Joosua kirjoitti: ↑Pe Joulu 31, 2021 12:02 am
https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2010041311438611
Edellä olevassa jutussa mainitaan tyttären kertoneen mm että käydessään vanhempien makuuhuoneessa, oven lasi oli jo rikki ja häntä kehoitettiin menemään takaisin nukkumaan. Isä, Jukka S. Lahti oli ollut seisaallaan ja vahingoittumaton. Hän ei kerro mitään sellaista että oven lasia olisi parasta aikaa rikottu hänen takkahuoneessa ollessaan. Huppis on siis pitänyt taukoa, ja tästä tulee käsite "hidas sisääntulo". Kyllä tästä on ollut aiemmin jo puhetta.
Oletko Pieni liekki jo ehtinyt lukea viestini, ja erityisesti tuon alemman linkin takana olevan jutun? Siinä hyvin kuvataan hämmästelemäsi:"mikä ihme on hidas sisääntulo". Eli huppiksen vaiheittainen lasioven lasin rikkominen, jonka aikana vanhemmat ottavat ihan rauhallisesti ja tytärtä kehotetaan menemään nukkumaan.
Siinä mielessä hämmästelysi on aiheellista että vanhempien käyttäytyminen on kyllä vähintäänkin hämmästelyä herättävää. Vai mitä sinä siitä ajattelet?
Ilmeisesti toivot, että kommentoin tuota artikkelia, jonka linkin olet edellä olevaan viestiisi laittanut. Harmi, ettei artikkelista käy ilmi, kuka sen on kirjoittanut. Kirjoittajalla on nimittäin käynyt joko tahallinen tai tahaton virhe, kun hän kuvaa vanhimman tyttären käyntejä takkahuoneen suunnalla. Lisäksi artikkeli on kirjoitettu ilman punaista lankaa, eli se on hirvittävän sekava. Voin yrittää käydä artikkelia pätkissä lävitse ja kommentoida omia näkemyksiäni tekstin väleihin. Muut voivat sitten antaa niihin palautetta.
Ulvilan surma: Näin lapsi kertoi yön tapahtumista
Tytär puhui viime syksyyn asti ulkopuolisesta surmaajasta.
SYYTETTY Anneli Aueria syytetään miehensä Jukka S. Lahden murhasta. Lapset uskoivat vielä marraskuussakin äitinsä syyttömyyteen.
13.04.2010 klo 19:45
Vanhin tytär on puhunut alusta asti tähän päivään saakka ulkopuolisesta tappajasta Tähtisentiellä eikä se asia ole muuttunut yhtään mihinkään, vaikka tietyt poliisit, sosiaalityöntekijät ja jotkut muut ilkeät ihmiset ovat vuosien varrella yrittäneet hänen sanomisiaan muuksi muuttaa. Olen ymmärtänyt, että muutkin lapset ja heidän ystävänsä tietävät äidin syyttömäksi isän murhaan. Teon teki ulkopuolinen henkilö, jota poliisi ei ole onnistunut toistaiseksi tavoittamaan.
Anneli Auerin ja Jukka S. Lahden yhteiset lapset puhuivat poliisille yli kahden vuoden ajan äitinsä tavoin taloon tunkeutuneesta ulkopuolisesta murhaajasta.
Poliisin esitutkintamateriaali antaa viitteitä siitä, että Auer on saattanut saada lapset uskomaan ulkopuoliseen tekijään.
Äiti on kertonut Ulvilan murhasta aikoinaan lapsille rehellisesti sen, että ulkopuolinen henkilö tuli rikkomastaan ikkunasta sisälle ja tappoi perheen isän. Saman tapahtumakuvauksen on Anneli kertonut silminnäkijän/todistajan asemassa heti sairaalassa tapahtuneessa puhuttelussa poliisille.
Perheen vanhin lapsi, silloin 9-vuotias tytär, kertoi tuoreeltaan poliisille heränneensä surmayönä kovaan meteliin.
Kun lapsi meni katsomaan mitä oli tekeillä, vanhemmat käskivät hänet takaisin nukkumaan.
Lapsi on kertonut heränneensä siihen, kun joku paukutti heidän ikkunaa. Hän ei käsittääkseni tehnyt havaintoja ensimmäisellä käynnillään takkahuoneen suunnalla rikotusta ikkunasta, mutta havaitsi kyllä omien sanojensa mukaan koko huoneen olleen täynnä lasinsiruja. Luulisin, että tappaja ei ollut vielä tässä vaiheessa riuhtaissut ikkunaverhoa irti kannattimistaan, eli se on ollut paikoillaan.
Lasiovi rikki
Kun melu ei laantunut, palasi tytär vanhempiensa luo. Lapsi näki terassin lasioven olevan rikki. Tuolloin isä Jukka S. Lahti oli vielä kunnossa ja seisoi. Auer makasi sängyssä peiton alla.
Tässä edellisessä kohdassa on artikkelissa käsittääkseni iso virhe, koska lapsi ei missään vaiheessa palannut omien sanojensa mukaan vanhempiensa luo. Kyseessä on lapsen ensimmäinen käyntikerta takkahuoneella. Olen itse hahmottanut, että lapsen ensimmäisellä käyntikerralla Lahti on seissyt sängynpäädyssä ja Auer on ollut tällöin sängyllä joko polvillaan tai kohottautuneena istumaan suojaten samalla itseään peiton avulla sisään lentäneiltä lasinsiruilta.
0.18 K.K.: Juu, mihin sä olet heränny?
0.20 Vanhin tytär: No, siihen, kun mä kuulin et---joku paukutti meiän ikkunaa. Mää luulin eka,
ett pakkanen paukku, mut sit mää kuulin, että äiti tai iskä kilju.
Olen sitä mieltä, että lapsi on nähnyt terassin lasioven olevan rikki toisella käyntikerrallaan takkahuoneen suunnalla. Tällöin tappaja on jo ehtinyt olla isän kimpussa, mutta hän on jäänyt lapsen käydessä olohuoneen puolella katseilta piiloon takan katveeseen. Lapsen mukaan äiti on ollut tuolloin menossa puhelimeen tai puhelimessa.
Kun lapsi kolmannen kerran meni vanhempiensa makuuhuoneen ovelle, oli isä lattialla haavoitettuna ja äiti poissa. Tytär ei nähnyt muita, mutta epäili hyökkääjän olleen piilossa.
Poliisille lapsi kertoi nähneensä hyökkääjän poistuvan asunnosta.
– Minä näin kun se mies pakeni ikkunasta. Sillä oli muistaakseni musta huppari.
Kun tytär kävi kolmannen kerran takkahuoneen suunnalla kuikuilemassa, niin isä makasi edelleen lattialla, kuten oli maannut toisen käyntikerran aikana. Äiti oli poissa takkahuoneelta sekä tyttären toisella että kolmannella käyntikerralla. Näillä kahdella käyntikerralla paikalla asunnossa oli ulkopuolinen tappaja, jonka paikalta poistumisen tytär havainnoi käydessään kolmannen kerran takkahuoneen suunnalla.
Ehkä kuvitelmaa
Tytärtä kuultiin uudestaan elokuussa 2009, jolloin poliisi jo epäili Aueria teosta. 12-vuotias tyttö kuvaili tapahtumat hyvin samantapaisesti kuin vuosia aiemmin. Hän muisti yhä vanhempiensa tappelun ja isänsä kivuliaat huudot.
Poliisit ihmettelivät, kuinka tyttö muistaa kaiken niin tarkasti.
– Ei se varmaan koskaan kunnolla unohdu, hän totesi.
Vanhin tytär ei ole kyllä missään vaiheessa muistanut vanhempiensa tappelua eikä ole käsitykseni mukaan koskaan puhunut mistään riidasta vanhempien välillä murhayönä. Tässä kohtaa artikkelissa on näköjään toinen iso virhe. Poliisit ovat kehitelleet aikoinaan riidan vanhempien välille, mutta tällaista riitaa ei ole kukaan asianosaisista havainnoinut eikä muistanut. Vanhin tytär ja poika ovat kyllä kertoneet aikoinaan kuulleensa isänsä kivuliaat huudot. Ja näitä kivuliaita huutoja olemme me hätäpuhelua kuunnelleet henkilöt päässeet omalta osaltamme havainnoimaan. Tappaja on ollut hätäpuhelun kestäessä perheenisän kimpussa hakaten tätä puukolla ja astalolla kuin kone.
Lapsi kertoi miettivänsä yhä, kuka hänen isänsä tappoi ja miksi.
Tätä mekin kaikki täällä mietimme ja toivomme saavamme joskus selvyyden asiaan.
Tytär kuvaili poliisille, kuinka murhaaja pakeni ikkunasta. Kun poliisi kertoi lapselle, ettei se ollut mahdollista, oli tyttö ihmeissään. Lopulta, useiden kuulustelujen jälkeen lapsi myönsi, että on ehkä kuvitellut nähneensä tekijän.
– Minä en tiedä. Ehkä minä kuvittelin, tyttö itki.
Onko ihme, jos pieni tyttö painostuksen ja poliisin valehtelujen alla murtuu itkemään ja alkaa epäillä omia silminnäkijähavaintojaan? Epärehelliset poliisit saivat kepulikonstein pieneltä tytöltä tuossa kohdassa haluamansa vastauksen. Tyttö on myöhemmin käynyt oikeudessa todistamassa alkuperäisten silminnäkijähavaintojensa mukaisesti ulkopuolisen tappajan poistumisesta murhapaikalta. On aivan karmaisevaa ollut seurata, kuinka viranomaiskoneistomme ja tietyt asiantuntijat ovat tätä rohkeaa ja rehellistä lasta vuosien saatossa kohdelleet. Toivon, että jollain tavalla voisi saada tällekin nuorelle takaisin uskon siihen, että Suomessa suurin osa poliiseista tekee töitään asiallisesti ja pyrkii selvittämään rikoksia päivänvalon kestävillä keinoilla.
Tunnusti lapselle
Syyskuussa Auerin pidätyksen jälkeen tyttö kertoi äitinsä varoitelleen jo aikaisemmin, että poliisi mahdollisesti ottaa hänet kiinni.
– Se sanoi vaan, että ehkä poliisit tulee ottaa äidiltä jonkun tai vie jonnekin.
Lokakuun alussa poliisi videoi Auerin tapaamisen hänen vanhimman lapsensa kanssa. Auer oli aiemmin ”tunnustanut” poliisille tekonsa. Lapselleen hän kertoi olevansa syyllinen Lahden murhaan.
– Täällä on nyt poliisit kertonut minulle sellaisia asioita, että itse uskon sen, että ei siellä talossa ollut ketään muuta. Siellä oli vain minä ja isi. Eli se, joka satutti minua, oli isi ja se joka teki sen isille, niin se olin minä, Auer kertoi itkevälle tyttärelleen.
Mitä tähän enää osaisi sanoa. Tietyt poliisit syyllistyivät valheiden syöttämiseen epäillylle ja saivat tälle aikaan valemuistoja. Anneli oli sinisilmäinen, uskoi poliisia ja olisi rehellisenä ihmisenä halunnut kantaa vastuun, jos olisi ollut murhaaja. Hän nyt vaan ei ollut murhaaja tosiasioiden ja fysiikanlakien valossa. Todellinen Ulvilan murhaaja on edelleen vapaana, mutta en usko, että hän on onnellinen, ja luulen hänen läheistensä olevan vielä onnettomampia. Uskoisin, että tämän jutun selvittämisellä voisi olla tervehdyttävä vaikutus useammalla suunnalla. Harmi, ettei sisäministerille viime vuonna tehty vetoomus johtanut yhtään mihinkään, vaikka voi siitä olla jotain iloa historioitsijoille/tutkijoille joskus myöhemmin.
