Tauno Pasanen: Pihtipudas 1969 ja Riihimäki 1996

Suomessa tapahtuneet henkirikokset.
Sijaltainen
Harjunpää
Viestit: 338
Liittynyt: Pe Maalis 14, 2008 2:08 am

Re: Tauno Pasanen, Pihtipudas 1969-Riihimäki 1996

Viesti Kirjoittaja Sijaltainen »

Tämän ketjun sivun 3 viimeisessä viestissä on tarkempi kuvaus poliisimurhista.
Jos Sijaltainen nousisi, taivaaseen ota luoksesi.

Avatar
Tuomion Pasuuna
Jessica Fletcher
Viestit: 3484
Liittynyt: Ma Heinä 18, 2011 10:43 am

Re: Tauno Pasanen, Pihtipudas 1969-Riihimäki 1996

Viesti Kirjoittaja Tuomion Pasuuna »

Tämä on nyt vähän rasittavaa, kun porukka spekuloi tapahtumia ilman mitään käsitystä siitä mistä ja miten on ammuttu. Asiaa helpottaa se, kun esimerkiksi lukee keskustelun ennen vastaamista.

Poliisithan olivat talon pihalla ja Pasanen ampui sisältä niin ettei se ampumamatka kiväärille ja kokeneelle kiväärimiehelle nyt mikään ihmeellinen ole edes pienessä laitamyötäisessä.

Alex
Armas Tammelin
Viestit: 70
Liittynyt: La Huhti 06, 2013 4:04 pm
Paikkakunta: Uleåborg

Re: Tauno Pasanen, Pihtipudas 1969-Riihimäki 1996

Viesti Kirjoittaja Alex »

Kuten sanottu, käsitykseni tapahtumakulusta perustuu yksinomaan Niskasen tv-elokuvaan. Olen katsonut sen viimeksi silloin, kun ostin sen noin kahdeksan vuotta sitten. Elokuvassa poliisit näyttävät olevan aukean toisessa päässä melko etäällä talosta. Jos he olivatkin (lähietäisyydellä) talon pihassa, se selittää kaiken.
...make you ready for a bit of the old ultra-violence

Roku
Scooby-Doo
Viestit: 26
Liittynyt: Su Elo 02, 2009 11:01 pm
Paikkakunta: suur-Eura

Re: Tauno Pasanen, Pihtipudas 1969-Riihimäki 1996

Viesti Kirjoittaja Roku »

Alex kirjoitti:Vaikka Pasanen saattoikin olla kokenut metsämies, hän tuskin oli juopuneena parhaimmassa ampumisvireessä. Siinä vaiheessa kun ensimmäinen ukko kellahti, muiden poliisien olisi pitänyt osata suojautua – mutta ei! Näytti aivan siltä kuin he olisivat halunneet tulla ammutuiksi.
Kun Mikko Niskanen teki Kahdeksan surmanluotia-elokuvaa, hän ammuskeli kiväärillä sekä humalassa että selvinpäin, ja paikalla olleet todistajat näkivät että Niskanen ampui humalassa paremmin kuin selvänä. Tarja-Tuulikki Tarsala tai Paavo Pentikäinen tästä joskus kertoi julkisuudessakin.

Niin että ei kai se Pasasellekaan mahdottomuus ollut, kun kerran muutenkin oli sinut kiväärinsä kanssa.
Onnellisen miehen vatsa on täynnä olutta.

Avatar
Tuomion Pasuuna
Jessica Fletcher
Viestit: 3484
Liittynyt: Ma Heinä 18, 2011 10:43 am

Re: Tauno Pasanen, Pihtipudas 1969-Riihimäki 1996

Viesti Kirjoittaja Tuomion Pasuuna »

Itseasiassa pieni määrä alkoholia parantaa ampumissuoritusta, koska se rauhoittaa ja vakauttaa kättä. Ennenmuinoin kilpa-ampujilla oli olympialaisissakin taskumatit mukana. Nykyisin alkoholi on ammunnassa kielletty doping-aineena.

kallesanteri
Harjunpää
Viestit: 295
Liittynyt: Pe Heinä 15, 2011 5:11 pm

Re: Tauno Pasanen, Pihtipudas 1969-Riihimäki 1996

Viesti Kirjoittaja kallesanteri »

Joo, oikeen tuntuu joo, kyllä, hjyvää on.

Jack the Ripper
Adrian Monk
Viestit: 2643
Liittynyt: To Heinä 19, 2007 2:31 am
Paikkakunta: Helsinki

Re: Tauno Pasanen, Pihtipudas 1969-Riihimäki 1996

Viesti Kirjoittaja Jack the Ripper »

Tuomion Pasuuna kirjoitti:Itseasiassa pieni määrä alkoholia parantaa ampumissuoritusta, koska se rauhoittaa ja vakauttaa kättä. Ennenmuinoin kilpa-ampujilla oli olympialaisissakin taskumatit mukana. Nykyisin alkoholi on ammunnassa kielletty doping-aineena.
Niin, 1968 Meksikon olympialaisissa tuli olympiahistorian ensimmäinen doping-käry: viisiottelija kärähti liiasta alkoholista. Luulen että se oli just ammuntaa varten otettu joka oli tuolloin viimeinen laji.
"Olen pessimisti. Tiedän kaiken turhaksi, mutta todennäköisesti olen taas tässäkin väärässä"

Jack the Ripper
Adrian Monk
Viestit: 2643
Liittynyt: To Heinä 19, 2007 2:31 am
Paikkakunta: Helsinki

Re: Tauno Pasanen, Pihtipudas 1969-Riihimäki 1996

Viesti Kirjoittaja Jack the Ripper »

Spurgumies kirjoitti:TIEDÄN, mitä tapahtui.. Poliisien tullessa aseineen Pasanen joutui paniikkiin.. Hänen mielessään oli kauhu.. "en halua putkaan, en halua.." joten paniikissaan hän ampui ne poliisit päästäkseen vapaasti jatkamaan juomistaan.. Kuulostaa uskomattomalta mutta niin alkoholistin mieli toimii..
Lisäksi Pasanen meni paniikkiin nähtyään yhden tai kahden poliisin kantavan Suomi-konepistoolia. Pari viikkoa pontikkaa juonut voi helpostikin tulkita sen niin että nyt tullaan tappomielessä. Niskasen elokuva on tätä osin realistinen: syvä lumihanki jossa tamppaantunut polku. Ympäristö avoin. Ei tuosta ollut peräkanaa kulkeneilta poliiseilta enää pakotietä.
"Olen pessimisti. Tiedän kaiken turhaksi, mutta todennäköisesti olen taas tässäkin väärässä"

Golden AWe
Scooby-Doo
Viestit: 21
Liittynyt: Ma Syys 22, 2008 4:52 pm
Paikkakunta: Massila

Re: Tauno Pasanen, Pihtipudas 1969-Riihimäki 1996

Viesti Kirjoittaja Golden AWe »

Mielenkiintoinen ja silmiä avaava näkökulma Pasasesta ja elokuvasta: http://www.kaleva.fi/mielipide/kolumnit ... us/568705/
Dokumentissa kerrotaan, miten tärkeää Niskaselle oli, että roolihenkilön taustalla ollut todellinen surmatöiden tekijä Tauno Pasanen piti elokuvasta. Pasasen mielestä elokuva oli niin totta, "ku suoraan minun sielusta revästy". En ihmettele, että Pasanen mielellään allekirjoitti Niskasen version tapahtumista. Kyllähän elokuva monilta osin mallinsi todellisuuden Tauno Pasasen kannalta parhain päin.

Mitä tänä päivänä yleisesti tiedetään aggressiivisista miehistä, niin ei tarvitse olla perheterapeutti veikatakseen, että Pasanen oli väkivaltainen vaimoaan kohtaan, ehkä myös lapsia. Hän tuskin ajoi vaimoa ja lapsia ulos kodista ensimmäistä kertaa silloin, kun kotiin hälytettiin poliisit, tunnetuin seurauksin.

Sitä von Baghin dokumentti ei kerro, kuinka kiinnostunut Niskanen oli vaimon ja lasten mielipiteestä, tuntuiko elokuva heidänkin näkökulmasta yhtä todelliselta ja omasta sielusta reväistyltä. Ehkä tuntuikin, antoihan elokuva johdonmukaisen selityksen myös heidän kärsimyksilleen.
please be seated please

sopuisa
Alokas
Viestit: 5
Liittynyt: Ti Elo 11, 2015 5:51 pm

Re:

Viesti Kirjoittaja sopuisa »

Blues kirjoitti:Vasta pari kuukautta sitten tuli tuo tv-versio yle teemalta. Taas kun katsoin, niin muistin kuinka sairas perhehelvetti voikaan olla. On se viinan mahti uskomaton.
viina on viisasten juoma sanotaan :shock:

19736
Frank Drebin
Viestit: 388
Liittynyt: La Joulu 08, 2007 1:19 pm

Re: Tauno Pasanen, Pihtipudas 1969-Riihimäki 1996

Viesti Kirjoittaja 19736 »

Elokuvassa Poliisit astelevat Pasasen taloa kohti jonkinlaisessa jonomuodostelmassa.
Tällaisessa tilanteessa varsin tottuneelle aseenkäsittelijälle kohteeseen osuminen ei ole mikään kummoinen suoritus. Pasanen oli metsämies ja ampui varmaan monenlaista riistaa kanalinnuista hirvieläimiin asti. Riistaeläimet ovat paljon ketterämpiä ja nopeampia liikkeessään kuin ihminen varsinkin tarpoessaan lumihangessa.
Pasasen käyttämästä aseesta puhutaan metsästyskiväärinä. Toisaalta puhutaan pienikaliberisesta lintukivääristä. Tällöin pitäisi puhua luodikosta. Jos Pasasen käyttämä ase on ollut todellakin luodikko on se teholtaan eli iskuenergialtaan noin karkeasti ottaen pienoiskiväärin ja suurriistakiväärin eli kansankielessä "hirvikiväärin" kaliberiin väliin sijoittuva.
Hirvikiväärin pienimmät kaliberit ovat jo niin tehokkaita että se läpäisee jonossa kulkevan ensimmäinen kohteen ja haavoittaa myös jonon toisena kulkevaa jos vaan kohde on luodin lentoradalla.
Uskoisin myös lintukiväärin tehon siihen riittävän.
Tällä seikalla ajan takaa sitä että saiko Pasasen ampumasta ensimmäisestä luodista surmansa jo kaksi poliisia tai ainakin haavoitti toista. Elokuvassa saa sen käsityksen että jokainen poliisimiestä kohden ammutaan ensin yksi kuolettava laukaus. Mutta onko se totuus?
Jos tällä tavalla kävi Pasaselle jäi hyvin aikaa surmata jäljelle jääneet kaksi poliisimiestä tai kolme jos yksi näistä oli jo haavoittunut ensimmäisestä luodista. Lisäksi tähtäyspiste eli mustiin poliisimantteleihin pukeutuneet poliisit valkoista lumihankea vastaan olivat melko helppoja kohteita Pasaselle. Lisäksi kaksi poliisia tai kolme ryömivät hitaasti tai eivät ollenkaan.
He saattoivat myös yrittää kaivautua syvemmälle lumeen. Ihmettelen myös miksi poliisit tulivat yhdestä suunnasta eivätkä esim neljästä. Oliko poliiseilla tuolloin vielä La- puhelimia käytössään muuta kuin autoissa? Ei ainakaan elokuvassa niitä näy.
Tästä tilanteesta tulee mieleen Tuntemattoman sotilaan Rokka joka tuhosi noin 50 vihollista aukealle suolle talviaikaan jolloin vihollinen erottui maastosta eli ruskeapukuiset miehet valkoisesta lumihankesta.
Tällä esimerkillä halua vain tuoda esille miten tilanne kääntyy toisinpäin suurta ylivoimaa vastaan yllätyshyökkäyksen ja epäedullisen maaston ja olosuhteen johdosta.

Doctor Lecter
James Bond (Daniel Graig)
Viestit: 17033
Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am

Re: Tauno Pasanen, Pihtipudas 1969-Riihimäki 1996

Viesti Kirjoittaja Doctor Lecter »

”Soita nimismiehelle, että tulee hakemaan nuo raatonsa pois” – Näin Pihtiputaan poliisisurmat etenivät 48 vuotta sitten
Tauno Pasanen kärsimässä tuomiotaan vuonna 1970. (KUVA: Kari Santala & Sanomien arkisto)
Tauno Pasanen kärsimässä tuomiotaan vuonna 1970. (KUVA: Kari Santala & Sanomien arkisto)
tane.jpg (28.91 KiB) Katsottu 6997 kertaa
Pihtiputaan poliisisurmaaja Tauno Pasanen ei tulittanut kasvotonta virkavaltaa kohti, kuten elokuva Kahdeksan surmanluotia esittää, vaan surmasi muun muassa kouluaikaisen hiihtokaverinsa. IS kävi läpi tapauksen tutkintapöytäkirjat.

Ennen maaliskuun huurteista perjantaita vuonna 1969 Pihtiputaan pieni kunta oli ollut uutisissa vain harvakseltaan. Se oli kenties ollut kivikautisen asutuksen keskus, mutta sittemmin se oli jäänyt kauas valtakunnan valokeilasta.

No, jotain sentään oli: Pihtiputaalta tulivat pesäpallon isä Lauri ”Tahko” Pihkala ja Suomen suurin muurahaispesä. Pesä oli halkaisijaltaan peräti viisitoista metriä ja siitä oli kerrottu radiouutisissakin.

Korppisten sivukylää ei noihin aikoihin tunnettu senkään vertaa. Se oli persläpi, jossa elanto oli tiukassa. Teollisuutta ei ollut, leivän sai joko metsistä tai maanviljelyksestä. Jos sai. Pimeä pontikka virtasi.

Perjantain 7. maaliskuuta jälkeen Korppisten kylän tiesivät kaikki.

Kello oli 14.30, kun keskusrikospoliisin tutkijaryhmä eli komisario Arto Hokkanen ja ylikonstaapelit Eero Myllymäki ja Seppo Pietikäinen saapuivat Pihtiputaalle.

Ensimmäiseksi he vierailivat poliisiaseman pidätyssellissä, jonka karulla lavitsalla pienviljelijä Tauno Pasanen makasi juovuksissa ja tokkuraisena.
Surmatessaan neljä poliisia sekatyömies Tauno Pasanen oli 34-vuotias. Kuvassa Pasanen oikeuden edessä Pihtiputaalla huhtikuussa 1969. (KUVA: HS)
Surmatessaan neljä poliisia sekatyömies Tauno Pasanen oli 34-vuotias. Kuvassa Pasanen oikeuden edessä Pihtiputaalla huhtikuussa 1969. (KUVA: HS)
tane1.jpg (33.61 KiB) Katsottu 6997 kertaa
Sinäkö olet tappanut ihmisiä, Hokkanen kysyi Pasaselta.
– Niin kait ne minua syyttää.

Sen enempää kuulusteluja ei sillä kertaa tarvittu eikä pidetty. Pasanen lähetettiin kunnanlääkärin tutkittavaksi ja tutkijaryhmä jatkoi matkaansa rikospaikalle Korppisten Kanalanmäelle.

Veriset kuopat hangessa

Oli kirkas pakkassää. Pasasten pienelle Tienhaaran talolle johti kapea polannepolku ympärillään metrinen hanki. Tuota polkua pitkin konstaapeli Pentti Turpeinen, vanhempi konstaapeli Veikko Riihimäki ja nuoremmat konstaapelit Onni Saastamoinen ja Mauno Poikkimäki olivat kävelleet perätysten muutamaa tuntia aiemmin, kun Pasanen oli alkanut ampua.

Tutkijaryhmän saapuessa paikalle poliisien ruumiit oli jo kuljetettu hevosella pois, mutta lumessa näkyi neljä ihmisen kokoista kuoppaa. Niiden pohjille oli valunut valtavat määrät verta.

Yhden kuopan vieressä oli pystyssä kuin hautaristinä murha-ase, Sakon avotähtäiminen metsästysluodikko. Pasanen oli iskenyt aseensa hankeen ennen kuin oli rientänyt naapuritalon ovelle kolkuttelemaan ja kertomaan synkät uutisensa:
– Soita nimismiehelle, että tulee hakemaan nuo raatonsa pois, siellä on neljä poliisia syrjällään.
Tienhaaran talo kuvattuna poliisisurmia seuranneena päivänä. Kuten kuvasta näkyy, poliisien ympärillä oli metrinen hanki, eikä juuri mitään pakopaikkaa. Pari heistä yritti kaivautua hangen sisään suojaan, turhaan. (KUVA: Sanomien arkisto)
Tienhaaran talo kuvattuna poliisisurmia seuranneena päivänä. Kuten kuvasta näkyy, poliisien ympärillä oli metrinen hanki, eikä juuri mitään pakopaikkaa. Pari heistä yritti kaivautua hangen sisään suojaan, turhaan. (KUVA: Sanomien arkisto)
tane2.jpg (43.98 KiB) Katsottu 6997 kertaa
Kaikki tämä oli alkanut siitä, kun Pasanen raivostui aamiaispöydässä vaimolleen ja pojalleen. Poika oli jättänyt aamiaiselle tullessaan hansikkaansa väärään paikkaan, minkä seurauksena Pasanen alkoi heilua ensin puukon, sitten aseen kanssa. Vaimo ja poika pakenivat Pasasta naapuriin, josta hälytettiin poliisit paikalle.

Kaikki Tienhaaran talossa todisti äkkilähdöstä. Tunnelma oli kuin tarinoiden aavelaivoissa, joissa miehistö on yhtäkkiä tempaistu Suureen Tuntemattomaan ja arkiset askareet ovat keskeytyneet veitsellä leikaten.

Tuvan pöydällä oli valmiiksi tehty voileipä, vieressä puhdas lautanen ja veitsi ja haarukka. Tuopissa maitoa. Paistinpannulla jäähtynyttä kastiketta. Naulakosta oli pudonnut vaatteita lattialle, radio soitti yhä sävelradion ohjelmaa.

Sängyn alla värjötteli koira.

Ampui hiihtokaverinsa

Kun poliisisurmista kertova elokuva, Mikko Niskasen ohjaama Kahdeksan surmanluotia ilmestyi 1972, se kuvasi keskisuomalaista köyhyyttä ja ahdinkoa, pienviljelijän taistelua kasvotonta virkavaltaa vastaan. Loppukohtauksen surmanluodit ammutaan pikaisesti ja kuin tyhjästä ilmestyneet poliisimiehet kaatuvat eleettömästi hankeen.

Kuolleet poliisit olivat kuitenkin kaikkea muuta kuin kasvottomia. Pasanen kertoi poliisitutkinnassa tunnistaneensa kaikki poliisimiehet, kun nämä kävelivät jonossa hänen taloaan kohti.

53-vuotiaaseen Riihimäkeen hän oli tutustunut jo lapsena, samoin 37-vuotiaaseen Onni Saastamoiseen. Saastamoinen oli vain kolme vuotta Pasasta vanhempi ja he olivat hiihtäneet yhdessä kilpaa koulujen välisissä kilpailuissa ja myöhemminkin.

Surmanluodit, jotka Pasanen ampui kotitalonsa ikkunoista, olivat tarkkaan tähdättyjä. Kahdella poliisilla oli luodinreiät otsassaan heti kulmakarvojen yläpuolella, kahta muuta Pasanen oli osunut keskivartaloon. Viimeisenä neljästä poliisista kuoli Nivalassa syntynyt 31-vuotias Poikkimäki, joka oli muuttanut Pihtiputaalle vain vuotta aiemmin.

Hän sai ensin osuman kylkeensä ja yritti haavoittuneena kontata suojaan, mutta Pasanen seurasi perästä ja ampui nuorempaa konstaapelia lähietäisyydeltä päälakeen.

Kokenut ampuja ja kokenut juoppo

Vaikka Suomen kuuluisimmalla poliisimurhalla ei ollut silminnäkijöitä, naapurit kuulivat laukaukset. Naapureiden todistuksen mukaan yksipuolinen tulitaistelu ei kestänyt kuin minuutin, ehkä kaksi.

Myöhemmin ihmeteltiinkin sitä, kuinka viikon verran pontikkaa kiskonut pienviljelijä pystyi liki puolentoista promillen humalassa teloittamaan aseistautuneet poliisit niin, etteivät poliisit ehtineet ampua laukaustakaan.

Sitä selittää muun muassa se, että Pasanen ampui poliisit 30–80 metrin päähän kotitalostaan. Siltä etäisyydeltä palveluspistooli on luodikkoa vastaan voimaton. Yhdellä poliiseista oli mukanaan Suomi-konepistooli, mutta hänet Pasanen ampui ensimmäisenä.

Tämän lisäksi Pasanen oli sekä kokenut ampuja että kokenut juoppo.

Alkoholinkäytöstään Pasanen kertoi poliisille, että oli juonut viinaa kymmenvuotiaasta. Aluksi salaa isältään, myöhemmin aina tilaisuuden tullen ”niin paljon kuin oli saanut tai kestänyt”.

Eräs naapureista kertoi Pasasen aseenkäsittelytaidoista, ettei olisi osannut ampua kiikarikiväärilläkään niin hyvin kuin Tauno avotähtäimin.
– Kerran Tauno ampui lentoon lähteneen sorsan sadan metrin päästä, kertoi naapuri poliisille.

”Joutui ehkä mielenhäiriön valtaan”

Pasanen tuomittiin yllätyksettömän oikeudenkäynnin päätteeksi eliniäksi kuritushuoneeseen.

Puolustusasianajaja Valto Riekkinen – joka tunnettiin niihin aikoihin myös nailonsukkamurhaaja Ilkka Kiviojan asianajajana – pyrki alentamaan tuomiota sillä, että poliisi oli vuosia aiemmin taltuttanut kotinsa saunassa riehuneen Pasasen väkivalloin.
– Syytetty oli aiemmin kokenut väkivaltaa poliisien taholta, olipa se ollut aiheellista tai aiheetonta, mutta siitä syytetylle on jäänyt mielikuva, että poliisi lyö, poliisi ampuu. Kun poliisimiehet sitten lähestyivät syytetyn asuntoa konepistoolit käsissään, menetti syytetty malttinsa, ehkä joutui mielenhäiriön valtaan ja ampui mistään piittaamatta.

Näillä sanoin Riekkinen pyysi Pasaselle mielentilatutkimusta, mutta oikeus ei pitänyt sitä tarpeellisena.

Jälkinäytös: Armahdus ja uusi henkirikos

Pihtiputaan poliisisurmien jälkinäytös kesti vuosia, vuosikymmeniä.

Kirkkoherra Leevi Merikallio uumoili jo poliisien hautajaisissa, että tapauksesta tulisi kuuluisa ”niin kuin uuden sisällön saaneesta pitkäperjantaista”, mutta tuskin hänkään arvasi, että elokuva tekisi poliisisurmista osan suomalaista kulttuurihistoriaa.

Vuosien aikana Pasanen ja hänen sukulaisensa kirjoittivat useita kirjeitä Urho Kekkoselle toivoen, että presidentti armahtaisi poliisimurhaajan. Armoanomuksen ympärille muodostui jopa pieni kansanliike keulakuvanaan Kahdeksan surmanluodin ohjaaja Mikko Niskanen.

Vuonna 1981 – 12 vuotta murhien jälkeen – elokuva pyöri jälleen televisiossa ja Niskanen puhui lehdistölle.
– Elokuvan alussa pappi sanoo, että pitäisi uskoa enemmän armahdukseen kuin kostoon, enemmän rakkauteen kuin vihaan. Se kuvastaa minun tunteitani. Olen allekirjoittanut armahdusanomuksen tekemällä elokuvan.

Urho Kekkonen oli liian sairas armahtamaan Pasasta, joten sen teki hänen seuraajansa Mauno Koivisto heti virkakautensa aluksi. Vapautuessaan helmikuussa 1982 Pasanen oli 48-vuotias. Hän kävi vielä Pihtiputaalla, muttei asettunut enää sinne – talo, josta poliisit ammuttiin, purettiin muistuttamasta mustasta perjantaista.

Pasanen muutti asumaan vaimonsa luo Riihimäelle, jossa he elivät hiljaiseloa vuoteen 1992 saakka. Silloin lähes 40 vuotta kestänyt avioliitto päättyi. Viisi vuotta myöhemmin, elokuussa 1997, Pasanen kuristi entisen puolisonsa hengiltä rajun ryyppäämisen päätteeksi.

Kun poliisit tulivat hakemaan häntä Lemmenmäentiellä sijanneesta asunnosta, Pasanen otti heidät vastaan pelkissä sortseissa, lähes kahden ja puolen promillen humalassa. Entinen vaimo makasi elottomana nahkasohvalla.
– Nostin hänen jalkansa suoraksi sohvan päädyn päälle. Sitten konttasin sohvan vieressä pääpuolelle ja silittelin poskesta, käänsin päätä ja jotain siinä puhuin hänelle, kunnes huomasin, että asiat eivät olekaan ihan oikein, Pasanen kertoi illan tapahtumista oikeudessa.
– Kyllä minulla alitajunnassa oli, että olin tönäissyt tai tehnyt jotain Liisalle.

Pasanen vapautui 2000-luvun alussa istuttuaan tuomion taposta.[/i]
IltaSanomat
25.3. 14:03
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!

Puliukko
Olivia Benson
Viestit: 742
Liittynyt: Ti Tammi 03, 2012 10:21 pm

Re: Tauno Pasanen, Pihtipudas 1969-Riihimäki 1996

Viesti Kirjoittaja Puliukko »

http://www.aamuposti.fi/artikkeli/24287 ... unnoissaan

Minun mielestä vähän arveluttavaa toimintaa lehdeltä...

Morgan Kane
Lauri Hanhivaara
Viestit: 143
Liittynyt: Ti Heinä 22, 2008 8:33 pm

Re: Tauno Pasanen, Pihtipudas 1969-Riihimäki 1996

Viesti Kirjoittaja Morgan Kane »

Jäi juttu näkemättä. Kopioitko tekstin siitä tänne?

Muppe
Rico Tubbs
Viestit: 1230
Liittynyt: Ma Elo 24, 2015 9:35 pm

Re: Tauno Pasanen, Pihtipudas 1969-Riihimäki 1996

Viesti Kirjoittaja Muppe »

Morgan Kane kirjoitti:Jäi juttu näkemättä. Kopioitko tekstin siitä tänne?
Linkkaaja on nimimerkki Pulikko eli ihan tyhjä arpa,ei siellä koskaan mitään muuuta ollutkan kuin tuo mitä siellä nyt on.
Postaaja Puliukko on nimensäveroinen,mikää ei onnistu eikä mistään tule mitään,mutta olispa hänellä kiljua niin uskaltais hakata akan..
Lopetti tietojen kirjoittelun kokonaan foorumille 13.3.2019.
Jäseninä suuri määrä idiootteja joilla ei ole foorumille mitään järkevää kirjoitettavaa tai tietoa asioista vaan ovat paikalla vain todistamassa ja vannomassa omaa tyhmyyttään.

Vastaa Viestiin