geisterfahrer kirjoitti: ↑Pe Tammi 05, 2024 8:03 pm
Mun on pitänyt tehdä Caritasta juttu, mutta olen aina siirtänyt sitä eteenpäin ja eteenpäin. Itse teostahan on kaikki oleellinen jo kirjoitettu, ja sillä "mässäily" on täysin tarpeetonta. Kirjoitin kuitenkin FB:ssä pienen jutun viime kesänä, kun kävin Ahveniston hautausmaalla ja nappasin kuvan Caritan hautakivestä.
372986731_10160676825197752_1205947428244893438_n.jpg
FB-viestini kirvoittikin paikallisilta, myös Caritan tunteneilta, joitakin kommentteja. Samoin moni muisteli tapahtumapaikkaa eli Aulangontie 53 (talot A, B ja C joita myös ihmisvarastoiksi kutsuttiin). Eräs tuttu taksikuski kertoi, että hän oli se, joka ajoi kyseisen kolmikon silloin surmailtana keskustasta Caritan kämpille em. osoitteeseen.
Sellainen off-topic, että tuolla Aulangontien hirsitaloissa tapahtui vuotta aikaisemmin eräässä juoppoporukassa tappo, kun kolmikon yksi jäsen rusikoitiin hengiltä viinapullon takia. Hyvin nopeasti talot saivat maineen laitapuolen kulkijoiden tukikohtana.
374637441_10160678314357752_4647068997047010640_n.jpg
371930658_10160678300527752_6762130339918519166_n.jpg
Viimeisinkin näistä hirsirakenteisista "ihmisvarastoista" paloi (ja annettiin palaa) syksyllä 2010.
https://yle.fi/a/3-5633787
Saamistani kommenteista päätellen Carita ei ollut puhdas pulmunen. Hän saattoi valita jonkun ikäisensä tytön silmätikuksi ja "riepotella" tätä mielensä mukaan. Milloin revittiin paita päältä, milloin raavittiin kasvoja jne. Caritan kiusaamisen kohteeksi joutunut ei ainakaan osannut mitään selvää syytä sanoa, miksi hänelle vieras ihminen kävi tämän kimppuun aina kun kartsalla näki. Joku heiveröisempi poikakin saattoi saada tukkapöllyä Caritan käsittelyssä. Osasi siis varmasti olla ilkeä ja inhottava joillekin, toisille läheinen ja ns. hyvä tyyppi. Carita saattoi viettää pidemmänkin ajan kavereiden nurkissa. Tarinat myös kertovat, että Carita istui tovi ennen menehtymistään porukkansa kanssa Hällässä, salin puolella ensimmäisessä pöydässä.
Täälläkin on hieman sanailtu Caritan kotioloista. Ketään syyttämättä tai syyllistämättä totean vain, että Caritan kavereiden mukaan hän joko lähti tai lähetettiin pois kotoa. Moni arveli, ettei hän tullut kovinkaan hyvin toimeen vanhempiensa/vanhempansa kanssa. Joku muisteli, ettei häntä kotona ns. odoteltu. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Caritaa olisi rakastettu tai hänestä välitetty. Carita varmaan osakseen omalla toiminnallaan edesauttoi tuota kotiolojen haastavaa tilannetta.
Eräs Kari-niminen henkilö sitten omaisten kanssa löysivät Caritan Aulangontien kämpiltä, noin 1,5 viikkoa kuoleman jälkeen. Ei siis ollut tavatonta, että Carita oli pitkiäkin aikoja vailla yhteydenpitoa kotiin tai joihinkin kavereihin. Kannattaa muistaa, ettei 1987 ollut kännyköitä, ei internetiä eikä välttämättä lankapuhelintakaan. Varsinkaan köyhällä nuorella opiskelijalla.
Kuten täälläkin on monesti todettu, Carita, hänen perhe ja tämän läheiset eivät todellakaan ansainneet tällaista kohtaloa. Itse ajattelen niin, että ihmiset ovat läsnä niin kauan kuin heidät muistetaan. Caritan muistan aina, kun käväisen Ahveniston hautausmaalla Hämeenlinnassa tai kirjoitan rikoshistoriasta.