Vähitellen Pirkko- rouva tottui miehensä arvaamattomaan ja hurjaan luonteeseen.Rakkaus kukoisti ja onnikin hymyili.
Kuten usein ennen ja myöhemminkin on käynyt, niin vähitellen perheen rakkaus osoitti vakavia hiipumisen merkkejä.Niinpä avioero laitettiin vireille joulukuussa 1958.
Työmies Armas Arola ei ollut tyytyväinen.Hän janosi kostoa ja päätti ottaa lain omiin käsiinsä.
Marraskuun 28.päivän aamuna oli Arolan omakotitalossa hiljaista- jopa liiankin hiljaista.Ikkunat oli peitetty kaihtimilla ja muutoinkin talo vaikutti- kuolleelta.
Emäntä Niemelä joutui pahojen aavistuksien valtaan.Ei valon pilkahdustakaan missään..ja miksihän se Erkkikään ei ole mennyt kouluun.
Poliisivoimien saapuessa paikalle kohtasi heitä erinomaisen järkyttävä ja kauhistuttava näky: jokaisessa huoneessa lojui eloton ruumis! Työmies Arola oli tehnyt järkyttävän "tilinpäätöksen": Hän oli surmannut vaimonsa, 9- vuotiaan Erkki- pojan ja hirttänyt itsensä.
Vaimonsa, jota hän kerran oli syvästi rakastanut, elämänlangan hän oli sammuttanut kahdella rintaan ja kahdella päähän osuneella pistoolinlaukauksella ja täydentänyt verityön muutamalla kirveeniskulla, Erkkiä oli ammuttu pistoolilla rintaan.
Pariskunnan yhteiset lapset olivat omaisten luona Mikkelin lähistöllä.He pelastuivat tältä järkyttävältä murhenäytelmältä.
Murhamiehen testamentti: En jaksa kärsiä tätä maailmaa.Enkä voinut luopua Pirkosta.Näin oli parempi, että mennään kaikki yhdessä.Älkää tuomitko, antakaa Hänen tuomita, jolla on valta.
Lähteet Rikospoliisin mukana 1958 ja Etelä- Saimaa lehdet.