Paul Stephani - "Itkevä sarjamurhaaja" (Minnesota 1980-1982)

[strangelove]

1980-luvun alussa Minnesotan osavaltiota järkytti erikoinen sarjamurhaaja. Hän ehti reilun 1,5 vuoden aikana murhata kolme naista ja haavoittaa kahta. Veritöidensä jälkeen murhaaja soitti hätäkeskukseen ja tunnusti itkien tekonsa. Yhdessä tapauksessa hän jopa tilasi ambulanssin pelastamaan vielä elossa olleen uhrin. Puheluiden sisältö oli aina samanlainen - hän pahoitteli tekojaan ja toivoi poliisin pysäyttävän hänet, ettei hän pääsisi jatkamaan tappamista.

Teot

31.12.1980, Minneapolis, Minnesota

Tapahtumaketju käynnistyi Minneapolisin kaupungissa uudenvuodenaattona 1980. Vuoden vaihtumista railakkaasti juhlinut Karen Potack poistui humaltuneena ravintolasta myöhään illalla. Kolmen tunnin kuluttua poliisin vihjepuhelimeen tuli merkillinen soitto. Langan päässä oli mies, jonka ääni oli naismaisen korkea ja itkuinen:

(Huom! Puhelut vapaasti suomennettu)

S= (Soittaja)
V= (Vastaaja)

S: Tämä on hätätapaus. Lähettäkää ryhmä Pierce Butler Roadille, Malmbergin konepajan luo. Lähettäkää myös ambulanssi. Täällä on loukkaantunut tyttö.

V: Osaatko kertoa, mitä hänelle on tapahtunut?

S: Pitäkää kiirettä. Hän makaa maassa rautateiden luona konehuoneen takana. Pitäkää kiirettä!

V: Mikä on osoite?

S: En tiedä.

V: Kuka olette? ... Haloo?

Poliisi ja ambulanssi saapuvat paikalle ja löytävät soittajan ilmoittamasta paikasta pahasti hakatun Karen Potackin. Myöhemmin todetaan, että häntä on lyöty useita kertoja raskaalla metallisella esineellä. Hänen kallonsa on halki, mutta hän selviää hengissä. Hyökkäyksestä hän ei kuitenkaan muista mitään.

3. kesäkuuta, 1981 - St. Paul, Minnesota

Kesäkuisena iltana St. Paulin poliisin päivystyspuhelin soi. Soittajan äänessä itkua.

S: Otatteko minut kiinni? Puukotin taas ihmisen jäähakulla. En kykene pysäyttämään itseäni. Jatkan vain tappamista.

V: Haloo? Oletteko siellä?

Ei mene kauaa kun poliisi löytää 18-vuotiaan Kimberly Comptonin puukotettuna. Häntä on isketty 61 kertaa jäähakulla - ihan niin kuin itkuinen soittaja oli kertonut. Uhrin henkilöllisyys saatiin selville pian, sillä hänen taskustaan löytyi linja-autoaseman tallelokeron avain. Tallelokerossa oli kaksi laukkua, joissa luki Kimberlyn nimi. Hän oli juuri murhapäivänään muuttanut Wisconsinista St. Pauliin ja tavannut murhaajansa melko pian kaupunkiin saavuttuaan.

Muutama päivä ruumiin löytämisen jälkeen St. Paulin poliisi saa jälleen soiton. Ääni on tällä kertaa rauhallisempi, mutta edelleen nyyhkyttävä.

S: Älkää puhuko, vaan kuunnelkaa. Olen pahoillani siitä mitä tein Comptonille. En olisi voinut auttaa. En tiedä, miksi puukotin hänet. Olen niin järkyttynyt siitä, että ryyppään joka ilta. En voi uskoa, että tein sen. En halua joutua vankilaan. Tapan itseni. Tapan mieluummin itseni kuin menen vankilaan. Yritän olla tappamatta ketään muuta.

Tässä vaiheessa poliisi julkaisee osan puheluista mediassa siinä toivossa, että joku tunnistaisi äänen. Vihjeitä tulee valtavasti, mutta mikään ei tuota tulosta.

6.8.1982 - Minneapolis, Minnesota

Yli vuosi Comptonin murhan jälkeen löydetään uusi uhri. 40-vuotias Barbara Simons löytyy puukotettuna ryteiköstä joen varrelta. Murhaaja yritti ilmeisesti saada ruumiin jokeen onnistumatta siinä. Simonsia on puukotettu yli 100 kertaa. Parin päivän päästä itkuinen soittaja ilmoittaa veriteostaan paloaseman päivystysnumeroon.

S: Älkää puhuko, vaan kuunnelkaa. Olen pahoillani, että tapoin sen tytön. Puukotin häntä 40 kertaa. Kimberly Compton oli ensimmäinen uhri St. Paulissa. En tiedä mikä minua vaivaa. Olen sairas. Tapan varmaan itseni.

V: Missä olette?

S: Menen... Jos joku jolla on punainen paita kuolee, se olen minä. Tapan lisää ihmisiä. En pääse taivaaseen!

V: Rauhoittukaa, rauhoittukaa.

Tutkimuksissa varmistuu, että soittajan ääni on sama kuin Comptonin tapauksessa. Poliisi teitää etsivänsä sarjamurhaajaa.

Barbara Simonsin murhan jälkeen poliisi saa tutkimuksiin uutta potkua. Uhri oli ollut baarissa iltana jolloin hänet murhattiin. Baarin työntekijät muistavat Simonsin tanssineen erään miehen kanssa. Simons oli loppuillasta sanonut baarimikolle: "Toivottavasti hän on kunnollinen, sillä hän lupasi saattaa minut kotiin." Silminnäkijät käyvät poliisin pyynnöstä läpi 169 rikoksesta epäillyn kuvaa. Yhden henkilön kohdalla kellot soivat.

Paul Stephani

Silminnäkijät tunnistavat kuvista 37-vuotias talonmiehen, Paul Stephanin. Hän nousee poliisin pääepäillyksi. Stephanilla on väkivaltarikostaustaa. Hänellä on ollut myös mielenterveydellisiä ongelmia. Stephani on lähtöisin uskonnollisesta kodista. Häneltä löytyy maantieteellinen yhteys Karen Potackin murhayritykseen. Kolme vuotta ennen Potackin tapausta Stephani oli työskennellyt Malmbergin konepajalla, jonka lähettyviltä Potack siis myöhemmin hakattuna löydettiin. Stephani oli jo tuolloin poliisin epäiltynä.

Poliisilla on riittävästi syitä epäillä Stepahnia. Se alkaa varjostamaan epäiltyä.

21.8.1982 - Minneapolis, Minnesota

Illalla Stephani lähtee autollaan ajelulle. Varjostusryhmä ei pysy hänen perässään ja Stephani onnistuu katoamaan tutkasta.

Eräältä kadulta hän poimii prostituoidun Denise Williamsin kyytiinsä. Stephani vie Williamsin kotiinsa hommiin, jonka jälkeen tarjoutuu kyyditsemään tämän takaisin samaan paikkaan. Williamsin hälytyskellot soivat, kun Stephani valitsee normaalin reitin sijaan pimeän ja hiljaisen kiertotien. Pian Stephani pysäyttää auton ja iskee Williamsin ruuvimeisselillä mahaan. Williams löytää jalkatilasta lasipullon ja lyö sillä miestä päähän niin, että pullo särkyy. Stephani kaatuu verisenä Williamsin päälle, mutta jatkaa lyömistään. Williams puolustautuu tökkimällä hyökkääjää rikkoutuneella pullolla. Lähellä asuva mies kuulee kamppailun ääniä ja kiirehtii paikalle. Tässä vaiheessa Williams ja Stephani ovat jo ulkona autosta ja jatkavat kamppailuaan. Apuun sännännyt mies yrittää keskeyttää tappelun, mutta joutuu pian itsekin Stephanin iskujen kohteeksi. Stephani poistuu lopulta paikalta. Williams ei haavoitu hengenvaarallisesti, mutta hänen kehossaan on 15 pistoa ruuvimeisselistä. Stephani pääsee kotiinsa ja soittaa jälleen hätäkeskukseen - mutta tällä kertaa eri syystä kuin aiemmin.

S: Tarvitsen ambulanssin.

V: Minne?

S: 1505 Westminsteriin

V: Mikä on hätänä?

S: Olen viillelty. Minut hakattiin

V: Mikä on asuntonne numero?

S: 208. Vuodan verta.

V: Mistä vuodatte verta?

S: Käsistä, kasvoista, päästä.

Stephani noudetaan sairaalaan. Poliisi yhdistää välittömästi Williamsin hyökkäyksen Stephaniin ja sitä kautta Itkevään murhaajaan. Sairaalasta päästyään Stephani pidätetään. Häntä epäillään Barbara Simonsin murhasta ja Denise Williamsin murhanyrityksestä. Williamsin sinnikkyys auttaa saamaan pisteen pelätyn sarjamurhaajan touhuille.

Kuulustelut, oikeudenkäynti ja tuomio

Stephania epäillää Simonsin murhasta ja Williamsin murhanyrityksestä. Kuulusteluissa Stephani myöntää murhayrityksen, mutta kiistää henkirikokset. Itkevän murhaajan puhelut riittäisivät murhatuomioon, mutta poliisin pitäisi saada varmuus siitä, että soittaja oli Stephani. Äänianalyysin tuloksen mukaan soittaja on suurella todennäköisyydellä Stephani, mutta tuomioon tarvitaan selkeä varmuus asiasta.

Oikeudenkäynnissä Stephania syytetään murhanyrityksen lisäksi ainoastaan Simonsin murhasta. Kahta muuta Itkevän murhaajan tekemää rikosta ei voitu täydellisellä varmuudella yhdistää Stephaniin. Uhrien omaiset pitivät selitystä käsittämättömänä, sillä näistäkin teoista oli olemassa ääninauha, joka olisi halutessa pystytty varmasti yhdistämään Stephaniin. Oikeus saa kiistattoman näytön Stephanin syyllisyydestä Simonsin murhaan, kun syytetyn sisko tunnistaa itkuisen soittajan veljekseen. Paul Stephani tuomitaan elinkautiseen. Kaksi tapausta jää kuitenkin avoimiksi. Karen Potackin murhanyritystä ja Kimberly Comptonin murhaa ei löydy syyteluettelosta.

"Tapoin vielä yhden" - Stephanin tunnustukset vuonna 1997

Vankilatuomiotaan istuva ja syöpää sairastava Paul Stephani haluaa lopulta puhdistaa omatuntonsa vuonna 1997. Hän ottaa yhteyttä avoimia tapauksia tutkivaan poliisiin ja tunnustaa Potackin murhanyrityksen ja Comptonin murhan. Hän kertoo yksityiskohtaisesti, miten hän poimi uhrit autoonsa ja kuinka itse teot tapahtuivat. Potackia hän kertoi hakanneensa rengasraudalla. Aikansa hakattuaan hän oli kauhistunut teostaan ja hälyttänyt apua. Comptoniin hän oli tutustunut lähellä linja-autoasemaa sijaineessa ravintolassa. He olivat syöneet yhdessä, jonka jälkeen Stephani oli tarjoutunut esittelemään St. Paulia vasta kaupunkiin tulleelle tytölle. Hetken mielijohteesta hän oli vetänyt jäähakun esiin ja tappanut hänet.

Näiden lisäksi Stephani tunnusti yllättäen myös teon, josta häntä ei koskaan osattu epäilläkään. Hän kertoi hukuttaneensa 33-vuotiaan Kathleen Greeningin kylpyammeeseen tämän kotona Rosewillissa, Minnesotassa 21.7.1982. Greening ja Stephani olivat olleet ammeessa yhdessä, kunnes Stephani oli hyökännyt naisen kimppuun. Hän oli painanut uhria hartioista veden alle, kunnes tämä oli hukkunut.

Tarina "Itkevän murhaajan" takana

Mitään motiivia teoilleen Stephani ei osannut kertoa. Hän sanoi tappamisen olleen hänelle kuin jokapäiväistä toimintaa siinä missä syöminen tai autolla ajaminenkin. Hänestä tappaminen tuntui oikealta aina tekohetkelle asti. Tekojensa jälkeen hän meni suunniltaan ja alkoi katumaan. Silloin oli jo liian myöhäistä. Hän tunsi aitoa katumusta ja pahaa oloa tekosistaan, mutta ei kyennyt silti lopettamaan tappamista. Hän tiesi kuitenkin tehneensä väärin. Stephanin uskonnollisesta taustastaan johtuen hänen suurin pelkonsa oli se, ettei Jumala anna hänelle anteeksi, eikä hän pääse taivaaseen. Hän ei pystynyt antautumaan poliisille, mutta halusi jäädä kiinni.

Kimberly Comptonin täti kertoi antaneensa Stephanille anteeksi, koska hän oli mielisairas, eikä ymmärtänyt tekojaan. Tutkijoiden mukaan Stephani oli pelottava osoitus ihmisen pahuudesta. Tutkijat ovat varmoja, että Stephani olisi jatkanut tappamista, ellei hän olisi jäänyt kiinni. Paul Stephani, Itkevä sarjamurhaaja, kuoli syöpään 12.6.1998. Yhdysvaltain rikoshistoriaan Stephani jää poikkeuksellisena lukuna sarjamurhaajana, joka tappoi halusta jäädä kiinni.

Lähteet

http://www.youtube.com/watch?v=wF4GJVeLJmA - (Dokumentti aiheesta)
http://www.albany.edu/scj/jcjpc/vol9is2/guillen.html
http://www.crimezzz.net/serialkillers/S ... ichael.php

[Nooruska]

Juuri pari päivää sitten katsoin tästä kys. miehestä dokkarin Jimiltä.

[Nemesia]

^ Samoin, Kiitokset avauksesta!

[Paze]

Katsoin myös itse maanantaina Jimiltä tätä käsitelleen pätkän.

Tosiaan aika mielenkiintoinen keissi. Toisaalta halusi jäädä kiinni, mutta ei kuitenkaan antautunut poliisille. Toisaalta inhosi tekojaan, mutta teki kuitenkin. Sarjamurhaajille tyypillisesti olisi varmaankin jatkanut, ellei olisi jäänyt kiinni. Jätti viestejä, kuten muutamat muutkin sarjamurhaajat, mutta sisältö ja esittämistapa omalaatuinen.

Miksi muuten sisko ei reagoinut poliisin aiemmin mediassa julkaistuun nauhaan, kun oikeuden istunnossa tunnisti heti veljensä nauhoituksista? Ei ollut kuullut? Suojeli veljeään niin pitkään kuin oli toivoa, ettei veli paljastuisi?

[FallenAngel]

Pakko on tänne omia huomioita kirjoittaa, vaikka tämä ketju ei aktiivinen olekaan, niin mielenkiintoinen ja aavemainen keissi kyseessä.
Erityisesti Stephanin puhelut hätänumeroon ovat mielestäni hyytäviä. Olen edelleen hämmentynyt siitä, ettei Stephani mennyt suoraan ilmiantamaan itseään poliisille, vaan soitti heille ja pyysi ottamaan hänet kiinni. Hän käyttäytyi todella erilaisella tavalla muihin sarjamurhaajiin verrattuna; hän teki tunnekylmästi raakoja murhia, jonka jälkeen tuli ilmeisesti katumapäälle ja tunnusti murhansa, mutta ei kuitenkaan antautunut poliisille vaan jatkoi murhaamista. Vaikuttaa siltä kuin hän olisi tehnyt murhansa pakon sanelemana, mutta harvoin ihminen, joka pystyy tekemään noin kamalia rikoksia pystyy tuntemaan syyllisyyttä. Stephanin käytöksen muutokset ovatkin aina hämmentäneet minua (tunnekylmyys vs. syyllisyys). Ilmeisesti Stephani kuitenkin tiesi murhatessaan, mitä teki ja ymmärsi tekojensa olevan väärin, koska hän joutui vankilaan (eikä esimerkiksi suljetulle osastolle). Olenkin usein miettinyt, tunsiko Stephani oikeasti syyllisyyttä vai olivatko puhelut vain kieroutunut ja sairas tapa "kiusata" poliisia.
Todella erikoinen keissi. Joka tapauksessa hyvä, että hänet saatiin kiinni, ettei jatkanut murhaamista enää.