Katselin tuon dokumentin läpi. Aiemmin olin katsellut sen toisen dokumentin. Sisällöltäänhän noissa dokkareissa tuli aika pitkälti samat asiat molemmissa, eli niitä perusjuttuja, joita voi lukea netistä, mm. wikipediasta ja muutamia pikkujuttuja lisää, jotka kyllä avasivat hieman lisää tekijän profiilia. Pidin ensimmäisestä dokumentista enemmän, kuin tästä.
Itse sain tuosta Kellyn kommentista sellaisen käsityksen, että hän oli sitä mieltä, että tekijä oli pakkomielteinen uhriensa suhteen, ei pakkoneuroottinen, kuten sinä sanoit. Sehän on selvää, että tekijä oli pakkomielteinen toiminnassaan. Pakkoneuroottisuus ei tarkoita sitä, että sellainen henkilö olisi pakkomielteinen vaikkapa toisten henkilöiden suhteen sellaisessa mielessä, että suuntaisi pakkomielteensä ulospäin.
Tämä murhaaja oli erittäin impulsiivinen henkilö ja hänen pakkomielteensä oli heikon impulssikontrollin seurausta. Hän ei ikäänkuin voinut hallita impulssejaan, joiden seurausta pakkomielteinen toiminta oli. Pakkoneuroosissa, eli pakko-oireisessa häiriössä pakko-oireet ovat itseen kohdistuneita ja niiden periaatteena on estää omaa impulsiivisuutta.
hannu hanhi kirjoitti:Ja mihinköhän perustuu tuo väite, että narsistisella psykopaatilla ei voi olla pakko-oireista häiriötä?
Tässä oli tuohon jo vastaus:
dazu kirjoitti:Sarjamurhaajilla keskeistä on kehittymätön persoonallisuuden rakenne ja kehittymätön, tai kokonaan puuttuva yliminä, eli ominaisuudet, joista seuraa äärimmäistä impulsiivisuutta ja vastuuttomuutta. Pakko-oireisessa häiriössä henkilöllä on liian vahva yliminä, mistä seuraa äärimmäistä epäimpulsiivisuutta ja tunnollisuutta, eli ominaisuuksia, jotka ovat täysin päinvastaisia, mitä sarjamurhaajalta vaaditaan.
Sarjamurhaajille ominaista on neuroottisten oireiden puuttuminen.
Minusta tuo lainaus omasta tekstistäni kertoo jo aika hyvin, mistä on kyse ja, miksi psykopaatilla ei voi olla pakko-oireista häiriötä. Pakkoneuroottinen henkilö on täysin päinvastainen persoonallisuus psykopaattiin verraten. Psykopaatti ei voi olla pakkoneuroottinen, pitkä ei voi olla lyhyt, eikä tummaihoinen voi olla vaaleaihoinen.
Se on oikeastaan aika peruspsykologiaa, että näitä häiriöitä ei voi olla samalla henkilöllä. Jotta henkilöllä voisi olla pakko-oireinen häiriö, hänellä täytyy olla terve persoonallisuus ja ongelmat ovat sitten ikään, kuin liian hallitsevassa yliminässä. Jotta henkilö voisi olla psykopaatti, hänellä täytyy olla kehittymätön ja heikko persoonallisuus ja heikko, tai kokonaan puuttuva yliminä. Pakko-oireisessa häiriössä henkilöllä on siis sillä tavalla kehittyneempi persoonallisuus, ettei hän ajautuisi sarjamurhaajaksi.
Pakkoneuroottinen henkilö on tavallisesti erittäin ujo, estynyt, kiltti, mukava ja huomaavainen henkilö. Psykopaatti on toisista piittaamaton, sadistinen, hallitseva johtajatyyppi, jolla on ympärillään hänen kaikkia paskapuheitaan myötäilevä hovi, jonka hän on kerännyt sopivista käskyläisistä, joiden psykologia on rakentunut siten, että he kokevat helposti tarvetta alistua psykopaattisille henkilöille ja alistaa myöskin muut sellaiselle henkilölle ja sitäkautta päästä ikään, kuin kiinni psykopaatin sosiaalisen vallan valtaistuimesta.
Pakkoneuroottinen henkilö kokee herkästi ja kaiken aikaa syyllisyyttä sellaisistakin asioista, mistä hänen ei tarvitsisi syyllisyyttä kokea, tämä on seurausta ylikireästä yliminästä. Psykopaatti taasen on täysin vastuuton, eikä koe syyllisyyden tunteita. Psykopaatti kokee ulkopuoliset henkilöt syyllisiksi omiin tekoihinsa, kuten rikoksiin. Jos psykopaatti pettää puolisoaan, hän selittää tilanteen siten, ettei puoliso antanut hänelle riittävästi huomiota...
hannu hanhi kirjoitti:Minun mielestäni dazu voisi tutustua sarjamurhaajien jaotteluun hyvin ja huonosti organisoituneisiin. Sitä kautta avautuu parhaiten, miten sarjamurhaajien psykopatologia voi rakentua hyvin eri tavalla. Tähän myös keskeisesti liittyy se, miten eri tavoin sarjamurhaajat pystyvät hallitsemaan sairaita impulssejaan.
Sarjamurhaajia jaetaan organisoituneisiin ja epäorganisoituneisin, mutta psykopaatteja nämä silti ovat kaikki tyyni, eikä heillä ole pakkoneuroosia. Se, että onko tekijä organisoitunut, tai epäorganisoitunut ja, millaisia yksityiskohtia tekijän toiminnassa on muutenkin, määräytyy psykopaattien yksilöllisten erojen mukaan.
Kuten kirjoitit, kaikki psykopaatit eivät ole päihdeongelmaisia. Päihdeongelmaton perheellinen ja työssäkäyvä psykopaatti voi toimia hyvinkin varovaisesti, suunnitelmallisesti ja järjestelmällisesti.
Ja voihan organisoidusti toimiva psykopaatti muuttaa toimintatapaansa epäorganisoituneeksi, jos himo vie voiton ja homma lähtee kokonaan lapasesta.
Ja ei niistä psykopaateistakaan sarjamurhaajia tule, kuin sadasosapromillesta. Muut saattavat olla ihan tavallisia narkkareita, jotka katsovat BB24 kanavaa huumeissa kotisohvalla, tai sitten ovat kovanluokan pelimiehiä ja naisten kaatajia, tai menestyviä teollisuusjohtajia.
Muuten olen näiden dokumenttien ja lukemani perusteella sitä mieltä, ettei tekijä ole voinut olla armeijan palveluksessa ainakaan EAR-tapausten aikana, koska hyökkäyksiä oli niin paljon lyhyessä ajassa, että hän ei olisi armeijan palveluksessa ollessaan ehtinyt niitä niin tehtailemaan etenkin, kun hän oli suunnitellut tekonsa niin hyvin, kuin oli.
Toinen mielenkiintoinen juttu oli, että missä tämä tekijä oli vuodet ennen viimeistä tunnettua murhaansa... ja mikä sai hänet hyökkäämään tämän yhden uhrin kimppuun vielä vuosien jälkeen... oliko viimeinen hyökkäys paluuta menneeseen ja halua kokea harrastuksensa vielä kerran, vai oliko uhri hänelle jollain tavalla tuttu ja kokiko hän jonkinlaista houkutusta tämän uhrin suhteen...
Jos tekijä aloitti laajamittaisen toiminnan Visaliassa, niin hänen oli täytynyt asua Visaliassa vuosina 1974-1975 ja jonkin aikaa ennen tätä, jotta ehti tutustumaan alueeseen. Miehen täytyi asua myös Sacramentossa ainakin pari vuotta Visaliasta lähdettyään. Tapahtuivatko myöhemmät murhat alueilla, joissa mies asui... vai iskikö mies tarkoituksella eri paikkoihin, vaikeuttaakseen poliisin työtä ja siten vaikeuttaakseen kiinnijäämistään...
Kaiken aikaa minulla oli tämän tapauksen suhteen tunne, ettei tappaminen ollut niinkään tämän miehen se iso juttu, vaan hän tykkäsi hakea jännitystä hiippailemalla ja murtautumalla ihmisten taloihin, ja toisaalta hän piti raiskaamisesta.
Tappaminen tuli kuvioihin sen jälkeen, kun hän oli kerran epäonnistunut raiskaamaan naisen ja joutunut lähtemään pakoon.
Tappaminen oli ikäänkuin kostoa tästä epäonnistumisesta ja toisaalta pyrkimystä näyttää itselleen omaa kaikkivoipaisuuttaan ja todistella itselleen olevansa tilanteen herra vielä epäonnistumisen jälkeenkin.
Kengännauhoilla ja timanttisolmulla oli tälle henkilölle jokin erityinen perverssi merkitys.
Suomen on ottanut otteeseensa USAsta ja Venäjältä johdettu alt-right oikeisto ja USAsta johdettu vihervasemmisto, jotka toteuttavat USAn ja Venäjän sisäpolitiikkaa Suomessa ja ovat näin tehneet Suomesta ks. maiden jatkeen ja vieneet Suomelta itsenäisyyden
Tuota ei rimpuilevan uhrin sitomisessa kyllä tehdä mitenkään. Noin aikaa vaativan solmun kyökkipsykologinen tulkinta taas avaa ihan uusia ulottuvuuksia ONT:n sielunelämään, sekä siihen, miten suuren arvon hän omassa mielessään teoilleen antoi. Selvästi kyseessä on hänelle jotain hyvin merkityksellistä, jopa arvokasta, koska paneutuu noin yksityiskohtiin. 
