Ivalossa perhesurma: isä ja 6-v. tyttö

Suomessa tapahtuneet henkirikokset.
salapoliisi1
Armas Tammelin
Viestit: 84
Liittynyt: Su Tammi 07, 2018 8:58 pm

Re: Ivalossa perhesurma: isä ja 6-v. tyttö

Viesti Kirjoittaja salapoliisi1 »

Miehen tuttavat kuvailevat häntä "Fiksu ja mukava, ei mitään väkivaltaisia piirteitä. Lapsi oli hänelle kaikki kaikessa." Myös poliisi totesi että miehellä ja tyttärellä oli normaalit välit. Se ettei miehellä ollut mitään rikosrekisteriä, todistaa myös ettei hän ollut väkivaltainen vaimoaan tai lastaan kohtaan. Herää kysymys, miksi nainen aikoi estää isää tapaamasta lastaan. Mustasukkainen nainen ei ajattele lapsensa etua vaan tärkeintä on kostaa lapsen isälle erottamalla tämä lapsestaan. Miehellä oli uusi avopuoliso. On paljon tapauksia joissa mustasukkainen äiti on onnistunut erottamaan lapsen isästään lopullisesti kun tämä on löytänyt uuden puolison. Harvoin se kuitenkaan johtaa näin epätoivoiseen tekoon. Ihmisen hengen riistäminen ei ole koskaan oikeutettua.

asdaski
Remington Steele
Viestit: 204
Liittynyt: Ma Touko 07, 2018 8:02 pm

Re: Ivalossa perhesurma: isä ja 6-v. tyttö

Viesti Kirjoittaja asdaski »

Leski kirjoitti:Minä, kun en ikinä tyydy siihen itsestäänselvään vastaukseen, niin ajattelenpa hieman "ääneen"...

Jos tämä pariskunta on eronnut jo puolitoista vuotta sitten ja lähestymiskieltoa on lähdetty hakemaan vasta vajaa viikko sitten niin mitä sellaista on tapahtunut, että tilanne on nyt eskaloitunut? Jotenkin ei mene minun järkeeni, että tässä olisi ollut puolitoista vuotta kestänyttä vainoamista tms. taustalla... tai sitten on ollut tosi kärsivällinen emäntä. Toinen asia, mikä mietityttää on se, että miksi suoraan lähestymiskielto? Yleensähän näissä on jotain pahoinpitelyä tms. taustalla. Tällaisia merkintöjä mieheltä ei kuitenkaan löytynyt. Jokin tässä nyt taas ei täsmää.

Heitän lanttini likoon sen puolesta, että emäntä on löytänyt uuden miehen ja se on ikäänkuin toiminut "viimeisenä niittinä" sille, että yhteen ei enää palata. Tämä tekijä on ruvennut viesteillä vainoomaan, käynyt ehkä paikan päälläkin riekkumassa ja siitä on tuloksena tuo lähestymiskieltohakemus. Vireillä olevasta lähestymiskieltoasiasta tiedon saatuaan, on tekijä päättänyt, että lasta ette tule saamaan enkä minäkään enää aio jäädä maisemiin. End of Story.

Puhdasta spekua vaan vailla sen parempaa tietoa. Todella ikävä uutinen. Rauhaisaa ikiunta pienelle.
Luettuani ketjua alusta lähtien tässä on järkeenkäyvin lukemani teoria. Veikkaan että jos isä olisi ollut väkivaltainen lasta kohtaan niin luettaisiin muuten aika erilaisia uutisartikkeleita lastensuojeluun liittyen...

Avatar
Rorschach
Hetty Wainthropp
Viestit: 496
Liittynyt: Ma Syys 08, 2008 9:29 am

Re: Ivalossa perhesurma: isä ja 6-v. tyttö

Viesti Kirjoittaja Rorschach »

asdaski kirjoitti:
Leski kirjoitti:Minä, kun en ikinä tyydy siihen itsestäänselvään vastaukseen, niin ajattelenpa hieman "ääneen"...

Jos tämä pariskunta on eronnut jo puolitoista vuotta sitten ja lähestymiskieltoa on lähdetty hakemaan vasta vajaa viikko sitten niin mitä sellaista on tapahtunut, että tilanne on nyt eskaloitunut? Jotenkin ei mene minun järkeeni, että tässä olisi ollut puolitoista vuotta kestänyttä vainoamista tms. taustalla... tai sitten on ollut tosi kärsivällinen emäntä. Toinen asia, mikä mietityttää on se, että miksi suoraan lähestymiskielto? Yleensähän näissä on jotain pahoinpitelyä tms. taustalla. Tällaisia merkintöjä mieheltä ei kuitenkaan löytynyt. Jokin tässä nyt taas ei täsmää.

Heitän lanttini likoon sen puolesta, että emäntä on löytänyt uuden miehen ja se on ikäänkuin toiminut "viimeisenä niittinä" sille, että yhteen ei enää palata. Tämä tekijä on ruvennut viesteillä vainoomaan, käynyt ehkä paikan päälläkin riekkumassa ja siitä on tuloksena tuo lähestymiskieltohakemus. Vireillä olevasta lähestymiskieltoasiasta tiedon saatuaan, on tekijä päättänyt, että lasta ette tule saamaan enkä minäkään enää aio jäädä maisemiin. End of Story.

Puhdasta spekua vaan vailla sen parempaa tietoa. Todella ikävä uutinen. Rauhaisaa ikiunta pienelle.
Luettuani ketjua alusta lähtien tässä on järkeenkäyvin lukemani teoria. Veikkaan että jos isä olisi ollut väkivaltainen lasta kohtaan niin luettaisiin muuten aika erilaisia uutisartikkeleita lastensuojeluun liittyen...
En tiedä, miten tuo sopii siihen, että miehellä oli ilmeisesti uusi kumppani. Tai ainakin sellaisen käsitysken saa tuosta iltasanomien uutisesta:
Iltasanomat kirjoitti:Partio kävi ensimmäiseksi tarkastamassa isän ja tämän avopuolison asunnon Ivalon keskustassa.
"Eikä liene rangaistus / jos käymme hetken yhtä matkaa / kun hirviöiksi paljastumme / onko hyvät päivät valhetta sittenkään" A.W. Yrjänä / CMX

Avatar
Tackleberry
Adrian Monk
Viestit: 2733
Liittynyt: La Touko 02, 2015 1:53 am

Re: Ivalossa perhesurma: isä ja 6-v. tyttö

Viesti Kirjoittaja Tackleberry »

salapoliisi1 kirjoitti:Miehen tuttavat kuvailevat häntä "Fiksu ja mukava, ei mitään väkivaltaisia piirteitä. Lapsi oli hänelle kaikki kaikessa." Myös poliisi totesi että miehellä ja tyttärellä oli normaalit välit. Se ettei miehellä ollut mitään rikosrekisteriä, todistaa myös ettei hän ollut väkivaltainen vaimoaan tai lastaan kohtaan. Herää kysymys, miksi nainen aikoi estää isää tapaamasta lastaan. Mustasukkainen nainen ei ajattele lapsensa etua vaan tärkeintä on kostaa lapsen isälle erottamalla tämä lapsestaan. Miehellä oli uusi avopuoliso. On paljon tapauksia joissa mustasukkainen äiti on onnistunut erottamaan lapsen isästään lopullisesti kun tämä on löytänyt uuden puolison. Harvoin se kuitenkaan johtaa näin epätoivoiseen tekoon. Ihmisen hengen riistäminen ei ole koskaan oikeutettua.
Jos nainen laittaisi pelkän mustasukkaisuuden vuoksi lähestymiskieltohakemuksen sisään, niin kyllä siinä mies kävisi sen prosessin läpi ja saisi jatkaa lapsen huoltajana.

Tämä paskiainen todennäköisesti tiesi, että nyt saisi maksaa perseilystään, eikä sitä kestänyt. Käsittämätöntä MRA-spekuilua taas tällaisen teon jälkeen, kun mies on kiistattomasti osoittanut olevansa pahimman luokan ihmispaska.
Sverdlov kirjoitti:Katsoin juuri Trumpin puheen.Sangen viileästi suhtautui voittoon kaiken sen paskan jälkeen mitä on niskaan kaadettu.Nyt sitten tälläkin areenalla hiljenee
sikakoira kirjoitti:..ei jää epäselväksi tuleeko Trump viemään rökäle voiton jälleen kerran. Kyllä tulee ja helposti

dlf
Hercule Poirotin viikset
Viestit: 108
Liittynyt: To Elo 04, 2011 12:59 pm

Re: Ivalossa perhesurma: isä ja 6-v. tyttö

Viesti Kirjoittaja dlf »

Äidin uusimmassa bloggauksessa kerrotaan, ettei lähestymiskielto olisi koskenut isää ja tytärtä, vaan äiti halusi isän ja tyttären välien pysyvän entisellään. Bloggauksen mukaan heillä oli yhteishuoltajuus viikko-viikko-periaatteella, eli lapsi oli yhtä paljon isänsä kuin äitinsäkin luona.

Tapahtumaa edeltävällä viikolla tein lähestymiskieltohakemuksen.
Ex-puolisoni ei käytöksellään uhannut minua fyysisesti väkivallalla, joten lähestymiskieltoa ei voitu asettaa voimaan välittömästi.
Siinä asiassa ei kukaan toiminut väärin, koska kukaan ei osannut ennustaa eikä edes kuvitella sitä, mitä tulisi tapahtumaan.
Lähestymiskiellosta ei tiedotettu, sillä sitä ei oltu vielä oikeudessa asetettu.
Ja korostan, että lähestymiskielto ei koskenut Veeraa vaan ainoastaan minua. Veeran ja hänen isänsä välit olisivat pysyneet täysin ennallaan.

sivusta_seuraaja
Martin Beck
Viestit: 760
Liittynyt: Ti Kesä 19, 2012 11:20 pm

Re: Ivalossa perhesurma: isä ja 6-v. tyttö

Viesti Kirjoittaja sivusta_seuraaja »

Inanna kirjoitti:Jäin ihmettelemään tuota lähestymiskieltoa.

Eli, surma aamuna tyttö oli isällään, koska isä oli vienyt hänet esikouluun, josta äidin oli iltapäivänpäätteeksi määrä hänet noutaa luokseen.

Esikoulussa isän keskenpäivää hakua on pidetty normaalina, koska hänhän sen tytön sinne aamulla oli tuonutkin.

Lähestymiskielto vaikuttaa siis olleen äidin keino estää isää jatkossa tapaamasta tytärtään kuin kenties valvotusti.

Vaikuttaa, että jokin pelko äidillä on ollut ja se pelko ehti realisoitumaan näin karmealla tavalla.
Ihmettelin samaa, miten lähestymiskielto, jos lapsi isällä?
Mitä isä on tehnyt?

Ei hyväksynyt eroa vai oliko jotakin muutakin,kuitenkaan ei tarvi kummonen sherlock olla,ku
kattoo facebook kuvia parin vuoden taakse, niin niissä äiti vielä kommentoi isän kuvia ihan asiallisen rakastavasti.

Nopeita muutoksia ?isän käytöksessä.

sivusta_seuraaja
Martin Beck
Viestit: 760
Liittynyt: Ti Kesä 19, 2012 11:20 pm

Re: Ivalossa perhesurma: isä ja 6-v. tyttö

Viesti Kirjoittaja sivusta_seuraaja »

asdaski kirjoitti:
Leski kirjoitti:Minä, kun en ikinä tyydy siihen itsestäänselvään vastaukseen, niin ajattelenpa hieman "ääneen"...

Jos tämä pariskunta on eronnut jo puolitoista vuotta sitten ja lähestymiskieltoa on lähdetty hakemaan vasta vajaa viikko sitten niin mitä sellaista on tapahtunut, että tilanne on nyt eskaloitunut? Jotenkin ei mene minun järkeeni, että tässä olisi ollut puolitoista vuotta kestänyttä vainoamista tms. taustalla... tai sitten on ollut tosi kärsivällinen emäntä. Toinen asia, mikä mietityttää on se, että miksi suoraan lähestymiskielto? Yleensähän näissä on jotain pahoinpitelyä tms. taustalla. Tällaisia merkintöjä mieheltä ei kuitenkaan löytynyt. Jokin tässä nyt taas ei täsmää.

Heitän lanttini likoon sen puolesta, että emäntä on löytänyt uuden miehen ja se on ikäänkuin toiminut "viimeisenä niittinä" sille, että yhteen ei enää palata. Tämä tekijä on ruvennut viesteillä vainoomaan, käynyt ehkä paikan päälläkin riekkumassa ja siitä on tuloksena tuo lähestymiskieltohakemus. Vireillä olevasta lähestymiskieltoasiasta tiedon saatuaan, on tekijä päättänyt, että lasta ette tule saamaan enkä minäkään enää aio jäädä maisemiin. End of Story.

Puhdasta spekua vaan vailla sen parempaa tietoa. Todella ikävä uutinen. Rauhaisaa ikiunta pienelle.
Luettuani ketjua alusta lähtien tässä on järkeenkäyvin lukemani teoria. Veikkaan että jos isä olisi ollut väkivaltainen lasta kohtaan niin luettaisiin muuten aika erilaisia uutisartikkeleita lastensuojeluun liittyen...
Järkeenkäypää selitystä, mutta miten tähän kuvioon sopii isän avopuoliso?

Onhan hänelläkin joku rooli ollut tähän, joka ei taas oikein sopisi kuvioon. Onko ero tullut tämän avopuolison vuoksi alunperinkin?
Tapaamiset jääneet, isä haikaillut exän perään? Joku asia ei kulminoidu oikein tässä.

sivusta_seuraaja
Martin Beck
Viestit: 760
Liittynyt: Ti Kesä 19, 2012 11:20 pm

Re: Ivalossa perhesurma: isä ja 6-v. tyttö

Viesti Kirjoittaja sivusta_seuraaja »

Vastaan omaan viestiini, luettuani blogista yhden sivun.
Se sivu kertoo kaiken. Suoraan ja rivien väliä lukemalla.

Äiti on elänyt mustasukkaisen ihmisen kanssa, jonka narsistinen persoona on tullut esille.
Yksi näistä on myös tuo asuminen syrjässä, jossa nainen on ollut oman talon
vankina.
Talo, jonne hänen pieni tytär kuoli.
Surullista.

Toivottavasti äiti saa hyvän terapian ja jatkoa elämälleen.

sivusta_seuraaja
Martin Beck
Viestit: 760
Liittynyt: Ti Kesä 19, 2012 11:20 pm

Re: Ivalossa perhesurma: isä ja 6-v. tyttö

Viesti Kirjoittaja sivusta_seuraaja »

Kauan sitten minä rakastuin.
Rakastuin korviani myöten ja hyvin nopeasti.
Olin vasta 19-vuotias, eli hyvin nuori.
Ja naiivi.

Olen aina ollut hyvin sosiaalinen, viihtynyt ihmisten kanssa.
Minulla on ollut paljon kavereita, naisia ja miehiä.
Ei ollut kulunut edes vuotta yhdessäoloa, kun aloin pistämään merkille, että silloinen puolisoni halusi tietää paljon.
Missä menen, kenen kanssa ja mitä teen.
Minusta se oli suloista huolenpitoa.
Koskaan hän ei kertonut minulle omista menemisistään, mutta se ei haitannut minua.
Minulle riitti, että hän rakasti minua.

Myöhemmin puolisoni vaati minua lopettamaan yhteydenpidon tiettyihin ihmisiin – he olivat hänen mielestään minulle huonoa seuraa.
Näihin ihmisiin kuuluivat useat naispuoliset sekä kaikki miespuoliset kaverini.
He olivat kavereitani, ystäviäni.
Muistan, kuinka istuin sohvalla ja poistin heidän yhteystietonsa puhelimestani.
Puolisoni vahti vieressä.

Mitä pidemmälle aika kului, sitä pahemmaksi tilanne muuttui.
Ja mitä pahemmaksi tilanne muuttui, sitä sokeampi minusta tuli.

Suhteen myötä kasvoin pikkuhiljaa kieroon.
Kaikki suhteessamme oli minulle normaalia – niin kaiken kuuluikin olla.
Muiden parisuhteet, ne jotka olivat todellisuudessa normaaleja ja terveitä, olivat minun silmissäni outoja.
Vääriä.
En tajunnut, että väärä ja sairas parisuhde olikin minun oma parisuhteeni.

Harvoin, kun tapasin niitä muutamaa ystävää jotka minulla oli jäljellä, seurasi ahdistava kuulustelu.
Missä? Miten? Miksi? Kenen kanssa? Oletko varma?
Miksi minusta tuntuu, että valehtelet minulle?
Vastasin rehellisesti, mutta vastaukseni oli aina väärä.
Puolisoni tiesi mielestään paremmin.
Hänellä oli oikea vastaus, ja se oli myös ainoa, jonka hän hyväksyi.

Puhelimeni hän tarkisti joka ilta.
Tiesin sen, vaikka hän kielsi tehneensä niin – valehteli minulle päin naamaa.
Hän kielsi asian, vaikka istui sohvalla puhelimeni kanssa viestejäni ja puhelutietojani selaten.
Ei hän mitään tarkastanut, mutta minulla oli selvästi jotain salattavaa, kun minun piti ajatella niin.
Minun piti selittää, miksi pukeuduin kuin pukeuduin, miksi meikkasin.
Miksi laitoin hiukseni.
Miksi juuri nyt, kenen takia minä laittauduin, aika outoa, kun en yleensä koskaan laittautunut.
Jos kaupassa tuli miespuolinen henkilö vastaan ja tervehti, tiesin mitä kotona seuraisi.
Mistä tunsin hänet? Miksi hänellä oli sellainen ilme? Miksi hän katsoi niin pitkään?
Mitä jätät kertomatta?
Jos kävin yksin kaupassa ja inhimillisesti unohdin tuoda jotain, oli sillekin syy.
Kenet tapasit kaupassa? Kuka sai ajatuksesi niin sekaisin, että unohdit?
Et sinä ennenkään ole unohtanut, mitä nyt tapahtui kun unohdit?
Lopulta pelkäsin käydä kaupassa – yhdessä ja yksin.

Alkoholi toi omat ongelmansa – ei ollut olemassa vain yhtä saunaolutta.
Illan myötä minusta tuli itsekäs ja oksettava huora, jonka elämän tärkeimpiä asioita on jakaa ja ajatella itseään sekä pilata muiden elämä.
Pilata hänen elämänsä.
Muistan, kuinka kerrankin seisoin eteisen oviukossa ja itkun kanssa pyysin häntä jäämään, rauhoittumaan.
Puhumaan.
Hän tarttui minua ranteesta ja riuhtaisi minut tieltään sellaisella voimalla, että ranteestani kuului raju rusahdus.
Kaaduin lattialle ja muistan, kuinka minuun sattui.
Sitä paremmin muistan hänen ilmeensä.
Se huokui inhoa.
Aamuyöllä havahduin hatarasta unesta, en koskaan nukkunut hyvin, kun puolisoni oli poissa.
Kuuntelin, tiesin mitä tapahtui.
Kun hän nukahti, minä nousin ylös.
Siivosin oksennukset ja tarkistin keittiön.
Jos en olisi jokaisen hänen baarireissun jälkeen tarkistanut keittiötä, olisi kotimme palanut jo monta kertaa päälle jätetyn hellan vuoksi.

Jokaisena alkoholin käyttöä seuranneena aamuna hän rukoillen pyysi minulta anteeksi ja etten jättäisi häntä.
Lupasi muuttua, jos minä lupaisin jäädä.
Tottakai minä lupasin jäädä.
Minähän rakastin häntä.
Joka kerta uskoin uudelleen, että asiat muuttuisivat.
Mehän rakastimme toisiamme.

Päätimme yrittää lasta.
Yritimme ja yritimme.
Olin epätoivoinen, miksen tullut raskaaksi? Se oli ainut asia mitä halusin.
Puolisoni ehdotti, että kävisin tekemässä sukupuolitautitestit.
Olinhan voinut jollain reissullani saada taudin, joka oli heikentänyt mahdollisuuttani tulla raskaaksi.
Se tuntui pahalta. Se tuntui niin pahalta, että itkin hänen sanomaansa monta päivää.
Miten sanat voikaan satuttaa niin lujaa?
Vuoden yrittämisen jälkeen tein positiivisen raskaustestin.
Olin haljeta onnesta, suurin toiveeni oli viimein toteutumassa.
Esittelin testiä onnenkyyneleiden kanssa puolisolleni.
Hän ei edes vilkaissut testiä, hymähti vain.
Hän putsasi silloin asetta.
Kornia, eikö?
Ensimmäisen ultrauksen jälkeen istuimme autoon ja minusta tuntui, etten pysy paikoillani.
Olin niin valtavan onnellinen.
Meille tulisi vauva, meistä tulisi perhe!
Puolisoni selasi kalenteria ja kysyin mitä hän tekee.
Hän kuulemma tarkisti, voiko vauva lasketun ajan perusteella olla edes hänen.
Se valtava onnellisuus vaihtui siihen, että nieleskelin pahan mielen kyyneliä.

Veeran syntymän jälkeen kaikki meni hetken aikaa hyvin, olimme onnellinen perhe, eikä puolisoni epäillyt minua niin paljoa.
Ei hänen tarvinnut, olinhan vauvan kanssa kotona.
Kaiken lisäksi olin sen näköinen, ettei kukaan minua huolisi edes.
Kerran kysyin puolisoltani, miksi hän ei koskaan sano minua kauniiksi?
Ei kuulemma voi, minä vain ylpistyisin ja lähtisin esittelemään itseäni muille miehille.

Veeran ollessa 3-vuotias muutimme taloon, jonne Veeran elämä myös lopulta päättyi.
Nyt kaikki muuttuu, muistan ajatelleeni.
Ja kaikki todella muuttui – pahemmaksi.

Kaikki mitä tein, oli väärin.
Katsoin vääriä, pettämistä ihannoivia ohjelmia ja kuuntelin sekä soitin pettämisestä kertovia kappaleita.
Käyttäydyin väärin, aina epäilyttävästi.
Näytin väärältä, laittauduin joka aamu muiden miesten takia.
Saan herkästi mustelmia ja ne olivat tietenkin aina jälkiä jostain likaisesta touhusta.
Minun täytyi pystyä selittämään kaikki, myös sellaiset mihin en yksinkertaisesti tiennyt vastausta, kuten renkaanjäljet risteyksessämme – kuka täällä on käynyt?
Vastaukseni ei koskaan ollut hyväksyttävä.

Minä olin syyllinen kaikkeen, en tehnyt mitään oikein.
Olin itsekäs, halusin vain satuttaa muita.
Arvomaailmani oli väärä, kaikki minussa oli väärää.
Puolisoni käytös minua kohtaan vei kaiken itseluottamukseni ja -kunnioitukseni.
Itsetuntoni.
Olin huono ihminen, huono äiti.
Olin paha.
Lopulta aloin itsekin uskoa niin.

Lopulta olin niin hermostunut, ahdistunut ja peloissani, että mietin tarkkaan valmiiksi mitä sanon tai teen ja toivoin niiden olevan oikein valitut.
Eivät ne koskaan olleet.
Purin pelkoani ja ahdistustani pesemällä käsiä.
Pesin niitä niin paljon ja niin kuumalla vedellä, että käsieni ylin ihokerros paloi.
Pesin verta valuavia käsiäni – se sattui niin paljon, että itkin.
Mutta en voinut lopettaa, se kipu oli oikein minulle.
Minähän olin paha.
Tein kaikkeni näyttääkseni kuinka paljon rakastin häntä, mutta mitä enemmän niin tein, sitä pahemmaksi puolisoni silmissä muutuin.

Minulla ei ollut enää mitään muuta kuin Veera.
Se pieni ihmeeni oli ainoa syyni elää, hänestä sain ne vähäiset jäljellä olevat voimani jaksaa päivästä toiseen.
Hän oli ainoa, mitä minulla oli jäljellä elämästä.
Ero kävi mielessäni usean vuoden ajan, mutta sivuutin sen aina.
Tiesin, kuinka huonosti voin suhteessa, mutta enhän minä voinut lähteä.
En voisi tehdä niin tyttärelleni.
Ainoastaan huono ja itsekäs äiti hajoittaa tyttärensä perheen itsensä takia – niin puolisoni aina sanoi ja minä uskoin häntä.

Eräänä päivänä, jonkun riidan yhteydessä tajusin sen, ettei asiat voi jatkua niin.
Ei asiat muutu, ne vain pahenevat koko ajan.
Minun vointini pahenee.
En halunnut, että Veera oppisi perheen ja vanhempien suhteen olevan sellainen.
Sellainen, jossa äiti on säikky, hermostunut ja varpaillaan.
Sellainen, jossa äiti pelkää.
Keräsin viimeiset rohkeuteni sekä voimieni rippeet ja lähdin.

Pahuuteni ex-puolisoni silmissä moninkertaistui.
Minä olin itsekkyyteni takia valmis pilaamaan viattoman lapsen elämän, tuhoamaan hänen perheensä.
Hän sanoi, että aiheuttaisin tyttärellemme vähiten kärsimystä kuolleena.
Hänen mielestään olin niin paha, etten ansaitsisi elää.

Ex-puolisoni oli hyvä isä ja hän rakasti tytärtään.
Tiedän sen, niin ristiriitaiselta kuin se kuulostaakin.
Siksi tein hänelle selväksi, että hänen ja Veeran välit eivät muutu mihinkään.
Halusin, että tyttö saa olla molempien kanssa yhtä paljon ja siksi meillä oli viikko/viikko-järjestely.
Yritin sopia kaikesta reilusti ja toimia yhteistyössä, ex-puolisoni ei halunnut edes yrittää.

Tapahtumaa edeltävät kuukaudet ex-puolisoni lähetteli minulle viestejä aamusta iltaan.
Ne olivat sairaita, rumia ja ahdistavia.
Niistä ei jäänyt epäilystäkään, millaisena hän minua piti.
Hän seurasi minua, tiesi jokaisen liikkeeni.
Hän tiesi aina, jos luonani oli käynyt joku tai jos en ollut töissä.
Hän tiesi kaiken. Luuli tietävänsä.
Ja yhtä aikaa oli täysin väärässä.

Aloin pelkäämään tosissani ja silloisen ystäväni avustuksella otin yhteyttä poliisiin.
En halunnut ex-puolisolleni harmia ja siksi en tehnyt rikosilmoitusta.
Halusin vain, että hän jättäisi minut rauhaan.
Teimme poliisin kanssa sopimuksen, että hän soittaisi ex-puolisolleni ja kertoisi, kuinka väärin hänen toimintansa on.
Se puhelu ei muuttanut mitään.
Niihin aikoihin kerroin kaikesta myös vanhemmilleni.
Heillä ei ollut aavistustakaan siitä, millaista minun elämäni oli ollut.
Surullisissa tragedioissa puhutaan aina siitä, kuinka pitäisi puuttua ajoissa.
Mutta valitettava tosiasia on, ettei asioihin voida puuttua, kun ei ongelmaa näy.
Suhteen aikana minä en kertonut ongelmista, koska en tunnistanut niitä.
Luulin asioiden olevan oikein.
Lopulta erottuani ja tajuttuani en kertonut ongelmista, koska pelkäsin.
Enkä halunnut ex-puolisolleni pahaa.

Tapahtumaa edeltävällä viikolla tein lähestymiskieltohakemuksen.
Ex-puolisoni ei käytöksellään uhannut minua fyysisesti väkivallalla, joten lähestymiskieltoa ei voitu asettaa voimaan välittömästi.
Siinä asiassa ei kukaan toiminut väärin, koska kukaan ei osannut ennustaa eikä edes kuvitella sitä, mitä tulisi tapahtumaan.
Lähestymiskiellosta ei tiedotettu, sillä sitä ei oltu vielä oikeudessa asetettu.
Ja korostan, että lähestymiskielto ei koskenut Veeraa vaan ainoastaan minua. Veeran ja hänen isänsä välit olisivat pysyneet täysin ennallaan.

Maanantaina 29.10.2018 ex-puolisoni sai tiedon hakemastani lähestymiskiellosta. Hän ei suostunut ottamaan sitä vastaan, vaan laittoi minulle viestejä, joissa jatkoi samaa minua syyttävää linjaansa.
Viimeisen kerran kuulin hänestä puhelussa, jossa hän vaati minua puhumaan kanssaan.
En suostunut, minua oli neuvottu olemaan puhumatta.

Muutama tunti myöhemmin hän on mennyt Veeran kanssa talolle, kirjoittanut pannuhuoneen seinään
OLISKO KANNATTANU PUHUA?
29.10.2018
ja päättänyt pienen tyttäremme elämän.

Eromme jälkeen ex-puolisoni sanoi, että olin syyllinen lapsen elämän pilaamisessa.
Veeran elämään ero ei vaikuttanut negatiivisesti, päinvastoin.
Olen varma, että Veerakin nautti siitä, että kodissa oli rauhallista, vaikka niitä koteja olikin kaksi.
Veera oli reipas ja hän viihtyi molempien luona – hänellä oli molempien vanhempien kanssa omat juttunsa.
Veera eli iloisen pikkutytön onnellista elämää loppuun saakka.

Ex-puolisoni vannoi, että tulisin näkemään oman pahuuteni ja kantamaan vastuun teoistani.
Nyt minä kannan sitä vastuuta.
Kannan vastuuta siitä, että yritin luoda tyttärellemme elämää, jossa hän voisi olla huoleton ja iloinen, kuten hän ansaitsee eikä lapsi, joka yrittää lohduttaa itkevää äitiä.
Kannan vastuuta siitä, että yritin luoda tyttärellemme elämää, joka olisi onnellista ja rauhallista.

Sen elämän ex-puolisoni päätti.
Hän päätti sen itsekkäästi vain satuttaakseen minua viimeisen kerran.
Kostaakseen.
Mutta mitä?
Sen, että yritin rakastaa häntä?
Sen, että en antanut hänen tuhota minua?
Sen, että yritin tarjota tyttärellemme elämää, jonka hän olisi ansainnut?
Sen, että en suostunut olemaan syyllinen ja paha vain sen takia, koska hän kuvitteli niin?

Koko suhteemme ajan hän sai minut uskomaan, että olen paha ja syyllinen.
Nyt, ensimmäistä kertaa 12 vuoteen tiedän, että en ole syyllinen.
Minä en ole paha.
Minä tein kaikkeni.

Avatar
MissMallard
Axel Foley
Viestit: 2468
Liittynyt: Ke Syys 16, 2015 4:24 pm

Re: Ivalossa perhesurma: isä ja 6-v. tyttö

Viesti Kirjoittaja MissMallard »

Kyllä on surullista ja murheellista luettavaa ja pistää kysymään että miten ihmisestä, eli tässä ex-miehestä, tulee tuollainen, kieroon kasvanut "sadisti"? Toivon tälle äidille kaikkea hyvää elämässä eteenpäin vaikka varmasti se ei ole helppoa. Myötätunto on puolellasi!

asdaski
Remington Steele
Viestit: 204
Liittynyt: Ma Touko 07, 2018 8:02 pm

Re: Ivalossa perhesurma: isä ja 6-v. tyttö

Viesti Kirjoittaja asdaski »

Hyvä kuitenkin, ettei äiti syytä itseään. Siitä kuitenkin olen eri mieltä, että tuollainen vanhempi ei voi koskaan olla hyvä vanhempi. Ei koskaan. Varsinkaan pitemmältä ajalta mietittäessä. Tuollainen ihminen ei koskaan pidä riitoja pelkästään vanhempien välillä vaan niihin sotketaan lapsi mukaan.

Avatar
UglyBetty
Neuvoja-Jack
Viestit: 584
Liittynyt: Ke Loka 29, 2014 2:03 am
Paikkakunta: Cloud Cuckoo Land

Re: Ivalossa perhesurma: isä ja 6-v. tyttö

Viesti Kirjoittaja UglyBetty »

Inanna kirjoitti:Jäin ihmettelemään tuota lähestymiskieltoa.

Eli, surma aamuna tyttö oli isällään, koska isä oli vienyt hänet esikouluun, josta äidin oli iltapäivänpäätteeksi määrä hänet noutaa luokseen.

Esikoulussa isän keskenpäivää hakua on pidetty normaalina, koska hänhän sen tytön sinne aamulla oli tuonutkin.

Lähestymiskielto vaikuttaa siis olleen äidin keino estää isää jatkossa tapaamasta tytärtään kuin kenties valvotusti.

Vaikuttaa, että jokin pelko äidillä on ollut ja se pelko ehti realisoitumaan näin karmealla tavalla.
Vaikka hän on lapsen sinne vienyt, äidin on ollut tarkoitus hakea lapsi. Isän viikko päättynyt, äidin alkanut.
Lähestymiskiellon olet selvästikin ymmärtänyt väärin.

Avatar
UglyBetty
Neuvoja-Jack
Viestit: 584
Liittynyt: Ke Loka 29, 2014 2:03 am
Paikkakunta: Cloud Cuckoo Land

Re: Ivalossa perhesurma: isä ja 6-v. tyttö

Viesti Kirjoittaja UglyBetty »

asdaski kirjoitti:Hyvä kuitenkin, ettei äiti syytä itseään. Siitä kuitenkin olen eri mieltä, että tuollainen vanhempi ei voi koskaan olla hyvä vanhempi. Ei koskaan. Varsinkaan pitemmältä ajalta mietittäessä. Tuollainen ihminen ei koskaan pidä riitoja pelkästään vanhempien välillä vaan niihin sotketaan lapsi mukaan.
Viitsisitkö selventää mielipidettäsi? Olet ”eri mieltä” siitä että tuollainen vanhempi EI voi koskaan olla hyvä vanhempi? Miten äiti sotki lapsen tähän mukaan?

Avatar
taotao
Harjunpää
Viestit: 344
Liittynyt: To Maalis 24, 2016 12:59 pm

Re: Ivalossa perhesurma: isä ja 6-v. tyttö

Viesti Kirjoittaja taotao »

Alkoholisoitut / suurkuluttaja, sairaaloisen mustasukkaunen mies.

Narsistisilla piirteillä?

Narsistivanhempi ei ainakaan koskaan voi olla hyvä vanhempi.

Avatar
Tackleberry
Adrian Monk
Viestit: 2733
Liittynyt: La Touko 02, 2015 1:53 am

Re: Ivalossa perhesurma: isä ja 6-v. tyttö

Viesti Kirjoittaja Tackleberry »

UglyBetty kirjoitti:
asdaski kirjoitti:Hyvä kuitenkin, ettei äiti syytä itseään. Siitä kuitenkin olen eri mieltä, että tuollainen vanhempi ei voi koskaan olla hyvä vanhempi. Ei koskaan. Varsinkaan pitemmältä ajalta mietittäessä. Tuollainen ihminen ei koskaan pidä riitoja pelkästään vanhempien välillä vaan niihin sotketaan lapsi mukaan.
Viitsisitkö selventää mielipidettäsi? Olet ”eri mieltä” siitä että tuollainen vanhempi EI voi koskaan olla hyvä vanhempi? Miten äiti sotki lapsen tähän mukaan?
Tuo asdaskin kommentti oli selvästi tästä isästä.

Hän on siis äidin kanssa eri mieltä siitä, että tällainen narsistipaska voisi olla hyvä vanhempi.
Sverdlov kirjoitti:Katsoin juuri Trumpin puheen.Sangen viileästi suhtautui voittoon kaiken sen paskan jälkeen mitä on niskaan kaadettu.Nyt sitten tälläkin areenalla hiljenee
sikakoira kirjoitti:..ei jää epäselväksi tuleeko Trump viemään rökäle voiton jälleen kerran. Kyllä tulee ja helposti

Vastaa Viestiin