Obelux CR9 ja lapsille tehdyt tutkimukset

[Kuolemannaakka]

"Nykytiedon ja -tutkimuksen valossa seksuaalista hyväksikäyttöä on lähes mahdotonta todentaa somaattisin eli lääketieteellisin menetelmin. Jos hyväksikäyttöä ei Anu Suomelan mukaan pysty varmistamaan myöskään psykologian keinoin, niin onko ymmärrettävä, että Anu Suomelan (ja monen annelistin) mielestä koko ilmiötä "lapsen tai lasten seksuaalinen hyväksikäyttö" ei ole edes olemassa? Eikö lapsia Anu Suomelan mielestä käytetä koskaan eikä missään hyväksi - ja jos käytetään, niin ei hyväksikäyttöä voi ainakaan todistaa?"


Tämä on ihan hölmö kysymys ja vertaus. Ei seksuaalinen hyväksikäyttö eli TEKO siitä mihinkään häviä, vaikka sitä ei voida todistaa. Oikeudessa puhutaan siitä, voidaanko teosta TUOMITA, eli onko tarpeeksi todisteita. Ilman todisteita ei voida tuomita. Teko voi olla tapahtunut tai se voi olla ollut tapahtumatta.

Jos minulla on lompakossa 100 euroa ja joku vie sen, niin varkaus on tapahtunut. Jos asiasta ei kuitenkaan ole mitään todisteita, ei ketään voi tuomita.
Ajatellaan vaikka niin, että minulta viedään se raha kadulla, missä ei ole ketään muuta kuin minä ja rosvo. Tunnistan rosvon naapurustossa asuvaksi Jormaksi. Kerron asiasta poliisille ja syytän Jormaa.
Jorma kieltää kaiken, rahaa ei löydy, kukaan ei pysty todistamaan, että Jorma vei rahan. Jorma kertoo olleensa kotona, eikä tällekään löydy todisteita.
Ei Jormaa voi tuomita minun väitteeni perusteella, vaikka minä itse asian tietäisinkin. Mikään ei pysty sitä todistamaan. Tuomari ei voi yleisen elämänkokemuksensa perusteella olettaa, että Jorma on ryöstäjä, ja perustella sitä vaikka Jorman aikaisemmilla rötöksillä tai puuttuvalla alibilla. En voi itse todistaa edes sitä, että minulla alunperin oli mitään rahaa, tai että ryöstö tapahtui.

Tässä ulvila-jutussa ei käsittääkseni voida todisteilla todistaa, että mitään hyväksikäyttöä on ylipäätään tapahtunut. Puolustus ei väitä, että joku muu hyväksikäytti, vaan väittää, ettei ketään ole hyväksikäytetty kenenkään toimesta. Asiasta on vain ristiriitaisia kertomuksia ja osa uhreistakin kieltää mitään tapahtuneen. Minusta on käsittämätöntä, että edes uhrien itsensä todistus ei vaikuta asiaan mitenkään, vaan siitä huolimatta tulee tuomio. Tämäkin on Usasta tutuksi tulleiden pedofiliahysteriatuomioiden perussynti: "Usko lasta, jos hän sanoo hyväksikäytön tapahtuneen. Jos hän kieltää, usko silti, että hyväksikäyttöä tapahtui."

Tuomari hyppii yli ne jutut, jotka eivät tunnu pitävän paikkaansa, kumoaa omin päin ne todistukset, joissa oletetut uhrit kertovat, ettei heitä ole pahoinpidelty tai käytetty hyväksi ja tuomitsee vastoin kaikkia tilastoja, todennäköisyyksiä ja hyväksikäyttäjäprofiileja 10 ja 7 vuotta syytetyille, vaikkei heitä vastaan ole kuin pikkulasten kertomuksia. Eihän tämmöinen ole missään määrin sivistysvaltion oikeudenkäyttöä. Tuohon ryöstövertaukseen liitettynä tämä tarkoittaisi sitä, että minulla olisi ollut vielä kaveri mukana ja hän kertoisi oikeudessa, ettei edes nähnyt mitään Jormaa, eikä mitään rahaakaan... ja silti tuomari tuomitsisi Jorman vankilaan tästä "ryöstöstä", koska tuttu psykologi todistaisi oikeudessa että olin asiasta silmin nähden järkyttynyt, ja osasin kertoa Jorman käyttämät repliikit niin tarkasti. Kaverini hän sanoisi vain suojelevan Jormaa, vaikka Jorma vei hänenkin rahansa.

[sisotalo]

Tietenkin lasten seksuaalista hyväksikäyttöä tapahtuu, kukaan ei tiedä tuomitaanko enemmän vai vähemmän. Menettely Suomessa on hyvin vaarallinen. Se perustuu viranomaisten antamiin ohjeisiin, perustana on, että immenkalvon puuttuminen tai olemassa olo on tosiseikka, jota ei saa käyttää todistelussa.

Paras tapa tutkia on ottaa selvää missä tilanteessa rikoksen on väitetty tapahtuneen. Tässä Mannerin menettely on onnetonta. Hän on ottanut molempiin juttuihin samat todistajat, jotka eivät ainakaan Ulvilan surmassa todista mitään vaan kertovat oman alansa akateemisia käsityksiä. Niillä ei pärjätä kun vastapuolella on MJE, joka syyttää suoraan, eikä uhraa tuomarien aikaa akateemisilla pohdinnoilla. Syyttäjällä on helppo homma osoittaa, että psykologian tohtori Finnilä ei hallitse tapahtumia murhapaikalla.

Seksijutussa on voitu puhua ihan mitä vaan. Puolustus on ilmeisesti yrittänyt todistaa, että Kukan ystävät pitävät Kukasta. Annelilla on ollut myös pari symppari todistajaa. Syyttäjä on ylivoimainen kun marssitetaan tunnettuja lääkäreitä ja psykologeja saliin. Jopa Norjasta on löydetty eräs MJE:n ystävä joka todistaa mahdottomia.

[Nicht schuldig]

"Nykytiedon ja -tutkimuksen valossa seksuaalista hyväksikäyttöä on lähes mahdotonta todentaa somaattisin eli lääketieteellisin menetelmin. Jos hyväksikäyttöä ei Anu Suomelan mukaan pysty varmistamaan myöskään psykologian keinoin, niin onko ymmärrettävä, että Anu Suomelan (ja monen annelistin) mielestä koko ilmiötä "lapsen tai lasten seksuaalinen hyväksikäyttö" ei ole edes olemassa? Eikö lapsia Anu Suomelan mielestä käytetä koskaan eikä missään hyväksi - ja jos käytetään, niin ei hyväksikäyttöä voi ainakaan todistaa?"


Tämä on ihan hölmö kysymys ja vertaus. Ei seksuaalinen hyväksikäyttö eli TEKO siitä mihinkään häviä, vaikka sitä ei voida todistaa. Oikeudessa puhutaan siitä, voidaanko teosta TUOMITA, eli onko tarpeeksi todisteita. Ilman todisteita ei voida tuomita. Teko voi olla tapahtunut tai se voi olla ollut tapahtumatta.

Jos minulla on lompakossa 100 euroa ja joku vie sen, niin varkaus on tapahtunut. Jos asiasta ei kuitenkaan ole mitään todisteita, ei ketään voi tuomita.
Ajatellaan vaikka niin, että minulta viedään se raha kadulla, missä ei ole ketään muuta kuin minä ja rosvo. Tunnistan rosvon naapurustossa asuvaksi Jormaksi. Kerron asiasta poliisille ja syytän Jormaa.
Jorma kieltää kaiken, rahaa ei löydy, kukaan ei pysty todistamaan, että Jorma vei rahan. Jorma kertoo olleensa kotona, eikä tällekään löydy todisteita.
Ei Jormaa voi tuomita minun väitteeni perusteella, vaikka minä itse asian tietäisinkin. Mikään ei pysty sitä todistamaan. Tuomari ei voi yleisen elämänkokemuksensa perusteella olettaa, että Jorma on ryöstäjä, ja perustella sitä vaikka Jorman aikaisemmilla rötöksillä tai puuttuvalla alibilla. En voi itse todistaa edes sitä, että minulla alunperin oli mitään rahaa, tai että ryöstö tapahtui.

Tässä muuten Jorma voi olla syytönkin. Ehkä raha yksinkertaisesti hävisi tai putosi jonnekin. Ehkä muistit väärin, että lompakossa ylipäätään oli rahaa. Sanoiko Jorma jotain sellaista, että rahat heti tänne vai pummasiko hän vain tupakkaa?

Jos tämä Jorma olisi esim. ollut jossain kahakassa mukana ja saanut sieltä jonkun pikku tuomion pahoinpitelystä aiemmin, niin herkempi tuomari olisi mielikuvissaan nähnyt jo Jorman siirtyneen astetta ylemmälle tasolla ja nyt olevan jo ryöstöpuuhissa mukana. Siitä napsahtaisi mukava kakku ja tuomari voisi sitten ajatella itseään hyväntekijänä, kun on pelastanut yhteiskunnan pahalta.

Myöhemmin linnasta kävelisi ulos hyvin vihainen Jorma. Ja pahimmassa tapauksessa Jorma sitten päättelisi, että antaa yhteiskunnan hoitaa ja lyttäisi itsensä makuuasentoon jonkun töllöttimen eteen visailuohjelmia tuijottamaan ja katkeruuttaan puimaan muutaman keskiolut tölkin kanssa (Virosta noudettu) tai sitten Jorma päättelisi, että jatketaan rötöksiä ei tässä muutakaan voi.

Mutta kuten kirjoitit, niin ei kukaan ammattituomari tästä lähtisi tuomitsemaan. Ei ole sellaista aineistoa. Ei edes tiedetä onko tekoa tapahtunutkaan. Jotenkin tämän LSH-tapauksen kanssa olen ajatuksissani kyllä käynyt ihan äärirajoilla. Toisaalta minun on niin vaikeaa kuvitella sittenkään, että tuomioistuin tuomitsisi mistään rikoksesta ilman todisteita. Melkein kaikki mihin tässä jutussa törmään puhuu sen puolesta kuitenkin, että varsinaisia todisteita ei ole. Somaattinen puoli näyttää äärimmäisen vaikealta. Siellä muuten se peräaukon suulla oleva on todennäköisesti ollut fisteli epäily. Se on sellainen esim. joka voidaan löytää suusta. Suun limakalvot jotenkin työntyvät jossakin kohtaa enemmän ulospäin. Sen näkee melko selvästi. Useimmiten esim. tässä suutapauksessa on kysymys jonkun hampaan juuresta, joka alkaa vihoittelemaan ja se työntää limakalvoa eteenpäin ulos pyrkiessään. Fisteli nähdään kuvissa. Se on helppo todeta. Lisäksi fistelin ongelma on siinä, että se olisi nähty jo paljon aiemmin ja se ilmeisesti myös aiheuttaisi jotain muutakin. Luulen, että tämä peräaukon suulla oleva arpi on todennäköisemmin itse aiheutettu.

Jatkan valittamista.
Ei ole kuvamateriaalia. Ei minkäänlaisella valolla saa järkevää materiaalia varsinkaan genitaalialueen vammoista. Tässä ollaan tekemisissä ilmiön kanssa, joka on todennäköisesti olemassa, mutta jota ei voi todistaa.
Sitten ärsyttää se, että en tiedä montako raiskausta väitetään olevan. Jostain luen, että käräjäoikeus olisi tuominnut kahdesta. Samaan aikaan väitetään, että kyseessä olisikin ja monta kertaa ollut tämä vanhin lapsi, joka kuitenkin itse kiistää teon. Sitten puhutaan anaaliraiskauksesta. Mutta hyvänen aika sentään, jos nyt olisi kaksi raiskausta kyseessä, niin siinä tapauksessa toisen täytyisi olla anaaliraiskaus ja toisen emätinraiskaus. Eihän tässä ole mitään järkeä.

Sitten kerrotaan jotain aivan pienen lapsen maailmankuvaan kuuluvaa, jotain sellaista mitä voisi esittää esim. lapsi, joka uskoo oikeasti esim. pääsiäisnoitiin.Esimerkiksi hiiriä ei pysty pyydystämään luonnossa. Sisällä niitä ei voi olla ollut. Tiedättekö kuinka pieniä ja vilkkaita metsähiiret ovat? Niitä ei saa kiinni millään vaikka tietäisi missä ne ovat. Mustat hännät vain vilistävät karkuun. Ne ovat koko ajan varuillaan ja pyrkivät löytämään ruokaa ja samantien piiloutumaan jonnekin. Jos tällainen hiiri loukkaantuu, se pyrkii sittenkin karkuun viimeisillä voimillaan, jos se ei ole häkissä.

Missä häkki on? Mistä eläimet tulivat? Miten ne pyydystettiin? Mistä konkreettisesti ne ostettiin? Kuka ne toi paikalle? Missä huoneessa ne olivat? Millaisia ääniä ne päästelivät? Miten ne käyttäytyivät, kun niitä yritettiin viillellä? Eikö yhtään rimpuillut vastaan? Minkä kokoisia hiiriä ne olivat? Minkä värisiä ne olivat?

Näitä olisi tullut kysyä aivan ensimmäiseksi.

Sama asia lumipalloista ja jääpuikoista. Jääpuikkoja rivitalon pihamaalla? Mistä ne sinne tulivat? Jääpuikkoja on esim. talon räystäillä, jonka katto falskaa ja päästää lämpöä ulos. Jääpuikko vaatii kehittyäkseen nopeasti tulevaa pakkasta kohtuullisissa asteissa kuitenkin. Lumipallot tietää jokainen. Eikö ole ristiriitaa? Nyt vain olisi pitänyt antaa lapsen selittää jokainen ilmiö erikseen?

Musta raamattu hyllyllä? Poika osasi lukea ja niin osasi Amandakin. Eikö ollut yhtään minuuttia tilannetta, jossa uteliaisuus ei olisi voittanut ja jompikumpi olisi ottanut sieltä kaapin päältä sen mustan kirjan ja lukenut sitä? Talossa on siis kaksi lukutaitoista lasta? Missä me oikein elämme? Uskooko joku tähän? Minä en usko. Olen nimittäin itse tonkinut lapseni joka paikan mikä on kiinnostunut minua. Ja varsinkin, jos siellä on jotain kummallista. Eiköhän niin teen jokainen muukin normaali lapsi? Aina löytyy keino päästä käsiksi.

Poliisin olisi pitänyt suorittaa osa näitä kuulusteluja ja esittää kysymyksiä kuten yllä. Aivan samoin kuin kaikissa muissakin rikostapauksissa.

[Pieni liekki]

Poliisin olisi pitänyt suorittaa osa näitä kuulusteluja ja esittää kysymyksiä kuten yllä. Aivan samoin kuin kaikissa muissakin rikostapauksissa.

Minä olen puolestani sitä mieltä, että lasten äidin olisi pitänyt päästä esittämään kysymyksiä omille lapsilleen poliisien läsnä ollessa. Uskon, että näin toimimalla oltaisiin selvitty monelta mielipahalta ja perheenjäsenten välien rikkoutumiselta.

[Nicht schuldig]

Poliisin olisi pitänyt suorittaa osa näitä kuulusteluja ja esittää kysymyksiä kuten yllä. Aivan samoin kuin kaikissa muissakin rikostapauksissa.

Minä olen puolestani sitä mieltä, että lasten äidin olisi pitänyt päästä esittämään kysymyksiä omille lapsilleen poliisien läsnä ollessa. Uskon, että näin toimimalla oltaisiin selvitty monelta mielipahalta ja perheenjäsenten välien rikkoutumiselta.

Eipä päässyt edes oikeudessa esittämään kysymyksiä, kun oikeus katseli videoita.
Onkohan näitten seksuaalirikostapausten tutkinta, jossa on alaikäisiä mukana, siirretty enemmän ja vähemmän poliisilta esim. psykologeille?

Jospa poliisilla ei ole mitään valtuuksia kuulustella lapsia? Voi olla, että poliisin rooli on sitten vain etsiä todisteita syyllisyydestä esim. takavarikoimalla syytetyn tietokoneen tai kotietsinnässä. Ehkäpä heillä ei ollut oikeutta takavarikoida tässä tapauksessa esim. Arin tai Minnan tietokonetta, jolta olisi saattanut löytyä merkkejä siitä, että lapset tai joku muu oli käynyt etsimässä tietoa seksuaalirikosasioista tai vaikkapa katsellut hiirten kuvia sieltä.

Samalla tavalla voi olla, että oikeus ei voi määrätä puolustukselle asiantuntijaa, jos puolustus ei itse sellaista mistään saa. Silloin syntyy tilanne, jossa syyttäjällä voi olla se kymmenen todistajaa, joista seitsemän pitää suunsa kiinni. Yksi ottaa pääroolin ja kaksi seuraa sivusta päätään nyökytellen.

Tuomarin on helppo tämän perusteella sitten tehdä johtopäätöksiä ja voi syntyä tilanne, jossa on melko yhdentekevää mitä puolustus sanoo tai tekee.

[Pieni liekki]

Tuomarin on helppo tämän perusteella sitten tehdä johtopäätöksiä ja voi syntyä tilanne, jossa on melko yhdentekevää mitä puolustus sanoo tai tekee.

Tosiasia on, että Anneli on taistellut tuulimyllyjä vastaan aina syksystä 2009 asti. Tämän näkee jokainen, joka on vaivautunut/vaivautuu perehtymään tapaukseen riittävän syvällisesti. Todelliset asiantuntijat sivuutetaan, julkisuudessa vellovia virheellisyyksiä ei oiota, asianomistajiin kohdistuviin törkeisiin kunnianloukkauksiin ei puututa jne.

Kaikista törkein temppu on minusta vuosien varrella ollut se, että perheen lapset on sotkettu asioihin, jotka kuuluisivat aikuisten hoitaa keskenään. Toivottavasti sijaisvanhemmat heräävät huomaamaan, kuinka väärin on eristää nuoremmat lapset heille tärkeistä sukulaisista ja alkavat korjata oma-aloitteisesti tilannetta.

[kerroush]

Kaikista törkein temppu on minusta vuosien varrella ollut se, että perheen lapset on sotkettu asioihin, jotka kuuluisivat aikuisten hoitaa keskenään.

No, mutta hitsi. Kerrankin olet täsmälleen oikeassa.

Seksi on vain aikuisten juttu. Jos siihen sotkee lapset, niin silloin puhutaan rikoksesta!

[Lomax]

Tässä yksi KKO:n ennakkopäätös törkeässä lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä, jossa pohditaan näytön arviointia nuoren lapsen kohdalla:

http://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakk ... 95714.html

En copypastea kokonaan, koska se on sen verran pitkä.

Poliisin olisi pitänyt suorittaa osa näitä kuulusteluja ja esittää kysymyksiä kuten yllä. Aivan samoin kuin kaikissa muissakin rikostapauksissa.

Minä olen puolestani sitä mieltä, että lasten äidin olisi pitänyt päästä esittämään kysymyksiä omille lapsilleen poliisien läsnä ollessa. Uskon, että näin toimimalla oltaisiin selvitty monelta mielipahalta ja perheenjäsenten välien rikkoutumiselta.

Eiköhän puolustukselle ole tarjottu mahdolllisuus esittää lapsille kysymyksiä, koska

--Seuraavien esitutkinnassa videotallenteeseen tai siihen rinnastettavaan muuhun kuva- ja äänitallenteeseen tallennettua kuulustelua voidaan kuitenkin käyttää todisteena, jos syytetylle on varattu asianmukainen mahdollisuus esittää kuulusteltavalle kysymyksiä:

1) henkilö, joka ei ole täyttänyt 15 vuotta tai jonka henkinen toiminta on häiriintynyt;

2) 15–17-vuotias asianomistaja, joka on erityisen suojelun tarpeessa ottaen huomioon etenkin hänen henkilökohtaiset olosuhteensa ja rikoksen laatu;

3) rikoslain 20 luvun 1, 2, 4, 5, 6 tai 7 §:ssä tarkoitetun seksuaalirikoksen 15–17-vuotias asianomistaja, joka ei halua tulla oikeudenkäyntiin kuultavaksi;

4) rikoslain 20 luvun 1, 2, 4, 5, 6 tai 7 §:ssä tarkoitetun seksuaalirikoksen 18 vuotta täyttänyt asianomistaja, jos kuuleminen oikeudenkäynnissä vaarantaisi hänen terveytensä tai aiheuttaisi muuta vastaavaa merkittävää haittaa.

[Kuolemannaakka]

T
Eiköhän puolustukselle ole tarjottu mahdolllisuus esittää lapsille kysymyksiä, koska

--Seuraavien esitutkinnassa videotallenteeseen tai siihen rinnastettavaan muuhun kuva- ja äänitallenteeseen tallennettua kuulustelua voidaan kuitenkin käyttää todisteena, jos syytetylle on varattu asianmukainen mahdollisuus esittää kuulusteltavalle kysymyksiä:

1) henkilö, joka ei ole täyttänyt 15 vuotta tai jonka henkinen toiminta on häiriintynyt;

2) 15–17-vuotias asianomistaja, joka on erityisen suojelun tarpeessa ottaen huomioon etenkin hänen henkilökohtaiset olosuhteensa ja rikoksen laatu;

3) rikoslain 20 luvun 1, 2, 4, 5, 6 tai 7 §:ssä tarkoitetun seksuaalirikoksen 15–17-vuotias asianomistaja, joka ei halua tulla oikeudenkäyntiin kuultavaksi;

4) rikoslain 20 luvun 1, 2, 4, 5, 6 tai 7 §:ssä tarkoitetun seksuaalirikoksen 18 vuotta täyttänyt asianomistaja, jos kuuleminen oikeudenkäynnissä vaarantaisi hänen terveytensä tai aiheuttaisi muuta vastaavaa merkittävää haittaa.

Ei annettu puolustukselle Ulvilan keississä mahdollisuutta esittää kysymyksiä lapsille. Näin olen käsittänyt. Muistaakseni myös taannoin lukemassani Todistelu oikeudenkäynnissä -teoksessa oli tästä maininta.

[Nicht schuldig]

Tässä yksi KKO:n ennakkopäätös törkeässä lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä, jossa pohditaan näytön arviointia nuoren lapsen kohdalla:

http://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakk ... 95714.html

[/quote]

Luin tämän korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen lävitse.

Tässä huomiotani kiinnitti kohta 63:

" Korkein oikeus toteaa lisäksi, ettei lapsen seksuaalisen hyväksikäytön seurauksena ole välttämättä löydettävissä fyysisiä vammoja tai jälkiä hyväksikäytöstä. Näin ollen tällaisten vammojen tai jälkien puuttuminen ja se, että B:n takapuolen punoituksen ja kipuilun aiheuttajaksi on selvinnyt bakteeritulehdus, ei miltään osin sulje pois seksuaalisen hyväksikäytön mahdollisuutta. Toisaalta B:n peräaukon ja emättimen alueen vaivat eivät myöskään tue syytettä."

Eli tässä oli todettu, että löydöksen puuttuminen ei poissulje eikä myöskään tue syytettä.

Lisäksi tässä ei tuomittu todellisuudessa raiskauksesta vaan todetaan kohdassa 74 seuraavaa:

"74. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2011:102 (kohta 20) lausunut, että mitattaessa rangaistusta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on, kun otetaan huomioon rangaistussäännöksen tarkoitus suojella lasta häntä vahingoittavilta seksuaalisilta teoilta ja rikoslain 6 luvun 4 §:ssä säädetyt periaatteet, kiinnitettävä ensinnäkin huomiota siihen, miten vahingollinen teko on ollut lapsen kehityksen kannalta. Mitä läheisempi ja luottamuksellisempi suhde on kysymyksessä, sitä vahingollisempi seksuaalinen hyväksikäyttö lapselle on. Toiseksi teon vahingollisuuteen vaikuttaa hyväksikäyttöteon laatu eli se, onko kysymys lapsen alistamisesta seksuaalisen teon tai aineiston katselemiselle taikka seksuaalisille puheille, lapsen sukuelimen tai muiden alueiden seksuaalisesta koskettelusta vai alistamisesta sukupuoliyhteyteen. Kolmanneksi on perusteltua antaa merkitystä hyväksikäyttötekojen ja -kertojen lukumäärälle sekä sille, miten pitkälle ajanjaksolle ne ajoittuvat. Nämä seikat on otettava huomioon myös tässä tapauksessa."

Tuomio oli kolmen vuoden vankeusrangaistus.

Mielestäni edelleen tulisi edelleen miettiä, että voidaanko ylipäätään puhua raiskauksesta tässä Auer/Kukka tapauksessa? Heidät molemmat tuomittiin huomattavasti korkeimpiin rangaistuksiin kuin mitä päätöksessä kohdassa 76 kerrotaan keskimäärin olevan rangaistusten pituus lapsen hyväksikäyttötapauksissa: [/b]

"76. Lähinnä käräjä- ja hovioikeuksien rangaistuskäytäntöä kuvaavasta Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen toimesta laaditusta lapsen seksuaalisen hyväksikäytön rangaistuskäytäntöä koskevasta selvityksestä (Ville Hinkkanen, Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 92, 2009, s. 42 - 47) ilmenee, että törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vuosina 2000 – 2007 tuomittujen ehdottomien rangaistusten keskipituus on ollut noin 3 vuotta 4 kuukautta vankeutta ja ehdollisten rangaistusten noin 1 vuosi 7 kuukautta vankeutta. Ehdottoman vankeuden keskipituus rikoksissa, joissa tekijänä on ollut lapsen biologinen vanhempi tai lapsen tuttava, on ollut noin 3 vuotta 6 kuukautta. Tekotavan mukaisen tarkastelun perusteella on todettu, että koskettelutapauksissa vankeusrangaistuksen keskipituus on ollut 2 vuotta 6 kuukautta. Rangaistuskäytäntö on kuitenkin ollut hajaantunutta, mikä on johtunut ennen kaikkea tekotapojen törkeyden laajasta vaihtelusta. Korkeimmassa oikeudessa laaditussa lapsen seksuaalisten hyväksikäyttörikosten rangaistuskäytäntöä kuvaavassa selvityksessä (Timo Ojala, Korkeimman oikeuden selvityksiä 2/2009 s. 58 – 66 ja 69 – 71) on katsottu, että kun tekijänä on isä- tai isäpuoli, lapsi on iältään alle 10 vuotta ja teko käsittää esimerkiksi sukupuolielimen koskettelua tai muuta seksuaalista koskettelua, mutta ei kuitenkaan sukupuoliyhteyttä, on rangaistuskäytäntö ollut törkeissä tekomuodoissa tyypillisesti 1 vuoden 6 kuukauden – 2 vuoden tasolla. Aineistoon kuuluu myös sellainen tähän tapaukseen melko hyvin verrattava teko, jossa oli tuomittu 3 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistus."

[sisotalo]

Suomessa oikeudenkäynnit lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä joutuivat harhaan kun Lääkärilehti julkaisi seuraavan kommentin 2010. Artikkelia ei saa Google haulla siksi panen sen tänne kokonaisuudessaan

Oikeuslääketieteellisten lääkärinlausuntojen laatu on varmistettava

Oikeusturvan takaamiseksi oikeuslääketieteellisten lääkärinlausuntojen kansallinen laaduntarkkailu tulisi aloittaa myös Suomessa.

Laki edellyttää, että lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä epäiltäessä tutkimuksia virka-apuna suorittavalla henkilöllä on oltava tehtävän asianmukaiseen hoitamiseen tarvittava koulutus, ammattitaito ja kokemus (1). Suuren huolen kuitenkin herättää se, että useiden lääkärinlausuntoja antavien lääkäreiden kliininen oikeuslääketieteellinen osaaminen on riittämätöntä.

Lausunnoissa esiintyy edelleen toistuvasti virheellinen päätelmä: "ei objektiivista fyysistä löydöstä eli emättimeen tunkeutumista ei ole tapahtunut". Jokaisen seksuaalirikosepäilyjen somaattisia tutkimuksia suorittavan lääkärin pitäisi tietää, että seksuaalirikoksissa objektiivisia somaattisia löydöksiä ei aina todeta ja lapsilla niitä todetaan erittäin harvoin. Vaikka lääkäri olisi todennut immenkalvon vamman, vain 14,6 %:lle lapsista jää seurannassa havaittava objektiivinen somaattinen löydös immenkalvoon (2). Päätelmien tulisi aina perustua tuoreeseen kirjallisuuteen.

EU:n CURE-hankkeessa esitetään suosituksia rikoksen uhriksi joutuneen lapsen suojaamiseksi rikosoikeudellisessa prosessissa. Tällä pyritään takaamaan tietty oikeussuojan vähimmäistaso. Hankkeessa ehdotetaan kansallisten strategioiden kehittämistä (3).

Norjassa oikeuslääketieteellinen laaduntarkkailu on ollut virallista jo 1900-luvun alusta lähtien (4). Oikeusministeriön nimeämä oikeuslääketieteen komitea toimii laaduntarkkailijana lähes kaikissa rikosepäilyissä, joista asiantuntija antaa lausunnon. Komiteassa oikeuslääketieteeseen perehtyneet asiantuntijat arvioivat mm. kliiniseen oikeuslääketieteeseen kuuluvat lääkärinlausunnot. Käytännössä potilaan tutkinut lääkäri lähettää alustavat lääkärinlausunnot esitutkinnan aikana sekä poliisille että asiantuntijakomitealle. Komitea arvioi lausunnon, antaa siitä kirjallisen palautteen ja tarvittaessa korjausehdotukset. Esitutkinnassa käytetään korjattua lausuntoa.

Lääkärinlausuntojen laatijan tulisi tiedostaa tietojensa ja taitojensa rajat sekä ymmärtää lausunnon tärkeys kaikkien osapuolten oikeusturvan kannalta.

Kuten NS osoittaa Suomessa eivät tuomarit saa ottaa huomioon neitsytkalvon eheyttä eivätkä muutakaan somaattista näyttöä siitä, että lapsi valehtelee. Sensijaan MJE humpuukilla on täysi paino Aueria ja Kukkaa vastaan esittyn syytteen näyttönä. Tämä johtuu ennekaikkea siitä, että puolustus on turvautunut psykologien Finnilän ja Santtilan vastaväiteisiin eikä ole hankkinut MJE vastustavaa asiantuntijaa. Sensijaan hänen ystävänsä Norjasta tuotiin oikeuteen väittämään, että yhden lapsen peräsuolen ummetus johtui raiskauksesta. Vastaan sanoi suomalainen professori, mutta se ei auttanut.

Taas kerran on todetava, että Auerin ja Kukan tuomio horjuu kun se perustuu samojen lasten valheisiin, jotka KKO on torjunut Ulvilan surmassa. Tietenkin he valehtelevat samalla tavalla kuukautta myöhemmin keksimillään jutuilla raiskauksista.

[Nicht schuldig]

Lausunnoissa esiintyy edelleen toistuvasti virheellinen päätelmä: "ei objektiivista fyysistä löydöstä eli emättimeen tunkeutumista ei ole tapahtunut". Jokaisen seksuaalirikosepäilyjen somaattisia tutkimuksia suorittavan lääkärin pitäisi tietää, että seksuaalirikoksissa objektiivisia somaattisia löydöksiä ei aina todeta ja lapsilla niitä todetaan erittäin harvoin. Vaikka lääkäri olisi todennut immenkalvon vamman, vain 14,6 %:lle lapsista jää seurannassa havaittava objektiivinen somaattinen löydös immenkalvoon (2). Päätelmien tulisi aina perustua tuoreeseen kirjallisuuteen.

Kuka oli artikkelin kirjoittaja lääkäri lehdessä?

Rehellisintä olisi myöntää, ettei seksuaalista hyväksikäyttöä voi todistaa somaattisella näytöllä, jos teko on ollut sellainen, ettei se jätä fyysisiä jälkiä. Jos ajatellaan tilannetta, jossa vamma kuitenkin on syntynyt, niin kasvaako immenkalvo takaisin?

Ajatuksen taustalla lienee se, että lapsessa kasvaa kaikki muukin esim. sormet pitenevät ja paksuuntuvat ajan mittaan. Samalla tavalla voisi ajatella, että niin kasvaa immenkalvokin. Jolloin voitaisiin ajatella, että fyysinen löydös (repeämä) katoaisi ajan mittaan. Jos tällainen repeämä syntyy, sen sijainti on yleensä aivan alaosassa kalvoa. Tämän kalvon keskellä on luonnostaan syntynyt pyöreä reikä. Jos oletettaisiin kalvon menneen reikään saakka auki, mitä siis tapahtuu? Jos immenkalvo kasvaisi uudelleen, miksei sen keskellä oleva reikä umpeutuisi tässä kasvuprosessissa? Onnistuuko luontoäiti saamaan sen pyörylän sinne takaisin?

Luulen kyllä, että tässä saattaa olla ongelmia.

Nuorin lapsi D:

1.12.2006 2.5 vuotta
1.12.2007 3.5 vuotta
1.12.2008 4.5 vuotta
1.12.2009 5.5 vuotta

Toiseksi nuorin lapsi C:

1.12.2006 4.8 vuotta
1.12.2007 5.8 vuotta
1.12.2008 6.8 vuotta
1.12.2009 7.8 vuotta


Väitetyllä tekohetkellä sekä tutkimushetkellä on nuorin lapsi ollut korkeintaan 5.5 vuotta vanha ja toiseksi nuorin 7.8 vuotta vanha.

Kummallakaan lapsella ei ole hormonaalista tuotantoa, joka vaikuttaa immenkalvon laatuun,
koska hormonaalinen tuotanto alkaa 8-9 vuoden iässä keskimäärin. Tästä seuraa se, että immenkalvossa ei ole voinut kasvaa mitään sellaista uutta, joka siellä ei olisi kasvanut jo kaksi vuotta aiemminkaan. Se on se sama immenkalvo mikä siellä oli alun perinkin.

Selitys ei siis päde tässä tilanteessa, että fyysinen jälki immenkalvossa kasvaisi siten, että myöhemmässä vaiheessa sitä ei voisi enää todeta. Immenkalvo on siis edelleen se hauras ja altis vioittumaan, melko läpikuultava, millien paksuinen, jopa symmetrinen, jossa on reikä keskellä ja joka on kiinnittynyt reunoiltaan, joka tietenkin myös kasvaa samalla lailla kuin lapsen muutkin elimet kasvavat, mutta sen kasvuprosessi ei tuota mitään sellaista "uutta", joka voisi ikään kuin peittää tapahtuneen repeämän. Tällainen "uusi" voisi sitten tapahtua, kun immenkalvo paksuuntuu, poimuttuu hormonaalisen kehityksen seurauksena, ja voisi muuttua sitten epäselvemmäksi tulkinnaltaan.

[Kuolemannaakka]

http://www.theseus.fi/bitstream/handle/ ... sequence=1

Rikostutkinta lapsiin kohdistuvissa väkivalta- ja seksuaalirikoksissa

Tässä aiheesta kiinnostuneille kokotekstinä oheinen oppikirja, jota Joki-Erkkiläkin on ollut koostamassa. Tässä lienee kaikki nykytietämys asiasta.

Kannattaa katsoa erityisesti sivu 79, jossa puhutaan kontradiktorisuusperiaatteesta, eli syytetyn oikeudesta esittää kysymyksiä lapselle. "Jos epäillylle ei ole varattu tilaisuutta nähdä tallennetta ja esittää sen perusteella lisäkysymyksiä, voi tämä johtaa siihen, ettei lapsen videotallennettua kertomusta saada käyttää todisteena oikeudessa (KKO 2006:107)"

Kyseisestä keissistä Suomi sai EIT:n tuomion, jota Virolainen käsittelee tässä:
http://jyrkivirolainen.blogspot.fi/2010 ... suomi.html



tiistai 28. syyskuuta 2010

325. Ihmisoikeustuomioistuin: Suomi rikkoi jälleen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksia


Strasbourgin ihmisoikeustuomioistuin (EIT) antoi tänään 28.9. Suomelle langettavan tuomion epäoikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä seksuaalirikosasiassa

EIT katsoi tuomiossaan, että sille valittaneen rikosasian vastaajan oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin oli loukattu, kun hänelle ei ollut varattu tilaisuutta esittää kysymyksiä asianomistajana olleelle lapselle. Mies tuomittiin 4-vuotiaan pojan seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ainoa todiste oli lapsen videoitu kertomus.

Kysymys on ensimmäisestä esitutkintalain uudistuksen jälkeen (v. 2003) annetusta tuomiosta Suomelle tämäntyyppisessä asiassa. EIT kiinitti tuomiossaan erityisesti huomiota siihen, että asiassa oli toimittu selvien lain säännösten vastaisesti, kun epäillylle ei ollut varattu tilaisuutta esittää lapselle esitutkinnassa kysymyksiä, eikä se myöhemmin enää lääkärin arvion mukaan ollut mahdollista. Suomen valtion velvoitettiin suorittaman valittajalle erinäisiä korvauksia yhteensä noin 10 000 euroa.

[Nicht schuldig]

http://www.theseus.fi/bitstream/handle/ ... sequence=1

Rikostutkinta lapsiin kohdistuvissa väkivalta- ja seksuaalirikoksissa

Tässä aiheesta kiinnostuneille kokotekstinä oheinen oppikirja, jota Joki-Erkkiläkin on ollut koostamassa. Tässä lienee kaikki nykytietämys asiasta.

Kannattaa katsoa erityisesti sivu 79, jossa puhutaan kontradiktorisuusperiaatteesta, eli syytetyn oikeudesta esittää kysymyksiä lapselle. "Jos epäillylle ei ole varattu tilaisuutta nähdä tallennetta ja esittää sen perusteella lisäkysymyksiä, voi tämä johtaa siihen, ettei lapsen videotallennettua kertomusta saada käyttää todisteena oikeudessa (KKO 2006:107)"

Sivu 80:

"Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tallenne lapsen kuulemisesta tulee näyttää kokonaisuudessaan epäillylle ja hänen avustajalleen mahdollisimman nopeasti lapsen kuulemisen jälkeen. Esitutkintalain (9:7) mukaan tallenne näytetään epäillylle poliisilaitoksen tiloissa. Videon nähtyään epäillyllä ja hänen avustajallaan on mahdollisuus esittää kirjallisesti kysymyksiä, joita he haluaisivat vielä esitettävän lapselle. Mikäli epäilty haluaa esittää kysymyksiä ja ne päätetään lapselle esittää, järjestetään uusi lapsen kuuleminen."

"Harkintaa siitä, kysytäänkö epäillyn esittämät kysymykset lapselta vai
ei, tulee tehdä aina yhdessä tutkinnanjohtajan sekä syyttäjän kanssa"

Näyttäisi siltä, että tätä videomateriaalia on ollut tunteja ja kaikki tämä olisi sitten kertaalleen kuunneltu poliisilaitoksen tiloissa? Ja sitten on saanut tehdä "lisäkysymyksiä" lapselle, jotka sitten harkitsee syyttäjä ja tutkinnanjohtaja esitetäänkö niitä lapselle?

Hallelujaa!

Ensinnäkin yhdellä katselukerralla ei saa mitään selvää siitä, että mitä ylipäätään kannattaisi kysyä ja missä ne "loogiset katkot" oikeastaan ovat. Siinä, kun poliisi vielä tihrustaa silmillään vastapäätä, niin loppukin keskittyminen on vaikeaa. Näihin asioihin täytyy voida käyttää aikaa jopa päiviä mieluiten katselukertoja useita ja muistiinpano mahdollisuus täytyy olla myös siten, että heti voi tallentaa ajatuksen ylös eikä niin, että nauhaa pyörii siellä taustalla ja ihminen riipustelee jotain paperille.

Mikä ihmeen suojelun alainen "eläin" se lapsi oikein on? Kyllähän lapsille täytyy voida esittää kysymyksiä varsinkin, jos lapsi itse esittää vakavia syytöksiä jotain toista ihmistä vastaan olkoon sitten henkilö kuka hyvänsä. Nämä sosiaalitädit ovat nyt kertakaikkiaan aivan väärässä tämän touhun kanssa ja poliisi piilottelee itseään näiden tätien takana muka lapsen etua ajatellen. Eihän poliisi ole mikään hiiri, jolla on pitkä musta häntä ja joka pakenee vikkelästi ruokintapaikalla käytyään?

Kannattaa muuten muistaa se, että henkilö, joka joutuu syyttömänä vankilaan, on myös jonkun ihmisen lapsi.

[luxetveritas]

Ellei Auerin syyttömyys murhajutun osalta olisi minulle niin selvä, en epäilisi hänelle langetettujen seri-tuomioiden oikeellisuutta. Mielestäni seri-tuomiot tekee kyseenalaiseksi ensisijaisesti se, että ne perustuvat kolmen nuorimman lapsen kertomuksiin, kuten perusteettomaksi osoittautuneet murhasyytteetkin.

Toinen epäilyttävä asia liittyy syytteen puolesta todistaneen MJE:n lääketieteellisten tutkimusten luotettavuuteen (esim. väite itsestään umpeutuneista immenkalvoista), jota ei tiettävästi kukaan muu lääketieteen asiantuntija ole kuitenkaan rohjennut oikeudessa asettaa kyseenalaiseksi. Onko sellaisia asiantuntijoita olemassa ja miten he arvioivat MJE:n tutkimuksia?