Kuolemannaakka kirjoitti:Minusta Manner on yksiselitteisesti huono asianajaja. Ei tuollainen mitään taktiikkaa ole, vaan arkuutta ja tyhmyyttä. Mannerhan nämä jutut hävinnyt on, kun ei taida itsekään käsittää, miten asiaa todistelisi. Mitään ei kysy, mihinkään ei reagoi, mitään ei selitä loppuun saakka. Antaa aina syyttäjälle viimeisen sanan.
Olisin parempi, ihan satavarmaan, vaikka päivääkään en ole lakia lukenut.
sisotalo kirjoitti:Mannerin surkeus puolustajan näkyy kaikkein selvimmin Amandan yrittäessä todistaa mitä muistaa. Kun hän alussa saa itse puhua hän korostaa, että ei muista mitään tapahtumien järjestyksestä. ...
En ole täällä puolustelemassa puolustelijaa, mutta kiinnostaisi Kuolemanaakalta tietää se, mitä Manner teki tuossa tytön todistelussa väärin?
Oletan, että tällä hetkellä päällimmäisenä on tuo tytön todistelu.
Jokaisen todistajan kodalla pitäisi tehdä omat päätelmänsä siitä miten puolustus tai syyttäjä on suoriutunut. Laajennan tätä vain ihan hieman, ottaen rinnalle Auerin itsensä todistelun nyt Hovissa. Syystä että ovat tavallaan tapahtumassa 'yhtäpuuta' taktiselta ja tekniseltä kannalta katsoen.
Sisotalon murinat ymmärrän, koska odotti että tyttö olisi todistanut hänen virheellisten päätelmiensä puolesta.
Kuolemannaakalta odottaisin selkeämpää jaottelua liittyen tytön (ja äidin) todisteluiden sujuvuudesta puolustuksen kannalta, eli mikä meni pieleen?
Näppituntumalta olen tytön ja Auerin todistelu'taktiikkaan' tyytyväinen.
Leimallista molempien todistelussa oli etteivät juurikaan enää muista tapahtumia, varsinkin tytön kohdalla tämä on aitoakin (olihan kyseinen lapsi, alle 10v).
Kertoivat ne oleelliset tärkeät seikat tapahtumista.
Ei ole syytä enää tässä vaiheessa muistaa, sillä aina kun jotain sanoo liikaa, pääsee syyttäjä siihen jollain lailla käsiksi. Eihän puolustusasianajan ole tälläisessä tilanteessa syytä kysellä liikoja, juurikin tästä syystä.
Syyttäjällä on toki oikeus yrittää aktiivisesti kysellä, se on taas hänen etunsa. Mutta kuten tapahtui, hän ei oikein päässyt mitenkään kiinni todisteluihin. Se että on äänessä, ei kerro muuta kuin että yritystä on...
Pointti siis puolustuksen kannalta: Ei muista, katsokaa esitutkintamateriaalista (mm. litteroinnit kuulusteluista) sieltä ne seikat selviää.
Kun syyttäjä kysyy jo muinoin kuulusteluissa kerrotuista seikoista, ei niistä selviäviä tietoja pidä lähteä muuttamaan. Eikä ole mitään syytäkään !!! Jos nyt ajatellaan sitä tiettyä yksityiskohtaa jossa tyttö arveli surmaajan poistuneen isänsä näkemisen jälkeen. Kaikkineen tämä on ihan mahdollinen muutenkin (viittaan edellä olevaan kuvasarjaani).
Ihan hyvin siis meni tämän tytön todistelukin puolustuksen kannalta.
Vai mitä Kuolemannaakka odotti (sisotalon odotukset tiedän)...