Suomalaisen pariskunnan murha Venäjän Karjalassa 1995

[peteme]

Räppäri Oskari Olematon teki biisin tästä.
http://www.rumba.fi/uutiset/suomalaismu ... kappaleen/

Oskari Olematon oli neljä vuotta vanha, kun hänen vanhempansa tapettiin autoryöstön yhteydessä Petroskoin lähettyvillä vuonna 1995. Tekijät saivat 15 vuoden vankeustuomion. Vuonna 2010 heidät vapautettiin vankilasta.

Nyt Oskari Olematon on tehnyt kappaleen, jossa kertoo asiaan liittyvistä muistoistaan ja siitä, miten tragedia vaikutti hänen elämäänsä.

[Doctor Lecter]

Oskari Kivimäen alias räppäri Oskari Olemattoman vanhemmat surmattiin Petroskoissa syyskuussa 1995

Äiti ja isä kokivat järkyttävän kohtalon metsän laidassa Petroskoissa – Oskari Kivimäki, 28, muistaa vain ovikellon soiton

Oskari Kivimäen alias räppäri Oskari Olemattoman vanhemmat surmattiin Petroskoissa syyskuussa 1995. (KUVA: Seppo Solmela / IS)

Kivimäen_murha_karjala.jpg (64.98 KiB) Katsottu 2098 kertaa

Oskari Kivimäen eli räppäri Oskari Olemattoman vanhemmat surmattiin isän työmatkalla, kun poika oli vain 4-vuotias.

OSKARI odotti vanhempiaan mummin kanssa. Nelivuotiaan pojan oli pitänyt olla mukana isän työmatkalla, mutta pojalle oli noussut kuume. Alkoi tulla jo myöhä, ja mummi huolestui.

Oskari Kivimäki, 28, ei muista siitä illasta muuta kuin ovikellon soiton. Lapsi juoksi ovelle isäänsä ja äitiään vastaan.
– Muistan, että oven takana seisoi kaksi poliisia. Poliisilla oli lakki kourassa ja hän kysyi, onko aikuisia kotona. Mummi meni ovelle ja mut käskettiin olohuoneeseen. Se on viimeinen muistikuva siitä illasta, että mummi käveli itkien takaisin sisään ja poliisit kävelivät perässä.

”Mummi itki, muistikuvat katkee / Siihen ku koitan sohvan reunal ottaa happee / Saatiin taas yks traumalapsi lisää tähä maailmaan / Ja vain yhdet muistot vanhemmista on enää tallella.”

Kivimäen alias räppäri Oskari Olemattoman vanhemmat surmattiin Petroskoissa syyskuussa 1995, kun he olivat paluumatkalla Suomeen. Kaksi venäläistä miestä oli tehnyt tielle hidasteen, jonka takia isä oli joutunut pysähtymään. Tuulilasista sisään lentänyt luoti osui isää olkapäähän.
– He eivät olleet tienneet, mitä tapahtuu ja nousivat ulos autosta. Kaksi kommandopipoista miestä hyökkäsi kimppuun ja pakotti heidät viereisen metsän laitaan.

”Faija sai puukosta kakskytkaheksan kertaa / Mutsi koitti karata muttei saanu armoo sen verta / Luoti vielä selkään joka vei vikalle polulle / Jonne vanhemmat rintarinnan lopulta menehty.”

Sivulliset kuulivat laukauksia ja hälyttivät poliisit. Pariskunnan autolla paenneet miehet jäivät kiinni 30 kilometrin päässä.

Kivimäki ei muista seuraavista viikoista tai kuukausista juuri mitään.
– Muistan hautajaiset tosi sumeasti. Kävelin mummin kanssa arkkujen luokse ja mummi sanoi, että voisin koputtaa arkkuihin ja sanoa moikka moi.

MOLEMMAT miehet tuomittiin 15 vuoden vankeusrangaistuksiin Karjalan korkeimmassa oikeudessa. Ilta-Sanomat kirjoitti tuolloin, kuinka syytetyt myhäilivät ja naureskelivat oikeudessa.
– Ne uhkasi oikeudessa, että kun pääsee vapaaksi, tulee lahtaamaan loppusuvun. Kundit pääsivät vapaaksi 2010. Olen monesti miettinyt, mitä sanoisin, jos he tulisivat vastaan. Ehkä se olisi silmä silmästä, hammas hampaasta, eikä edes tuntuisi pahalta, Kivimäki sanoo suoraan.

Semmoisen kuulin, että kun terapiassa leikittiin leluilla, mulla oli kauhea tahto tuhota asioita.
– Kyllä mä anteeksi voin antaa. Se on mennyttä ja tapahtunutta, ja mun mielestä katkeruudessa on turha elää loppuelämäänsä, mutta jos mulle tulisi mahdollisuus kostaa, tekisin sen.

Kivimäen 20 vuotta vanhempi sisarpuoli alkoi pojan huoltajaksi. Kivimäki kutsuu siskoaan ja tämän miestä äidiksi ja isäksi, heidän lapsiaan taas pikkuveljekseen ja pikkusiskokseen.
– Heillä oli tuore perhe ja sitten meikäläinen tuli siihen samaan rytäkkään. Ei se ole heillekään helppoa ollut.

Nuorempana hän kävi terapiassa, muttei osaa sanoa, oliko siitä apua.
– Semmoisen kuulin, että kun terapiassa leikittiin leluilla, mulla oli kauhea tahto tuhota asioita. Mä olen vasta täysikäisyyden jälkeen alkanut käsitellä sitä asiaa. Kävin terapiassa reilu kaksikymppisenä omasta tahdostani.

Eniten hän on saanut apua musiikista. Oskari Olematon syntyi vuonna 2015. Tätä nykyä hän on julkaissut kolme soololevyä ja yhden EP:n ja päässyt tekemään projektia nuoruuden idoliensa, kuten Palefacen, Skandaalin ja Steen1:n kanssa.
– Musahomma on ollut aika henkireikä, että pystyn kirjoittamaan ja sanomaan ääneen.

Kursivoidut kohdat ovat Oskari Olemattoman ja Zacharias Harmian parin vuoden takaisesta kappaleesta Mitä jää.

Kivimäen lapsuus loppui niin rajusti, ettei sitä uskoisi edes todeksi. On hän lukenut somesta epäilyksiä, mutta kavereille ja lähipiirille ei ole koskaan tarvinnut todistaa mitään.
– Monet sanovat, että musta tuli yllättävän täysijärkinen siihen nähden, mitä on tapahtunut, hän huomauttaa.

Vanhemmistaan hänellä on vain kaksi muistoa. Kivimäki muistaa, kuinka paljon työmatkoja tehnyt isä toi RC-auton työmatkaltaan ja antoi sen pojalle. Sen hän on säästänyt. Äidistään hän muistaa istuneensa tämän sylissä olohuoneen sohvalla.

”Äidin sylis, sil oli keltaharmaa ruutupaita/ Ja mulle osotettu hymy rakkaudel mut valtas.”

Oskari Kivimäellä on vanhemmistaan vain kaksi muistoa. (KUVA: Seppo Solmela / IS)

Kivimäki_albumista.jpg (65.56 KiB) Katsottu 2098 kertaa

28-vuotiaalla miehellä on itsellään neljä lasta kolmen eri naisen kanssa. Esikoinen syntyi hänen ollessaan 18-vuotias. Kolmea vanhinta lastaan hän ei ole nähnyt kahteen vuoteen riitojen ja törttöilyjensä takia.

”Ja nyt ku ite faija vaik ei faijaks voi ees kutsuu/ Ku tullu omien skidien suhteen hommat huolel kustuu.”

Kivimäki sanoo, että savotta lasten äitien kanssa on niin iso, että sitä on vaikea lähteä selvittämään. Hän pelkää, että jos pääsisi takaisin lastensa elämään ja jos jotakin tapahtuisi, se olisi lapsille niin rankkaa, kun isä olisi taas poissa.
– Jotenkin sitä on ajatellut, että helpompi niin, ettei näe.

Hän on miettinyt sitä, miten oma tausta vaikuttaa omaan isyyteen.
– Veikkaan, että vaikka en itselleni sitä myönnä, mulla on kauhea pelko jäädä yksin. Jos menettää parisuhteen tai läheisiä kavereita, olen siitä tosi tosi rikki.

Hän toivoisi saavansa asiat selviksi lastensa äitien kanssa ja pääsevänsä osaksi lastensa elämää vielä joku päivä.
– Olen itse sen pahimman kautta kokenut, että jokainen päivä voi olla viimeinen ja jokainen päivä pitäisi elää niin, ettei katuisi mitään elämässä.

Kivimäki ei tiedä, missä hänen vanhempiensa tappajat ovat nykyään.

IltaSanomat
11.2. 14:15

Artikkelissa kerrotaan, että uhrit olivat paluumatkalla. Olen tähän saakka ollut siinä luulossa/uskossa, että olivat menossa Petroskoin suuntaan.

[vasikka]

Hieno esitys. Tuli tippa linssiin.

https://www.youtube.com/watch?v=49p3U16 ... e=youtu.be

Siinä koko video