Laine postitti pommipaketin Savonlinnan pääpostiasemalta maanantaina 2.7.1979 klo 13.30 jälkeen. Lähettäjäksi pakettiin hän merkitsi "Yhtyneet metsurit" ja sisällöksi kalastustarvikkeita.
Paketti saapui tiistaina Parikkalan Särkisalmelle, mistä postimies vei sen Lauri Hinkkasen veljen taloon. Talonväki oli heinätöissä, joten postimies jätti lehtipostin ovenkahvaan ja paketin rappusille.
Lauri Hinkkanen avasi paketin ulkoeteisessä. Hinkkanen sai surmansa heti, ja muut läsnäolijat (Hinkkasen veli, veljen vaimo ja näiden kolme lasta) loukkaantuivat vaikeasti.
4.7.1979 hieman ennen klo 10:tä Yrjö Laine soitti tapahtumapaikalle puhelun, johon vastasi keskusrikospoliisin Kymen lääninosaston komisario Mikael Karikuusi. Laine, joka ei kertonut nimeään, tiedusteli Lauri Hinkkasta. Karikuusi vastasi, että Hinkkanen ei ole juuri nyt tavattavissa. Sitten Laine pyysi Karikuusta kertomaan Hinkkaselle, että tämän pitäisi lopettaa toisten miesten vaimojen kuljettaminen. Sen jälkeen Laine kertoi, että hänen kaverinsa oli rakentanut pommin ja korosti, että tulossa olevaa pakettia ei saa avata, koska se räjähtää. Karikuusi mainitsi, että paketti on tullut jo. Siihen Laine totesi: "Ai se on jo tapahtunut", ja sulki puhelimen.
Oikeudenkäynti Lainetta vastaan käynnistyi Parikkalan käräjillä torstaina 16.8.1979. Lääninsyyttäjä, Kymen läänin poliisitarkastaja Teuvo Ikonen vaati syytetylle elinkautista vankeutta murhasta ja viidestä ruumiinvamman tuottamisesta, sekä räjähdysvaarallisista aineista annetun lain rikkomisesta. Pommipaketti oli syyttäjän mukaan lähetetty surmaamistarkoituksessa.
Laineen puolustuksesta vastannut varatuomari Pekka Vuorinen (mies, joka sai Torsti Ossian Koskisen pois linnasta) katsoi, että hänen päämiehellään ei ollut surmaamistarkoitusta. Laineen tarkoitus oli ollut "vain säikäyttää" Hinkkasta, joten hän oli syyllistynyt ainoastaan kuolemantuottamukseen. Syytteet viidestä ruumiinvamman tuottamisesta kiistettiin sillä perusteella, että Laine ei voinut varoa sitä, että pommi vaarantaisi muut kuin paketin vastaanottajan.
Oikeudessa kuultiin todistajana Laineen naistuttavaa. Tämä kertoi seurustelleensa syytetyn kanssa ja tehneen tämän kanssa yhteisiä ulkomaanmatkoja. Avioliittoaikeita heillä ei naisen mukaan ollut, vaikka Laine olikin kosinut häntä useita kertoja. Nainen oli kuitannut nämä puheet "jokapäiväisinä huulina".
Pommi-iskussa loukkaantuneista Hinkkasen veli, veljen vaimo ja 17-vuotias poika olivat päässeet jo ennen oikeudenkäynnin alkua sairaalasta. Sen sijaan 12-vuotias tytär ja 6-vuotias poika olivat yhä hoidossa.
Moision sairaalan lausunnossa todettiin, että Laine oli hyvin mustasukkainen. Teon jälkeen mies oli ollut hyvin ahdistunut ja tuskainen. Lausunnossa suositeltiin mielentilatutkimusta, minkä oikeus katsoikin tarpeelliseksi.
Helsingin Sanomat 17.8.1979, kuvassa syytetty Yrjö Laine ja puolustusasianajaja Pekka Vuorinen:
Marraskuussa 1979 valmistuneessa mielentilalausunnossa todettiin, että Laine oli toiminut täydessä ymmärryksessä eikä hän tarvitse mielisairaalahoitoa. Torstaina 13.12.1979 pidetty oikeuskäsittely sai dramaattisen käänteen, kun Laine alkoi voida pahoin kuunnellessaan oikeuden puheenjohtajan, kihlakunnan tuomari Esko Pulkkisen lukemia, räjähdyksessä loukkaantuneiden lasten sairaskertomuksia. Oikeuden vetäytyessä harkitsemaan välipäätöstä asianomistajien maksuttomasta oikeudenkäynnistä Laine ei pystynyt nousemaan paikaltaan ja poistumaan oikeussalista omin avuin.
Helsingin Sanomat 14.12.1979:
Yrjö Laine toipui pian, joten käsittely saatiin päätökseen vielä samana päivänä. Oikeus tuomitsi Laineen elinkaudeksi vankeuteen murhasta, viidestä ruumiinvamman tuottamisesta sekä räjähdysvaarallisista aineista annetun lain rikkomisesta. Lisäksi tuomittu määrättiin maksamaan erilaisia korvauksia räjähdyksessä loukkaantuneille yhteensä noin 185 000 markkaa.
Kouvolan hovioikeus (ei Itä-Suomen hovioikeus, kuten virheellisesti ensimmäisellä sivulla kirjoitin) piti tuomion ennallaan. Korkein oikeus myönsi valitusluvan, mutta ei nähnyt 24.3.1981 antamassaan tuomiossa syytä muuttaa rangaistusta.
Muutama vuosi takaperin eräällä nettipalstalla (en valitettavasti muista missä) väitettiin, että presidentti Mauno Koivisto olisi armahtanut "Pommi-Yrjön" keskimääräistä lyhyemmän istumisen jälkeen. Väite saattaa pitää paikkaansa, sillä Yrjö Armas Laine on poistunut keskuudestamme vuonna 1990, eli 11 vuotta Lauri Hinkkasen murhan jälkeen. Laine asui kuolinaikaan Mikkelissä, Hinkkasen murha-aikaan taas Ristiinassa.
