Tauno Pasanen: Pihtipudas 1969 ja Riihimäki 1996

Suomessa tapahtuneet henkirikokset.
Sikkis
Remington Steele
Viestit: 244
Liittynyt: Pe Heinä 15, 2011 2:53 pm

Re: Tauno Pasanen, Pihtipudas 1969-Riihimäki 1996

Viesti Kirjoittaja Sikkis »

Morgan Kane kirjoitti:Jäi juttu näkemättä. Kopioitko tekstin siitä tänne?
Kuvassa tauno the killer hymyili iloisesti keittiössä kahden muun kanssa.

Tiina
Sherlock Holmes
Viestit: 7241
Liittynyt: Ti Touko 01, 2007 6:48 pm
Paikkakunta: Suomessa ollaan.

Re: Tauno Pasanen, Pihtipudas 1969-Riihimäki 1996

Viesti Kirjoittaja Tiina »

Onhan se nyt rikos ihmisyyttä vastaan, jos viiden henkilön tappanut mies joutuu vielä vanhoilla päivillään palelemaan. Amnestyn pitäisi puuttua tälläisiin epäkohtiin. Olemmehan kuitenkin sivistysvaltiossa... :roll:

Doctor Lecter
James Bond (Daniel Graig)
Viestit: 17033
Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am

Re: Tauno Pasanen, Pihtipudas 1969-Riihimäki 1996

Viesti Kirjoittaja Doctor Lecter »

MIKON MATKASSA OSA IX: Kahdeksan surmanluotia osa 1: Liimattalasta veriteon kulissi
Järkyttävän murhenäytelmän loppu kuvattiin Liimattalassa Lamminpääntiellä. Talo, josta kahdeksan surmanluotia elokuvassa ammuttiin, on yhä pystyssä.
Järkyttävän murhenäytelmän loppu kuvattiin Liimattalassa Lamminpääntiellä. Talo, josta kahdeksan surmanluotia elokuvassa ammuttiin, on yhä pystyssä.
elokuvan talo.jpg (104.11 KiB) Katsottu 15322 kertaa
Mikko Niskanen aavisti – tai tiesi – että Pihtiputaan laukaukset pysäyttäisivät hänessä pitkään kyteneen masennuksen ja alennustilan. Hän tajusi, että murhenäytelmän takana oli ongelmakenttä, jonka maasto on hänelle tuttu.

Mikko Niskasen henkiin herättämä, Pihtiputaan Korppisten kylän Kanalanmäellä maaliskuussa vuonna 1969 tapahtunut murhenäytelmä puhuttaa yhä tänä päivänä. Suuri syy puheeseen lienee kaikkien aikojen parhaimmaksi kotimaiseksi elokuvaksi valittu Kahdeksan surmanluotia, tuo yli viisituntinen järkäle. Niskanen lavasti kotikylänsä Liimattalan tapahtumien keskuspaikaksi ja esitti itse neljä poliisia surmannutta pienviljelijää. Elokuva valmistui kolme vuotta laukausten jälkeen, suuresta vastustelusta ja vastatuulesta huolimatta.

POIKIEN, Sissien, Kävyn, Asfalttilampaiden ja Lapualaismorsiamen jälkeen Mikko oli joutunut erimielisyyksien sekä väärinymmärrysten ja depression kolhimaksi. Hän tuli toipumaan koettelemuksista ystävänsä, opettaja Toivo Parantaisen luo Konginkankaan Liimattalan koululle. Parantainen oli Niskaselle sukua väärän koivun kautta, sillä Parantaisen veli oli naimisissa Niskasen sisaren kanssa.
– Hiihtelin kansanlatuja päivästä päivään ja yritin unohtaa viime aikojen tuskalliset tapahtumat. Masennukseni oli hirvittävä. Nukuin yöt unilääkkeillä. Piehtaroin tuntikausia valveilla, ajatukset kiersivät kehää: miksi en pääse eroon tästä hedelmättömästä vatvomisesta, miksi en osaa katsoa eteenpäin. Oli yksi lääke, johon voisin purkaa masennukseni: työ. Työhön minä haluaisin. Jos nyt saisin alkaa tekemään uutta elokuvaa, kaikki selviäsi. Mutta mitä elokuvaa? Näköpiirissä ei ollut työmahdollisuutta minulle, Mikko kirjasi tunteitaan talvella vuonna 1969. (ote kirjasta Vaikea rooli)

KAKSI VUOTTA kestänyt depressio katkesi järkyttävällä tavalla.

Perjantaina, 7. maaliskuuta, vuonna 1969 tapahtui hirvittävä tragedia, kun sekatyömies Tauno Pasanen (s. 1934) ampui neljä poliisia. Kuten Mikko lausui: tapahtuma oli murhenäytelmän räikeä loppu.

Pihtiputaan poliisimurhat antoivat Mikolle aiheen nousta epätoivon suosta ja ryhtyä toimeen. Hänen mukaansa kauhutapahtuma antoi sähköiskun, joka kytki virran hänen elottomaan tajuntaansa.
– Aavistin, ei, tiesin, jo aivan heti, että Pihtiputaan laukaukset päättivät pitkän ja johdonmukaisen tapahtumaketjun. Tajusin, että taustalla on kokonainen ongelmakenttä. Tajusin myös, että tässä on minun tehtäväni. En valinnut tehtävää, tehtävä valitsi minut.

Pihtiputaan tapahtumat polttelivat kuumasti. Sanomalehdet, radio, tv – ja ennen kaikkea ihmiset puhuivat tapahtuneesta lakkaamatta. Mikko teki muistiinpanoja, kuunteli ihmisiä ja keräsi materiaalia. Luonnos alkoi hahmottua. Kansa jakautui kahteen leiriin: osa oli poliisien puolella, osa jakautui Pasasen tueksi.

Hänelle oli selvää, että aiheesta valmistuu elokuva, jonka työnimeksi valikoitui Kahdeksan surmanluotia.

MIKKO SIIRRETTIIN Yleisradion koulutusosastolta elokuvan tekoa varten tv-teatteriin. Hän aloitti työn suurella innolla ja vapain käsin.
– Tajusin, että hallitsen tämän elämänpiirin. Minulla oli kotikenttäetu.

Kenelle pääosa? Ensin Mikko kaavaili siihen itseään. Kun hän sai luettavakseen poliisilta tutkintapöytäkirjat, hän epäröi. Pahin pelko oli, ettei hän kykene tekemään koko elokuvaa. Tutkintapöytäkirjaa lukiessaan, Mikolle muodostui mielikuva päähenkilöstä: Erkki Pajala. Pajala näytteli Ruotsissa, eikä häntä voitu muilta töiltään irrottaa rooliin. Mikko epäröi voimiaan. Riittäisivätkö hänen rahkeensa käsikirjoituksen ja ohjauksen lisäksi myös pääosaan. Mikko tiesi, että hän laittaisi rooliin itsensä kokonaan, lähes kidutukseen asti. Se, että Mikko oli tavannut Tauno Pasasen vankilassa sysäsi hänet lopulta rooliin.
– Oma osuuteni oli lopullisesti ratkennut, minun oli välttämättömyyden pakosta näyteltävä itse pääosa. Tiesin tarkalleen kuinka raskaaksi se minulle tulisi, mutta riski oli otettava.

RISKI ELOKUVAANKIN oli olemassa. Osa kansasta ja poliiseista vastusti elokuvan tekoa. Kun Mikko kysyi poliiseilta pitivätkö nämä elokuvaa aiheellisena, hän sai lähes säännöllisesti kieltävän vastauksen: ”Ei missään tapauksessa. Ei siitä voi tehdä elokuvaa. Se pitää unohtaa.”
– Tämä elokuva ei pyri jonkun määrätyn totuuden esittämiseen, se kertoo vain yhden elämänpiirin totuuden, sen jonka uskon tuntevani. Joku toinen voi nähdä toisen totuuden. Totuuksia on monta, tämä on minun totuuteni, Mikko lausui.

Kahdeksan surmanluotia esitettiin ensimmäisen kerran neliosaisena tv-sarjana, jonka ensimmäinen osa nähtiin maaliskuun 29. päivä, vuonna 1972. Elokuva sai parhaan ohjauksen ja parhaan miespääosan Jussi-palkinnot. Mikko Niskaselle myönnettiin vuonna 1972 Valtion elokuvataiteilijapalkinto, joka oli 5 000 markan suuruinen.[/i]
aksa.fi
08.04.2017 09:49 (muokattu 08.04.2017 13:50)
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!

Doctor Lecter
James Bond (Daniel Graig)
Viestit: 17033
Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am

Re: Tauno Pasanen, Pihtipudas 1969-Riihimäki 1996

Viesti Kirjoittaja Doctor Lecter »

MIKON MATKASSA OSA IX: Kahdeksan surmanluotia osa 1: Kollegoiden surma järkytti
Helsingin Sanomat uutisoi laajasti Pihtiputaan tapahtumista 11.1.1970.
Helsingin Sanomat uutisoi laajasti Pihtiputaan tapahtumista 11.1.1970.
uutisointiaPihtipudas.jpg (95.88 KiB) Katsottu 15304 kertaa
Äänekoskelainen konstaapeli Auvo Saikkonen sai kuulla Pihtiputaan veriteosta poliisiradion välityksellä. Äänekosken poliisista rikosylikonstaapelina eläkkeelle jäänyt Heikki Häyrinen oli kuljettamassa surmanluodit ampunutta Tauno Pasasta lääkäriin.

Sekatyömies Tauno Pasanen ampui avotähtäimisellä 7×33 millin lintukiväärillä neljä häntä pidättämään tullutta, aseistautunutta poliisia. 1,2 promillen humalassa ollut Pasanen ampui osan laukauksista teloitustyyliin uhrien lähietäisyydeltä. Verityön jälkeen hän käveli naapuriin ja pyysi soittamaan poliisit paikalle. Surmansa saivat konstaapelit Mauno Poikkimäki 31 vuotta, Veikko Riihimäki 53, Onni Saastamoinen 37 ja Pentti Turpeinen.

Auvo Saikkonen toimi poliisina Äänekoskella 32 vuotta. Hän muistaa hyvin, että elokuvaan Kahdeksan surmanluotia päätyi avustajaksi kaksi poliisia.
– Muistan, että paheksuimme sitä. Emme hyväksyneet tätä ollenkaan, sillä poliisin kannalta katsoen teko oli niin karmea. Ajatuskin elokuvasta tuntui pahalta. Tämä oli yleinen käsitys, eikä filmihanketta poliisien keskuudessa hyväksytty, Saikkonen kertoo.

TAPAHTUMIEN aikaan Saikkonen toimi Äänekoskella poliisina. Hänen uransa Äänekoskella alkoi vuonna 1958, ja päättyi ylikonstaapelina ja täysin palvelleena eläkkeelle siirtymiseen, vuonna 1990. Saikkonen muistaa tapahtumat hyvin.
– Meillä oli jo radiot poliisiautoissa. Olin tulossa Jyväskylästä Äänekoskelle, kun tapahtuneesta kantautui tieto radioon. Se oli tietenkin suunnaton järkytys. Itse surmapaikalle ei minulle työkomentoa tullut, mutta kävin murhenäyttämöllä kollegoiden hautajaistilaisuuden jälkeen. Itselläni työt ja elämä jatkuivat normaalisti tapahtumien jälkeenkin.

Keskusrikospoliisi tutki asiaa, Saikkosen mukaan Tauno Pasanen istui hetken myös Äänekoskella vangittuna ja kuva tapahtumisen kulusta tuotiin kaikessa karmeudessaan myös Äänekosken poliisilaitokselle. Saikkonen kertoo, että Pasanen tunnettiin tarkkana ampujana, olihan hän tottunut metsästäjä, joka ampui luodikollaan lintuja.
– Poliisin toimesta tapahtumapaikalla otetut kuvat tulivat myös minun nähtäväkseni. Olihan ne kuvat karua katsottavaa. Surmansa saaneet poliisit olivat kaikki tuttuja. Parhaiten tunsin Turpeisen, jonka kanssa olin ollut pari vuotta aiemmin viikon mittaisella kurssilla Porissa, jonne kuljimme hänen kanssaan samalla autolla. Poliisiyhdistyksen puitteissa me pohjoisen Keski-Suomen poliisit olimme tulleet tutuiksi: järjestimme yhteisiä hiihtokilpailuja ja muuta toimintaa.

Mitään pelkoa ei poliisisurmat Saikkosessa aiheuttaneet ja elämä ja työt jatkuivat entiseen malliin.
– Ehkä sitä ei mennyt enää tilanteisiin niin sinisilmäisenä, Saikkonen muistelee.

AJAT MUUTTUU. Saikkonen kertoo, että hälytyksiin lähdettiin pääsääntöisesti työparin kanssa, mutta joskus tilanteeseen joutui vastaamaan yksin.
– Siihen aikaan poliisilla oli auktoriteettia. Tänä päivänä ei hälytyksiin vastata yksin.

Koska Pasanen oli poliisien tuttu jo entuudestaan, hänen luokseen lähdettiin kuin soitellen sotaan.
– Se oli ymmärrettävä virhe, mistä maksettiin kova hinta.

YLEINEN ilmapiiri oli, ettei elokuvaa tule tehdä. Osa kansasta ajatteli, että Mikko on kuin kuoleman kulkukauppias, joka lähtee retostelemaan järkyttävällä asialla.
– Jos nyt saa jälkiviisastella, niin ehkä oli kuitenkin hyvä, että elokuva tehtiin. Heti kun elokuva valmistui, niin totta kai tuli tunne, että se pitää katsoa, ja olen nähnyt sen pari kertaa. Edellisen kerran kun elokuva tuli televisiosta en katsonut sitä enää. Kun ikää on karttunut niin väkivaltakuvat eivät jaksa enää kiinnostaa. Sitä on tullut nähtyä elämässä tarpeeksi.

Saikkonen näkee elokuvan dokumenttina.
– Se perustuu niin vahvasti, jopa täysin todellisiin tapahtumiin, totuuteen ja elämään. Onhan siinä toki Mikon tuomaa näkemystä mukana, mutta varmasti myös paljon faktaa. Mitä perheen sisällä todellisuudessa tapahtui sitä emme tiedä, mutta tapahtumien kokonaiskuva meni niin, kuin Mikko sen elokuvaan piirsi.

Puhutaan Pasista, Mikon esittämästä roolihahmosta, ei Tauno Pasasesta ja kysytään: oliko hän Saikkosen mielestä nurkkaan ajettu uhri?
– En näe häntä uhrina. Mikkohan yritti hänestä sellaista tehdä. Mitenkä hän voisi olla uhri? Oli köyhyyttä ja kovaa työtä, mutta nämä eivät oikeuta toimimaan niin kuin hän toimi.

PONTIKKAPANNUJEN hävitystyö oli tuttua Saikkoselle. Hän tietää että nykyajan kotipolttajat ovat kerrostaloissa asuvia kannabisviljelijöitä, eikä poliisin tarvitse enää nousta suksien päälle ja lähteä etsimään korpikuusen kyyneliä vuodattavia henkilöitä.
– Muistan useamman matkan, kuinka olimme metsässä kytiksellä. Kerran kävi niin onnellisesti, että keittäjä saapui paikalle. Hän oli nöyrää miestä ja katsoi kuinka laitoimme tehtaan palasiksi. Se oli sitä aikaa, se, Saikkonen muistelee.

”Siellä on neljä miestä hangella”

Konnevedellä eläkepäiviä viettävä rikosylikonstaapeli Heikki Häyrinen lähti tapahtumapaikalle lennossa. Hän sai komennuksen Pihtiputaan poliisilaitokselle vain kaksi päivää surmien jälkeen.

Pihtiputaalaisella konstaapeli Väinö Viinikaisella oli onnea matkassa, sillä kipeän jalan vuoksi hän ei ollut mukana kohtalokkaalla pidätysreissulla. Tuona päivänä istuttiin Pihtiputaalla käräjiä. Hälytyksen vastaanottanut Viinikainen ajoi käräjäpaikalle ja nimismies Reijo Heikkinen antoi käskyn lähteä liikkeelle: Riihimäki, Poikkimäki, Saastamoinen ja Turpeinen lähtivät viimeiselle matkalleen, kohti Korppisten kylää

7.3.1969 konstaapeli Heikki Häyrisen pääpaikka oli Jyväskylän liikkuvassa poliisissa. 48 vuotta ja kolme viikkoa myöhemmin päivän tapahtumat ovat kirkkaana mielessä.
– Olin vapaapäivän vietossa vaimon ja yksivuotiaan poikani kanssa Jyväskylän keskustassa. Vaimo oli ostoksilla ja minä lähdin käymään autohallilla. Partiokaverini tuli pihaan ja sanoi, että autoon heti, Pihtiputaalla on neljä miestä hangella!

Häyrinen lähti hakemaan vaimoaan Sokokselta josta he lähtivät oikopäätä kotiinsa Tikkakoskelle.
– Hyppäsin partion kyytiin Tikkakosken tiehaarasta ja ajoimme kohti pohjoista. Jonkun ajan kuluttua tuli autoradioon tieto, että tekijä on saatu rautoihin. Surmatyön jälkeen Pasanen oli kävellyt naapuriin ja pyytänyt soittamaan poliisit paikalle. Viitasaarelta paikalle tullut poliisipartio oli ottanut Pasasen talteen, eikä hän kiinniotettaessa tehnyt vastarintaa.
– Muistini mukaan Pasasta kiinni ottamassa oli ainakin Sulo Olkkonen, muita nimiä en muista, Häyrinen sanoo.

Olkkonen oli toinen Kahdeksan surmanluodin avustajaksi lähteneistä poliiseista. Toinen elokuvan poliisia näytelleestä avustajista oli niin ikään Viitasaarella toiminut poliisi, Toivo Kähkönen. Mikon veli, Sakari Niskanen, näytteli elokuvassa poliisia.

PIHTIPUTAAN poliisiaseman piha oli täynnä väkeä ja aseman ovi oli lukossa. Sana surmatyöstä oli kiirinyt kulovalkean lailla.
– Päästihän ne meidät sitten sisään, kun tunnistivat poliiseiksi. Kuulimme tarkemmin, mitä oli tapahtunut ja missä. Liikkuvasta tuli lisäksemme paikalle pari muutakin partiota.

Tehtävänjaossa Häyriselle tuli tehtäväksi ottaa Pasanen kyytiin ja kuljettaa tämä Pihtipuhtaan terveysasemalle verikokeeseen.
– Putkan edessä oli tungosta ja virkaveljet tulivat apuun, jotta pääsimme matkaan. Minulle on jäänyt sellainen muistikuva tilanteesta, että lääkärillä löi vähän aikaa tyhjää, mutta toimenpiteet saatiin suoritettua normaalissa järjestyksessä.

Pasanen oli rauhallinen koko toimituksen ja kuljetuksen ajan.
– Ihmeteltiin, kuinka hän oli niin tasainen ja rauhallinen, eikä meillä ollut mitään ongelmia hänen kanssaan. Lähdimme takaisin putkalle, ja pihassa väen sekä toimittajien määrä oli vain lisääntynyt. Siihen aikaan tiedonkulku lehdistön suuntaan oli hyvä, ja tuntui, puskaradiokin pelanneen.

Sisään päästiin, vaikka yleisön joukossa oli havaittavissa aggressiivista käytöstä Pasasta kohtaan.
– Melko pian Pasanen siirrettiin Jyväskylään ja Keskusrikospoliisi otti jutun kokonaisvastuun haltuunsa.

KUN ASIAT olivat liikkuvan poliisin toimesta suoritettu, Häyrinen pääsi lähtemään kotiinsa. Seuraavana päivänä oli tehtävät jaettu uudelleen: neljä miestä lähtee maanantaina komennukselle Pihtiputaalle, Häyrinen yksi heistä. Surmapaikalla käytiin heti ja vielä monta kertaa senkin jälkeen.
– Meidät laitettiin maalaispoliisin hommiin. Nelikosta elossa on enää Tapperin Reijo ja minä. Teperin Mauri ja Vertaisen Jouko ovat edesmenneitä. Komento oli pieni pettymys, kyllä sen nyt voi myöntää. En olisi halunnut lähteä, enkä siten ollut ilmoittautunut vapaaehtoiseksi lähtijäksi.

Väinö Viinikainen otti uudet konstaapelit vastaan. Ensimmäinen majoituspaikka oli Pihtiputaan kirkon alapuolella sijainneen Hotelli Turistin yläkerrassa.
– Siihen aikaan Putaalla oli villiä elämää, eikä nukkumisesta ravintolan yläkerrassa tullut melun vuoksi mitään. Paransimme viihtyvyyttä ja siirsimme kamppeet poliisiasemalle ja saimme käyttöömme yhden putkatilan sekä toimiston. Majoituimme näin komennuksen loppuun saakka eli toukokuun ensimmäiseen päivään asti, jolloin toimeen astui toiset miehet.

Mitään kriisiryhmää ei tapahtumien jälkeen perustettu.
– Se oli semmoista psykologiaa silloin, että sitä keskenään puhuttiin – tai oltiin puhumatta. Toinen käsitteli asiat paremmin ja toinen huonommin, mutta näin mentiin ja jatkettiin työtä ja elämää, Häyrinen muistelee.

HÄYRINEN allekirjoittaa elokuvan tapahtumat suunnilleen oikeiksi. Hän ei pitänyt ajatusta elokuvasta hyvänä.
– Todennäköisesti asiat menivät niin. Se, oliko siinä mitä dramatisointia mukana, sitä en tiedä. Uutinen elokuvan suunnittelusta oli minulle hyvin epämiellyttävä, siinä vaiheessa, kun itse tapahtumasta oli kulunut vasta vähän aikaa. Sitä mietti, mitä kaikkea elokuva tulee aiheuttamaan ja muutenkin. Meidän ammattikunnan keskuudessa ajatus toi pahaa verta pintaan ja ihmeteltiin, miksi tragediaa pitää alkaa repimään niin nopeasti auki. Aika on aina tehnyt tehtäviään ja aika on parantanut haavat. Niin myös tämän asian suhteen.

Tottahan Häyrinen elokuvan on katsonut, pariinkin otteeseen.
– Sitä ensimmäistä esityskertaa en katsonut. Siinä oli ne Viitasaaren poliisit, Kähkönen ja Olkkonen mukana. Roolit aiheuttivat kovasti keskustelua. Vuosien jälkeen ymmärsi näiden kahden poliisin motiivit osallistua elokuvantekoon.

POLIISITOIMEN kannalta katsottuna Häyrinen ei pitänyt elokuvan valmistumista tarpeellisena.
– Tapahtuma opetti meitä ilman elokuvaakin. Kun tiedämme, miten siellä oli toimittu, niin eihän niin olisi pitänyt toimia. Pasanen oli neljälle surmansa saaneelle poliisille vanha tuttu, ja he luottivat siihen, ettei Pasanen heille mitään tee. Eivät he osanneet arvata, että hän oli niin sekaisin. Pasasen kohdalla myöhemmin sattuneet jälkinäytökset eivät osoita tervettä luonnetta. Elokuvan perusteella tilanne on sekä että: Mikko teki Pasasesta sankarin ja uhrin. Se on myönnettävä, että elokuvassa näkyy kuinka yhteiskunta vei ihmistä. Siihen aikaan ei alkoholihommien takia päässyt tai viety hoitoon.

Häyrisen mukaan elokuva oli hyvin pitkälle draamaa.
– Ehkä se on dokumentti elämän ankeudesta, pohtii Häyrinen mietteliäänä.[/i]
aksa.fi
08.04.2017 09:50 (muokattu 08.04.2017 17:53)
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!

Avatar
maija turjukka
Ainesta Watsoniksi
Viestit: 4942
Liittynyt: Ke Heinä 25, 2007 8:58 pm

Re: Tauno Pasanen, Pihtipudas 1969-Riihimäki 1996

Viesti Kirjoittaja maija turjukka »

Viime sunnuntaina uutisoitiin, että ensi vuonna myös muu maailma pääsee katsomaan Niskasen elokuvan restauroituna. Huippuohjaaja Martin Scorsesen isännöimä The Film Foundation -säätiö on valinnut Kahdeksan surmanluotia -leffan ensimmäiseksi pohjoismaiseksi elokuvaksi World Cinema Project -hankkeeseen, jonka puitteissa taltioidaan elokuvahistoriaa.
The Film Foundation -säätiö vastaa suurimmasta osasta hankkeen kustannuksia, mutta Kahdeksan surmanluodin kohdalla myös Yle ja opetus- ja kulttuuriministeriö rahoittavat hanketta.
Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia levitetään maailmalle osana Oscar-palkitun ohjaajan Martin Scorsesen jättihanketta
Elokuva on ensimmäinen pohjoismainen teos hankkeessa.

Kotimaiset elokuvat17.6.2018 klo 11:53

Yksi suomalaisen elokuvahistorian tunnetuimmista teoksista, Mikko Niskasen (1929–1990) neliosainen tv-elokuva Kahdeksan surmanluotia on valittu osaksi Oscar-palkitun ohjaajan Martin Scorsesen World Cinema Project -hanketta. Kyseessä on ensimmäinen pohjoismainen teos hankkeessa.

Kahdeksan surmanluotia pääsee kansainväliseen levitykseen uudelleen restauroituna 35 mm:n esityskopiona ja digitaalisena 4K-kopiona. Tavoitteena on esittää entisöity kopio Sodankylän elokuvajuhlilla vuonna 2019, minkä jälkeen teos levitetään ympäri maailmaa.

Hankkeen takana on amerikkalaisen Scorsesen perustama ja johtama The Film Foundation -säätiö. Säätiön tarkoituksena on taltioida maailman elokuvahistoriaa. Projektia hoitaa Suomessa elokuvayhdistys Fiction Finland ry, joka tiedotti aiheesta tänään sunnuntaina Sodankylän elokuvajuhlilla. Tiedotteessa kerrotaan, että elokuvajuhlien taiteellinen johtaja Peter von Bagh tutustutti Scorsesen Niskasen teokseen.

Entisöinnistä vastaa Bolognan elokuva-arkisto, jonka yhteydessä toimii yksi maailman johtavia entisöintikeskuksia. Tähän asti hankkeen aikana on entisöity yli 30 elokuvaa.

Scorsesen säätiö maksaa projektin kustannuksista kaksi kolmasosaa. Loput rahoituksesta tulevat Yleltä, opetus- ja kulttuuriministeriöltä sekä yksityisiltä rahoittajilta. Alkuperäinen tv-elokuva on Yleisradion tuottama.
https://yle.fi/uutiset/3-10259687
-Suru on hinta, jonka maksamme rakkaudesta.-

Dope Boy
Axel Foley
Viestit: 2021
Liittynyt: To Marras 17, 2016 10:52 pm

Re: Tauno Pasanen, Pihtipudas 1969-Riihimäki 1996

Viesti Kirjoittaja Dope Boy »

Vieläkö Pasanen on hengissä?
"If you aim for a king, you better not miss"

sörsse
Rico Tubbs
Viestit: 1258
Liittynyt: Ma Tammi 16, 2017 1:30 am

Re: Tauno Pasanen, Pihtipudas 1969-Riihimäki 1996

Viesti Kirjoittaja sörsse »

Eikö sillä ole mittarissa rento 84v. ja asuu jossain vanhainkodissa, ilmeisesti Riihimäellä?

Avatar
paccasucco
Axel Foley
Viestit: 2108
Liittynyt: Ti Syys 02, 2014 9:28 pm

Re: Tauno Pasanen: Pihtipudas 1969 ja Riihimäki 1996

Viesti Kirjoittaja paccasucco »

Keskustelu Pihtiputaan poliisisurmista ei ole käynyt kovinkaan vilkkaana.Suurin syy siihen taitaa olla se, että asia on kaikille varsin tuttu ja useimmat ovat nähneet Mikko Niskasen ohjaaman elokuvaversion useampaan kertaan.

Monalisa- lehdessä n:o 2/ 1970 oli haastateltu Tauno Pasasen vaimoa ja Taunon tuolloin 64- vuotiasta Martta- äiteetä

Miksi kukaan ei ota huomioon meidän tunteitamme, virkkoi Liisa.Hyvä kysymys, mutta samalla tulin ajatelleeksi sitäkin, mahtoiko Liisa ajatella ampumisvälikohtauksessa kuolleiden poliisimiesten vaimoja, lapsia ja muita omaisia.Tuskinpa.

Kuva
Kuva
Kuva
Kuva
Maksalaatikko on helpompi käsittää, kuin rakkaus- Seppo Räty

Calamity Jane
Rico Tubbs
Viestit: 1224
Liittynyt: To Maalis 23, 2017 2:14 am
Paikkakunta: Villi länsi

Re: Tauno Pasanen: Pihtipudas 1969 ja Riihimäki 1996

Viesti Kirjoittaja Calamity Jane »

Tauno Pasanen on kuollut jo aikaa sitten.Karsee tapaus. Pasanen viisi henkirikosta viimeisin oma vaimo.Ei Pasasen vaimokaan lasiin sylkenyt. Mutta eihän se tietenkään oikeuta ketään murhaamaan. Pasanen taisi olla yksinkertaisesti juoppo ja mielisairas. Pasasen oma poika kuoli autokolarissa silloin kun Pasanen lusi poliisimurhia.

sörsse
Rico Tubbs
Viestit: 1258
Liittynyt: Ma Tammi 16, 2017 1:30 am

Re: Tauno Pasanen: Pihtipudas 1969 ja Riihimäki 1996

Viesti Kirjoittaja sörsse »

Calamity Jane kirjoitti:Tauno Pasanen on kuollut jo aikaa sitten...
Minun mielestäni on vieläkin elossa,, kaikesta huolimatta?

Calamity Jane
Rico Tubbs
Viestit: 1224
Liittynyt: To Maalis 23, 2017 2:14 am
Paikkakunta: Villi länsi

Re: Tauno Pasanen: Pihtipudas 1969 ja Riihimäki 1996

Viesti Kirjoittaja Calamity Jane »

^ Tästä nyt on kahdenlaista tietoa, toiset sanoo toista jne. Itse olin ainakin tähän asti varma että olisi kuollut. No ei se ukko nyt luulisi enää tekevän kenellekään mitään , mitä nyt yhteiskunnan riesa on.

Doctor Lecter
James Bond (Daniel Graig)
Viestit: 17033
Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am

Re: Tauno Pasanen: Pihtipudas 1969 ja Riihimäki 1996

Viesti Kirjoittaja Doctor Lecter »

Calamity Jane kirjoitti:Tauno Pasanen on kuollut jo aikaa sitten.
Puheet siirtymisestään tuonpuoleiseen ovat vahvasti liioiteltuja. Kyseessä on sen luokan "julkkis", että kuolemastaan olisi kerrottu monissa tiedotusvälineissä. Elää yhä ja asuu Riihimäellä vanhainkodissa.
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!

Avatar
CSI
Perry Mason
Viestit: 3877
Liittynyt: To Tammi 10, 2013 11:04 am

Re: Tauno Pasanen

Viesti Kirjoittaja CSI »

Damien kirjoitti:
apollo kirjoitti: Olet tainnut unohtaa tämän:
Lauantaina 24. elokuuta 1996, rankan juomisen päätteeksi, Pasanen kuristi Liisan hengiltä. ...Pasanen tuomittiin Riihimäen käräjäoikeudessa 26. helmikuuta 1997 täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdystä taposta seitsemäksi vuodeksi vankeuteen..
Totta, kiitos muistutuksesta.Osaako muuten kukaan kertoa miksi Pasanen vapautui entisen vaimonsa
taposta reippaan kolmen vuoden istumisen jälkeen kun tuomio oli seitsemän vuotta?Ikä?

Koska Suomen paska oikeuslaitos ja minimaaliset tuomiot jopa niille, joiden tapauksessa on päivänselvää, että kannattaisi lukita lopuksi ikää pyttyyn ja heittää avain menemään.

Liisa-vaimon tappo (ja tolkuton ryypiskely) osoitti, että äijä ei oppinut poliisikeissistä mitään ja ei se poliisikeissikään mikään sellainen "oho, vahingossa" juttu ollut, kuten elokuva esittää ja jotkut uskovat.

Pasanen tiesi keitä ampui ja tiesi myös suorituksensa lopputuloksen koska teurastuksen päätteeksi hän soitti Pihtiputaan nimismiehelle ja käski tätä tulemaan hakemaan raatonsa pois.
Pieni Liekki annelistisen rikostutkinnan perusteellisista menetelmistä:
"Minä en ole nähnyt tuomiota, mutta aiheeseen perinpohjaisesti perehtymällä..."

Avatar
CSI
Perry Mason
Viestit: 3877
Liittynyt: To Tammi 10, 2013 11:04 am

Re: Tauno Pasanen: Pihtipudas 1969 ja Riihimäki 1996

Viesti Kirjoittaja CSI »

Doctor Lecter kirjoitti:
Calamity Jane kirjoitti:Tauno Pasanen on kuollut jo aikaa sitten.
Puheet siirtymisestään tuonpuoleiseen ovat vahvasti liioiteltuja. Kyseessä on sen luokan "julkkis", että kuolemastaan olisi kerrottu monissa tiedotusvälineissä. Elää yhä ja asuu Riihimäellä vanhainkodissa.

Kyllä vain.

Kuva

Tässä ollaan vielä 2009 omilla jaloillaan hyvinvoipana.
Pieni Liekki annelistisen rikostutkinnan perusteellisista menetelmistä:
"Minä en ole nähnyt tuomiota, mutta aiheeseen perinpohjaisesti perehtymällä..."

Muppe
Rico Tubbs
Viestit: 1230
Liittynyt: Ma Elo 24, 2015 9:35 pm

Re: Tauno Pasanen: Pihtipudas 1969 ja Riihimäki 1996

Viesti Kirjoittaja Muppe »

CSI kirjoitti:Tässä ollaan vielä 2009 omilla jaloillaan hyvinvoipana.
Eli liki 10 vuotta sitten?
Olisit samalla laittanu kuvan vuodesta 1965 että "hyvin voi kuten kuvasta näemme"
Lopetti tietojen kirjoittelun kokonaan foorumille 13.3.2019.
Jäseninä suuri määrä idiootteja joilla ei ole foorumille mitään järkevää kirjoitettavaa tai tietoa asioista vaan ovat paikalla vain todistamassa ja vannomassa omaa tyhmyyttään.

Vastaa Viestiin