Lapsiasiavaltuutettu Kurttilan taksimatkat ja tempaukset
Lähetetty: La Joulu 15, 2018 2:12 am
Nyt on semmonen nilkki virassa ettei toista löydy. Veronmaksajien rahoilla SDP:n pikkujouluihin juomaan siideriä lasten oikeuksien päivän sijaan. Lisäksi lapsiasiavaltuutettu Kurttila on ollut täysin hiljaa Oulun muslimimiesten pedofiiliraiskausringistä. Lapsiasiavaltuutettu!
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005933187.html
Onko tämä viranhoitoa? Kurttila sivuutti lapsen oikeuksien päivän ja lähti demarivetoisen eläkeläisjärjestön pikkujouluihin veronmaksajien rahoilla
Julkaistu: 14.12. 21:26
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on tehnyt 49 virkamatkaa vuodessa. Taksikohua hän harmittelee lähinnä henkilökuntansa puolesta.
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila väittää, ettei Uutissuomalaisen jutusta noussut kohu hänen taksimatkoista harmita henkilökohtaisesti. Mutta harmittaa silti – henkilökunnan puolesta.
– Harmittaa niiden ammattilaisten puolesta, jotka minun työni suunnittelevat ja kalenteroivat, Kurttila sanoo.
Kohussa on kyse Kurttilan taksilaskuista syys–marraskuussa. Pirssikyydit maksoivat veronmaksajille kolmessa kuukaudessa noin 5 000 euroa.
Yksi Kurttilan kohureissuista tapahtui marraskuussa, kun lähti Helsingistä Äänekoskelle paikallisen demarivetoisen eläkeläisjärjestön pikkujouluihin. Samana iltana Helsingissä olisi ollut lapsen oikeuksien ajankohtaispäivä. Tämäkin reissu meni veronmaksajien piikkiin. Herää kysymys, oliko tämä ratkaisu lapsiasiavaltuutetulle oikeanlaista viranhoitoa.
Miksi on tärkeää, että lapsiasiavaltuutettu tapaa eläkeläisiä ja juuri demareita?
– Minun toimistoni on joka päivä läsnä monenlaisissa tilaisuuksissa. Lapsiasiavaltuutettu ei ole yksin vaan minun toimistossani on maan parhaita asiantuntijoita, jotka ovat moniin tilanteisiin paljon parempia ja soveltuvampia kuin allekirjoittanut, Kurttila perustelee valintaansa.
– Olen kummeksunut sitä, että ikäihmisten tilaisuuteen osallistuminen ei olisi lapsen asioiden kannalta tärkeää. Se huolestuttaa, sillä ikäihmisillä on valtava tehtävä tässä yhteiskunnassa vielä edelleen lasten ja perheiden tukena. Heistä moni on isovanhempia, heistä moni myös kantaa mukanaan niitä raskaitakin kokemuksia omasta perheestään tai jopa rikkoutuneista suhteistaan omiin lapsiinsa ja sitä kautta lapsenlapsiin.
Aivan. Hyvin tiedetään, että demareiden kannatus lepää paljon ikäihmisten varassa ja olet ehdolla Keski-Suomessa…
– Ihmiset eivät ole niin mitättömiä tai heitä tulisi aliarvioida niin paljon, etteikö heillä olisi myös omaa arviointikykyä. Ei kysymys ole sosiaalidemokraateista tai keskustalaisista tai kokoomuslaisista, kyllä kysymys on suomalaista, joita minä ensisijaisesti tapaan ja sen jälkeen on vasta etuliitteitä.
Eli kyse ei ollut vaalityöstä?
– Kun minut sinne kutsuttiin, en ollut edes ehdolla.
Oletko tehnyt yhtään vaalityöhön liittyvää matkaa lapsiasiavaltuutetun piikkiin?
– Se, millä tavalla itse ajattelee, ei ole aina se, mitä ulkopuolelta koetaan. Mutta oma arvioni on hyvin vahva, että kun tästä toimistosta kalenteriin jotain tulee, niin se on tätä viranhoitoa ja juuri sitä. Tätä samaa täytyy kysyä niiltä vasemmistoliiton, vihreiden, keskustan, RKP:n tilaisuuksien järjestäjiltä, joissa olen ollut puhumassa. Heidän käsitys voi olla se, että he ovat olleet järjestämässä tilaisuuksia, jossa he pyrkivät löytämään myös kannattajiaan, mutta jokaiseen tilaisuuteen, muun muassa Järvenpään keskustanaisten hienoon tilaisuuteen tänä syksynä osallistuin siksi, että he kutsuivat, ja sellaisenaan sekin kohtaaminen oli tärkeä. Toisin sanoen menen sinne, minne kutsu käy.
”Matkustaminen on aina myös työaikaa”
Kurttila korostaa reissaamistaan lisääntyneellä kysynnällä. Kurttilan mukaan ihmiset ovat yhä enemmän huolissaan muun muassa lastensuojeluun ja kasvatukseen liittyvistä asioista, mikä on lisännyt yhteydenottojen määrää.
IS:lle Kurttila esittelee yksityismenoistaan siivottua kalenteriaan syksyn ajalta. Minuuttiaikataulut ovat tiukat käytännössä lähes päivittäin.
Kun ehtiminen paikasta A paikkaan B on hankalaa, pitää tehdä valintoja. Kurttila teki omansa jo aloittaessaan virassaan viisi vuotta sitten.
– Loimme silloin työsuojeluohjelman, johon halusin kirjata, että matkustamme mahdollisimman vähän kuormittavalla tavalla. Itselleni juuri työhyvinvointi ja henkilöstön hyvinvointi on tärkeää.
Siksi taksi on erittäin usein Kurttilan menopeli.
– Itse olen tehnyt sen valinnan, että matkustaminen on aina myös työaikaa. Eli kun olen matkalla, teen töitä. En ole itse viiden vuoden aikana ajanut metriäkään autoa.
– Ajattelen myös niin, että kun työntekijä ei hyödy taksilla matkustamisesta, se on myös eettinen tapa. Jos kysymys olisi siitä, että on paljon esimerkiksi kilometrikorvauksia, niin näkisin siinä selvästi ongelmaa.
Kurttilan työaika jakautuu karkeasti kolmeen osaan: työpäiviin lapsiasiavaltuutetun toimistossa Jyväskylässä, sivutoimistossa Helsingissä ja tien päällä. Kurttila laskee tehneensä pidemmälle ulottuneita virkamatkoja vuoden aikana 49.
Tässä kohtaa Kurttila röyhistää jo rintaansa. Moinen reissaaminen on raskasta ja vaatii tietysti myös sitä tarkkaa suunnittelua. Taksikohukin tuntuu jo melkein voitolta.
– Tokkopa olisi tullut sitten muuten tietoon, millainen tämä lapsiasiavaltuutetun kalenteri on tai kuinka moni muu 49 virkamatkaa tässä maassa tekee tiettömillekin teille, lapsia, perheitä ja ammattilaisia tavatakseen. Saa tulla viivalle vertailemaan!
Taksikuskit ovat Kurttilalle mieleen. Takapenkillä Kurttila voi rauhassa soitella arkaluonteisiakin työpuheluita, sillä taksikuskeja koskee vaitiolovelvollisuus. Ja jos aikaa on muulle rupattelulle, Kurttila saa usein taksikuskeilta ”arjen ymmärrystä”.
– Itselläni on ollut paljon niitä tilanteita, joissa meidän taksiautoilijat ovat paljon ymmärtämässä ja tunnistamassa niitä asioita, jotka yhtäkkiä ovat myös minun maailmassa läsnä. Lukemattomat kerrat olemme puhuneet muun muassa tän maan päihdeongelmista, julkisen liikenteen tilasta, lasten koulukuljetuksista, monista aiheista, joille annan arvoa.
Otsikkoa selkeytetty
-NILS-
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005933187.html
Onko tämä viranhoitoa? Kurttila sivuutti lapsen oikeuksien päivän ja lähti demarivetoisen eläkeläisjärjestön pikkujouluihin veronmaksajien rahoilla
Julkaistu: 14.12. 21:26
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on tehnyt 49 virkamatkaa vuodessa. Taksikohua hän harmittelee lähinnä henkilökuntansa puolesta.
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila väittää, ettei Uutissuomalaisen jutusta noussut kohu hänen taksimatkoista harmita henkilökohtaisesti. Mutta harmittaa silti – henkilökunnan puolesta.
– Harmittaa niiden ammattilaisten puolesta, jotka minun työni suunnittelevat ja kalenteroivat, Kurttila sanoo.
Kohussa on kyse Kurttilan taksilaskuista syys–marraskuussa. Pirssikyydit maksoivat veronmaksajille kolmessa kuukaudessa noin 5 000 euroa.
Yksi Kurttilan kohureissuista tapahtui marraskuussa, kun lähti Helsingistä Äänekoskelle paikallisen demarivetoisen eläkeläisjärjestön pikkujouluihin. Samana iltana Helsingissä olisi ollut lapsen oikeuksien ajankohtaispäivä. Tämäkin reissu meni veronmaksajien piikkiin. Herää kysymys, oliko tämä ratkaisu lapsiasiavaltuutetulle oikeanlaista viranhoitoa.
Miksi on tärkeää, että lapsiasiavaltuutettu tapaa eläkeläisiä ja juuri demareita?
– Minun toimistoni on joka päivä läsnä monenlaisissa tilaisuuksissa. Lapsiasiavaltuutettu ei ole yksin vaan minun toimistossani on maan parhaita asiantuntijoita, jotka ovat moniin tilanteisiin paljon parempia ja soveltuvampia kuin allekirjoittanut, Kurttila perustelee valintaansa.
– Olen kummeksunut sitä, että ikäihmisten tilaisuuteen osallistuminen ei olisi lapsen asioiden kannalta tärkeää. Se huolestuttaa, sillä ikäihmisillä on valtava tehtävä tässä yhteiskunnassa vielä edelleen lasten ja perheiden tukena. Heistä moni on isovanhempia, heistä moni myös kantaa mukanaan niitä raskaitakin kokemuksia omasta perheestään tai jopa rikkoutuneista suhteistaan omiin lapsiinsa ja sitä kautta lapsenlapsiin.
Aivan. Hyvin tiedetään, että demareiden kannatus lepää paljon ikäihmisten varassa ja olet ehdolla Keski-Suomessa…
– Ihmiset eivät ole niin mitättömiä tai heitä tulisi aliarvioida niin paljon, etteikö heillä olisi myös omaa arviointikykyä. Ei kysymys ole sosiaalidemokraateista tai keskustalaisista tai kokoomuslaisista, kyllä kysymys on suomalaista, joita minä ensisijaisesti tapaan ja sen jälkeen on vasta etuliitteitä.
Eli kyse ei ollut vaalityöstä?
– Kun minut sinne kutsuttiin, en ollut edes ehdolla.
Oletko tehnyt yhtään vaalityöhön liittyvää matkaa lapsiasiavaltuutetun piikkiin?
– Se, millä tavalla itse ajattelee, ei ole aina se, mitä ulkopuolelta koetaan. Mutta oma arvioni on hyvin vahva, että kun tästä toimistosta kalenteriin jotain tulee, niin se on tätä viranhoitoa ja juuri sitä. Tätä samaa täytyy kysyä niiltä vasemmistoliiton, vihreiden, keskustan, RKP:n tilaisuuksien järjestäjiltä, joissa olen ollut puhumassa. Heidän käsitys voi olla se, että he ovat olleet järjestämässä tilaisuuksia, jossa he pyrkivät löytämään myös kannattajiaan, mutta jokaiseen tilaisuuteen, muun muassa Järvenpään keskustanaisten hienoon tilaisuuteen tänä syksynä osallistuin siksi, että he kutsuivat, ja sellaisenaan sekin kohtaaminen oli tärkeä. Toisin sanoen menen sinne, minne kutsu käy.
”Matkustaminen on aina myös työaikaa”
Kurttila korostaa reissaamistaan lisääntyneellä kysynnällä. Kurttilan mukaan ihmiset ovat yhä enemmän huolissaan muun muassa lastensuojeluun ja kasvatukseen liittyvistä asioista, mikä on lisännyt yhteydenottojen määrää.
IS:lle Kurttila esittelee yksityismenoistaan siivottua kalenteriaan syksyn ajalta. Minuuttiaikataulut ovat tiukat käytännössä lähes päivittäin.
Kun ehtiminen paikasta A paikkaan B on hankalaa, pitää tehdä valintoja. Kurttila teki omansa jo aloittaessaan virassaan viisi vuotta sitten.
– Loimme silloin työsuojeluohjelman, johon halusin kirjata, että matkustamme mahdollisimman vähän kuormittavalla tavalla. Itselleni juuri työhyvinvointi ja henkilöstön hyvinvointi on tärkeää.
Siksi taksi on erittäin usein Kurttilan menopeli.
– Itse olen tehnyt sen valinnan, että matkustaminen on aina myös työaikaa. Eli kun olen matkalla, teen töitä. En ole itse viiden vuoden aikana ajanut metriäkään autoa.
– Ajattelen myös niin, että kun työntekijä ei hyödy taksilla matkustamisesta, se on myös eettinen tapa. Jos kysymys olisi siitä, että on paljon esimerkiksi kilometrikorvauksia, niin näkisin siinä selvästi ongelmaa.
Kurttilan työaika jakautuu karkeasti kolmeen osaan: työpäiviin lapsiasiavaltuutetun toimistossa Jyväskylässä, sivutoimistossa Helsingissä ja tien päällä. Kurttila laskee tehneensä pidemmälle ulottuneita virkamatkoja vuoden aikana 49.
Tässä kohtaa Kurttila röyhistää jo rintaansa. Moinen reissaaminen on raskasta ja vaatii tietysti myös sitä tarkkaa suunnittelua. Taksikohukin tuntuu jo melkein voitolta.
– Tokkopa olisi tullut sitten muuten tietoon, millainen tämä lapsiasiavaltuutetun kalenteri on tai kuinka moni muu 49 virkamatkaa tässä maassa tekee tiettömillekin teille, lapsia, perheitä ja ammattilaisia tavatakseen. Saa tulla viivalle vertailemaan!
Taksikuskit ovat Kurttilalle mieleen. Takapenkillä Kurttila voi rauhassa soitella arkaluonteisiakin työpuheluita, sillä taksikuskeja koskee vaitiolovelvollisuus. Ja jos aikaa on muulle rupattelulle, Kurttila saa usein taksikuskeilta ”arjen ymmärrystä”.
– Itselläni on ollut paljon niitä tilanteita, joissa meidän taksiautoilijat ovat paljon ymmärtämässä ja tunnistamassa niitä asioita, jotka yhtäkkiä ovat myös minun maailmassa läsnä. Lukemattomat kerrat olemme puhuneet muun muassa tän maan päihdeongelmista, julkisen liikenteen tilasta, lasten koulukuljetuksista, monista aiheista, joille annan arvoa.
Otsikkoa selkeytetty
-NILS-