Obelux CR9 ja lapsille tehdyt tutkimukset

[Nicht schuldig]

https://www.researchgate.net/publicatio ... dolescence

Tässä on hyvä kokooma tällaisista vammoista kerättynä alkaen kirjan sivulta 205.

“Findings Diagnostic of Trauma and/or Sexual contact(The following findings support a disclosure of sexual abuse, if one is given, and are highly suggestive of abuse even in the absence of a disclosure, unless the child and/or caretaker provide a clear, timely, plausible description of accidental injury. (It is recommended that diagnostic quality photodocumentation of the examination findings be obtained and reviewed by an experienced medical provider, before concluding that they represent acute or healed trauma. Follow-up examinations are also recommended.)”

Nämä ovat siis hyvin epäilyttäviä ja tukevat seksuaalisen hyväksikäytön diagnoosia. Sieltä löytyvät nämä pysyvät ja parantuneet vammat, joita on tässä kohdassa kaksi kappaletta. Nämä kaksi kappaletta olivat myös ne ainoat kohdat, joissa mainittiin arpi.

36. Perianal scar (Rare, may be due to other medical conditions such as Crohn's Disease, accidental injuries, or previous medical procedures)

37. Scar of posterior fourchette or fossa. (Pale areas in the midline may also be due to linea vestibularis or labial adhesions)”

“Residual (healing) injuries: (These findings are difficult to assess unless an acute injury was previously documented at the same location)

Numero 36: Anaalinalueen arpi. (Harvinainen, voi johtua lääketieteellisistä syistä kuten Crohnin tauti, onnettomuuden aiheuttamat vammat, tai aiempi lääketieteellinen toimenpide.)

Numero 37: Arpi tytön sukuelimien alueella ei immenkalvossa (jätän kääntämättä kohdan).

Sitten kerrotaan, että näitä havaintoja on vaikea arvioida ellei aiemmin ole dokumentoitu samalla sijainnilla olevaa vammaa.

Minua alkoi mietityttämään yllä oleva kirjoitus:

”unless the child and/or caretaker provide a clear, timely, plausible description of accidental injury”

Tarkoittaako tämä sitä, että jos lapsi ei kerro esim. kaatumisesta johtumisesta vammasta, silloin voidaan arpi tulkita hyväksikäytön seurauksena aiheutuneeksi jo parantuneeksi vammaksi?

Mitä tapahtuu, jos välissä on vuosia mennyt? Jääkö todellakin erotusdiagnostiikkaan tällainen aukko, jossa lapsi tai toinen vanhempi voi jättää kertomatta jotakin tärkeää? Eikö esim. erotilanteessa voi kehittyä motiivia olla kertomatta kaikkea?

Tai sitten voiko olla mahdollista, että lapsi kertoo yleisellä tasolla, että ”kaikenlaista on tapahtunut”, mutta koska vammalle ei voida määritellä juuri sitä hetkeä, jolloin se on tapahtunut eikä siitä ole dokumentointia, silloin lääkäri voi jättää huomioimatta sen, että todellakin ”kaikenlaista on tapahtunut”.

Entä jos lapsi kertoo esim. urheiluharrastuksesta, jossa tapahtuu kaikille jossain vaiheessa jotakin? Luuleeko joku, että esim. nyrkkeilyharrastuksesta voi selvitä ilman yhtäkään vammaa? Entä jääkiekkopelit kaukalossa?

Näitä tunnetaan nimellä skating-onnettomuudet, joilla tarkoitetaan lähinnä sellaista, jossa toisen lapsen luistin osuu toisen kaatuneen lapsen jalkoväliin. Samalla lailla voi tapahtua esim. tennistä pelatessa. Siellä juostaan rajusti pallon perässä, jossain vaiheessa ei ulotu palloon ja mailakädellä haroo palloa, siinä voi sopivasti lentää takamuksilleen sekä lapsi että aikuinen. Puhumattakaan sitten eräistä yleisurheilulajeista, joissa loukkaantumiset ovat normaalia arkipäivää. Arpi voi olla takamuksessa tai se voi olla jalassa. Mitä eroa tällä on?

Jos haetaan evidenssiä eli todistetta, puhe ei voi riittää. Entä jos lapsi ei muista, ei halua muistaa, ei halua kertoa, entä jos lapsen huoltovelvollisella on motiivi olla kertomatta tai entä, jos lääkäri ei vain halua kuunnella?

[Nicht schuldig]

Voiko vanhaa siemennestettä tutkia UV-valolla? Onko Obelux CR9 liiankin tehokas laite?

Näin kirjoittaa potilaan lääkärilehti 5.5.2013:

"UV-va­lolla voi­daan ha­vaita sel­laisia vam­moja, mus­telmia ja ­ar­pia, jot­ka ­ei­vät erotu taval­li­sella va­lolla. Ero val­koiseen va­loon verrat­tuna oli tilas­tol­li­sesti merkit­sevä, Tam­pereen Lääkä­ri­päi­villä tutki­mustaan esi­tellyt ­Jo­ki-Erk­kilä ­kertoo.

UV-valo on po­liisin rikos­tut­kinnan käy­tössä ym­päri maail­maa ja sil­lä et­sitään esi­mer­kiksi siemen­neste- ja veri­jälkiä, mut­ta gyne­ko­lo­gisten vam­mojen tutki­miseen si­tä ei ole aiem­min käy­tetty."


https://yle.fi/uutiset/3-7461089

Syyskuussa 2014 arpikoitiin jälleen viiltäjä Jackin henkilöllisyyttä, Louhelaisen tutkimuksilla.

"Outoa kyllä, ajatteli rationaalinen tutkija, mutta fluoresenssin perusteella näytti kuin huivissa olisi siemennestettä. ”Eihän siinä ole järkeä, mutta tutkitaan varmuuden vuoksi”, hän ajatteli.

Siittiöitä löytyi ja niistä tumia ja DNA:ta. Vertailunäyte saatiin muinaisen pääepäillyn, Aaron Kosminskin, jälkeläiseltä. Sukulaisuus todettiin ja DNA:sta selvisi myös murhaajan silmien ja hiusten väri. Näytteestä luettu väritys vastasi todistajanlausuntoja. "

UV-valolla löydettiin siis siemennestettä muistuttava jälki sata vuotta vanhasta huivista. Ja sieltä selvisi DNA.

Mutta UV-valon käyttö on arveluttavaa myös sen vuoksi, että vaikka UV-valolla voitaisiin havaita vam­moja, mus­telmia ja ­ar­pia, niin niiden osumatarkkuus eli väärien positiivisten määrä on liian suuri, jotta UV-valoa voisi turvallisesti käyttää. Yhtä hyvin voisi miettiä, että miksi UV-valo osoittaisi juuri sen tietyn kohdan, jossa siemennestettä olisi, ja juuri sitä siemennestettä, jota on etsitty? Menetelmähän on käsittääkseni sama, etsitäänkö siemennestettä vai mustelmia?
Mielenkiintoista.

[Kuolemannaakka]

Oli poliisilta nerokkaan pirullinen konsti napata MJE:ltä sopivat havainnot. Siis vaikka tämä ei olisi ollut demoneihin uskova mieleltään järkkynyt murhaajia vihaava hihhuli ja olisi pystynyt pitämään tällaiset tunteet kurissa. Pelkkä ammattiylpeys teki mahdottomaksi sen, että hän olisi todennut, ettei mikään viittaa lsh:öön.

Miettikää: MJE oli itse kehittänyt kokonaan uuden tavan nähdä arpia. Asiaa ei oltu vielä missään testattu, kyseessä oli uusi, tieteellisesti lähes varmistamaton menetelmä, josta hän itse oli ainoana vastuussa ja menetelmän ainoa käyttäjä! Menetelmä, jolla hän aikoi hankkia tohtorinpaperit ja nousta maan johtavaksi lsh-tutkijaksi. Joka tarjosi hänelle taas pääsyn työelämään ja näkemään mielekkyyden asioissa: että pystyy konkreettisesti auttamaan rikoksen uhreja Jumalan johdatuksessa. Jumalalle ja rikoksen uhreillehan hän tohtorinväitöksensäkin omisti.

Eihän ole mitään mahdollisuuksia, että MJE tutkisi uv-valolla ja sanoisi sitten, että ei tällä mitään näkynyt=))) PAKKOhan hänen on kertoa, kuinka tällä erinomaisella uudella menetelmällä löytyi vaikka mitä, ja kuinka se ratkaisi hyväksikäytön, josta muutoin ei jäisi eikä jäänyt mitään vaurioita tai jälkiä! Tämä tutkimushan teki hänestä sankarin ja ekspertin ja hänen menetelmästään hyväksytyn uuden tutkimusmenetelmän hyväksikäyttötapauksiin.

Siitä tuli menetelmä, joka todisti Ulvilan lasten hyväksikäytön, eikä murhasta livahtamaan päässyt Auer päässytkään enää karkuun lain kouraa. Ei löydy kovinkaan monta tutkijaa, jolla tässä tilanteessa olisi ollut pokkaa sanoa, ettei näy mitään, eikä tällä mun lampullakaan mitään näy. Kuka olisi ostanut lampun sen jälkeen sairaaloihin tai kirjoittanut siitä Käypäänhoitoon... ei kukaan.

Ennakkoajatushan oli se, että hyväksikäyttö on fakta: pitää vain löytää jäljet sen todistamiseksi. Joten etsittiin ihminen, jolla on motiivi uskoa faktaan ja keino jälkien löytämiseksi.

[zem]

Joyce Adamsin tutkimus Examination Findings in Legally Confirmed Child Sexual Abuse: It's Normal to be Normal vuodelta 1994 taitaa olla tolkullisimpia Yhdysvalloissa tehtyjä lsh-tutkimuksia sekä menetelmiltään että käytännön toteutukseltaan.

http://www.lancastergeneralhealth.org/L ... Normal.pdf

Tutkimuksessa kehitetään immenkalvovammojen luokitusjärjestelmää niin, että
hyväksikäytön kiistattomasti todistavat vammat erotetaan muista vaurioista (minkä periaatteessa ajatellaan suojelevan sitä, johon syytökset kohdistuvat). Joyce Adams oli luomassa luokitusta jo vuoden 1992 artikkelissa Adams, JA, Harper K, Knudson S. A proposed system for the classification of anogenital findings in children with suspected sexual abuse.

Kalifornian Sacramentossa toiminut /toimiva Adams (67 v.) ei myöskään näytä osallistuneen kiistanalaisiin lsh-oikeudenkäynteihin niin kuin kollegansa Kellogg ja Heger. Skandaalit eivät siten näytä olevan väistämättömiä, mikäli tutkija on rehellinen ja pätevä... ja kokenut.

Adamsin tutkimuskohteena on 262 langettavaan tuomioon johtanutta lsh-tapausta vuosilta 1986 – 1993. Tutkimus ei siis perustu pelkästään siihen, mitä lapsi tai läheinen on kertonut sen paremmin kuin muuhun oireiluun, kuten on Astrid Hegerin vuoden 2003 tutkimuksessa laita.

Of the 2732 children evaluated by members of CSAEP between July 1, 1986 and July 1, 1993, there were 262 cases in which information was obtained confirming that the perpetrator had been convicted.

Tosin Adamsinkin tutkimuksessa korostetaan, että on viime kädessä perustettava siihen, mitä lapsi kertoo. Kun tapaukset ovat vuosilta -86-93, lienee selvää, että tuolloin lasten
kertomusten perusteella langetettiin tuomioita kohtalaisen hövelisti – joten lsh:n todistavan fyysisen evidenssin vähäisyys Adamsin tutkimuksessa (11%:lla tutkituista) selittyy ainakin osittain 80-luvun loppupuolen ja 90-luvun alun hysterialla, jolloin lapsen sanaan vielä luotettiin jonkunlaisen somaattisen näytön ohella.

Mutta lienee otettava huomioon, että vuosina 1986 – 1993 tehdyissä tutkimuksissa ei oltu
vielä kehitelty lasten kuulemista koskevia menettelyjä niin, että ei esiintyisi johdattelua.
Esim. 80-luvulla käytettiin Kee MacFarlanen kehittämää käsinukkemenetelmää, minkä luonteesta ja StMartinin leikkikoulutapauksen yhteydessä kuvastut videot McFarlanen ja
Hegerin toiminnasta antavat hyvän (tai siis karmivan) käsityksen.

Joten kyseinen johdattelu kuulemisissa voi ainakin osittain selittää, miksi fysiologisia hyväksikäytön osoittavia todisteita löytyy aineistosta niin vähän eli vain 11 %:lta tutkituista. Lapsia on saatettu johdatella tuottamaan kertomus hyväksikäytöstä
tai sellaiseksi tulkittavista toimista. Tällöin lapsen ”kertomukseen” luottaen on voitu langettaa tuomioita,vaikka fyysistä evidenssiä ei olisi – tai jos on ollut, sen laatu on ollut tarkoitushakuista, niin kuin Hegerin ja Kelloggin osuus lsh-skandaaleissa osoittaa.

Joyce Adams, tutkimuksensa lopussa, nimenomaan kehottaa kehittämään lapsen kuulemismenettelyjä - hän viittaa tiettyyn lähteeseen esimerkillisenä:

A comprehensive discussion of the importance of interviewing children in a sensitive manner, as well as a presentation of interviewing techniques, appears in a recent textbook on child abuse evaluation.

Kyseinen teos on Finkel MA, DeJong A: Medical findings in child sexual abuse. In: Reece RM: Child Abuse-Medical Diagnosis and Management. Philadelphia, PA: Lea & Febinger; 1994:185-247.

Adamsin luokituksessa näkyy lsh:n kannalta arvottava järjestys – on penetraation
todistava luokka, epäilyn herättävä luokka jne. Vähiten ”epäilyksiä herättävä”
on näin ollen luokka ”normal findings”, joita on 28 % tutkituista. Normaalilöydös voi kertoa, että immenkalvon vammat ovat parantuneet tai että mitään – tai siis penetroivaa hyväksikäyttöä – ei ole tapahtunut.

Tietysti on otettava huomioon, että Adamsinkin 1994 aineiston tuomiot hyväksikäytöstä
ovat voineet suurelta osin aiheutua muustakin kuin penetroivasta hyväksikäytöstä – Adams puhuu vain vahvistetuista hyväksikäyttötuomioista. Tämäkin selittää osaltaan
sitä, että vain 11%:ltä tutkituista tapauksista löydettiin oikeudessa pitävä todiste penetraatiosta.

Kuitenkin vuodelta (sattumoisin) 1994 olevan tutkimuksen mukaan vain osa hyväksikäytöistä
on penetroivaa - "Around 20% to 25% of child sexual abuse cases involve penetration or oral-genital contact" Ks. http://www.jstor.org/stable/1602522. Adamsin luvut "definitiivisestä löydöksestä" (11% tutkitusta 263:sta) asettuvat uuteen valoon, jos aineistosta vain 50 - 65 tutkittua on ollut penetroivasti hyväksikäytetty ja "kiistattomia löydöksiä" tehtiin
27 tapauksessa.

Toinen tilasto ilmoittaa, että hyväksikäyttöä, mistä voi tulla tuomio, on monta lajia:

Child sexual abuse does not need to include physical contact between a perpetrator
and a child. Some forms of child sexual abuse include:

Exhibitionism, or exposing oneself to a minor
Fondling
Intercourse
Masturbation in the presence of a minor or forcing the minor to masturbate
Obscene phone calls, text messages, or digital interaction
Producing, owning, or sharing pornographic images or movies of children
Sex of any kind with a minor, including vaginal, oral, or anal
Sex trafficking
Any other sexual conduct that is harmful to a child's mental, emotional, or physical welfare

https://www.rainn.org/articles/child-sexual-abuse

Adamsinkin aineistoa voi näin ollen tulkita monella tavalla, kun sen sijoittaa historialliseen
kontekstiinsa ja ottaa huomioon sen, että tod. näk. vain osa tuomioista on perustunut penetroivaan hyväksikäyttöön.

Normaaliväestöön kuuluvista lapsista vain muutama prosentti kertoo eriasteisesta hyväksikäytöstä:

Lasten seksuaalisen hyväksikäytön esiintyvyys Uusin uhritutkimus (Ellonen, Sariola jne., 2013): - 2.4% osallistujista toivat esille LSH-kokemuksia

Joka tapauksessa ”normaalilöydösten” kategoria on väestössä ylivoimaisesti suurin, ja siihen kuuluvia lapsia ei hyvin todennäköisesti ole käytetty hyväksi – Adamsin tutkimuksesta kuitenkin normaalilöydöksiä löytyy vain 28%, eli suurimmalla osalla on jonkinasteisia vammoja.

Auer/Kukka -tapauksessa tutkitut lapset – ilmeisesti – kuuluivat normaalilöydösten ryhmään, kun erikseen mainitaan yhden lapsen immenkalvon ulkopuolelta löydetty pieni arpi, jonka tulkittiin kertovan hyväksikäytöstä. Muita löydöksiä neljältä lapselta ei ilmeisesti näin ollen tehty.

Tällöin luulisi, että lapsen kertomuksen selkeydelle asetetut vaatimukset olisivat korkeinta mahdollista luokkaa:

When the child makes a statement that is clear, consistent, and detailed,
the physical examination should not be relied upon to provide the “proof” before
proceeding with criminal charges. (Joyce Adams, yllä mainittu tutkimus.)

On kyseenalaista, oliko Auer/Kukka -tapauksessa lasten lausunto ”selkeä, johdonmukainen”
– ”yksityiskohtaisuuden” merkityksestä vallitsee erilaisia käsityksiä....

[zem]

Itse edellä:

Tietysti on otettava huomioon, että Adamsinkin 1994 aineiston tuomiot hyväksikäytöstä
ovat voineet suurelta osin aiheutua muustakin kuin penetroivasta hyväksikäytöstä – Adams puhuu vain vahvistetuista hyväksikäyttötuomioista. Tämäkin selittää osaltaan
sitä, että vain 11%:ltä tutkituista tapauksista löydettiin oikeudessa pitävä todiste penetraatiosta.

Olin huolimaton edellä, koska Adams ilmoittaa jo abstraktissaan (lyhennelmässä), että
hän on laskenut prosenttimäärät tyttöjen suhteen, jotka ovat "raportoineet" eli
kertoneet peniksellä genitaalehin kohdistuneesta kontaktista:

The mean age of the patients was 9.0 years (range 8 months to 17 years, 11 months), with 63% reporting penile-genital contact. Genital examination findings in girls were normal in 28%, nonspecific in 49%, suspicious in 9%, and abnormal in 14% of cases.

Tällaisia tapauksia oli Adamsin tutkimuksessa 63% kaiksta lsh-tutkituista, ja penetroivasta
lsh:sta kertoneista 14%:lta löydettiin "abnormal" eli hyväksikäytön todistava
immenkalvovaurio.

Sen sijaan Astrid Heger syylistyy tapausten erittelemättömyyteen laskiessaan "definitiivisten
immenkalvovaurioiden" määrän kokonaisaineistossa:

There were 2384 children evaluated in a tertiary referral center between 1985 and
1990 for possible sexual abuse. Children were referred after they disclosed sexual abuse, because of behavioral changes or exposure to an abusive environment, and because of possible medical conditions. A total of 96.3% of all children referred
for evaluation had a normal medical examination; 95.6% of children reporting abuse were normal, 99.8% who were referred for behavioral changes or exposure to abuse were also normal. (Alleviiv. + ital. Zem.)

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12201160

Ja nimenomaan tätä Hegerin tutkimusta Kellogg käyttää vahvistamaan omaa
tutkimustulostaan:

However, a more recent study of 2384 children and adolescents receiving medical examinations for sexual abuse indicated that 96% of the subjects had normal or nonspecific examination findings.4

Hegerin tutkimuksen "definitiivisten löydösten" määrä kaikista tutkituista ei todista mitään,
koska hyväksikäyttöepäilys on voinut kohdistua muuhun kuin penetroivaan hyväksikäyttöön,
ja lisäksi osa tutkituista ei tod. näk. ole tyttöjä.

On siis ero Adamsin ja Hegerin tutkimusten välillä. Ja Adamsin tutkimuksen "epänormaalien"
so. penetraation todistavien löydösten määrä on melkein kolminkertainen Kelloggin
tutkimukseen nähden - minkä takia Kellogg varmaankin jättää viittaamatta Adamsiin.

Lisäksi Adamsin tutkimuksessa - vaikka tekijät ovat saaneet oikeudessa langettavan tuomion -
saattaa olla johdattelevasta kuulemisesta johtuvia kertomuksia.

[Nicht schuldig]

J
Auer/Kukka -tapauksessa tutkitut lapset – ilmeisesti – kuuluivat normaalilöydösten ryhmään, kun erikseen mainitaan yhden lapsen immenkalvon ulkopuolelta löydetty pieni arpi, jonka tulkittiin kertovan hyväksikäytöstä. Muita löydöksiä neljältä lapselta ei ilmeisesti näin ollen tehty.

Tällöin luulisi, että lapsen kertomuksen selkeydelle asetetut vaatimukset olisivat korkeinta mahdollista luokkaa:

When the child makes a statement that is clear, consistent, and detailed,
the physical examination should not be relied upon to provide the “proof” before
proceeding with criminal charges. (Joyce Adams, yllä mainittu tutkimus.)

On kyseenalaista, oliko Auer/Kukka -tapauksessa lasten lausunto ”selkeä, johdonmukainen”
– ”yksityiskohtaisuuden” merkityksestä vallitsee erilaisia käsityksiä....

https://www.readbyqxmd.com/read/2472722 ... al-process

Tässä on Minna Joki-Erkkilän ja kahden poliisin kanssa yhdessä tehty artikkeli vuodelta 2014, jossa on sivulla 4 tällainen taulukko ”Physical findings listed to according to age, medical statement conclusion and delay from suspected CSA to medical examination with some specific details and the legal outcome.”

Eli artikkelissa on näitä tapauksia iän, diagnoosin, ja tutkimuksen ajankohdan, sekä rikosoikeudellisen tuloksen mukaan jaoteltuna. Tapauksia on 27 kpl. Ja tässä ensin ovat ne, jotka on tuomittu (Conviction – viimeinen sarake).

Yksi neljätoistavuotias poika, jolla 16 päivää tapahtumasta ja anuksesta on löydetty tuore repeämä.

12 tyttöä

1) 12 vuotta, transsektio kello 5, yli kuukausi tapahtumasta
2) 6 vuotta, petekkia, limakalvonalaisen mustelma, alle 14 tuntia
3) 9 vuotta, transsektio kello 4,6,8 ja arpi vaginan seinämässä, yli vuosi
4) 13 vuotta, tuore vako kello 5, anaalissa turvotusta, alle 24 tuntia
5) 13 vuotta, petekkioita, alle 24 tuntia
6) 14 vuotta, syvä vako kello 7, alle 24 tuntia
7) 14 vuotta, tuore transsektio kello 5, alle 48 tuntia
8 ) 15 vuotta, tuore 2 mm abraasio, petekkioita, transektio kello 7, alle 72 tuntia
9) 12 vuotta, puuttuva immenkalvo kello 4-7, alle 2 päivää
10) 13 vuotta, transsektio kello 7, 5 kuukautta
11) 16 vuotta, transsektio kello 5, 1 vuosi ja 8 kuukautta
12) 14 vuotta, transsektio kello 3,6,8, alle 24 tuntia (ilmeisesti kehitysvammainen)

Tämä lista näyttää hyvin uskottavalta, iät sopivat hyvin ja lähes kaikille on immenkalvossa transsektio, joka tarkoittaa siis sitä, että immenkalvo on katki.

Alle kymmenen vuotiaita on tässä kaksi kappaletta, toinen on 6-vuotias ja esitietona on ollut sormipenetraatio, toinen on 9-vuotias.

Ei-akuutteja näistä yllä olevista tuomituista tapauksista vain 4 kpl.

Taulukossa on myös muita alle kymmenen vuotiaita, joissa tapauksissa ei ole sitten tullut tuomioita.

Yksi 4- vuotias, petekkioita (pieniä verenpurkaumia) klitoriksessa, case closed, eli tarkoittanee sitä, että tutkinta on päätetty ennen oikeuskäsittelyä, mutta lääkärintutkimus on tehty.
Toinen on 2- vuotias, jolla anuksessa akuutti repeämä, ja tämä on sitten ollut nk. skating-onnettomuus.
Sitten yksi 6-vuotias, tutkimus keskeytetty, ei tiedetä tekijää ja ilmeisesti myös diagnoosi ei täysin ajanmukainen, immenkalvon korkeus. Ei siis ole definitiivinen diagnoosi.

Sitten on vielä kolmevuotias, jolla anaali repeämä. Tästä vain äidin kertomus, syytteet hylätty.

Sitten 5-vuotias, jolla ilmeisesti jotain immenkalvolla (epäselvä). Väitetty tekijä todettu syyttömäksi.

Sitten 4-vuotias, jolla on mustelma klitoriksen yläpuolella, ilmeisesti tapaturma, tutkinta päätetty.

Sitten vielä yksi 4-vuotias, jolla akuutti repeämä häpyhuulten alueella, tapaus on sitten päätetty ja tutkinta ajankohta oli yli 2 kk väitetyn tapahtuma-ajankohdan jälkeen, joka ei olisi sopinut ilmoitettuun ajanjaksoon.

Olisi mielenkiintoista tietää, että millä nimikkeellä sitten Auerin lapset olisivat tässä taulukossa olleet mukana. Jos immenkalvot olivat ehjät, ei siis ainakaan transsektio tule kysymykseen kenenkään kohdalla, joka näissä tuomituissa on melkein poikkeuksetta diagnoosina sekä tuoreissa tapauksissa että vanhemmissa.

[Pieni liekki]

Olisi mielenkiintoista tietää, että millä nimikkeellä sitten Auerin lapset olisivat tässä taulukossa olleet mukana. Jos immenkalvot olivat ehjät, ei siis ainakaan transsektio tule kysymykseen kenenkään kohdalla, joka näissä tuomituissa on melkein poikkeuksetta diagnoosina sekä tuoreissa tapauksissa että vanhemmissa.

Käsittääkseni edellä mainitussa taulukossa mukana olevat tapaukset ovat vuosilta 2001-2009, eli Auerin lapset eivät ole tuossa tutkimusjoukossa mukana. Ehkä he ovat vääristämässä tutkimusaineistoa tulevien vuosien artikkeleissa, joissa käsitellään vanhoja lsh-tapauksia vuosilta 2011-2013, mikäli heidän äidilleen ja äidin entiselle miesystävälle annettuja lainvoimaisia - mutta virheellisiä - seksuaalirikostuomioita ei saada oikaistuiksi asianmukaisesti.

[paccasucco]

No, kuka löytää onnensa mistäkin, jotkut jopa ovat pyhittäneet koko elämänsä alapään asioihin perehtymällä.Ja ihan amatööripohjalta.

Entschuldigen sie bitte ja tervehenkisempää loppuelämää!

[paccasucco]

Olisi mielenkiintoista tietää, että millä nimikkeellä sitten Auerin lapset olisivat tässä taulukossa olleet mukana. Jos immenkalvot olivat ehjät, ei siis ainakaan transsektio tule kysymykseen kenenkään kohdalla, joka näissä tuomituissa on melkein poikkeuksetta diagnoosina sekä tuoreissa tapauksissa että vanhemmissa.

Jos minulta kysyt, niin tässä elämässäni juuri mikään asia ei tunnu yhtä merkityksettömältä, joutavanpäiväiseltä ja epärelevantilta.

[Pieni liekki]

No, kuka löytää onnensa mistäkin, jotkut jopa ovat pyhittäneet koko elämänsä alapään asioihin perehtymällä.Ja ihan amatööripohjalta.

Entschuldigen sie bitte ja tervehenkisempää loppuelämää!

Moni asia olisi varmasti paljon yksinkertaisempi, jos asioista pystyttäisiin keskustelemaan asioina ja ilman, että ne värittyvät ihmisten omissa päissä olevilla mielikuvilla ja tunteilla.

Saamme olla onnellisia, että meillä on lääkäreitä, jotka ovat perehtyneet alapään vaivoihin. On myös hyvä, että meillä on aktiivisia kansalaisia, jotka jaksavat tuoda esiin tutkimusmenetelmien mahdollisia epäkohtia. On myös tärkeää, että erilaiset Käypä hoito -suositukset ovat päteviä ja ajan tasalla olevia, koska niitä laaditaan lääkäreille, terveydenhuollon ammattihenkilöstölle ja kansalaisille hoitopäätösten pohjaksi julkisella rahoituksella.

[matahari]

Itse en ole hetkeäkään uskonut koko sekaantumis juttuun.
Toisaalta miksei voisi olla niinkin, että lapset ovat koko jutun ydin ja motiivi siihen, että Jukka tapettiin. Siitä voisi kehitellä ties minkälaisen teorian.

[Nicht schuldig]

No, kuka löytää onnensa mistäkin, jotkut jopa ovat pyhittäneet koko elämänsä alapään asioihin perehtymällä.Ja ihan amatööripohjalta.

Entschuldigen sie bitte ja tervehenkisempää loppuelämää!

Juttuhan on äärimmäisen mielenkiintoinen. En tietenkään olettanut, että Annelin lapset voisivat olla tässä Tampereen yliopiston tekemässä tutkimuksessa mukana. Eihän edes iät sovi tähän. Samoin se, että tutkimus koskettaa aikaa ennen 2011, jolloin Auerin lapsia tutkittiin.

Itse tutkimus oli oikein mielenkiintoinen sekin, nyt oli mukana tautiluokituksia ja tapauksia, aprikoin vain sitä, että miten ihmeessä, jos tällainen tutkimus olisi tehty sitten myöhemmin, saataisiin nämä Annelin lapset mukaan tähän. Jos on kolme ehyttä immenkalvoa, putoaa silloin pois transsektio täysin samoin muut immenkalvon vammat jääkö sitten jäljelle esim. posteriour fourchetta ja arpi. Mutta eihän sekään voi olla kaikilla kolmella tytöllä? Lukisiko sitten pojan kohdalla esim. perianal scar?

Lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä täytyisi kuitenkin olla sellainen diagnoosi, joka viittaa tähän eikä esim. pahoinpitelyyn? Vai onko sitten niin, että pahoinpitely diagnoosit olisivat jotenkin sekoittuneet näihin perinteisempiin vammaluetteloihin lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä?

[Nicht schuldig]

Lähden nyt selvittämään mitä muita diagnooseja voi olla olemassa. Tässä yhteydessä törmäsin fisteliin, joka ei siis ole luettelossa, jossa pienillä muutoksilla on noin 47 erilaista vammaa tai näytettä, joista todetaan sitten mihiin ryhmään kukin kuuluu. Tämä on sellainen luettelo, joka on käsittääkseni nyt voimassa. Tässä yksi artikkeli, jonka lopusta luettelo löytyy:

http://www.sciencedirect.com/science/ar ... 8815000303

Tukeuduin nyt Niskasaaren kolumniin vuodelta 2013, jossa mm. tämä fisteli mainitaan, koska muuta tietoa en voi saada.

Tässä on kirurgi Pekka Luukkosen artikkeli anaalifistelistä vuodelta 2008:

http://www.duodecimlehti.fi/lehti/2008/8/duo97196

"Anaalifistelit ovat yleisiä ja vaivaavat työikäistä väestöä. Fistelit aiheuttavat huomattavaa haittaa, ja siksi ne tulisi hoitaa ajoissa. Leikkaus on ainoa auttava hoito.
Fistelin kulkua voidaan selvittää kliinisellä tutkimuksella joko polikliinisesti tai anestesiassa, ja useimmiten tässä onnistutaan varsin hyvin (Seow Choen ym. 1991). Yksinkertaisten ja pinnallisten fisteleiden tapauksessa tämä riittää. Syvien ja monimutkaisten fisteleiden kulku tulisi selvittää ennen leikkausta magneettikuvauksella (Lunniss ym. 1994, Buchanan ym. 2004), joka on osoittautunut ylivoimaisesti tarkimmaksi menetelmäksi sisäaukon ja sivukäytävien löytämisessä.

Löytämättä jäänyt sisäaukko johtaa aina fistelin uusiutumiseen.

Pieni osa fisteleistä liittyy ihosairauksiin, anaalialueen vammoihin, kasvaimiin, synnytyksiin, leikkauksiin ja sädehoitoon."

Eli nyt jos olisi fisteliväite tai väitettäisiin, että kliinisessä tutkimuksessa olisi löydetty fisteli silloin se olisi täytynyt selvittää magneettikuvauksessa, jossa tämä fisteli olisi varmaankin pystytty toteamaan kuvien avulla. Toisaalta yllä kerrotaan, että se uusiutuu aina, jos mitään ei tehdä. Vaatii kirurgista toimenpidettä?

Fisteliä ei käsittääkseni ole näissä tautiluokituksissa laisinkaan, jotka koskevat lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä.

Tietenkin voisi sitten ajatella jotain sellaista lähinnä luettelon teoreettista vaihtoehtoa, että

“Injuries indicative of acute or healed trauma to genital/anal tissues:

kohta 39. Perianal laceration with exposure of tissues below the dermis”

eli kohdassa 39 olisi ollut perianaalinen repeämä, joka olisi sitten mennyt sinne dermiksen eli käytännössä rikkonut ihon päällikerroksen alle (eli epidermiksen alle vähintään dermikseen).

Ja sitten voisi ajatella jotain sellaista, että siitä olisi sitten äärimmäisen harvinaisena tapauksena syntynyt tasku sisäpuolelle tai lähelle peräaukon suuta. Repeämä ja fisteli ovat kaksi eri asiaa. Toiseen syntyy taskuja peräaukon sisälle, jotka voivat tulehtua helposti. Vaiva palautuu kuten yllä olevassa artikkelissa kerrotaan.

Vaikeaksi menee tämäkin ajatus.

Adamsin klassifikaatiosta löytyy tästä kohdin tällainen teksti, joka siis koskettaa joko akuuttia tai sitten parantunutta repeämää peräaukon suulla tai ympärillä:

https://law.duke.edu/sites/default/file ... update.pdf

“These findings support a disclosure of sexual abuse, and are highly suggestive of abuse, even in the absence of a disclosure, unless a timely, plausible description of accidental injury is provided by the child and/or caretaker. Photographs or video recordings of these findings should be reviewed by an expert in sexual abuse evaluation for a second opinion to assure accurate diagnosis.”

Nämä löydökset siis tukevat seksuaalisen hyväksikäytön diagnoosia ja ovat erittäin epäilyttäviä, myöskin vaikka kertomusta ei olisikaan, ellei jotain selittävää tekijää ole olemassa tapaturmaisesta onnettomuudesta, joko lapsen tai saattajan puolelta. Näistä täytyisi tehdä kuvia ja videoida asiantuntijan toimesta, jotta niille saadaan ”toinen mielipide” pitävän diagnoosin saamiseksi.

Mutta voiko fistelistä vetää johtopäätöksen, että kyseessä on täytynyt olla repeämä? Miksei tätä fisteliä sitten lue vamma/löydös -luettelossa?

Tunnen erään henkilön hyvin, jolla oli colitis ulcerosa -niminen tauti. Haastattelin häntä ja hän kertoi, että yli 20 vuotta sitten hän oli ollut lähes vuoden sairaalassa. Kyseessä oli paksunsuolen vaikea tulehdus, joka etenee koko ajan eteenpäin. Sitten hän oli pyytänyt sairaalasta päästä viikonlopuksi kotiin, hyppäsi bussiin ja kertoi, että joutui kävelemään kilometritolkulla takaisin sairaalaan ulosteiden ja veren tahriessa vaatteita. Taistelu päättyi siihen viikonloppuun, koko paksusuoli poistettiin. Nyt kysyin häneltä, että täytyi olla varmasti todella tuskallista, kun peräaukkokin oli haavoja täynnä. Hän tuijotti minua kuin olisin vähäjärkinen ja vastasi siihen, ne haavat olivat sisäpuolella.

[Nicht schuldig]

Tässä Duodecim-lehdessä Mia Tuomisen ja Noora Ellosen kirjoittama Rikostutkinta lapsiin kohdistuvissa väkivalta- ja seksuaalirikoksissa

Tässä otteita:
http://www.duodecimlehti.fi/lehti/2015/10/duo12269

Vaikka lapsiin kohdistuvat väkivallan teot eivät aina aiheuta fyysisiä vammoja, somaattiset tutkimukset ovat tärkeä osa lapsiin kohdistuvan väkivallan rikostutkintaa. Järjestämislain (2 §) mukaan lapseen kohdistuneen seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn somaattiset tutkimukset järjestetään lähtökohtaisesti aina yliopistollisissa sairaaloissa ja ne tekee erikoislääkäri.

Poliisilla on usein sellaista arvokasta lisätietoa (esim. valokuvia tapahtumapaikalta), joka auttaisi lääkäriä tutkimusten teossa ja joita lääkärillä ei ole mahdollisuutta itse kerätä. Järjestämislain mukaan somaattisia tutkimuksia tekevällä tutkimusyksiköllä on oikeus kyseiseen tapaukseen liittyvien tietojen saamiseen poliisilta, syyttäjältä ja tuomioistuimelta siltä osin, kun ne ovat välttämättömiä tutkimusten tekemiseksi (4 §). Lääkärin on syytä myös olla tässä aktiivinen.

Lääkärin velvollisuus on toimia tutkinnanjohtajan tekemien päätösten mukaisesti. Jotta nämä päätökset ovat molemmille osapuolille selviä, niistä tulee keskustella avoimesti

Yhteistyön tulee perustua avoimeen dialogiin poliisin ja lääkärin välillä. Poliisin tulee toimittaa tutkivalle lääkärille kaikki tarpeellinen tieto.

Lääkärinlausunto

Somaattisten tutkimusten lisäksi poliisi voi pyytää lääkäriltä virka-apuna myös lausunnon lapsen vammojen tutkimisesta. Usein lausunto on merkittävä näyttö tutkinnassa, joka joko tukee rikosepäilyä tai sitä, että ei välttämättä ole syytä epäillä rikosta.

Lausunnon laatimisessa tarvitaan yhteistyötä, jotta poliisit ja lääkärit ymmärtävät toistensa dokumentoinnit. Poliisin tulee eritellä mahdollisimman tarkasti virka-apupyynnössään, mitä seikkoja kyseisessä tapauksessa halutaan selvittää ja mitä asioita lääkärin toivotaan arvioivan. Lääkärin on puolestaan syytä dokumentoida kaikki olennainen ja toimittaa kaikki dokumentit poliisille lääkärinlausunnon yhteydessä.
______________________________________________________________________________

Lääkärin rooli näyttäisi nyt laajentuneen merkittävästi myös poliisin alueelle. Tuleeko tässä lääkäristä osa ”tutkintatiimiä”, tässähän lääkärillä on samat oikeudet kuin muillakin tutkintatiimin jäsenenä saada tietoja suoraan poliisilta ja syyttäjältä.

Toisaalta poliisin roolikin näyttäisi laajentuneen. Nyt poliisin tehtäviin kuuluu siis ”eritellä mahdollisimman tarkasti virka-apupyynnössään, mitä seikkoja kyseisessä tapauksessa halutaan selvittää ja mitä asioita lääkärin toivotaan arvioivan”

Eli poliisi määrittelee mitä se olettaa lääkärin lausuntoonsa kirjoitettavan. Se ei siis vain kerro lääkärille, että epäilee seksuaalista hyväksikäyttöä ja pyytää lääkäriä sitten tutkimaan asiaa.

Sitten kerrotaan, että ” tutkimukset palvelisivat esitutkintaa ja syyteharkintaa parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä edellyttää yhteistyötä. Somaattisten tutkimusten toteuttaminen onkin yksi niistä rikostutkinnan vaiheista, joissa onnistuminen edellyttää sujuvaa yhteistyötä poliisin ja tutkimukset toteuttavan lääkärin kanssa.”

Kuulostaa hyvältä, mutta herättää myös kysymyksiä tästä sujuvasta yhteistyöstä.

On nimittäin hyvinkin mahdollista, että tämä lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tutkinta on niin sotkuinen ja monimuotoinen asia (ei itse asian puolesta) vaan yksinkertaisesti tutkinnan ja viranomaistoiminnan vuoksi, ettei epätoivoisilta virheratkaisuilta kyetä välttymään.

Kyseinen yllä mainittu järjestämislaki lisää epävarmuutta, se antaa valtuuden määritellä poliisille ja oikeastaan syyttäjälle sen somaattisen tutkinnan sisällön, jonka poliisin kanssa yhteistyössä toimiva lääkäri omilla lääkärinvaltuuksillaan sitten allekirjoittaa.

Tässä pelataan upporikasta ja rutiköyhää samaan aikaan.

Poliisin kanssa yhteistyötä tekevän yksittäisen lääkärin määräysvalta lapsen seksuaalisessa rikosprosessissa kasvaa tolkuttomiin mittoihin jopa osaksi poliisin tutkintaryhmää, samaan aikaan kuitenkin se yksittäisen lääkärin antama lausunto voi sisältää mitä tahansa, se ei ole määrämittainen, se voi olla myös kertomus. Se ei välttämättä sisällä diagnoosia, sitä ei vertailla mihinkään. Eli lopputuloksena saadaan vain yksi mielipide aikaan, jolla voi olla suuri vaikutus koko ympärillä olevaan muuhun lääkärikuntaan ja koko oikeusprosessin kulkuun.

Oikeasti vain rutiköyhä toimii näin.

Oikeussalissa pelataan sitten upporikasta, yliopistollinen keskussairaala takaa instituution vallan.

Tässä on jotain sellaista, joka tulee väistämättä johtamaan tragedioihin.

[PiikkiSika]

Itse en ole hetkeäkään uskonut koko sekaantumis juttuun.
Toisaalta miksei voisi olla niinkin, että lapset ovat koko jutun ydin ja motiivi siihen, että Jukka tapettiin. Siitä voisi kehitellä ties minkälaisen teorian.

Tämä on varsin todennäköinen skenaario - asiayhteys näillä on varmasti.
Kuinkahan typerää, olis edes teoriassa ja vieläpä mielisairaalle ihmiselle tappaa aikuinen mies tavalla, jota "tee-se-itse-netti-sheriffit" yrittävät tästä simppelistä asiasta vääntää?

Siat/syyttäjä tehneet emämunauksia tutkinnassa - joten hommasta tuli lainvoimainen pannukakku.