Yoshie Nakata 1.5.1963

[unihalvaus]

Koitin taas haulla etsiä tästä henkilöstä, mutta nakata sana on niin suomenkielinen, että niitä löytyi paljon.

Tämä aihe jäi kuitenkin kiinnostamaan, mutta en löytänyt kuin englanninkielistä materiaalia wikipediasta, joten voisiko joku kiva taas suomentaa, kun oma kääntäminen on niin surkeaa.

Kuitenkin sen verran pääsin jyvälle, että Yoshie Nakata oli 16-vuotias, kun hänet kaapattiin, mahd.myös raiskattiin ja tapettiin. Kun hänen sisarensa näki ruumiin, meni niin sekaisin, että tappoi itsensä. Muuta minulle ei tästä tarttunut, kun en suomeksi löytänyt käännöstä tähän.

https://en.wikipedia.org/wiki/Sayama_Incident
Yllä linkki wikipediaan, jos jollain sattuis olemaan aikaa, niin kiitän etukäteen.

[humma]

Eipä tämä omakaan käännöstyö mitään sujuvaa ole, mutta tässä nyt kuitenkin yritys. Joku muu voisi paikkoa ja tarvittaessa korjata jos olen käännellyt päin persettä. Toi artikkeli oli paikka paikoin vähän kummallisesti kirjoitettu... Tai sitten en vain osaa

Murha
Toukokuun 1. vuonna 1963 16 -vuotias Yoshie Nakata (s.1.5.1947) katosi matkalla koulusta kotiin. Myöhemmin samana iltana hänen kotiinsa toimitettiin lunnasvaatimus, jossa vaadittiin 200 000 jenin(n.556 USAn dollaria aikansa valuuttakurssilla) lähistöllä sijaitsevaan paikkaan seuraavana päivänä 12 pm. Yoshien sisko, joka myöhemmin teki itsemurhan, vei paikalle feikkirahoja monen poliisimiehen piirittäessa aluetta. Paikalle saapunut mies jutteli siskon kanssa, ja alkoi epäillä, ja katosi yöhön ennen kuin poliisit ehtivät saada häntä kiinni.

Uhrin ruumis
Toukokuun neljäntenä uhrin ruumis löytyi farmin kujalta(?) haudattuna. Poliisi päätteli, että Yoshie oli raiskattu ja sitten murhattu. Media kritisoi poliiseja siitä, etteivät he onnistuneet pidättämään epäiltyä, he tekivät saman virheen kuin kuukautta aiemmin tapahtuneessa Yoshinobu Murakoshin sieppaustapauksessa.

Maaliskuun kuudentena, päivää ennen hääpäiväänsä, mies samasta naapurustosta teki itsemurhan. Hänellä oli sama veriryhmä, kuin epäillyllä, mutta hän kärsi erektiohäiriöistä, joten poliisit ajattelivat, ettei hän voi olla raiskaaja.

Pidätys ja oikeudenkäynti
Uhrin kodin lähellä sijaitsi Ishidan sikatila. Tilan omistajaperhe ja suurin osa työntekijöistä olivat burakulaisia(Japanin suurin vähemmistöryhmä, humman huomio). Jopa heidän keskuudessaan näitä työntekijöitä pidettiin vaarallisena varastelu -ja väkivaltataustansa takia. Poliisi tutki sikatilan työntekijöitä ja pidätti 24 -vuotiaan Kazuo Ishikawan(s. 14.1.1939). Ishikawa kiisti syyllisyytensä ensin, mutta tunnusti sieppauksen ja tapon kesäkuun 20.

Ishikawa ja hänen tukijansa väittävät poliisin pakottaneen hänet tekemään väärän tunnustuksen eristämällä ja uhkailemalla häntä kuukauden ajan. He myös väittävät, ettei Ishikawa osannut lukea tai kirjoittaa, mutta hänen entinen työnantajansa(myös burakulainen) todisti, että Ishikawa osasi luea viikolehtiä, sanomalehtiä ja kirjoja liikennesäännöistä ja autojen tekniikasta. Ishikawa tukijoineen myös vakuuttaa, ettei hänellä ollut pienintäkään tietoa siitä mikä on asianajaja, ja tätä asiaa poliisit hyväksikäyttivät. Tukijat väittävät poliisin antaneen Ishikawalle väärää tietoa, tehdäkseen hänet epäileväiseksi asianajajaansa kohtaan. Ishikawa myös väitti, että poliisi järjesti sopimuksen, joka vapauttaisi hänet kymmenessä vuodessa, jos hän tunnustaisi murhan. Oikeudessa poliisi kielsi tehneensä näin.

Todisteet
-Lunnaskirjeessä oleva kirjotusvirhe, joka toistui Ishikawan kirjeessä poliisipäällikölle. Ishikawalla ja kirjeen kirjoittajalla oli molemmilla samoja poikkeuksellisia kirjoitustapoja.

Tätä pätkää en valitettavasti osaa kääntää mitenkään järkevästi:
Ishikawa and the author of the ransom note share peculiar ways of writing, like these:
Where one should write つ in hiragana, they write ツ in katakana.
They mix Chinese numerals and Arabic numerals on the date of letters.
They mix わ and は to write は, one of Japanese particles.
Where you should write で in hiragana, they write 出 in kanji.

Tuomion perusteet
Ishikawa sanoi kolmepyöräisen auton ohittaneen hänet Kamakura Kaidōssa, kun hän oli toimittamassa lunnaskirjettä uhrin talolle. Tunnustuksen jälkeen poliisi löysi kolmipyöräisen kuskin, joka oli ajanut alueen läpi samaan aikaan.
Ishikawa sanoi kysyneensä kirjeentoimitusreissulla lähellä asuvalta maanviljelijältä "Missä on herra Eisaku Nakatan talo?" Eisaku oli uhrin isä. Tunnistusrivistä maanviljelijä tunnisti Ishikawan tienkysyjäksi.
Ishikawa sanoi nähneensä auton pysäköitynä uhrin talon lähelle, samaisella kirjeentoimitusreissulla. Poliisi selvitti, että tila-auto kuului lannoitekauppiaalle, joka oli pysäköinyt alueelle samaan aikaan.
Uhrin ruumis oli sidottu pyyhkeellä ja käsipyyhkeellä. Pyyhe oli Tsukishima Foods Industry Co. Ltd:n privaatisti levittämä mainospyyhe, ja käsipyyhe Isoko Beikokuten riisikaupan. Ishikawa oli yksi harvoista, joilla oli mahdollisuus saada molemmat haltuunsa.
Lunnasten luovutuksen aikana uhrin sisko ja entinen armeijan poliisi(?) kuulivat sieppaajan äänen. Molemmat todistivat äänen olevan Ishikawan.
Aluksi Ishikawa väitti olleensa isoveljensä kanssa töissä kotinsa lähistöllä koko päivän. Myöhemmin poliisi sai selville tämän alibin olleen vale.

Todisteita Ishikawan syyttömyyden puolesta
On suuri määrä todisteita siitä, että Ishikawa on syytön ja tunnustus väärä.
Ensinnäkin, Ishikawa ei voinut kirjoittaa perheelle toimitettua lunnasvaatimusta , sillä hän, kuten muutkin hänen sukupolvensa burakulaiset, tuli köyhistä oloista ja siitä syystä hän ei ollut kovin koulutettu. Pidätyksen aikaan hän oli 24 -vuotias, peruskoulua käymätön ja lukutaidoton. Lunnaskirje sisälsi kuitenkin paljon kiinalaisia merkkejä, ja oli kirjoittamiseen tottuneen henkilön kirjoittama. Oikeudessa todettiin, että Ishikawa on voinut kopioida merkit lehdestä, mutta analyytikot ovat todistaneet käsialan kuuluvan aivan eri henkilölle. Kirjeessä, eikä kirjekuoressa ollut myöskään Ishikawan sormenjälkiä.

Ishikawan pakotetun tunnustuksen lisäksi oikeus perusti päätöstään myös siihen, että uhrin kynä löytyi Ishikawan kotoa. Tämä kynä tosin löytyi vasta kolmannella etsintäkerralla. Toukokuun 23, Ishikaean pidätyspäivänä poliisit saapuivat hänen luokseen, herättivät hänet ja veivät vankilaan. Kaksitoista etsivää suorittivat täyden kotietsinnän kiinteistöön. He ottivat mukaansa useita esineitä mahdollisina todisteina, mutta eivät löytäneet uhrin kynää. Kesäkuun 18. päivä järjestettiin toinen etsintä neljäntoista etsivän voimin. He etsivät erityisesti uhrin laukkua, kelloa ja kynää. Etsintä kattoi koko kiinteistön ja kesti yli kaksi tuntia, mutta mitään ei löytynyt.

Kahdeksan päivää myöhemmin, uhrin kynä löytyi Ishikawan keittiön oven karmista. Molemmissa oikeuden,( Tokion hovioikeuden ja korkeimman oikeuden?) päätöksissä mainitaan, että nämä 26 etsivää vain jättivät ovenkarmin aiemmin huomioimatta. Tosin eri oikeusasteiden mukaan syyt vaihtelevat. Tokion hovioikeus sanoi, että koska kynän sijainti oli liian ilmiselvä, etsivät jättivät sen tutkimatta. Korkein oikeus taas väitti, että lyhyillä ihmisillä on vaikeuksia nähdä 183 senttisen ovenkarmin päälle. Toisessa etsinnässä otetussa kuvassa oven edessä näkyy pieni porrasjakkara.

Veteraanipoliisi todisti että on mahdotonta, että koulutetut tutkijat eivät huomaisi kirkkaanpinkkiä kynää suhteellisen matalan oven karmilta, ja vielä käsittämättömämpää että tämä tapahtuu kahdesti. Ishikawan taloa tutkimaan kutsutut tutkijat olivat alueen huippuammattilaisia. Kun Ishikawa pidätettiin, tapauksesta oli tullut skandaali ja poliisit tekivät ihan mitä tahansa selvittääkseen syyllisen. ???They spared no cost or personnel in conducting as thorough a search as possible. ??? Ovenkarmi on kuitenkin mainittuna kaikissa etsivän oppikirjoissa etsintöjen rutiinipaikaksi.

Syyttäjän juttu nojasi pääsääntöisesti Ishikawan poliisin huomassa tekemään tunnustukseen. Kuitenkin, tämä tunnustus on täynnä lausumia, jotka ovat vastaan tervettä järkeä, eivätkä korreloi rikospaikan sijainnin tai piirteiden kanssa. Nämä epäjohdonmukaisuudet lisättynä varteenotettavaan epäilyyn Ishikawan syyllisyydestä, nostattivat kysymyksiä siitä kuinka japanilainen oikeuslaitos hankki tunnustuksia.

Ei ole myöskään todistajia, jotka olisivat nähneet Ishikawan uhrin seurassa. Tämä todistuksen puute on omituinen, sillä tunnustuksessa mainitaan Ishikawan kävelleen uhrin kanssa useita satoja metrejä keskellä päivää. Polku, jota heidän olisi oletettavasti pitänyt kävellä, oli kahden pellon välissä ja lähistöllä järjestettiin vuotuinen festivaali. Yli kymmenen ihmistä työskenteli pelloilla sinä päivänä, ja festivaaleilla oli yli 800 kävijää, joista osan on täytynyt kävellä tätä samaa polkua pitkin festivaalialueelle. Pelloilla työskennelleitä kuulusteltiin, mutta kukaan ei muistanut nähneensä Ishikawaa ja tyttöä. Kukaan muukaan ei tullut kertomaan tämmöisestä havainnosta. Tämä ei ole vielä mitään sen rinnalla, kuinka epäuskottavaa on että 16 -vuotias opiskelija seuraisi tuntematonta vanhempaa miestä metsään ylipäänsä.

Tunnustuksessa sanotaan Ishikawan tappaneen tytön, koska hän alkoi kiljua. Tämä olisi ollut yritys vaientaa tyttö, ja Ishikawa kuristi hänet vahingossa kuoliaaksi. Kuitenkin, tasan tänä samana hetkenä(vähän iltapäivä neljän jälkeen) noin 20 metrin päässä oli mies peltotöissä. Häntä kuulusteltiin toistuvasti, ja hän todisti että kuuli vaimeita ääniä 500 metrin päässä sijaitsevalta festarialueelta, mutta hän ei kuullut kiljuntaa. Viimeisimmissä kuulusteluissa hän mainitsi kuulleensa jonkun kutsuvan jotakuta klo 3.30, mutta vastakkaiselta suunnalta metsään nähden. Tätä lausuntoa käytettiin todisteena, että joku olisi kuullut murhan. Kuulustelujen koko sisältö, ja miehen tarkka sijainti rikoksentekohetkellä julkaistiin puolustukselle vasta vuonna 1981 28 vuotta oikeudenkäynnin jälkeen.

Ishikawan tunnustus kertoo tytön saaneen syvän haavan päähänsä taistelun aikana. Maanäytteistä ei kuitenkaan löytynyt verijälkiä. Ishikawa on myös tunnustanut tappaneensa tytön oikealla kädellään ja murtaneensa tytön niskan epähuomiossa estäessään tätä kiljumasta. Kuolemansyyntytkijan raportti mainitsee, että se voima, mitä tämmöisen vamman tuottaminen vaatii, olisi jättänyt tytön kaulaan mustelmia. Joita siitä ei löytynyt. Niiden sijaan kaulalla oli jälkiä, jotka viittaavat kankaalla kuristamiseen.

Tunnustus myös kertoo Ishikawan kantaneen 54 kiloisen ruumiin metsästä takaisin kaupunkiin ja kotiinsa, missä hän sitoi köyden tytön nilkkoihin laskeakseen ruumiin pää edellä kuoppaan. Tunnustuksessa selvästi väitetään Ishikawan kantaneen ruumista koko matkan edessään, heittämättä sitä olalleen. Puolustus on järjestänyt useita testejä, joissa vahvat nuoret miehet yrittävät kantaa 54 kiloista painoa saman matkan. Kukaan heistä ei onnistunut kantamaan lähellekään koko matkaa. Kuolinsyyntutkija myös todisti, että jos tuore ruumis olisi laskettu kuoppaan jaloistaan sidottuna, nilkoissa olisi köyden jättämiä jälkiä. Joita ei löytynyt.

Oletetun murhapaikan ja ruumiin löytöpaikan lähellä oli myös paljon jalanjälkiä, mutta yksikään ei sopinut Ishikawaan.

Nämä epäjohdonmukaisuudet on esitetty Tokion korkeimmalle oikeudelle Sayama Legal Defense Teamin puolesta osana kolmatta uusintakäsittelyä.

[unihalvaus]

Kiitos suomennoksesta

Ymmärsinkö mä nyt oikein, että oikeasti syyllinen ei koskaan selvinnyt?

Se itsarin tehnyt erektiohäiriöinen, voisi kyllä minusta olla syyllinen. Tuolloin syyttömyys oli ehkä täysin selvä, mutta eikös juuri tuollaiset yritä raiskaamalla todistaa "miehisyytensä"?

[Täysi Purenta]

Suomalainen vaatii ehkä pari kulttuuriselitystä.

Ihan ensin tuo, että tuona aikana japanilainen koulutyttö oli todellakin aika naivi ja arka ulkomaailmaa kohtaan. Se, että tyttö olisi luottavaisesti seurannut ilman ketään esiliinaksi soveltuvaa henkilöä vierasta miestä metsään on aivan mahdoton ajatus. Moni ei olisi edes sallinut itsensä kuunnella jos vieras mies olisi puhutellut. Saati jos puhuttelija olisi naapuruston hamppareina pitämiä maataloustyöläisiä. Tytön kimppuun on täytynyt hyökätä muuten tai puhuttelija on ollut tuttu. Naapurin sedälle ehkä joutuisi silkkaa kohteliaisuuttaan vastaamaan...

Sitten nuo kirjaimet. Yhä vieläkin on ihan mahdollista että japanilainen lukee kieltään varsin hyvin, toisin sanoen tunnistaa kylliksi merkkejä mutta ei osaa kirjoittaa kuin hyvin kömpelösti. Aiemmin varsinkin heikosti koulutettujen köyhien keskuudessa oli sangen tavallista että oma nimi osattiin jäljentää mutta eipä sitten juuri muuta. Ehkä jotakin arjessa usein käytettyjä merkkejä?
Japanissa kun on käytössä "normaalien" kanji-merkkien lisäksi kaksi foneettista tavumerkistöä ja koko systeemi tekstin tuottamiseksi japaniksi on varsin monimutkainen. Jos joku viiva lenksottaa väärään suuntaan, koko asiayhteys muuttuu. Mutta siitä seuraa myös se, että teksti voi olla aika helposti tunnistettavaa ja siellä pannaan kirjoituskäsialalle iso painoarvo osana sivistystä.

Aikansa lapsi on selvästi tuokin, että etsitään joku köyhä, kouluttamaton ja parahultaisesti tekijäksi soveltuva. Japanissa elää yhä sitkeästi usko että parempi väki ja siistit ihmiset eivät harrasta rikoksia.

Mietin että keneltä oli lähtöisin tieto että itsemurhan tehnyt miekkonen oli erektio-ongelmainen? Jättikö hän kirjeen jossa pahoitteli asiaa vai oliko tieto vaimolta peräisin? Jos oli, niin se olisi ehkä kyseenalaistettavissa. On kenties helpompaa olla itsemurhaajan kuin raiskaaja-murhaajan leski.

Ei sillä. Ishikawaa vastaankin löytyy juttuja. Aika tavallakin vielä. Vaikka vaikuttaa että poliisi olisi kovasti tahtonut hänestä tekijän, oli kuitenkin todistajia jotka tunnistivat hänen äänensä ja ne pyyhkeet. Tosin paikallisten yrittäjien mainospyyhkeitä nyt voisi olla niillä kulmin yhdessä jos toisessakin talossa. Tekoaan suunnitellut tekijä ehkä voisi mennä jopa niin pitkälle, että näpistäisi naapurin pyykkinarulta jotakin vähän huonompaa rättiä mitä ei ehkä osattaisi heti kaivata.

Kyllä minäkin silti siihen itsemurhan tehneeseen naapuriin kallistun. Hänellä olisi ihan toiset mahdollisuudet lähestyä tyttöä ja ehkä houkutella tämä johonkin missä päällekarkaus on sitten tapahtunut.

[humma]

Kiitos Täysi Purenta tuosta kulttuuriselvennöksestä! Ihan mielenkiintoista.

Itsekin epäilisin tätä itsemurhan tehnyttö naapuria vähintään osasyylliseksi. Olihan esimerkiksi Andrei Tšikatilollakin ongelmia avioelämässään, mutta uhrien raiskailu onnistui sangen hyvin siihen nähden, mikäli oikein muistan?

Tosin tuota mun teoriaa naapurin ja Ishikawan yhteistyöstä syö kyllä se, että käsittääkseni naapuri oli ns. parempaa väkeä ja Ishikawa taas ei, että liekö olisivat keskenään hengailleet.

[unihalvaus]

Täysi Purennan tiivistelmä Japanin kulttuuriselvennöksestä ja kirjoituksesta yleensäkin oli mielenkiintoinen. Omalla tavalla säälin Ishikawaa. Mielestäni kuitenkin olisi järjellisempää että itsarin tehnyt on syyllinen, koska onhan muitakin samasta ongelmasta kärsineitä miehiä, jotka sitten raiskannu ja murhannu uhrinsa, vaikka vain näyttämään miehisen kykynsä tai sairas tapa vain saada tyydytys.

[Täysi Purenta]

Lisätään vielä yksi selventävä (?) asia. Japanilaiset ovat TODELLA epäluuloisia muista maakunnista kotoisin olevia ja näitä omia vähemmistökansojaan kohtaan. Joku ulkomainen esi-isä voi olla niin nolo asia että se saatetaan esim. työhaastattelussa salata kaikin mahdollisin keinoin, vaikka esim. korealainen ei rannikon asukkaiden suvussa ole mikään kovin harvinainen juttu.
Japanissa on usampia alkuperäiskansoihin verrattavia vähemmistöryhmiä ja vasta ihan viime vuosina on alettu varovaisesti viritellä keskustelua niiden kulttuuriperimästä ja siihen liittyvistä oikeuksista tai valtion mahdollisista velvollisuuksista. Joten jo se, että jonkun mainitaan olevan jostakin muualta kotoisin, on jo suoriltaan eräänlainen verhottu syytös.

Jaa toinenkin vielä...
Jos Japanissa on joku asia joka on vielä häpeällisempää kuin ulkomainen esi-isä niin se on vammaisuus. Vikaisuus on juttuja joita se kulttuuri ei pysty käsittelemään. Viime vai toissa vuonna sai julkaisunsa piirretty elokuva Silent Voice joka herätti kovaa älämölöä sillä, että pääosaparin toinen osapuoli oli kuuro. oltiin jopa puhuttu voiko näin "rohkeaa" aihetta ottaa käsittelyyn romanttisessa nuorisoelokuvassa...
Sen itsemurhan tehneen naapurin erektio-ongelma on voinut siis olla isompikin häpeä kuin vain hänen ja vaimonsa parisuhdetta ja sen hyvinvointia koskeva juttu. Mies joka ei pysty siittämään lapsia tai elättämään perhettä tms. aviomiehen velvollisuuksiin kuuluvaa, voi saada ulkopuoleltakin aika rankkaa palautetta. Esim. oma äiti ja anoppi eivät varmasti ole olleet hienotunteisia jos lapsenlapsia ei ole alkanut kuulua.

Mielenterveysongelmista ei sitten vielä 2010-luvulla olla puhuttu julkisesti juuri lainkaan. Nyt ollaan vaiheessa missä voidaan myöntää kuurollakin tytöllä olevan oikeus romanssiin joten voitte vain kuvitella ilmapiirin 60-luvun alussa. Vieläpä vähän maalaisemmassa elinympäristössä.

Edit.
Googlailin lisää ja erittäin japanilainen oli myös poliisien tapa uhata Ishikawaa sillä, että myös hänen veljensä pidätettäisiin jolloin perhe menettäisi kerralla molemmat elättäjänsä. Eteenkin maaseudulla kun kuuluu yhä tapoihin että perilliset huolehtivat oman perheensä lisäksi vanhoista vanhemmistaan. Perilliset ovat suunnilleen ainoa vanhuuden turva mitä on ollut tarjolla mikä tuo oman lisärasitteen myös sen impotentin miehen kärsimyksien päälle. Varmasti hän on nähnyt mielessään itsensä ja vaimonsa nääntymässä nälkään ja kylmään liian raihnaina hakemaan polttopuita tai kantamaan riisisäkkejä.

Ishikawa on sanonut myöntäneensä syyllisyytensä 47 päivän painostuksen jälkeen koska oli kuvitellut pääsevänsä 10 vuoden vankilalla. Tuomioistuin kuitenkin tuomitsi hänet kuolemaan. Vuonna -74 eli 10 vuotta teon tapahtuma-aikojen jälkeen tuomio muutettiin elinkautiseksi pakkotyöksi. Lukuisista valituksista ja sitkeästä syyttömyyden inttämisestä huolimatta hän oli vankilassa vuoteen 1994 asti. Viimeisin vetoomus uudelle tutkinnalle on esitetty 2006. Vuonna 2007, toukokuun 23, täsmälleen 44 vuotta rikoksesta Tokiossa oli massiivinen mielenosoitus ja esitettiin vaatimuksia tapauksen uudelleen tutkimiseksi. Korkeimmalle oikeudelle toimitettiin miljoonan ihmisen allekirjoittama vetoomus asiasta.
Samalla tehtiin tietäväksi juuri Burakumin asukkaiden kokemaa syrjintää ja epäluottamusta. Ishikawa on saanut myös vähemmistöjen ihmisoikeuksien puolesta tehdystä työstään palkinnon. Mutta ilmeisesti juttuna tapaus on yhä ns. selvitetty että oikeuden mukaan tekijä saatiin kiinni ja hän istui tuomionsa.

Tällaisen valkopesusivuston luin hätäseen kääntäjän kanssa läpi. En yhä vieläkään sano että olisin 100% Ishikawan syyttömyyden kannalla mutta härkäpäisesti hän on itse omaa viattomuuttaan vakuuttanut.
http://www.imadr.org/sayama/index.html