Valelääkäri ja monimurhaaja Jean-Claude Romand

[Aizerbaidzan]

Jean-Claude Romand oli ihmisten silmissä hyvä mies: lähes kaksi vuosikymmentä Maailman terveysjärjestössä (WHO) asiantuntijatehtävissä työskennellyt lääkäri, kahden lapsen isä ja taitava pörssisijoittaja, jolle sukulaiset uskoivat säästönsä sijoitettaviksi.

Tammikuun 10. päivänä 1993 Romandien talossa riehui tulipalo. Jean-Claude sai palovammoja ja savumyrkytyksen, mutta selvisi kuitenkin hengissä. Vaimolla ja kahdella lapsella ei ollut yhtä hyvä onni.

Henkirikoksen jälkien peittely tulipalolla ei usein ole onnistunut, ei myöskään tällä kertaa. Tutkimuksissa selvisi, että Jean-Clauden vaimo ja lapset oli surmattu jo ennen paloa. Tämän lisäksi Jean-Clauden vanhemmat ja näiden koira löytyivät ammuttuina lähipaikkakunnalta.

Aluksi mietittiin sitä vaihtoehtoa, että joku arvostetun lääkärin vihamies olisi ollut tekojen takana. Vaihtoehto suljettiin kuitenkin melko nopeasti pois. Jean-Claude Romandia alettiin epäillä useista murhista.

Eikä useassa henkirikoksessa ollut tarpeeksi järkytystä. Surmia tutkittaessa paljastui laaja valheiden verkko, jollaista ei ihan joka päivä kuule.

Ensinnä selvisi, että Romand ei ollut todellakaan ollut 18:aa vuotta töissä WHO:lla. Itse asiassa hän ei ollut työskennellyt siellä päiväkään. Vielä tarkemmin sanottuna Romand ei ollut lääkäri laisinkaan. Hän oli kyllä aikoinaan opiskellut yliopistossa lääketiedettä, mutta reputtanut toisella lukukaudella erään tärkeän tentin.

Romand ei ollut myöskään taitava pörssisijoittaja. Sukulaisten hänelle uskomat rahat menivät oman lorvailun rahoittamiseen. Romand ei käynyt töissä missään, vaan kulutti päivät milloin missäkin hengaillen. Mikään rakastava perheenisäkään hän ei ollut, vaan hänellä oli kuvioissa mukana nuori rakastajatar, jonka hengen hän oli myös yrittänyt riistää.

Myöhemmin Romand tuomittiin elinkautiseen vankeuteen. Mitään järjellistä syytä mielettömän valheiden verkon kutomiseen hän ei ole koskaan kertonut. Murhien motiivina oli ilmeisesti pelko totuuden paljastumisesta ja sitä seuraavasta "korttitalon sortumisesta". Kulissien ylläpitäminen oli alkanut käydä hankalaksi, koska tiliote oli mennyt tuhlailevan elämän vuoksi miinuksen puolelle.

Kirjailija Emmanuel Carrère seurasi kohutapausta hyvin tarkkaan ja kävi jopa kirjeenvaihtoa vankilassa viruvan Romandin kanssa. Vuosien työn tuloksena syntyi dokumenttiromaani nimeltä Valhe (L'Adversaire), joka oli valtava menestys Ranskassa. Nicole Garcia ohjasi kirjan pohjalta samannimisen elokuvan, mikä saavutti kirjan kaltaisen suosion. Elokuvassa Jean-Marc Faureksi nimettyä päähenkilöä esittää Daniel Auteuil.

Linkkejä aiheesta:

* Like-kustantamo: Valhe-kirja
* Helsingin Sanomien (1.11.2002) arvostelu Valhe-elokuvasta

[Arlene]

Luin tuon kirjan.
Romandin uhreihin kuuluu myös hänen appensa, joka kuoli kaaduttuaan portaissa v. 1988 ollessaan Romandin seurassa. Hän oli kysellyt Romandille uskomiensa rahojen perään, koska halusi ostaa Mercedeksen. Ei sitä tuossa kirjassa suoraan sanota, että Romand tappoi appensa, mutta ei muuta johtopäätöstä voi tehdä. Romand oli jäämässä kiinni, ja appi piti toimittaa pois päiviltä.
Romandin piti tappaa myös itsensä, mutta hän vetkutteli toteutusta monin tavoin. En usko, että hän oikeasti halusi kuolla. Ehkä hän tosiaan odotteli jotain ihmettä, joka pelastaisi hänet.
Romandin vaimo vaikuttaa päässeen selville miehensä valehtelusta hieman ennen kuolemaansa.

[Aizerbaidzan]

Bourgesin hovioikeus on viime maaliskuun lopulla päättänyt laskea tätä nykyä 65-vuotiaan Romandin ehdonalaiseen vapauteen. Vankeus kesti siis kaikkinensa 26 vuotta. Ensimmäisen kahden ehdonalaisvuoden aikana Romandin liikkeittä tarkkaillaan sähköpannan avulla.

* Iltalehti