Joo, ja tähän lisäisin vielä että ilman syyttäjä Valkaman panosta Ulvilan oikeusfarssia tuskin olisi koskaan tapahtunut. Valkama oli oikein elementissään ja paistatteli median valojen loisteessa, luultavasti tuli ihan yhtä kusetetuksi kuin muutkin ja ylikasvaneen egon takia osti paljon sellaisiakin asioita, joka olisivat taatusti jääneet monelta muulta syyttäjältä ostamatta. Kenenkähän idea tää oli, ettei tarvitse kuin todistaa ettei ulkopuolista ole ollut ja asia on sillä pihvi? Ulvilan murhamysteeri -dokkarissa Valkama muotoilee sen näin:Kuolemannaakka kirjoitti: snip --- Koko tutkimus on Santaojan käsissä. Rikosylikonstaapeli Jukka Harjunpää toimii joskus hänen työparinaan, mutta Santaoja hoitaa rekonstruktioiden lisäksi itse lähes kaikki kuulustelutkin. KRP:ssä luottotutkijana hänellä on äänilaboratorion työntekijä Tuija Niemi-Laitinen (myöhemmin pelkkä Niemi). Sen ihmeellisempää ”salaliittoa” ei tarvita ja vuoden kuluttua jokainen suomalainen on vakuuttunut, että Anneli Auer surmasi miehensä.[/color]
Eihän meidän tartte pystyy muuta kuin vakuuttavasti osoittamaan että siellä ei ole ollut ketään ulkopuolista. Sillon meidän ei tartte pätkääkään miettiä sitä että millai se on tapahtunut vaan se riittää että siellä ei ole ollut ulkopuolisia.
Noh, ei mennyt sitten niin kuin Strömsössä ulkopuolisen mahdottomuuden todistaminen. Vaasan hovi: "...ulkopuoliseen tekijään viittaavia vaihtoehtoja ei esitetyn näytön perusteella voida riittävällä varmuudella poissulkea, vaan ne saavat pikemminkin tukea rikospaikalla tehdystä teknisestä rikostutkinnasta".
Lähtökohta mahdottomasta ulkopuolisesta sitten vääristi koko oikeudenkäynnin ja mahdollisti tämän mittaluokan farssin syntymisen. Kaikki pyöri sen ympärillä mitä EI olisi voinut tapahtua. Huppis ei olisi voinut tulla ikkunasta, ei olisi ehtinyt puukottaa, ei olisi voinut olla karjumatta ja mesoamatta, Anneli ei olisi voinut koskettaa Jukkaa ovenraosta, koira ei olisi voinut olla löytämättä jälkiä - vaikka koiraa ei edes viety vaihtoehtoiselle poistumisreitille väistämättömän jälkien sotkeutumisen takia. Jne jne. Kaikkea tapahtunutta käsiteltiin niinkuin se olisi ollut hirveän merkillistä, kun tosiasiassa jos oikeudelle ja kansalle olisi kerrottu mitä Annelin olisi pitänyt syyllisenä tehdä, se vasta merkillistä olisi ollut. Potenssiin sata. Tai sitä ei olisi pystytty sovittamaan teknisiin todisteisiin ollenkaan. Tätä näkökulmaa ei vaan kansalle koskaan avattu. Kun Valkama spekuili jotain löysää oikeussalissa lasin rikkomisesta, Manner sanoi että olen nyt kaksi vuotta pyytänyt teonkuvausta, onko tämä nyt se. Ja Valkama vastasi että ei ole. On vaikea puolustautua, kun ei edes tiedä mistä syytetään.
. Lehdon dokumentissa nähdään vielä toisen kierroksen alussa itseensä tyytyväinen Valkama tärkeilemässä, mutta sitten jotain tapahtuu. Kun Satakunnan käräjäoikeus oli toisella kierroksella julkistanut "syyllinen"-tuomionsa, Valkama purjehti oikeussalista ulos synkeänä ja jätti toimittajat taakseen huutelemaan kommenttien perään. Suurena voiton hetkenään! Seuraavalla kierroksellahan Valkamaa ei sitten enää näkynytkään, vaan hovissa ohjat otti siihen asti Valkaman aisaparina toiminut Kalle Kulmala.