Mutta miten niin - itse - eikö ole väitetty, että tuo tunnustus on annettu poliisiautossa?! Ja mihin siinä sitten käytettiin peitetoimintaa?! Miksi wikissä ei ole mitään tästä isän valituksesta? Vai että Lampela ja Koskinenkin...Lappalainen löydettiin kuolleena ojanpenkasta surmaa seuranneena aamuna 15. marraskuuta. Poliisi aloitti surman tutkinnan vaikeista lähtökohdista: teolla ei ollut silminnäkijöitä eikä varsinaista epäiltyä, motiivista puhumattakaan. Vasta vuoden ja kahden kuukauden kuluttua selvisi, että Lappalaisen surmaaja oli häntä vuotta vanhempi Otto Martikainen, joka ilmoittautui poliisille itse.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eveliina_Lappalaisen_surma
No juu, vahva oli näyttö:
Onko poliisi yleensä todistajana omissa tutkimuksissaan? Jotenkin nyt vain otti korvaan tuo todistaja -sana tässä.No, toivon mukaan tässä ei käytetty peitetoimintaa samaan kuin Anneli Auerin tapauksessa, mikä selvisi, kun raportit (Suomen rikoshistoriassa ensimmäinen kerta) saatiin kovalla työllä auki, eli luonteenpiirteiden kartoittamiseen tunnustuksen saamiseksi, kun tässä koko näyttökin näkyy perustuvan kaverin pimentyneeseen muistiin kuin konsanaan Anneli Auerillakin.Näyttö perustui A:n kertomukseen, tapahtumapaikkatutkinnassa tehtyihin havaintoihin ja B:ssä todettuihin vammoihin. A:n kertomusta oli pääosin pidettävä luotettavana. Oli kuitenkin mahdollista, että tapahtumien kulkuun liittyi seikkoja, joita A ei tekonsa aiheuttaman järkytyksen vuoksi muistanut. A oli itsekin todennut, että hänen muistissaan oli pimeitä pisteitä.
Kun B oli seuraavana aamuna löydetty, hänen hiuksensa olivat olleet sekaisin, hiusten sisällä oli ollut runsaasti maasta peräisin ollutta kariketta ja heinää. Pää oli ollut voimakkaasti vasemmalle kääntyneenä ja kasvoissa oli näkynyt selvä mutaraja, mistä voitiin päätellä suun ja nenän olleen mutaveden alla. B:n vaatteet olivat olleet lähes yltä päältä mudassa, hänen selässään olleen repun vetoketju oli ollut yläosastaan auki 10 - 15 senttimetriä ja repun sisällä olleet farmarihousut olivat olleet osittain savessa. Oikeassa poskessa oli ollut pinnallinen, naarmuuntunut ihohankauma-alue, joka oli suuntautunut viistosti alas oikealle kaulalle asti. B:n oikean korvalehden alla oli ollut osa rikkoutuneesta korvakorusta ja korun lukkolaite oli ollut vieressä hiuksiin sotkeentuneena. Pään asennosta ja poskessa olleesta jäljestä sekä rikkoutuneesta korvakorusta voitiin päätellä A:n seisseen lopuksi osittain B:n pään päällä. Korun sijainti lisäksi osoitti, että B ei ollut enää A:n poistuttua paikalta liikkunut ainakaan merkittävästi.
Rikospaikkatutkinnan suorittanut rikosylikonstaapeli P kertoi todistajana, että ojanpohja oli kovaa savea, jossa oli luonnon muovaamia kuoppia. B:n pää ja ylävartalo olivat osuneet tällaiseen kuoppaan. Siten B:n pään kohdalla ollut painauma ei osoittanut A:n käyttämän väkivallan voimakkuudesta mitään.
Todistaja P:n mukaan tapahtumapaikalla oli ollut nähtävissä hyvin vähän kamppailujälkiä. Jalanjälkiä tai merkkejä kieriskelystä ei ollut löytynyt. Selvimmät jäljet olivat olleet B:n jalkojen alla. Jäljistä päätellen B oli tehnyt voimakkaita edestakaisia liikkeitä jaloillaan maaperää vasten. Pään tai käsien liikkeistä ei ollut jäänyt jälkiä maaperään. Jalkojen jättämistä jäljistä ja hiuksista todistaja oli päätellyt, että B oli tehnyt tietoista vastarintaa.
Vaikka B:n kengät olivat olleet yltä päältä kurassa, niin kengänpohjien kärkiosat olivat jääneet osittain puhtaiksi. Tämä viittasi siihen, että kamppailua ei ollut käyty pystyasennossa. Varmuudella voitiin sanoa, että B oli liikehtinyt enemmän ja pidempään kuin A oli oikeudessa kuultuna kertonut. Hiusten roskaantumisesta huolimatta edellä kerrotut seikat eivät kuitenkaan osoittaneet riittävällä varmuudella, että ojassa olisi varsinaisesti kamppailtu.
http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2004/20040063
