellä, jokaisesta virheestä muistuttaa vuosienkin päästä, homotella ja huoritella, koska tokihan nämä ihmiset ovat varmasti vähintäänkin pikkuhinttejä, huoria tai muita vähä-älyisiä, roskasakkia varmuudella.

Myös Matti Saari asui nuoruutensa tällä akselilla, Pyhäjärvellä. Monesta varmasti kuulostaakin ylimieliseltä sanoa näin, mutta minä ihan rehellisesti uskon, että tuo omanlaisensa Bermudan kolmio, syöpäläisalue, on yksi sellaisista, jolla voisin odottaa seuraavan kouluammuskelun sattuvan. Iso alue missä on paljon huonosti voivia ja vihansa kouluun keskittäviä nuoria, joiden ainoa mahdollisuus selviytyä hengissä on päästä koulu läpi ja painua alueelta niin kauas ja niin nopeasti pois kuin vain mahdollista. Aina sekään ei kuitenkaan riitä, kuten Saari todisti. Kuinka moni muu sieltä lähtenyt on siis edelleen katkera kohtelustaan ja suunnittelee jonkin tälläisen iskun toteuttamista? Tai kuinka moni suunnitelee sellaisen toteuttamista omassa koulussaan tuon alueen sisällä...?

Näitä ihmisiä on takuuvarmasti kymmeniä, eikä kukaan varmasti edelleenkään siellä tee sen eteen yhtään mitään, kuten ei tehnyt omanakaan aikanani, tai sitä ennen. Minun silmissäni iso osa niistä ihmisistä on jo nyt merkattuja ja tuhoon tuomittuja, tavalla tai toisella, kukin omalla tavallaan.

[Valoviikate]

Tällainen: http://atuubi.yle.fi/node/12465

"Samuli Saarinen lähestyy aseen kanssa koulua". Ilmoitus hätäkeskukseen tehdään Jokelan koulusurmien vuosipäivänä 7. marraskuuta 2008. Se on myös Samulin 18-vuotispäivä. Syntymäpäivävieraat odottavat turhaan, kun Samuli lähteekin poliisin kyydissä mielisairaalaan ja poliisiasemalle. Hälytys käynnistää pyörät, joita ei helposti pysäytetä. Koulu jää kesken, penkinpainajaiset ja ylioppilaskirjoitukset peruuntuvat...

Laitoin tämän tänne kun en minnekään muuallekaan osannut. En nähnyt tuota ohjelmaa maanantaina, löysin tämän Saarisen tarinan vast'ikään. Nosti jotenkin tunteet pintaan, sillä myös minut leimattiin aikanaan kouluampujaksi. Koska yhdessä vaiheessa aloin itse provosoida puheillani tällaisiin luuloihin, niin rehtorikin kääntyi minua vastaan. Selvisin kyllä paljon, paljon vähemmällä kuin Saarinen.
Kuinkahan monta samankaltaista tarinaa Suomestakin löytyy? Jo monien vuosien ajan nuoria on leimattu vaarallisiksi haukkumalla 'terroristiksi' ja vastaavaksi, mutta kyllä varmasti kouluampumiset ovat pahentaneet tilannetta ja tehneet tällaisesta kiusaamisesta vakavampaa.

Samuli Saarinen löytyy naamakirjastakin, jos jotakuta kiinnostaa, ei tosin ole siellä sivulla mitään erityisen olennaista.

[aga]

Löysin tällaisen aika pitkän tekstin (eli en laina sitä tähän) Helsingin Sanomien sivuilta (linkki tähän löytyi tuolta: http://finnsanity.blogspot.com/2008/11/ ... logia.html ), enkä ainakaan ollut huomannut sitä tässä threadissa, vaikka juuri hiljattain luin tämän läpi. Käsittelee enimmäkseen Pekka-Ericiä ja tämän nettiystävyyksiä/romansseja:

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Pekk ... 5241702685 "Pekka-Eric Auvisen elämän viimeinen syksy"

Mielenkiintoista ja uutta tietoa tuli jonkun verran ainakin minulle Auvisen "nettielämästä".

[VoDKa]

^Teksti on tosiaan pitkä, mutta laitetaanpa silti. Sisältää paljon asioita, joita voisi yhdistää moneenkin kouluammuskeluista kiinnostuneeseen käyttäjään tälläkin foorumilla.

Pekka-Eric Auvisen elämän viimeinen syksy
6.12.2008 6:05 |
Teppo Sillantaus
HELSINGIN SANOMAT
TEEMU KUUSIMURTO

Koulumurhafoorumeissa liikkunut 18-vuotias tyttö tunsi Pekka-Eric Auvisen.

On marraskuun seitsemäs vuonna 2007. Kello on 11.42, kun poikien vessan ovi aukeaa Jokelan koulukeskuksen ala-aulassa.

Ovesta astuu mustaan nahkatakkiin pukeutunut nuori mies. Hänen kädessään on ase.

Sanaakaan sanomatta hän suuntaa aseen lähellä seisovaan lukiolaispoikaan ja ampuu tätä kohti useita laukauksia. Sitten hän vetäytyy takaisin vessaan.

Kohta hän tulee taas esiin. Nyt hän ampuu naista, joka on ryhtynyt auttamaan lukiolaista.

Molemmat kuolevat, ja pian myös seitsemän muuta ihmistä.

Marraskuun seitsemäs 2008, kello on pian 11.42.

Tyttö istuu keittiön pöydän ääressä kotonaan Pohjois-Helsingissä. Kämppis on koulussa.

Tyttö on 18-vuotias ja pienikokoinen. Hänellä on päällään huppari ja pörröiset tossut.

Hän näyttää kiltiltä ja herkältä.

Yleensä hän juttelee eloisasti ja hauskasti, mutta tänään hän on pitkiä aikoja hiljaa. Lusikka vain kilisee teelasissa.

Tyttöä ahdistaa. Mutta eilen olo oli ollut vielä kummempi. Hän oli ajatellut kuollutta ystäväänsä.

"Illalla, kun oli tietokoneella, niin odotti hirveesti, että Pekka olis tullut onlainiin. Hirveen outoa."

Juuri niin oli tapahtunut vuosi sitten. Jokelan murhia edeltäneenä iltana tyttö jutteli netissä Pekan kanssa messengerin kautta. He olivat ystäviä, vaikka he eivät olleet koskaan tavanneet oikeasti.

Tyttö oli masentunut, Pekka oli masentunut. Pekalla olisi kutsunnat kahden viikon kuluttua.

Pekka kertoi, että oli päättänyt tehdä sen. Toteuttaa joukkomurhan koulussa. Tyttö kyseli tarkemmin, mutta Pekka ei kertonut mitään.

Tyttö ajatteli, että Pekka varmaan suunnitteli tekevänsä sen Columbinen koulumurhien vuosipäivänä, ja siihen oli vielä puoli vuotta aikaa. Hän ehtisi puhua Pekan ympäri.

Koira hyppää tytön syliin.

Se on vielä melkein pentu, alle vuoden ikäinen.

"Sä oot niin söpskä", tyttö sanoo koiralle ja pussaa sitä.

Tyttö ja Pekka olivat tutustuneet toisiinsa Irc-gallerian kautta. Se on nettipalvelu, jota melkein kaikki suomalaiset nuoret käyttävät. Joku oli perustanut sinne Eric Harris & Dylan Klebold -yhteisön.

Harris ja Klebold olivat kaksi amerikkalaista lukiolaista, jotka huhtikuussa 1999 tappoivat koulussaan Columbinen lukiossa Coloradossa kaksitoista ihmistä ja lopuksi itsensä.

Ircin keskusteluyhteisö oli perustettu heistä kiinnostuneille.

Tyttö oli kokenut elämässään kovia.

Hän oli alkanut kiinnostua onnettomuuksista.

Aluksi häntä olivat kiinnostaneet katastrofit. Hän oli lukenut netistä koko Estonian onnettomuustutkintaraportin.

Sitten hän löysi Columbinen. Kokonainen yö meni, kun hän luki netistä kaiken, mitä löysi.

Harris & Klebold -yhteisöön kuului kymmenkunta jäsentä. Kun keväällä 2007 faniyhteisöön liittyi nimimerkki Sturmgeist, keskustelu vilkastui heti.

Sturmgeist eli Pekka. Juuri noihin aikoihin hän oli alkanut suunnitella koulumurhia.

Hän ja tyttö pitivät keskustelua yllä, muut lähinnä kommentoivat.

Ryhmän jäsenet olivat Eric- ja Dylan-spesialisteja, joita ärsytti ulkopuolisten asiantuntemattomuus.

On muuten hölmöä, että useat luulevat heidän molempien olleen koulukiusattuja, yksinäisiä ja ulkopuolisia yksilöitä, kirjoitti Sturmgeist, joka itse oli juuri sellainen. Vain harva on tutustunut heidän ajatteluun ja filosofiaan.

Tyttö oli samaa mieltä: Aivan, itseänikin loukkaa suuresti, että heitä pidetään vain hulluina, psykopaatteina jne.

Kuten kaikilla faneilla, heilläkin oli omat mieltymyksensä.

Mä olen vain niin samaistunut Dylaniin, tyttö kirjoitti. Tuntuu että kaikki mihin mä olen aina uskonut ja kaikki mitä mä olen joskus ajatellut, onkin Dylanin ajatuksia alunperin.

Sturmgeist ihaili enemmän Ericiä:

Dylanin itsevihaa ja rakkausongelmia käsittelevät kirjoitukset ovat Ericin eksistentialismiin verrattuna melko säälittäviä.

Heitä kiehtoi tuho ja väkivaltainen kuolema, ja heidän huumorinsa oli mustaa.

Huhtikuun 20. päivänä Sturmgeist kirjoitti: 20.4. on suuri päivä!

Se oli Columbinen surmien vuosipäivä.

Ja elämä on lahja ja niin pois päin, tyttö kirjoitti kerran.

Elämä mikään lahja ole, Sturmgeist kommentoi.

Sarkasmia, rakkaani, tyttö vastasi. Marraskuun alussa eräs yhteisön jäsen pohdiskeli Saksassa tapahtunutta koulusurmaa, jossa kuoli 15 ihmistä: Kuvittele sitä pelkoa niiden kasvoilla, kun tähtäilet heitä aseella.

Tyttö kirjoitti: Jos lähinnä meitä ollut tapaus oli Saksassa, niin ei enää ole pitkä matka Suomeen.

Oli kuudes marraskuuta, Jokelan murhia edeltävä päivä.

Tytöllä oli fantasioita onnettomuuksista ja joukkosurmista. Mutta ei hän itse halunnut sellaisia aiheuttaa.

Hän oli vain itsetuhoinen.

Pekalle tyttö oli hyvä ystävä.

Kun Pekka ei vuosi sitten syyskuussa ollut näyttäytynyt yhteisössä vähään aikaan, tyttö kirjoitti hänelle viestin:

Mihin sä oot kadonnu?

Syyskuun viidentenätoista päivänä tyttö tiedusteli:

Onko yhtään parempi fiilis?

Pekan elämässä oli nyt jokin vialla.

Tosin siinä oli mennyt moni asia pieleen jo ala-asteelta lähtien.

Koulussa häntä oli kiusattu vuosia, eikä pienikokoinen Pekka ollut pystynyt vastaamaan samalla mitalla.

Netissä hän oli ylimielinen ja älyllinen, mutta oikeassa elämässä hän punasteli ja sai paniikkikohtauksia. Hänelle oli määrätty lääkitys. Kutsunnat pelottivat.

Viiteen vuoteen hänellä ei ollut ollut yhtään ystävää.

Se on hirveän pitkä aika yksin. Viisi vuotta, lapsesta nuoreksi aikuiseksi, ilman yhtään kaveria.

Sellainen muuttaa ihmistä. Mitä ei saa, sitä alkaa vihata. Ihmisiä, ihmiskuntaa.

Oli vain äiti ja isä ja pikkuveli. Ja netti.

Syyskuun alussa 2007 Pekka kirjoitti messengerissä viestin: it is now my time for bad luck, on minun vuoroni kokea kovia.

Se lähti englantilaiselle nettikaverille, mutta tämä oli off-line. Hänellä oli muutto kesken.

Englantilainen nettikaveri oli nimeltään Susan. Hän oli 26-vuotias, ja hänen elämänsä oli elokuussa 2007 yhtä helvettiä.

Hänen miehensä joi, käytti huumeita ja pahoinpiteli Susania. Kun mies lähti ryyppyreissuilleen, hän saattoi irrottaa kaikki hehkulamput ja lukita ne kaappiin. Mies oli myös mustasukkainen.

Susan ei enää muistanut, oliko suhde joskus ollut toisenlainen, sillä hän oli ollut vasta 16-vuotias, kun he alkoivat seurustella. Nyt heillä oli yhteinen tytärkin, eikä Susan voinut lähteä. He asuivat pienellä paikkakunnalla Keski-Englannissa. Minne hän menisi?

Hyviä hetkiä olivat vain ne, kun mies oli poissa. Silloin Susan pääsi nettiin, juttelemaan normaalien ihmisten kanssa.

Jo yli vuotta aiemmin hän oli eräällä musiikkifoorumilla tutustunut mukavaan tyyppiin. Tämä oli kyllä nuori, ei vielä ihan seitsemäätoistakaan, mutta aina ystävällinen ja kohtelias eikä käyttänyt rumia sanoja.

He lähettelivät ensin viestejä sivuston kautta, sitten he vaihtoivat sähköpostiosoitteita. Pian siirryttiin käyttämään reaaliaikaista messengeriä.

Poika oli sanonut nimekseen Eric. Hän oli suomalainen.

Susan oli tuntenut Ericin jo yli vuoden, kun hänen miehensä tuli kerran yllättäen kotiin kesken messenger-juttelun. Susan sulki messengerin salamannopeasti, hyvästelemättä Ericiä.

Seuraavalla kerralla hän joutui selittämään Ericille. Susan kertoi pahoinpitelyistä. Eric sanoi, ettei Susanin ollut pakko kertoa, jos ei halunnut.

Susan oli varma, ettei koulupoika enää puhuisi hänen kanssaan. Mutta Eric ei kadonnut.

Eräänä iltana Susan avasi messengerin, kun mies oli häipynyt hakattuaan hänet pahasti.

Susan oli allapäin. Eric kysyi, mitä Susan haluaisi tehdä elämässään? Haluaisiko hän nähdä enemmän bändejä livenä? Matkustaa?

Susan vastasi joka kysymykseen kyllä.

Eric kysyi, oliko mies isokokoinen. Ei erityisen, Susan vastasi.

Then you have to fight back, Eric sanoi. Sitten sinun pitää taistella vastaan, sinun pitää puolustaa itseäsi.

Illalla nukkumaan mennessään Susan ajatteli Ericin sanoja.

Kun mies seuraavan kerran löi Susania, tämä löi takaisin ja työnsi miestä pois. Se näytti toimivan. Raivosta puhisten mies meni nukkumaan.

Ja kun mies seuraavan kerran aloitti rajun hakkaamisen, Susan pani vastaan kaikin voimin, huusi, potki, löi. Viimeinen, mitä hän muisti, oli se, että mies työnsi häntä niskasta eteisen seinää vasten.

Tullessaan tajuihinsa Susan lojui eteisen lattialla ilman housuja. Mies oli raiskannut hänet ja lähtenyt.

Susan soitti poliisille, mutta sieltä sanottiin, että mies voidaan ottaa kiinni vain muutamiksi tunneiksi.

Silloin Susan päätti toimia itse.

Hän antoi tyttärelleen ruokaa ja tyynnytteli tämän uneen. Sitten hän kiilasi sohvan niin, että se piti etuoven kiinni, ja raahasi jääkaapin pihanpuoleisen oven eteen. Hän ei enää päästäisi miestä tähän taloon.

Sen jälkeen hän keitti kupin teetä, avasi tietokoneen ja lähetti messengerissä Ericille viestin:

I've done. It's over.

Ericin vastaus tuli tekstiviestinä Susanin puhelimeen:

my brave strong girl

Susan säästi viestin ja ajatteli sitä usein.

Rohkea, vahva tyttöni.

YouTube-sivuston kuvakaappauksista elokuulta 2007 näkee, että siellä surffaa onnellinen nuori mies.

Pekalla on sivustolla oma kanavansa eli sivu, johon voi itse ladata videoita ja johon muut voivat jättää kommentteja.

YouTubessa on myös paljon kavereita, sellaisia kuin nimimerkit AryanKrieg, blacksoldier07, CanadianLynx86, ChoSeungHui2, InternetRevolution.

Nimimerkeistä voi päätellä, millaista porukkaa he ovat: arjalaissota, mustasotilas, internetvallankumous. Nimimerkki ChoSeungHui2 on ottanut nimensä korealaistaustaiselta opiskelijalta, joka keväällä 2007 tappoi Virginia Tech -yliopiston verilöylyssä 32 opiskelijaa.

Ei kovin elämänmyönteistä väkeä siis, mutta täällä Pekkakaan ei ole pahoinpidellystä nuoresta äidistä huolta kantava Eric.

Hän on yksilön ylemmyyden puolesta väittelevä NaturalSelector89, joka kannattaa luonnonvalintaa, heikoimpien eliminoimista, älykkäimpien diktatuuria, ihmiskunnan tuhoamista.

Rasismia NaturalSelector89 vastustaa. Luonnonvalinnan näkökulmasta rodut ovat pikkuasia. Hänestä uusnatsit ovat yhtä alkeellisia kuin muutkin massaihmiset.

Pekka on lukenut paljon – historiaa, sotahistoriaa, filosofiaa, psykologiaa. Nyt sille on käyttöä, sillä välillä syntyy kovia keskusteluja.

Joskus keskusteluissa taas huvitellaan, esimerkiksi kirjoittamalla Isä meidän -rukous mahdollisimman monella kielellä.

NaturalSelector89 osallistuu keskusteluun ja latelee suomeksi:

Isä meidän joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.

Äärimmäisyyksiin menevän YouTube-keskustelun keskeltä Pekan elämään ilmestyy aivan toisenlainen asia, rakkaus. Suuri ensirakkaus.

Eikä se rakkaus jää ilman vastakaikua.

Hi my dear, Pekan rakastettu kirjoittaa Naturalselector89:n sivulle elokuussa. Pistäydyin vain kanavallesi kertomaan kuinka ihmeellinen olet ja kuinka paljon todella sinua rakastan.

Ja Pekka vastaa:

Minäkin rakastan sinua kulta. Olet ihmeellisin ihminen, jonka olen koskaan tavannut, ja merkitset minulle niin paljon. Olet minulle kuin jumalatar!

Siltä rakastettu näyttääkin.

Hänen YouTube-sivunsa kuvassa on pitkäkaulainen kaunotar. Kun hän katsoo kameraan pää hieman kallellaan, hänen vaaleat hiuksensa laskeutuvat kauas hartialinjan alle.

YouTube-yhteisössä tiedetään, kuka hän on: 22-vuotias ylhäisöneito hienoista piireistä, sukua Euroopan kuningashuoneille, käynyt hienon ja kalliin yksityiskoulun Sveitsissä, opiskellut yliopistossa Lontoossa. Kosmopoliitti, älykäs ateisti, mielipiteissään radikaali ja naisena tavoiteltu.

Ilmeisesti se kaikki on totta.

Ja nyt tämä nainen on rakastunut Pekkaan, jolla ei ole kotipuolessa yhtään ystävää. Jolle naureskellaan ja joka on vain 167 senttiä pitkä ja kärsii lyhyydestään.

Sinä olet minulle kaikki, rakastettu kirjoittaa Pekan kanavalla. Rakastan sinua, ja teet minut niin paljon onnellisemmaksi kuin osaan kuvailla.

Syrjäisen Suomen pienessä Jokelassa Pekka istuu koneen ääressä huoneessaan ja lukee kaikki nuo sanat.

Sen täytyy tuntua ihanalta.

Pekka vastaa: Minäkin rakastan sinua niin paljon, tätä tunnetta on vaikea sanoin kuvata.

Se on nettirakkautta, mutta väliäkö sillä. Totta se on silti. Ja varmaankin parasta, mitä Pekalle on koskaan tapahtunut.

Mutta sitten, elo-syyskuun vaihteessa: naisen rakkaus vaihtaa kohdetta.

Yhtäkkiä.

Hän jättää Pekan, ja mikä pahinta, toisen miehen tähden.

Uusi rakastettu on samoissa YouTube-keskusteluissa esiintyvä amerikkalainen uusnatsi Steve, karkeapuheinen korsto, jolla on tapana haastaa muita keskustelijoita tappeluun kanssaan.

Alkaa pitkä ja nöyryyttävä syksy.

Pettynyt nuori mies kirjoittaa muutamaa viikkoa myöhemmin Jokelassa anelevaa meiliä rakastetulleen, joka on hylännyt hänet.

Hi, nuorukainen aloittaa. When we talked last time, there were few things that left bothering (and a bit unclear) to me. . .

Muutama asia on jäänyt epäselväksi, kuten aina niille, jotka on jätetty. Ja sitten hän siirtyy niihin asioihin:

Niin, ensiksikin sanoit, että Stevellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että meidän suhteemme on hiipumassa... mutta sanot, että hän on "osatekijä" ja "osallinen"... Luuletko, että olen täysin sokea enkä näe mitään?

Hän on hirveän mustasukkainen, juuri niin kuin hänen ikäisensä nuoret miehet hänen asemassaan ovat:

Se mitä te kirjoittelette toisillenne, murskaa sydämeni ja saa minut melkein itkemään. Olet Steven "kanssa"? Olet hänen "tyttöystävänsä", hän "voitti sydämesi"? Olen nähnyt, kuinka te lähettelette viestejä toisillenne... ja minä, olenko minä joku merkityksetön henkilö, jota pitää manipuloida ja heittää pois, enkö ole enää aikasi arvoinen?

Nyt ei puhu ylimielinen, kärkevä NaturalSelector89. Nyt äänessä on sydänjuuriaan myöten haavoittunut nuori mies:

Kaikki se, mikä meidän välillämme alkoi heinäkuussa... Et kai sano, ettei se ollut totta? Minä uskon sellaisiin asioihin kuin todelliseen rakkauteen ja siihen, että ihmisten, jotka sopivat yhteen niin hyvin niin monella tasolla kuin me, kuuluu rakastaa toisiaan syvästi.

Sitten hän muistelee haikeasti, kuinka kaikki alkoi. Kuinka he ensin vain katselivat toistensa videoita, alkoivat sitten jutella enemmän ja enemmän ja tutustua toisiinsa paremmin ja paremmin. Ja sitten, heinäkuun alussa, rakkaus heräsi, meidän kummankin sisällä.

Internet, hän sanoo järkevästi, on tässä vain väline. Ilman sitä kaksi näin harvinaislaatuista ihmistä tällä planeetalla eivät olisi luultavasti koskaan tavanneet.

Pekka on hyvin vakavissaan. Tämä ei ole roolileikkiä netissä kummallisten nimimerkkien suojissa, vaan täyttä totta, oikeaa elämää.

Kuten hylätyt nuoret miehet usein, hän alkaa haukkua voittoisaa kilpailijaansa: Miten rakastettu voi olla natsin kanssa? Natsit ovat kapeakatseisia ja haluavat pystyttää oman orjuuttavan yhteiskuntansa! Rakastettu on älykäs nainen, ei hän voi kannattaa sellaista!

Hän siteeraa rakastettunsa meiliä, jossa tämä sanoo, että viimeinen asia jota haluaisi, olisi haavoittaa Pekkaa, koska tulee aina rakastamaan Pekkaa ja välittämään Pekasta. Siihen Pekka sanoo:

Tiedätkö miksi kärsin ja miksi sydämeni ja mieleni on loukattu ja murtunut... Koska olet edelleen nainen, jota rakastan. Minulla ei ole koskaan surullisessa ja ikävässä elämässäni ollut tällaisia tunteita ketään kohtaan. Teit minut vapaaksi. Vapautit minut emotionaalisen apatiani vankilasta.

Sitten Pekka kiduttaa itseään siteeraamalla rakastetun meiliä, jossa tämä kertoo uuden poikaystävänsä olevan mitä kunnollisin, kiltein, ihanin, älykkäin ja ymmärtäväisin mies.

Tämä saa minut itkemään. Tuntuu todella, että minua on petetty ja minulle on valehdeltu koko ajan... kaikkien videoiden, kirjoittelun, juttelun & keskustelun, pelien ja kaiken sen jälkeen, mikä välillämme alkoi heinäkuussa. Todella rakastan sinua ja välitän sinusta niin paljon.

Hän ei nyt suojele itseään lainkaan. Hän tunnustaa tunteita, vaikka toisella ne ovat jo jäähtyneet. Hän ajaa itseään umpikujaan.

Mutta tämä todella tappaa minut, sisäisesti.

Lokakuussa englantilainen Susan saa vihdoin nettiyhteyden uuteen asuntoonsa. Hän on muuttanut sinne kahdestaan tyttärensä kanssa, ja siitä kuuluu suuri kiitos Ericille, joka rohkaisi häntä.

Mutta hän ei ole päässyt edes vastaamaan viestiin it is now my time for bad luck, jonka Eric lähetti jo syyskuun alussa.

Susan on arvellut, että viesti liittyy ehkä Ericin netissä tapaamaan tyttöön. Kaunis ja älykäs, Eric oli luonnehtinut tyttöä. Voisiko siitä kehittyä jotain enemmän, Susan oli kysynyt.

Ehkä, Eric oli vastannut.

Mutta nyt Eric kertoo, että juttu sen tytön kanssa on ohi. Hän on päässyt siitä yli jo kauan sitten.

Se ei ole totta.

Hän ei ole päässyt siitä yli lainkaan, eikä pääse. Niin suuri on menetys.

Syksy etenee, ja messenger-keskustelussa rakastettunsa kanssa hän palaa menetykseensä taas:

Pekka: hei, toivottavasti sun päivä on ollut ok

Rakastettu: heräsin juuri

Pekka: oh

Rakastettu: Näin sun viestit... olin juuri aikeissa lukea ne

Pekka: okei kiitos

Pekka: tunsin itseni vangiksi

Pekka: jos en olisi kirjoittanut niitä

Pekka: olen pahoillani

Rakastettu: älä ole pahoillasi siitä että ilmaiset ajatuksiasi

Pekka: kiitos

Pekka: olisin lähettänyt vain yhden viestin jos ne ei olisi sellaisia kuin ovat (tilarajoitukset), ja minun piti puhua näistä eilen messengerissä mutten ollut varma oletko kiinnostunut ajatuksistani enää. mutta olen iloinen jos edelleen todellakin välität musta ( ja päätin ottaa riskin ja avata mieleni ja sydämeni)

Rakastettu: okei arvostan todella asioita jotka sanoit ensimmäisessä meilissäsi. Politiikasta kaksi asiaa... ensiksikin, en ole kansallissosialisti... ja toiseksi, sanoit "onko se syy miksi et enää pidä minusta?" pekka tulen aina pitämään sinusta, olet (ja olit) paras ystäväni ennen kuin se muu alkoi. tämä ei tule muuttumaan.

Pekka: okei hyvä

Pekka: viesteissä oli muitakin asioita

Pekka: lol en tiedä miksi laitoin hymiön

Rakastettu: tiedän, mutta ne ovat paljolti samoja asioita, joista on jo puhuttu ja joiden käsittelemisestä uudelleen ja uudelleen tarvitsen tauon

Rakastettu: tiedät vastauksen moniin kysymyksiin joita kysyit

Pekka: tarkoitatko myös Steve-asiaan?

Pekka: (olen pahoillani otan suuria riskejä nyt)

Rakastettu: en vain siihen vaan muihinkin, joista olen sanonut jo etteivät ne olleet ongelma

Pekka: okei

Pekka: Steve ei siis ole sun..?

Pekka: tarkoitan. . .

Rakastettu: pekka

Pekka: tiedän

Rakastettu: teet sitä taas

Pekka: niin mutta ymmärrät minua?

Rakastettu: kyllä

Rakastettu: Steve ei ollut syy jonka vuoksi halusin ottaa vähän etäisyyttä sinun kanssasi

Pekka: okei

Pekka: anteeksi että kysyin

Rakastettu: tämä ei koske Steveä eikä ketään muutakaan, tämä koskee meitä

Pekka: ok

Pekka: onko tämä siis vain etäisyyden ottamista? ja voidaanko me jopa tavata joskus?

Rakastettu: en tiedä, se nähdään

Syksyn mittaan Pekan ahdinko syvenee. Hän kalastelee yhä uudelleen rakastettunsa huomiota ja nöyryyttää itseään lisää.

Lokakuun 7. päivänä Pekka jättää rakastettunsa YouTube-kanavalle näennäisen kepeän viestin:

Hei, jos olet siellä (en tiedä oletko kiireinen) niin voisitko katsoa yksityisviestit? Kiitos.

Olen tehnyt myös uusia videoita sillä olen todella luovalla tuulella tänään. (Tein myös uuden Hitman-videon koska en ollut tehnyt yhtäkään yli kuukauteen lol.) katso se

Lol eli laughing out loud. Se tarkoittaa, että kirjoittaja nauraa suureen ääneen.

Vaikka Pekkaa tuskin naurattaa.

Rakastettu ja tämän uusi poikaystävä tekevät toisilleen rakkaudentunnustuksia kaikkien nähden YouTubessa.

Sellaisen on pakko sattua Pekkaan. Hän olisi halunnut sen, minkä tuo toinen saa.

Pettymys muuttuu katkeruudeksi.

20. päivänä lokakuuta hän lähettää jo aivan raivokkaan viestin:

Hei, lähetän tämän viestin koska et vastaa mihinkään kommentteihini...

Luulen, että aina petit ja manipuloit minua, nyt olen saanut tarpeekseni kaikista valheista ja bullshitistä jota kerrot minulle. Kun sinä halusit vain "tauon minun kanssani" ja "ottaa VÄHÄN etäisyyttä", olit jo päättänyt olla sen hitlerin reinkarnaation kanssa. Luuletko, että olen tyhmä tai jotain? En ole, tiesin heti, siitä ensimmäisestä viestistäsi lähtien viime kuussa.

Ihmiset, jotka sanovat "rakastan sinua enemmän kuin mitään ja olet minulle kaikki" ja todella tarkoittavat sitä, eivät ala olla toisen miehen kanssa heti seuraavana päivänä.

HALUAN VAIN TOTUUDEN, en valheita ja tekosyitä. TOTUUDEN.

Minusta olet manipuloiva, petollinen narttu ja huora, joka nauttii huomiosta ja siitä, että monet ihmiset taistelevat sinusta.

Marraskuun toisena päivänä hän lähettää rakastettunsa YouTube-kanavalle kommentin:

Olen nyt son of gun

Kuvassa hän osoittaa aseella kohti kameraa.

Miten sinulla menee? Sujuuko kaikki hyvin? Miten opiskelut sujuu?

Rakastettu vastaa kommenttiin viileästi:

Yeah kaikki sujuu hienosti kiitos vaan, ja onnittelut aseen johdosta.

Kaksi päivää myöhemmin Pekka on taas kirjoittamassa rakastetun kanavalla, tällä kertaa yhteiskunnallisia näkemyksiään.

Mutta hän saakin vastaansa rakastetun uuden poikaystävän, joka nöyryyttää ja loukkaa häntä:

Painu ulos hänen kanavaltaan pikku cockmonger. Kukaan ei välitä paskaakaan mitkä sun yksinkertaiset näkemyksesi ovat. Sä et ole mitään, sun ajatukset on yhdentekeviä, olet epäkypsä, naurettava, vitsi. Olen todellakin nauranut sulle kun ajattelen bullshitiä jota tarjoat provokatiivisena tai pelottavana. Olet pelokas ja pikkusieluinen. Sä vittu inhotat mua. Haista paska mustasukkainen pikkupoika.

Pekka viestittää rakastetulleen:

Et ole aikani arvoinen. Minulla ei ole mitään syytä puhua sinulle. Hyvästi Kiitos kuitenkin, että teit minusta vahvemman ihmisen. Olen nyt vahvempi kuin koskaan

Mutta ei hän ole vahva. Maanantaina viides marraskuuta, kaksi päivää ennen kohtalokasta keskiviikkoa, hän raivoaa lapsellisesti rakastettunsa uuden poikaystävän sivulla:

Hei miten sinulla ja nartulla menee? Hän tosiaan on halpa huora

Ja lisää toivotonta ulkopuolelle jätetyn raivoa:

Sinä olet kiinnostunut vain kynsistäsi, rikas hemmoteltu pikkutyttö. eläkää onnellinen elämä yhdessä heikkomielinen narttu ja superdupersuperdupermegasuperhypersuper arjalaismies

Sieg Heil teidän hupaisalle suhteellenne (olen varma että se kestää kauan kuten hänen aikaisemmatkin suhteensa (lol) ja ne joita hänellä on tällä hetkellä LOLLLLL)

Kuudes marraskuuta illansuussa Suomen aikaa rakastettu lähettää Pekalle viestin. Pekka on nöyrtynyt ja pyytänyt anteeksi, mutta rakastetun mitta alkaa olla täynnä.

Jos haluat minun hyväksyvän anteeksipyyntösi tee se kunnolla. Sanoit sitä paskaa julkisesti, ole mies ja pyydä myös julkisesti anteeksi. Purin viestiesi blokkauksen, mutta en enää kestä vitun mielialanvaihtelujasi. Jos jatkat tuohon tapaan niin se on siinä.

Hetkeä aikaisemmin Pekka on lähettänyt viestin eräälle YouTube-kaverilleen, koska rakastettu ei enää suostu ottamaan viestejä vastaan. Pekka pyytää, että kaveri pyytäisi hänen puolestaan rakastetulta anteeksi:

Olen todella pahoillani kaikesta ja myös siitä, että käyttäydyin eilen mauttomasti. Se ei ollut hyvä idea. Toivon myös kaikkea hyvää hänen ja Steven suhteelle eikä minulla ole mitään syytä olla ilkeä ja mauton häntä kohtaan. Raivostuin vain hiukan, koska Stevellä ja minulla oli pikku debatti ja hän tuntui olevan Steven puolella tämän whitesuprematistisissa näkemyksissä.

Joka tapauksessa olen pahoillani. En ole myöskään ottanut lääkkeitäni muutamiin päiviin ja mielialani ovat olleet hiukan vihamielisiä, mikä voi olla yksi syy hyökkäykseeni häntä kohtaan, sillä oikeastaan olen päässyt hänestä yli jo kauan sitten. Tänään otin taas lääkkeeni eikä vatsani oikein pitänyt siitä heh... Joka tapauksessa, menen nyt ampumaan ja sitten nukkumaan palaan myöhemmin ja jutellaan sitten myöhemmin illalla.

Kahta tuntia myöhemmin Pekka kirjoittaa taas samalle kaverilleen:

Hei, ei tarvitsekaan välittää anteeksipyyntöä hänelle, pyysin häneltä anteeksi julkisesti, katso se hänen kanavallaan. Oletko tulossa onlainiin myöhemmin illalla? Tarkoitan, että tämä draama on nyt ohi (on oikeastaan ollut jo kauan) ja olen pyytänyt häneltä anteeksi.

Kun tämä viesti lähetetään, on tiistai, marraskuun kuudes päivä, ja Suomessa kello on 19.51.

On enää vähän yli puoli vuorokautta siihen, kun viestin kirjoittaja murhaa Jokelan koulukeskuksessa kahdeksan ihmistä ja ampuu sitten itsensä.

Helsinkiläisessä lukiossa tytön englannintunti alkaa kello 11.25.

Illalla tyttö on jutellut Pekan kanssa messengerissä, samoin sitä edellisenä iltana.

Nyt häntä väsyttää. Ennen tunnin alkua tyttö ottaa esiin päiväkirjansa. Hän pohtii elämäänsä ja kirjoittaa, että Pekka on sellainen, jonka kanssa hän voisi ehkä seurustella.

Kesken englannintunnin tyttö saa tekstarin kaveriltaan, joka tuntee tytön kiinnostuksen Columbinen koulusurmia kohtaan:

aiheutit mulle just sydänkohtauksen. olin täyttämässä pesukonetta ja kuulin, että suomessa on ollu kouluammuskelu. mutta se olikin vain jossain tuusulassa.

Tyttö kauhistuu. Pekka asuu Tuusulassa.

Hän ryntää luokasta ulos ja juoksee atk-luokkaan. Siellä tyttö avaa tietokoneelle yhtä aikaa Ylen sivut ja Irc-gallerian.

Irc-sivun yläreunassa on merkki, Columbine-yhteisöön on tullut viesti.

Se on Sturmgeistilta, lähetetty kello 11.15:

Tänään tehdään historiaa!

Se oli Pekka se oli Pekka se oli Pekka, tyttö hokee.

Keskiviikkoiltana Susan laittaa kotonaan Keski-Englannissa ruokaa itselleen ja tyttärelleen. Tv on päällä, mutta sieltä ei tule mitään hyvää. Susan vaihtaa uutisiin.

Breaking news -tekstissä kuvan alalaidassa kerrotaan, että Suomessa on tapahtunut kouluammuskelu, jossa on kuollut kaksi tai kolme ihmistä. Tapauksesta tulee myös lyhyt uutispätkä. Tarkempia tietoja ei vielä ole.

Sitten palataan pääuutiseen, polttoaineen hintaan.

Susan muistaa, että Eric asuu lähellä ampumispaikkaa. Ei kai vain Eric ole yksi uhreista?

Susan vaihtaa CNN:lle. Siellä mainitaan YouTube. Hän tietää, että Ericillä on YouTube-tili, mutta niin on monella muullakin.

Tytär menee kylpyyn. Susan ottaa esille huomisia vaatteita ja vaihtelee samalla tv-kanavia. BBC:llä, Sky Newsillä ja CNN:llä on kaikilla eri uhriluvut.

Sitten Susan avaa tietokoneen. Hän haluaa varmistua, että Eric on kunnossa. Sähköposteja ei ole tullut, messengerissä Eric on off-line.

Susan ei tiedä suomalaisten uutissivustojen osoitteita, joten hän tekee Google-haun. Sillä hän löytää YouTube-keskustelua tapauksesta. Keskustelijat mainitsevat ampujan YouTube-nimimerkin.

Nyt Susan huolestuu todella.

Nimimerkki on sama, jota Eric käyttää messengerissä.

Susan kirjoittaa koneelle Ericin YouTube-kanavan osoitteen. Sivu on jo suljettu. Hän kokeilee Googlen toimintoa, jolla saa näkyviin jo poistettuja sivuja.

Hän saa sivun esiin. Kuvassa mies tähtäilee aseella. Mies on Eric.

Susan jää tuijottamaan ruutua. Hänen sydämensä hakkaa. Hänen kätensä tärisevät.

Huhtikuun alussa, viisi kuukautta Jokelan koulumurhien jälkeen, tyttö romahtaa.

Uskonnonopettaja puhuu tunnilla terrorismista. Hän kertoo, että Suomessakin on ollut terroristi, joka oli sairas ja häiriintynyt poika.

Tyttö ei kestä. Hän alkaa itkeä.

Hän lähtee koulusta eikä palaa koko keväänä.

Hän ei tee mitään, ei tapaa kavereitaan, ei siivoa. Suihkussa käyminenkin on raskasta.

Eräänä sunnuntaina he lähtevät kämppiksen kanssa ajelemaan tämän autolla.

Tyttö on yöpuvussa, satiinihousuissa ja topissa. Kengät hänellä sentään on jalassa.

He ajavat Jokelaan. Tyttö ei ole koskaan ennen käynyt siellä.

Koulukeskuksen luona tyttö nousee autosta.

On kylmä ja sataa.

Hän lähtee kiertämään koulua. Tuohon Pekka jätti pyörän, tuosta Pekka meni sisään.

Ruokalan ikkunoiden luona tyttö menee tolaltaan. Sieltä oppilaat katsoivat, kun Pekka teloitti pihalla rehtorin.

Illalla kotona hän etsii netistä sähköpostiosoitteen ja alkaa kirjoittaa meiliä.

Jo otsikon keksiminen on vaikeaa. Lopulta hän laittaa vain: Hei.

Seuraavana aamuna meiliin tulee vastaus, ja tiistai-iltana tyttö on taas Jokelassa. Pekan äiti tulee vastaan asemalle.

Koko illan he juttelevat ja itkevät. Tyttö saa vihdoinkin puhua jollekin.

Jokelan ampumista seuraavina viikkoina englantilainen Susan etsii netistä tietoa.

Hän löytää YouTubesta ihmisiä, jotka ovat tunteneet Ericin. Hän lukee keskusteluja, joissa jotkut pilkkaavat Ericiä siitä, ettei tämä päässyt uhrien lukumäärässä edes samaan kuin aikaisemmat koulusurmaajat.

Sairasta, Susan ajattelee. Keitä nämä ihmiset oikein ovat?

Susan huomaa, että vain alle kaksi viikkoa Jokelan tapausten jälkeen YouTube-yhteisössä onnitellaan Pekan rakastettua ja tämän uutta poikaystävää siitä, että nämä ovat muuttamassa yhteen.

Susan ei tiedä, mitä uskoa. Hän alkaa tallentaa keskusteluja tekemällä kuvakaappauksia.

Muutamaa kuukautta Jokelan jälkeen hän tekee nettiin oman videon. Siinä hän kertoo, kuinka Eric oli tukenut häntä hänen vaikeuksissaan.

Hänen kanavalleen sataa halveksuvia kommentteja, monet Ericin YouTube-tutuilta. Kun Susan torjuu yhden tilin, he luovat heti uuden ja jatkavat. Viestit ovat täynnä vihaa:

haa hän ei rakastanut sinua. eric vihasi sun kaltaisia heikkoja ihmisiä. sun kaltaiset ihmiset oksettaa mua. miksi sä olet niin kiinnostunut ericistä? potkiko sun poikaystävä päähän muutaman kerran liikaa? jos sä olisit ollut siellä koululla Eric olisi ampunut ensimmäiseksi sut.

Susan on järkyttynyt. Tälläkö tavalla nämä ihmiset kiusasivat Ericiäkin?

Tyttö istuu keittiön pöydän ääressä koira sylissään. Pöydällä on teelasi.

On seitsemäs marraskuuta 2008, kello tulee puoli kaksi iltapäivällä.

Vuosi sitten tähän aikaan poliisi tarkasti Jokelan koulukeskusta huone huoneelta. Kello 13.54 he löysivät vessan lattialta Pekka-Eric Auvisen.

Auvinen oli ampunut itseään päähän. Hänet vietiin Töölön sairaalaan, jossa hän kuoli myöhemmin illalla.

Aina kun tyttö matkustaa bussilla Topeliuksenkatua keskustaan, hän katsoo Töölön sairaalan kohdalla oikealle. Hän ei kestä nähdä sitä sairaalaa.

Tytöllä on kotonaan pahvinen kenkälaatikko, ja siinä kirjeitä. Niissä on kaikissa samanlainen keltainen kuori, joissa lukee Oregon State Correctional Institution.

Jo keväällä tyttö oli etsinyt Kip Kinkelin osoitteen.

Kip Kinkel on maailman ainoa koulusurmaaja, joka on jäänyt henkiin. Toukokuussa 1998 Kinkel tappoi ensin vanhempansa ja sitten koululla kaksi koulutoveriaan. Kun Kinkel oli panostamassa asettaan uudestaan, muut oppilaat saivat hänet kaadetuksi maahan.

Nyt Kinkel istuu 111 vuoden vankeustuomiota.

Tyttö kirjoitti Kip Kinkelille. Hän kertoi syyllisyydestä, jota tuntee. Hän kysyi, olisiko joku Kinkelin ystävistä voinut estää tätä tekemästä tekoaan.

I have never received a letter anything close that I received from you today, Kinkel aloitti ensimmäisen kirjeensä tytölle. En ole koskaan saanut sen tapaistakaan kirjettä, jonka sain sinulta tänään.

Ei, Kinkel vastasi kirjeessään, ei häntä kukaan olisi voinut estää.

Paitsi hän itse. Jos hän saisi valita uudestaan, hän ei tekisi sitä mitä teki.

Tavallinen tiistai-ilta Auvisten kotona Jokelassa. Pekka, isä ja pikkuveli lojuvat sohvalla ja katsovat Ylen Teemalta Ilkamia ja sen jälkeen dvd:ltä Kummelia.

Sitten Pekka menee taas koneelle. Hän siirtyy toiseen maailmaansa.

Puoli kahdeltatoista äiti käy Pekan huoneen ovella. Tyhjät pullot ovat vielä muovipussissa Pekan huoneen ovensuussa, vaikka poika lupasi viedä ne kierrätykseen jo viikonloppuna. Ja entä ne talvikengät? Ne kannattaisi ostaa nyt eikä odottaa. Sitten äiti menee nukkumaan.

Kello 23.44 Pekan koneella muokataan tiedostoa Hyökkäyksen Tiedot.doc.

Kello 23.48 muokataan tiedostoa Viesti Perheelleni.doc.

Kello 1.18 muokataan tiedostoa Manifesti.doc.

Kello 1.20 luodaan tiedosto Antisocial Aggression.mp3.

Kello 1.27 luodaan tiedosto Jokela High School Massacre.wmv.

Aamulla Pekka halaa kouluun lähtevää pikkuveljeään. Hän ei yleensä tee niin.

Kello 8.26 hän avaa netin. Hän liikkuu kymmenillä sivuilla, myös nettivaatekaupassa. Ehkä hän harkitsee vielä niitä talvikenkiä. Ehkä hän epäröi vielä.

Mutta kello 11.10 lähtee jäähyväisviesti lähimmille YouTube-kavereille, myös entiselle rakastetulle. Nyt hän on päättänyt.

On aika sanoa hyvästi. Minulla on kohtaloni täytettävänä. Olen vakavissani. Olen melko varma, etten enää puhu teidän tai kenenkään muun kanssa, sillä olen luultavasti kuollut, kun luette tämän.

Kello 11.28 hän sammuttaa tietokoneen.

NaturalSelector89 irtoaa nettimaailmasta, astuu todellisuuteen ja lähtee kohti Jokelan koulukeskusta.

Matka kestää pyörällä seitsemän minuuttia.

Koulun luona hän jättää pyöränsä telineeseen ja kävelee koulurakennukseen. Hän menee suoraan ala-aulan poikien vessaan.

Kello 11.42 vessan ovi aukeaa ja Pekka astuu esiin mustassa nahkatakissa.

Murhien vuosipäivän iltana Jokelassa on muutama aste pakkasta ja hyvin pimeää, sillä maassa ei ole vielä lunta.

Tunnelma on ollut Jokelassa koko päivän vaisu ja hiljainen.

Koulukeskuksen vieressä on lampi, jonka ranta on reunustettu muistokynttilöillä. Niitä on tuhansia.

Kirkon viereen, uurnalehtoon, on haudattu tragedian uhreja. Haudoilla palaa kymmeniä kynttilöitä.

Nuoria jokelalaisia tulee uurnalehdon portista hiljaisina, yksin tai pieninä ryhminä. He kävelevät kavereidensa haudoille, sytyttävät kynttilänsä ja seisovat hetken hiljaa.

Kirkosta kuuluu laulua, siellä on muistokonsertti.

Sunnuntaina kirkossa pidetään jumalanpalvelus. Silloin siellä luetaan rukous:

Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.


Kirjoitus perustuu Pekka-Eric Auvisen nettiystävien ja äidin haastatteluihin, YouTube-aineistoon, Keskusrikospoliisin tutkintamateriaaliin sekä sähköpostin ja YouTuben yksityisviestien kautta saatuihin tietoihin.

Pekka-Eric Auvista ja Kip Kinkeliä lukuun ottamatta nimet on muutettu

Mielestäni pelkästään tämä artikkeli todistaa, että se kuva minkä PeA antoi julkisuuteen, on täysin poikkeava siitä, mitä hän todellisuudessa oli. Jossain vaiheessa katkeruus vain kasvoi liian suureksi ja seuraukset olivat dramaattiset ei vain hänen itsensä, vaan myös koko Suomen suhteen. Minusta olisi tärkeää, että mahdollisimman moni lukisi tuon yllä olevan pitkän tekstin, koska se kertoo paljon sellaisiakin asioita, mitä tavan tallaaja ei välttämättä lähtisi edes miettimään ja jotka kuitenkin merkittävällä tavalla kertovat siitä henkilöstä, joka päätyi tekemään Suomen ensimmäisen kouluammuskelun isommassa mittakaavassa ja joka niin rajusti tuomittiin niidenkin puolelta, jotka eivät itseasiassa siitä tienneet yhtään mitään vaan olivat pikemminkin oppineet tuomitsemaan, kuin käyttämään omia aivojaan.

[Wildzared]

Hei!

Eräässä kouluammuskelukirjassa (suomalainen), jonka tekiää en just nyt satu muistamaan, sanottiin että pekka-eric oli keskustellut kouluammuskeluista jollakin suomalaisella "laillisella" keskustelupalstalla. Mikä se keskustelupalsta voisi olla?

[Valoviikate]

Hei!

Eräässä kouluammuskelukirjassa (suomalainen), jonka tekiää en just nyt satu muistamaan, sanottiin että pekka-eric oli keskustellut kouluammuskeluista jollakin suomalaisella "laillisella" keskustelupalstalla. Mikä se keskustelupalsta voisi olla?

Pystytkö selittämään tarkemmin? Mitä hän oli siellä keskustellut?
Galleriassa kuului Columbineen viittaavaan yhteisöön. Tuossa VoDKan heittämässä artikkelissa mainitaan hänen kirjoittaneen siellä "On muuten hölmöä, että useat luulevat heidän molempien olleen koulukiusattuja, yksinäisiä ja ulkopuolisia yksilöitä, kirjoitti Sturmgeist, joka itse oli juuri sellainen. Vain harva on tutustunut heidän ajatteluun ja filosofiaan." Peliplaneetta.netissä oli kirjoitellut jotain iskua ennustelevaa, haaveili ihmiskunnan tuhoutumisesta.

Ketju jatkuu: http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=2&t=12448 T. Mode

[RoboCop]

Jatkoa ketjusta: https://www.murha.info/rikosfoorumi/vie ... &start=645 T. Mode

Linkki ketju kakkoseen päivitetty.
-NILS-

[Kuiskaaja]

Onko tämä nyt jotain surkeaa pilaa vaiko ihan totisinta totta?

[resuhenri]

Toivottavasti erittäin surkea vitsi. Ainakin tuo PeA:n tarina tuolla ed. foorumilla sai "aikuisenkin miehen" ahdistumaan.