Viiltäjä-Jack ...

[strangelove]

Jari Louhelainen kertoo kirjassa, että vertaisarviointiartikkeli on jo vedosmuodossa, ja mikäli artikkeli hyväksytään, alustava julkaisupäivä on vuoden 2016 alussa. Vertaisarvioinnin etenemistä on viivästyttänyt se, että Louhelaisen mukaan tutkimus ei aiemmin ollut siihen tieteelliseltä kannalta valmis.

Mutkia on kuulemma matkassa edelleen, sillä Kosminskin luita ei ole saatu kaivettua ylös. Tämä johtuu siitä, että Kosminskin jälkeläiset ovat haistaneet asiassa bisnesmahdollisuuden ja vaativat jäänteiden kaivamisesta tolkuttomia summia.

Kiinnostava mahdollisuus on sekin, että Louhelaisen mukaan Kosminskin kallosta voitaisiin tehdä täydellinen kopio kolmiulotteisella tulostuksella. Koska Louhelaisella on tiedossa aiempien tutkimusten myötä Kosminskin hiusten ja silmien väri, voitaisiin 3D-tutkimuksella ensimmäistä kertaa nähdä, miltä Viiltäjä-Jack näytti. Kosminskista ei juuri valokuvia ole säilynyt, kirjassa hänestä ei ole ainuttakaan kuvaa.

[Kosminski]

Onhan noista Kosminski asioista moni ollut Viiltäjä-Jack -keskustelussa esillä jo ennen Edwardsin kirjaa. Robert Andersonin muistelmat ja Swansonin kommentit siihen etenkin ovat hyvin tiedettyjä. Tuo Schwartzin tapaus oli itselleni uusi ja mielenkiintoinen. Itsekin olen kirjan luettuani lähes 100% varma siitä, että Kosminski oli tekijä. Lähinnä sitten voidaan spekuloida sillä, ketkä kaikki olivat hänen uhrejaan. Itse taipuisin sen kannalle, että uhrit olivat Tabram, Nichols, Chapman, Stride, Eddowes ja Kelly.

[Dave Klein]

Pari päivää sitten friiltä tuli Jack-dokkari. Siinä murhaajaksi tarjottiin James Kellyä, mielisairaalasta karannutta verhoilijan ammattia harjoittanutta miestä. Ja laitettiinpa siinä New Yorkissa vuonna 1891 tapahtunut Carrie Brown nimisen prostituoidun murha viiltäjän tilille. Teoria ja murhaajaehdokas muiden joukossa.

[Katajaankapsahtaja]

Pari päivää sitten friiltä tuli Jack-dokkari. Siinä murhaajaksi tarjottiin James Kellyä, mielisairaalasta karannutta verhoilijan ammattia harjoittanutta miestä. Ja laitettiinpa siinä New Yorkissa vuonna 1891 tapahtunut Carrie Brown nimisen prostituoidun murha viiltäjän tilille. Teoria ja murhaajaehdokas muiden joukossa.

Se, että murhaaja olisi siirtynyt Lontoosta Amerikan maaperälle on mielestäni täysin mahdollinen ja jopa todennäköinen skenaario. Paljon on kuitenkin laivaliikennettä sillä välillä siihen aikaan ollut ja maisemaa on ollut jo aika vaihtaa huomion myötä.

[Perry]

Tämän päiväisessä Puoli Seitsemän-ohjelmassa oli vähän juttua Ripperistä, lähinnä sen suomalaisen DNA-tutkijan näkökulmasta http://areena.yle.fi/1-3142333

[Kosminski]

Tuo Friin dokkari Jack the Ripper in America on ihan huttua. Tämä tutkija Ed Norris ilmoittaa heti dokumentin alussa, että sarjamurhaajilla on aina oma kaavansa ja tekotapansa, jota he orjallisesti noudattavat. Sitten dokumentin loppupuolella hän keksii väittää, että Carrie Brownin X-viilto tarkoittikin numeroa kymmenen, koska tämä oli Viiltäjä-Jackin kymmenes uhri. Okei. Jos sarjamurhaajilla on aina kaava, niin miksi muissa Viiltäjä-Jackin uhreissa ei ole minkäänlaisia numeroita?

Norris myös pitää From Hell kirjettä murhaajan lähettämänä ja vie sen analysoitavaksi höpöhöpö-tutkijalle, joka osaa kertoa kirjeen kirjoittajan olleen arvaamaton persoona. No älä! Kirjeessähän kirjoittaja kertoo paistaneensa ja syöneensä osan ihmisen munuaista. Miksi Norris ei vertaa kirjeen käsialaa epäilynsä James Kellyn käsialaan? Hänellä, kun on mm. miehen tunnustus, mihin tekstiä voisi verrata. Mutta ei.

Kellyähän ovat muutkin epäilleet, joten teoria ei ole mitenkään kovin uusi. Eikä sekään teoria, että Jack olisi lähtenyt Amerikkaan. Sitähän jo aikalaislehdet spekuloivat. Toisaalta voi olla, että Carrie Brownin valitettavasta kohtalosta paikallinen lehdistö vain näki sensaatiouutisen ja rahan.

Edelleen olen sitä mieltä, että vahvimmat todisteet puhuvat Kosminskin syyllisyyden puolesta.

[Ailar]

Luin tuon Viiltäjä Jack, Kuinka paljastimme murhaajan -kirjan (Edwards/Louhelainen). Kirja oli mielenkiintoinen. Erityisesti tuo kuva saalista kiinnosti.
Saali ei ollutkaan mikään mitätön huivi, vaan kaunis, suurikokoinen silkkinen kapine.

Tuon saalin historia on hieman merkillinen: ensin sen oletettiin kuuluneen Catherine Eddowesille. Sitten Edwards muuttaakin mieltään ja selittää - kuten itsekin ajattelin - uutta ajatustaan, että kuinka vähävaraisella ilotytöllä olisi ollut tuollainen saali ja koska hän miesystävänsä kanssa kanitti jopa miehen kengät, miksei hän kanittanut tuota saalia? Siitä olisi varmasti saanut hyvät rahat.
Toinen asia oli sitten se, että silkkisaali oli värjätty luonnonväreillä, jotka olivat vesiliukoisia. Eddowesin mukana saali olisi varmasti joutunut alttiiksi niin vesisateelle kuin muullekin värejä tuhoaville ilmiöille. Saalin värit olivat kuitenkin hyvässä kunnossa.

Edwards päättelikin sitten saalin kuuluneen surmaajalle.
Se on minusta hieman outo kuvio. Kuinka mies olisi saalia käyttänyt surmatessaan raa'asti naisia. Harteillaanko?
Kuinka se pysyi, koska siinä oli silkkivuori eikä mitään kiinnitystä? Eikö se olisi ollut huomiota herättävä? Saali oli siis Edwardsin tutkimusten aikan kahdessa osassa, 187x65 cm ja 61x48 cm. Siitä oli siis leikattu palasiakin.
Vai ottiko surmaaja sen mukaansa vain tuolle ainoalle kerralle ja jätti sen tarkoituksella, kuten Edwards epäili, merkiksi mikkelinpäivien surmista? Saalin kuvioissa oli elokuunastereita, joiden nimen alku 'michaelmas daisy' viittaa mikkelinpäivään.
Eikö sitten aiemmissa murhissa ollut mitään vaatekappaletta tai muuta sellaista, jossa olisi myös ollut vihje tulevista murhista?
Lännessä mikkelinpäivää juhlittiin 29.9. ja ortodoksit viettivät sitä 8.11. Noina päivinähän surmaaja ilmeisesti lähti liikkeelle, vaikka surmat ajoittuvatkin seuraavan vuorokauden puolelle.
Merkillistä on myös se, että juuri tuo saali oli se, minkä Eddowesin luokse saapunut poliisimies halusi ja otti (luvan saatuaan) itselleen viedäkseen sen vaimolleen, joka ei sitä halunnut. Näin se jäi kuitenkin hänen sukunsa haltuun.

Viiltäjä-Jackin ns. varmat uhrithan olivat

Mary Ann Nichols 30.8. 1888
Annie Chapman 8.9. (väli edelliseen on 8 päivää)
Elizabeth Stride 30.9.
Catherine Eddowes 30.9.
Mary Jane Kelly 9.11. (väli edelliseen on 8-9 päivää riippuen Kellyn surmaamisen tarkasta ajasta)

Nuo päivämäärät ovat merkillisen säännöllisiä, mutta esim. tässä ko. kirjassa tuohon säännöllisyyteen ei ole paljoakaan puututtu.
Joko tekijä on surmannut kuukauden viimeisinä päivinä tai sitten reilun viikon päästä kuukauden alusta. 30.9. hän teki nuo kaksi murhaa, koska ilmeisesti tuli häirityksi surmatessaan Stridea. Tästäkö sitten johtui, että surmiin tuli katkos, jonka aikana hän jätti väliin lokakuun murhat, mutta palasi sitten aikataulullisesti jälleen tuohon entiseen tapaansa?
Noiden muiden kuin näiden viiden uhrin surmat eivät aikataulullisesti ja tekotavaltaan sovi kovin hyvin kaavaan.

Itse olen vahvasti ollut sillä kannalla, että Maybrick teki nämä surmateot. Tämä tietysti olettaen, että nuo päiväkirjat olisivat totta.

Puolanjuutalaisesta parturi Aaron Kosminskista kuitenkin tehtiin murhaaja noiden labrakokeiden perusteella. Hän oli myös Scotland Yardin pääepäilty. Sittemmin hän joutui omaistensa toimittamana köyhäintaloon ja mielisairaalaan ja oletettiinkin, että siksi surmat loppuivat.
Kosminski oli skitsofreenikko ja ainakin mielisairaalaan joutuessaan aivan sekaisin päästään. Olisiko hän kuitenkin aiemmin voinut olla niin hyväkuntoinen, murhahimoistaan huolimatta, että olisi selvinnyt noista murhista jäämättä kiinni?
Mikä Kosminskin sai lähtemään liikkeelle noina tiettyinä aikoina?
Mahtoiko hän omistaa tuollaisen saalin ja jos, niin miksi hänen jäljilleen ei päästy heti Eddowesin murhan jälkeen? Kai joku sentään olisi ollut tietoinen, että saali oli hänen.
Tosin huono puoli tuossa on se, että poliisi kähmi saalin itselleen, mutta lehdissä kyllä mainittiin tuosta elokuunasterikuvioisesta vaatteesta, jonka tosin oletettiin olleen naisen hame. Ilmeisesti myös perhe suojeli Kosminskia.

Olisi mielenkiintoista tietää, mitä Kosminski teki 8.-9.10. ja 30.10., jolloin "häneltä jäi murhat väliin". Johtuiko se yksinomaa siitä, että poliisit olivat ryhtyneet todenteolla kyttäämään alueella, eikä hänellä näinollen ollut mahdollisuutta toteuttaa halujaan?

Mielenkiintoista on myös se, että Kosminskista puhutaan ammatiltaan parturina, mutta Edwardsin selvitysten mukaan, mikään ei tue tätä ajatusta. Tosin pidetään mahdollisena, että onhan hän voinut harjoittaakin tällaista ammattia.

[Riukiu]

Olihan saali väkisin Venäjältä tuotu ja kallis. Epilemättä Kosminskin perheen mukana, koska oli vanha. Kyllä murhaaja selvästi oli Kosminski. Ei kai siihen ole mitään epäselvyyttä. DNA-testi todistaa asian. Ilmeisesti ei vain ole keksitty muita sairaan sarjamurhaajan tempauksia ja päähänpinttymiä. Ehkä itsekin alkoi rakennella vasta viimeisiin murhiinsa tuollaisia saalijuttuja.

Kyllä kirjsta selkeästi ilmenee syy siihen, miksi saalin omistaja tms. ei ole ilmoittanut mitään ja miksi Eddowesin murha ei selvinnyt heti. Samasta syystä avaintodistaja kieltäytyi todistamasta oikeudessa.

[Ailar]

Kyllä kirjsta selkeästi ilmenee syy siihen, miksi saalin omistaja tms. ei ole ilmoittanut mitään ja miksi Eddowesin murha ei selvinnyt heti. Samasta syystä avaintodistaja kieltäytyi todistamasta oikeudessa.

Omassa kirjoituksessani oli siis tarkoitus pohtia sitä, että tuo kaunis saali oli ollut mitä ilmeisemmin Kosminskin tai hänen perheensä omistuksessa ennen murhia/ennen Eddowesin murhaa. Lehdissä oli ollut kuvaus tuosta elokuunasterikuvioisesta vaatteesta. Sen jotenkin ymmärtää, että oma perhe on vaiennut siitä, että Kosminskilla on ollut tuollainen saali, mutta eikö kukaan ulkopuolinen ole koskaa nähnyt tuota saalia ja osannut yhdistää miestä surmatöihin?

[Riukiu]

Ainakin Huudosa "Lipski" päätellen jotkut tai uiseammatkin yhteisössä tesivät asian.

[Kosminski]

Itse olen sitä mieltä, että saali on ollut mukana sitä varten, että sillä on saatu kiinnitettyä uhrin huomio. Tyyliin: "Tules katsomaan miten kaunis huivi minulla tässä on." Rahaa Kosminskilla ei välttämättä ole ollut paljoa, joten uhreille on voitu tarjota tuota saalia maksuksi. Ehkä se on ollut mukana muinakin murhapäivinä, ehkä ei. Eddowesin tapauksessa saali on jäänyt jälkeen ehkä sen takia, että Kosminskille on tullut kiire paikalta.

DNA-todisteet ovat mielestäni sen verran hyvät, että ne kyllä yhdistävät saalin Eddowesiin ja Kosminskiin. Tämän perusteella voinee sanoa, että Kosminski surmasi Eddowesin. Muuhun ei riitä todisteet, vaikka hyvin todennäköistähän on se, että hän oli muidenkin veritöiden takana.

Ja toden totta varmasti ainakin osa puolanjuutalaisista tiesivät Kosminskin olevan murhaaja. Heitä vain vainottiin ja syrjittiin jo ennen Viiltäjä-Jackin tapausta, joten osa varmasti pelkäsi vainojen vain lisääntyvän, jos murhaajaksi paljastuu juutalainen. Poliisilla oli ilmeisesti omat epäilyksensä, mutta ei todisteita. Melville Macnaghten memossahan Kosminski on ilmoitettu epäillyksi ja Swanson on kertonut poliisin tarkkailleen häntä. Juutalaiset eivät vain suostuneet todistaamaan omaansa vastaan.

[Roadkill666]

http://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005123381.html

Ratkesiko Viiltäjä-Jackin henkilöllisyys lopullisesti? Pakkomielteisesti mysteeriä tutkinut kirjailija lyö todisteet pöytään

Daily Mirror kertoo, että Patricia Cornwellin mukaan ainoa uskottava syyllinen on tunnettu brittimaalari.
Lähes pakkomielteisesti Viiltäjä-Jackin tapausta jo vuosien ajan tutkinut yhdysvaltalaiskirjailija Patricia Cornwell sanoo ratkaisseensa mysteerin lopullisesti. Asiasta kertoo brittilehti Daily Mirror verkkosivuillaan.

Cornwell aikoo esittää todisteet historian pahamaineisimman sarjamurhaajan henkilöllisyydestä uudessa kirjassaan Ripper: The Secret Life of Walter Sickert. Hänen mukaansa kaikki viittaa siihen, että syyllinen oli tunnettu brittimaalari Walter Sickert.

– Titanicia ei voi nostaa ilmaiseksi. Minä käytin yhteensä noin seitsemän miljoonaa dollaria tutkimuksiini, muun muassa joidenkin maailman parhaiden ja älykkäimpien asiantuntijoiden palkkaamiseen, Cornwell toteaa lehden mukaan.

– Moni ihminen ei olisi pystynyt siihen, koska heillä ei ole rahaa. Yritän toimia oikein. Jos joku todistaa väitteeni vääräksi, tulkoon esiin.

Cornwell esitti teoriansa Sickertin syyllisyydestä ensimmäisen kerran jo 15 vuotta sitten. Se herätti melkoisesti närää taiteilijapiireissä.

Impressionisti Sickert syntyi Saksassa, mutta hän muutti kuusivuotiaana Englantiin perheensä kanssa. Hän meni elämänsä aikana kolme kertaa naimisiin ja kuoli vuonna 1942 Bathissa 81 vuoden iässä.

Kivulias fistelileikkaus saattoi Cornwellin mukaan jättää Sickertiin henkisiä arpia ja aiheuttaa seksuaalisia toimintahäiriöitä.

Daily Mirrorin mukaan Cornwell uskoo, että Sickert on ainoa uskottava epäilty Mary Ann Nicholsin, Annie Chapmanin, Elizabeth Striden, Catherine Eddowesin ja Mary Jane Kellyn – ja useiden muiden murhiin – 1880-luvun lopulla.

Sickertin maalaus Putana a Casa kuvaa prostituoitua, jonka kasvoilla näkyy outoja mustia siveltimen vetoja. Vanhan valokuvan perusteella ne muistuttavat erehdyttävästi Eddowesin kasvojen viiltoja.

Vuonna 1906 maalattu Le Journal puolestaan kuvaa naista, jolla on tiukka kaulakoru. Se muistuttaa toista Eddowesista kuoleman jälkeen otettua kuvaa, ja Nuit d’ete taas tuo mieleen Kellyn kuolinvuodekuvan.

– Ketään ei voi koskaan tuomita rikoksesta maalauksen perusteella, mutta Sickertin maalaukset muistuttavat hyytävällä tavalla uhrien valokuvia, toteaa Cornwell.

– Minulla oli hänen maalauksiaan kirjastohuoneeni seinällä Greenwichissä, Connecticutissa. Joka kerta kun kävelin niiden ohi, se oli minulle liikaa. Lahjoitin noin sata hänen maalaustaan ja piirrostaan Harvardille ja Yalelle.

Sekä Sickertin että Viiltäjä-Jackin kirjeissä oli omituisia piirroksia ja hahmoja tekstin seassa. Chapmanin murhan jälkeen murhaaja lähetti Lontoon poliisikomentajalle James Fraserille postikortin, johon piirretyn sarjakuvahahmon kurkku oli leikattu auki.

– Sarjakuvahahmon kasvot muistuttavat Sickertin piirrosta kirjeessä, jonka hän kirjoitti vuonna 1893 taiteilija William Rothensteinille, kertoo Cornwell.

Hänen analyysinsä yhdisti Sickertin käyttämän paperin joihinkin Viiltäjä-Jackin poliisille lähettämiin kirjeisiin. Kolme Sickertin kirjettä ja kaksi Viiltäjä-Jackin kirjettä oli samasta 24 arkin paperisarjasta.

– Kirjeisiin ei suhtauduttu siihen aikaan kovin vakavasti, vesileimoista ei ollut mainintaa. On hämmästyttävää, ettei kukaan huomannut silloin mitään epätavallista.

Lokakuun 31. päivänä 1888 leimatussa Viiltäjä-Jackin kirjeessä oli sama vesileima – Gurney Ivory Laid – kuin useissa Sickertin kirjeissä.

Cornwell antaa tukensa edesmenneen kehystäjän Joseph Gormanin väitteille siitä, että mies sanoi olevansa Sickertin avioton poika. Gormanin mukaan taiteilija oli tunnustanut hänelle kammottavia yksityiskohtia murhaajasta.

Gormanin lausuntoja on väitetty hänen mielikuvituksensa tuotteiksi. Cornwell kuitenkin sanoo, että häneltä löytyy todisteita Gormanin perimistä tekijänpalkkioista Sickertin kuoleman jälkeen. Kustantaja oli maksanut Gormanille 154,88 puntaa Sickertin kirjoituskokoelmasta.

Kun Sickertin nimi aikoinaan nousi epäiltyjen listalle, taidepiirit ryhtyivät puolustamaan häntä ja väittivät hänen olleen murhien aikaan Ranskassa. Cornwell löysi kuitenkin päivättyjä luonnoksia, joiden perusteella Sickert oli Lontoossa ainakin kolmen murhan aikaan.

– Hän ei todellakaan ollut Ranskassa.

Myös suomalainen geenitutkija Jari Louhelainen on tutkinut Viiltäjä-Jackin mysteeriä. Hän analysoi taannoin DNA-jälkiä shaalista, joka oli löydetty yhden uhrin viereltä. Jäljet johtivat yhteen niistä miehistä, joita murhista aikoinaan epäiltiin – puolalaiseen parturiin Aaron Kosminskiin.

[Roadkill666]

Sama ja vähän muutakin Englanniksi
http://www.mirror.co.uk/3am/celebrity-n ... d-10005816

Jack the Ripper mystery finally solved as novelist Patricia Cornwell unmasks the killer
The 60-year-old best seller has spent millions of her own money unearthing who was behind the grisly murders.

After an investigation that has cost her millions, author Patricia Cornwell believes she has settled the Jack the Ripper mystery once and for all.

And she is certain the finger of blame points squarely at Walter Sickert, a renowned British Impressionist painter.

Patricia, 60, says: “You can’t raise the Titanic for free. I spent about $7million [£5.7million] overall in my investigation, including employing some of the best and brightest experts in the world.

“A lot of people couldn’t have done what I have because they wouldn’t have the money. I am trying to do the right thing. If someone proves me wrong, bring it.”

She first came up with the theory about Sickert 15 years ago and stated her case in her 2002 book Portrait of a Killer: Jack the Ripper – Case Closed.


Patricia believes Walter Sickert is the man behind the killings


It caused indignation in the art world and she says former Met Deputy Assistant Commissioner John Grieve even warned her she would be “hated for doing it”.

She says: “That was quite sobering and I didn’t handle it well. I was very defensive. I felt ambushed.

“I am a relentless person. Most people who know me will unfortunately say that. I wear people out pretty quickly. But I was determined to prove my case and I believe I’ve done it.”

And she says the proof is in her new book Ripper: The Secret Life of Walter Sickert.


Sickert was born in Germany, but settled in England with his family at the age of six. He married three times and died in Bath in 1942, at the age of 81.

Patricia believes the artist, who once painted Winston Churchill’s portrait, is the only credible suspect for the murders of Mary Ann Nichols, Annie Chapman, Elizabeth Stride, Catherine Eddowes, and Mary Jane Kelly – and maybe up to 15 more victims – in the late 1880s.

Here, Patricia reveals her case file of evidence which she believes finally nails the true identity of the Ripper.

Chilling paintings

Sickert’s painting Putana a Casa shows a prostitute with bizarre black brush strokes on her face, which are eerily similar to the savage cuts on the postmortem picture of Catherine Eddowes’ face.

Sickert’s 1906 painting Le Journal shows a woman wearing a tight necklace, with her heard thrown back and mouth open.





One of the strange paintings

It is strikingly similar to the photo of Eddowes with her neck cut open. And Sickert’s Nuit d’ete – or summer night – evokes Mary Kelly’s death bed scene.

Patricia says: “You can never convict anyone of a crime based on a painting. But Sickert’s paintings are chilling in their resemblance to the photos of the victims.”

She says a Sickert painting is even hanging in Scotland Yard. It depicts a frightened-looking woman with a “weird” band around her neck.


Catherine Eddowes face with cuts


An autopsy photo

Patricia says: “It is Impressionism – or something else more sinister.

"I had his paintings hanging in my library in Greenwich, Connecticut, and every time I walked past them, it became too much. I donated about 100 of his paintings and drawings to Harvard and Yale.”

Strange doodles

One of the strange doodles


More of the unusual doodles

Both Sickert and the Ripper’s letters had strange doodles and characters among the text.

On a postcard mailed to James Fraser, the commissioner of the City of London police, the Ripper drew a cartoon head with a cut-throat.

It was just after the murder of Annie Chapman, who had her throat and abdomen slit.

Patricia says: “The cartoon face resembles a Sickert doodle on a letter he wrote in 1893 to the artist William Rothenstein.”

The wall of silence

Patricia believes Sickert is still being protected by shadowy figures even today.

She says: “I have people who will not allow me to quote from archival sources because their ancestor said something that was incriminating about him.”

She also recalls an episode which she believes suggests she was being monitored.

“I flew to London after Cornwall and immigration officers said we entered the country illegally as we never cleared Customs in Cornwall.

“I said we did as there was a man in military uniform who looked at our passports. They didn’t have anyone that fitting that description.”

The Ripper guestbook

During her probe, Patricia flew to Cornwall to stay at the Lizard guesthouse, now the Top House Inn.

Sickert had links to the area and the hotel was frequented in the Ripper era by artists, writers and even MPs.

The author believes a guestbook from the 1880s was vandalised by someone whose drawing style was similar to Sickert’s sketches and the Ripper’s letters.

Doodles are eerily similar in both the guestbook and the Ripper letters. One part of the guestbook is even signed Jack the Ripper, Whitechapel.

Patricia says: “I stayed up until 3am with the wind howling around me reading the guestbook.

“I couldn’t believe it. I saw this guy’s hands all over this book. I gave the guesthouse owner £10,000 for the book. I thought she was going to have a heart attack.

"Then when it turned out to be so good, I gave her another £10,000. It was an amazing find. It’s now in the New York public library.”

The childhood op

An operation for a penis fistula may have left Sickert psychologically scarred.

Patricia says: “Charles Dickens had one and said it was the most painful ever. You you can imagine a little boy with no anaesthesia.”

She says it could have caused “sexual dysfunction”, and adds: “The question is what this did to him psychologically.”

Letter watermarks

Some of the strange doodles on a letter

Patricia’s analysis matched paper used by Sickert to some of the letters the Ripper sent to the police. Three Sickert letters and two Ripper ones came from a paper run of just 24 sheets.

She says both the Ripper and Sickert were “compulsive letter writers”. She says: “The letters weren’t taken very seriously at the time – there was no mention of watermarks.


An example of the watermarked letters

“It’s astonishing that no-one back then noticed that there was anything unusual.”

A Ripper letter postmarked October 31, 1888, had the same watermark – Gurney Ivory Laid – as several Sickert letters.

Illegitimate son

Patricia backs up the claims of the late picture-framer Joseph Gorman, who insisted he was Sickert’s illegitimate son and said the artist had confessed gory details about the Ripper to him.

While Gorman was dismissed as a fantasist, Patricia says she has evidence he inherited Sickert’s publishing royalties following the artist’s death in 1942.

She found evidence in Joseph’s papers of a £154.88 payment made to him by a publisher for a collection of Sickert’s writings.

Music hall sketches

After Sickert was raised as a suspect, the art world rallied round to claim he had an alibi as he was in France around the time of the murders.

But Patricia found dated sketches that placed him in London music halls at the time of at least three of the killings.

She says: “His music hall sketches are dated August, September, November. Mary Kelly, Elizabeth Stride, Catherine Eddowes... he was in a 24-hour striking zone of them.

“He certainly wasn’t in France. It’s flat out not true.”

[Tuomion Pasuuna]

Alkaa olla niin paljon näitä varmoiksi syyllisiksi todettuja, että kaikille ei kohta riitä enää omaa uhria, vaan osa on pitänyt surmata porukalla.

[Kosminski]

Patricia Cornwellin teoria Walter Sickertin syyllisyydestä on jo yli kymmenen vuotta vanha. Hän ei onnistunut vakuuttamaan ensimmäisellä tutkimuksellaan eikä toisellaankaan. Hän pystyy ehkä joten kuten osoittamaan sen, että Sickert on saattanut kirjoittaa jonkun niistä kirjeistä mitä poliisi ja media saivat valtavasti Viiltäjä-Jackin murhien aikana. Se ei vain tarkoita sitä, että hän olisi murhaaja. Jo aikalaisuutiset kertoivat tavallisista ihmisistä, niin miehistä kuin naisista, jotka kirjoittivat kirjeitä Whitechapelin murhaajan nimissä. Yksikään heistä ei ollut murhaaja. Miksi Sickert sitten olisi?

Maalauksista löytyvät "viitteet" Viiltäjän murhiin ovat taas aiavan höpöä. Jos oikein katsoo, niin ehkä jossain koruissa, varjoissa ja merkeissä voi jotain yhtäläistä löytää, mutta mitä sitten? Maalaukset on tehty vuosia Viiltäjä-Jackin murhien jälkeen, jolloin uhrien vammat ovat olleet kaikkien tiedossa. Jos jotain yhtäläisyyttä on, niin Sickert on voinut maalata kuulemansa perusteella.

Cornwellilla näyttäisi olevan pakkomielle, mutta hyvin vähän kunnollisia todisteita. Toki tämäkin kirja on varmasti tehty pitkälti myyntiluvut silmissä.