Lasten kertomukset

[Chili]

Poika kertoo ensimmäisessä kuulustelussa tarkkaan kuulemistaan äänistä ja loogisesta järjestyksestä. Mutta niistä puuttuu kolme merkittävää tapahtumaa, jotka pitäisi kuulua!

Lasin rikkoutuminen ensin.
Iskän ja äidin ääniä.
Iskän tuskanhuudot.
Iskän viimeinen huuto: Annuuu
Puhelimen näppäilyäänet.
Äidin puhetta puhelimessa. (Mutta poika ei muista yhtään sanaa mitä äiti puhelimeen sanoi!)
Lasin "outoa" rikkoutumisääntä. (Poika ihmettelee, että miten se rikkoutui uudelleen, ei käsitä syytä.)

Sitten poika kävi peloissaan peiton alle ja nukahti.
Heräsi, kun poliisit tuli taloon.



Listalta puuttuu sisaren ääni, juoksu ja oven aukaisu sekä siskon hyytävä kirkuminen.

Selitys on luonnollinen: Kun nuo listalta puuttuneet tapahtumat oikeasti tapahtuivat, oli poika jo unten mailla.

Mutta minne Annu soitti silloin, kun poika oli hereillä? Ei ainakaan HÄKEEN. HÄKE -puhelun aikana poika oli jo unessa. Muuten hän olisi kuullut sisarensa äänen ja nuo muutkin äänet.

[Valhalla]

No niin. Äidin ja tyttären hirvittävä hätä. Eihän tässä sitten mitään. Viattomiahan nuo.

Minun mielestä siellä kuuluu myös Jukan ja lopputuloksesta päätellen vielä suurempi hätä. Ja se, että Annelilla ei sitä hätää ole liiemmin ei lasten puolesta eikä huppiksen suhteen.

Tuota hätää ei ole huppiksesta kuulunut vaikka moinen on edelleen vapaalla jalalla. Poliiseista ja kuuntelusta on vain harmia vaikka ne viatonta suojelisivat huppikselta. Oikeudessa ja mediassa on esiin päässyt mutta arvaa vaan kantaako huolta huppiksen kiinnisaamisesta. Uhka on olemassa mutta arvaa vaan piilotteleeko huppikselta lapsiaan - jotka tosin ajakulukseen raiskasi tässä välillä.

Mutta turre kuulee sen hädän ( ja sydänäänet ) joten viattomia toki.

[irmuska]

AAhan on vankilassa joten miksi hänellä olisi hätä huppiksen suhteen? Lapsiahan huppis taas ei uhkaa, ei uhannut Ulvilassa riehuessaankaan ja sen AA tiesi kun Jukkaa murhattiin vieressä.

Aikamoista varmuutta osoitti tilanteessa uhkan olemassaolemattomuuden suhteen; siinä missä suurin osa äideistä olisi pelännyt lastensa puolesta ja kuljettanut nämä henkensä kaupalla pois talosta jossa mystinen murhamies riehuu ei AAlla ollut mitään tarvetta moiseen.

Joten miksipä sitä huppista nytkään kukaan pelkäisi. Kun ei tarvinnut pelätä silloinkaan. Ai kas, en minäkään usko joulupukkiin

[Kainonsorttinen]

Minusta pojan kuulohavaintojen luotettavuutta on hankala arvioida. Ihan vain siksi, että tietyt äänet ovat jo lapsena "tuttuja". Isän askeleet erottaa äidin askeleista, pakastimen avaamisesta kuuluu tietynlainen ääni, jota tutkimuksissa ei välttämättä kuule. Mutta kun saman äänen on kuullut siellä omassa huoneessaan lukemattomia kertoja, sen äänen kyllä tunnistaa. Samaten hiljaisestakin puheesta voi erottaa onko meneillään riita vai normaali keskustelu yms. Tällaisia havaintoja on vaikea objektiivisesti tutkia ja mielleyhtymät tapahuman ja äänen välillä syntyvät helpolla. Poikahan puhui mm. Astioiden kilinästä (joka olisi voinut syntyä silloin, kun anneli omien sanojensa mukaan nousi sängystä ja meni tyhjentämään tiskikonetta.)

Pointtini on siis se, että ääniä ei voida tutkia esimerkiksi oven läpi, että mitä kuuluu ja mitä ei. Pienenkin äänen voi kuulla (vaikka sen puhelimen näppäilyn). Ja veitsen ottaminen pöydältä oli ehkä veitsen ottaminen veitsitukista tai laatikosta (joista molemmista kuuluu tietynlainen, tunnistettava ääni.)

[Vespa velutina]

Ihmisen muistikuvat eivät voi tarkentua vuosien saatossa. Ihminen muistaa jonkin tapahtuman vain samalla tavalla tai huonommin mitä enemmän aikaa kuluu. Jos muistikuva jostain syystä tarkentuu ja tulee yksityiskohtaisemmaksi kuin mitä se on ollut joskus vuosia sitten, niin silloin ihminen on ruvennut täyttämään muistinsa aukkoja omilla oletuksillaan eli muistaa tapahtuman niin kuin sen (myöhemmän tiedon valossa) oletti menneen.
Tyttö on ollut murhayönä todistettavasti jalkeilla, koska puhuu häkeen. Tästä sen tiedämme. Jo annetuista tuomioista käy ilmi, että hänen kertomuksensa murhayöstä on melko niukka eikä sisällä runsaasti yksityiskohtia. Miksi poika muistaisi paremmin, kun hänen jalkeilla olostaan ei edes ole objektiivista faktaa saatavilla?

[Teleksi]

Juu, tutuilla äänillä on erilaisia merkityksiä kuin tuntemattomilla. Ja tuntemattomat äänet usein yrittää jotenkin linkittää niihin tuttuihin ääniin.

Itse esimerkiksi tunnistan kuka perheemme jäsen tulee portaita alas, vaikka ulkopuolinen ei pystyisi tätä tietämään. Jokaisella on oma persoonallinen tapansa liikkua. Astianpesukoneen täyttämiseen liittyvistä äänistä tiedän heti jos esim. lapsia kiukuttaa koneen täyttäminen kun he kolistelevat astioita mielenosoituksellisen kovaa. Mieheni lähtee aamulla ennen minua töihin ja kun kuulen jääkaapin sulkeutuvan toisen kerran (eli mies laittaa aamiaistarpeet takaisin jääkaappiin), tiedän että minun on aika alkaa myös nousta. Ennen kun rupean itse nukkumaan odotan että teinin huoneesta kuuluu naks ääni kun hän laittaa lukuvalon pois. Ja illalla jos mieheni tekee töitä tietokoneella, kuulen hänen näppäinäänensä. Tiedän että kohta hän tulee nukkumaan siitä, kun kuulen hiiren näpyttelyt kun hän sulkee ohjelmia. Jne.Jne. Monet näistä tutuista kodin äänistä liittyvät aamuun ja iltaan kun on hiljaista. Varmaan monet ihmiset tunnistaisivat nämä äänet, mutta he eivät tunnistaisi niitä merkityksiä joita niille annan.

[Teleksi]

Miksi poika muistaisi paremmin, kun hänen jalkeilla olostaan ei edes ole objektiivista faktaa saatavilla?

FIlosofinen kysymys: jos puu kaatuu kenenkään näkemättä, niin kaatuuko se oikeasti?

Looginen virhe: Sillä mitä poika muistaa ja sillä onko hänen jalkeilla olosta objektiivista faktaa ei ole minkäänlaista kausaalisuhdetta. Näiden asioiden yhdistäminen on siis joko harhaanjohtamista ja yksinkertaisuutta.

[Vespa velutina]

Itse muistan omasta varhaislapsuudestani jonkun verran katkelmia sieltä täältä. Muistan juosseeni mummolan pihatien yli ja minulla oli tuolloin vielä vaipat. En kuitenkaan muista tilanteesta mitään muuta. Muistan, kuinka päiväkodin täti näytti minulle jalassaan ollutta rakkoa, mutta en muista mihin tilanteeseen tuo muistikuva muuten liittyi. Tiedän olleeni tuossa päiväkodissa alle kolmevuotiaana, joten tästä pystyn summittaisesti arvioimaan, minkä ikäinen korkeintaan olen tuolloin ollut.
Varhaislapsuuden sirpaleisissa muistikuvissa on se ongelma, ettei niitä oikein jälkikäteen pysty yhdistämään mihinkään tiettyyn tilanteeseen tai edes ikään ilman apua.
Siksi se, mitä ääniä ylipäätään huoneeseen kuuluu, on epäolennaista. Lapsi on voinut iltaisin ennen nukahtamistaan kuulla ja kuunnella ääniä huoneensa ulkopuolelta. Puhelimen näppäilyn ääniä, pakastimen availua yms. Kyseessähän on normaalit elämisen äänet talossa. Hän on saattanut olla tuolloin iältään ihan mitä tahansa nollasta seitsemään.
Se, osaako hän viisi vuotta jälkikäteen yhdistää nämä äänet juuri murhayöhön, on kyseenalaista. Hän tietää, että isä kuoli tuona yönä ja että kaikki väittävät äidin tappaneen tämän. Tämä on hyvin merkittävä ja traaginen tapahtuma, joten mielikuvat muilta illoilta saattavat sekoittua tähän. On psyykkisesti sietämätöntä, jos ei oikeasti muista, mitä niin kauheana iltana tapahtui.
Se, ettei poikaa kuulu häkepuhelun taustalla, heikentää todistuksen näyttöarvoa. Emme tiedä onko puu kaatunut metsässä vai ei, Teleksin filosofiseen kysymykseen vastaten. Se on saattanut kaatua, mutta koska kukaan ei ole nähnyt puuta pystyssä, tätä ei voida sanoa varmasti.

[TiiaStiina]

Poika on voinut jättää raportoimatta sellaisia ääniä, joista hän tietää jo kerrotun. Aluksi varmaan pyydettiin kertomaan kaikki mitä muistaa, mutta silloin hän ei uskaltanut kertoa mitään.

Olen samaa mieltä että muistikuvat eivät yleensä tarkennu ajan mittaan, mutta asioita nimenomaan tuolta yöltä on voinut säilyä muistissa, jos hän on alusta alkaen kerrannut niitä mielessään ja puhunut niistä jonkun kanssa. Lapset ovat hyvin erilaisia sen suhteen miltä ikäkaudelta on tarkkoja muistikuvia ja kuinka hyvin ne pystyy yhdistämään eri tilanteisiin ja ikäkausiin. Hiljaiset, tarkkailijan roolissa olevat tekevät ehkä tarkempia havaintoja.

[Vespa velutina]

Poika on voinut jättää raportoimatta sellaisia ääniä, joista hän tietää jo kerrotun. Aluksi varmaan pyydettiin kertomaan kaikki mitä muistaa, mutta silloin hän ei uskaltanut kertoa mitään.

Kyllähän hän kertoi heti surman jälkeen tapahtumasta. Aivan eri tavalla kuin nyt. Hän on tietoisesti valehdellut tapahtumista tuolloin, jos nyt oletetaan, että tämä myöhäisempi versio on totta.

Olen samaa mieltä että muistikuvat eivät yleensä tarkennu ajan mittaan, mutta asioita nimenomaan tuolta yöltä on voinut säilyä muistissa, jos hän on alusta alkaen kerrannut niitä mielessään ja puhunut niistä jonkun kanssa.

Tuo muitten kanssa asioista puhuminen hankaloittaa sen muistamista, onko kyseessä oma muisto vai jonkun toisen muistikuva samasta asiasta. Tässä Ulvilan surmassa on vielä sekin lisähaaste, että kaikki äidin syyllisyyteen uskovat "tietävät", mitä lasten on täytynyt surmayönä kuulla. Jos näitä myöhemmin lukee, voi sotkeentua luulemaan, että "kaikki muut tietävät paremmin, mitä minä muistan, joten kyllä minä muistankin juuri niin". Siksi luotettavan todistajanlausunnon saaminen näiltä lapsilta edellyttäisi sitä, että he olisivat asuneet jossain viidakossa koko tämän ajan täydessä uutispimennossa.

[Clarise]

TiiaStiina kirjoitti:
Poika on voinut jättää raportoimatta sellaisia ääniä, joista hän tietää jo kerrotun. Aluksi varmaan pyydettiin kertomaan kaikki mitä muistaa, mutta silloin hän ei uskaltanut kertoa mitään.


Vespa Velutina vastasi:
Kyllähän hän kertoi heti surman jälkeen tapahtumasta. Aivan eri tavalla kuin nyt. Hän on tietoisesti valehdellut tapahtumista tuolloin, jos nyt oletetaan, että tämä myöhäisempi versio on totta.

Lainaan tähän Lsh2 ketjusta Valhallan kopsaamaa uutista:

Turun Sanomat: Auer tuomittiin käräjäoikeudessa muun muassa törkeistä raiskauksista, törkeistä lapsen seksuaalisista hyväksikäytöistä sekä pahoinpitelyistä. Kukka tuomittiin muun muassa törkeistä raiskauksista ja törkeistä lasten seksuaalisista hyväksikäytöistä.

Turun hovioikeus tuomitsi Anneli Auerin seksuaalirikoksista vankeuteen seitsemäksi vuodeksi ja kuudeksi kuukaudeksi. Hovioikeus siis kovensi käräjäoikeuden tuomiota puolella vuodella.

Iltalehti käräjien tuomiosta Auerin osalle:
Mukana on kaksi törkeää raiskausta ja neljä erillistä törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä.

Lisäksi Auer tuomittiin kolmesta eri pakottamisesta seksuaaliseen tekoon, yhdestä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja yhdestä pahoinpitelystä.

Ja Vespa Velikulta se ihmettelee edelleen, miksi totuudessa pysyminen saattoi olla hieman, no hankalaa.

[peikonlehti]

Kuinkahan monta aikuisten keskustelua tuli salakuunneltua jo ennen kouluikää.

Tietous erilaatuisista "naistenvaivoista" ja jatkuvasti vonkaavista aviomiehistä oli hallussa samoin kuin sukulaisten ja naapurien silloiset edesottamukset vieraissakäymisineen ja rahasotkuineen. Kiinnostavia yksityiskohtia sai kuulla veteen hukkuneen enon ja hirttäytyneen tädin kropasta. Muistiin ovat jääneet sukujuhlien tappelut, vanhempien raivoisat riidat ja omat selkäsaunat. Joistakin asioista olisin 7-vuotiaana ollut parempi todistaja kuin nykyään.

Toisaalta kun minua pyydettiin joulun alla katsomaan ikkunasta ulos ja väitettiin, että tonttu siellä oli juuri näkynyt uskoin varmasti itsekin tuon vakoilijan nähneeni. Olin myös varma, että talossamme kummitteli kun äiti niin väitti. Kai se on psykologien ja tuomarien asia päätellä, mikä lapsen kertomassa on totta ja mikä mielikuvituksen tuotetta.

Tahallaan en usko lapsen valehtelevan tällaisissa yhteyksissä. Yksi uskoo nähneensä mustahupparisen miehen poistuvan ikkunasta ja se on hänen muistikuvansa.

[TiiaStiina]

Olin 7-vuotias ja muistan millainen ääni arvausleikissä lähti kankaaseen piilotetusta tunnistamattomasta esineestä jota ei saanut katsoa. Muistaminen ei aina edellytä tunnistamista. Monet oman kodin äänet ovat helposti tunnistettavissa.

[Veristi]

Olen itsekin sitä mieltä, ettei Santtila ehkä ole havaintotutkimustaan tehdessään ottanut tarpeeksi huomioon sitä, että on eri asia, tehdäänkö kuulohavaintoja täysin ennalta tuntemattomissa laboratorio-olosuhteissa vai tutussa kotiympäristössä, tutuista ihmisistä ja heidän liikkeistään. Mikäli Santtila on jättänyt tuomatta tämän esille oikeudenkäynnissä, pidän sitä tutkimuseettisesti vakavana laiminlyöntinä.

Muutoinkin painottaisin sitä, mitä oikeus- ja kriminaalipsykologian dosentti Jaana Haapasalo toi esille tämänpäiväisessä Hesarissa Mielipide-palstalla. Hän pitää lasten kertomusten luotettavuudesta lausunnon antamista eettisesti kyseenalaisena ilman itse tehtyä lasten haastattelua, pelkkien videoiden katselun perusteella. Haapasalo korostaa sitä, että oikeudenkäynneissä on aina kyse yksittäistapauksista, eikä tieteellisissä tutkimuksissa ryhmätasolla saatuja tuloksia johdattelun vaikutuksesta lapsen kertomukseen voi välttämättä soveltaa yksittäistapaukseen.

Samaa yritin jo aiemmin sanoa kritisoidessani esimerkiksi Anu Suomelan lausuntoja lsh-oikeudenkäynneissä. Yleisellä tasolla voi toki kertoa alan tutkimustuloksista, mutta ei voida väittää niiden pätevän juuri tässä tietyssä tapauksessa.

Palaan vielä noihin alussa mainitsemiini kuulohavaintoihin. Esikoisen ja pojan erilaisia kertomuksia vertailtaessa on nähdäkseni otettava huomioon myös se, mikä vaikutus on sillä, että nuorempi heistä on tehnyt havaintojaan pelkästään yhden aistin, kuuloaistin varassa, kun taas vanhempi lapsista on ollut koonnut havaintojaan kaikkien aistiensa avulla. Tämä ei kuitenkaan välttämättä merkitse sitä, että esikoisen kokonaishavainnot olisivat "oikeammassa". On nimittäin mahdollista, että näköhavainnot ovat saaneet hänet kiinnittämään vähemmän huomiota siihen, mitä kuulee, ja taas puolestaan huomion kiinnittyessä joihinkin ääniin, esimerkiksi isän avunhuutoihin, hänen huomionsa on saattanut kääntyä pois siitä, mitä on voinut nähdä äidin liikkeistä ja olemuksesta.

[CSI]

Tyttö on ollut murhayönä todistettavasti jalkeilla, koska puhuu häkeen. .....hänen kertomuksensa murhayöstä on melko niukka eikä sisällä runsaasti yksityiskohtia. Miksi poika muistaisi paremmin,....

Vastaus: koska pojalla on sisartaan parempi muisti? (ja muutkin älynlahjat parempia?)

Emmehän me ole tasaälykkäitäkään vaan Mr. Gauss.

Muistin hyvyydessä on samanlaisia eroja. Siksi.