Ilpo Larha: Jollaksen palkkamurha -92 ja Lahden piiritys -94

Suomessa tapahtuneet henkirikokset.
Avatar
PiikkiSika
Adrian Monk
Viestit: 2808
Liittynyt: To Tammi 14, 2016 11:52 pm

Re: Ilpo Larha: Jollaksen palkkamurha -92 ja Lahden piiritys

Viesti Kirjoittaja PiikkiSika »

Morgan Kane kirjoitti:Harri Nykäsen kirjassa "Likainen Harri - 20 vuotta Erkon renkinä" sivuttiin lukuisia tapauksia muiden mukana tätä tapausta.

Larha oli viimeisenä päivänä vaatinut saada puhua Helsingin Sanomien edustajan kanssa, joksi Nykänen oli valikoitunut. Miehet olivat puhuneet reilut 30 minuuttia aiheiden vaihdellessa. Jossain vaiheessa puhelua Larha oli kertonut ettei aio tulla elossa ulos ja lähteä vankilaan takaisin, Nykänen oli yrittänyt puhua Larhaa ympäri mutta tämä oli pitänyt päänsä.

Puhelun päätyttyä Nykänen kiirehti kirjoittamaan Helsingin Sanomiin artikkelia aiheesta ja juttu olikin valmiina Larhan päättäessä päivänsä.
...pah! varmaankin vaan sanonu "et uskalla" - "tee se"
! ! ! Eläköön EU-direktiivit ja kansan syväkyykky ! ! !

Ilpo Larha
Harjunpää
Viestit: 331
Liittynyt: Pe Elo 28, 2009 1:35 pm

Re: Ilpo Larha: Jollaksen palkkamurha -92 ja Lahden piiritys

Viesti Kirjoittaja Ilpo Larha »

Illan rikospaikka MTV3 ohjelmassa todennäköisesti juttua tästäkin tapauksesta, sekä myös vankilapaosta ja Lahden piirityksestä.

Dope Boy
Axel Foley
Viestit: 2021
Liittynyt: To Marras 17, 2016 10:52 pm

Re: Ilpo Larha: Jollaksen palkkamurha -92 ja Lahden piiritys

Viesti Kirjoittaja Dope Boy »

Onkohan muuten herra Haikas enää elävien kirjoissa? Jos on niin mitähän hänen elämänsä on mennyt?
"If you aim for a king, you better not miss"

mikko1979
Hetty Wainthropp
Viestit: 462
Liittynyt: Pe Maalis 11, 2011 5:09 pm

Re: Ilpo Larha: Jollaksen palkkamurha -92 ja Lahden piiritys

Viesti Kirjoittaja mikko1979 »

Arman ja Suomen rikosmysteerit ohjelmassa käsiteltiin eilen tuota Jollaksen tapausta. Ohjelmassa puhuneista poliiseista ensimmäinen kertoi vainajan olleen löydettäessä lattialla ja toinen vuorostaan kertoi vainajan olleen sängyssään. Sänkyynhän tuo uhri ammuttiin. Uhrin pojan nimi oli ohjelmassa Frank ja tekijän ja hänen avustajansa nimet Ismo ja Harri.

rice13
Vähänniinkuharrastaja
Viestit: 99
Liittynyt: To Syys 18, 2008 8:46 pm

Re: Ilpo Larha: Jollaksen palkkamurha -92 ja Lahden piiritys

Viesti Kirjoittaja rice13 »

Dope Boy kirjoitti:Onkohan muuten herra Haikas enää elävien kirjoissa? Jos on niin mitähän hänen elämänsä on mennyt?
Siitä ei tietoa, kuinka elämä on mennyt, mutta hengissä todennäköisesti on. Väestörekisterin nimipalvelun mukaan Haikas -sukunimisiä on kuolleilla 0 kpl.

Doctor Lecter
James Bond (Daniel Graig)
Viestit: 17033
Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am

Re: Ilpo Larha: Jollaksen palkkamurha -92 ja Lahden piiritys

Viesti Kirjoittaja Doctor Lecter »

Ilpo Larhan viimeisistä hetkistä tulee kuluneeksi 25 vuotta:
Vasta radiosta kuultu pommiuhkaus sai naapurin miehen pelkäämään – 25 vuotta Lahden piirityksestä

Vankikarkuri Ilpo Larhan itsemurha on vieläkin kova pala hänen kanssaan neuvotelleelle entiselle poliisille Esko Heinoselle. Piiritetyssä talossa asunut Juha Heinonen taas kertoo hieman jännittäneensä, kun saman kerroksen asunnossa uhattiin olevan räjähteitä.

Mies oli tappanut liikuntakyvyttömän 77-vuotiaan rahaa vastaan, paennut vankilasta ja ryöstänyt pakomatkalla pankin. Lahdessa hän oli linnoittautunut kerrostaloon kolmeksi päiväksi ja tulittanut asuntoon pyrkineitä poliiseja. Hän oli uhannut räjäyttää talon ilmaan ja ammuskellut useaan kertaan autoja ja viereisiä taloja.

Piirityksen aikana käydyissä neuvotteluissa 25-vuotias vankikarkuri oli silti ollut sanojensa mittainen. Siksi poliisin johtoautossa kolmatta päivää istunut Esko Heinonen rohkeni nostaa NMT-puhelimen luurin yli sadannen kerran ja pyytää vielä jotakin itsetuhoiseksi käyneeltä linnoittautujalta.
– Sanoin hänelle, että olet pitänyt kaiken, mitä olet luvannut, ja minä olen pitänyt kaiken, mitä olen luvannut. Lupaa mulle yksi juttu vielä, Heinonen muisteli taannoisessa tv-ohjelmassa Rikostarinoita Suomesta.
– Älä ammu itseäsi silloin, kun olen puhelimessa.

Ohjelma lähetettiin jo kymmenen vuotta sitten, ja pian 70 täyttävä Heinonen on eläkkeellä ollessaan ehtinyt unohtaa monet tutkimansa henkirikokset, ryöstöt, raiskaukset ja tulipalot.

25 vuotta sitten Metsäpellontiellä annettu viimeinen lupaus on kuitenkin edelleen niin syvä muisto, että haastattelussa täytyy pitää tauko.

Vastapäätä haisi pilvi

Oli keväinen tiistaipäivä 15. maaliskuuta 1994 ja maassa oli hankea, kun Juha Heinonen heräsi keittelemään aamukahvia. Kello oli jo noin 12, koska myöhäinen iltavuoro lehtipainossa oli päättynyt vasta kolmen maissa yöllä. Vaimo oli lähtenyt töihin aiemmin aamulla.

Pariskunta oli asunut Metsäpellontie 55:n toisen kerroksen kaksiossa jo useita vuosia.

Juha Heinosen pitkäaikaiselle työpaikalle Esan Kirjapainoon Ilmarisentielle oli matkaa vain puolisen kilometriä. Tänään tiistaina pariskunta menisi kuitenkin pankkiin neuvottelemaan lainaa uutta asuntoa varten.

Läpitalon asunto levittäytyi talon päätyyn, joten siitä aukeni näkymä kolmeen suuntaan: parvekkeelta länteen viereiselle kolmikerroksiselle talolle, keittiön matalasta ikkunasta pohjoiseen korkeammille kerrostaloille ja idän puolelta kolmikerroksiselle talolle.

Näkymä on nykyäänkin lähes sama, mutta silloin idän puoleisen talon päädyssä oli Taifun-baari. Se oli kaljakuppila, jossa oli tuolloin tiistaina meneillään huutokauppa.

Juha Heinosen kerroksessa vastapäätä asui vuokralla nuori nainen ja tämän nuori poikaystävä, ja asunnosta oli tullut usein pilven käryä. Siellä majailevista kahdesta vankikarkurista Heinonen ei kuitenkaan tiennyt.

"Mikä ropina rupesi käymään?"
Larha_kartta.jpg
Larha_kartta.jpg (65.46 KiB) Katsottu 14520 kertaa
Sitten rappukäytävässä alkoi tapahtua.
– Olin siinä aamutoimilla ja ihmettelin, että mikäs helvetin ropina täällä rupesi käymään.

Vastapäätä olevassa asunnossa alettiin ampua, ja sieltä sinkosi metallia Heinosen asunnon oveen.
- Oveen tuli neljä viisi luotia. Siinä vaiheessa rupesi jännittämään, että mitäs täällä tapahtuu.

Käytävästä kuului huutoja, kun asuntoon menneistä poliiseista etummaisen reiteen oli uponnut suojakilven sirpale. Luoteja tuli vastapäisen oven läpi vielä senkin jälkeen, kun poliisit olivat perääntyneet käytävälle.
– Sitten mä katsoin ikkunasta ulos, niin siellähän oli poliisia muistaakseni jo siinä vaiheessa niin vallan perkeleesti, Juha Heinonen kertoo.

Käskyyn vastaus keskisormella

Kymmenet poliisit alkoivat saartaa taloa, jonka helsinkiläisvankilasta karanneet Ilpo Larha ja Kullervo Haikas olivat nyt ottaneet linnakkeekseen.

Ensimmäisenä päällystön edustajana paikalle saapui rikoskomisario Esko Heinonen, Lahden poliisin huumetoimiston päällikkö.

Hänen lähestyessään taloa päädyn suunnasta paikalla kuului laukauksia. Silti Taifun-baarin edustalla notkui väkeä.
– En ollut vielä edes ihan talon päädyssä, kun huusin, että menkää helkutissa pois siitä, että tuolta ammutaan. Sitten he lähtivät veipustelemaan siitä.

Yksi mies reagoi kehotukseen erityisen hitaasti ja näytti mennessään keskisormea.

Asuntoon saatiin yhteys

Ensimmäiset kontaktit linnoitettuun asuntoon otettiin huutamalla. Pian kävi selväksi, että tarvitaan puhelin.
– Siinä vaiheessa kiinnosti kovasti, että keitä siellä on ja mitä he tahtovat, Esko Heinonen kertoo.

Silitysrautaa muistuttava NMT-puhelin toimitettiin asuntoon paikalle tuodun nosturin korissa. Yksi akku ei kestänyt kauan, joten myös vara-akkuja piti alkaa haalia.
– Muistan kyllä sen ensimmäisen kontaktin. Larha kertoi ihan suoraan, että keitä siellä asunnossa on, ja sitten tulivat vaatimukset: pakoauto ja esteetön poistuminen.

Auto hankittiin, mutta vain varuiksi.
– Keskeinen periaate oli, että pakoautoa ei anneta. Kun Larha kysyi, että miksi ei, sanoin vain, että me emme voi luottaa, että kaikki menisi hyvin ja että tilanne voi eskaloitua vielä pahemmaksi, Heinonen sanoo.

Esko Heinonen siirtyi nyt kenttäjohtajasta pääneuvottelijaksi, ja samalla alkoi yli 50 tuntia kestänyt yhteys Heinosen ja Larhan välillä.

Johtoautoon tuotiin Heinosen tueksi neljä psykologia: tunnettu Pirkko Lahti, vankilapsykologi Kaisu Eerikäinen ja poliisiopiston psykologit Tarmo Välitalo ja Lasse Nurmi. He auttoivat luurin varressa ollutta Heinosta muun muassa kirjoittamalla ohjeita paperilapuille.

Kuin toimintaelokuvaa

Samalla Juha Heinonen seurasi toimintaelokuvaa talonsa pihamaalla. Paikalla oli Karhu-ryhmä, ja poliiseja juoksi metsikössä. Heitä näkyi myös keittiön ikkunan puolella ja autojen takana.

Aseistuksena oli ison maailman tyyliin konepistooleita, haulikoita ja kiikarikiväärejä. Vastapäisistä taloista tähdättiin taloa kohti.
– Totta kai poliisit pyrkivät liikkumattomina ja näkymättöminä olemaan, mutta ne katolla olevat jätkät kyllä näkyivät ihan selkeästi, Juha Heinonen kertoo.

Sitten hänet vedettiin elokuvan sivurooliin.

Uhkaus herätti pakohalun

Larha soitti tiistaina Radio 99:n studioon Lahden keskustaan. Radiojuontaja Joni Heinonen löi soittajalle luurin korvaan, mutta sitten Larha uhkasi talon räjäytyksellä, jos pakoautoa ei saada.

Niinpä Larha ja Haikas pääsivät suoraan lähetykseen, jota Juha Heinonen kuunteli muutaman metrin päässä.

Haikas sanoi, että ”puoli taloa lentää tästä vittuun kohta, jos ei tapahdu jotain”. Larha taas kertoi saaneensa pioneerikoulutuksen ja väitti, että hänellä on hallussaan ”sellaista kivaa ainetta kuin C4”, joka on voimakas räjähde. Hän toivotti poliisit tervetulleiksi ”ovesta ja ikkunoista”.
– Joni (Heinonen) haastatteli tätä Larhaa radiossa livenä, ja Larha uhkasi, että tästä tulee isompi pommi kuin Mikkelissä, Juha Heinonen kertaa.

Vuoden 1986 pankkiryöstö Helsingin Jakomäessä ja ryöstäjän pakoa seurannut 10 kilon dynamiittiräjähdys Mikkelissä olivat vielä tuoreessa muistissa. Pommi tappoi räjäyttäjänsä lisäksi yhden panttivangeista, ja yhdeksän poliisia haavoittui.
– Mua rupesi sitten vähän jännittämään, että jumalauta, jos se räjäyttää tämän koko paskan ilmaan. Sen takia ajattelin, että hoitakaa mut täältä pihalle.

Uutta Mikkeliä ei haluttu

Poliisi oli alusta asti valmistautunut räjähteisiin. Tapaus haluttiin hoitaa nimenomaan fiksummin kuin Mikkelissä, Esko Heinonen kertoo.

Muutaman tunnin kuluttua Larha ilmoittikin räjähteiden olemassaolosta johtoautoon. Hän kuvaili niitä uskottavasti.

Jossain vaiheessa linjalle saatiin myös toinen asunnon asukkaista, joista alkoi tulla poliisin silmissä panttivankeja.
– Kysyin häneltä, että onko siellä olemassa räjähteitä. Hän sanoi, että siellä on pakkauksia, jotka voivat olla sellaisia, Heinonen sanoo.

Poliisi uskoi siksi operaation loppuun asti eli torstai-iltaan asti, että räjähteitä todella voi olla asunnossa.

Larhan mieli sahasi

Esko Heinonen ja Larha kävivät jo ensimmäisenä päivänä lukuisia keskusteluita.

Ensimmäiseen yöhön tultaessa tunnelma heidän välillään alkoi olla jo niin vapautunut, että puhelimessa myös vitsailtiin. He puhuttelivat toisiaan etunimillä.

Keskiviikkoaamuun tultaessa Heinonen päätti pitää tauon. Hän kävi kotona ja yritti nukkua, mutta ei adrenaliineiltaan onnistunut siinä. Pian hänet soitettiinkin takaisin, jotta neuvottelut saataisiin etenemään.
– Kun tulin takaisin, Larha ilahtui, että "helkutin hyvä, että tulit".

Keskiviikkoillan lähestyessä ilmapiiri oli taas rento. Heinoselle tuli tunne, että tilanteen purkaminen taitaa onnistua, kun alettiin puhua konkreettisista asioista.

Sitten käynnistyi moottori.

Talon päädyn nosturiautosta oli mennyt jotain epäkuntoon, mistä Heinonen oli kertonut Larhalle puhelimessa.
– Oltiin varmaan yhdentoista kahdentoista paikkeilla yöllä, kun joku käynnisti nosturiauton. Kun se piti kovaa ääntä, tuli heti kiukkuinen soitto ja sanottiin, että ”mä olen puhunut paskaa, ja nyt ei enää luottamusta ole”. Vaikka kuinka yritin selittää, että mistä siinä on kysymys, se ei tahtonut mennä perille millään.

Heinonen kertoo, että Larhan mieli sahasi ensimmäisestä illasta asti.
– Hänellä oli varmaan sellainen tunne, että tänne kohta hyökätään ja voi tapahtua mitä vain hänellekin. Hän korosti kovasti sitä, että jos sitä yritätte, tulee pahat seuraukset.

Yritti viittoilla poliiseilta apua
Poliisi kasasi hiekkasäkkejä kadulle suojaksi ja myös linnoitetun talon portaisiin. Ovessa näkyy luodinreikiä. Kuva: ESS-arkisto / Eila Väisänen
Poliisi kasasi hiekkasäkkejä kadulle suojaksi ja myös linnoitetun talon portaisiin. Ovessa näkyy luodinreikiä. Kuva: ESS-arkisto / Eila Väisänen
Larha_hiekkasäkit.jpg (51.33 KiB) Katsottu 14520 kertaa
Tiistai-iltapäivällä Juha Heinonen oli jo odottanut jonkin aikaa ja yritti ottaa yhteyttä poliiseihin elehtimällä.
– Yritin viittilöidä, että ilmoittakaa joku, että miten täällä pitää toimia, mutta kukaan ei soittanut.

Lopulta Heinonen kirjoitti puhelinnumeronsa isolle lapulle ja näytti sitä ikkunasta.

Noin varttitunnin päästä joku poliiseista soitti.
– Hän puhui perinteiseen tyyliin ja kysyi hyvin rauhallisesti, että "mites siellä menee". Yritin vain sitten kysellä, että "mites tässä toimitaan, että pääseekö tästä pihalle vai mitä".

Poliisi kysyi myös, onko rapussa muita paikalla.
– Sanoin, että on, "tuolla yläkerrassa asuu vanha mummo, joka ei kuule mitään". Sieltä tuli pitkä huokaisu.

Jonkin ajan kuluttua paikalle saatiin tikasauto. Tikkaat asetettiin pohjoispään keittiön matalan ikkunan alle, jotta piiritetystä asunnosta ei voisi havaita pakoa. Tikkaat olivat kuitenkin liian alhaalla.

Heinonen kampesi itsensä matalasta ikkunasta ja kurotti itsensä ylimmälle askelmalle.

Maankamaralle päästyään hän istui poliisiautossa noin varttitunnin ja kertoi mitä tiesi.
– Eihän siinä sen kummempia. Eivät he edes luvanneet ottaa yhteyttä eikä mitään, tilanne jäi vain siihen. Sitten he sanoivat vaan, että "koita pärjätä".

Yläkerran rouva saatiin turvaan Juha Heinosen jälkeen.
– Kympin uutisissa näin, kun seuraavasta rapusta evakuoitiin ihmisiä, joitakin mummoja.

Vahva side

Esko Heinosella oli läpi operaation käytössään varamies, mutta Larhan ja Heinosen välille oli syntynyt luottamus, eikä Larha halunnut keskustella muiden kanssa. Myöskään rikoskomisario itse ei halunnut päästää irti.

Poliisikoulutuksessakin oli puhuttu Tukholma-syndroomasta eli siteen muodostumista kaappaajan ja panttivangin välille. Vaikka Heinonen oli tästä tietoinen, hänen ja Larhan välille pääsi syntymään side.
– Varoin koko ajan Tukholma-syndrooman vaikutusta, mutta ihmisen psykologia on vain sellainen, että vaikutus tulee.

Torstaina Larha oli jo ainakin pariin kertaan antanut ymmärtää, että voi tappaa itsensä puhelun aikana. Piirityksen viimeisenä päivänä hän myös purki muistojaan ja kertoi Heinoselle sellaisia asioita, joista ei ollut avautunut kellekään muulle.

Heinonen ja Larhan tuntenut vankilapsykologi Kaisu Eerikäinen saivat miehen taivuteltua pois itsemurha-aikeista pariin otteeseen. Heinonen yritti myös taivutella Larhaa antautumaan hyvin monenlaisilla keinoilla.

Epäonnistunut olo

Sillä hetkellä kun Larha päätyi itsemurhaan, Esko Heinonen oli valvonut jo kolme päivää yhteen soittoon, noin 60 tuntia.
– Minua ei määrätty siihen, vaan tunsin, että saatan edetä tässä. Jälkeenpäin ajatellen en ollut enää kovin työkykyinen torstai-iltapäivänä.

Nyt Heinonen kuitenkin näkee, että neuvottelijaa olisi pitänyt vaihtaa neuvottelujen notkahduksista huolimatta.
– Ei ole mitään järkeä, että vedetään noin pitkälle yhden varassa. Mutta se johtui minusta, hän sanoo.

Heinonen meni kotiinsa nukkumaan. Hän nukkui pitkään, mutta tapauksesta jäi erittäin tuskainen olo ja tunne ammatillisesta epäonnistumisesta.

Herättyään perjantaina Heinonen keskusteli tunnin ajan poliisiopiston psykologi Tarmo Välitalon kanssa. Se jäi ainoaksi purkutilaisuudeksi.
– Sitten rupesi tulemaan paljon myönteistä palautetta, että olin monen mielestä hoitanut asiaa tyylikkäästi. Mutta jotenkin tuli sellainen tunne, että en pitkään aikaan pystynyt ajattelemaan sitä asiaa. Se piti painaa pois.

"Panimme joka solun likoon"

Juha Heinonen lähti asunnosta selvittyään illaksi töihin painamaan Etelä-Suomen Sanomia ja uutisia piiritystilanteesta.

Päivän tilanteiden takia asuntolainaneuvottelut jäivät siltä päivältä käymättä. Metsäpellontien asunto meni muutaman kuukauden päästä kaupaksi, vaikka asuntonäytössä ovessa oli vielä luodinreikiä.

Esko Heinonen palkittiin poliisin ansioristillä tammikuussa 1995 ainoana operaatiossa mukana olleista. Hän omisti mitalin kaikille piiritykseen osallistuneille.
- Niin minä kuin kaikki muutkin panimme joka solun likoon, hän painottaa kotonaan.

Rikoskomisario jäi eläkkeelle Lahden väkivaltarikosyksiköstä vuonna 2012.
https://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/art2529053#cxrecs_s
24.3.2019 06:00

Miten media sai vihiä että on tilanne päällä?
Kyse ei voinut olla kotihälytyksestä - oudosti pysäköidystä poliisiautosta alkoi Lahden Larha-draaman mediamylläkkä

Maaliskuun 15. päivänä vuonna 1994 lahtelainen kerrostaloalue pääsi kansainvälisen huomion kohteeksi, kun vankikarkuri Ilpo Larha linnoittautui Metsäpellontie 55:ssä sijaitsevaan kaksioon. Etelä-Suomen Sanomat oli paikalla yli kaksi vuorokautta yhteen menoon. Niin olivat monet muutkin.

Tiistaina 15. maaliskuuta 1994 Lahden Metsäpellontien ja Ilmarisentien risteykseen oli pysäköity Nissan-merkkinen poliisiauto. Jokainen journalisti tietää, että poliisiauton paikallaolo saattaa olla merkki uutisesta. Ainakin pienestä uutisesta, jos ei suuresta.

Nyt se oli merkki suuresta. Sisäasiainministeriön omistama ajopeli oli huomaamaton osa siitä mylläkästä, joka kohta nostaisi rauhallisen lahtelaiskaupunginosan kansainvälisen huomion kohteeksi.

Kyseisessä poliisiautossa oli jotain outoa. Ajoneuvo oli mielestäni ajettu paikkaansa niin, että kyse tuskin oli kotihälytyksestä tai liikennevalvonnasta.

Auton lähellä ollut konstaapeli vakuutti, ettei virkavallan läsnäoloon liittynyt mitään ihmeellistä. Väite oli huutavassa ristiriidassa sen kanssa, että paikalle alkoi virrata kalustoa ja konstaapeleita. Kypärien ja haulikoiden mukanaolo kertoi, että esivalta oli pahan paikan edessä.

Tappaja vastassa

Kevättalven päivä oli mitä kaunein, mutta Metsäpellontie 55:n toisen kerroksen kaksiossa ei ilmoja ihailtu. Ikkunasta kuulunut vihainen miesääni oli ikään kuin pelin avaus. Nuori mies vaati puhelinta ja kehotti poliisia käyttämään ääntään.

Kuulin myös laukauksia. Siellä oli Ilpo Larha. Vankilasta karannut murhamies panttivankeineen. Aseen ääniä saisin kuulla seuraavan parin vuorokauden aikana enemmänkin.

Olin erinomaisen hyvissä kuulo- ja näköasemissa piiritettyä kerrostaloa vastapäätä. "Pikkuisen paha tilanne", sanoi mäkeä alas juossut poliisimies ja kehotti minua häipymään. En häipynyt. En malttanut.

Poliisin kommentti oli tällä kertaa totuudenmukainen. Larha-draamasta sukeutui kansainvälinen mediatapahtuma, josta uutisoitiin Borneossa asti.

Säkit kuntoon

Asunnon piiritys ja ympäristön evakuointi olivat jo tiistaina päivällä täydessä käynnissä. Autoin suhdetoimintasyistä poliiseja kantamaan hiekkasäkkejä piirittäjien suojaksi. Apu kelpasi, mutta sitten tuli toinen ja kiukkuinen häipymiskäsky. Nyt oli toteltava.

Tuli ilta ja ensimmäinen yö. Mediaa oli siihen mennessä paikalla runsaasti. Hienoinen lumisade peitteli lehtikuvaajien kamerat, jotka nököttivät jalustoillaan teleobjektiivit suunnattuina kohti Suomen kuuluisinta kaksiota. Kuvaajat ja toimittajat nukkuivat autoissaan, jotka kävivät tyhjäkäyntiä tuntikausia.

Etelä-Suomen Sanomilla ja paikallisradioilla oli se valtti käytössään, että me saatoimme vaihtaa levänneitä voimia valvoneiden tilalle. Poliisilla oli sama etu, mutta Ilpo Larhalla ei. Hän teki yhtä vuoroa.

Larhan tukikohtana ollut asunto oli niin sanottu läpitalon huoneisto, josta hän näki talon kummallekin puolelle. Joskus vaihdoin asemapaikkaani juoksentelemalla läpi näkösuojattomien alueiden, mistä poliisi antoi nuhteet. Olihan se kieltämättä typerää painella paksussa hangessa sillä riskillä, että on tappajan tähtäimessä.

Välit kiristyivät

Toinen päivä ei tuonut ratkaisua. Ei myöskään toinen yö. Olimme ja odotimme. Piiritetty asunto oli pimeä ja hiljainen. Armeijan Pasi-panssari jyrisi edestakaisin Metsäpellontietä ja Ilmarisentietä, mutta muuten oli rauhallista.

Saartorengas oli nyt tiukka, ja tiedotusvälineidenkin liikkumismahdollisuudet olivat kaventuneet. Poliisin ja journalistien välillä oli jännitteitä. Viranomaisten mielestä piiritysasuntoon meni sähköisten kanavien kautta liikaa tietoja poliisin toiminnasta asunnon ulkopuolella.

Ristiriitaisia tunteita herätti sekin, että Larha pääsi ääneen lahtelaisen Radio 99:n lähetyksessä. Tämä esiintyminen oli vankikarkurin oma vaatimus.

Henkilökemiat vaikuttivat

Toki jännitteisyys riippui myös henkilökemioista. Suurin osa lainvalvojista jaksoi pysyä rauhallisina, mutta osa poliiseista suhtautui meihin toimittajiin kireästi. Jälkeenpäin tulin tietämään, kuinka ymmärrettävää sellainen käytös heiltä oli. Larha oli oikeasti hankala vastus, ja tilanne oli välillä hyvin vaarallinen.

Vain kahdeksan vuotta aikaisemmin viranomaiset olivat epäonnistuneet Helsingistä Mikkeliin edenneen panttivankidraaman selvittämisessä. Autoon linnoittautunut pankkiryöstäjä oli räjäyttänyt itsensä ja yhden panttivangeistaan. Nyt ei haluttu yhtä surkeaa loppua. Virkavaltaan kohdistui huikea julkisuuden paine.

Emme eläneet online-aikakautta. Journalistit saivat paikan päälle tietoja vain viiveellä, koska poliisi ei piirityspaikalla tiedottanut tapahtumista. Pienet mukana kannettavat radiot olivat kova sana. Niiden avulla kuulimme edes uutiset.

Etelä-Suomen Sanomat piti lukijoitaan ajan tasalla paitsi paperilehdessä, myös ESS:n omissa televisiouutisissa. Lehdessä piiritysdraamasta oli juttuja sekä kuvia sivukaupalla.

Surullinen loppu

Torstaina maaliskuun 17. päivän aamuna Ilpo Larhan panttivangit olivat karanneet. Taas kuulimme aseen pauketta. Epätoivoinen vankikarkuri ilmestyi asunnon llmarisentien puoleiseen ikkunaan revolverin piippu suussaan. Näky sai kuvaajiin liikettä. Arvelimme kohta kuulevamme viimeisen laukauksen, mutta sen aika ei ollut vielä.

Iltaansa ehti harmaa torstaipäiväkin. Poliisin kaasukranaateista lähtenyt meteli oli vihdoin merkki siitä, että surullisen tapahtuman loppu on käsillä. Karhu-erikoisryhmä meni asuntoon, jossa syttyivät valot. Larha oli jo sitä ennen surmannut itsensä.

Jäljellä oli enää jälkisiivous. Kamerarivistö katosi, ja virkavallan autot ajoivat pois. Viimeisten joukossa poistui Nissan, joka oli ajettu risteykseen ensiksi.
ess.fi
24.3.2019 07:40
Asunnon ikkunat rikottiin, ettei Larha voisi köllötellä lämmössä. Lisäksi sähköt katkaistiin. Kuvakaappaus videolta.
Asunnon ikkunat rikottiin, ettei Larha voisi köllötellä lämmössä. Lisäksi sähköt katkaistiin. Kuvakaappaus videolta.
Larha_ikkunat.jpg (48.81 KiB) Katsottu 14520 kertaa
Tässä linkissä on video kuinka Metsäpellontie 55:n asukkaita juoksee niska kyyryssä turvallisen välimatkan päähän talosta.
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!

Sikkis
Remington Steele
Viestit: 244
Liittynyt: Pe Heinä 15, 2011 2:53 pm

Re: Ilpo Larha: Jollaksen palkkamurha -92 ja Lahden piiritys -94

Viesti Kirjoittaja Sikkis »

Högsten ja Haikas missä he ovat nyt vuosien jälkeen?

tokkaukko
Christopher Lorenzo
Viestit: 1694
Liittynyt: Su Syys 15, 2019 1:12 pm

Re: Ilpo Larha: Jollaksen palkkamurha -92 ja Lahden piiritys -94

Viesti Kirjoittaja tokkaukko »

Sikkis kirjoitti:
Ti Loka 05, 2021 10:46 pm
Högsten ja Haikas missä he ovat nyt vuosien jälkeen?
haikas on ainaki facebookissa jos on asiaa.
Jos peli on epäreilu,älä pelaa.

Dope Boy
Axel Foley
Viestit: 2021
Liittynyt: To Marras 17, 2016 10:52 pm

Re: Ilpo Larha: Jollaksen palkkamurha -92 ja Lahden piiritys -94

Viesti Kirjoittaja Dope Boy »

högstenkin on elossa.
"If you aim for a king, you better not miss"

Sikkis
Remington Steele
Viestit: 244
Liittynyt: Pe Heinä 15, 2011 2:53 pm

Re: Ilpo Larha: Jollaksen palkkamurha -92 ja Lahden piiritys -94

Viesti Kirjoittaja Sikkis »

tokkaukko kirjoitti:
Ti Loka 05, 2021 11:48 pm
Sikkis kirjoitti:
Ti Loka 05, 2021 10:46 pm
Högsten ja Haikas missä he ovat nyt vuosien jälkeen?
haikas on ainaki facebookissa jos on asiaa.
Kerro sinä ukko tapahtumista tuomioiden jälkeen kun niin täydellisen vastauksenkin annoit.

Doctor Lecter
James Bond (Daniel Graig)
Viestit: 17033
Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am

Re: Ilpo Larha: Jollaksen palkkamurha -92 ja Lahden piiritys -94

Viesti Kirjoittaja Doctor Lecter »

Larhan tarina "valkokankaalle":

Nelosen mukaan Ilpo Larhasta ja toimistaan tehdään elokuva. Uutinen on päivätty 21.4.2022 10:30.

Kuvaukset alkavat kesällä 2022 ja valmista pitäisi oleman 2023, jolloin sarja on nähtävillä Ruudussa.
Ruudun alkuperäissarja Piiritys kertoo palkkamurhaaja ja vankikarkuri Ilpo Larhan uskomattoman tarinan

Ensi vuonna Ruudussa nähtävä Piiritys on sekä jännittävä trilleri että henkilötutkielma eräästä Suomen rikoshistorian mieleenpainuvimmasta hahmosta, Ilpo Larhasta. Kuusiosaisen sarjan pääosissa nähdään Elias Salonen ja Jussi Vatanen.

Vuonna 1992 suoritettu Suomen historian ensimmäinen palkkamurha johti 55 tuntia kestäneeseen panttivanki- ja piiritystilanteeseen, jota koko maa seurasi. Piiritys on näihin tositapahtumiin perustuva rikossarja, jossa avataan ainutlaatuista rikosvyyhtiä sekä rikollisten että poliisin näkökulmasta.

Hengenvaarallisen palkkamurhaaja, vankikarkuri ja pankkiryöstäjä Larhan roolissa nähdään Elias Salonen. Piiritystilanteessa neuvottelijana toiminutta rikoskomisario Heinosta näyttelee Jussi Vatanen.

Sarjan pääkäsikirjoittajana toimii Hannu Kontturi, jota kiinnosti Larhan yllättävä päätyminen rikolliselle uralle: "Mikä tapahtumaketju sai parikymppisen, hyvistä lähtökohdista ponnistavan taksikuskin tekemään Suomen rikoshistorian ensimmäisen palkkamurhan ja päätymään vain paria vuotta myöhemmin keskelle koko kansan seuraamaa piiritystragediaa? Ajatus ei jättänyt minua rauhaan ja lopputuloksena syntyi sarja, jossa riisumme rikollislegenda Ilpo Larhan naamion."
Toivottavasti se kohta missä Larha tokaisi poliisille, että "mä en muuten istu tätä kakkua", saadaan mukaan.
- Larha oli siinä sanansa mittainen mies.
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!

mikko1979
Hetty Wainthropp
Viestit: 462
Liittynyt: Pe Maalis 11, 2011 5:09 pm

Re: Ilpo Larha: Jollaksen palkkamurha -92 ja Lahden piiritys -94

Viesti Kirjoittaja mikko1979 »

Iltalehtiplus

”Halusin vain pilailla”

30 vuotta sitten Helsingin Jollaksessa tapahtui poikkeuksellinen veriteko, kun Ilpo Larha murhasi liikuntakyvyttömän miehen omaan sänkyynsä. Elinkautiseen tuomittu Larha pakeni vankilasta kaksi vuotta myöhemmin ja linnoittautui lahtelaiseen asuntoon kahden panttivangin ja pakokaverinsa kanssa. Sieltä hän soitti Radio 99:n lähetykseen ja uhkasi räjäyttää talon. Kuuntele itse, millainen puhelu oli.

Tasan kolmekymmentä vuotta sitten 24. huhtikuuta 1992 Helsingin Jollaksessa tapahtui poikkeuksellisen raukkamainen henkirikos.

Murhaaja teloitti neljällä laukauksella 77-vuotiaan lähes liikuntakyvyttömän Wilhelm Högstenin hänen omaan sänkyynsä. Talossa oli tekohetkellä paikalla myös Högstenin taloudenhoitaja, joka ei nähnyt tekijää eikä pystynyt soittamaan apua, koska tekijät olivat katkaisseet talon puhelinlinjan.

Poliisin vahvin tutkintalinja kohdistui heti alusta alkaen uhrin 46-vuotiaaseen poikaan, jonka tiedettiin olevan huonoissa väleissä isänsä kanssa. Pojalla oli myös jatkuva rahapula, eikä isä suostunut enää rahoittamaan poikaansa.

Noin kaksi viikkoa veriteon jälkeen poliisi vangitsi uhrin pojan todennäköisin syin epäiltynä isänsä murhaan. Poika murtui kuulusteluissa nopeasti ja sepitti poliiseille palkanneensa palkkamurhan tekijöiksi kaksi venäläistä miestä, joiden etunimet olivat Vika ja Dima. Helsingin poliisi teki aktiivista yhteistyötä venäläisten virkaveljien kanssa, mutta sopivia tekijäehdokkaita ei löytynyt.

Pojan kuulustelut jatkuivat tiiviinä, ja lopulta heinäkuussa tämä murtui. Poika kertoi teon tekijäksi Ilpo Larhan ja erään toisen suomalaisen miehen.

Taksinkuljettajana toiminut 24-vuotias Ilpo Larha vangittiin heinäkuussa. Larha kiisti kuulusteluissa jyrkästi syyllistyneensä palkkamurhaan ja piti Högstenin pojan kertomuksia sepitteinä. Käräjäoikeuden istuntoja ehdittiin käydä jo useampi, kun kaikkien yllätykseksi Larha tunnusti ampumisen elokuun lopussa 1992.

”Kyllä minä hänet ammuin”
Larha kertoi käräjäoikeudessa tekonsa syyksi osittain myös pilan. Hän oli kertomansa mukaan ollut Högstenin pojan kanssa Viipurissa ja harmistunut siellä tekoon aluksi palkattujen mafiosojen uhkailuista. Larha oli lopulta päättänyt tehdä rahakkaan keikan itse.

Uhrin poika oli useamman vuoden ajan yrittänyt etsiä tekijöitä, jotka tappaisivat hänen isänsä. Poika oli luvannut surmatyöstä 500 000 markan palkkion, ja suuren rahasumman houkuttelemana Larha päätti tehdä veriteon.

Larha kertoi saaneensa surmatun pojalta talon pohjapiirustuksen ja käyneensä talolla ensimmäisen kerran rikoskumppaninsa kanssa jo viikkoa ennen tekoa. Taloudenhoitaja oli ollut kuitenkin paikalla ja sovittu työ oli jäänyt kesken. Viikkoa myöhemmin Larha oli rikostoverinsa kanssa lopulta toteuttanut teon. Larha oli kiivennyt paloportaita pitkin kaksikerroksisen talon parvekkeelle, rikkonut asunnon ikkunan ja ampunut uhrin sänkyynsä. Kuljettajana toiminut mies oli odottanut Larhaa autossa tapahtumapaikan lähistöllä.

Maksatte kovan hinnan pilasta.

Oikeuden puheenjohtaja Henrik Rummukainen totesi Larhan tunnustuksen jälkeen Larhalle teon olleen yksi Suomen rikoshistorian raukkamaisemmista.

– Ammuitte liikuntakyvyttömän miehen sänkyynsä. Maksatte kovan hinnan pilasta, oikeuden puheenjohtaja Rummukainen totesi Larhalle.

– Sille ei voi mitään, halusin vain pilailla, Larha tokaisi tympääntyneenä.

Elinkautinen murhasta
Huhtikuussa 1993 Larha, murhatun poika ja kolmas tekijä tuomittiin käräjäoikeudessa elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Mielentilatutkimuksen mukaan kaikki miehet toimivat täydessä ymmärryksessä. Helsingin hovioikeus ei muuttanut elinkautistuomiota.

Kun Larha sai kuulla elinkautisen tuomion pysyneen myös hovioikeudessa, hän päätti karata Katajanokan vankilasta vuonna 1994. Larha oli hankkinut vankilaan aseen, ja vartijaa aseella uhkaamalla hän pääsi pakenemaan.

Pakomatkalle Larha otti kumppaniksi pitkää vankeustuomiota suorittavan miehen, jonka sellin oven Larha pakotti vartijan avaamaan. Pako ei ollut kovinkaan hyvin suunniteltu, sillä vankikaksikon päästyä panttivankina olevan vartijan kanssa porttien ulkopuolelle, heillä ei ollut mitään suunnitelmaa paon jatkosta. Miehillä kävi tuuri, kun Kauppiaankadulle pysähtyi naiskuljettajan ajama Toyota Corolla. Miehet vaativat aseella uhaten auton itselleen ja poistuivat paikalta. Auto löytyi samana iltana Helsingin Vesalasta. Panttivankina ollut vartija oli päästetty vapaaksi Korsossa. Vankikaksikon pako aiheutti suuretsinnät, jotka päättyivät vasta kolme viikkoa myöhemmin.

Kiinnijääminen lähellä
Larhan ja toisen vangin pakomatka oli päättyä lyhyeen. Karkureiden etsintöihin valjastetut Ataripoliisit eli ammatti- ja taparikollisten valvontaan erikoistuneet poliisit, havaitsivat vankikaksikon toisen vangin siskon parvekkeella tupakalla, kun paosta oli kulunut vain puolitoista tuntia.

Nyt jo eläkkeellä oleva rikosylikonstaapeli Harri Talvikangas muistaa Larhan tapauksen hyvin, sillä hän etsi kollegoidensa kanssa Larhaa koko tämän pakomatkan ajan.

– Työskentelin silloin Itä-Uudenmaan poliisissa Vantaalla ja sain tutkinnanjohtajalta luvan osallistua karkureiden etsintään. Helsingin Atari-porukka oli kokonaisuudessaan mukana, ja etsintäryhmässä oli myös Vankeinhoitolaitoksessa silloin työskennellyt Seppo Mahlamäki. Heti vankikaksikon paon jälkeen lähdimme etsimään karkureita potentiaalisista paikoista. Kovin kauaa ei tarvinnut etsiä, sillä havaitsimme miehet jo samana iltana toisen vangin sisaren asunnon parvekkeella Malmilla.

Karhu-ryhmä teki rynnäkön asuntoon kuitenkin vasta seuraavana aamuna.

– Vankikarkurit olivat kuitenkin jossain vaiheessa lähteneet asunnolta ilman, että olimme havainneet poistumista, Talvikangas kertoo.

Kun ensimmäinen isku meni pieleen, ja vangit jatkoivat pakoaan, Talvikangas ja Mahlamäki palasivat Katajanokan vankilaan. Miehet löysivät toisen karanneen vangin sellistä muistikirjan, jossa oli useamman henkilön yhteystiedot. Etsintäryhmä alkoi käydä nimilistaa järjestelmällisesti läpi, ja useampi isku eri asuntoihin tehtiin ilman toivottua tulosta. Monessa asunnossa karkurit olivat olleet, mutta poistuneet paikalta ennen poliisin rynnäkköä.

Vankikarkurit olivat kuitenkin jossain vaiheessa lähteneet asunnolta ilman, että olimme havainneet poistumista.

Pankkiryöstöllä käyttörahaa
Larha teki pakonsa aikana pankkiryöstön SYP:n Pitäjänmäen konttoriin. Hän ampui pankkisalissa yhden laukauksen, joka lähes osui naisvirkailijaa päähän. Saalis oli joitakin kymmeniä tuhansia markkoja. Larhaa etsittiin tämän jälkeen muun muassa Tallinnan lautalta, mutta etsinnät eivät olleet tuottaneet tulosta.

Oikea osoite vihjesoitolla
Talvikangas ja Mahlamäki olivat päässeet jo muistikirjan nimilistassa lähes viimeiselle sivulle, kun vihdoin tärppäsi. Muutamien järjestelyjen ja puhelinsoittojen jälkeen poliisit tapasivat listalla olleen miehen. Pikkurikoksista etsintäkuulutettu mies lupasi auttaa etsinnöissä, ja tapaamisen jälkeen hänet päästettiin jatkamaan matkaansa.

Mies piti antamansa lupauksensa ja soitti jo samana iltana Mahlamäelle. Miehen ensimmäinen soitto ei tavoittanut Mahlamäkeä, sillä vastatessaan puheluun tämä pudotti kännykkänsä, ja yhteys katkesi. Onneksi ilmoittaja soitti uudelleen.

– Puhelussa mies sanoi vain naisen nimen ja paikkakunnan Lahti. Tämän jälkeen ilmoittaja lopetti puhelun, Talvikangas kertoo.

Talvikangas selvitti naisen osoitteen. Ilmeni, että hän asui Lahdessa Metsäpellontiellä. Helsingissä oli Keskusrikospoliisissa työkierrolla lahtelainen poliisi, jonka kanssa Talvikangas lähti Lahteen. Epäonnistuneita iskuja eri asuntoihin pääkaupunkiseudulla oli tehty siihen mennessä jo niin monta, ettei Karhu-ryhmää kehdattu kutsua mukaan asunnon tarkastukseen.

Lahden poliisilaitoksella vankikarkureiden mahdollisesta olinpaikasta kerrottiin rikoskomisario Esko Heinoselle, joka kasasi poliisien voimankäyttökouluttajista iskuryhmän asunnon tarkistamiseen. Talvikankaan mukaan tehtävälle lähti kaksi virkapukuista poliisia ja kolme siviiliasuissa olevaa virkamiestä. Kun ryhmä pääsi Metsäpellontien asunnon rappuun oikean oven taakse, avasi Talvikangas yleisavaimella asunnon oven. Kilpimies ja hänen tukimiehensä menivät ensimmäisenä asuntoon sisään. Hiljainen sisäänmeno epäonnistui, koska asunnon väliovi paukahti voimakkaasti avoinna olevaan vessan oveen. Kilpimies eteni tukimiehensä kanssa peremmälle asuntoon, jolloin olohuoneesta kuului Larha huuto: ”Painukaa vittuun sieltä”.

Tilanne oli Talvikankaan mukaan hetken sellainen, että Larhaa lukuun ottamatta, muut asunnossa olijat olisivat tulleet suosiolla ulos. Toinen vankikarkuri oli jo luovuttamassa, mutta Larha ei kuitenkaan halunnut antautua sovinnolla. Larha ampui ensimmäisen laukauksen asunnon seinään ja pakotti poliisit perääntymään ja esti toisen vankikarkurin antautumisen. Kilpimies tuli viimeisenä asunnosta ulos ja tämä yritti saada Larhaa luopumaan aseestaan. Larha ei kuitenkaan totellut, vaan tämä ampui luotikilven reunaan, josta irronnut palanen osui kilpimiestä jalkaan.

Poliisit vetäytyivät rappuun ja paiskasivat ulko-oven kiinni. Larha ampui poliiseja vielä ovenkin läpi. Yksi luoti osui rappukäytävän seinään, ja pudotti käytävän seinästä tiilen.

Asuntoon mennyt poliisiryhmä ei ollut muistanut ilmoittaa johtokeskukselle asunnon osoitetta, eikä adrenaliinihöyryissä tarkka osoite muistunut heti mieleen. Kun oikea osoite saatiin ilmoitettua, muutama poliisiauto ajoi vauhdilla liian lähelle asunnon rapun ovea. Larha ampui muutaman laukauksen poliisiautoja kohti ja läheisen koulun pihaan. Tästä epäonnistuneesta operaatiosta alkoi asunnon piiritys, joka kesti 55 tuntia.

Satojen poliisien operaatio
Asunnossa oli Larhan ja toisen vankikarkurin lisäksi panttivankina asunnon haltija ja tämän miesystävä, joiden turvallisuus oli ensiarvoisen tärkeää. Larhaan saatiin puheyhteys toimittamalla asuntoon NMT-puhelin. Lahden kaupat tyhjennettiin vara-akuista, jotta yhteys Larhaa ja toiseen vankikarkuriin saatiin pidettyä yllä.

Rikoskomisario Heinonen joutui hieman yllättäen neuvottelijaksi. Tätä tehtävää hän hoiti ansiokkaasti lähes kolme vuorokautta. Lepo jäi vähiin, ja kehossa jylläävä adrenaliini piti lyhyetkin lepohetket haastavina. Operaatioon osallistui lähes 200 poliisia, sillä piirityksen pitkittyessä samoja poliiseja ei voinut pitää koko aikaa työvuorossa.

Larha vaati asunnon eteen pakoautoa. Lisäksi tämä halusi asunnolla oleville esteettömän poistumisen. Larha väitti, että hänellä on asunnossa useamman aseen lisäksi C4-räjähdettä, jolla puoli taloa lentäisi ilmaan. Pioneerikoulutuksen armeijassa saaneena Larha kertoi osaavansa rakentaa kunnon jytkyn.

Pakoauto hankittiin alueelle varuiksi, mutta neuvottelijat päättivät, ettei autoa anneta vankikarkureille, kuin vasta kuin äärimmäisessä hädässä. Uutta Mikkelin panttivankidraaman tyylistä katastrofia poliisi ei Lahden piirityksestä halunnut.

Paikalla ollut poliisijohto oli minulle aluksi vihainen, kun päästin miehet suorassa lähetyksessä ääneen.

Rikoskomisario Heinonen jatkoi Larhan kanssa neuvotteluja. Tunnelma oli välillä kireä, mutta Larha laski neuvottelijansa kanssa myös leikkiä. Larha ja toinen vankikarkuri jopa soittivat suoraan Radio 99:n lähetykseen ja uhkailivat talon räjäytyksellä jos heidän vaatimuksiinsa ei suostuta.

Toisen vankikarkurin kanssa radiolähetyksessä keskustellut Joni Heinonen kertoo, että Larha on toinen vankikarkuri soittivat kolme kertaa studioon.

– Larha muuttui koko ajan aggressiivisemmaksi ja lopulta päästin miehet eetteriin. Paikalla ollut poliisijohto oli minulle aluksi vihainen, kun päästin miehet suorassa lähetyksessä ääneen. Omasta mielestäni yritin koko ajan saada miehiä rauhoittumaan ja antautumaan. Jälkikäteen puheluun ei enää palattu, vaikka tapasin Lahden poliisin päälliköitä vuosien varrella useampaan otteeseen, Heinonen kertoo.

Neuvottelut jatkuivat ja Heinonen oli Larhaan yhteydessä kymmeniä kertoja päivässä. Toinen vankikarkuri ja asunnon haltijat olivat tunti tunnilta valmiimpia lopettamaan pattitilanteeseen ajautuneen piirityksen.

Lopulta kaksi yötä Larhan kanssa vietettyään panttivangit ja toinen vankikarkureista pääsivät pakenemaan asunnosta. Larha oli nukahtanut hetkeksi, ja kolmikko hyppäsi toisen kerroksen asunnosta noin neljän metrin korkeudelta poliisien kasaamille patjoille. Asunnossa ollut kissa pelastettiin myös samalla tavoin. Larha heräsi lähes samanaikaisesti viimeisen panttivangin loikatessa patjoille.

Lopullinen ratkaisu
Ilpo Larha oli menettänyt viimeiset valttikorttinsa panttivankien paettua asunnosta. Asunnosta katkaistiin sähköt ja rikottiin ikkunat, jotta Larhan oleminen olisi viileässä huoneistossa mahdollisimman epämiellyttävää. Piirityksen viimeinen päivä oli viranomaisten puolelta pelkkää odottelua. Aika tekisi tehtävänsä ennemmin tai myöhemmin.

Larha lupasi antautua useampaan kertaan, mutta toisaalta hän sanoi myös ampuvansa itsensä. Hän näyttäytyi useasti asunnon ikkunassa ja piti asetta välillä suussaan. Larha ilmeisesti toivoi, että poliisi ampuisi hänet ja tämä pääsisi nolosta tilanteesta kunniallisesti pois. Vankilaan palaaminen ei ollut Larhan mielestä vaihtoehto.

Ilpo Larha ilmoitti illan kuluessa, että hän joko antautuu ehdoitta tai ampuu itsensä kello 20.00 mennessä. Noin puoli tuntia ennen määräaikaa asunnosta kuului laukaus.

Poliisi odotti vielä puolisen tuntia, jonka jälkeen asuntoon ammuttiin useampi kaasupanos. Karhu-ryhmän poliisit kiipesivät asunnon ikkunoista sisälle ja löysivät Larhan kuolleena asunnon keittiöstä.

Ilpo Larha oli ampunut itsensä 17.3.1994 klo 19.25.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/3f20 ... 63825fb37f

Tampereen Tyttö
Alibin Kestotilaaja
Viestit: 5172
Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 8:18 pm

Re: Ilpo Larha: Jollaksen palkkamurha -92 ja Lahden piiritys -94

Viesti Kirjoittaja Tampereen Tyttö »

Aikamoista sähellystä.
Onhan vanhuksen ampuminen toki murhatuomion arvoinen teko, mutta sentään ei mitään murjomista tapahtunut.
-Takuulla, sano Tampereenlikka!

matamimimmi
Neuvoja-Jack
Viestit: 530
Liittynyt: To Elo 16, 2018 10:32 am
Paikkakunta: Costa del Crime

Re: Ilpo Larha: Jollaksen palkkamurha -92 ja Lahden piiritys -94

Viesti Kirjoittaja matamimimmi »

Onneksi asunnossa olevat ns panttivangit pääsivät pakenemaan ja paha sai palkkansa.
Murhainfolainen 8) 8)

Blooddragon
Aloitteleva Besserwisser
Viestit: 11
Liittynyt: Su Kesä 12, 2022 11:20 pm

Re: Ilpo Larha: Jollaksen palkkamurha -92 ja Lahden piiritys -94

Viesti Kirjoittaja Blooddragon »

Nelonen ja ruutu on päättäny tehdä tästä venkulasta ihan tv sarjan kertoo.... Seiska

https://www.seiska.fi/Rikos/Pala-suomal ... ssa-Odotan

Vastaa Viestiin