Ruotsin tilanne: maahanmuuttopolitiikka, rikollisuus ja jengit

[Doctor Lecter]

Norjassa: ...Hoitajia myös tarvitaan. Esimerkiksi Tromssan isossa yliopistosairaalassa on jatkuvasti pulaa hoitajista. Jos ruotsin kielen taidot ovat kohdallaan, irtoaa työpaikka Norjasta helposti. Työvoimapula on niin kova, että asunnon hankinnassakin avustetaan.

Hmmm... Ruotsissa (kuin myös Norjassa) asuu paljon "siirtolaisia", mutta miksi he - "huippuosaajiksi" kerrotut ja "huippuyliopiston" suorittaneet - eivät sitten ole näissä töissä. Palkka on hyvä ja ammatti arvostettu.
- Ruotsiahan osaa jo moni sinne "integroitunut" "siirtolainen" ja norjan kieltä osaavat ne "siirtolaiset", jotka ovat päättäneet antaa työpanoksensa Norjan ja norjalaisten hyväksi.

Mikä on kun kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa? Ehkä norjalaisten ja ruotsalaisten työvoimatoimistojen informaatio-osaaminen ei ole sillä tasolla, että se tavoittaisi "huippuosaajat", tai sitten nämä "huippuyliopiston" suorittaneet ovat jo muualla töissä, joten tarvitaan lisää porukkaa.

[SYLWAR]

Norja on palkkatasosta huolimatta niin pirun kallis maa, että sen vuoksi sinne ei moni nokkaansa halua tunkea työnkään perässä, ellei sitten satu asumaan ihan siinä rajan tuntumassa, sopivan työmatkan päässä. Töitähän sieltä kyllä toki löytyy ruotsia osaavalle aina "taivaanrannan maalarista" alkaen....ja joissain hommissa jopa kelpaa sekin kun edes lontoo taittuu perustasolla.

[URSA]

Malmössä on epäilyksiä. Poliisi kehottaa naisia pukemaan kaavun eikun pysymään sisällä.
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005495718.html

Kolme epäiltyä joukko­raiskausta muutaman viikon sisällä Malmössä – Poliisi kehotti ensin naisia pysymään sisällä mutta perui puheensa

Malmölaiset huolissaan kaupungin turvallisuudesta.
Malmön epäillyistä joukkoraiskauksista on Ruotsissa uutisoinut muun muassa Aftonbladet.

Julkaistu: 19.12. 15:02

Ruotsin Malmössä on tapahtunut lyhyen ajan sisällä kolme epäiltyä joukkoraiskausta. Ne ovat aloittaneet Malmössä ja koko maassa laajan keskustelun turvallisuudesta.

Viimeksi lauantaina aamuyöllä 17-vuotias nuori nainen raiskattiin leikkipuistossa Sofielundin kaupunginosassa. Tekijöitä oli poliisin mukaan useita, mutta lukumäärä ei ole tiedossa.

Kaksi aiempaa epäiltyä joukkoraiskausta tapahtuivat marraskuussa Södervärnissä ja Segevångissa. Poliisin mukaan nämä kolme tapausta eivät kuitenkaan näytä liittyvän toisiinsa.

Sydsvenskan-lehden mukaan poliisi on verrannut lauantain tapauksen ja marraskuisen Södervärnin tapauksen dna-jälkiä toisiinsa.

Missään kolmesta tapauksesta poliisilla ei ole tiedossa teoista epäiltyjä.

Poliisi ohjeisti ensin sunnuntaina, että naisten pitäisi välttää yksin ulos menemistä pimeällä. Lausunto herätti suurta närkästystä, ja maanantaina apulaispoliisipäällikkö Mats Karlsson perui sen.

”Ei sitä niin pitänyt tulkita. Se oli onnetonta. Ihmisten ei pidä välttää ulos menemistä, vaan liikkua kuten tavallisestikin”, Karlsson sanoi Aftonbladetin mukaan.

Poliisin mukaan Malmössä liikkuminen on edelleen turvallista.

Lauantaiyön tapahtumien kulku on vielä epäselvä. Leikkipuistosta on tutkittu veri- ja spermajälkiä, ja poliisi selvittää, onko teko tallentunut valvontakameroihin.

Uhri on ollut sairaalahoidossa, mutta hänen fyysiset vammansa eivät ole vakavia.

Ruotsalaismedian haastattelemat Malmön asukkaat ovat huolestuneita kotikulmiensa turvallisuudesta. Heidän mukaansa rikollisuus on lisääntynyt viime aikoina.

”En ole yllättynyt. Tällä alueella tapahtuu paljon. Minut itseni yritettiin ryöstää jokin aika sitten”, sanoi Anna Modig, 43, Aftonbladetille.

Nora Wieser, 27, kertoi kulkevansa iltaisin aina polkupyörällä, koska se tuntuu turvallisemmalta.

”Kaikki ovat huolissaan. En tiedä yhtään naista, joka ei olisi huolissaan. Toivon, että poliisi ottaa tämän vakavasti”, Wieser sanoi.

Maanantai-iltana naapuruston vanhemmat järjestivät keskustelutilaisuuden.

Naapureiden mukaan leikkipuistossa kokoontuu öisin nuorisoa, ja huumekauppa lähikortteleissa on yleistä.

Toinen kohu nousi tiistaina, kun Södertörnin käräjäoikeus vapautti viisi miestä, joita syytettiin joukkoraiskauksesta viime vuoden elokuussa Tukholman esikaupungissa Fittjassa.

Tuomarin mukaan todisteet eivät riittäneet miesten tuomitsemiseen.

Kolmen syytetyn spermaa löytyi uhrin vaatteista. Tuomion mukaan todisteet eivät riittäneet toteamaan, pakotettiinko nainen seksiin.

Uhrin asianajaja Elisabeth Massi Fritz arvosteli kovin sanoin poliisin tutkintaa ja oikeuden vapauttavaa päätöstä, jota hän kutsui häpeäksi Ruotsin oikeusjärjestelmälle.

https://www.aftonbladet.se/debatt/a/e1K ... misslyckas

Aftonbladetin sivulta löytyy myös Fittjassa joukkoraiskaamisesta syytetyt miehet vapauttaneen suvakkituomarin haastattelu. https://tv.aftonbladet.se/abtv/articles/236675

[Doctor Lecter]

Rikollisjengien otteet kovenevat entisestään Ruotsissa – Malmössä tänä vuonna yli sata ammuskelua

Taustalla on laittomien aseiden salakuljetus ja huumekauppa.

Kulunut vuosi ei ole tuonut helpotusta Ruotsia vuosia piinanneeseen kasvavaan väkivaltaan. Rikollisjengien aseelliset välienselvittelyt ovat lisääntyneet, Tukholman poliisin analyytikko Sven Granath kertoo.
– Me näemme tilastoista selvästi, että ampumiset laittomilla aseilla ovat yleistyneet Tukholmassa, Malmössä ja Göteborgissa viiden viime vuoden aikana. Tämä ei koske vain ongelmalähiöitä, mutta rikollisverkostoilla on usein tukikohta ongelmalähiöissä.

Granath on tutkinut pitkään kovan rikollisuuden kasvua Ruotsissa. Hän tekee yhteistyötä pohjoismaisten kollegojensa, kuten Suomen Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkijoiden kanssa.

Muissa Pohjoismaissa ei ole vastaavaa kehitystä jengirikollisten välisissä ampumistapauksissa.
– Meillä ei oikeastaan ole vastaavaa rikollisuutta, tutkija Matti Lehti Oikeuspoliittisesta tutkimuslaitoksesta sanoo.

Vaikka Tukholman poliisin analyytikon Sven Granathin mukaan ampumistapausten kasvu Ruotsissa näkyy tilastoista, yksiselitteisiä lukuja vuodelta 2017 ampumisista ei ole käytössä.

Malmössä yli sata ampumistapausta

Esimerkiksi Malmössä on poliisin mukaan ollut yli sata ampumistapausta tänä vuonna. Käytössä olevien tietojen mukaan koko maassa on kuollut noin 30 ihmistä rikollisten ampuma-aseilla tekemissä välienselvittelyissä.

Yksi syy väkivaltaan on nuorten miesten kilpailu valta-asemista huumemarkkinoilla.
– Meillä on Ruotsissa enemmän laittomia aseita kuin aikaisemmin. Niitä on salakuljetettu pienissä erissä parinkymmenen vuoden kuluessa ja varastoitu. Nyt niitä otetaan yhä enemmän käyttöön, Granath sanoo.

Tukholman pohjoisissa lähiöissä työskentelevä komisario Stephan Kiernan toteaa, että lähiöissä on kaksi todellisuutta.

Valtaosa alueella asuvista on vuosikymmenien aikana Ruotsiin muuttaneita ihmisiä, jotka haluaisivat samaa kuin poliisi, elää turvallista arkea.

Ampumisista jopa vain kolmannes selviää

Jengien välisiä ampumisia on kuitenkin tapahtunut myös päiväsaikaan ja liikkuvista autoista.

Kiernanin mielestä puheet alueista, joille ei uskalla mennä, ovat liioittelua. Silti kovien rikollisjengien toiminta on hänen mukaansa muuttunut.
– Ampumisissa ja murhissa on tapahtunut muutos. Kovat rikolliset ampuvat toisiaan. He ja heidän ympärillään olevat ihmiset tekevät yhä vähemmän yhteistyötä poliisin kanssa.

Poliisin haaste on saada ihmiset luottamaan poliisiin. Ampumistapauksista selvitetään vain neljännes tai kolmannes.

Kovaa rikollisuutta tutkinut Sven Granath pitää tehokkaimpana keinona kiristää laittomia aseita koskevia lakeja ja lisätä rikollisjengien valvontaa.

Lisäksi viranomaiset yrittävät yhdessä vanhempien ja koulujen kanssa löytää myönteisiä roolimalleja ongelmalähiöissä asuville nuorille.

Se ei ole helppoa, koska rikollisjengien johtajat hienoine autoineen ovat esikuvia monille maahanmuuttajanuorille, joiden työttömyys on nelinkertainen syntyperäisiin ruotsalaisiin verrattuna.
– Paljon on kysymys siitä, että nuoret haluavat onnistua ihmisenä, haluavat rahaa. He katsovat ympärilleen, ketkä ihmiset ovat onnistuneet. He ovat näkyvillä näillä alueilla ja heillä (rikollisjengien johtajilla) on onnistumisen merkkeinä takkeja, autoja ja muita tavaroita, komisario Kiernan sanoo.

Ruotsin hallitus on lisännyt poliisin määrärahoja satoja miljoonia euroja tuleville vuosille erityisesti kovan rikollisuuden ja ampumistapausten kitkemiseksi.

YLE
16.12.2017 klo 18:00

"...lisännyt poliisin määrärahoja satoja miljoonia euroja".

a) Poliisille satoja miljoonia euroja
b) Kotouttamiseen satoja miljoonia euroja
c) Uusille saapujille satoja miljoonia euroja
d) Jo maassa oleville satoja miljoonia euroja

Mutta yhtä kaikki; Monikulttuurisuus on rikkautta! Ehkä sanonta tulee siitä koska monet "monikulttuuriset" ovatkin rikastuneet saavuttuaan humanitääriseen suurvaltaan. Keinot ja konstit ovat monenmoiset.

"Muissa Pohjoismaissa ei ole vastaavaa kehitystä jengirikollisten välisissä ampumistapauksissa".

Mistähän kummasta se johtuu?

"...onnistumisen merkkeinä takkeja, autoja ja muita tavaroita".

Ruotsalainen ratkaisu;
a) Ostetaan kaikille takit, autot ja muita tavaroita
b) Kielletään todellisuus sen jälkeen edelleen
c) Otetaan lisää haittamaahanmuuttajia koska velvollisuus

Mutta miksi tämä nyt on uutisaihe? Ei tässä ole mitään uutta. Jo 70-luvulla* Ruotsissa ammuskeltiin ihmisiä ja myytiin pimeätä alkkoholia.

Eikös näissä jengien välisiä ammuskeluissa lohduteltu (ja valehdeltu) ihmisille, että ne ovat VAIN jengien välisiä juttuja ja tavallisella ihmisellä ei ole mitään vaaraa/niistä ei ole haittaa.

Samaan aikaa kauhisteltiin Suomessa tapahtuvien henkirikosten määrää, vaikka suurin osa niistä on juoppojen ja narkkien välisiä selvittelyjä, joista ei ole tavalliselle ihmiselle mitään vaaraa/haittaa.

*vasemmistoräppäri Seppo Lampela ja poliisi Jari Taponen väheksyivät Helsingin väkivaltaa, että "jo 70-luvulla..."

Taideyliopiston ammoinen johtajatar Tiina Rosenberg:
"Esimerkiksi Ruotsista tuli mielenkiintoinen maa siinä vaiheessa, kun sinne tuli 1,5 miljoonaa maahanmuuttajaa"

Aivan. Ilman heitä emme saisi nauttia jengisotauutisoinneista.

YLE

Mutta tosiaan ja taisi olla jo 60-luvun lopulla kun jugoslaavit ampuivat jonkun jugodiplomaatin Tukholmassa. Ampujat olivat Ruotsiin jo ammoin paenneita/muuttaneita jugoslaaveja.

[Doctor Lecter]

Vuodet, joina Ruotsi muuttui – Näin ”humanitaarinen suurvalta” avasi ensin sydämensä ja sulki sitten rajansa

Elina Kervinen arvioi nelivuotisen Tukholman-kirjeenvaihtajuutensa päätteeksi, kuinka asenteet naapurissa muuttuivat pakolaiskriisin vuosina. Itkevän kuntapäättäjän, käännytettävän afgaaniperheen ja perheensä menettäneen syyrialaismiehen tarinat ovat osa kuvia tämän päivän Ruotsista.

Syyrialaisen Emad Shikh Mohamadin pieni poika kuoli laivamatkalla Libyasta Italiaan vuonna 2013. Myös hänen vaimonsa menetti henkensä. Ruotsin Eskilstunaan asettunut Mohamad sanoo ajattelevansa perhettään jatkuvasti. (KUVA: MAGNUS LAUPA)

Emad.jpg (35.99 KiB) Katsottu 2824 kertaa

TAPASIMME ensimmäisen kerran kolmisen vuotta sitten Eskilstunassa. Sen jälkeen Emad on ollut usein mielessä. Hänen kyyneleensä ja kuva pienestä pojasta puhelimessa.

Voiko ihminen selvitä sellaisista traumoista kuin hän? Voiko elämä alkaa uudelleen uudessa maassa?

Oli lokakuu 2013, kun satoja ihmisiä kuljettanut laiva upposi Libyan ja Italian välillä Välimerellä. Yksi matkustajista oli kolmikymppinen syyrialainen sisustussuunnittelija Emad Shikh Mohamad. Hän pakeni perheineen kotimaan sisällissotaa Idlibistä Aleppon läheltä.

Talo oli romahtanut sodan keskellä. Perheen suuntana oli Pohjois-Eurooppa.

Vain Mohamad pääsi perille Ruotsiin saakka.

Hän menetti laivaonnettomuudessa koko perheensä. Mereen hukkuivat hänen raskaana oleva vaimonsa, alle kaksivuotias poikansa ja veljensä. Yhteensä yksitoista hänen läheistään kuoli.

Onnettomuus oli yksi sen syksyn suru-uutisista Välimereltä. Lukuisia vastaavia oli tulossa.

”Ajattelen heitä koko ajan”, Mohamad sanoo aluksi, kun tapaamme nyt uudestaan hänen kotonaan, pikkutarkasti sisustetussa kaksiossa Eskilstunassa puolitoista tuntia Tukholmasta.

Välillä hän jo hymyilee, nauraakin. Elämän aloittaminen Ruotsissa ei silti ole ollut helppoa surun painaessa.

”En voi koskaan hyvin, mutta ehkä nyt hitaasti, hitaasti.”

MOHAMAD tuli Ruotsiin aikana, jona pakolaiskriisin kiivain vaihe oli vielä edessä Pohjoismaissa. Alku näkyi jo Ruotsissa.

Jälkeenpäin selvisi, että seuraavat vuodet olisivat länsinaapurille poikkeuksellisia. Ne muuttivat paitsi ruotsalaisten asenteita myös hivenen koko Ruotsia. Humanitaarisena suurvaltana itsensä nähneestä maasta tuli maa, jossa solidaarisuuden rajat olivat monella vastassa.

Kun tapasimme pakolaiskeskukseksi muutetussa hotellissa syksyllä 2014, Mohamad istui toimettomana huoneessaan odottamassa paikkaa kunnassa. Sama oli jatkunut ja jatkui silloin kuukausi toisensa perään. Paikkoja oli yhä hankalampi löytää. Turvapaikanhakijoita tuli sinä vuonna yli 80 000. Samanlaisia määriä oli viimeksi nähty Bosnian sodan aikana 1990-luvulla.

Halu auttaa mahdollisimman monia oli Ruotsissa yhä yleistä. Kaikille syyrialaisille, kuten Mohamadille, oli luvattu pysyvä oleskelulupa toisin kuin monissa muissa maissa, vaikkapa Suomessa. Avoimuus ja solidaarisuus olivat päivän sanoja politiikan areenoilla.

”Vetoan ruotsalaisten pitkämielisyyteen. Jotta avaisitte sydämenne ja näkisitte valtavan stressin alaisina olevat ihmiset, joiden henget ovat uhattuina ja jotka pakenevat kohti Eurooppaa, vapautta ja parempia oloja”, julisti tuolloinen pääministeri, maltillista kokomusta edustava Fredrik Reinfeldt, sittemmin moderniksi klassikoksi muodostuneessa kesäpuheessaan elokuussa 2014.

Hän varoitti kansalaisia siitä, että maahanmuuton kustannukset kasvaisivat. Samalla hän vetosi ruotsalaisten kokemukseen maastaan hädässä olevien auttajana.

”Näyttäkää suvaitsevaisuutta ja näyttäkää, että muistatte, että olemme tehneet tämän ennenkin”, hän sanoi.

Sitten tuli vuosi 2015. Ruotsissa alkoi uusi aika.

NORBERGISSA, pari tuntia luoteeseen Tukholmasta, kunnallisneuvos Åsa Erikssonilla oli pinna kireällä.

Oli marraskuu 2015, kun istuimme tekemässä haastattelua pikkukunnan harmaalla kunnantalolla. Sosiaalidemokraatti Eriksson lateli suoraa tekstiä: Norberg ei aikoisi ottaa vastaan enää yhtäkään alaikäistä yksin tulevaa turvapaikanhakijalasta.

Ei, vaikka se oli vastoin lakia.

Alaikäiseksi ilmoittautuneita ilman vanhempiaan matkanneita nuoria tuli tuona vuonna juuri Ruotsiin eniten Euroopassa, noin 35 000.

Vanhassa kaivoskunnassa auttaminen alkoi hyvästä tahdosta huolimatta tuntua mahdottomalta. Kunnan pari sosiaalityöntekijää olivat Erikssonin mukaan täysin loppuunpalamisen rajalla juuri yksin tulleiden lasten kanssa.

Eriksson itse oli opittu tuntemaan ”itkevänä kunnallisneuvoksena”. Hän oli purskahtanut kyyneliin puhuessaan turvapaikanhakijatilanteesta kunnallisessa kokouksessa edellissyksynä ja kertonut siitä myöhemmin Ruotsin radion haastattelussa.

Vajaan 6 000 asukkaan Norbergiin oli jo tuolloin tullut noin tuhat turvapaikanhakijaa. Se oli yksi suurimmista määristä väkilukuun suhteutettuna koko Ruotsissa.

Kunnan järjestelmät, kuten koulu ja esikoulu, eivät enää tuntuneet toimivan. Ei löytynyt opettajia, luokkahuoneita, päivähoitopaikkoja tai kirjoja. Kyse oli myös yhteiskunnan vastaanottavaisuudesta, Eriksson sanoo.

”Ei siitä tullut mitään, kun sata ihmistä asettui yhtäkkiä ICA-kaupan jonoon hakemaan postia tai paketteja eikä kenelläkään ollut vaadittuja henkilöllisyystodistuksia. Ja sitten oli kielivaikeuksia ja tuli tappelu”, hän kertoo nyt pari vuotta myöhemmin, kun tapaamme uudestaan puhuaksemme siitä, miten kunta selvisi vaikeuksistaan.

”Norbergilaiset ajattelivat, että tänne tulee satoja ihmisiä toiselta puolelta maapalloa ja sitten he tappelevat ICA:ssa”, Eriksson muistelee. Nykyisin hän toimii kansanedustajana.

Hänestä tilanne on nyt Norbergissa pitkälti toinen kuin tuolloin. Itku antoi hänelle suoran numeron maahanmuuttoministerille. Hiukan myöhemmin kunta sai yli 40 miljoonaa kruunua rahoitusta ja tulijoiden määräkin väheni. Koululle rakennettiin parakit ja paikalliset kahnaukset setvittiin keskustelemalla.

Ongelmiakin toki on, kuten ulkomaalaistaustaisten suuri työttömyys ja asuntopula.

”Mutta yleisesti kaikki on mennyt yllättävän hyvin. Norbergilaiset ovat vastanneet haasteeseen fantastisella tavalla: järjestöt, kirkko, Punainen Risti... Minusta tuntuu, että verrattuna vuoteen 2014 Norbergissa on paljon vähemmän muukalaisvihamielisyyttä. Nyt liki kaikki tuntevat jonkun, joka on syntynyt Euroopan ulkopuolella”, Eriksson sanoo.

ERIKSSONIN itku ja tiukat lausunnot olivat mitä luultavimmin yhtenä osana kääntämässä suuntaa koko Ruotsin maahanmuuttokeskustelussa.

Kun turvapaikanhakijoita oli ennen joulua 2015 saapunut muutaman kuukauden aikana yli 100 000, raja tuli vastaan myös muualla. Punavihreä hallitus käänsi Ruotsin turvapaikkalinjan porvariopposition tuella liki täysin. Pääministeri Stefan Löfven oli julistanut vain pari kuukautta aiemmin Tukholman Medborgarplatsenilla, että ”minun Eurooppani ei rakenna muureja”. Nyt hallitus ilmoitti tavoittelevansa ”Euroopan minimitasoa” turvapaikkapolitiikassa.

Syksyllä 2015 Ruotsiin tuli vain muutaman kuukauden aikana yli 100 000 turvapaikanhakijaa. Vapaaehtoiset muuttivat Nobelbergetin yökerhon Tukholmassa hätämajoitukseksi. (KUVA: MAGNUS LAUPA)

yökerho_VOK.jpg (78.26 KiB) Katsottu 2824 kertaa

Oleskeluluvista päätettiin tehdä pysyvien sijasta pääasiallisesti väliaikaisia ja perheenyhdistämisen sääntöjä kiristettiin merkittävästi. Esimerkiksi monet Syyriasta tulleet eivät saaneet yhdistää perheitään enää lainkaan.

Lisäksi Ruotsin etelärajalla aloitettiin ensin rajatarkastukset ja sitten vielä niin sanotut henkilöllisyystarkastukset Tanskan ja Saksan puolelta tulevissa julkisissa kulkuvälineissä. Ne rakensivat käytännössä muurin ja tarkoittivat, ettei ilman asianmukaisia henkilöpapereita päässyt bussiin tai junaan eikä siis voinut hakea turvapaikkaa Ruotsista. Kaksista tarkastuksista rajatarkastukset ovat yhä voimassa.

Samalla EU-maiden välisestä tasaisemmasta vastuunjaosta tuli ydinteema Ruotsissa, joka on ollut kokoonsa nähden Euroopan suurimpia vastuunkantajia. Asia ei ole juuri edennyt muun muassa Unkarin ja Puolan haratessa vastaan. Vuonna 2015 sovittiin 160 000 turvapaikanhakijan jakamisesta. Heistä vain vajaat 33 000 on sijoitettu uudelleen Italiasta ja Kreikasta.

MUUTAMAN kilometrin päässä Norbergin keskustasta paikallisella painiklubilla ovat käynnissä iltatreenit. Hiki roiskuu, kun parikymmentä pikkupoikaa ähkii matolla ja vanhemmat istuvat kannustamassa lehtereillä. Ruotsalaisten rinnalla painii monia, jotka ovat tulleet Norbergiin suuren maahanmuuton seurauksena. Täällä tehdään kotoutustyötä arjessa.

”Urheilu on maailman paras integraation väline”, sanoo valmentaja Jimmy Johansson.

”Pojista tulee painikavereita. He ovat eri maista, mutta homma toimii todella hyvin.”

Painiklubilla uusi yhteiselo on sujunut Johanssonin mukaan ongelmitta. Pojat, joilla ei ole varusteita, ovat saaneet niitä. Jos jollakulla ei ole autoa kisoihin matkustamiseksi, vuokrataan bussi.

Viime aikoina klubilla on kuitenkin nähty myös surullisia hetkiä, kun uusista kavereista on pitänyt erota. Lasten joukossa on paljon Afganistanista tulleita, ja useat perheet ovat saaneet kielteisen turvapaikkapäätöksen odotettuaan parikin vuotta.

Painimatolta huikkaa Javid Qoyahs, 10, ennestään tuttu afganistanilaispoika. Kesällä hän leiriytyi isänsä ja suuren turvapaikanhakijajoukon kanssa Tukholman keskustaan vastustamaan afganistanilaisten käännytyksiä. Hän haaveili raptähden urasta ja katseli kaupunkia.

Kesän pitkään jatkuneet katuprotestit kirvoittivat Ruotsissa kiivasta keskustelua. Käännytyksiä Afganistaniin on jatkettu alueille, joita maahanmuuttovirasto pitää riittävän vakaina. Linja on suunnilleen sama Suomessa. Afganistanin turvallisuustilanteen katsotaan kuitenkin yleisesti heikentyneen, ja muun muassa ihmisoikeusjärjestö Amnesty on vedonnut käännytyksistä Afganistaniin luovutaan kokonaan.

Javidin yhdeksänhenkinen maanviljelijäperhe on saanut jo kolme kielteistä turvapaikkapäätöstä. Isä Yassin Qoyahs kertoo painiharjoitusten jälkeen, miten talebanit ovat vainonneet ihmisiä perheen kotikylässä Mazar-i-Sharifin ulkopuolella ja siitä, kuinka paluu kotiin olisi perheen mielestä hengenvaarallista. Lapsilla ei ollut mahdollisuutta käydä koulua, saati harrastaa urheilua. Ruotsin piti olla parempi maa kasvaa. Nyt pettymys on kova.

”Meidän aikamme on ohi, mutta me ajattelemme lapsiamme. Heidän aikansa ei ole vielä ohi, heistä voi tulla jotakin”, isä sanoo Javidin kääntäessä.

Afganistanista Ruotsiin tullut yhdeksänhenkinen Qoyahsin perhe joutuu lähtemään Ruotsista kahden vuoden odotuksen päätteeksi. Kuvassa pojat Nasir (vas.) ja Navid, isä Yassin, äiti Anisa sekä pojat Omid, Javid ja Murat. (KUVA: MAGNUS LAUPA)

edessä_lähteminen.jpg (64.29 KiB) Katsottu 2824 kertaa

Pari päivää tapaamisen jälkeen Norbergista tulee viesti. Perhe on saanut viimeisen valituksensa jälkeen kehotuksen pakata laukkunsa. Muuten poliisi hakee pakolla.

POLITIIKAN muutoksen jälkeen turvapaikanhakijoiden tulo Ruotsiin väheni nopeasti, myös laajemmista eurooppalaisista syistä. Tämän vuoden ennuste on enää 23 500 turvapaikanhakijaa, kun vuonna 2015 luku oli 163 000.

Samalla mielipideilmasto on muuttunut. Viimeisimmässä Svenska Dagbladetin ja Sifon loppukesästä julkaistussa mittauksessa 52 prosenttia ruotsalaisista halusi ottaa vastaan nykyistä vähemmän turvapaikanhakijoita, kun edellisvuonna lukema oli 44 prosenttia.

Norbergissakin moni ajattelee, että solidaarisuudella on rajansa. ”Raja oli pakko vetää, emme olisi voineet ottaa vastaan useampia silloin. Mutta sitten meillä on satojatuhansia turvapaikanhakijoita muualla, ja se asia EU:n ja maailman on ratkaistava”, sanoo esimerkiksi Maarit Nilsson, joka on opettanut maahanmuuttajanuoria paikallisessa koulussa.

RUOTSIN julkisessa keskustelussa maahanmuuton rajoittamisesta ja sen ongelmista on ylipäätään tullut yhä tavanomaisempi aihe, eikä teema ole enää entiseen tapaan arka.

Linja on kiristynyt molemmissa suurimmissa puolueissa ja myös monissa pienemmissä.

Hallitus päätti vastikään, että väliaikaisiksi säädetyt kireämmät turvapaikkalait pysyvät voimassa ainakin vuoteen 2019 saakka. Sydämen avaamisesta puhunut maltillinen kokoomus taas on tätä nykyä sillä linjalla, ettei kenenkään pitäisi voida tulevaisuudessa hakea turvapaikkaa suoraan Ruotsissa. Sen sijaan paikkaa haettaisiin EU:n ulkorajalla, mistä tulijat jaettaisiin.

Tilanteella lienee yhteytensä populismin nousuun Euroopassa. Maahanmuuttovastaisuudesta elävä puolue ruotsidemokraatit kävi pakolaiskriisin kuumimmissa vaiheissa 20 prosentin kannatusluvuissa ja haali kannattajia oikealta ja vasemmalta. Muiden puolueiden kiristettyä linjaansa se on menettänyt kannatustaan.

”Siinä ajateltiin, että on vain yksi tapa olla menettämättä ääniä ruotsidemokraateille ja se olisi sulkea rajat ja vähentää tulijoiden määrää”, sanoo maahanmuuttoon erikoistunut professori Peo Hansen Linköpingin yliopistosta.

Hänen mukaansa juuri ruotsidemokraattien kasvu oli käänteen taustalla muun muassa taloudellisten paineiden lisäksi. Mikään muu syy ei olisi perustellut yhtä radikaalia politiikan muutosta.

Ruotsidemokraateille käänne on antanut mahdollisuuden kuuluttaa, että puolue oli maahanmuutosta varoittaessaan oikeassa alusta saakka.

Kaikki muut eivät toki allekirjoita tätä ajatusta. Sosiaalidemokraatti Åsa Eriksson huomauttaa, että ruotsidemokraattien mielestä maahanmuutto on ollut ongelma aivan sen määrästä riippumatta. Ero on siinä, että esimerkiksi hallituksen silmissä kyse oli kärjistyneen tilanteen saamisesta hallintaan.

”Mutta sitä vastoin he olivat oikeassa siinä, että me odotimme liian kauan ennen kuin muutimme linjaamme. Halusimme niin mielellämme auttaa ja olla humanitaarinen suurvalta, että annoimme sen jatkua liian kauan”, hän sanoo.

Mitä keskusteluilmapiiriin tulee, Erikssonin mielestä asioista puhutaan tätä nykyä entistä suoremmin.

”Minä ja monet muut koimme, että nyt riittää ja asioista on puhuttava niiden oikeilla nimillä. Niin ei ehkä tehty aiemmin yhtä selvästi, koska pelkona oli muukalaisvastaisuuden leima.”

Koko Ruotsi on hänestä nyt hiukan toinen maa kuin vielä pari vuotta sitten.

”Itseymmärryksemme on muuttunut. Monet tuntevat sen vuoksi hiukan surua – ettemme enää voi pitää kiinni siitä ajatuksesta, että aina autamme, vaan meidän pitää hyväksyä, että meidän on sanottava ei. Uskon, että se on muuttanut meitä.”

VUONNA 2017 Ruotsi on siirtynyt vaiheeseen, jossa tulijoiden kotouttaminen on pääasia. Haasteet ovat suuria.

Asunnoista on kova pula monilla paikkakunnilla. Integraation ongelmat, kuten lähiöiden jengikonfliktit ja väkivalta, ovat toistuvasti otsikoissa.

Varjoyhteiskunta kasvaa, kun vain osa käännytetyistä lähtee maasta. Yksin ensi vuonna noin 12 600 turvapaikanhakijaa katoaa teille tietymättömille, arvioi Ruotsin maahanmuuttovirasto. Hiukan harvempi lähtee kotimatkalle oma-aloitteisesti, vaikka paluuta varten maksetaan tukea.

Suurin lähivuosien haaste lienee silti se, miten kaikille tulijoille löydettäisiin töitä ja estettäisiin laaja syrjäytyminen. Hyvä suhdanne työllistää nyt osan koulutetuista, mutta kouluttamattomilla on vaikeaa. Euroopan ulkopuolelta tulleiden työttömyys oli vuoden kolmannella neljänneksellä runsaat 20 prosenttia, kun Ruotsissa syntyneiden työttömyys on enää 3,9 prosenttia.

Urakka sai valtiovarainministeri Magdalena Anderssonin toteamaan ennen joulua Dagens Nyheterin haastattelussa, ettei integraatio toimi halutulla tavalla ja että turvaa kannattaisi mieluummin hakea jostakin muualta kuin Ruotsista.

Puheenvuoro oli merkille pantava, koska se muistutti ajatustavan muutoksesta: harva valtapuolue sosiaalidemokraattien poliitikko puhui tällä tavalla vielä ennen vuotta 2015.

Samalla Ruotsin talous kasvaa yhä mukavaa 2–3 prosentin vauhtia, työttömyys on vähentynyt hiukan ja työvoimaviranomaisten raportit osoittavat, että uusia työpaikkoja syntyy ripeää tahtia, myös ulkomaalaistaustaisille. Norbergin kaltaisissa ikääntyvissä kunnissa ikärakenne on nuorentunut.

Professori Hansenin mielestä näistä hyvistä asioista ei silti oikein puhuta, koska liki kaikki poliittiset puolueet julistivat pakolaiskriisin kiivaimmassa vaiheessa, ettei Ruotsi kestäisi tulijoiden taakan alla.

”Kyse on nyt yhdenlaisesta krapulasta – erityisesti niille, jotka sanoivat, että maa romahtaisi. Heidän on hiukan vaikea orientoitua nyt, etenkin kun talous pyörii niin fantastisen hyvin.”

ESKILSTUNASSA syyrialainen Emad Shikh Mohamed kiittelee uutta kotimaata monesta. Elämä Ruotsissa ei ole silti vastannut odotuksia. Työn saaminen on liian vaikeaa, hän sanoo.

Mohamed on ehtinyt neljän Ruotsin-vuotensa aikana oppia jonkin verran kieltä paikallisessa kotoutusohjelmassa. Nyt hänellä on kolmen kuukauden harjoittelupaikka kiinteistöhuoltoyrityksessä. Mohamed toivoo saavansa harjoittelun jälkeen työpaikan. Edellinen harjoittelu kaatui siihen, ettei kielitaito ollut vielä riittävä.

Työ olisi tärkeää siksikin, että se auttaisi unohtamaan surun perheen kuolemasta edes hetkeksi. ”Jos tekee töitä, unohtaa hiukan, ei kaikkea, mutta keskittyy ajattelemaan jotakin muuta”, Mohamad sanoo.

Hän toivoo voivansa vielä palata Italiaan etsimään jälkiä perheestään.

Ja sitten joskus – ei ihan vielä – hän haluaisi löytää jonkun rinnalleen poistamaan yksinäisyyttä.[/i]

Helsingin Sanomat
28.12. 2:00 , Päivitetty: 28.12. 9:46

"ESKILSTUNASSA syyrialainen Emad Shikh Mohamed kiittelee uutta kotimaata monesta. Elämä Ruotsissa ei ole silti vastannut odotuksia. Työn saaminen on liian vaikeaa, hän sanoo".

Miksi nyt mainitaan syyrialaiseksi? Hän on sentään asunut Ruotsissa jo 4 vuotta. Kyllä hän on ruotsalainen. Miksi elämä ei ole vastannut odotuksia? Työn saamisen edellytyksenä on osaaminen ja kielitaito. Hakijoita on muitakin. Ei kait sellainen voi tuilla yllätyksenä. Eivätkä ruotsalaiset osaa kotouttaa?

Tämä Emad. Niin, mitä hänestä? Hän on nyt yksin Ruotsissa. Läheiset ja sukulaiset kuolleet - ainahan näillä on kaikki kuolleet, silti tulijoita riittää, vaikka jokaisen tulijan kaikki sukulaiset ovat tapetut - siis kannattiko lähteä pyrkimään leveämmän leivän perään Eurooppaan? Eikö Emad olisi onnellisempi perheensä ja lastensa kanssa jossain muualla? Vaikka jollakin pakolaisleirillä, elossa, ei yksin ja surkean näköisessä kerrostalokämpässä Ruotsissa - sellaisella asunnossa, jollaiseen ei kovin monella ruotsalaisella ole edes varaa?

Mikä oli tämän kaiken hinta ja mikä se tulee lopulta olemaan? Näitä "emadeja" on satoja tuhansia - ja lisää tulee joka päivä.

"Itkevän kuntapäättäjän, käännytettävän afgaaniperheen ja perheensä menettäneen syyrialaismiehen tarinat ovat osa kuvia tämän päivän Ruotsista."

Vaihtoehtoisesti terrori-iskut, joukkoraiskaukset, ahdistelut, väkivaltainen ideologia, paperittomuus sekä pakolaisten tekemät ryöstöt ja henkirikokset ovat osa tämän päivän Eurooppaa.
- Miksi niistä ei puhuta yhtä paljon, vaan niihin suhtaudutaan kuin ne olisivat joitakin lainalaisuuksia?

"Oli lokakuu 2013, kun satoja ihmisiä kuljettanut laiva upposi Libyan ja Italian välillä Välimerellä".

Näin ei olisi käynyt, jos EU olisi ottanut oikean asenteen; leirit Pohjois-Afrikkaan. Poliitikot olivat suopeita; tulkaa tänne, talo tarjolla, työtä luvassa, kaikki saavat jäädä. Totta helvetissä porukka silloin lähtee. Sitten kauhistellaan kuolemia.

Entä mitä annettavaa tällä palautuspäätöksen saaneella afgaaniperheellä olisi Ruotsille? Oikein! Ei yhtään mitään. He olisivat edelleen musulmaaneja (heitä on jo tarpeeksi), he olisivat työttöminä (heitä on jo tarpeeksi) he tarvitsevat asunnon, koulutuksen, rahaa, hyödykkeitä (niiden tarvitsijoita ja kuluttajia on jo muutenkin) he marisevat kun sianliha on samassa pakastealtaassa muiden lihojen kanssa (näitä marisijoita on jo tarpeeksi), he eivät tule koututmaan (näitä haluttomia on jo muutenkin liikaa), he vaativat sitä sun tätä ja ghettoutuvat (sellaisiakin on jo tarpeeksi)...

Artikkeli on malliesimerkki toimittajan oman mielipiteen esiintuomisesta. Kaikki pitäisi ottaa, jokaisen tulisi saada jäädä. Tarinoita on yhtä paljon kuin tulijoita.
- Eiköhän näitä toimittajien ja ählämien satuja ole kuultu jo ihan tarpeeksi.

Vaikka Ruotsi ottaisi joka vuosi 500 000 saapujaa, niin ne eivät lopu, eikä maailma pelastu. Päinvastoin. Artikkeli myös kanusitelee saapujien määrää; "Tämän vuoden ennuste on enää 23 500 turvapaikanhakijaa" Viikon 50 jälkeen saapujia on ollut noin 25000. Luvut olisi ollut helppo tarkistaa maahamuuttoviraston sivuilta. Miksi halutaan vähätellä?

Lähi-itäläisten ja afrikkalaisten vastaanottaminen, heidän loputon paapominen on järjetöntä. Kaikki nämä heidän ikuiset ongelmat johtuvat heidän omasta valinnastaan; elämäntyylistä, uskonnosta - tuosta väkivaltaisesta ja pysähtyneisyyden ajan ideologiasta. Somalia, Irak, Syyria ja Iran ovat kaikki mineraalisesti rikkaita maita. Miksi väestön puitää tulla sieltä kuppaamaan Eurooppa ja tuoda omaahdasmielinen ajattelu tullessaan?
- Tietystio suurin osa heistä on lähes valmiita akavalaisia, kuten laajlati typeryksenä tunnettu MEP Mia-Petra Kumpula-Natri aikoinaan sanoi.

Suomi tulee perässä. Onhan meillä visio entisen pääministeri Jyrki Kataisen (kok) haaveilemasta kahdesta miljoonasta uussuomalaisesta.

[PaxCow]

Hyvä kirjoitus. Niin hyvä, että oli odotettavissa, että väärinymmärtäjä tulee tulkitsemaan sitä tahallisen nurinkurisesti.

Artikkeli on malliesimerkki toimittajan oman muileipiteen esiintuiomisesta. Kaikki pitäisi ottaa, jokaisen tulisi saada jäädä.

Mitään tällaista ei artikkelissa kerrota. Sen sijaan artikkeli kertoo siitä, miten ruotsalainen politiikka on muuttunut juuri siihen suuntaan, että kaikkia ei pidä ottaa eikä jokaisen tule saada jäädä. Jotenkin onnistuit kuitenkin kääntämään kirjoituksen pointin ihan päälaelleen...

Tämä Emad. Niin, mitä hänestä? Hän on nyt yksin Ruotsissa. Läheiset ja sukulaiset kuolleet - ainahan näillä on kaikki kuolleet, silti tulijoita riittää, vaikka jokaisen tulijan kaikki sukulaiset ovat tapetut - siis kannattiko lähteä pyrkimään leveämmän leivän perään Eurooppaan? Eikö Emad olisi onnellisempi perheensä ja lastensa kanssa jossain muualla? Vaikka jollakin pakolaisleirillä, elossa, ei yksin ja surkean näköisessä kerrostalokämpässä Ruotsissa - sellaisella asunnossa, jollaiseen ei kovin monella ruotsalaisella ole edes varaa?

Varmasti Emadkin olisi ollut onnellisempi perheensä kanssa kotonaan, mutta ei vaadi kovin pitkää muistia, jotta tulee mieleen, että Syyriassa on riehunut raakaakin raaempi sisällissota. On eri juttu syyllistää niitä, joiden tiedetään lähteneen turvallisilta alueilta pelkästä seikkailunhalusta kuin perhettä, joka pakeni sotaa. Emme tietenkään tiedä Emadin tarinan yksityiskohtia, mutta paremmin sen tietää Ruotsin maahanmuuttovirasto, joka on katsonut, että pakenemiselle on ollut hyvät syyt.

[sinnerman]

Aikas huonosti tuossa jutussa tuli ilmi miksi tähän on tultu?Miksi ruotsalaiset nyt sulkevat sydämiään ja sen sijaan avaavat silmiään.Mitä tämä on tullut maksamaan ?
Mitä todelliset tilastot kertovat?Ovatko ruotsalaiset nyt vain ruvenneet itsekkäiksi ja ilkeiksi vai voiko heillä olla muita vaikuttimia?Jäädään odottamaan juttua jossa tavallisia ruotsalaisia on haastateltu ja kyselty heiltä miksi tiukempaa linjaa nyt kannatetaan vai kannatetaanko?

[Doctor Lecter]

Hyvä kirjoitus. Niin hyvä, että oli odotettavissa, että väärinymmärtäjä tulee tulkitsemaan sitä tahallisen nurinkurisesti.

Ei, vaan kyse oli siitä, että HS:n toimittaja näki asian oman agendansa mukaan. Ruotsalaiset vaativat tämän järjettömyyden suitsimista, se käy tekstistä hyvin ilmi, mutta tarkotin - ehkä huonosti ilmaistuna - toimittajan asennetta, josta käy hyvin ilmi miten Emadin nyyhkytarina on kirjoitettu; säälin hakemista kyseenalaistamatta yhtään mitään. "Itkevän kuntapäättäjän, käännytettävän afgaaniperheen ja perheensä menettäneen syyrialaismiehen tarinat ovat osa kuvia tämän päivän Ruotsista".
- Puhutaan vastuunkantamisesta (tässä kohdin toimittajat aina unohtavat lähtömaiden ja niiden rikkaiden naapurimaiden vastuut, vaan se vastuu on aina jostain syystä Euroopalla), maahanmuuttoviraston arviot teilataan ja kerrotaan taas kuinka Taleban vainoaa kyseenalaistamatta tuhannen ja yhden yön tarinoita.

"Kaikki sukulaiset hukkuivat", "Kaikki sukulaiset tapettiin". Näitä tarinoita on kerrottu vuodesta 2015 lähtien satoihin lehtiin. Kyse on tagiiya runoudesta, jonka tarkoitus on saada ihmiset antamaan rahaa ja turvapaikka.

Tätä hain, mutta tällä kertaa PaxCow halusi ymmärtää väärin. Artikkelista ilmenee, että ruotsalaisten mitta alkaa olla täynnä. Ehkä aletaan ymmärtää, että eivät saapujat vastaanottamalla lopu, eivätkä halua kotoutua, vaan tukeutuvat barbaariaan. Pakenevat sitä minkä tuovat tullessaan. Innokkaasti vedotaan siihen, että Ruotsin talous kasvaa, kaikkia tarvitaan, väestö ikääntyy.
- Ja ratkaisu tähän on kehitysmaalaisten asuttaminen hinnalla millä hyvänsä?

Ruotsalaiset antavat pikku hiljaa vähän kerrassaan periksi kehitysmaalaisille joka asiassa. Mutta perääntyessään he eivät muista, että lopulta takana on seinä tai rotko. Mitäs sen jälkeen tehdään?

Varmasti Emadkin olisi ollut onnellisempi perheensä kanssa kotonaan, mutta ei vaadi kovin pitkää muistia, jotta tulee mieleen, että Syyriassa on riehunut raakaakin raaempi sisällissota. On eri juttu syyllistää niitä, joiden tiedetään lähteneen turvallisilta alueilta pelkästä seikkailunhalusta kuin perhettä, joka pakeni sotaa. Emme tietenkään tiedä Emadin tarinan yksityiskohtia, mutta paremmin sen tietää Ruotsin maahanmuuttovirasto, joka on katsonut, että pakenemiselle on ollut hyvät syyt.

Myös Suomessa on ollut näitä "hyviä syitä"; on annettu turvapaikka henkilölle, jonka paperit ovat olleet väärennetyt ja tarina keksitty. Mutta kuitenkaan henkilöä ei enää palauteta eikä hänen saamiaan avustuksia ja tukia peritä takaisin. Saapujissa on myös sotarikollisia, joiden paikka olisi vankilassa lähtömaassaan. Ei Suomessa tai Ruotsissa. Emme kuitenkaan voi palauttaa, koska muutoin ibrahim joutuisi epäinhmillisesti kohdelluksi.
- Sillähän ei ole väliä joutuvatko suomalaiset tai ruotsalaiset itse näiden hirviöiden kohteeksi - pääasia, että ibrahimin ihmisoikeudet toteutuvat.

Syyrian alueilla ja muualla lähi-idässä on sodittu "aina". Milloin raaemmin ja milloin vähemmän raaemmin. Silti siellä väestö lisääntyy jatkuvasti. Outoa porukkaa kun pitää tehdä lisää lapsia kärsimään, vaikka tiedossa on sotaa, nälänhätää, terroria... Ylijäämät dumpataan Eurooppaan lypsämään hyödyllisiä idiootteja ja lähettämään osan rahoistaan lähtömaihinsa - jotta nämä jaksavat taas tapella ja tehdä lisää lapsia.

Kaikki tämä hullutus alkoi sveitsiläisen mainostoimiston Biafra-ideasta 1960-luvun lopulla; nälänhätä, sota ja vainot ovat muiden syy. Vastuu siirrettiin muualle ja alkoi tämä "yksikään lapsi ei saa kuolla" järjettömyys, jonka hedelmiä korjataan nyt.

Kun ymmärrämme sen, että näiden maiden riidat johtuvat alueiden asukkaista, ihmisistä itsestään, niin meidän tulee antaa heidän tapella sydämensä kyllyydestä kaikki pääsyt sieltä pois estäen. Jossain vaiheessa sodat loppuvat. Menetämme runsaasti ihmishenkiä, mutta so what?
- Ei tämä loputtomiin voi niin jatkua, että Europpaa toimii rauhan välittäjänä, Eurooppa ottaa vastaan, Eurooppaa antaa tukea, Eurooppa tuomitsee, Eurooppa rahoittaa, Eurooppa syyttää itseään...

Nämä "nojatuolimaailmanparantajat" ovat yleensä julkisen puolen työntekijöitä, joilla ei ole alkeellisintakaan tajua siitä, kuka kaiken lopulta maksaa ja kuinka kalliiksi hyvän ihmisen esittäminen tulee.

[Doctor Lecter]

Jo neljäs epäilty joukkoraiskaus Malmössä lyhyen ajan sisällä – poliisi ei näe yhteyttä tapausten välillä

Poliisi ei ole ottanut kiinni yhtään epäiltyä.

MALMÖSSÄ tapahtui perjantain vastaisena yönä jo neljäs epäilty joukkoraiskaus runsaan kuukauden aikana, kertovat muiden muassa Sydsvenskan ja Kvällsposten.

Poliisi ei vielä perjantaina tarkentanut tapahtumien oletettua kulkua.

KAIKISSA tapauksissa naisen epäillään joutuneen usean miehen raiskaamaksi. Poliisi ei ole ottanut kiinni yhtään epäiltyä.

”Toistaiseksi emme ole nähneet yhteyttä tapausten välillä”, apulaispoliisipäällikkö Mats Karlsson kertoi Kvällspostenille.

Uusin tapaus sattui Högaholmin kaupunginosassa, kolme aiempaa Södervärnissä, Segevångissa ja Sofielundissa.

”Poliisi tai mikään muukaan viranomainen ei pysty takaamaan turvallisuutta täydellisesti. Mutta ohjeistamme kansalaisia liikkumaan kuten tavallisesti. Se on myös tapa ehkäistä rikoksia”, Karlsson sanoi Aftonbladetille.

Edellisen joukkoraiskausepäilyn yhteydessä joulukuun puolivälissä poliisi ohjeisti naisia välttämään liikkumista ulkona yksin pimeän aikaan. Apulaispoliisipäällikkö Karlsson kuitenkin perui närkästystä herättäneen ohjeen.

EPÄILTYJEN joukkoraiskausten kasaantuminen on aloittanut Malmössä ja koko Ruotsissa laajan keskustelun turvallisuudesta.

Ennen joulua syntyi aiheeseen liittyvä kohu, kun Södertörnin käräjäoikeus vapautti viisi miestä, joita syytettiin joukkoraiskauksesta viime vuoden elokuussa Tukholman esikaupungissa Fittjassa.

Tuomarin mukaan todisteet eivät riittäneet miesten tuomitsemiseen.

Kolmen syytetyn spermaa löytyi uhrin vaatteista. Tuomion mukaan todisteet eivät riittäneet toteamaan, pakotettiinko nainen seksiin.

Uhrin asianajaja kutsui vapauttavaa päätöstä häpeäksi Ruotsin oikeusjärjestelmälle.

Helsingin Sanomat
29.12. 19:01 , Päivitetty: 29.12. 19:10

"...joukkoraiskausten kasaantuminen on aloittanut Malmössä ja koko Ruotsissa laajan keskustelun turvallisuudesta".

Nyt vasta! Saako keskustelua käydä rehellisesti vai puhutaanko lähinnä vertauskuvien kautta?
- Mainitaanko epäonnistunut kotoutus ja onko Silta-sarjan naisnäyttelijällä jotain sanottavaa tähän? (siis hänellä joka moittii Suomea ja suomalaisia koska emme ota riittävästi vastaan lähi-itäläisiä emmekä afrikkalaisia).

Ehkä joukkoraiskaukset eivät kuitenkaan ole lisääntyneet. Nykyään niistä vaan ilmoitetaan herkemmin.

Sitten vielä tämä:

Poliisiauto räjäytetty poliisiaseman edessä Malmössä

Iltalehti
29.12.2017 klo 22.24

On mahdollista, että poliisiautojen räjäytykset eivät ole lisääntyneet, mutta niistä ilmoitetaan vaan herkemmin.

[L'amourha]

Apulaispoliisipäällikkö ei vaan uskalla sanoa ääneen sitä yhdistävää tekijää noissa joukkoraiskauksissa.
Olisi oikeastaan todella hyvä jos niistä löytyisi perinteinen yhdistävä tekijä, eli samat tekijät.
Ei tarvitsisi kuin saada kopla kiinni ja homma olisi taputeltu.
Tilanne vaan on nyt paljon ikävämpi, tuntematon määrä näihin tekoihin kykeneviä ja haluavia joukkioita.
Se sanomatta jäänyt yhdistävä tekijä on tekijöiden uskonnollinen/kulttuurinen tausta.

[vempele]

Poliisi on eristänyt ison alueen poliisiaseman ympäriltä Malmössä Ruotsissa.
Malmön pohjoisosan Värnhemstorgetin poliisiaseman edessä on räjäytetty poliisiauto noin kello 20.25 Suomen aikaa perjantaina. Räjähdyksessä ei ole loukkaantunut kukaan.

– Auton koko oikea puolisko on räjäytetty. Myös sen takaosa.



( "koko oikea puolisko.." )

Autosta nousee käry ja se palaa, kertoo silminnäkijä Kvällspostenille.

Auto oli parkkeerattuna Sallerupsvägenille kun siihen iskettiin räjähteellä perjantaina illalla.

Poliisin pommiryhmä on paikalla.

Aftonbladetin tietojen mukaan kaksi epäiltyä on otettu kiinni.

– Kun poliisiauto räjäytetään tällä tavoin on kyse hyökkäyksestä koko oikeuslaitosta kohtaan, jyrähti Malmön pohjoisen alueen poliisipäällikkö Andy Roberts.

Poliisin mukaan alueella ei ole enää vaaraa vaan tapausta pidetään yksittäisenä iskuna.

Malmön poliisin virkaa tekevä poliisipäällikkö Mats Karlsson reagoi voimakkaasti Twitterissä iskuun:

– Nyt ylittyi raja. Yhteiskunnan täytyy vastata kunnolla tähän hulluuteen.
Myös Ruotsin sisäministeri Morgan Johansson on reagoinut tapahtuneeseen:

– Hyvin vakava isku poliisia vastaan Malmössä ... Se, mitä tiedän Malmön poliiseista on, etteivät he sivuuta tätä asiaa, vaan laittavat kovan kovaa vastaan ja lisäävät painetta rikollisia kohtaan, tviittasi ministeri.
Sosiaalisessa mediassa kuvaillaan räjähdyksen voimaa: ”Katu tärähti”, kirjoittaa lähellä asuva. ”Se ei ollut mikään ilotulite, vaan jotain voimakkaampaa”. ”Joku räjäytti poliisiauton”.

Kadun toisella puolen asuva henkilö kertoo Aftonbladetille olleensa kotona, kun hän kuuli voimakkaan räjähdyksen ja ikkunasta välähti kirkas valo.

– Se oli järkyttävän kova. Auton moottoritilasta nousee yhä savua. Nyt kuulee paljon ilotulituksen ääniä, mutta tämä oli jotain paljon voimakkaampaa.

Hän ei ehtinyt nähdä, kuka asetti räjähteen.

– Näin poliisien ryntäävän kadulle. He sulkivat kadun ja tutkivat lähellä olleet ihmiset, kyselivät silminnäkijöitä ja sellaista. Olen jo pitkään pohtinut, onko turvallista asua poliisin lähellä Malmössä.

Malmössä on huolestuttu viime päivinä selvittämättömistä joukkoraiskauksista. Viime yönä tehtiin jo neljäs joukkoraiskaus runsaan kuukauden aikana. Poliisi ei ole onnistunut selvittämään tekoja.

Malmö on myös yksi Ruotsin kaupunkeja, joissa viime vuosina etenkin rikollisjengien välisissä yhteenotoissa on ammuttu hengiltä useita ihmisiä. Myös näistä rikoksista iso osa on selvittämättä.

Läskennykset minun tekemiäni, jään mielenkiinnolla odottamaan vuodenvaihdetta.

[Rotten Ralph]

On aika huolestuttavaa että meidän mediassa ei kirjoitettu riviäkään toissa kesäisestä Pasilan Poliisitalon piirityksestä, jossa mellakoi satoja irakin ihmeitä. Poliisiauto sytytettiin tuleen, kivet lensivät ja poliisit olivat sisällä loukussa tunteja. Suut on teipattu potkujen uhalla ja vasurimedian mielestä mikä tahansa hinta on ok jotta tämä ihanuus pääsee tuhoamaan koko maan!

[vempele]

Poliisi kertoo pidättäneensä vuonna 1991 ja vuonna 1995 syntyneet miehet lähellä rikospaikkaa. Aftonbladetin tietojen mukaan heidät on tuomittu aiemminkin rikoksista.

pahus ei ollu 99 syntynyt

[DemlaMinfo]

Koko oikea puoli autosta räjäytetty, sitten kuva, jossa konepelti on hieman mutkalla vasemmalta puolelta. Ei vittu miten harhaanjohtavaa uutisointia nykyisin harrastetaan. Klikkiotsikot siirtyvät jo näköjään ihan itse uutiseen asti.

[Doctor Lecter]

Mitään tällaista ei artikkelissa kerrota. Sen sijaan artikkeli kertoo siitä, miten ruotsalainen politiikka on muuttunut juuri siihen suuntaan, että kaikkia ei pidä ottaa eikä jokaisen tule saada jäädä. Jotenkin onnistuit kuitenkin kääntämään kirjoituksen pointin ihan päälaelleen...

Palaan vielä tähän. Se oli toimittaja joka käänsi pointin päälaelleen. Minä kirjoitin: Artikkeli on malliesimerkki toimittajan oman mielipiteen esiintuomisesta.