Lapsisurmat Suomessa
-
- Alibin Kestotilaaja
- Viestit: 5184
- Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 8:18 pm
Lapsiin kohdistuvat henkirikokset ovat vähentyneet
[Harri Junttila 18.3.2005, 09:58]
Pitkän aikavälin lasten kuolinsyytilastoista selviää, että alle 15-vuotiaisiin lapsiin kohdistuvat henkirikokset ovat vähentyneet merkittävästi 1970-luvulta tähän päivään.
Vielä kolmekymmentä vuotta sitten tapauksia oli kymmenen ja kahdenkymmenen välillä vuodessa. Vuonna 2003 määrä oli enää kolme, selviää Kuopion yliopiston kliinisen patologian ja oikeuslääketieteen laitoksen dosentti Kari Karkolan tutkimuksista. Karkola esitteli tutkimustaan tänään perjantaina Tampereen lääkäripäivillä.
Yleisimpiä henkirikoksia ovat murha, tappo, surma, lapsensurma, hylkääminen tai heitteillejättö ja tahallinen kuolemaan johtanut pahoinpitely.
Suurimmassa osassa tapauksia lapset ovat olleet alle vuoden ikäisiä ja tekijänä 41 prosenttisesti äiti ja 26 prosenttisesti isä.
Tutkijat ovat jakaneet aineiston perusteella lasten kuolemaan johtaneet ongelmat 1970¿1990-luvuilla kuuteen luokkaan.
Lasten kannalta kaikkein tuhoisinta on ollut pahoinpitelystä seurannut kuolema, yhteensä 23 tapausta tutkimusajalta. Taustalla on ollut avuttomuuden tunnetta vanhemmuuden suhteen ja pitkällisiä, muun muassa alkoholista johtuneita vaikeuksia.
Seuraavaksi tulee 15 uhrilla niin sanottu jatkettu itsemurha. Jatkettua itsemurhaa perustellaan sillä, että lasta ei haluta jättää elämään vaikeaa elämää. Lisäksi taustalla on masennusta ja stressiä.
Kolmanneksi pahinta on vanhempien keskinen väkivalta. Näissä tapauksissa ei yleensä ole tarkoitus riistää lapsen henkeä. Väkivallan taustalla ovat usein erilaiset päihteet ja väkivalta on perheessä muutenkin yleistä.
Neljänneksi yleisin syy on vanhemman masennus, johon liittyy armomurhan ajatus ¿ lapsi ei kestä vaikeaa elämää, ja oman luhistumisen pelko.
Viimeisimmät syyt ovat skitsofreeninen psykoosi, eli henkirikos tapahtuu äkillisen reaktion seurauksena ilman selvää motiivia sekä muu psykoosi, jossa lapsi koettiin jollain tavalla "vaikeana".
Yleensä väkivallan tekijä oli äiti, mutta perheen sisäisen väkivallan luokassa henkirikokseen syyllinen oli aina isä.
Medi uutisten sivuilta, kyseessä lyhennelmä Dosentti Kari Karkolan tutkimuksesta.
[Harri Junttila 18.3.2005, 09:58]
Pitkän aikavälin lasten kuolinsyytilastoista selviää, että alle 15-vuotiaisiin lapsiin kohdistuvat henkirikokset ovat vähentyneet merkittävästi 1970-luvulta tähän päivään.
Vielä kolmekymmentä vuotta sitten tapauksia oli kymmenen ja kahdenkymmenen välillä vuodessa. Vuonna 2003 määrä oli enää kolme, selviää Kuopion yliopiston kliinisen patologian ja oikeuslääketieteen laitoksen dosentti Kari Karkolan tutkimuksista. Karkola esitteli tutkimustaan tänään perjantaina Tampereen lääkäripäivillä.
Yleisimpiä henkirikoksia ovat murha, tappo, surma, lapsensurma, hylkääminen tai heitteillejättö ja tahallinen kuolemaan johtanut pahoinpitely.
Suurimmassa osassa tapauksia lapset ovat olleet alle vuoden ikäisiä ja tekijänä 41 prosenttisesti äiti ja 26 prosenttisesti isä.
Tutkijat ovat jakaneet aineiston perusteella lasten kuolemaan johtaneet ongelmat 1970¿1990-luvuilla kuuteen luokkaan.
Lasten kannalta kaikkein tuhoisinta on ollut pahoinpitelystä seurannut kuolema, yhteensä 23 tapausta tutkimusajalta. Taustalla on ollut avuttomuuden tunnetta vanhemmuuden suhteen ja pitkällisiä, muun muassa alkoholista johtuneita vaikeuksia.
Seuraavaksi tulee 15 uhrilla niin sanottu jatkettu itsemurha. Jatkettua itsemurhaa perustellaan sillä, että lasta ei haluta jättää elämään vaikeaa elämää. Lisäksi taustalla on masennusta ja stressiä.
Kolmanneksi pahinta on vanhempien keskinen väkivalta. Näissä tapauksissa ei yleensä ole tarkoitus riistää lapsen henkeä. Väkivallan taustalla ovat usein erilaiset päihteet ja väkivalta on perheessä muutenkin yleistä.
Neljänneksi yleisin syy on vanhemman masennus, johon liittyy armomurhan ajatus ¿ lapsi ei kestä vaikeaa elämää, ja oman luhistumisen pelko.
Viimeisimmät syyt ovat skitsofreeninen psykoosi, eli henkirikos tapahtuu äkillisen reaktion seurauksena ilman selvää motiivia sekä muu psykoosi, jossa lapsi koettiin jollain tavalla "vaikeana".
Yleensä väkivallan tekijä oli äiti, mutta perheen sisäisen väkivallan luokassa henkirikokseen syyllinen oli aina isä.
Medi uutisten sivuilta, kyseessä lyhennelmä Dosentti Kari Karkolan tutkimuksesta.
-Takuulla, sano Tampereenlikka!
Taitavat olla aika usein noita laajennettuja itsemurhia Murhaajan kannalta kyse ei siis olekaan äärimmäisestä raakuudesta tai välinpitämättömyydestä, vaan sairaan mielen oikeuttamasta teosta, jota ajaa syvä rakkaus jälkikasvuaan kohtaan. Lapsetkin pelastetaan pahalta maailmalta, kuolinpesälle mahdollisesti jääviltä veloilta, häpeältä... Surullista on se, että todella usein tuo laajennettu itsemurha jää näissä tapauksissa kesken. Vanhempi alkaa pohtia tekoaan vasta lapsensa tapettua, tai sitten pelkäämään itse kuolemaan, surmattuaan jo surutta lapsensa.Aariel kirjoitti:Jep, tuntuu, että todella paljon näitä tapahtuu! Mikä on käsittämätöntä. Mikä saa ihmisen tekemään tällaista? Jos ei lastensa kanssa jaksa, onhan tukiperheitä tai sijaisperheitä.. Sosku on olemassa.. Joskaan näiltä osin se ei pelaa, koska jos se toimisi kunnolla, ei tällaisilla ihmisillä laspia enää olisi
Paljonpa sitä itsekin tietää vanhempia, jotka ei paljoa lapsestaan välitä.. Mutta koskaan en voisi heistäkään kuvitella, että lapsensa tappaisivat!
Mikä ajaa ihmisen tällaiseen tekoon? Ei voi kamalempaa ollakaan, kuin nämä, oman lapsensa kiduttajat/pahoinpitelijät/tappajat! Eivätpä nämä äidit ole kovin auliisti antaneet haastatteluja, MIKSI näin..
Säälin itse hirveästi oman lapsensa näin tappaneita... Sen sijaan, lapsien kiduttaminen ja pahoinpitely... Siinä saa useammankin mahdollisuuden miettiä tekosiaan, ja silti kierre vain jatkuu.
Niinpä.. Itse menin aikoinaan silloisen miesystäväni kanssa naapurin alkoholistipariskunnan nujakan väliin (nainen kirkui rappukäytävässä), kun tilanne sitten kärjistyi siihen että miesystäväni tyrkkäsi minut takaisin kotiin, sulki oven ja kielsi poistumasta kotoa. Itse jatkoi tilanteen selvittelyä alkoholistimiehen kanssa pihalla kahdestaan. Jossiteltavaa on itselläkin ja paljon, hätäkeskuksessa yleensä naureskelevat jossitteluille niin sinnekään viitti soittaa..Tampereen Tyttö kirjoitti:mutta en usko ihmisten puuttuvan sivullisten elämään (tai kuolemaan) nykyäänkään.
Nimittäin, itsekin olen vähän kantapäänkautta taitoa opetellut. Jossiteltavaakin on jäänyt..
Saanko udella, minkälaisesta jossittelusta on omalla kohdallasi kyse?
-
- Alibin Kestotilaaja
- Viestit: 5184
- Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 8:18 pm
^Ikäväkseni olen jättänyt tutkimatta erästä maassa makaavaa ihmistä tarkemmin, ja hän olisikin tarvinnut apua. Onneksi jäi henkiin.
Joskus olen soittanut hätäkeskukseen maassa makaavasta ihmisestä, jonka olen nähnyt ikkunastani, mutta en ole pienten lasten takia päässyt katsomaan tarkemmin. Hätäkeskuksessa haukuttiin pataluhaksi ja todettiin klassisesti, että varmaankin joku juoppo.
Ja tämän tyylisiä juttuja tähän ikään mahtuu, mies sanoo aina, että älä sekoa toisten asioihin...
Joskus olen soittanut hätäkeskukseen maassa makaavasta ihmisestä, jonka olen nähnyt ikkunastani, mutta en ole pienten lasten takia päässyt katsomaan tarkemmin. Hätäkeskuksessa haukuttiin pataluhaksi ja todettiin klassisesti, että varmaankin joku juoppo.
Ja tämän tyylisiä juttuja tähän ikään mahtuu, mies sanoo aina, että älä sekoa toisten asioihin...
-Takuulla, sano Tampereenlikka!
Niin, jostain lukemastani olen saanut kasityksen, etta usein tuohon hairiintyneisyyteen kuuluu myos persoonallisuushairio, jonka seurauksena vanhempi ei aivan taysin ymmarra lasta erilliseksi olennoksi, ja automaattisesti projisoi omat ajatuksensa ja tunteensa lapseen. Useisiin persoonallisuushairioihin kuuluu nimenomaan tuo oman minan ja muiden valisen rajapinnan hailyvyys (jonka olen myos itse havainnut ollessani tallaisen ihmisen kanssa tekemisissa). Lapsi on tietysti erityisen otollinen kohde talle.joey kirjoitti:Taitavat olla aika usein noita laajennettuja itsemurhia Murhaajan kannalta kyse ei siis olekaan äärimmäisestä raakuudesta tai välinpitämättömyydestä, vaan sairaan mielen oikeuttamasta teosta, jota ajaa syvä rakkaus jälkikasvuaan kohtaan. Lapsetkin pelastetaan pahalta maailmalta, kuolinpesälle mahdollisesti jääviltä veloilta, häpeältä... Surullista on se, että todella usein tuo laajennettu itsemurha jää näissä tapauksissa kesken. Vanhempi alkaa pohtia tekoaan vasta lapsensa tapettua, tai sitten pelkäämään itse kuolemaan, surmattuaan jo surutta lapsensa.
Persoonallisuushairio tietysti sinansa aiheuttaa monia muitakin ongelmia, ja saattaa yhdistya muihin hairioihin.
Tuolla on asiasta faktaa
http://www.laakarilehti.fi/files/nostot/nosto14_1.pdf
Muistan tuon Euran tapauksen, mutta ko. Alibia ei kyllä löydy.McAbre kirjoitti:Lecter ja kumppanit, etsikääpä yllämainittuja arkístoistanne...tuo Euran tapaus oli esillä useammassakin numerossa, sillä etsityt ennättivät olla kateissa muutaman kuukauden verran.McAbre kirjoitti:Muutama 80-luvun tapaus Alibien sivuilta muistinvaraisesti:
- Eurassa isoäitinsä mukana kadonnut tyttö, molemmat löytyivät kuolleina maastosta. (en muista oliko kysessä surma vai paleltuivatko)
- Kuopion seudulla poikansa hukuttanut mies. (tapauksesta kertova artikkeli on karu: "isä tilasi oluen. poika sai jäätelön", "vaikka poika aneli sanoi isä että kyllä minä nyt tapan")
Kuopion seudun tapauksesta tuli mieleen miehen ammatti: metsäkoneyrittäjä.
Isoäiti ja Fanni-tyttö 2v. olivat eksyneet metsään ja paleltuneet kuoliaiksi. Löytyivät sylikkäin muutaman kuukauden kuluttua, marjastaja löysi.
-
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 17104
- Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am
No, jatketaan itse... Raastuvanoikeus tuomitsi Mällisen lapsensa taposta 10 vuodeksi ja yhdeksi kuukaudeksi vankeuteen. Helsingin hovioikeus vahvisti tuomion lokakuussa 1990.Doctor Lecter kirjoitti: 5.–6.9.-89 välisenä yönä hankolainen Matti Johannes Mällinen surmasi runsaan kahden kuukauden ikäisen poikalapsensa...
...oikeudenkäynti Matti Mällistä vastaan alkoi lokakuun -89 puolivälissä, mutta kuinka siinä sitten kävi? Paljonko tuli vankeutta ja missä Matti on nyt? Kuka jatkaa?
Lähde Alibi 1/91
Kertomus surmasta on sivulla viisi.
Olenko väärässä jos veikkaan, että vastaavan teon tehnyt äiti olisi tuomittu vuodeksi vankeuteen tai toimitettu hoitoon? Sekä saanut jonkun äitijärjestön sympatiat puolelleen ja lapsen isä olisi syyllistetty välinpitämättömyydestä äidin ja lapsen suhteen - tutkimatta sen paremin mistä olisi ollut kyse.
Mutta ihan oikein, että lapsensa surmannut isä sai edes tuon runsaat 10 vuotta.
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!
-
- Alibin Kestotilaaja
- Viestit: 5184
- Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 8:18 pm
^Tuomio tuntuu kohtuulliselta, ottaen huomioon henkirikostuomiot yleensä.
Kysymykseesi siitä, olisiko nainen saanut vuoden tuomion ja naisjärjestöjen sympatiat, on vähän vaikea vastata, mutta uskon esimerkiksi Markjan ja muiden samanhenkisten "miesten vailla tasa-arvoa"-porukoiden spekuloivan aihetta mielellään. Aiheesta on takuulla tehty vähintäänkin gradu, todennäköisesti väitöskirjakin ja netistä löytynee monta foorumia, jossa asiaa voi porukalla puida.
Kysymykseesi siitä, olisiko nainen saanut vuoden tuomion ja naisjärjestöjen sympatiat, on vähän vaikea vastata, mutta uskon esimerkiksi Markjan ja muiden samanhenkisten "miesten vailla tasa-arvoa"-porukoiden spekuloivan aihetta mielellään. Aiheesta on takuulla tehty vähintäänkin gradu, todennäköisesti väitöskirjakin ja netistä löytynee monta foorumia, jossa asiaa voi porukalla puida.
-Takuulla, sano Tampereenlikka!
4 § (21.4.1995/578) Lapsensurma. Nainen, joka synnytyksestä johtuvassa uupumuksessa tai ahdistuksessa surmaa lapsensa, on tuomittava lapsensurmasta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. http://www.heikniemi.net/rikoslaki/rl21.htmlDoctor Lecter kirjoitti: Olenko väärässä jos veikkaan, että vastaavan teon tehnyt äiti olisi tuomittu vuodeksi vankeuteen tai toimitettu hoitoon? Sekä saanut jonkun äitijärjestön sympatiat puolelleen ja lapsen isä olisi syyllistetty välinpitämättömyydestä äidin ja lapsen suhteen - tutkimatta sen paremin mistä olisi ollut kyse.
Mutta ihan oikein, että lapsensa surmannut isä sai edes tuon runsaat 10 vuotta.
Ehkäpä kyse on tästä vielä parikuisen osalta.
Mutta saihan esim. Ronja Heino tuomion poikiensa polttamisesta.
On varmaan kaukaa haettu, jos sotken tähän biologian, mutta kyllähän naarasemo usein poikasiaan suojaa, ja uros saattaa ne tappaa naaraan saadakseen. Tästä johdattelen ajatusta, jonka mukaan nainen harvemmin tappaa lapsensa tarkoituksella - ellei ole sitten jollain tapaa persoonaltaan vaurioitunut. Jokainen synnyttänyt nainen tietää, miten vastasyntyneeseensä rakastuu ja kiintyy ja olisi valmis henkensä sen vuoksi uhraamaan. Isän tunteita yhtään väheksymättä.
Joku ideahan tuosa lapsensurmalaissa on. En tosin usko, että kenestäkään äidistä löytyy sympatiaa lapsensa tappajalle, ainakaan kansanliikkeeksi asti. Voihan niistä juttuja ja elokuvia tehdä, sympatiseerattiin aikanaan Surmanluotienkin isäntää.
tämä tapahtuin mun mummolan naapuri talossa,joten kaikki asian osaiset ovat todella tuttuja,näin uhrit kuukautta aikasemmin viimeisen kerran.....ja mitä äidille kuuluu niin kuulemma seinäjoella ilmeisesti asuu,en ole ollut jutuissa vähään aikaan hänen kanssaan.täytyykin koittaa soittaa hänelle lähiaikoina .jesse72 kirjoitti:Taisi olla mustasukkaisuutta tummassa veressä. Vaimon yöjuoksut harmittivat ja tämä oli ratkaisu. Äiti taisi siis jäädä henkiin ja mitä mahtaa puuhata nykyään?th kirjoitti:Tapahtui Etelä-Pohjanmaalla Kurikassa muistaakseni 2000-luvun alkupuolella. Piirinuohooja Kyösti F. teki valitettavan oman laajennetun henkilökohtaisen ratkaisunsa. Talon poltto hieman tapahtuman jälkeen on kai vieläkin mysteeri.. Lasten hauta Kurikan hautausmaalla kaikkine enkeleineen pysäyttää kulkijan...Alice Oz kirjoitti:Meinasin just alottaa triidin eräästä Pojanmaalla (?) sattuneesta murhista missä isä tappo kolme lastaan ja päälle vielä itsensä. Jonki ajan päästä tämä perheen talo poltettiin. Ymmärsin, että tää murhaajaisä olis ollu romaani väistöö kuuluva, ammatiltaan nuohooja, etunimi oli Kyösti. Tää tapahtu joskus 90-luvun puolella.
Talon polttaminen "tummien" hommaa? Ikävästä tapahtumasta muistuttava muisto pois silmistä.
aika kaukaa haettu tuo surmaaja-äitien tukeminne jonkun järjestön kautta. itselläni ei riittäisi sympatiaa yhdellekään lapsensa surmaajalle, miehelle tai naiselle. Naisen tekemänä lasten surmaaminen tuntuu erityisen kamalalta ajatukselta ja sitä on mielestäni vaikea selittää mitenkään vaikka olisi kuinka raha tai suhde-ongelmissa. Tappakoon sitten itsensä mutta lapsilla on elämä edessä ja he ovat syyttömiä aikuisten kehittämiin ongelmiin.
"jos on pakko tehdä jotain epäsuosittua sen voi saman tien tehdä täydestä sydämestä"
-
- Alibin Kestotilaaja
- Viestit: 5184
- Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 8:18 pm
Oliko jossakin surmaaja-äitejä tukevasta järjestöstä? Meni ohi minulta.cicero kirjoitti:aika kaukaa haettu tuo surmaaja-äitien tukeminne jonkun järjestön kautta. itselläni ei riittäisi sympatiaa yhdellekään lapsensa surmaajalle, miehelle tai naiselle. Naisen tekemänä lasten surmaaminen tuntuu erityisen kamalalta ajatukselta ja sitä on mielestäni vaikea selittää mitenkään vaikka olisi kuinka raha tai suhde-ongelmissa. Tappakoon sitten itsensä mutta lapsilla on elämä edessä ja he ovat syyttömiä aikuisten kehittämiin ongelmiin.
-Takuulla, sano Tampereenlikka!
-
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 17104
- Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am
Näillä tiedoilla ja suicide asiaan liittyen en aloita tästä omaa osiota, joten tulkoot tänne.
Helmikuussa 1991 Helsingin Malmin rikosryhmän 32-vuotias konstaapeli ampui entisen vaimonsa sekä kolme- ja yhdeksänvuotiaat poikansa Keravalla Kalevan kaupunginosassa sijaitsevassa kerrostaloasunnossa. Lopuksi mies ampui itsensä. Syyksi epäiltiin mustasukkaisuutta. 31-vuotiaalla vaimolla oli uusi miesystävä.
Lähde HS arkisto
Nämä tälläiset teot ovat jotenkin äärettömän surullisia ja ahdistavia. Tulee ajateltua, että heilläkin oli onnellista aikaa elämässä. Pojilla elämä edessä. Sitten jokin muuttui ja seurauksena oli hirvittävä katastrofi.
Helmikuussa 1991 Helsingin Malmin rikosryhmän 32-vuotias konstaapeli ampui entisen vaimonsa sekä kolme- ja yhdeksänvuotiaat poikansa Keravalla Kalevan kaupunginosassa sijaitsevassa kerrostaloasunnossa. Lopuksi mies ampui itsensä. Syyksi epäiltiin mustasukkaisuutta. 31-vuotiaalla vaimolla oli uusi miesystävä.
Lähde HS arkisto
Nämä tälläiset teot ovat jotenkin äärettömän surullisia ja ahdistavia. Tulee ajateltua, että heilläkin oli onnellista aikaa elämässä. Pojilla elämä edessä. Sitten jokin muuttui ja seurauksena oli hirvittävä katastrofi.
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!