Näkökulma: Somessa jaksetaan ilkkua – mistä kumpuaa loputon vahingonilo Sofia Belórfin tilannetta kohtaan?
Tänään klo 20:05
Anna HopiVaikka kiviä on todella helppo viskoa anonyymisti sosiaalisessa mediassa, voi kuitenkin valita olla tekemättä sitä. On oikeuden tehtävä tuomita syylliset ja syyttömät, muistuttaa Iltalehden viihdetoimittaja Anna Hopi.
Vaikka juoruilu aiheesta somessa voi tuntua tässä kohtaa tilannetta hekumalliselta, on kuitenkin syytä muistaa, että tapausta vasta tutkitaan. Kuvituskuva. IL-MOSTPHOTOS
Torstaina tiedotusvälineille kiirinyt tieto fitnesskaunotar Sofia Belórfin pidätyksestä aiheutti sosiaalisessa mediassa häkellyttävän vahingonilon aallon. Perjantaina näytelmä sai jatkoa, kun Belórf vietiin Helsingin käräjäoikeuteen, jossa hänet määrättiin tutkintavankeuteen tuottamuksellisen rahanpesuepäilyn takia. Myös kaunottaren avomies Niko Ranta-aho vangittiin todennäköisin syin epäiltynä törkeästä huumausainerikoksesta.
Parin päivän ajan sosiaalisessa mediassa tapausta on seurattu suurella mielenkiinnolla ja silmiinpistävällä hekumoinnilla – vain välillä jokunen soraääni on muistuttanut, että kyse on myös ihan oikeista ihmisistä, joiden tilanne tulisi katsoa kokonaan läpi ennen tuomitsemista. Lynkkaustunnelma on ollut käsin kosketeltava, ja se kertoo valitettavasti enemmän meistä suomalaisista kuin Sofiasta.
Mistä kumpuaa loputon vahingonilo fitnesskaunottaren tilannetta kohtaan?
Lähes täydelliseltä vaikuttaneeseen julkisuuskuvaan tuli särö. ”Julkkisprinsessan” ylellisen luksuselämän takaa paljastui yhtäkkiä karumpi todellisuus. Monet avoimet kysymykset lisäävät huhumyllyn pyörimistä.
Instagram-maailmassa mikään ei ole sitä, miltä se näyttää. Somessa käyttäjät luovat itsestään mielikuvia, joilla ei ole välttämättä mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Emme voi väittää tuntevamme Sofia Belórfia sosiaalisen median perusteella. On surullista, että moni näyttää toivovan hänelle jatkossa entistä kovempaa kohtaloa.
Silti mielikuvat ovat vahvoja, ja nimenomaan ne herättävät tunteita puolesta ja vastaan. Kaikenlaista omaisuudella, tuloilla, matkailulla ja mammonalla pröystäilyä vierastetaan suomalaisessa kulttuurissa. Instagram-kulttuurin pääperiaate on erilainen – siellä jaetaan seuraajille hienoja, spesiaaleja tilanteita ja kerrotaan omista onnistumisista muille. Siinä missä milleniaaleille ei minkään aiheen jakaminen tunnu olevan kynnyskysymys, vanhemmille sukupolville vastaava oman elämän jatkuva esitteleminen tuottaa myötähäpeää. Toisten some-arjen tirkistely synnyttää myös vertailua ja kateutta.
Monelle julkkiskaunottarelle some tuo tuloja ja omalla ulkonäöllä ja henkilöbrändillä tienataan sievoisia summia. Pitkään julkisuudessa olleen Sofiankin some on pursuillut kuvia hulppeista matkoista, luksushotelleista ja merkkiasusteista. Monen silmään on vaikuttanut, ettei hänen arkeensa kuulu muuta kuin auringonottoa Espanjan Marbellassa uima-altaalla ja rikkaan avopuolison ylellisiä lahjoja.
Vaikka emme tiedä mitään näiden kaunotarten arjen todellisesta kulusta, kateus ehtii syttyä hetkessä Instagram-kuvien katselun aikana. Kukapa ei tuollaisesta elämäntyylistä nauttisi? Sen esittely avoimesti tuntuu röyhkeältä suomalaiseen makuun. Ehkä juuri siksi moni rakastaa vihata näitä somen tyrmääviä julkkisnaisia.
Sofia Belórfin rikosepäilyn aiheuttamasta someräjähdyksestä voi päätellä tämän: intohimoisesta kateudesta kumpuaa intohimoinen vahingonilo.
Belórfin asianajaja Paul Perovuo puolusti fitnesskaunotarta varsin värikkäin sanakääntein. Hän syytti median ”hakkaavan Sofiaa kuin vierasta sikaa”. Tiedotusvälineiden on kuitenkin uutisoitava julkkistenkin rikosepäilyistä. Se on sen sijaan aivan oma lukunsa, miten kansa näihin uutisiin reagoi.
Vaikka juoruilu aiheesta somessa voi tuntua tässä kohtaa tilannetta hekumalliselta, on kuitenkin syytä muistaa jo tietämämme faktat. Tapausta vasta tutkitaan. Tutkintavankeuskäsittelyssä Belórfin rikosepäily aleni törkeästä rahanpesusta tuottamukselliseen rahanpesuepäilyyn. Vaikka kiviä on todella helppo viskoa sosiaalisessa mediassa, voi kuitenkin valita olla tekemättä sitä. Voi myös ottaa askeleen taaksepäin, odottaa ja katsoa, mitä tutkinnassa ajan mittaan selviää. On oikeuden tehtävä tuomita syylliset ja syyttömät.
