Jostain syystä hänet katsottiin kuitenkin vähän myöhemmin kelvolliseksi kotikaupunginsa Tarton
poliisin palvelukseen. Marraskuun 18. päivänä tehty työvuoro jäi konstaapelin viimeiseksi, sillä
Janekin epäillään ampuneen enonsa Ronald Limdbergin, 43, nelihenkisen perheen ja sen jälkeen itsensä. Tartossa ei uskota poliisikoulun johtajan lausuntoon, vaan kysellään yllättyneinä, miksi näin tapahtui?
12 KUULAA PÄÄHÄN - VIISI RUUMISTA!
Limdbergin suku tunnettiin paikkakunnalla hyvin. Ronald Limdberg tiedettiin ammattirikolliseksi, joka oli työskennellyt jo vuosia lain väärällä puolella. Hän oli istunut kaksi kertaa 1970-luvulla vankilassakin. Toinen tuomio oli tullut henkirikoksesta. Hän oli tehnyt kaikenlaista bisnestä ja hänen epäiltiin sekaantuneen jopa huumekauppaan ja laittomaan uhkapeliin. Ronaldilla oli kolme lasta ja kaksi naista. Hänen sanotaan jättäneen vaimonsa ja alkaneen asua itseään paljon nuoremman Aili Pikatin kanssa. Lapset Meelis, 14, ja Merlen, 12, olivat muuttaneen isänsä mukana, joten entinen vaimo oli jäänyt yksin asumaan. Ilmeisesti juuri se pelasti hänen henkensä. Konstaapeli Janek Limdberg tunnettiin Tarton poliisissa tiukkana ja jämäkkänä, tosin helposti kiivastuvana
poliisimiehenä, jonka raha-asiat eivät olleet parhaalla mahdollisella tolalla. Janek Limdberg
oli velkaantunut. Hän oli ottanut muun muassa 20 000 kruunun lainan erään työkaverinsa kanssa. Laina olisi pitänyt maksaa takaisin viimeistään 18.11.93. Hän tiesi enonsa voittaneen pari päivää aikaisemmin suuren summan ruletissa tai lempipelissään Black Jackissä. Huhutaan jopa 150 000 kruunun voitosta. Työkaverit olettivat Janekin aikoneen lainata tai kiristää tarvitsemansa 20 000 kruunua itselleen. Ronaldin sanottiin olevan pesunkestävä konna, joka oli vähät välittänyt toisten tarpeista. Hän oli lähtenyt ja tullut asuntoonsa milloin sattui, joten Janek ei useista yrityksistä huolimatta ollut tavoittanut enoaan kahteen päivään. Ronaldin talon alakerrassa asuva toinen eno tiesi kertoa, että Janek olisi odotellut kolmena päivänä Ronaldia useita tunteja kerrallaan. Tässä lähtökohdat marraskuiselle murhenäytelmälle.
JOKAISTA OLI AMMUTTU PÄÄHÄN
Ronaldin veli omisti Isokaari 40:ssä sijaitsevan talon. Hän asui itse alakerrassa ja veli avovaimonsa ja kahden lapsensa kanssa yläkerrassa.
-Puolen yön tietämissä Janek tuli taas hermostuneena ja selitti, että hänen pitäisi saada Ronaldilta rahaa. Sanoin, että käy yläkerrassa kysymässä, sillä Ronald oli sillä hetkellä kotona, selitti veli myöhemmin poliisille. Hän kertoi myös nähneensä Janekin menevän yläkertaan, josta hetken kuluttua oli alkanut kuulua useita laukauksia. - En uskaltanut mennä katsomaan. Juoksin naapuriin ja pyysin soittamaan poliisille, hän selitti.
Tapahtumapaikalla todettiin kaikkien viiden saaneen surmansa ilmeisesti heti, sillä jokaisen päähän oli ammuttu. Ruumiinavauksessa todettiin, että Ronaldia oli ammuttu neljä kertaa, avovaimoa kolme, lapsia kaksi ja Janekia kerran. - Yhteensä siis 12 laukausta, apulaisprefekti Jaak Vadi tietää ja lisää, että konstaapelin ohimossa ollut laukaus oli niin sanottu kosketuslaukaus ja miehen oikeasta kädestä löydettiin selviä merkkejä ruutisavusta. Tartossa ilmestyvä sanomalehti, Postimees, on tehnyt artikkelissaan hieman kyseenalaiseksi poliisin julkaiseman teorian. Lehden mukaan eie ole mahdollista, että puisen omakotitalon yläkerrassa voitaisiin ampua 9-millisellä järeällä Makarov-pistoolilla neljä ihmistä niin, että he eivät ehdi vuoteissaan edes liikahtaa. Apulaisprefekti Vadi on eri mieltä.
Hänen sanoo nukkuneensa kerran huoneessa, jonka ohuen ja kevytrakenteisen seinän takana oli ammuttu.
- En edes herännyt. Kuulin kyllä jotain ääntä, mutta en tajunnut, että se oli laukaus.
Jaak Vadi pitää täysin mahdollisena, että Janek Limdberg olisi voinut kulkea enonsa asunnossa
huoneesta huoneeseen ja ampua nukkuvia päähän. Postimees-lehden päätoimittaja Vahur Kalmre sanoi kuulleensa, että surmattu Ronald Limdberg oli ollut hyvin varovainen ja aina itsestään ja turvallisuudestaan hyvin huolta pitänyt henkilö, jota ei olisi näin helposti pystytty yllättämään. Poliisi vahvistaa tiedon, jonka mukaan Ronald Limdberg oli kuulunut tiettyyn rikollisjärjestöön, joka oli sekaantunut huumekauppaan ja uhkapelitoimintaan. Ronald tunnettiin järjestössä nimellä "Tonni".
- Koko perheen teloittaminen viittaisi etelävenäläisen mafian toimintatapaan, päätoimittaja
Kalmre sanoo.
MOTIIVINA RAHA?
Tartolaiset järkyttänyt veriteko on herättänyt paljon muitakin kysymyksiä.
Monet uskoivat poliisin suorasukaiseen ilmoitukseen, että heidän virkaveljensä
oli ampunut enonsa perheen ja sen jälkeen itsensä. Tutkimusten mukaan
Janek Limdbergin raha-asiat olivat erittäin huonolla tolalla. Hän oli ottanut
kaverinsa kanssa 20 000 kruunun lainan, joka olisi pitänyt maksaa takaisin
surmaa edeltäneenä päivänä.
- Ronald Limdbergin alakerrassa asuva veli kertoi, että Janek oli käynyt
etsimässä Ronaldia jo kahtena iltana ja yönä. Olipa Janek sanonut jäävänsä
odottamaan enoaan, apulaisprefekti Vadi tietää. Janek oli saanut tietää,
että Ronald oli pelannut tartolaisessa peliluolassa suurin panoksin ja
voittanut pari päivää aikaisemmin ison summan rahaa.
- Meillä on perusteltu syy olettaa, että Janek olisi halunnut rikoksilla
rikastuneelta enoltaan kipeästi tarvitsemansa rahat.
Janekin tiedetään menneen Ronaldin asuntoon noin kello 02.50. Jo muutaman
minuutin kuluttua yläkerrasta oli alkanut kuulua laukauksia.
- Ronaldin veli ei uskaltanut mennä ylös, vaan kiiruhti naapuriin ja
pyysi soittamaan poliisille.
Poliisi sai soiton kello 03.10.
- Ronald Limdberg ja Aili Pikat surmattiin makuukamarissa ja
12- ja 14-vuotiaat lapset toisessa huoneessa. Janekin ruumis löydettiin
alakertaan johtavien rappusten kohdalla olevasta yläkerran eteisestä.
Makarov-merkkinen virka-ase oli hänen vieressään, Jaak Vadi kertoo.
Tapahtumapaikalla oli ammutta yhteensä kaksitoista laukausta, joten
ampuja oli joutunut vaihtamaan aseeseensa välillä lippaankin.
Kaikki tartolaiset eivät usko, että Janek Limdberg olisi psytynyt
yksin surmaamaan enonsa perheen. Monet ovat sitä mieltä, että tekoon
liittyy tavalla tai toisella myös se rikollisjärjestö tai kilpaileva
järjestö, johon "Tonni" kuului. Joka tapauksessa viralliset tutkimukset
puhuvat vääjäämätöntä kieltään.
- Meillä ei ole mitään syytä uskoa tai edes epäillä mitään muuta kuin
mistä olemme puhuneet, apulaisprefekti Vadi vakuuttaa.
Oikeuslääkeopillista ruumiinavausta valmistellaan. Vainajat edestä alhaalta: Meelis Limdberg, Aili Pikat, Janek Limdberg, Marlene Limdberg ja Ronald Limdberg
Tutkinnan johtaja Jaak Vadi
Surmatun perheen siunaustilaisuuteen osallistui yli 300 vierasta
Isokaari 40, Ronald Limdbergin talo
POLIISIKOULUTUKSESSA ON VIROSSA PALJON PAINEITA
Konstaapeli Janek Limdberg oli vain 18-vuotias, kun hänet hyväksyttiin
Pärnussa sijaitsevaan Paikusin poliisikouluun. Paikusin poliisikoulu
on saanut perusoppinsa, opetusohjelmansa ja osan kalustostaankin
suomalaiselta Tampereen poliisikoululta lahjaksi.
Myös oppilaiden psyykkisen tilan ja vaikean ammatin asttamien
erityisvaatimuksien seuraamiseksi Paikusin koulu on omaksunut suomalaisten
käyttämän kuri- ja seurantajärjestelmän.
- Herra Janek Limdberg osoitti eri tilanteissa epävarmuutta itsensä
hillitsemisessä. Myös hänen käyttäytymisensä vapaa-aikana antoi aihetta
moitteisiin. Ainakin kaksi kertaa jouduimme ojentamaan häntä alkoholin
väärinkäytön takia ja koulusta tapahtuvien myöhästelyjen vuoksi, kertoi
koulun johtaja Jüri Merits Postimees-lehdelle.
Koulu kertoi myös eräästä koulun asuntolassa tapahtuneesta ammuskelusta.
Janek Limdbergin kanssa samassa huoneessa oli asunut kolme muuta
poliisioppilasta. Eräänä iltana huoneesta oli kuulunut pistoolin laukaus.
Koulun henkilökunta ei saanut selville, kuka oli ampunut, joten he olivat
erottaneet kaikki neljä oppilasta.
Jouduttuaan erotetuksi Janek Limdberg pyrki kotikaupunginsa Tarton
poliisin palvelukseen.
- Meillä ei ollut huomauttamista hänen työskentelyssään ennen
18.11.1993. Mielestämme Paikusin johtaja liioitteli nyt jälkikäteen
hieman Janek Limdbergin asiassa, apulaisprefekti Jaak Vadi epäilee.
Janek Limdbergin tapaus osoittaa, miten suurissa vaikeuksissa Viron
poliisi joutuu työskentelemään. He taistelevat jatkuvasto paisuvaa ja
raaistuvaa rikollisuutta vastaan, mutta eivät voi joka suhteessa
luottaa edes omaan henkilökuntaansa.
- Suomalaisilla on paljon parempi tilanne, kun poliisin henkilökunta
on vuosien mittaan valikoitunut luotettavaksi, ja poliisikoulujen
kursseille on paljon pyrkijöitä. Meillä pyrkijöitä on niin vähän, että
melkein kaikki on otettava, mutta vielä mekin pääsemme samaan, Harjumaan
prefekti Herman Simm lupaa.
Alibi 3/94