Murhawikistä:
Genealogia.fi :Tahvo Tahvonpoika Putkonen (30. lokakuuta 1795, Suonenjoki – 8. heinäkuuta 1825) oli pieksämäkeläinen renki sekä viimeinen Suomessa rauhan aikana kuolemantuomion saanut ja mestattu rikollinen.
Putkonen surmasi torppari Lasse Hirvosen lyömällä tätä koivunhalolla otsaan 26. joulukuuta 1822. Putkonen tuomittiin taposta kuolemaan katkaisemalla kaula kirveellä, haudattavaksi kirkkomaan ulkopuolelle sekä maksamaan 24 hopeataalarin sakot oikeuden halventamisesta, juopottelusta ja pyhärauhan rikkomisesta. Tämän jälkeen langetetut kuolemanrangaistukset muunnettiin karkotukseksi Siperiaan.
Kysymys kuuluu; Minne Putkonen haudattiin? Onko hautaa yhä olemassa, vai onko se kadonnut ajan syövereihin?Putkonen, Tahvo Tahvonpoika
teko 26.12.1822 - mestattu 8.7.1825
Renki Tahvo Putkonen, Suonenjoella syntynyt, tarjosi Jauhomäen kylässä Pieksämäellä naapureilleen nimipäivänsä kunniaksi ruokaa ja viinaa Juho Lukkarisen tuvassa tapaninpäivänä 26.12.1822. Viinaa hän oli ilmeisesti nauttinut jo etukäteen, kun miehet olivat pyhien seutuvilla joutilaina kuljeskelleet läheisissä taloissa ja torpissa.
Tuleva uhri, torppari Lasse Hirvonen, viiden lapsen isä Ahvenjärven torpasta Jauhomäen kylästä oli lähtenyt ensimmäisenä joulupäivänä yksinään, ilman vaimoa Margareta Koivistoista, kirkkoon ja sillä tiellään jäänyt oleskelemaan kylälle ja liittynyt Tahvon seuraan.
Jostakin syystä Hirvosen ruokatavat olivat alkaneet ärsyttää humalaista Putkosta, joka yllättäen hyökkäsi Lasse Hirvosen kimppuun tönäisten tämän penkiltä lattialle. Muut läsnäolijat, isäntä Lukkarisen kehotuksesta, ajoivat Putkosen ulos tuvasta. Tämä nappasi porstuasta kirveen, mutta ei ehtinyt saada sillä vahinkoa aikaan, kun paikalla ollut Hirvosen lanko Adam Koivistoinen takaapäin pitelemällä sai hänet talttumaan.
Jonkin ajan kuluttua Putkonen pääsi takaisin tupaan ja oli jotakin itsekseen mumisten huomannut Hirvosen uunin luona ja mennyt ulos palaten kohta kädessään metrin koivuhalko, jolla hän löi pahaa aavistamatonta, piippuaan sytyttelevää Lasse Hirvosta otsaan niin, että tämä kaatui tajuttomana lattialle ja verta valui suusta ja nenästä. Tuvassa oli samalla hetkellä kaksi naista, jotka eivät kuitenkaan nähneet itse lyöntiä, kuulivat vain sen äänen ja näkivät Hirvosen kaatuvan ja Putkosen pitelevän halkoa. Hirvonen asetettiin vuoteelle. Kahden päivän kuluttua hän tajuihinsa tulematta kuoli.
Välittömästi teon jälkeen Putkonen oli todistajien mukaan myöntänyt tekonsa ja jopa luvannut maksaa Hirvoselle kipurahoja. Jo seuraavana päivänä hän kuitenkin oli joillekin läsnäolleille väittänyt ensin lyöneensä itsepuolustukseksi ja sitten, että kaikki muutkin olivat lyöneet Hirvosta, ei hän yksin.
Kihlakunnanoikeuden kuulusteluissa Putkonen ensin itsepäisesti vaikeni ja sitten syytti muita läsnäolijoita lyönnistä. Päätökseksi tuli kuitenkin 30.7.1823 kuolemantuomio. Hovioikeus vahvisti päätöksen jo 14.8.1823. Armonanomus tehtiin, mutta se hylättiin 28.5.1824. Lopullinen kuolemantuomio luettiin Tahvolle ja selitettiin suomeksi 30.7.1824, jolloin tuomittu pidätti itselleen valitusoikeuden. Valitus, jossa Putkonen väitti todistajia jääveiksi, tehtiin ja sitä käsiteltiin 6.10.1824, mutta muutosta päätökseen ei tullut. Viimeinen armonanomus tehtiin 2.3.1825, mutta keisari ei katsonut aiheelliseksi muuttaa tuomiota.
Lopulliseksi tuomioksi tuli kuolemantuomio kaula katkaisemalla ja hautaaminen kirkkomaan ulkopuolelle sekä 24 hopeatalarin sakot oikeuden halventamisesta, juopottelusta ja pyhärauhan rikkomisesta. Myös Adam Koivistoinen sai sakot juopumuksesta.
Kansallisarkiston diarion ilmoittamasta paikasta ei löydy Staffan Putkosen aktia. Vaasan maakunta-arkistosta löytyivät käräjäoikeuden pöytäkirjojen puhtaaksikirjoitetut kopiot ja armonanomukset vuosilta 1823 ja 1824, mutta hovioikeuden pöytäkirjat puuttuvat. Diarioon kirjattua armonanomusta vuodelta 1825 ei myöskään ole asiakirjojen joukossa. Mestaustodistus puuttuu, mutta se on ollut liitettynä vain kahteen aktiin tässä käsitellyistä tapauksista, joten sitä ei välttämättä ole aktin mukana arkistoitu.
Pieksämäen kirkonkirjojen mukaan tuomio on täytäntöönpantu heinäkuun 8. päivänä 1825. Kirjonkirjojen teksti kertoo seuraavaa: "8/7 8/7 Suonejoki. Og. drg Staff. Staffs. Putkone halshuggen dömd att afrättas"
Tämä olisi näin ollen myöhäisin toistaiseksi löydetty täytäntöönpantu kuolemantuomio.
