Potilas surmasi huonetoverinsa Littoisten hoitokodissa 2008

[Solmu]

Hoitokodin asukasta epäillään potilastoverinsa taposta
07.08.2008 14:44

Hoitokodin asukkaan epäillään pahoinpidelleen potilastoverinsa kuoliaaksi viime viikolla Kaarinassa, Varsinais-Suomessa.

Keski-ikäisen miespotilaan epäillään pahoinpidelleen vanhemman miespotilaan perjantain vastaisena yönä. Sairaalaan viety uhri palasi aamulla hoitokotiin, jossa hän samana iltapäivänä kuoli.

Pahoinpitelijä on vangittu taposta epäiltynä. Sekä epäilty että uhri olivat hoitokodissa pysyvästi asuvia mielenterveyspotilaita.

http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/ ... /08/684545

[Se arvoton kansalainen]

Ajattelin aluksi sivuuttaa tämän ajattelematta tarkemmin. Sitten kelasin että noi äijät on unohdettu muutenkin. Yhteiskunnan pohjasakkaa. Hulluja joilla ei ole mitään ihmisarvoa. Joten ajattelen nyt heitä edes sen verran että vastaan tähän.

Ihme ettei hoitolaitoksissa tapeta enempää ihmisiä. Pienissä tiloissa tuijotetaan päivästä toiseen toisia potilaita joista osa saattaa olla todella pahoja tapauksia, kuolaavia, harhaisia hulluja. Jos itsellä on vielä vainot päällä niin huh huh. Itse menisin ennemmin vankilaan kun mielisairaalaan.

Kaikkein inhimillisintä olisi antaa parantumattomille hulluille armomurha. Mitä pahasti mielisairaita olen nähnyt (ja olen nähnyt paljon) se olisi useimmille helpotus.
Itse ainakin valitsisin sen ennemmin kun koko elämän kestävän laitoshoidon.

Ja säästyisi ne paljon puhutut valtion rahatkin...

[Tampereen Tyttö]

Jos nämä "kuolaavat hullut" haluavat kuolla, he kyllä toteuttavat aikeensa aivan itse ennemmin tai myöhemmin. Jos he sattumalta (jostakin oudosta päähänpinttymästä johtuen?)kuitenkin haluavatkin elää, niin en näkisi kenelläkään olevan oikeutta siitä heidän puolestaan päättää.

Mitä tulee väkivallantekoihin mielisairaaloissa, niin ehkä suljettu yhteisö ja kohtalaiset toimintakyvyt lisäävät alttiutta. Armeija on tavallaan samantapainen yhteisö, mutta siellä ei yleensä tarvitse viettää vuosia. Vankila olosuhteita voisi ehkä lähinnä verrata väkivallantekojen suhteen mielisairaalan kroonikko-osastojen olosuhteisiin.

[Se arvoton kansalainen]

Jos nämä "kuolaavat hullut" haluavat kuolla, he kyllä toteuttavat aikeensa aivan itse ennemmin tai myöhemmin. Jos he sattumalta (jostakin oudosta päähänpinttymästä johtuen?)kuitenkin haluavatkin elää, niin en näkisi kenelläkään olevan oikeutta siitä heidän puolestaan päättää.
.

No mielisairaalassa itsensä tappaminen on helpommin sanottu kun tehty...

Eiköhän aika iso osa riistäisi itseltään hengen jos heille antaisi välineet. Ja kyllähän tätä tapahtuukin. Tosin lääkitys on usein niin kova ettei yksinkertaisesti ole voimia edes tappaa itseään.

"kuolaavat hullut" on turhan provosoiva sana tosiaan kun yleensä porukka kuolaa vain lääkityksen takia, ei sinänsä itse sairauden.

Onko inhimillisempää pitää ihmistä loppuelämänsä kitumassa laitoksessa vai antaa mahdollisuus kuolla heti? Mielestäni kuolema.

Tosin systeemi tuskin tulisi toimimaan, väärinkäytösten riski on liian suuri. Ja muitakin vaikeita kysymyksiä tulisi eteen... Se on ihan hyvä etteivät kaltaiseni ihmiset ole päättämässä asioista

Sori OT.

[Luupää]

Tässä juttu vähän laajemmin esitettynä:

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Hoit ... 5238413897

Hoitokodin asukasta epäillään potilastoverinsa taposta
Julkaistu: 14:58

Päivitetty: 15:12

stt



Turku. Hoitokodin asukkaan epäillään pahoinpidelleen potilastoverinsa kuoliaaksi viime viikolla Kaarinassa, Varsinais-Suomessa.

Poliisin mukaan pahoinpitely tapahtui Littoisten hoitokodissa viime perjantain vastaisena yönä, jolloin 52-vuotias miespotilas jostain syystä kävi huonetoverinsa, 64-vuotiaan miehen kimppuun.


Molemmat miehet olivat yksityisessä hoitokodissa pysyvästi asuvia mielenterveyspotilaita.

"Hoitokodissa paikalla ollut yöhoitaja oli yrittänyt puuttua tilanteeseen, mutta hänet oli työnnetty syrjään. Tämän jälkeen hoitaja otti välittömästi yhteyttä esimieheensä ja hätäkeskukseen", tapauksen tutkintaa Kaarinan poliisilaitoksella johtava komisario Pekka Uotila kertoo STT:lle.

Uotilan mukaan pahoinpitelijä käytti jossain vaiheessa tekonsa apuvälineinä huonekaluja.


Poliisi ehti hälytyksen saatuaan paikalle vajaassa vartissa. Pahoinpidelty mies vietiin sairaalaan Turkuun, pahoinpitelijä pakkohoitoon psykiatriseen sairaalaan Halikkoon.

Pahoinpidelty mies palasi perjantaiaamuna sairaalasta hoitokotiin, Uotilan mukaan ilmeisesti kotiutettuna. Samana iltapäivänä mies kuoli hoitokodissa yllättäen.


Miehen kuolinsyytä ei vielä tiedetä, mutta poliisi epäilee sen liittyvän pahoinpitelyssä saatuihin vammoihin. Kuolinsyyntutkinta valmistuu Uotilan mukaan noin kuukauden kuluessa.

52-vuotias miespotilas vangittiin keskiviikkona taposta epäiltynä. Uotilan mukaan hänellä ei ole aikaisempaa väkivalta- tai muuta rikostaustaa.

Asiasta kertoi ensimmäisenä torstain Turun Sanomat

[maija turjukka]

Vielä muutama lisätieto tuosta alkuperäisestä Turun Sanomien uutisesta:

http://www.turunsanomat.fi/kotimaa/?ts= ... :0:0:0:0:0:

Julkaistu 7.8.2008 2:32:12

---
Poliisin mukaan yöhoitaja ei juurikaan ollut pystynyt menemään väliin rajuun pahoinpitelyyn. Tekijä on asunut hoitokodissa viimeiset kymmenen vuotta mutta ei ole aikaisemmin käyttäytynyt aggressiivisesti. Pahoinpitely ei ollut millään tavalla ennakoitavissa.

Perjantain ja keskiviikon välisen ajan pahoinpitelijä oli Halikon sairaalassa, ja keskiviikkona hänet vangittiin taposta epäiltynä. Tällä hetkellä hän odottaa syytteen nostamista Turun vankilassa.

Poliisin mukaan sekä hoitokodissa että Tyksissä on toimittu normaalisti, eikä näihin kohdisteta epäilyjä.

Keskiviikkoiltana Littoisten hoitokodista ei haluttu kommentoida tapahtunutta millään tavalla.

Julkaistu 7.8.2008 2:32:12

Oma käsitykseni on se, että kyseisen hoitokodin asukit ovat ennemminkin kehitysvammaisia ja/tai muuten "helppohoitoisia", tuskin olisivat yksityisessä hoitokodissa, jos ihan hulluimmasta päästä olisivat...

Olettaisin, että olosuhteet yksityisessä hoitokodissa ovat paljon "kodikkaammat" kuin mielisairaaloiden kroonikko (tai ylipäänsä millään muullakaan)osastolla. Tätä käsitystäni vahvistaa sekin, että tuolla on ilmeisesti ollut työvuorossakin vain yksi yöhoitaja.

Oikaistakin tietysti saa, jos jollakulla on enempi tietoa ko. hoitopaikasta ja sen potilasaineksesta.

[Kissimirri]

Kylläpä entisen kotikaupunkini laitoksista kantautuu ikäviä uutisia. Juuri uutisoitiin, että vanhus oli saanut kuolettavat palovammat hoitolaitoksen saunassa, ja nyt sitten tämä

[Mariacka]

Oma käsitykseni on se, että kyseisen hoitokodin asukit ovat ennemminkin kehitysvammaisia ja/tai muuten "helppohoitoisia", tuskin olisivat yksityisessä hoitokodissa, jos ihan hulluimmasta päästä olisivat...

Olettaisin, että olosuhteet yksityisessä hoitokodissa ovat paljon "kodikkaammat" kuin mielisairaaloiden kroonikko (tai ylipäänsä millään muullakaan)osastolla. Tätä käsitystäni vahvistaa sekin, että tuolla on ilmeisesti ollut työvuorossakin vain yksi yöhoitaja.

Oikaistakin tietysti saa, jos jollakulla on enempi tietoa ko. hoitopaikasta ja sen potilasaineksesta.

En tunne kyseistä hoitopaikkaa, mutta suuri osa laitoksista pois potkituista mielenterveyskuntoutujista asuu yksityisissä hoitokodeissa/laitoksissa. Useinkaan syynä ei ole "hulluus" sinänsä, vaan mielisairauden aiheuttamat fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn vajavuudet (ei pysty hoitamaan asioitaan). Joissakin hoitopaikoissa hoidetaan myös kehitysvammaisia ja vanhuksia mielenterveysongelmaisten lisäksi. Taso vaihtelee vanhoista, kylmistä ja hatarista kouluista varsin kodikkaisiinkin ympäristöihin. Varsinaisia mielisairaalan "kroonikko"-osastoja ei ole ollut kohta kahteenkymmeneen vuoteen.

Yleistä: Mielenterveyspotilaiden hoito ja siitä koituvat kustannukset ovat kuntien, eivät valtion vastuulla (eli suoranaisesti valtion rahat eivät säästyisi, jos heitä alettaisiin porukalla lahtaamaan, mikä on erittäin kyseenalainen ja historiasta valitettavan tuttu skenaario). Mielenterveyskuntoutujat, kehitysvammaiset ja vanhukset ovat aikamme huutolaisia: heitä hoidetaan siellä, missä se halvimmaksi tulee.

Näitä mielenterveydeltään järkkyneiden tappojuttuja sattuu valitettavasti silloin tällöin sairaaloissakin. Useinkaan tilanne ei ole ennakoitavissa (kun sinne toisen ihmisen mieleen ja ajatuksiin on vaikea mennä).

[Se arvoton kansalainen]

Yleistä: Mielenterveyspotilaiden hoito ja siitä koituvat kustannukset ovat kuntien, eivät valtion vastuulla (eli suoranaisesti valtion rahat eivät säästyisi, jos heitä alettaisiin porukalla lahtaamaan, mikä on erittäin kyseenalainen ja historiasta valitettavan tuttu skenaario). Mielenterveyskuntoutujat, kehitysvammaiset ja vanhukset ovat aikamme huutolaisia: heitä hoidetaan siellä, missä se halvimmaksi tulee.

Huomaat ehkä tuon silmänisku-hymiön viestini perässä... Valtion rahojen säästäminen ei ollut viestini pointti, ei myöskään Natsi-Saksan ihannointi.

Edelleenkin pointti on useimpien tuntemieni mielenterveyspotilaiden mielestä inhimillisin tapa päästä kärsimyksistään.

[Mariacka]

^Joo, luin myös jälkimmäisen viestisi.

Minä en tiedä, kärsivätkö mielenterveyspotilaat niin paljon, että haluavat itse päästä kärsimyksistään. Suurin osa todennäköisesti ei. Pitkällisen mielenterveystyöhön liittyvän kokemukseni perusteella myös mielisairas ihminen on useimmiten läheisilleen rakas ja arvokas.

Minun mielestäni jokaisella on oikeus pelata elämänsä niillä korteilla, jotka sai. Olettaen että ainakin yrittää noudattaa pelin sääntöjä.

[Se arvoton kansalainen]

^Joo, luin myös jälkimmäisen viestisi.

Minä en tiedä, kärsivätkö mielenterveyspotilaat niin paljon, että haluavat itse päästä kärsimyksistään. Suurin osa todennäköisesti ei. Pitkällisen mielenterveystyöhön liittyvän kokemukseni perusteella myös mielisairas ihminen on useimmiten läheisilleen rakas ja arvokas.

Minun mielestäni jokaisella on oikeus pelata elämänsä niillä korteilla, jotka sai. Olettaen että ainakin yrittää noudattaa pelin sääntöjä.

Minusta jokaisella pitäisi myös olla oikeus päättää kärsimyksensä jos ne eivät pitkänkään ajan kuluttua hellitä. Ja läheisille pitkäaikainen sairaus saattaa tuottaa todellista tuskaa kun rakas ihminen kituu eikä häntä voi auttaa millään.

Mielisairaalle pelin sääntöjen noudattaminen voi olla hieman vaikeaa.

Jänää juttu miten ihmisen aivokemian häiriöt aiheuttavat niin paljon harmia. Todennäköisesti sadan vuoden sisällä lääketiede kehittyy niin paljon että aivokemian häiriöt saadaan korjattua useimmissa tapauksissa. Tai sitten ei...

Arvelinkin että sinulla on mielenterveystyö-taustaa (SIC?). Se on vähän hankala siltä puolelta ymmärtää mitä vaikeasti sairaan päässä liikkuu kun itse ei ole käynyt sitä helvettiä läpi.

[Mariacka]

Taitaa mennä jo vähän ot:ksi, mutta monikaan mielisairaus ei ole staattinen tila, vaan mielialat/vointi vaihtelevat. Pitkiä oireettomia kausia voi esiintyä. Niinpä on vaikea sanoa, kuka on parantumattomasti sairas, lisäksi subjektiivinen ja objektiivinen käsitys sairaudesta eivät läheskään aina kohtaa. Toisen mielestä joku kärsii ja kituu, mutta itse sairas ei välttämättä koe asiaa niin. Mikä sitten on tuo pitkä aika - joillekin se voi olla kuukausi, toiselle 40 vuotta.

Jos joku sanoo käyneensä mielisairauden (tai muun mt-ongelman) läpi, eikö hän silloin ole toipunut? Minusta kenelläkään ihmisellä ole oikeus toisen ihmisen elämästä tai kuolemasta päättää eikä siihen yllyttääkään.

Nykyisellä lääke- ja muulla hoidolla päästään paljon parempiin tuloksiin kuin vuosikymmeniä sitten, jolloin valtaosa nykyisin hoitokodeissa olevista on sairastunut.

[Maybrick]

Nykyäänhän tuntuu olevan tavoitteena että kukaan ei saisi kärsiä ikinä mistään, varsinkaan läheisen sairaudesta, oli se sitten minkälainen tahansa.

Valitettavasti, jos aikoo pysyä ihmisenä, joutuu ainakin joskus kärsimäänkin ja sietämään ikäviä oloja. Joutuu (ja haluaa) hoitaa esim. omaa sairasta lasta tai omaa täysin muistamatonta puolisoa, vaikka olisi mahdollisuus pukata hänet johonkin pois silmistä. Siinä ei lasketa rahoja eikä omaa mukavuutta eikä sitä ettei vain varmasti joudu kärsimään toisen takia.

Tämä vain yleisesti.

[Se arvoton kansalainen]

Toisen mielestä joku kärsii ja kituu, mutta itse sairas ei välttämättä koe asiaa niin. Mikä sitten on tuo pitkä aika - joillekin se voi olla kuukausi, toiselle 40 vuotta.

Puhun nyt sairaista jotka aidosti omasta mielestään haluavat lähteä. Jotkut tietenkin haluavat asua laitoksen turvallisessa ympäristössä vaikka lopun ikäänsä.

Edi: Maybrick, osaksi samaa mieltä. Kärsimys kuuluu elämään mutta on mielestäni täysin idioottimaista tieten tahtoen lisätä sitä jos tietää että vaihtoehtoja on.

Meni sit aika rankasti offtopiciksi. Saatana!

[Mariacka]

Nykyäänhän tuntuu olevan tavoitteena että kukaan ei saisi kärsiä ikinä mistään ---

Pistetään nyt kunnolla OT:ksi kun kerran alettiin. Hannu Lauerma totesi eräällä luennollaan, että vankeutta ei enää kärsitä, vaan se suoritetaan. Kun suorituskeskeisyydestä on tullut jo synti, kohtapuoliin vankeus nautitaan...

Niin vielä aiheesta tai sen vierestä: ei ole minulle sattunut yhtään sellaista mt-potilasta, joka haluaisi omasta mielestään "lähteä" yrittämättäkään tehdä itse asialle mitään. Outoa olisi armomurhaaminen siinä tapauksessa. Kuka määrittäisi todellisen tahdon? Suurin osa ihmisistä hyväksyy vajavaisen ja tuskallisenkin elämän sen sijaan, että haluaisi siitä luopua. Kun siitä tuonpuoleisestakin taitaa olla eriäviä käsityksiä.