- HS 29.10.1952 Teuvo Jalaa Sysmä.jpg (215.29 KiB) Katsottu 11522 kertaa
- HS 30.10.1952 Teuvo Jalaa Sysmä.jpg (169.34 KiB) Katsottu 11522 kertaa
- HS 18.11.1952 Teuvo Jalaa Sysmä.jpg (79.79 KiB) Katsottu 11522 kertaa
Seuraava juttu piti näpytellä puhtaaksi itse:
HS 12.12.1952
Kaameita kertomuksia kuultiin Sysmän käräjillä
Poikapuolensa murhaaja mielentilatutkimukseen - Kiihtynyttä yleisöä oikeuspaikalla
Sysmä, torstaina.
Suuri joukko sysmäläisiä oli tänä aamuna teatteritalon luona odottamassa emäntä Aune Kyllikki Jalaata, poikapuolensa murhaajaa, jonka kammottavaa ja kautta maan huomiota herättänyttä tekoa selviteltiin kihlakunnanoikeudessa koko päivän. Syytetyn astuessa alas autosta, jolla hänet oli tuotu Mikkelin lääninvankilasta, välähtelivät valokuvaajien salamavalot ja utelias kansanjoukko tungeksi oikeuspaikan eteisessä nähdäkseen raakalaistekoon syyllistyneen. Väkijoukosta kuului lauseita "
selkäsaunan se tarvitsis, tuokaa se tänne, suohon se pitäisi itse työntää".
Emäntä Jalaa suhtautui ympäristöönsä rauhallisesti kuin poissaolevana. Koko oikeudenkäynnin ajan hän istui hiljaa kädet ristiin puserrettuina ja katse lattiaan painettuna kasvoillaan masennuksen leima. Puheenjohtajan kysymyksiin hän vastasi tuskin kuuluvasti. Järkytyksenkö syytä lienee ollut, että hän vielä nytkin muutti kertomustaan useita kertoja myöntäen kuitenkin surmanneensa pojan.
Teuvo-pojan murha tarkoin suunniteltu
Oikeuden puheenjohtajana toimi hovioikeudenauskultantti Olavi Vihko Heinolasta ja syyttäjänä poliisitarkastaja Jäntti. Noin 60 tiheästi kirjoitettua konekirjoitusliuskaa käsittävän poliisikuulustelupöytäkirjan lukeminen kesti toista tuntia. Maanviljelijä Toivo Jalaan kertomuksesta ilmeni, että Teuvo-poika oli äitinsä kuoltua v. 1950 tullut isänsä ja tämän toisen vaimon hoitoon. Äitipuoli oli ollut kateellinen ja ynseä poikaa kohtaan, eikä isä ollut uskaltanut laskea poikaa vaimonsa kanssa minnekään pitemmälle matkalle. Aune Jalaa puolestaan kertoi miehensä suosineen poikaa ja olleen tylyn hänelle, mistä johtuen perhe-elämä ei ollut aivan sopuisaa. Perhekohtauksia, jopa pahoinpitelyjäkin, oli sattunut, ja ennen raakalaista tekoaan äitipuoli oli jälleen sydämistynyt poikaan ja ollut useita päiviä puhumattomana. Usein aikaisemmin hän kertoi toivoneensa kuolemaan johtavaa tapaturmaa, mutta lokakuun 19 päivänä oli tehnyt päätöksensä tämän surmaamisesta, minkä hän toteuttikin viikkoa myöhemmin. Murhan hän suunnitteli hyvin tarkkaan ja osti uusia vaatteita saadakseen pojan helpommin lähtemään mukaansa ja osittain siksi, etteivät naapurit tuntisi helposti poikaa. Ostamansa vaatteet ja myös omia vaatteita hän kätki edellisenä iltana latoon, minne hän piiloitti myös aikaisemmin poimimiaan puolukoita voidakseen osoittaa olleensa murhapäivänä puolukkametsässä. Lauantaina hän liuotti runsaan määrän unitabletteja ja sekoitti osan niistä pojan evääksi laittamaansa mehuun sekä osan mehusuklaasekoitukseen, jolla hän päällysti pojan voileivät.
Kaameita kertomuksia
Murhapäivän jälkeisenä aamuna hän kertoi pojan olevan kaukana häissä. Eräässä vaiheessa hän kertoi tuntemattoman miehen ryöstäneen pojan häneltä tarkoituksenaan kiristää isältä lunnaita. Hän kertoi miehen pahoinpidelleenkin itseään ja sanojaan tukeakseen hän oli putkassa ollessaan hangannut selkänsä verille vuoteen reunalautoihin. Toisen kerran hän taas kertoi, että pojan ollessa jo uupunut tablettien vaikutuksesta hän oli tarttunut tätä takaapäin hartioihin ja painanut vesilammikkoon. Poika oli ehtinyt huudahtaa "Älä, äiti". Pideltyään poikaa vedessä, kunnes tämä oli kuollut, hän kertoi kantaneensa ruumiin noin 150 metrin päässä olevaan suonsilmäkkeeseen painaen ruumiin sammalten alle. Tänään hän kuitenkin muutti jälleen kertomustaan väittäen surmaamisen tapahtuneen samaisessa suonsilmäkkeessä. Jonkin ajan kuluttua hän taas puhui lammikosta ja pojan kantamisesta suohon.
Hän myönsi kuitenkin menneensä metsään tarkoituksella surmata poika ja kertoi sekoittaneensa pojan voileipiin lisäksi viljanpeittausaineita. Edelleen hän mainitsi myös itsellään olleen tarkoituksen hukuttautua, mutta ei ollutkaan uskaltanut toteuttaa aiettaan. Oikeudessa luettiin myös Aune Jalaan tädilleen vankilasta lähettämä kirje, josta kuvastui suuri tuska ja pelko. Tekonsa hän selitti pimeyden ruhtinaan sanelemaksi ja kehoitti sukulaisiaan rukoilemaan puolestaan ilmoittaen kaipaavansa kotiin, jossa kaikesta huolimatta oli ollut onnellista.
Rangaistusvaatimus murhasta
Syyttäjä katsoi Aune Jalaan kuljettaneen poikapuolensa Teuvo Jalaan surmaamisen aikomuksessa metsään, missä hän oli toteuttanut aikeensa. Hän vaati syytetylle rangaistusta murhasta. Toivo Jalaa yhtyi rangaistusvaatimukseen. Todistajina kuultiin 16 henkilöä, joista useimmat selvittelivät Aune Jalaan liikkumista pojan kanssa murhasunnuntaina ja eräät naapurit Jalaan perhe-elämää, jossa ei ollut havaittu mitään erikoista. Syytetyn äiti mainitsi kysyttäessä, ettei hän ollut koskaan havainnut tyttäressään mitään epänormaalia, mutta sen sijaan syytetyn sisarpuoli kertoi tämän olleen umpimielisen ja salaperäisen.
Aune Jalaa pyytää mielentilatutkimusta
Todistajain kuulemisen jälkeen tuli Aune Jalaan puheenvuoro, jolloin oikeussalin puolilleen täyttäneessä kansanjoukossa kävi kohahdus ja joukko alkoi uteliaana liikehtiä. Puheenjohtaja toisti jälleen kysymyksen pojan lammikkoon upottamisesta. " En muista ", vastasi syytetty.
" Työnsittekö hänet väkivalloin veteen ", jatkoi syyttäjä, mihin syytetty vastasi: " Hiukan työnsin, olin niin sekaisin, kuin tajuton. Kannoin sitten sitä ".
Syytetty antoi lisäksi oikeudelle kirjelmän, jossa hän kertoi miehensä tylyydestä ja ylpeydestä. Työ talossa oli raskasta ja kun hänelle lisäksi oli sattunut neljän avioliittovuoden aikana kolme keskenmenoa, hän väitti olleensa sekä ruumiillisesti että henkisesti rasittunut ja masennustilassa. Teon tehdessään hän katsoi olleensa syyntakeeton ja pyysi mielentilan tutkimusta.
Syyttäjä totesi lopuksi, että Teuvo Jalaan ruumiinavauspöytäkirjoja ei ole vielä saatu ja että juttuun haastetaan vielä lisää todistajia. Tämän johdosta hän pyysi lykkäystä. Jonkin aikaa asiaa harkittuaan oikeus päätti alistaa Aune Jalaan mielentilatutkimukseen. Hänet passitettiin Mikkelin lääninvankilaan odottamaan mielisairaalaan siirtämistä ja jutun käsittely siirrettiin toistaiseksi.
Syytetty vaatii osaa omaisuudesta
Välittömästi murhajutun päätyttyä käsiteltiin avioeroasiaa Toivo Jalaan hakiessa eroa vaimostaan. Lisäksi hän vaatii vaimonsa avio-oikeuden menettämistä omaisuuteen nähden sekä korvauksia 100 000 markkaa. Aune Jalaa antoi nytkin oikeudelle kirjelmän, jossa selitteli masennustilansa syitä sekä katsoi osan omaisuudesta kuuluvan itselleen, varsinkin kun hän katsoi tulevansa julistetuksi syyntakeettomaksi. Murha-asian jäätyä ratkaisematta siirrettiin avioeron käsittelykin talvikäräjien toiseen istuntoon.