MissHolmes kirjoitti:Ja kolkko syykin on aika ilmeinen: lapsen kanssa yksin pärjäämistä yrittävä nainen ajautuu oman päänsä tai taloutensa kanssa ahdinkoon, eikä halua jättää lasta sitten siihen kurjaan maailmaan, jota itse ei jaksa.
Ongelmaan olisi kyllä hyvä ratkaisu: ydinperheet kunniaan
tai
vanha kunnon ''avioerot käräjille''.
En tiedä. Surullista kuitenkin.
Haluttomuus jättää lapsi "kurjaan maailmaan jota itse ei jaksa", taitaa olla tavallinen ja realistinen heikon tai olemattoman sosiaalisen turvan maissa, mutta ei välttämättä Suomessa. En väitä että näin on yksi yhteen, kyllä joku voi Suomenkin oloissa kokea maailman niin sietämättömänä ettei sinne voi lastaan todella jättää, eikä syvä masennus tai muu mt-häiriö ole tietenkään omiaan realistista kuvaa asioista ylläpitämään.
Suomen oloissa kuitenkin näiden lapseen laajennetujen itsemurhien tekijöiden täytyy pääsääntöisesti järjellä mieltää, että lapselle aineellisesti ja sosiaalisesti ja muilla mahdollisin tavoin suotuisa alku tai jatko elämälle järjestetään, jos tekijä-vanhempi ei siihen itse pysty. Erään teorian mukaan kyse on enemmän kateus-mustasukkaisuus-tyyppisestä motivoitumisesta siten, että kun tekijä itse koe pystyneensä lastaan hoitamaan, ei tätä mahdollisuutta haluta suoda kenellekään muullekaan- tekijä ei luonnollisestikaan miellä lasta omaksi yksilökseen, jonka oikeudesta omaan elämään (ei siis toisen aikuisen kyvyistä ja mahdollisuudesta kasvatukseen ja sen kautta tietysti lapsen rakkauteen, jos kaikki hyvin menisi) on kuitenkin viime kädessä kyse. Joku "lastani ette saa"-ajatus siinä siis ajaisi. Asia olisi tätä kautta jotenkin verrannoillinen laajennetuun itsemurhaan parisuhteessa: toinen haluaa lähteä, toisen identiteetti on liiaksi rakentunut parisuhteen varaan ja olemassaoloon ja ajatus erosta hajottaa häntä, lopputulemana "jos en sua saa, niin ei saa kukaan muukaan"-motivoitu teko ja (joskus) lähdetään itse mukana.
Lapsiin ulottuvia laajennettuja itsemurhia on tapahtunut myös ydinperheissä enkä ymmärrä miten avioerojen käräjöinti asiaa auttaisi. Tuosta kuolinsyystä ("palaminen helvetin tulessa") lohduksi sen verran, että palokuolemat (kuten tässäkin tapauksessa edellä postatun artikelin perusteella) aiheutuvat yleensä palokaasuista ja hää'ästä ennen kuin itse tuli, mikäli ehtii, varsinaisesti polttaa ruumiin. Vähintään tajunta on yleensä armaliaasti mennyt ennekuin tuli tavoittaa ruumiin, ellei nyt sitten aivan suoraan liekkeihin ole mennyt tai jäänyt, mutta silloinkin kivut ovat nopeasti ohi. Palokuolema ei siten välttämättä ole niin tuskallinen kuin esim. vakavia palovammoja kokeneena voisi kuvitella.
Ei uskota "ulkopuoliseen" eli perheeseen "kuuluva" isä olisi sopinut kuvioihin, tätä hain takaa. Nyt tosin näyttää siltä että äiti on ollut kaiken takana. Kerrassaan kamalaa.. MissHolmes kiteytti asian sinällään hyvin; ehkä lapsi on yrittänyt poistua ja äiti estänyt.. Tai olisiko äiti tullut katuma päälle?..
