Rohkea toimittaja ja hullu keksijä – Kim Wallin ja Peter Madsenin erikoiset elämät
Ruotsalainen
Kim Wall opiskeli parhaissa yliopistoissa ja tavoitteli kansainvälistä uraa kirjoittajana. Tanskalainen
Peter Madsen jätti kaikki opintonsa kesken ja ryhtyi rakentamaan sukellusveneitä ja avaruusrakettia. Elokuussa 2017 heidän tiensä kohtasivat.
RUOTSALAINEN nuorukainen nimeltä Joachim Wall otti kameransa ja käynnisti moponsa. Hän ajoi Skånen tasaisia teitä 40 kilometriä ja saapui kapealle niemelle Falsterbohon. Rantahotellissa, niin huhuttiin, asuivat supersuositun englantilaisen The Beatles -yhtyeen tähdet.
Oli lokakuu 1967, ja beatlesit olivat poikenneet Ruotsiin tapaamaan uutta intialaista joogaguruaan. Hän oli nimeltään
Maharishi Mahesh. Hän oli kehittänyt transsendenttiseksi kutsutun meditaatiomenetelmän ja piti kurssia Skånessa.
15-vuotias Joachim harrasti valokuvausta. Hän pääsi lähelle kitaristi
George Harrisonia ja sai tästä valokuvan. Hän myi kuvan lehteen, ja kun koulu loppui, hän ryhtyi lehtikuvaajaksi.
Viisi vuotta myöhemmin Joachim Wall tapasi skånelaisen lukiolaisen
Ingrid Nilssonin. Heistä tuli pari. Ingrid sai työpaikan toimittajana paikallislehdestä.
He asettuivat asumaan Ruotsin eteläisimpään kaupunkiin Trelleborgiin. Se sijaitsee Itämeren rannalla, siinä, missä rahtilaivat kaartavat kohti Tanskan salmia.
AVIOLIITTO oli
Annie Langkjær Madsenin kolmas. Kun hänet vihittiin
Carl Madsenin kanssa, hänellä oli jo kolme poikaa. Nyt, tammikuussa 1971, syntyi vielä neljäs.
Poikavauva sai nimekseen Peter Langkjær Madsen.
- Annie Langkjær Madsen neljän poikansa kanssa 1970-luvulla. Kuopus Peter Madsen on kuvassa etualalla. (KUVA: PERHEEN KUVA-ARKISTO)
- Madsen_lapsena.jpg (78.23 KiB) Katsottu 9377 kertaa
Tämäkään avioliitto ei kestänyt pitkään. Mies oli 36 vuotta vaimoaan vanhempi, kohteli poikapuoliaan väkivaltaisesti ja oli mustasukkainen. Puolisot riitelivät.
Carl Madsen piti majataloa ja pubia Skælskørin pikkukaupungissa satakunta kilometriä Kööpenhaminasta. Kun Peter oli kuusivuotias, äiti tapasi uuden miehen. Peter jäi asumaan kaksin iäkkään isänsä kanssa.
Isä oli toisen maailmansodan veteraani. Hän piti kravattia ja haisi Old Spicelta ja sikarilta. Peteriä hän ei koskaan lyönyt.
Avioeron jälkeen isä ja Peter vaihtoivat asuinpaikkaa monta kertaa ristiin rastiin Själlantia. Neljästi Peter aloitti uudessa koulussa.
Äidin hän sai tavata kerran vuodessa. Niin isä määräsi, ja Peter totteli isää.
Perheessä oli väkivaltaa. Iäkäs isä löi puolisoaan ja poikapuoliaan.
Isällä oli verstas, ja siellä Peter viihtyi. Äiti taas asui talossa, jossa oli siistiä ja puhdasta. Peter oli aina rassaamassa jotain kojetta eikä olisi voinut elää sellaisessa paikassa.
Peter ajatteli, ettei hänellä ja äidillä ollut mitään yhteistä. Äiti oli uskonnollinen, Peteristä tuli ateisti. Niistä asioista, joista hän oli kiinnostunut, äiti ei ymmärtänyt mitään. ”Yhtä hyvin olisin voinut kysyä kissalta”, Peter selitti haastattelussa aikuisena.
Isä taas kertoi Peterille kaikenlaista kiinnostavaa. Juttuja, jotka olivat tosia tai vähemmän tosia. Sodista, satelliiteista, kuulennoista.
Iltapäivisin koulun jälkeen Peter meni kirjastoon. Hän luki. Kuumailmapallolennoista. Toisesta maailmansodasta.
Huhtikuussa 1981 he katselivat isän kanssa televisiosta, miten avaruussukkula Columbia lähetettiin avaruuteen. Peter oli kymmenvuotias.
Koulun takana oli jalkapallokenttä. Se oli hyvä paikka lähettää kuumailmapallo taivaalle. Peterin ensimmäiset pallot olivat läpimitaltaan metrin. Sitten hän alkoi tehdä suurempia, lopulta kuusimetrisiä. Tarvittiin vain silkkipaperia tai ohutta muovia ja kuumaa ilmaa. Tai vetyä.
Hän katseli, kun ilmapallot hiljaa kohosivat taivaalle. Niin korkealle ja kauas, ettei hän koskaan löytänyt niistä yhtäkään.
Hänestä se oli kaunista.
Yläkoulussa hän oli poika, jolla oli vanha isä. Hän oli pienikokoinen, hänellä oli suuret silmälasit ja vähän kavereita. Hän oli uppoutunut omiin juttuihinsa. Nörtti, joka seisoi jalkapallokentällä koulun takana yksin kuumailmapallojensa kanssa.
Palloista Peter siirtyi pieniin raketteihin. Hän pyysi isää hankkimaan polttoaineeksi typpihappoa. Hän valehteli tarvitsevansa sitä sähikäisiin, joita myisi kavereille. Isä ajatteli, että sähikäisillä voisi ansaita rahaa, ja ajoi siksi Kööpenhaminaan ja hankki happoa.
Kun Peter oli 14-vuotias, hän alkoi valmistaa itse ruokansa. Hän pesi pyykit ja imuroi. Isä kävi jo kahdeksattakymmentä ja sairasteli.
Kohta isä muuttaisi vanhainkotiin ja Peter jäisi yksin.
Kun Peter Madsen oli 14-vuotias, hän alkoi huolehtia itse itsestään.
ETELÄISESSÄ Skånessa tuuli ja satoi. Taivaalta taisi tulla räntääkin, vaikka oli melkein huhtikuu.
Kim Isabel Fredrika Wall syntyi 23. maaliskuuta 1987. Hän oli lehtikuvaaja
Joachim Wallin ja toimittaja
Ingrid Wallin esikoinen. Odotettu ja rakastettu.
Tyttöä ryhdyttiin kutsumaan Mumlaniksi. Nimi tuli siitä, miten hän kääriytyi vilttiin.
Jocke-isä jäi isyyslomalle. Tuohon aikaan se oli vielä uutta.
Kahden vuoden päästä syntyi pikkuveli.
Kun Mumlan oli kaksi, Berliinin muuri murtui. Wallit olivat silloin matkalla Saksassa. Isä kuvasi kiihkeitä tapahtumia, kun Euroopassa tehtiin historiaa.
He telttailivat paljon. Teltta oli keltainen ja nelikulmainen pienen perheen teltta. Kun tuli ahdasta, hankittiin asuntovaunu. Sille annettiin nimikin, Kulingen.
Kun Kim oli neljä, koko perhe lensi Yhdysvaltoihin ja ajoi 12 tuntia bussilla Los Angelesista Meksikoon.
ERÄÄNÄ lauantaina isä ei vastannut puhelimeen. Peter kävi vanhainkodissa yleensä perjantaisin, mutta nyt hän ei ollut päässyt. Hän halusi sopia uuden vierailuajan.
Peter meni vanhainkotiin ja löysi 81-vuotiaan isänsä kuolleena. Isä makasi puoliksi sängyssä ja puoliksi lattialla. Peter jäi makuuhuoneen ovensuuhun eikä astunut lähemmäs. Sitten hän soitti viranomaisille.
Hän otti perinnöksi isältään vain vasaran, rautasahan ja taltan. Kaikki muu vietiin kirpputorille.
18-vuotias lukiolaispoika sai nuorisoasunnon asuntolasta. Hän säilytti huoneessaan polttoainetankkia, kemikaaleja ja moottorin osia.
Tanskalaisten rakettiamatöörien yhdistyksessä muut olivat häntä kymmenen vuotta vanhempia. Tekniikan opiskelijoita ja insinöörejä, jotka joivat olutta ja pitivät hauskaa.
Peteriä sellainen ei kiinnostanut. Hän keskittyi yömyöhään rakettiprojekteihinsa kerhotiloissa ja jäi sitten sohvalle nukkumaan.
Lukion jälkeen hän hankki työpaikan konepajasta. Hän halusi oppia hitsaamaan. Joka aamu hän pyöräili konepajalle.
EKALUOKKALAISELLA oli sinivalkoraidallinen mekko. Ruskeat hiukset, paksu otsatukka. Koululaukussa oli kuvia dinosauruksista.
Tietysti Kim Wall osasi jo lukea aloittaessaan koulun. Hänelle oli luettu paljon, ja hän oli lahjakas lapsi.
Jouluksi Wallit lensivät Balille Indonesiaan. Sieltä jatkettiin Australiaan. Kim näki koaloita ja kenguruita ja Ison valliriutan.
Kun hän oli kymmenvuotias, perhe matkusti Hongkongiin. 12-vuotispäivänsä hän vietti Pariisissa. Silloin oltiin matkalla Länsi-Intian saaristoon. Siellä sijaitsi Ruotsin vanha siirtokunta Saint Barthélemy.
Vanhemmat valitsivat perhelomien kohteiksi paikkoja, joista saattoi samalla tehdä lehtijuttuja. Palkkioilla maksettiin osa matkakuluista. Kim seurasi vieressä, kun äiti haastatteli ja isä kuvasi.
Toisinaan kun isä haki Kimin autolla koulusta, hän ajoi kotiin kiertotietä. Matkalla käytiin kuvaamassa kolaripaikka.
KÖÖPENHAMINAN satamaan oli kerääntynyt runsaasti yleisöä. Paikalla oli myös mediaa. Silmälasipäinen Peter Madsen oli pukeutunut valkoiseen kokohaalariin. Hän piti puhetta.
Tämä oli hänen suuri päivänsä.
Hän oli jättänyt raketit ja rakentanut sukellusveneen.
Madsen oli 31-vuotias. Sukellusveneessä oli ollut hirveä työ, paljon kovempi kuin hän oli kuvitellut. Hän oli muuttanut asumaan vuokraamaansa verstaaseen ja nukkui yönsä patjalla työpöydän alla. Hän oli joutunut myymään autonsa voidakseen maksaa vuokransa.
Onneksi yksi velipuolista omisti nyt suuren metallialan yrityksen. Madsen saattoi ostaa sieltä tarvikkeita edullisesti. Silti kaikki, jotka tunsivat hänet, sanoivat, että sukellusvene oli tyhmin projekti, johon hän oli ryhtynyt.
Mutta tänään 7,5-metrinen Freya oli valmis vesillelaskuun. Se pysyi pinnalla ja sukelsi sitten muutamaksi minuutiksi veden alle. Sitten se nousi ylös kuin suuri valas.
”Se on ihan tiivis!” Madsen sanoi kameroille. ”Ja sehän on hyvä asia.”
”Se on ihan tiivis!” Madsen sanoi tv-kameroille.
Peter Madsen ei ollut nimennyt sukellusvenettä Freyaksi sattumalta. Jumaltarustossa Freya on eroottisen rakkauden jumalatar.
Entinen nörttipoika oli alkanut viihtyä Kööpenhaminan seksiklubeilla ja alakulttuureissa. Sadomasokismi ja muut bdsm-fetissit kiinnostivat häntä. Hän kutsui verstaaseen ruotsalaisen stripparin ja kylpi hänen kanssaan vesialtaassa, jossa päivisin testasi moottoreita.
Eräänä syyskuisena iltana vuonna 2002 Madsen vei yhden naisystävistään ajelulle Freyalla Kööpenhaminan kanaaleihin. Kun nainen nousi maihin, Madsen jäi yksin sukellusveneeseen.
Liikkeellä ei ollut enää muita. Hän antoi Freyan painua lähelle merenpohjaa. Hänen yläpuolellaan katulamppujen valo taittui veden pintaan.
Hän oli yksin pimeässä ja sammutti moottorin. Hän osoitti taskulampulla ikkunasta ja näki merenpohjassa polkupyörät, jotka ihmiset olivat heittäneet kanaaliin, ostoskärryt ja pullot.
Oli niin hiljaista, että hän kuuli oman hengityksensä.
BUSSIMATKA Trelleborgista Malmöhön kesti yli tunnin. Perillä Kim Wall otti pyöränsä ja pyöräili kouluun. Koulumatka oli pitkä, mutta hän ei valittanut. Hän oli halunnut Malmön englanninkieliseen IB-lukioon.
Loppukokeet sujuivat hienosti. Kim sai 42 pistettä 45:stä. Silti häntä harmitti niin paljon, että hän teki valituksen kokeiden arvostelusta. Pisteet eivät nousseet.
Hän aloitti rauhan- ja konfliktintutkimuksen opinnot Lundin yliopistossa. Mutta hän halusi kauemmas, pois Ruotsista. Hyvin arvosanoin suoritettu IB-tutkinto tarkoitti sitä, että hän saattoi hakea maailman parhaisiin yliopistoihin. Hänestä tulisi sukunsa ensimmäinen, joka suorittaisi akateemisen loppututkinnon.
Hän kävi Pariisissa opiskelemassa ranskaa Sorbonnen yliopistossa. Hän haki Britanniaan Oxfordin ja St. Andrewsin yliopistoihin ja London School of Economicsiin ja pääsi Lontooseen. Lukukausimaksu oli tuhansia puntia vuodessa. Hän otti opintolainaa ja työskenteli kahvilassa.
FREYAN jälkeen Peter Madsen rakensi Krakan. Ja sen jälkeen Nautiluksen.
Kraka oli yli 12 metriä pitkä ja sukelsi jo 30 metriin. Nautilus oli vielä suurempi, 18-metrinen. Madsen oli suunnitellut sen niin, että voisi asua siinä.
Hänestä oli tullut kuuluisa. Tanskan mediassa häntä kutsuttiin Sukellusvene-Madseniksi. Freyan jälkeen hän oli saanut sponsoreita ja tavaralahjoituksia. Ihmisiä kiinnosti tällainen erikoinen tyyppi, jolla oli hulluja hankkeita.
Luentopyyntöjäkin tuli. Niistä sai vähän lisätuloja. Madsenilla oli jatkuvasti rahapula, eihän hän käynyt palkkatöissä kuin satunnaisesti. Kaikki yritykset opiskella jokin ammatti olivat jääneet kesken.
Madsen asui pöydän alla verstaassaan. Rahat olivat aina lopussa.
Hän asui verstaassa ja söi huonosti. Valkoista leipää, kahvia, voita, tanskalaista makkaraa. Hän ei matkustellut, vaatteitakin oli niukasti. Yleensä hän pukeutui samaan likaiseen työhaalariin.
Yhdestä sopimusrikkomuksesta seurasi oikeusjuttu ja suuret korvaukset, jotka menivät ulosottoon. Oikeudella oli vaikeuksia suhtautua häneen. Lopulta se määritteli hänet taiteilijaksi, joka työskenteli vaihtoehtoisten asumismuotojen parissa ja asui yhdessä taideteoksessaan eli maalla olevassa sukellusveneessä.
Uusi verstas sijaitsi vanhalla telakka-alueella Kööpenhaminan Refshaleønillä, vastapäätä Pienen merenneidon patsasta. Noihin aikoihin, 2000-luvun alussa, siellä oli alkanut liikkua värikästä porukkaa: taiteilijoita, teatteriväkeä, musiikkialan ihmisiä, pienyrittäjiä. Kanaaleihin pesiytyi asuntolaivoja, ja vanhoja busseja ja kontteja muutettiin asunnoiksi. Iltaisin paloivat nuotiot.
Madsen viihtyi sellaisessa joukossa. Hän auttoi taiteilijoita hitsaushommissa. Kohta hän osallistui sukellusveneineen taiteilijakollektiivi Half Machinen performansseihin.
Hän piti siitä, miten vapaamielisesti näissä piireissä suhtauduttiin seksiin. Hän etsi naisia, joiden kanssa saattoi harrastaa kokeilevaa seksiä. Hän osallistui mielellään yhteisön Kinky Salon -pukujuhliin ja tapasi pornonäyttelijöitä, joiden kanssa toteutti seksuaalisia fantasioitaan. Hän lainasi kahta ensimmäistä sukellusvenettään pornoelokuvan kuvauksiin.
Nautilus laskettiin vesille keväällä 2008. Sen kastoi taiteilijakollektiivi Half Machinen perustaja
Pipaluk Supernova, joka oli pukeutunut lyhyeen valkoiseen turkkiin.
Madsen muutti asumaan Nautilukseen. Keskiosassa oli kajuutta, jossa oli kaksi punkkaa. Hanasta tuli lämmintä vettä. Vessaa ei ollut, mutta konehuoneessa saattoi käydä suihkussa.
Ehkä se oli jonkinlainen uusi alku. Hän oli jälleen alkanut suunnitella rakettia. Se olisi kahdeksan metriä pitkä, ja sen kärjessä olisi yhden ihmisen mentävä avaruuskapseli.
Se veisi hänet avaruusmatkalle. Hän näkisi avaruuden ja laskeutuisi lopuksi kapselissaan laskuvarjon varassa turvallisesti mereen.
BERLIININ muurin murtumisesta oli kulunut 20 vuotta. Kim Wall seisoi vesisateessa Berliinin Brandenburgin portin aukiolla. Ympärillä oli kymmeniätuhansia ihmisiä. Jotenkin hänen onnistui työntyä eturiviin ja nähdä
Merkel,
Medvedev,
Sarkozy,
Barroso,
Gorbatšov ja
Hillary Clinton.
Ranskalaiset turistit hänen vieressään halusivat jakaa sikarin. Pour la liberté!
Kun hän vähän myöhemmin kirjoitti tuosta illasta ja ihmisoikeuksista ja demokratiasta, hän kuulosti nuorelta ja idealistiselta. Muurien oli murruttava, ja Berliinin muuri oli totta mutta myös metafora!
Joulun alla 2009 hän matkusti ilmastokokoukseen Kööpenhaminaan. Wall halusi olla mielenosoittajien joukossa muistuttamassa johtajia, että tarvittiin isoja päätöksiä.
Wall ajatteli ryhtyvänsä diplomaatiksi. Hän pääsi harjoittelijaksi Ruotsin Australian-suurlähetystöön.
Lopputentit Lontoossa pidettiin keväällä 2011. Kesän ja syksyn hän vietti EU-suurlähetystössä New Delhissä Intiassa.
Palkattoman harjoittelijan tehtävä oli lukea paikalliset englanninkieliset lehdet ja kirjoittaa niistä yhteenvedot Brysseliin. Ennen kuin ne lähetettiin, ne muutettiin salakielelle. Se oli jännittävää.
Kotikaupunki Trelleborgin paikallislehti haastatteli häntä: missä hän ajatteli olevansa viiden vuoden kuluttua?
Kansainvälisessä järjestössä tai diplomaattina, Wall vastasi. Häntä kiinnostivat kehityskysymykset, konfliktien ratkaisu ja oikeudenmukaisuuteen liittyvät asiat. Hän oli nähnyt paljon, vaikka oli vasta 24-vuotias.
”Tai sitten olen ulkomaankirjeenvaihtaja. Se olisi kivaa.”
OLI niin kylmä, että kahvi jäätyi kuppiin. Telakkahallia Kööpenhaminan Refshaleønillä ei ollut lämmitetty, ja Tanskassa talvi 2009–2010 oli kylmä ja luminen.
Peter Madsen paleli, mutta hän ajatteli, että Kazakstanin aavikolla oli kärsitty pahemmasta kylmyydestä silloin, kun Neuvostoliitto kilpaili Yhdysvaltojen kanssa avaruuden valloituksesta.
Päivisin hän pyöräili hankkimassa rakennustarvikkeita. Piti keksiä kaikenlaisia halpoja kepulikonsteja. Hän esimerkiksi kävi ostamassa tavallisen hiustenkuivaajan ja rakensi siitä lämmittimen, joka esti raketin polttoainetankin yhtä venttiiliä jäätymästä.
Ensimmäinen koelaukaisu Itämerellä epäonnistui. Syykin selvisi: hiustenkuivaaja ei ollut toiminut niin kuin piti. Siitä tuli Tanskan kuuluisin hiustenkuivaaja.
Sitten Peter Madsen rakastui. Naisen nimi oli
Sirid.
Sirid otti käsivarteensa tatuoinnin, jossa oli raketti. Madsen kutsui häntä koko ajan ”kauniiksi Siridiksi”.
Syksyllä 2011 heidät vihittiin. Morsiamella oli polveen asti ulottuva kullankeltainen mekko. Sulhanen oli pukeutunut frakkiin ja silinteriin.
Kun he laskeutuivat raatihuoneen portaita, joku puhalsi saippuakuplia. Kunniakujassa seisoi miehiä rakettiharrastajien yhdistyksestä. He olivat niitä vapaaehtoisia, jotka rakensivat avaruusrakettia Madsenin kanssa. Kaikilla oli kädessään hiustenkuivaaja.
Uusi koelaukaisu Itämerellä onnistui. Tanskalaiset seurasivat sitä suorassa tv-lähetyksessä. Raketti ei lentänyt avaruuteen asti, mutta suoraan ylöspäin kuitenkin.
Madsenin hanke oli ehdolla World Technology -palkinnon saajaksi. Hän kävi Malesiassa vastaanottamassa Breitlingin Milestone-palkinnon.
Maaliskuussa 2013 raketti pääsi yli kahdeksan kilometrin korkeuteen. Se on enää pari kilometriä suihkulentokoneiden lentokorkeudesta.
Tanskan Tv 2:n Go’ morgen Denmark -aamuohjelmassa istui itsevarma Peter Madsen. Hän uskoi pystyvänsä lähettämään ihmisiä avaruuteen. Yhdysvaltojen, Venäjän ja Kiinan jälkeen seuraava avaruuden valloittaja olisi Tanska.
Eikö häntä pelottanut, että hän kuolee rakentamassaan raketissa? Paljon enemmän häntä pelotti tylsä tavallinen arki ja yksinäinen vanhuus vanhainkodissa.
NEW YORKISSA oli syksy. Kim Wall oli muuttanut uuteen suurkaupunkiin.
Harjoittelu EU-lähetystössä oli saanut hänet muuttamaan mieltään. Hän ei halunnut istua ilmastoidussa toimistossa lukemassa papereita.
Kim Wallin Couchsurfing-profiilissa luki: ”Haluan nähdä kaiken ja mieluiten heti”.
Parin viime vuoden aikana hän oli matkustanut paljon eri maissa ja tavannut valtavasti ihmisiä. Sellaisesta hän piti. Hänestä tulisi sittenkin toimittaja. Ulkomaankirjeenvaihtaja, joka matkustaisi kiinnostaviin paikkoihin.
Sitä varten hän halusi opiskella journalismia Columbian yliopiston kovamaineisessa journalismikoulussa New Yorkissa. Samalla hän suorittaisi vuoden mittaisen maisterintutkinnon.
Vanhemmat suhtautuivat epäillen. Toimittajan työ perustui kieleen. Ei olisi helppoa rakentaa uraa muulla kuin äidinkielellä. Ehkä he toivoivat tyttärelleen myös ammattia, jossa olisi parempi palkka. Opintolainat pitäisi maksaa takaisin.
Wall oli toimittajaperheen lapsi. Hän tiesi, miten tietoa kerättiin. Hänellä oli silmää asioille, joilla oli merkitystä. Hän pystyi ottamaan vastaan kritiikkiä ja kehittyi. Yliopisto-opettajat näkivät, että hänestä tulisi hyvä toimittaja.
Isä oli sanonut Kimille usein, että hyvä journalisti oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Kesäkuussa 2013 amerikkalainen tietovuotaja
Edward Snowden pakeni Hongkongiin. Wall oli Hongkongissa harjoittelijana paikallisessa englanninkielisessä sanomalehdessä. Hän tunsi olevansa suuren uutisen keskipisteessä.
Mutta Snowden-uutisointia ei annettu nuoren harjoittelijan tehtäväksi. Wall oli pettynyt.
Hän matkusti Sri Lankaan ja Pohjois-Koreaan. Hän ajoi prätkällä Myanmarissa ja kävi Haitissa.
”Haiti on kai autenttisin paikka, jossa olen ollut”, hän sanoi, kun häntä haastateltiin matkasta.
Hänen Couchsurfing-profiilissaan luki: Haluan nähdä kaiken ja mieluiten heti.
Wall oli nyt vapaa toimittaja, freelancer. Hän yritti myydä juttuaiheitaan lehtiin, mutta se oli vaikeampaa kuin hän oli ajatellut.
Osan ulkomaanmatkoista hän maksoi apurahoilla. Hän oli myös onnistunut myymään joitakin juttujaan. Niitä olivat julkaisseet suuret amerikkalaiset viestimet, kuten The Atlantic ja Slate. The New York Times osti hänen juttunsa amerikankiinalaisten häävideoista.
Matkailusivusto Roads and Kingdoms julkaisi hänen juttunsa tiikereiden salametsästyksestä Intian pohjoisosissa. Se alkoi näin:
Rajesh oli vain kymmenvuotias, kun hän tappoi ensimmäisen tiikerinsä, ja kaksikymmentä vuotta myöhemmin hän muistaa sen yhä elävästi.
Sitten Wall lensi Tyynen valtameren poikki Marshallinsaarille. Laivamatka kaukaiselle atollille vei kolme päivää. Samassa laivassa matkusti amerikkalaisnainen, jolla oli suomalaiset sukujuuret ja mukanaan kaksi pikkupoikaa, Ahti ja Aapo.
Kahden muun nuoren toimittajan kanssa Wall vieraili pienellä Runitin saarella, jota hallitsi valtava betoninen ydinkokeiden jätehauta.
Lopultakin hän oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Nyt hän oli löytänyt jotain, jonka muut olivat unohtaneet.
AVARUUSRAKETTIHANKE edistyi hyvin. Halli oli usein täynnä väkeä. Vapaaehtoisia riitti, ja nyt rahankeräyskin tuotti mukavasti.
Yksi syy tähän oli varmasti tanskalaisessa arkkitehdissä
Kristian von Bengtsonissa. Hän johti nyt hanketta Madsenin kanssa, piirsi ja suunnitteli. Von Bengtson herätti luottamusta toisella tavalla kuin oikukas ja kiukutteleva Madsen.
Nyt puhuttiin jo 20-metrisestä raketista.
Samalla Madsenin ja von Bengtsonin välit olivat kiristyneet. Madsenista tuntui, että von Bengtson oli syrjäyttänyt hänet johtajan paikalta. Hänestä tämä ei käyttänyt projektiin tarpeeksi aikaa, koska vietti viikonloput perheensä kanssa.
Riita paheni.
Kesällä 2014 Madsen lähti. Hän palasi vanhaan verstaaseensa ja alkoi rakentaa omaa rakettiaan.
Hän alkoi myös pitää blogia.
Sitä seurasi joukko uteliaita ja uskollisia kannattajia. Jos Madsen tarvitsi jotain, riitti, että hän pyysi sitä blogissa.
Hän kirjoitti usein ja pitkästi. Jaaritteli ja oli ikävystyttävä tai kiusallisen mahtipontinen. Joskus hän oli myös hauska ja nokkela.
Hän siteerasi suurmiehiä ja kertasi sotahistorian tapahtumia. Hän pohti teknisiä yksityiskohtia. Kuvitteli, millaista olisi taivaassa ja helvetissä. Taivaassa käytettäisiin Windowsia, helvetissä Linuxia.
Hän kertoi pitävänsä Mozartin Requiemista ja Eiffel-tornin arkkitehtuurista. Toisinaan hän puhui itsestään kolmannessa persoonassa.
Hän lörpötteli lukijoilleen puolisostaan ja heidän kissastaan Fessorista, jolle oli verstaassa oma pikku ovi.
MITÄ jos jotain sattuisi? Kim Wall matkusti paljon. Hän oli nuori 165-senttinen nainen ja liikkui välillä myös yksin. Parin viime vuoden aikana oli siepattu useita toimittajia. Wall ei halunnut olla sinisilmäinen eikä uhkarohkea.
Vanhempien kanssa sovittiin kontrollikysymykset ja niihin vastaukset. Jos Wall siepattaisiin ja sieppaajat ottaisivat yhteyttä, kysymysten avulla voisi varmistaa, oliko hän elossa: Mikä puu kasvoi ikkunan edessä Trelleborgissa? Mikä heidän asuntovaununsa nimi oli?
Wall matkusti Afrikkaan. Keniassa hän osallistui kurssille, jolla toimittajia opetettiin toimimaan vaikeissa oloissa. Miten suojaudutaan tulitukselta tai mellakoitsijoilta? Miten käsitellään tunteita vaikeiden kokemusten jälkeen?
Kuubassa häneltä varastettiin laukku. Juuri Kuubasta hän soitti vanhemmille keskellä yötä, koska tunsi olonsa turvattomaksi. Hän halusi muuttaa turvallisempaan majapaikkaan. Voisivatko vanhemmat lähettää rahaa?
Hän ihastui Kiinaan ja opiskeli Pekingissä mandariinikiinaa, niin että pystyi puhumaan vähän taksikuskin kanssa. Kielikurssi oli kallis, mutta hän ajatteli, että se oli sijoitus tulevaisuuteen.
Hän halusi muuttaa Kiinaan.
Vuoden 2016 jouluksi hän palasi Sri Lankaan haastattelemaan entisiä naissotilaita. Paikalliset järjestivät seremonian, jossa murskattiin kookospähkinöitä. Sen uskottiin suojaavan pahaa vastaan. Wallkin osallistui siihen.
Vuodenvaihteessa hän kiitti saamastaan apurahasta Facebookissa ja liitti mukaan linkin uusimpaan artikkeliinsa:
Kirjoitin
Idi Aminin kidutuskammioista ja Ugandan ahdistavasta menneisyydestä.
ENÄÄ Peter Madsen ei asunut sukellusveneessä. Hän oli muuttanut aikuisikänsä ensimmäiseen oikeaan kotiin ja asui puolisonsa kanssa.
Suhde 13 vuotta nuorempaan Siridiin oli erikoinen. Sellaista suhdetta kutsutaan avoimeksi. Se tarkoitti, että Madsen tapaili myös muita naisia.
Hän piti yhä blogiaan. Neljän vuoden aikana kirjoituksia kertyi yli kaksisataa, ja monet niistä olivat pitkiä ja polveilevia.
Jokainen päivitys alkoi sanoilla Kære læsere. Rakkaat lukijat.
MAALISKUUN 23. päivä vuonna 2017 Kim Wall täytti 30 vuotta. Hän oli freelancetoimittaja, jonka kansainvälinen ura oli alkanut lupaavasti. Brittilehti The Guardian oli juuri julkaissut hänen juttunsa nuorten amerikanaasialaisten queer-juhlasta New Yorkissa. Amerikkalainen aikakauslehti Harper’s oli ostanut jutun Kuubasta.
Wall oli hyvällä tuulella ja kertoi vanhemmilleen suunnitelmistaan. Hän oli tavannut tanskalaisen Ole Stobben ja muuttanut tämän luo kommuuniin Kööpenhaminaan. Myöhemmin samana vuonna he muuttaisivat yhdessä Pekingiin. Siellä he vuokraisivat kivan asunnon vanhasta talosta perinteiseltä hutong-kujalta.
Kööpenhaminan asunto oli Refshaleøn saarella. Rakennus oli vanhalla telakka-alueella, ja siinä oli toiminut pesula. Muutaman sadan metrin päässä sijaitsi halli, jonka aaltopeltiseiniä ruoste söi.
Oven viereen oli maalattu kirjaimet RML. Tässä oli Raketti-Madsenin avaruuslaboratorio.
Wall kiinnostui tanskalaisista avaruusharrastajista. Heistä saisi hyvän jutun. Hän teki taustatyötä ja haastatteli useita ihmisiä. Hän halusi tavata myös Peter Madsenin ja yritti ottaa tähän yhteyttä. Lopulta hän lähetti Madsenille kirjeen. Madsen ei vastannut.
Pääsiäisenä Wall meni käymään vanhempiensa luona Ruotsissa. Siellä hän naputteli läppäriään, kuten aina. Jos häneltä kysyi, mitä hän teki, hän vastasi, että töitä.
Vanhempienkin luona Kim Wall naputteli aina läppäriään ja teki töitä.
Vanhemmat asuivat yhä samassa talossa, jossa hän oli viettänyt lapsuutensa. 1970-luvun matala omakotitalo oli upealla paikalla meren rannalla. Takapihalta avautui pitkä tuulinen hiekkaranta.
Kun he ajelivat autolla rantatietä, äiti muisti, että vanhan tanssilavan luona kasvoi karhunlaukkaa. Wall keräsi monta kassillista ja suunnitteli, mitä kaikkea tekisi siitä Kööpenhaminassa.
Kotona äiti etsi karhunlaukkapeston ohjetta. Siihen tarvittiin juustoa. Se oli vähän ongelmallista. Wallin kommuunin muut asukkaat olivat vegaaneja, eikä jääkaappiin saanut laittaa mitään ei-vegaanista.
MAANANTAINA elokuun 7. päivänä vuonna 2017 eräs norjalaismies saapui moottoripyörällä vapaaehtoistyöhön Peter Madsenin verstaalle. Madsen tarjosi hänelle majapaikkaa sukellusveneestään.
Mies yöpyi Nautiluksessa maanantain ja tiistain välisen yön, otti valokuviakin. Kajuutassa oli siistiä.
Hän ei pannut merkille mitään erityistä.
Tiistaina Madsen tekstasi tutulle tanskalaiselle naisystävälleen. He olivat tunteneet toisensa viitisentoista vuotta. Hän flirttaili vähän ja kutsui naisen yöksi sukellusveneelle.
Nautilus on huippukunnossa, Madsen kirjoitti. He sopivat tapaavansa perjantaina.
TIISTAINA elokuun 8. päivänä Kim Wall saapui Kööpenhaminasta Trelleborgiin. Hän oli muuttamassa seuraavalla viikolla Kiinaan ja halusi tavata vanhempansa ennen sitä. He poimivat karviaismarjoja ja valmistivat marmeladia. Wall kirjoitti purkkeihin siistit nimilaput.
Tiistain ja keskiviikon välisen yön hän nukkui vanhassa teinivuosien huoneessaan. Se oli yhä samanlainen kuin hänen asuessaan kotona.
Keskiviikkoaamuna 9. elokuuta hän unohti hammasharjan kylpyhuoneeseen äitinsä hammasmukiin.
Vanhemmat halusivat ottaa perheestä yhteiskuvan. Niin oli tehty joka vuosi, ja kaikki kuvat olivat kotona seinällä. Tämä olisi jo 30. kuva.
He asettuivat riviin: isä, Kim, äiti ja pikkuveli. Perheen berninpaimenkoira istui eturivissä ruohikolla. Kim Wallilla oli musta neulemekko, jossa oli poolokaulus, valkoiset lenkkarit ja huulipunaa. Osa pitkistä punaruskeista hiuksista oli solmittu huolettomasti sotkuiselle sykerölle pään päälle. Hän piti hiuksiaan usein niin.
Taivas oli pilvessä. Kameran itselaukaisin klaksahti.
- Keskiviikkona 9. elokuuta 2017 Wallin perhe asettui jokavuotiseen yhteiskuvaan. (KUVA: JOACHIM WALL)
- Wall_kesäkuva.jpg (106.4 KiB) Katsottu 9377 kertaa
Wall lainasi äitinsä punaista Volvoa. Hän haki poikaystävänsä
Ole Stobben juna-asemalta, retkeili iltapäivän tämän kanssa lähiympäristössä ja unohti tankata auton ennen kotiintuloa.
Kun Wall ja Stobbe olivat kahdestaan, he puhuivat englantia. He olivat yrittäneet skandinaviskaa, mutta siitä ei tullut mitään. Vähän väliä jompikumpi kyseli vad säger du tai hvad siger du.
Illalla Wall esitteli Stobben vanhemmilleen. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun he tapasivat toisensa. Stobbe yritti puhua tyttöystävänsä vanhempien kanssa skandinaviskaa, mutta ei ymmärtänyt kaikkia kysymyksiä. He söivät yhdessä illallista satamaravintolassa ja olivat päivän viimeiset asiakkaat.
Sen jälkeen Ingrid Wall ajoi tyttärensä ja tämän poikaystävän Kööpenhaminan-junalle ja toivotti turvallista matkaa.
KESKIVIIKKONA 9. elokuuta Peter Madsen kirjoitti pitkän tekstin blogiinsa. Viranomaiset olivat antaneet luvan raketin koelaukaisuun Itämerellä elokuun lopuksi. Mutta jostain syystä myös toinen rakettiharrastajien ryhmä oli saanut laukaisuluvan samalle viikonlopulle.
Tuo toinen ryhmä oli se, josta Madsen oli heitetty ulos. Sen jälkeen hän ei ollut pitänyt siihen yhteyttä.
Oli selvää, että molemmat ryhmät eivät voisi toimia yhtä aikaa samalla merialueella. Madsenin vuoden päätavoitteeksi asettama koelaukaisu ei toteutuisi. Uusi mahdollisuus tulisi vuoden kuluttua.
Madsen julkaisi turhautuneen tekstinsä blogissaan keskiviikkoiltana kello 22.27.
Kello 0.35 hän naputteli tietokoneensa selaimeen hakusanat ”beheading girl agony”. Pään leikkaaminen irti tyttö tuska.
Seuraava päivä oli torstai. Myöhään iltapäivällä hän näppäili puhelimeen ruotsalaisen toimittajan Kim Wallin numeron.
Hän ei ollut koskaan tavannut Wallia. Tämä oli ottanut häneen yhteyttä keväällä ja ehdottanut haastattelua. Tänään, torstaina 10. elokuuta, Madsen päätti vastata yhteydenottopyyntöön.
Puhelin hälytti, ja Wall vastasi. Madsen ehdotti, että he tapaisivat hänen verstaallaan Refshaleønillä vielä tänään ja sopisivat haastattelusta tarkemmin siellä. Se sopi Wallille.
Kun Wall saapui, he juttelivat hetken. Madsen tarjosi kupin teetä. Hän ehdotti, että haastattelu tehtäisiin samana iltana Nautiluksessa. Hän voisi viedä Wallin lyhyelle ajelulle.
Tapaaminen kesti vain puolisen tuntia, ja sitten Wall palasi Olen luo.
Peter Madsen lähti sukellusveneelle.
LÄKSIÄISET oli suunniteltu torstaiksi elokuun 10. päiväksi. Kim Wall ja Ole Stobbe olivat kutsuneet kymmenkunta ystävää piknikille Refshaleønille. Asunto oli tyhjennetty, ja lentoliput Pekingiin oli ostettu seuraavalle viikolle.
Iltapäivällä Wall istui työskentelemässä kahvilassa Christianshavnissa lähellä Knippelsbron siltaa, kun hänen puhelimensa soi. Soittaja oli yllättäen tanskalainen kuuluisa rakettimies Peter Madsen.
Madsen ehdotti, että Wall tulisi tapaamaan häntä verstaalle Refshaleønille. Hän tarjoaisi teetä, ja he voisivat keskustella tarkemmin haastattelusta, jota Wall oli pyytänyt.
Wall oli yrittänyt tavoittaa Madsenia useita viikkoja aikaisemmin, mutta Madsenista ei ollut kuulunut mitään. Nyt Madsen soitti, kun Pekingiin muuttoon oli enää alle viikko.
Kun Ole Stobbe tuli kahvilaan, Wall kertoi hänelle, että Madsen oli viimeinkin ottanut yhteyttä. He joivat Olen kanssa oluet, pyöräilivät Netton ruokakauppaan ja ostivat kertakäyttögrillin, makkaraa ja olutta piknikiä varten. Sitten he pyöräilivät kotiin Refshaleønille.
Wall lähti käymään Madsenin verstaalla. Sehän oli melkein vieressä. Stobbe jäi valmistelemaan läksiäisiä.
Wall oli käyttänyt paljon aikaa hankkiessaan aineistoa rakettijuttuunsa. Puuttui enää tärkein, Peter Madsenin haastattelu. Jos hän saisi sen, hän varmasti onnistuisi myymään jutun johonkin amerikkalaislehteen. Rahalle olisi käyttöä Kiinassa.
Kolmen vartin kuluttua Wall palasi. Madsen oli ehdottanut, että haastattelu voitaisiin tehdä samana iltana sukellusvene Nautiluksessa. Se oli laiturissa lähellä.
Päätös oli hankala. Läksiäisjuhlien ensimmäinen vieras oli jo saapunut.
Wall oli innoissaan ja samalla vähän hermostunut ajatuksesta, että sukellusvene laskeutuisi veden alle. Hän kysyi poikaystävältään, haittaisiko tätä, jos hän lähtisi.
Ei tietenkään haittaisi! Totta kai juttu piti saada tehdyksi. Ole Stobbesta sukellusvenematka kuulosti mahtavalta. Hän lähtisi itsekin mukaan, jos vain voisi, mutta toisen heistä täytyi jäädä vieraiden luo.
Kello oli vasta seitsemän. Ilta oli lämmin, meri tyyni ja taivas melkein pilvetön. Wall ehtisi käydä sukellusveneajelulla, tehdä haastattelunsa ja tulla sen jälkeen takaisin juhliin.
Hän hyvästeli poikaystävänsä. Ensi viikolla he muuttaisivat yhdessä Kiinaan.
Kim Wall lähti sukellusveneelle.
- Veneilijä kuvasi Peter Madsenin ja Kim Wallin sukellusvene Nautiluksessa torstai-iltana 10. elokuuta 2017, vähän ennen kuin sukellusvene katosi. (KUVA: PETER THOMPSON / REUTERS)
- sukellusveneessä.jpg (70.48 KiB) Katsottu 9377 kertaa
Peter Madsen tuomittiin Tanskassa vuonna 2018 elinkautiseen vankeuteen Kim Wallin paloittelumurhasta, jonka hän teki sukellusveneessään. Kirjoituksen tiedot on kerätty useista lähteistä. Ingrid ja Joachim Wallin kirja Boken om Kim Wall ilmestyi Ruotsissa marraskuussa 2018. Kirja julkaistaan suomeksi keväällä. Wallin poikaystävä Ole Stobbe kirjoitti Wallista Weekendavisen-lehdessä keväällä ja syksyllä 2018. Thomas Djursingin haastatteluihin perustuva tanskankielinen kirja Raket-Madsen ilmestyi 2014. Madsenin blogikirjoitukset kattavat vuodet 2014–2017. Sukellusvene- ja rakettihankkeita on kuvattu dokumenttielokuvissa My Private Submarine ja Amateurs in Space sekä useissa tanskalaisissa viestimissä. Madsenin elämänvaiheita käsiteltiin myös murhaoikeudenkäynnissä. Kim Wallin vanhemmat ovat perustaneet rahaston, joka jakaa apurahoja naistoimittajille.
Rahasto toimii osoitteessa rememberingkimwall.com