Jukan äidin muisteluita parin vuoden takaa Tamperelaisesta.
4. helmikuuta ei ollut aivan tavanomainen päivä Sirkka Ruohosen elämässä.
Vuonna 2015 keskiviikolle sattuneena päivänä tuli kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun Sirkan poika Jukka Ruohonen löytyi kuolleena ylöjärveläiseltä teollisuusalueelta.
Tosin vuosipäiväkään ei juuri sitä edeltäneistä eroa.
– Ei ole päivää, ettei Jukka olisi mielessä. Minä olen vain tyhjät kuoret. Suurin osa minusta kuoli Jukan mukana.
Päivämäärilläkään ei ole loppujen lopuksi merkitystä.
Rekkakuski löysi 16-vuotiaan pojan ruumiin vasta aamulla, mutta Jukka saattoi kuolla jo edellisen vuorokauden puolella.
Kuolinsyy oli metanolimyrkytys. Sen enempää ei pitkään kestäneestä poliisitutkinnasta huolimatta selvinnyt. Metanolipullo löytyi jonkin matkan päästä ruumiista.
Salaperäisen kuoleman tutkintaa seurattiin julkisuudessa tarkasti. Lehdissä kerrottiin Ruohoselle, tämän kavereille ja koululle ennen surmaa tulleista uhkauskirjeistä. Vuotta aiemmin joku oli sujauttanut Jukan reppuun metanolia sisältäneen viinipullon. Useita pullosta maistaneita koululaisia joutui sairaalaan. Viimeisinä viikkoinaan Jukka oli selvästi pelännyt jotakin.
Vielä 1990-luvun lopulla äiti jaksoi vedota ylöjärveläisiin yksityisesti ja lehtien sivuilla. Vinkkejä ei poliisille juuri herunut. Sirkka Ruohonen on vakuuttunut, että illan tapahtumista tietää useampi kuin yksi ihminen.
– Silloinen poikaporukka on nyt hieman alle 40-vuotiaita. Heillä on todennäköisesti lapsia. Jukka olisi nyt 36-vuotias.
Minä olen vain tyhjät kuoret. Suurin osa minusta kuoli Jukan mukana.
Ylöjärven keskustassa sijaitsevan kerrostaloasunnon yksi huone on kuin aikamatka 1990-luvulle. Ja Sirkka Ruohosen muistoihin.
Sängyssä on sininen päiväpeite ja nurkassa on harmaa Commodore Amica -kotitietokone. Kirjoituspöydällä lepää autokoulun moottoripyöräkurssin oppikirja. Kulmalla on myös auringon kellastamia karkkipusseja.
– Ostin karamellit Jukalle, että hän saa ne, kun tulee koulusta. Jätin hänelle myös 50 markkaa. Itselläni oli silloin iltavuoro.
Seuraava vuorokausi oli kaaosta. Sirkka Ruohonen muistaa tapahtumat hämmästyttävän yksityiskohtaisesti.
Poika ei ollut kotona äidin palattua. Yöllinen etsintämatka Tampereelle ei tuonut tulosta. Seuraavana aamuna tulivat poliisit. Äitiä pyydettiin tunnistamaan teollisuusalueelta löydettyä ruumista.
Ensin tuli helpotus. Peiton kohoumat kertoivat, että pöydällä oli aikuisen kokoinen mies.
– En muistanut, että Jukka oli jo 184-senttinen komea miehen alku.
Silti jotain jäi kesken. Sirkka Ruohosen elämässä kesken jäi tärkein tehtävä.
– Minulta riistettiin mahdollisuus saattaa Jukka äitinä aikuisuuteen, Sirkka huokaa.
– Kaupoissa katselen pieniä sukkia, ja mietin, että nämä voisivat sopia Jukan lapsille.
Viime viikkoina muistoihin ovat sekoittuneet ajankohtaiset tapahtumat. Sirkka Ruohonen on seurannut tarkasti Tesoman puukotusmurhan tutkintaa. Samaistuminen omaisten tuskaan ei ole vaikeaa.
– Heillä olisi oikeus tietää. Pienten lasten pitää saada tietää, mitä heidän isälleen tapahtui.
Ruohonen on varma, että myös tekijä ja asiasta tietävät on kovilla.
– Luulisi, että peilistä itseään katsovaa ihmistä kuvottaa tällaisten teon jälkeen.
Tieto ei tuo läheistä takaisin, mutta elämän syrjästä kiinnisaamista se helpottaa. Aika ei välttämättä arpeuta haavoja. Tuskan helpottaminenkin on suhteellista.
– Epätietoisuus raastaa yhä. Haluaisin vain tietää, että miksi juuri Jukka.
https://www.tamperelainen.fi/artikkeli/ ... -odottanut