Tästä tapauksesta on jo olemassa toinen - aikaisemmin aloitettu ketju - mutta siinä lähinnä käsitellään Pekka Laitalan karkaamista hoitolaitoksesta ja sivutaan tuota henkirikosta
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... 0&start=45 joten jatkan tähän ja mennään Kemiin - eli Kemingradiin kuten eräs nimimerkki aikoinaan osuvasti tuosta aikoinaan niin kovin punaisesta kaupungista sanoi - ja aikaan yli 30 vuotta taaksepäin:
Pekka Laitala ei ole mieleltään niitä kaikkein tasapainoisimpia ihmisiä. Hän syyllistyi neljään raiskaukseen Kemissä vuosina 1977 ja 1978. Teoistaan hän sai yhdistetyn tuomion, josta pääsi vapauteen maaliskuussa 1979. Mutta vielä pahempaa oli tulossa…
Jehovalaistaustan omaava Pekka Laitala oli raiskaaja, mutta myös aviomies ja isä. Hän oli mennyt naimisiin huhtikuussa 1978. Jo edellisenä vuonna Laitalalle ja mielitietylleen Pirjolle syntyi poikalapsi. Syyskuussa 1979 Pirjon sisko tuli raskaaksi ja hänen mukaansa Pekka Laitala raiskasi hänet tuolloin. Laitalan mukaan heillä oli salasuhde ja hän ei raiskannut vaimonsa siskoa, joka pyöräytti pojan tuon raiskauksen seurauksena.
Toukokuussa 1981 avioliitto oli edennyt siihen pisteeseen, että vaimo oli päättänyt hakea avioeroa. Syynä oli aviomiehen väkivaltaisuus, jota hän kohdisti sekä vaimoonsa että lapseensa. Vaimo ja poika muuttivat perheen yhteisestä pesästä Kemin Takajärven tieltä vaimon äidin luokse toukokuun kuudentena päivänä.
11. toukokuuta vaimo, poika ja Pekka Laitalan anoppi lähtivät käymään Kemin keskustassa sijaitsevassa sosiaalitoimistossa asuntoasioissa sekä kysymässä neuvoa oikeusaputoimistosta avioerojärjestelyjä varten.
Poistuessaan oikeusaputoimistosta porttikongin kautta kadulle he näkivät Pekka Laitalan. Hän mutisi, että ”nyt tästä on tultava loppu” ja iski vaimoaan veitsellä yli 40 kertaa lapsensa ja anoppinsa nähden. Vaimo kiidätettiin sairaalaan, mutta hän oli sinne tuotaessa jo kuollut. Mitään ei ollut enää tehtävissä. Laitala meni läheiseen matkatoimistoon, jossa pyysi soittamaan ambulanssin vaimolleen. Samalla kertaa soitettiin paikalle myös poliisit ja Laitala pidätettiin. Kiinni jäätyään Laitala oli ollut murtunut, mutta varsin pian hän suhtautui tekoonsa viileästi.
Kuulusteluissa Laitala väitti vaimonsa joutuneen auto-onnettomuuteen. Toinen versio tapahtuneesta oli se, että ”Pirjo tuli takaapäin ja alkoi potkia minua sekä kaatoi minut maahan. Seuraava muistikuvani oli se, kun kuljin verisenä pitkin Valtakatua”.
Kuvassa näkyvän porttiholvin kohdalla Laitala puukotti vaimonsa.
Kemin raastuvanoikeudessa syyttäjä vaati Pekka Laitalan eristämistä pakkolaitokseen vaarallisena rikoksenuusijana. Hengenriisto oli murha. Tuolloin 26-vuotias Laitala määrättiin mielentilatutkimukseen, jossa hänen tarinoitaan kuunnellut lääkäri päätti, että Laitala on toiminut ymmärrystä vailla.
Oikeus tuomitsi Laitalan mielisairaalaan. Hänet passitettiin Kuopioon, Niuvanniemen kriminaalisairaalaan.
Vuoden 1984 kesällä Laitala tuli julkisuuteen Alibi-lehden kautta, jossa hän mainitsi odottavansa pääsyä vapaaksi. ”Mielentilatutkimus pelasti minut vankilasta. Siksi näyttelin hullua”, kertoi Laitala ja jatkoi, että ”terveen papereilla olisin saanut elinkautisen tai ainakin pitkän tuomion ja pytyn”. Tuolloin Laitala oli ollut sairaalassa runsaat kaksi vuotta ja ollut jo kolmasti lomalla. ”Ensi keväänä olen vapaa”, uskoi Pekka Laitala vahvasti.
Pekka Laitala kesällä 1984, jolloin hän kertoi näytelleensä mielipuolta välttääkseen vankilan.
Liekö syyntakeettoman näytteleminen sittenkään ollut teatteria, sillä vastoin odotuksiaan Laitala ei suinkaan vapautunut keväällä 1985, vaan hänen hoitonsa jatkui, jatkui ja jatkui... Saattaahan se olla niinkin, että aikoinaan julkisuuteen antamansa haastattelu lääkintälaitoksen kusettamisesta mielentilatutkimuksessa suivaannutti hoitohenkilökunnan ja Laitala sai kovennettua. Vai tapahtuiko mielentilassaan kenties jokin odottamaton käänne, jolloin vapaus siirtyi tuonnemmaksi?
Kunnes tuo liki 30 vuotta sitten tehty henkirikos rävähti esille:
Peräpohjolan poliisi varoittaa alueella mahdollisesti liikkuvasta vaarallisesta vankikarkurista
Niuvanniemen oikeuspsykiatrisessa sairaalassa jo parikymmentä vuotta ollut 55-vuotias Jari-Pekka Johannes Laitala karkasi hoitohenkilöstöltä maanantaina iltapäivällä ollessaan saatetulla matkalla Tervolassa kotonaan.
Hänet tuomittiin aikanaan vankeuteen Kemin alueella tekemästään henkirikoksesta, kertoo Pohjolan Sanomat. Jari-Pekka Laitala on poliisin mukaan pitkäaikaissairas ja arvaamaton. Laitalan tuntomerkit ovat: pituus 181, paino 86 kiloa, hiukset lyhyet ja vaalearuskeat ja kaulassa kurkun alapuolella paloarpi.
Poliisi etsii Laitalaa palauttaakseen hänet sairaalahoitoon. Laitalan mahdollisesta olinpaikasta tietäviä pyydetään ottamaan yhteyttä poliisiin. Karkurin etsintä aloitettiin illalla poliisin ja rajavartioston voimin, mutta se ei johtanut tuloksiin.
IS 26.5.2009
Liekö Laitala muuttanut nimeään, sillä näissä karkumatkauutisissa puhuttiin Jari-Pekka Laitalasta. Aikaisemmissa uutisissa 1980 luvulta puhuttiin Pekka Laitalasta.
Kesäkuun alussa Laitala oli yhä karkuteillä…
Saattomatkalla karannut vaarallinen vanki on edelleen omilla teillään
55-vuotias Jari-Pekka Johannes Laitala on ollut kateissa puolitoista viikkoa.
Peräpohjolan poliisin mukaan vihjeitä on tarkistettu, mutta ne eivät ole johtaneet kiinniottoon. Laitala karkasi ollessaan saatetulla matkalla vanhempiensa luona Tervolassa Meri-Lapissa.
Laitala on ollut hoidettavana Niuvanniemen oikeuspsykiatrisessa sairaalassa jo parikymmentä vuotta. Hänet tuomittiin aikoinaan vankeuteen henkirikoksesta.
Miestä pidetään arvaamattomana, minkä vuoksi häntä oli saattamassa kaksi henkilöä. Laitala karkasi maanantaina 25.5 noin kello 15, mutta hoitajat ilmoittivat asiasta poliisille vasta 17.20. Poliisi on pyytänyt sairaalalta selvitystä karkaamisesta.
Ilmoituksen myöhästyminen vaikeutti poliisin työtä. Laitalasta saatiin todennäköisiä näköhavaintoja, mutta niistä ei heti kerrottu poliisille, koska ei tiedetty, että miestä etsitään.
Niuvanniemen oikeuspsykiatrisen sairaalan johtava lääkäri Eila Tiihonen sanoo, että kansalaisten pitää saada luottaa hoitajien kykyyn pitää potilaistaan huolta.
-Semmoisilla ohjeilla hoitajamme eivät lähde saattamaan potilaita lomalle, että ilmoitetaan sitten, kun muistetaan. Kansalaisilla ei saa olla syytä pelätä huolimattomuutta, Tiihonen jyrähtää.
IS 4.6.2009
Lopulta Laitala jäi kiinni, joskin kesä siinä meni…
Mielisairaalasta karannut tappaja löytyi
Poliisi on ottanut kiinni Niuvanniemen mielisairaalasta toukokuussa karanneen miehen. Jari-Pekka Johannes Laitala otettiin kiinni yksityisasunnosta Tervolasta. Kiinniotto sujui rauhallisesti. Laitala oli hyväkuntoinen. Poliisi sai Laitalasta paljon yleisövihjeitä, jotka mahdollistivat myös kiinnioton.
Jari-Pekka Laitala karkasi hoitohenkilökunnalta ollessaan saatetulla matkalla Tervolassa 25.5.2009. Laitala on ollut jo kaksikymmentä vuotta hoidettavana Niuvanniemessä. Hänet tuomittiin aikanaan vankeuteen Kemin alueilla tehdystä henkirikoksesta. Laitalaa luonnehditaan pitkäaikaissairaaksi ja arvaamattomaksi. Hänet palautetaan lähiaikoina hoitopaikkaansa Niuvanniemen sairaalaan.
Kaleva 25.8.2009
Uutisessa puhutaan, että Laitala olisi ollut hoidettavana kaksikymmentä vuotta, mutta mikäli hoito on ollut yhtäjaksoista – kuten hoidon syystä voidaan päätellä - niin kyllä vuosia tulee jo reilut kaksikymmentä. Jo lähemmäs kolmekymmentä.
Palataan vielä tuohon surmaamiseen. Verityön silminnäkijöinä olivat ainoastaan Pirjon äiti ja Laitalan sekä Pirjon yhteinen poika. Porttikongin viereisen liikkeen, Kemin koneliikkeen, henkilökuntaan kuuluva mies oli nähnyt Laitalan kävelevän hetkeä ennen surmatekoa kadulla ja Laitala oli jopa sanonut tälle jotain.
Kirjoittaessaan kuittia asiakkaalleen tuo Koneliikkeen henkilö kuuli valittavan huudon ja riensi ulos. Hän näki verisen Laitalan kävelevän ympäristöönsä reagoimatta. Päästyään porttikongin luo hän näki, että Pirjo makaa maassa puukko rinnassaan. Pikkupoika itkee sydäntä särkevästi. "Hänen huutonsa oli karmea". Pirjon äiti oli lamaantunut paikalleen ja itki hysteerisenä.
Surma-aseen, Mora-puukon, Laitala oli hankkinut hetkeä aikaisemmin eräästä tavaratalosta.
Pirjon äiti myönsi Alibi-lehdelle haastattelun, jossa hän kertoo tyttärensä elämästä Laitalan kanssa. 22-vuotiaana kuollut Pirjo rakastui varoituksista huolimatta Pekka Laitalaan. Laitalan työtä vieroksuva elämänasenne ja vankilatausta olivat Pirjon äidille liikaa.
Surmatyön jälkeen poika otettiin SOS-lapsikylän huomaan. Mummolle häntä ei annettu. Laitalan pääsemistä lomalle ja autolla ajelua sekä Pirjon äiti että sisko syystäkin kummastelivat.
Puukoniskuja on eri lähteistä riippuen ollut joko 43, 44 tai 47, mutta tilanne porttikongissa on ollut järkyttävä.
Lopuksi voidaan kuitenkin todeta, että ainakin tässä tapauksessa hoitoon joutuminen on ollut parempi vaihtoehto, sillä Pekka Laitala on ollut sen seurauksena järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella jo huomattavasti kauemmin kuin mitä hän olisi ollut jos olisi saanut sen perinteisen tuomion; täyttä ymmärrystä vailla olevan kahdeksan vuotta vankeutta ja siihen kummalliset ja pakolliset alennukset päälle. Tai elinkautisestakin hän olisi vapautunut viimeistään noin 15 vuoden kuluttua, vuonna 1996.
Lähteinä mm. Alibit 10/1981, 9/1984, 1/1985, Nykyposti 7/1981 sekä mainitut sanomalehdet.
Laitalan tapaus on sikäli myönteinen, että hän ei vastoin 1980-luvun yltiöhumaania kriminaalipolitiikkaa saanut automaattista alennusta varttihulluudesta johtuen - kyllä, se olisi saattanut olla hyvinkin mahdollista - vaan hänet tuomittiin hoitoon. Sinne olisi kuulunut moni muukin surmaaja, mutta jostain syystä Suomessa on katsottu, että tuomitun "tuotekehittely" on syytä suorittaa kansalaisten keskuudessa eikä suljetuissa ja valvotuissa oloissa.