Kansanedustaja Harry Harkimo, liikemies Peter Fryckman ja Saddam Husseinin entinen kenraali ovat yrittäneet vauhdittaa käännytyspäätöksen saaneiden irakilaisten palauttamista Irakiin.
- Saad al-Obaidi ja Fryckman.jpg (59.37 KiB) Katsottu 3052 kertaa
Paavo Teittinen HS Maria Manner HS Petja Pelli HS
Julkaistu: 13.2. 2:00 , Päivitetty: 13.2. 6:22
HELSINKI/TUKHOLMA
SYKSYLLÄ 2017 kansanedustaja Harry Harkimolla oli mielessään poikkeuksellinen ehdotus Suomen hallitukselle.
Hän uskoi löytäneensä ratkaisun siihen, miten tuhannet Suomessa olevat irakilaiset siirtolaiset saataisiin pakkopalautettua kotimaahansa.
Siihen liittyi liikemies Peter Fryckman sekä Saddam Husseinin entinen kenraali. Ja kuten myöhemmin kävisi ilmi, yli sata miljoonaa euroa.
Kaiken tarkoituksena oli saada aikaan sopimus, jolla kielteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat voitaisiin palauttaa takaisin Irakiin.
Lyhyesti sanottuna erikoislaatuinen kuvio olisi mennyt näin: ruotsalainen puolustusalan yritys olisi toimittanut Irakin valtiolle isolla rahalla tuotteita, ja laskun olisi maksanut Suomen valtio.
Vastapalveluksena Irakin hallitus suostuisi ottamaan kansalaisensa takaisin.
Ainakin näin Suomen viranomaisille luvattiin.
AJATUKSEN esitteli suomalaisille viranomaisille irakilainen mies nimeltään Saad al-Obaidi, joka on entinen Irakin puolustusvoimien kenraali. Hän sattuu myös tuntemaan liikemies Peter Fryckmanin.
Saad al-Obaidi tuli perheineen Suomeen Yhdysvaltain hyökättyä Irakiin vuonna 2003. Hän esitteli suomalaisille ehdotusta irakilaisten palauttamiseksi.
Silloisen kokoomuksen kansanedustajan Harry Harkimon rooli oli lobata ministereitä. Harkimo itse sanoo, ettei hän ollut tietoinen turvallisuustarvikkeiden kaupasta. Hän halusi vain käyttää suhteitaan järjestääkseen kenraalille ja Fryckmanille tapaamisia.
Irakilaisten palautuksen kytkeminen suureen kauppaan tietyn yrityksen kanssa olisi varsin poikkeuksellinen ja mahdollisesti korruptiolle altis järjestely.
Erikoinen diili ei ole toteutunut. Sitä koskevat keskustelut kertovat kuitenkin siitä, millaiseen umpikujaan neuvottelut Irakin kanssa ovat ajautuneet, ja miten suomalaiset ovat olleet halukkaita katsomaan jokaisen kortin saadakseen irakilaiset palautettua.
Tässä jutussa HS kertoo, millaisia neuvotteluja Suomi on käynyt kulisseissa irakilaisten palauttamisesta. Tiedot perustuvat useisiin lähteisiin sekä HS:n näkemiin asiakirjoihin.
Monet lähteistä puhuvat nimettöminä asian herkkäluontoisuuden takia. Neuvottelut Suomen ja Irakin välillä ovat edelleen kesken.
Muun muassa sisäministeri Kai Mykkänen (kok) vahvistaa, että Fryckmanin ja kenraalin ehdotuksesta on keskusteltu.
KERRATAANPA, mistä neuvottelut Suomen ja Irakin välillä alkoivat.
Syksyllä 2015 Euroopan halki kulki miljoona siirtolaista. Suomeen tuli turvapaikanhakijoita enemmän kuin koskaan, yli 30 000. Valtaosa heistä oli lähtöisin Irakista.
Osa heistä on palannut vapaaehtoisesti kotimaahansa tai lähtenyt muualle Eurooppaan.
Suomen viranomaisten päänvaivaksi on muodostunut se, mitä tehdä niiden kanssa, jotka jäävät Suomeen laittomasti paperittomina käännytyspäätöksen jälkeen.
Yhteensä Suomeen saattaa jäädä noin 5 000 paperitonta irakilaista, arvioivat viranomaiset.
Syksyllä 2015 Suomeen tuli yli 30000 turvapaikanhakijaa, valtaosa Irakista.
Laillisen yhteiskunnan ulkopuolella elävät siirtolaiset ovat olleet Suomessa etenkin sisäministeriön huoli. Viranomaiset alkoivat miettiä heti syksyllä 2015, miten mahdollisimman moni tulijoista saataisiin palautettua kotimaahansa.
He huomasivat pian, että tehtävä oli hankala.
Suomi ei saanut juuri apua Euroopan unionista. Muita jäsenvaltioita kiinnosti enemmän afganistanilaisten palautus, sillä heitä oli tullut useimpiin Euroopan maihin selvästi enemmän kuin irakilaisia.
Edes Ruotsista ei ollut Suomelle hyötyä. Maalla oli kyllä Irakin kanssa palautussopimus, mutta käytännössä Ruotsi ei ole voinut palauttaa Irakiin viime vuosina oikein ketään.
”Meille paljastui, että olemme ihan yksin tämän asian kanssa”, Suomen ja Irakin välisiä neuvotteluja tunteva lähde kertoo.
VUODEN 2016 keväällä suomalaisten toiveet olivat silti korkealla.
Osa Suomeen tulleista irakilaisista päätti palata takaisin kotiin. Bagdadiin laskeutui kevään aikana viisi Suomen järjestämää tilauslentoa täynnä irakilaisia.
Keväällä 2016 Bagdadiin laskeutui viisi Suomen järjestämää tilauslentoa täynnä irakilaisia.
Helsingin poliisilaitoksen ja Irakin Suomen-suurlähetystön välillä vallitsi hyvä yhteistyö. Niin hyvä, että poliisipäällikkö Lasse Aapion ja Irakin suurlähettilään kuvaillaan palauttaneen ihmisiä ”suurin piirtein käsi kädessä”.
Kun vapaaehtoisesti palaavia ei enää ollut, palautukset tyssäsivät. Irakin suurlähettiläs ilmoitti suomalaisille, ettei hän voinut enää auttaa. Irak oli valmis ottamaan vastaan vain vapaaehtoisesti palaavia, rikoksesta tuomittuja sekä niitä, joilla oli henkilöllisyyspaperit.
Irakille pakkopalautukset ovat sisäpoliittisesti hankalia. Turvapaikanhakijat arvostelevat yleensä omaa hallitustaan. Turhautuneet nuoret miehet, jotka palautetaan vastoin tahtoa, nähdään uhkana sisäiselle turvallisuudelle.
Vuoden 2016 lopulla suomalaiset lähtivät hieromaan ratkaisua Bagdadiin. Suomen puolelta keskusteluja veti sisäministeriö.
Suomalaiset tapasivat muun muassa oikeusministerin, varaulkoministerin, varasiirtolaisuusministerin ja pääministerin kanslian edustajan.
Nopeasti kävi ilmi, että myös irakilaisilla oli suomalaisille pyyntöjä.
Oikeusministeri toi esiin, että Irak haluaisi Suomen palauttavan joukkomurhasta epäillyt kaksoset.
Turvapaikanhakijoina Suomeen tulleita kaksosia epäiltiin osallistumisesta joukkomurhaan Tikritissä vuonna 2014. Irakissa oli tuomittu kymmeniä ihmisiä kuolemaan kyseiseen joukkomurhaan osallistumisesta.
Suomen perustuslaki estää ihmisten palauttamisen maahan, jossa heitä uhkaa kuolemanrangaistus.
Irakin ulkoministeriö puolestaan halusi, että Suomi perustaa suurlähetystön Bagdadiin. Se on ollut Irakin toive jo pitkään.
Suomalaisten pessimistisiin odotuksiin nähden neuvottelumatka sujui silti hyvin. Tapaamisia järjestyi tärkeissä pöydissä ja irakilaiset ottivat suomalaiset vastaan kohteliaasti.
Suomalaiset jättivät Bagdadiin luonnoksen palautussopimuksesta, virallisesti yhteistyöpöytäkirjasta.
KUN VASTAUS lopulta tuli, se oli pettymys: Irak ottaisi virallisesti vastaan vain vapaaehtoisesti palaavia.
Rikoksista tuomittujen palautuksia ja muita yksittäisiä pakkopalautuksia kyllä tehtiin satunnaisesti. Suomessa oli kuitenkin niin paljon irakilaisia, että viranomaisten laskujen mukaan heidän palauttamisensa tällä tahdilla kestäisi suurin piirtein vuoteen 2050.
Suurlähettiläs Päivi Laine matkusti säännöllisesti Bagdadiin, mutta neuvottelut etenivät tahmeasti.
Tunnelma alkoi kiristyä Suomen sisäministeriön ja ulkoministeriön välillä.
Useiden lähteiden mukaan ministeriöiden kesken on vallinnut jännite läpi Irak-neuvottelujen.
Kiistan voi tiivistää näin: sisäministeriön virkamiesten mielestä ulkoministeriön virkamiehet ovat sinisilmäisiä eivätkä suhtaudu palautuksiin niiden vaatimalla tarmolla. Ulkoministeriön mielestä kollegat sisäministeriössä taas eivät ymmärrä, miten monimutkaisesta ja herkästä asiasta ulkosuhteiden rakentamisessa on kyse.
Sisäministeriö on pitänyt irakilaisten palautusta sisäisen turvallisuuden kannalta keskeisenä tavoitteena, jonka pitäisi olla koko Suomen valtion asia. Esimerkiksi suurlähetystön perustaminen ja kehitysyhteistyöhankkeet olisi sisäministeriön mielestä pitänyt kytkeä heti palautusneuvotteluihin.
Ulkoministeriön virkamiehet ovat olleet taipuvaisempia ajattelemaan, että suhteiden hoitoa pitää ajatella pidemmällä tähtäimellä, eikä kaikkea pidä alistaa palautuksille.
Se on turhauttanut sisäministeriössä.
”Irakilaiset ovat neuvotelleet tällaisista asioista koko ikänsä. Suomalaiset ovat pyhäkoulupoikia”, sanoo eräs neuvotteluja tunteva henkilö.
Toisaalta mikään muukaan Euroopan unionin valtio ei ole saanut aikaan toimivaa sopimusta Irakin kanssa.
“Suomella oli alussa toiveikkuutta, mutta sitten iski todellisuus. Irakin linja on koko ajan ollut sama: se suhtautuu kielteisesti pakkopalautuksiin”, neuvotteluja tunteva lähde kuvaa.
Joulukuussa 2016 Suomi nimitti Irakin kiertäväksi suurlähettilääksi Päivi Laineen. Laine matkusti säännöllisesti Bagdadiin ajamassa suomalaisten asiaa, mutta neuvottelut etenivät tahmeasti.
NEUVOTTELUJEN jatkuessa kuvaan astuivat Peter Fryckman ja irakilainen Saad al-Obaidi. He lähestyivät suomalaisia ensimmäistä kertaa vuonna 2016.
He ottivat yhteyttä puolustusministeri Jussi Niinistön (sin) erityisavustajaan Juha Marteliukseen.
Martelius ja sisäministeriön maahanmuutto-osaston johtaja Jorma Vuorio menivät tapaamaan miehiä Fryckmanin asuntoon Helsingin Kulosaaressa. Tapaaminen oli lyhyt ja siinä mentiin suoraan asiaan, Vuorio kuvailee.
“Siellä ei edes vettä tarjottu.”
Irakilainen al-Obaidi tuli perheineen Suomeen alun perin Saksan ja Jordanian kautta sen jälkeen, kun Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin vuonna 2003. Nykyään al-Obaidi käy Suomessa säännöllisesti. Hän on naimisissa Irakin entisen diktaattorin Saddam Husseinin siskon tyttären kanssa, minkä vuoksi Ilta-Sanomat julkaisi hänestä jutun vuonna 2013.
Peter Fryckman on liikemies, joka on tuomittu useista talousrikoksista. Hän edisti ehdotusta ottamalla yhteyttä tuttaviinsa, kuten Harkimoon.
Peter Fryckman taas on julkisuudesta tunnettu liikemies, joka on tuomittu useista talousrikoksista. Hänellä on entuudestaan kytköksiä Irakiin. 2000-luvun alussa keskusrikospoliisi epäili Fryckmanin yrittäneen järjestää kiellettyjä sotilastarvikkeita Saddam Husseinin johtamaan Irakiin.
Valtionsyyttäjä vapautti hänet epäilyistä esitutkinnan jälkeen, mutta totesi, että Fryckman oli aikonut osallistua laittomaan asekauppaan.
Tapaamisessa al-Obaidi sanoi voivansa käyttää vaikutusvaltaansa Irakissa palautusneuvottelujen edistämiseksi, Vuorio kertoo. Hän sanoi olevansa edelleen kenraali Irakissa ja tuntevansa hallituksen jäseniä.
Vuorion mukaan tapaamisessa ei puhuttu mitään ruotsalaisyrityksestä tai rahasta. Tältä osin näkemykset eroavat. Joidenkin asiaa seuranneiden mukaan Fryckman puhui jo tuolloin isoista rahoista.
Sisäministeriö ei joka tapauksessa tarttunut kenraalin ja Fryckmanin tarjoamaan apuun.
KUN asia ei edennyt, Fryckman otti yhteyttä vaikutusvaltaisiin tuttaviinsa. Hän kertoi muun muassa eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtajalle Ilkka Kanervalle (kok), että voisi edistää irakilaisten palauttamista.
Fryckman oli yhteydessä myös Harry Harkimoon. Hän halusi, että hyvistä verkostoistaan tunnettu Harkimo avaisi ovia ministeriöissä.
Harkimo kertoo tavanneensa irakilaiskenraalin Helsingissä ja vakuuttuneensa tämän vaikutusvallasta.
“Hän sanoi, että hänellä on hyvät suhteet Irakissa ja että hän on hallituksen sotilasneuvonantaja. Olen vain järjestänyt, että hän pääsisi tapaamaan ulkoministeriötä ja sisäministeriötä, jotta tätä pakolaisasiaa edistettäisiin”, Harkimo sanoo.
Harry Harkimo avasi ovia osapuolille. ”Se, mitä ne sopii keskenään, ei kuulu minulle”, hän sanoo.
Harkimon mukaan hänellä ei ollut tietoa mistään kaupasta tai ruotsalaisfirmasta.
“Sen olen käsittänyt, että Irak haluaa tietysti käydä jonkinlaista kauppaa, mutta se mitä kauppaa ne haluaa tehdä, sitä en ole tiennyt. Se mitä ne sopii keskenään, ei kuulu minulle.”
Harkimon mukaan hänen ainoa motiivinsa oli edistää irakilaisten palauttamista.
“Minusta tämä on ihan sairaan tärkeä asia, että Suomi saa palautussopimuksen. Se minua on hämmästyttänyt, että kuinka vähän tämä palauttamisen edistäminen on kiinnostanut suomalaisia.”
Tuolloinen kokoomuslainen sisäministeri Paula Risikko ei vaivautunut edes vastaamaan Harkimon yhteydenottopyyntöihin.
“Pidin sitä yhteydenottoa todella erikoisena. Ja pidin erikoisena ylipäänsä sitä yhteyttä, että mitä tekemistä Fryckmanilla ja irakilaisella kenraalilla on tämän asian kanssa”, Risikko sanoo.
Paula Risikko ei vastannut Harkimolle. ”Pidin yhteydenottoa todella erikoisena”, hän sanoo.
Sen lisäksi Fryckmanin ja kenraalin kaavailema järjestely oli kallis.
Tarkemmin sanottuna yli sata miljoonaa euroa.
Suomen viranomaisille tehty ehdotus menee näin: Irakin valtio hankkisi ruotsalaiselta puolustusalan yritykseltä Defense Equipment Swedeniltä eli Desabilta terrorismin torjuntaan tarkoitettuja turvakontteja. Kontit maksaisi Suomen valtio. Siitä hyvästä Irak ottaisi kansalaisensa takaisin. Suomalaisille sanottiin Irakin hallituksen jo suostuneen tähän.
Mutta mikä siis on ruotsalainen yhtiö Defense Equipment Sweden?
Kävimme tätä juttua varten läpi yhtiön tilinpäätökset sen perustamisvuodesta 1996 lähtien. Niiden perusteella yhtiön toiminta vaikuttaa erittäin vaatimattomalta.
Yhtiöllä ei käytännössä ole palkattuja työntekijöitä. Sen johto sekä omistajat koostuvat pääasiassa eläkeläisistä. Mukana on Ruotsin puolustusvoimien entisiä upseereita.
Yhtiö väittää toimittaneensa tarvikkeita Ruotsin ja Norjan puolustusvoimille sekä kalastuslaivueen YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestölle. HS kysyi niiltä asiaa. Ruotsin puolustusvoimien mukaan se ei ole hankkinut mitään Desabilta. Myöskään Norjan puolustusvoimista eikä YK:sta löydetty jälkeä yhteistyöstä.
Desab on lisäksi tuntematon Ruotsin turvallisuus- ja puolustusalan kahdelle suurelle etujärjestölle.
Yhtiön talousluvut kertovat erittäin pienimuotoisesta toiminnasta. Viime vuonna yhtiön liikevaihto oli noin 200 000 euroa ja tulos 2 000 euroa. Omaa pääomaa yhtiöllä oli alle 100 000 euroa.
Viime vuoden tilinpäätöksessä yhtiö kertoo kuitenkin odottavansa ”suurta kauppaa”. Se on myös kertonut alkaneensa markkinoida turvatuotteitaan ulkomailla.
Desabin hallituksen puheenjohtaja on Sven Olof Kviman. Hän on iäkäs entinen Ruotsin armeijan upseeri, joka tunnetaan Ruotsia vuonna 1982 kuohuttaneesta sukellusvenetapauksesta.
Mahdollinen vieraan valtion sukellusvene liikkui Ruotsin aluevesillä. Kviman osallistui sukellusvenejahtiin, jossa hän halusi lehtitietojen mukaan ampua, mutta ei saanut siihen esimieheltään lupaa.
Sven Olof Kviman on hallituksen puheenjohtaja Desabissa, joka tarjosi turvakontteja. ”Jos olet terroristi, niin sitten tapahtuu juttuja”, Kviman kertoo tuotteesta.
- Sven Olof Kviman.jpg (68.44 KiB) Katsottu 3052 kertaa
HS soitti Kvimanille. Hän kertoo tutustuneensa Fryckmaniin 1980-luvun lopulla Suomessa. Hän vahvistaa myös, että yhtiöllä on vireillä “suomalaisten kontaktien kautta” suuri kauppa Irakiin. Kviman sanoo, että yhtiö on harkinnut irakilaisen kenraalin kutsumista Ruotsiin.
Kviman kertoo, että turvakontit valmistettaisiin Irakissa. Hän kuvailee niitä näin:
“Tiedän, että kyse on kontista, johon menet sisään. Sinut röntgen-kuvataan tai muulla tavalla tarkastetaan, ja sitten sinut päästetään läpi. Tai jos olet terroristi, niin sitten tapahtuu juttuja.”
Hän kehottaa soittamaan tarkempia tietoja varten yhtiön toimitusjohtajalle Rolf Matssonille, joka on “systeemin” kehittäjä. Kvimanin mukaan Matssonilla on yhteyksiä Irakiin “suomalaisen kontaktin” kautta.
Toimitusjohtaja Rolf Matsson on kommenteissaan pidättyväisempi. Hänen mukaansa yhtiö on neuvotellut Irakin kanssa, mutta on liian varhaista puhua mistään kaupoista, eikä hän tunne ketään suomalaisia tai irakilaista kenraalia.
Desabin tarjoamat turvakontit vaikuttavat myös vahvasti ylihinnoitelluilta, yli miljoona euroa kappale. HS:n tietojen mukaan Suomessa valmistettu turvakontti maksaisi vain kymmenesosan hinnasta.
Fryckmanin ja kenraalin esittämä järjestely olisi ilmeisesti toiminut niin, että suomalaiset olisivat maksaneet konteista ruotsalaisyhtiölle. On epäselvää, kenelle kaikille rahat olisivat tarkalleen kulkeutuneet.
Ruotsalaisyhtiön puolestaan piti toimittaa kontit Irakin valtiolle. Irak olisi lisäksi ottanut vastaan tuhannet turvapaikanhakijaksi lähteneet kansalaisensa.
MITÄ suomalaiset ajattelivat, kun heille ehdotettiin poikkeuksellista kytkykauppaa?
Ulkoministeriössä alettiin selvittää kenraalin taustoja vuonna 2017 sen jälkeen, kun Harkimo soitti ulkoministeri Timo Soinille (sin) järjestääkseen tapaamisen kenraalille ja Fryckmanille.
Ministeriössä suhtauduttiin epäillen kenraalin vaikutusvaltaan Irakissa ja koko ehdotukseen. Ylipäätään Irak ei ole antanut ymmärtää, että se kohtelisi palautuksia vaihtokauppana. Virkamiestasolla koettiin muutenkin, että Suomi ei voi käyttää “epämääräisiä bulvaaneja” palautusneuvotteluissa. Sellainen voisi vaarantaa suhteet viralliseen Irakiin.
HS:n tietojen mukaan Soinin kabinetista ohjattiin kuitenkin alkusyksyllä kenraali eteenpäin sisäministeriön puheille.
“Soini sitten järjesti tapaamisen”, sanoo Harkimo.
Sisäministeriössä ei HS:n käsityksen mukaan ole vakavasti harkittu Fryckmanin ja kenraalin diiliä. Keskusteluja kaksikon kanssa on kuitenkin jatkettu useampaan otteeseen. Osa viranomaisista toivoo yhä, että kenraalin avulla palautuksia voitaisiin edistää edes jollain tavalla.
Aihe koetaan mitä ilmeisemmin arkaluontoiseksi. Tätä juttua tehdessä kävi ilmi, että useita asian kanssa tekemisissä olleita virkamiehiä ja poliittisia toimijoita vaivaa poikkeuksellisen huono muisti. Osa heistä sanoi olevansa tietämättömiä kenraalista ja Fryckmanista, vaikka myöhemmin muista lähteistä saadut tiedot osoittavat toisin.
MIKSI suomalaiset viranomaiset ylipäätään keskustelevat irakilaisten palautuksista Saddam Husseinin entisen kenraalin ja useista vakavista talousrikoksista tuomitun liikemiehen kanssa?
Eräs neuvotteluja tunteva henkilö sanoo, että yhteydenpito kenraalin ja Fryckmanin kanssa kertoo jossain määrin tilanteen “epätoivoisuudesta”. Viranomaiset ovat halunneet tarttua jokaiseen oljenkorteen.
Sisäministeri Mykkänen sanoo, että ministeriö on halunnut ottaa vastaan kaikki tiedot asioista, jotka saattavat vaikuttaa Irakin hallituksen päätöksentekoon palautusten suhteen.
“Jos joku ehdottaa, että haluaisi esitellä tällaisia asioita, niin tiedonjyvänen kannattaa palapeliin ottaa.”
Mykkänen korostaa, että sisäministeriö ei ole vakavasti harkinnut Fryckmanin ja kenraalin ehdotuksia, ja keskustelut käydään suoraan Irakin hallinnon kanssa. Mykkänen on puhunut Fryckmanin kanssa asiasta kerran, minkä lisäksi hän sanoo keskustelleensa Harkimon kanssa “kaksi tai kolme kertaa”.
“Olen ilmaissut hänelle, että toki olemme kiinnostuneita tietämään, onko tässä jotain kiinnostavaa. Ja sikäli olen välittänyt tiedot eteenpäin virkamiehille.”
Kai Mykkänen välitti yhteydenotot virkamiehille. ”Olemme kiinnostuneita tietämään, onko tässä jotain kiinnostavaa”, Mykkänen sanoo kertoneensa Harkimolle.
Ulkoministeri Soinin avustaja ilmoitti, ettei Soini ehdi kommentoida asiaa. HS odotti Soinin vastausta viikon ajan.
Erikoiselta kuviossa vaikuttaa myös Harry Harkimon rooli.
Miksi entinen hallituspuolueen kansanedustaja on laittanut omat suhteensa ja arvovaltansa peliin irakilaisen kenraalin ja Fryckmanin puolesta?
Useat asiaa tuntevat arvioivat, että epävirallisten kanavien ohi neuvoteltu järjestely olisi vähintäänkin korruptiolle altis. Lisäksi näin suuri hankinta pitäisi lain mukaan kilpailuttaa.
Harkimo ei halua arvioida järjestelyn riskejä, koska ei ole ollut omien sanojensa mukaan siitä tietoinen. Harkimon mukaan sisäministeri Mykkänen on suhtautunut “positiivisesti” hänen yhteydenottoihinsa.
Kuullessaan millaista kauppaa suomalaisille on ehdotettu, Harkimo pitää sitä erikoisena.
“Ihmeelliseltä kuulostaa sikäli, että jos Suomen pitäisi jotain toimittaa sinne, niin pitäisihän niiden olla suomalaisia tuotteita”, Harkimo sanoo.
HS yritti tavoittaa liikemies Peter Fryckmania useita eri reittejä, mutta Fryckman ei vastannut yhteydenottopyyntöihin. Saad al-Obaidi kieltäytyi välikäden kautta haastattelusta.
Avoimia kysymyksiä on useita.
Mitä kenraali ja Fryckman saisivat kaupasta?
Miksi pikkuruinen ruotsalainen yritys on valikoitunut sadan miljoonan euron kaupan toteuttajaksi?
Onko mitään kontteja ollut oikeasti valmisteilla?
Millä tavoin kenraali aikoi saada irakilaiset palautettua? Oliko tarkoituksena saada aikaan virallinen sopimus vai vain järjestää niin, että irakilaisia voidaan käytännössä palauttaa?
HS:n tietojen mukaan al-Obaidi on ainakin kuulunut Irakin pääministerin neuvonantajien komiteaan, mutta käytännössä titteli ei vielä kerro juurikaan hänen arvovallastaan. Aiempien hallitusten aikana vastaavia nimityksiä on jaettu poliittisesti tarkoituksenmukaisista syistä melko runsaasti.
Harkimo uskoo, että kenraalin suhteista on jo nyt ollut Suomelle hyötyä. Hän sanoo olevansa siinä käsityksessä, että suomalaisten keskustelut kenraalin ja Fryckmanin kanssa jatkuvat, kun Irak saa vihdoin uuden sisäministerin.
SUOMEN ja Irakin palautusneuvottelut ovat meneillään jo neljättä vuotta.
Käännytyspäätöksen saaneiden irakilaisten palauttaminen ei ole edennyt. Siinä on tullut pikemminkin takapakkia. Viime syksystä lähtien Suomi ei ole voinut palauttaa Irakiin juuri ketään.
Eräs neuvotteluja hyvin tunteva lähde sanoo, että Suomessa puhutaan “ihan samoista asioista kuin muutama vuosi sitten”.
Ulkoministeri Soini tapasi viime viikolla Irakin ulkoministerin Washingtonissa ja keskusteli palautuksista. Suomi pyrkii luomaan Irakille painetta myös Euroopan unionin kautta.
Oulun ja Helsingin seksuaalirikosepäilyjen jälkeen poliitikot ovat vakuutelleet, että Irakin kanssa yritetään löytää ratkaisua.
Aivan kuten tähänkin saakka.
