Eräs tällainen seikka oli se, että säännöllisesti äitiinsä yhteyttä pitävä Mari ei ottanut yhteyttä edes joulunpyhinä.. Näin ei ollut koskaan aiemmin tapahtunut.
Tutkimukset etenivät; todettiin, että Mari oli nähty Pirkantiellä Haminassa 13. tai 14. joulukuuta, jolloin hänen oli nähty poistuvan sieltä kolmen miehen seurassa. Tämän jälkeen saatiin tieto, että Mari oli ilmestynyt Haminan keskustassa asuvan ystävättärensä asunnolle 15. joulukuuta kello 14 aikoihin mieli maassa. Marin murheet olivat johtuneet velanperinnästä. Tuona päivänä eräs lahtelainen mies oli käynyt perimässä huumevelkoja ja Mari oli joutunut luopumaan matkapuhelimestaan ja muutamasta sadasta eurosta.
Illalla Mari oli poistunut asunnosta kahden miehen seurassa autolla. Ennen poistumistaan Mari oli soittanut miestuttavalleen, joka oli järjestänyt autokyydin tämän asuttamalle entiselle kaupalle Haminan Ihamaalle. Ihamaa sijaitsee noin 10 kilometriä Haminasta koilliseen, Taavetin suuntaan.
Viimeinen luotettavalta vaikuttanut tieto Marista oli 16. joulukuuta kello 21.40 aikoihin, jolloin Marin ystävätär oli tavoittanut reippaan tuntuisen Marin Ihamaalta entistä kauppaa asuttavan miehen puhelimesta.
- Ensimmäinen katoamisilmoitus Marista julkaistiin Kymen Sanomissa 17. tammikuuta 2006.
- SaarainenMari.jpg (139.34 KiB) Katsottu 26744 kertaa
Marin ystävä- ja tuttavapiiriä kartoitettiin. Todettiin, että Mari oli joutunut vain joitakin viikkoja ennen katoamistaan pahoinpidellyksi miesystävänsä toimesta suhteen päättymisen aikoihin. Marin Haminasta 16. joulukuuta noutanut mies tiedettiin Marin lapsuudenajan kaveriksi, mutta Ihamaalla asuvan miehen tiedettiin syyllistyneen aikoinaan henkirikokseen. Samoin henkirikokseen oli myös syyllistynyt se jo mainittu kuopiolaismies, jonka tiedettiin pitäneen tiiviitä yhteyksiä Ihamaalla asuvaan mieheen. Kuopiolaismies oli vankilasta kirjoittanut Marille ainakin yhden kirjeen ilmeisesti lähempää tutustumista varten. Vankilasta mies oli vapautunut elokuussa 2005.
Marille kuuluvaa omaisuutta, mm. passi löydettiin taas eräiden muiden henkilöiden varastamasta autosta 20. joulukuuta.
Henkirikoksen todennäköisyys oli varsin ilmeinen ja paikallispoliisin vähäisten resurssien vuoksi tutkintavastuu siirtyi Haminan poliisilta tammikuussa 2006 Keskusrikospoliisille. Tutkinta muuttui kh-tutkinnasta (kadonnut henkilö) henkirikostutkinnaksi.
Maaliskuun puolivälissä poliisi päätti pidättää kymmenen tapaukseen jollain tavalla epäiltyä henkilöä. Yhdeksän heistä tavoitettiin samanaikaisesti Hamina-Iisalmi – alueen sisältä. Kahden päivän kuulustelujen jälkeen Marin jäljet päättyivät tuolle jo ränsistyneelle entiselle kaupparakennukselle Ihamaalle. Vihjetietojen mukaan tuosta talosta oli pyöritetty pienimuotoista amfetamiinikauppaa. Marin asunto tutkittiin uudelleen, samoin Ihamaan talo pihapiireineen, kaivot ja maakellarit mukaan lukien.
Huhtikuussa katoaminen oli edelleen arvoitus, joskin erinäisten huhujen mukaan Mari olisi saanut surmansa vasaran iskusta Ihamaalla ulkorakennuksessa olevassa saunassa, josta poliisi löysi hiuspannan. Toinen huhu kertoi Marin lähteneen Ruotsiin kyllästyttyään elämäänsä Kymenlaakson huumepiireissä. Noihin aikoihin oli tuo ns. Brasilian tapaus, jossa kymenlaaksolaisia nuoria oli toiminut huumekuriireina Brasiliasta Englantiin. Marin tiedettiin poikenneen Helsinki-Vantaan lentoasemalla, mutta lentokoneeseen hän ei ollut noussut.
Iltasanomat kertoi 12.4.2006 seuraavasti:
Tänään tulee kuluneeksi tasan neljä kuukautta siitä, kun 23-vuotias Mari Saarainen kävi viimeksi kylässä äitinsä luona
Huolestunut äiti teki katoamisilmoituksen, kun yleensä tiiviisti yhteyttä pitäneestä tyttärestä ei kuulunut mitään edes joulunpyhinä.
Marin asunto on tutkittu, ja hänelle kuuluneita esineitä on tiettävästi löytynyt muualtakin, mutta ratkaiseva vihje nuoren naisen olinpaikasta antaa yhä odottaa itseään.
Nyt poliisi on alkanut epäillä yhä vahvemmin, että Mari on saattanut joutua surmatuksi.
Haminan rikostutkijat ja keskusrikospoliisin murharyhmä ovat alkaneet selvittää epäiltyä henkirikosta yhteistyössä. Keskusrikospoliisista kerrottiin eilen, että useita henkilöitä on kuulusteltu rikoksesta epäillyn asemassa.
Mari Saarainen kävi hyvän ystävättären kanssa äitinsä luona kylässä 12. joulukuuta. Mitään epäilyttävää ei silloin ollut ilmassa, vaan käynti oli aivan tavanomainen.
Ystävätär on viimeinen, joka varmuudella näki Marin päivää tai kahta myöhemmin. Mari nousi 13. tai 14. joulukuuta autoon Pirkantiellä. Silloin Mari oli kolmen miehen seurassa.
Keväällä tehtiin jälleen maastotutkimuksia Ihamaan alueella, mutta tuloksetta. Huhtikuun aikana tutkijat päätyivät siihen, että Marin surmaajan täytyy löytyä neljän henkilön joukosta; Ihamaan isäntä, tämän naisystävä, kuopiolaismies sekä Marin lapsuudenkaveri.
Vantaan käräjäoikeus myönsi luvan televalvontatietojen tarkistamiseen. Ilmeni, että kaikki neljä epäiltyä olivat olleet Ihamaalla 16. joulukuuta iltakymmeneen saakka. Tämän jälkeen he olivat lähteneet Mikkelin suuntaan kahdella eri autolla ja kahta eri reittiä. Ihamaan isäntä ja emäntä olivat palanneet aamuksi Haminaan, mutta Marin lapsuudenkaveri ja kuopiolaismies olivat jatkaneet Kuopioon.
30.5.2006 poliisi pidätti taposta epäiltynä Marin lapsuudenkaverin ja Ihamaan emännän. Uutena seikkana tuli esiin asia, että tämä lapsuudenystävä myönsi olleensa Ihamaalla 16. joulukuuta, mutta kielsi nähneensä Maria, vaikka tämä todistetusti oli ollut siellä niihin aikoihin. Emännän kuulustelut sen sijaan sujuivat heikommin. Hän heittäytyi puhumattomaksi. 3.6. vangittiin lapsuudenystävä Marin taposta epäiltynä.
8. kesäkuuta vangittuna ollut ilmoitti halukkuutensa puhua poliisin kanssa. 16. joulukuuta 2005 hän, Mari sekä kuopiolaismies lähtivät jälkimmäisen autolla, sinisellä -84 mallisella Mercedes-Benz 190 D – autolla, rekisteritunnus AYA-640, kohti Kuopiota. Taavetissa tankattiin, mutta lähellä Ristiinaa käännyttiin pikkutielle, sitä matkattiin noin kilometri kunnes päädyttiin punaisen mökin pihaan. Kaikki poistuivat autosta tarpeilleen. Yht´äkkiä kuopiolaismies sai jonkinlaisen raivokohtauksen, haukkui Maria, otti autonsa takaluukusta astalon, jolla oli lyönyt kyykyssä ollutta Maria voimakkaasti päähän. Heti lyöntien jälkeen tämä oli raahannut Marin metsään heittäen samalla astalon menemään. Lapsuudenystävä oli kuullut metsästä vielä jonkinlaisen loiskahduksen. Tämän jälkeen miehet olivat jatkaneet kahdestaan kohden Kuopiota.
10.6. kuopiolaismies tavoitettiin. Hän oli muista syistä johtuen vangittuna Kuopion poliisivankilassa, mutta siirrettiin Vantaalle. Kuopiolaismies ilmoitti kuitenkin, ettei edes tunne Mari Saarainen – nimistöä henkilöä. Hän myös vakuutti poistuneensa Ihamaalta jo 15. joulukuuta.
Nyt poliisilla oli tekijän lisäksi mahdollinen surmapaikka, jonka tämä lapsuudenystävä lupasi näyttää. Paikka oli vain muistinvarainen ja koska tuolloin oli ollut pimeää, niin paikan löytyminen oli enemmän kuin vaikeaa. Poliisit tutkivat tiestöä myös rajavartiolaitoksen helikopterin avulla, mutta kertomukseen sopivaa paikkaa ei löytynyt. 6. heinäkuuta poliisi poikkesi erään lumitöitä Suomennimen seudulla tekevän henkilön luokse. Tämä ei muistanut kyseistä ”punaisen mökin” paikkaa, mutta antoi vinkin, että ehkä eräs metsäkoneenkuljettaja saattaisi tietää. Poliisit asioivat luonaan ja tämä muisti, että poliisin antamien tietojen mukaan Suomenniemellä yksi paikka saattaa tulla kyseeseen.
Poliisien mennessä tuolle paikalle huomattiin, että tämä paikka vastaa enemmän kuin hyvin sitä kuvausta minkä Marin lapsuudenystävä oli surmapaikasta kertonut.
7. heinäkuuta kello 11.00 todettiin, että Mari Saaraisen ruumis oli löytynyt. Metsästysmajalle johtavan hiekkatien suuntaisesta ojasta, parinkymmenen metrin päässä tiestä oli löytynyt pahoin mädäntynyt vainaja, joka vaatetuksen ja muiden seikkojen perusteella oli Mari. 25. heinäkuuta saatu dna-tutkimus vahvisti surmatun olevan etsitty henkilö. Kuoleman oli aiheuttanut kallonmurtuma ja aivovamma, jotka olivat syntyneet tylpän ulkoisen iskun tai iskujen aiheuttamina. Surma-ase, sininen runsaan kahden kilon painoinen liukuvasara löytyi läheltä vainajaa.
- Ruumiin löytymisestä uutisoitiin Kymen Sanomissa 14.7.-06.
- SaarainenMari_1.jpg (137.66 KiB) Katsottu 26744 kertaa
Muiden epäiltyjen kertomukset tukivat Marin lapsuudenystävän kertomusta, joten juttu jätettiin syyttäjälle ja tuomio jutussa annettiin Lappeenrannan käräjäoikeudessa tiistaina 17.10.2006. Kuopiolainen Arto Heikki Juhani Karvonen, 32, tuomittiin taposta kymmeneksi vuodeksi ja neljäksi kuukaudeksi vankeuteen. Samalla Karvosen 31.8.2005 alkanut ehdonalainen vapaus määrättiin menetettäväksi. Koventamisperusteena otettiin huomioon Karvosen rikollinen menneisyys. Karvosen jäännösrangaistusta ei kuitenkaan määrätty täytäntöönpantavaksi.
Oikeuden mukaan Karvonen surmasi Mari Saaraisen joulukuussa 2005 metsäautotien varrella Suomenniemellä. Tuomittu kiisti teon sekä esitutkinnassa että käräjäoikeudessa. Teknisiä todisteita ei ollut, mutta ratkaisevaksi tekijäksi muodostui haminalaisen todistajan kertomus. Toinen raskauttava seikka oli se, että Karvonen oli kertonut ihamaalaiselle Kuopiossa, että oli kolauttanut naista ja jättänyt hänet matkan varrelle.
Joulukuinen matka oli alkanut Haminan Ihamaalta, jossa Karvonen oli käynyt tapaamassa vanhaa vankilatuttavaansa, ns. Ihamaan isäntää. Suomenniemellä seurue poistui Karkauksen tielle ja siitä edelleen Kaurian metsästysmajan suuntaan. Todistajan mukaan tunnelma autossa oli rauhallinen, mitään riitoja ei ollut.
Pysähdyksen aikana lähellä metsästysmajaa Marin lapsuudenystävä, haminalainen mies oli ollut auton toisella puolella, Mari ja Karvonen taasen auton toisella puolella. Joulukuinen metsä oli pimeä, pakkasta kuutisen astetta.
Yllättäen haminalainen kertoi havahtuneensa 10-15 metrin päässä kuuluvaan mäiskintään. Hän käänsi päätä ja näki kuinka Karvonen löi astalolla naista. ”Huusin, että mitä helvettiä siellä tapahtuu”. Lyöjä oli raivon vallassa. Haminalainen näki lyönnin tai kaksi ja kertoi menneessä tapauksen jälkeen shokkiin tai paniikkiin. Hän ei ollut puhunut tapauksesta kenellekään, sillä Karvonen oli uhannut hänen sekä hänen tyttöystävänsä henkeä, jos hän kertoisi tapauksesta.
Teon motiivi ei selvinnyt.
Korvauksia Karvonen tuomittiin maksamaan Marin äidille henkisistä kärsimyksistä 10 000 euroa.
Karvonen passitettiin Konnunsuon vankilaan.
Karvonen oli kesällä 2006 tuomittu Kuopion käräjäoikeudessa mm. törkeästä kotirauhan rikkomisesta, kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta sekä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen.
Karvonen valitti saamastaan tappotuomiosta hovioikeuteen vaatien, että syyte- ja korvausvaatimukset hylätään. Toissijainen vaatimus oli, että hänen katsottaisiin syyllistyneen törkeään pahoinpitelyyn ja törkeään kuolemantuottamukseen.
Kouvolan hovioikeus katsoi, että mitään sellaista seikkaa ei ole tullut ilmi, jonka antaisi aiheen muuttaa rangaistusta, joten 24.5.2007 antamassaan päätöksessä hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden päätöksen.
Surma-aseena oli siis liukuvasara. Tuon ns. massavasarasurman yhteydessä heräsi paljonkin kysymyksiä, että mikä on massavasara? Vastaavien kysymysten välttämiseksi kerrotaan, että liukuvasara on mm. autoremonteissa käytettävä työkalu ja sitä käytetään esim. vaikeissa paikoissa olevien peltivaurioiden korjaamiseen.
Kuukausi Marin katoamisen jälkeen katosi loviisalainen Simo Eklund ja hänellä tiedettiin olevan huumausainetausta sekä yhteyksiä Haminaan. Kummassakin jutussa epäiltiin henkirikosta ja kumpikin löytyi sittemmin surmattuna. Tapaukset eivät sen enempää liittyneet toisiinsa. Simo Eklundin taposta täällä.
Ohessa pari IltaSanomain uutista Mari Saaraisen tapauksesta:
Marin surman syy suhdekiista?
Haminalaisen Mari Saaraisen, 23, surman motiivi saattaa liittyä keskusrikospoliisin mukaan suhteen rakentamiseen liittyvään kuvioon.
Saaraisen taposta on vangittu epäiltynä 32-vuotias mies.
Saarainen katosi joulukuussa 2005. Hänen ruumiinsa löytyi metsästä Suomenniemeltä vasta tämän vuoden heinäkuussa.
- Motiivina on ilmeisesti suhteen rakentelemiseen liittyvä kuvio, josta Mari on ollut toista mieltä. Suhde on käynnistynyt vankilakirjeenvaihdolla. Kun epäilty on syksyllä 2005 päässyt vapaaksi, hän on ilmeisesti yrittänyt käynnistää suhteeseen liittyviä toimenpiteitä ja se päättyi nyt tällä tavoin, kertoi tutkinnanjohtaja, rikosylikomisario Tero Haapala keskusrikospoliisista.
- Tämä Marin tietty vastentahtoisuus on tullut selkeästi esille.
Aloitteentekijänä kirjeenvaihdossa on ollut Haapalan mukaan epäilty.
Itse surma tapahtui Haapalan mukaan Suomenniemellä maastossa Karkauksen ja Halisenkylän välisen tieosuuden varrella. Mari surmattiin 16.-17. joulukuuta välisenä yönä.
IltaSanomat
22.8.2006 6:43
------------------------
Surmattu Mari luuli surmaajaa suojelijaksi
23-vuotiaan haminalaisen Mari Saaraisen tappanut ja metsään jättänyt Arto Karvonen, 32, kuunteli tuomionsa tyynen rauhallisesti.
Lappeenrannan käräjäoikeus tuomitsi kuopiolaismiehelle kymmenen vuotta ja neljä kuukautta vankeutta taposta, jonka oikea motiivi ei ehkä selviä koskaan.
Joulukuussa 2005 kadonneen nuoren naisen läheisten tuska on ollut raastavaa. Ruumis oli kateissa yli puoli vuotta ennen kuin se löytyi metsästä Suomenniemeltä.
Kaikesta surusta huolimatta eilinen oli äidille ehkä sittenkin helpotuksen päivä epätietoisuuden kuukausien jälkeen.
Parhaan ystävättären mukaan Mari Saarainen luuli, että rankan väkivaltataustan omaava Arto Karvonen olisi hänen suojelijansa.
Toisin kävi. Täysin äkkiarvaamatta, ilman mitään edeltävää riitaa Karvonen löi Saaraisen hengiltä pimeällä metsätiellä.
IltaSanomat
18.10.2006 7:06
---------------------------
Poliisi kertoo 2008 - kirjassa mainitaan sivulla 50, että molempien miesten, (kuopiolaismies ja ns. Ihamaan isäntä), tiedettiin aiemmin syyllistyneen henkirikoksiin. Mitä nämä tapaukset olivat? siitä seuraavassa:
Arto Heikki Juhani Karvonen surmasi 1.1.1996 Kuopiossa 26-vuotiaan miehen Tulliportinkatu 23:n sisäpihalla. 26-vuotias oli mennyt väliin erääseen tappeluun, jossa tuolloin 21-vuotias Karvonen oli ollut osallisena. Karvonen saatiin hätisteltyä kauemmaksi, mutta päästyään betonisen kaiteen taakse hän otti esiin aseen ja ampui kohden paikalla olleita ihmisiä. Luodit eivät osuneet mutta epäonnekseen 26-vuotias oli kuullut, että ”niinku aseen luistimen äänestä, että se niinku nyt on ase tyhjä”. 26-vuotias lähti yhdessä erään toisen miehen kanssa ottamaan asetta pois Karvoselta. Kuulohavainto oli väärä. Päästyään lähietäisyydelle Karvonen oli ampunut kohti ja osunut. 26-vuotias oli vielä tämän jälkeen onnistunut huitomaan Karvosta Mag-Lite – taskulampulla ennen kuin oli tuupertunut maahan. Paikalla olleet muut ihmiset onnistuivat tämän jälkeen ottamaan Karvoselta aseen pois. Karvosta oli myös hakattu tuon taltuttamisen jälkeen. Vammansa eivät kuitenkaan vaatineet tikkausta kummempaa hoitoa.
26-vuotias pystyi sairaalan heräämössä vielä antamaan poliiseille lausunnon tapahtuneesta, mutta hän kuoli 26. tammikuuta 1996 ampumisesta saamiinsa vammoihin.
Arto Karvonen tuomittiin 6.2.1997 Kuopion käräjäoikeudessa taposta ynnä muista rikoksista kymmeneksi vuodeksi vankeuteen, (tapaus R13/96). Tapossa käytetty ase oli puoliautomaattinen Unique – pistooli, joka oli varastettu jo 20 vuotta aiemmin eräästä kuopiolaisesta aseliikkeestä. Sekatyömiehen titteliä käyttänyt Karvonen oli ostanut aseen tuntemattomaksi jääneeltä mieheltä vuoden 1995 lopulla 700 markalla. Kauppaan oli kuulunut ”puolitoistasataa” patruunaa. Karvonen valitti hovioikeuteen, mutta sen päätöstä en löytänyt.
Sekaannusten välttämiseksi kerrottakoot, että tämän artikkelin Arto Karvonen on eri mies kuin se Arto Karvonen, joka tuomittiin törkeästä kuolemantuottamuksesta kolmeksi vuodeksi vankeuteen Porvoon käräjäoikeudessa helmikuussa 2005.
Ihamaalla entisessä kaupparakennuksessa asunut ja Marin surmassa todistajan ominaisuudessa esiintynyt entinen laivakokki Jon Rikhard Juhani Uski surmasi haminalaisen ravintolan edustalla 22. helmikuuta 1990 kotkalaisen 33-vuotiaan vahtimestarin ampumalla tätä kaksi kertaa kasvoihin ja kolmasti ylävartaloon. Samassa rytäkässä haavoittui paikallisen sanomalehden toimittaja saatuaan lihashaavan ylävatsaan. Tuolloin 25-vuotias Uski tuomittiin lokakuussa 1990 Haminan raastuvanoikeudessa taposta, tapon yrityksestä, vaaran aiheuttamisesta ja vahingonteosta täyttä ymmärrystä vailla olevana yhdeksäksi ja puoleksi vuodeksi vankeuteen. Raastuvanoikeus ei yhtynyt vahtimestarin omaisten murhasyytevaatimukseen.
Lähteet:
Kotkan Sanomat 11.10.1990
Rikoslehti 8/1996
Kymen Sanomat 17.1.2006
Iltasanomat 12.4.2006
Kymen Sanomat 14.7.2006
Lappeenrannan käräjäoikeuden päätös 17.10.2006
Etelä-Saimaa 18.10.2006
Kouvolan hovioikeuden päätös 24.5.2007
Poliisi kertoo 2008
Poliisi kertoo - kirjassa kerrottu tarina kuvaa erinomaisen hyvin sitä työmäärää minkä poliisi teki tapauksen eteen. Jutun lopuksi todetaan: "Äidin ilmoittamasta tyttären katoamisilmoituksesta alkunsa saanut sitkeä rikostutkinta ja sitä seurannut oikeusprosessi oli saatu lopullisesti päätökseen. Omaisten suru ei kuitenkaan lopu koskaan".
Marin kohtaloksi tuli hörhöpiireissä pyöriminen. Lojaalisuus on sinällään ihailtavaa. Mutta en ymmärrä mitä lojaalisuutta kanssaihmisillä tässä tapauksessa oli surmaajaa kohtaan. Oliko perseaukinen kriminaali niin ihailtu, pelätty ja kunnioitettu henkilö, että häntä suojellakseen niin moni vaikeni niin kauan?
Surmaajan tekemisistä oli avattu kaksi muutakin ketjua. Ne yhdistetty tähän alkuperäiseen ketjuun.
-NILS-
