Tauno Tähkän kuolema: Tyypillinen suomalainen henkirikos - vai oliko sittenkään?

[maija turjukka]

Erään henkirikoksen kuvaus 80-luvun loppupuolelta suomalaisen järvimaiseman ääreltä, miettikääpäs, mikä tässä on tyypillistä suomalaisille henkirikoksille, mikä ei.

Alkuasetelma: Kolme suomalaista miestä, iältään kolmen-neljänkympin paikkeilla, enempi tai vähempi tuttuja keskenään. Yhteinen kiinnostuksen kohde alkoholi. Kahdella miehistä jonkunlainen ammattinimikekin, mutta toinen heistä työtön, toinen vailla sekä työtä että vakinaista asuntoa, kolmas jo eläkkeellä nuoresta iästään huolimatta.

Jatkotapahtumat: Kolmikkomme viettää elokuun viimeistä, "kosteaa" viikonloppua eläkeläisen kesämökillä. Vaikka mökille on menty torstaina eläkeläisen autolla, täydennystä viikonvaihteen ruoka- ja juomalistaan käydään perjantaina hakemassa moottoriveneellä läheisestä maalaiskirkonkylästä. Jo tässä vaiheessa toisen mökkivieraan ulkomuoto osoittaa jonkunlaista nyrkkitappeluakin käydyksi. Yksissä tuumin kuitenkin mökille palataan ja viikonlopunviettoa jatketaan.

Arvannette lopputuloksen? Jepjep, vain kaksi miehistä poistuu saaresta elävänä, kolmannen ruumista naarataan järvestä tuloksetta seuraavat kaksi viikkoa. Eikä ruumista ollut löydetty vielä seuraavan vuoden kesäkuussakaan, jolloin oikeuden tuomio asiassa saatiin. Mutta minkälaiset selvitykset (noiden kahden hengissä selvinneen kertomina) oikeudessa kuultiin?

Ensimmäisissä kuulusteluissa surmaan syyllistynyt mies väittää, ettei hän edes tunne tuota kadonnutta miestä. Muistamattomuudestaan hän syyttää käyttämiensä vahvojen lääkkeiden ja alkoholin yhteisvaikutusta. Melkoisen vahva lääkityksen tarpeensa ilmeisesti onkin, koska syksyn mittaan käräjäuutisissa kerrotaan juttua käsitellyn ilman hänen läsnäoloaan. Myöhemmissä kuulusteluissa hän on kuitenkin tunnustanut syyllistyneensä surmaan yksin. Syytetty on koko syksyn ja talven hoidossa vankimielisairaalassa, josta hänet sitten kesäkuussa vapautetaan täyttä ymmärrystä vailla olevana ja siirretään terveydenhuoltohenkilöstön vastuulle.

Toinen miekkonen avaa suunsa vasta sitten, kun ei enää tunne omaa henkeään uhatuksi. Vaikka hän on ollut ulkopuolinen puukolla ja kirveellä suoritetussa verityössä, on hän avustanut syyllistä verijälkien huuhtelemisessa mökin kuistilta ja ruumiin "molskauttamisessa" veneestä järveen. Surmatyö on hänen mukaansa tapahtunut jo perjantain puolella, mutta surmaaja on suostunut lähtemään mökiltä pois vasta lauantaina. Poliisillekaan todistaja ei ollut halukas menemään (koska pelkäsi kostotoimia), mutta kuulusteluihin hän sitten kuitenkin joutui, kun ei ollut riittävän selkeästi osannut kertoa ryyppyreissun kulkua kadonnutta poikaansa kyselevälle isälle. Tässä vaiheessa tuosta kohtalokkaalle reissulle lähtemisestä on kulunut jo viikko.
Niinpä miekkosemme saa itsekin syytteet asian salaamisesta, mutta oikeuden päätös on kuitenkin vapauttava. Kolmas osapuoli selviää siis viikonlopusta vain sakoilla, ajettuaan autoa ilman ajolupaa. Nämäkin sakot katsotaan kuitatuksi sillä, että mies on ollut kuulustelujen aikana vangittuna reilun kaksi viikkoa.

Lähteet: Rikosposti-lehti, paikallislehden uutisoinnit kadonneen etsinnöistä ja käräjöinneistä.

Mitähän ajatuksia ketomus muissa minfolaisissa herättää? Vai jaksoikohan kukaan edes lukea tarinaa loppuun...

Tapåauksesta olia vattu kaksi ketjua. Toinen Kyselyihin. Se yhdistetty tähän alkuperäiseen ketjuun. Otsikkoa täydsennetty
-NILS-

[Peräkylän Maigret]

Melko tyypillinen suomalainen henkirikos. Osalliset varhaisessa keski-iässä olevia miehiä. Pitkälle alkoholisoituneita ja syrjäytymiskierteessä olevia. Kolmikosta ilmeisesti kuka tahansa olisi voinut olla uhri tai tekijä. Miesten keskinen rankka ,useiden päivien, juominki menossa jossa välillä sammutaan ja noustaan taas uudestaan juomaan. Ajat ja paikatkin menevät sekaisin ja jälkeenpäin muistikuvien kokoamisessa iso urakka. Riitelyä vähän väliä ja sitten riitojen sopimista. Viinaa ryystetään kaksin käsin ja ärtymyksen aiheuttajat nousevat ties mistä pikku asiasta ja vanhoista kaunoista. Lopullinen surman aiheuttava konflikti nousee sitten yks'kaks ja tilanne riistäytyy käsistä - eihän tässä näin pitänyt käydä.

Epätyypillistä on se että rikosta on yritetty aktiivisesti peitellä ja ruumis hävitetty. Paikkana saari on tietysti epätyypillinen ja juuri se on antanutkin tilaisuuden alkaa peitellä jälkiä. Normaalistihan poliisi tulee lähes heti paikalle ja laskee ruumiit ja korjaa elävät talteensa.

Aivan tyypillistä ei ole myöskään tekijän oleminen täyttä ymmärrystä vailla ja vankimielisairaala-kamaa. Enpä juuri kehottaisi ketään veijaria lähtemään tälläisen henkilön kanssa useiden päivien ryyppyreissulle suljettuun saareen.

[maija turjukka]

Kiitos, PM, osuvasta analyysistä. Noita samoja asioita itsekin pyörittelin mielessäni, kun alustusta kirjoitin, en vain osannut pukea niitä sanoiksi.

Melkoinen on kuitenkin ollut tuo pelon määrä, jota kolmannen miehen on täytynyt tuntea, kun on asiaa useamman päivän ajan pimittänyt.

Tarina jää sikälikin vajaaksi, että surmaajan pakkohoidon lopullista pituutta emme tiedä. Emmekä sitäkään, oliko surmatyö tehty jo aiemmin todetun taudin akuutissa pahenemisvaiheessa (lääkityksestä huolimatta) vai oliko se (surma) kenties vääjäämätön seuraus potilaan omatoimisesta lääkityksen lopettamisesta.

[Mat-Lock]

Melko tyypillinen suomalainen henkirikos. Osalliset varhaisessa keski-iässä olevia miehiä. Pitkälle alkoholisoituneita ja syrjäytymiskierteessä olevia.

Sopiiko tähän kesämökki ja moottorivene?

[kiva13]

Melko tyypillinen suomalainen henkirikos. Osalliset varhaisessa keski-iässä olevia miehiä. Pitkälle alkoholisoituneita ja syrjäytymiskierteessä olevia.

Sopiiko tähän kesämökki ja moottorivene?

nykyään naiset tarttu pukkon yhtähelposti kuin mieskin . se on niin helppo tarttu aseseen. ei nykyään olla syytäkään kun se pukko on kädessä..................................

[Ailar]

Seiska-lehdessä 27/98 oli juttu Reino Savukosken työstä ruumiiden etsinnässä. Tässä yhteydessä on pieni artikkeli henkilöstä nimeltään Tauno Tähkä, joka katosi Imatralta 1988.

Seiskan juttu:
Imatralaisen Timo Tähkän veli surmattiin raa'asti. Reino Savukosken mielisairaaksi luokitellut lääkäri arvioi surmaajan vaarattomaksi.

Tauno Tähkä katosi Imatralla elokuussa 1988. Viimeisen kerran hänet nähtiin elossa ryyppyporukassa, jossa oli mukana naapureitaan ahdistellut ja mielisairaalassa toistuvasti hoidossa ollut mies.
-Sama lääkäri, joka totesi Reinon paranoidiksi, väitti loppuun asti veljeni tappajan olevan täysin vaaraton, Timo Tähkä toteaa.
Tähkän äiti kuuli tuttavansa kautta Reino Savukoskesta ja tämä lupautui etsimään Taunoa. 36 tunnin etsinnän jälkeen Taunon ruumis löytyi Uittamonselältä Puumalasta.
-Reino katkaisi perheeni viisi vuotta kestäneen piinan. Olemme hänelle ikuisesti kiitollisia.
------
Millainen siis oli Tauno Tähkän surmatapaus (puhutaan raa'asta surmasta)?
Kuka hänet surmasi?
Enpä ole aiemmin kuullut siitäkään, että Reino Savukoski on joskus leimattu paranoidiksi. Savukoski oli ylirajavartija rajavartiolaitoksessa. Kun hän arvosteli välinehankintoja, hänet leimattiin "hulluksi", kuten hän itse asian ilmaisee Seiskan artikkelissa.